Käsittelen kaikkea mikä tuntuu sen arvoiselta, että sen voi kirjoittaa ylös. Siis asiakaspalvelutapahtumat, muistot, tapahtumat ja ajatuksiani. Mielipiteitä. Hyviä juttuja. Huumoria, saippuaa ja elämää.
Merkinnöissä tapaa myös lukihäiriöni, josta enemmän täällä.
Kirjassa on siis kirjoitusvirheitä - kyllä mä sen tiedän ja monesti olen sitä käsitellytkin merkinnöissä. Korjailen niitä pikkuhiljaa. Mä en voi niille mitään. Tuon linkitetyn sivun kirjoitan vielä joskus uusiksi.
En oikolue merkintöjä kirjoittamisen jälkeen. Se on aika jännä juttu, ettei niitä kirjoitusvirheitä silloin kirjoita, kun se teksti tulee suoraan ajatuksen kautta. Siis sitä ei sen kummin ajattele. Aivojen ja käsien yhteistyö sujuu mutkatta. En ajattele kirjoittamista vaan itse asiaa.
Miksi pidän nettipäiväkirjaa?
Kysymykseen selventävä vastaus olisi varmaan etten tiedä. Mutta se ei ole oikea vastaus. Eli aloin pitämään tätä siksi, että elämästäni jäisi joku jälki, kertoa muille minkälaista elämää vietän. Tietenkään en aivan kaikesta kerro, kuten joissain merkinnöissä totean. Mitä hyötyä tästä sitten on? Jos kaikesta aletaan pohtimaan sitä kyseisen asian tarkoitusta - miksi se asia on olemassa, niin kaikesta menee maku. Kirjoitan, siis olen. Niinhän mä sanon.
Ehkäpä se hyöty nettipäiväkirjasta on lukialle se, jos tuntee kirjan pitäjän, se tietynlainen jännitys, että löytääkö itsensä kirjasta.
Voisi tulla sensurointeja. Pidän tiettyä, häilyvää, tasoa yllä. Räikeät kirjoitusvirheet korjataan kyllä. Tätä olen jo hivenen sensuroinut tietyiltä osin, eli tavaraa on otettu pois. Kun aloitin sen sensuroinnin, niin merkitsin sen selvästi, että missä on sitä harjoitettu, mutta nyt se tapa on jäänyt.
En halua loukata ketään, joka ei ole ensin loukannut minua millään tasolla. Tai jotenkin vain on merkinnän arvoinen ihminen. Siis tää on ajatuksiani ja tuntemuksiani sisältävä tekstikokonaisuus, jossa on täräviä huomioita. Tietty joukossa on joskus pahan olon purkua.
Tämä on vain minun nettipäiväkirja, eikä muiden. Se saattaa kuulostaa itserakkaalta, mutta mä en mielelläni kerro muista henkilöistä täällä.
Koska kirjoitan tähän kirjaani suoraa ajatustani, niin saattaa päästä loukkaavaa tekstiä nettiin. Mä sensuroin ne. Olen pahoillani, jos olen missannut jonkun asian täällä.
Tietty olen jo suorittanut joitain sensurointeja, mutta en kajoa niihin, joissa kerron masennuksestani tai Haukkala-ajoistani, sillä ne saattavat auttaa muita. Mä selvisin vakavasta masennuksesta. Olen ajatellut itsemurhaa 10 vuotta elämästäni.
Sanon heille, että itsensä tappaminen on vaikeampaa, kuin luulisi. Joku voi mennä vikaan. Kerron siis näistäkin ajatuksista tässä kirjassani. Kerron jokapäiväistä elämääni nettiin.
Tässä on ajatuksiani ja tuntemuksiani sisältävä tekstikokonaisuus, jossa on täräviä huomioita. Kirjoitan elämästäni. Olihan kerran Meidän Perhe -lehden yksi haastatelluista artikkelissa "kumpa joku kutsuisi isäksi" Isyystuntojen ylöskirjoittamista joskus.
Elämä on muuttunut aika ajoin. Kun tämän nettipäiväkirjan aloitin, niin en olisi voinut uskoa - kuinka voimakkaana mä joskus voin tuntea kaipuuden isäksi. Oma isäni kuoli vuonna 2017. Kun sen menetyksen surun suri pois, niin jäljelle jäi ne omat isyystunteet.
Luen kyllä itse nettipäiväkirjaani netissä, vanhoja merkintöjä, siis jonkin verran oikoluen tätä. Sillä koska tämä on jo aika suuri kokonaisuus, niin se toimii itselleni asioiden muistamisvälineenäkin.
Tätä yhä kasvavaa arkistoa mietteistäni on kehuttu hyväksi. On ihmisiä, jotka ajattelevat asioista samaan tyyliin kuin minäkin. Eli jos olet sellainen, ota yhteyttä.