Simo Pahulan Nettipäiväkirja

Tammikuu - 2007

<< joulukuu 2006, 2 - helmikuu 2007 >>
______________________

tää o mua.. vielä tänä vuonnakin

Uusin merkintä avautuu
tuosta uusimmasta
Simocamkuvasta

(2017: Tältä merkintäsivulta poistettiin kuvia,
jotka olivat lintitetty tänne lakkautetusta blogistani)

)Simo Pahulan nettipäiväkirja
09.05.2002 alkaen

Kotisivuni

Kotisivuillani tämän nettipäiväkirjan helppo ohjaus,
arkisto, muistot ja suuri tekstiarkisto.
Tämä tiedoksi heille, joka tulivat tälle sivulle nettihaun myötä

Tutustu tekstiarkistoonikin.
Myös kuvablogini on
tutustumisen arvoinen paikka

Merkinnät tältä sivulta:

02.01.2007 - Uuden vuoden alussa.
03.01.2007 - 1700 päivää täynnä
03.01.2007i - keskijotain
04.01.2007 - Kylmä aamu
04.01.2007i - Torstailtaa
05.01.2007 - aamulla
06.01.2007 - Loppiaisena
07.01.2007 - Sunnuntaina
08.01.2007 - Aamutuimaa.
09.01.2007 - Pimennys aamutuimaan.
09.01.2007i - Tiistain ilta
10.01.2007 - Myrskyä edelleen.
11.01.2007 - Riitti, tarve, normaalisuus
12.01.2007 - Pesguisa+google
13.01.2007 - Susi hukkui
15.01.2007 - Maanantaiaamu
16.01.2007 - Pieniä paloja menneestä
17.01.2007 - kas, seitsemästoista.
17.01.2007i - Smoke on the water
18.01.2007 - Lumiräntäsateessa
20.01.2007 - Prosessi
21.01.2007 - Vuoden kylmin yö
21.01.2007i - Käynnistyspulmia
22.01.2007 - jälleen kylmiä aamuja
23.01.2007 - Kun tiistai ei ole ohi
24.01.2007 - Aamulla kello 4:44
24.01.2007i - Illallalallaa
25.01.2007 - kaksikymmentä astetta miinusta
25.01.2007i - muuten vaan..
26.01.2007 - Aamullista sieluharmoniaa
27.01.2007 - Tagi jotain
28.01.2007 - Kirosäkeet
28.01.2007 - Tammikuun loppu häämöttää..
29.01.2007 - Hyvä päivä
30.01.2007 - Tiistai aamutila
30.01.2007i - Tiistai illan tarinat
31.01.2007 - Kelskiviikko

poiminnat & muistot:

>> uusi vuosi Espoossa. Matkakuvausta

>> paha silmä

>> vanha, harvinainen valokuva nuoresta minusta

>> Paloja menneisyydestä

>> linkki kuvaan sinivalaan siittimestä kerta se ihmisiä netissä on kiinnostanut

Sanon sen suoraan: Tämän vuoden alussa minä sammuin. Tapahtumapaikkana ei todellakaan ollut Jämsä, jonka linja-autoaseman vessan takaseinä on kirkkaan punaisilla kinkkereillä - laatoilla päällystetty ja jonka vessapaperitelineestä saa katsoa omaa kankkuaan, jos ei sitten tarkoituksella - niin ainakin vahingossa.

Eli tapahtumapaikkana ei ollut Jämsä, jonka linja-autoasemalla lauantaina puhuttiin

englantia pikavuorobussia odotellessa. Itse en osallistunut maailmankielen käyttämiseen, vaan siinä oli pari muuta ihmistä jotka taisivat kuulla suustani sen prkleen kun yritin päästä sisään lauantaisin kiinniolevaan asemarakennukseen.

No menopaluulipun pystyy ostamaan myös linja-autosta. Siihen tulikin sitten sellainen pikavuoro, jonka kyytiin nousin.

Lähdin Helsinkiin. Se taannoin ostamani ATK-reppu kannettavalle tietokoneelle osottautui jälleen loistavaksi matkarepuksi, sillä siinä on vaikka kuinka monta taskua tavaroille. Matka sujui mukavasti, mp3-soittimeni, joka soittaa myös atrac3-levyjä (joille voi pakata 30 cd-albumia yhdelle levylle) niin se soitin kanssa osoittautui hyväksi matkaseuraksi.

Bussin lähestyttyä Lahden kaupunkia, tunsin pientä painetta päästä heittämään vettä. Linja-auton vessa on kovin pieni koppi, jossa pitää pitää yhdellä kädellä ovea kiinni ja yrittää kohdistaa ala-osansa siihen pieneen reikään, joka näyttelee sen wc-istuimen virkaa. Toimitus onnistui hyvin - kiitos liikennevalojen. Bussi siis seisoi. Mutta sen lähtiessä liikkeelle, löin pääni koska olin jo noussut vetämään housut takaisin jalkaan. Ja löytyi se huuhtelunappikin.

Olin unohtanut sen oikoradan ja yllätyin kovin, kun katsellessani maisemia - sen läpi vilisti Intercity2 juna. Se oikorata pitää kyllä joskus itsekin ajaa junalla. Mä koin matkalla kyllä piristysruiskeen nähdessäni liikennemerkin, jossa luki "Jämsä 101"

Kaveri odottelikin Kampissa. Olen nyt siis käynyt Kampissa, se kun on ollut tahto koko viime vuoden ajan. Että vielä joskus vuonna 2006 Helsinkiin. No, kyllähän 30.12.2006 oli vielä sitä vuotta. Hieno kauppakeskus se kyllä on, täytyy sanoa. Kävin eräässä R-kioskissa rikkomassa kympin setelin kolikoiksi ratikkaa sekä concordian bussia varten.

Eli kävin sen kaverin kanssa Helsingin sightseenillä ratikalla.. tais olla se 3T tai jotain. Se ajoin sen Kotikatu-TV-sarjan katua pitkin. Se R-kioski ja se ottoautomaatti. Koska oli myös lauantai-iltapäivä, niin sai kokea sen tungoksenkin välillä. Mitä oli vain ihan mukavaa - ulkopaikkakuntalaisen nähdä. Kuuli sen ratikka-ajelun aikana monia kieliä. Viroa, Venäjää, Ruotsia, Suomea, Englantia sekä sain todistaa erästä kaunista elettäkin.

Nuori nainen antoi istumapaikkansa vanhukselle ja jäi vielä
juttelemaan muutaman sanasen hänen kanssaan.
Tosin se nuori nainen ei päässyt siitä mihinkään,
joten olisikohan ollut pakkotilanne. Mutta mieltä
lämmittävää nähdä, että osataan Hesassakin olla kohteliaita. Joskus..

Ratikka-ajelun jälkeen menimme takaisin Kamppiin,
koska mä halusin nähdä sen paikallisliikenteen terminaalin.
Tulevaisuutta varten ja sitä tietämystä
käytin sitten tänään, kun lähdin sieltä takaisin.

Menimme linjalla 106 Espooseen, jossa vietimme
ihan rauhallista koti-iltaa.
Vaihdoimme kuulumiset ja katsoimme
DVD-musalevyjä sen kaverin
tietokoneelta, samalta jolta tiedän
hänen lukevan tätä
merkintää mielenkiinnolla.
Toi tämän
kuukauden
taustakuva on valittu sillä,
koska se liittyi
uudenvuodenyön
tapahtumiin.

Sunnuntaina sitten satoikin vettä, mutta kävimme kuitenkin Leppävaarassa ostamassa ruokaa maanantaiksi. Sunnuntai-iltana ja yönä sitten mä vetäsin lärvit ja sammuin sen kaverin vuodesohvalle. Kuulemma heti kun olin sen huonekalun saanut auki. Oli se kaveri yrittänyt mua siitä herättää - että vois laittaa lakanat siihen, mutta yritykset olivat valuneet hukkaan. Ei mua ollut kuulemma saatu mitenkään heräämään. Olin poissa päältä. itsekään en siitä mitään muista.

Mutta hei, nyt yhden kerran vuodessa sitä saa tehdä noin. Myönnetään. Oloni olisi voinut olla parempi maanantaina. Ilmeisesti mä alan nyt potemaan sitä kuuluisaa krapulaa juonnin jälkeen. No, hauskaa oli Kamerakännykkäni mukaan.. Videoita tuli ilmeisesti kuvattua.

200 kilometriä ei ole kuin kolmen tunnin matka, tai sitten neljän - kuten tänään.

Tänään lähdin sieltä Espoosta yksinäni sillä satakutosella Kamppiin. Sanokaa "seutulippu" jos tahdotte mennä Helsinkiin.

Se bussi ajaa Lauttasaaren sillan kautta, joten tuli sitä mertakin nähtyä. Sää oli sateista ja sumuista. Ei ihan Helsingissä sitä sumua ollut, mutta näkyi se bussi pyyhkivän tuulilasiaan aina silloin tällöin. Lähiliikenteen terminaali on kaukoliikenteen terminaalin alla, joten ne bussit sukeltavat maan alle - olikohan se nyt Simonkadulta. Kävin sitten ulkona kuvaamassa sitä Kampin keskusta, hieno paikka. Kaukoliikenteen terminaaleille pääsee helposti myös katutasolta.

Bussini lähti laiturilta seitsemän. Aika hauskaa oli se, kun katsoin Kampin yläkerrassa olevaa suurta näyttöä, tarkistaakseni sen bussin laiturin ja lähtöajan - niin siinä luki "Jämsä" heti kun vilkaisin taulua. Kas, se pyörittää niitä paikkakuntia joissa ky. bussi pysähtelee. Kello 12:00 se Sukulan linjan auto sitten lähti ulos vesisateeseen. Autossa oli rahastaja, joka kuulutti pysäkit ja paikkakunnat.

Olin ohjelmoinut sen kannettavan soittimeni soittamaan seuraavalla käyttökerralla Eppu Normaalin "Sadan vuoden päästäkin", koska se olisi soveltunut täydellisesti lähtömusiikiksi Helsingistä. Mutta se alkoikin soittaa kyseisen artistin "Eihän tämä nyt näin pitänyt olla" - kappaletta. Joten - soittimen kaukosäätimessä luki ajatukseni. Eihän tämän nyt näin pitänyt olla.. Kuuntelin sen kappaleen ja seuraavana soinut "linnunradan laidalla" soveltuikin paremmin lähtömusiikiksi. Kyllä mä tänä vuonna vielä palaan Helsinkiin. No, ainakin 30.12.2007.

Matka Jämsään kesti neljä tuntia. Auto kyllä ohitteli kiitettävästi kaikki moottoritiellä. Saavuttuani Jämsään, menin linja-autoasemalle ja ensimmäisen kerran käytin paikan vessoja. Sen jälkeen siirryin ostamaan ruokaa tänne S-marketista.

Että sellainen vuodenvaihde. Tahdoin koko vuoden sitä, että pääsisin käymään Helsingissä ja sillä kaverilla ja nyt mä pääsin. Sain vaihtelua elämään. Ja paljon mukavia muistoja.

Tänään lapsi laitettiin matkustamaan yksin linja-autoissa Äänekoskelle Helsingistä. Ja joku Jaakko ei tiennyt, mitä ostaa Kampin keskuksesta, hänen naisensa kysyessään asiaa. Salakuunteltuja asioita.

"ilmaista masterbointia"
"Pendolinot rikki"
"tölkin klipsit"
"tetris laskimeen"
"talvimyrsky helsinki 2005"
"alastonmalleja"
"hirttosilmukka"
"sinivalaan sperma"
"thai seksiä"
"thai hierontaa keravalla"

Vuosi 2007 on siis alkanut. Kohdallani se alkoi aika hyvin. Ensimmäinen vuodenvaihde poissa keski-suomesta.

Olen aika tyytyväinen tähän päivään. Maisemat bussin ikkunasta olivat aika sumuisia. Oli mukavaa päästä matkalle pitkästä aikaa yksinäni. Pidin oikein paljon näistä parista päivästä. Niin paljon, että ne kyllä otetaan uusiksi aikanaan.

Tänään, jos oikein luin kaukaisen katuvalon valosta että sataa, on se päivä kun tämä

nettipäiväkirja on 1700 päivää vanha. Mutta yhä minä kirjoitan, asioita ylös. Kuten senkin, että eilen aikuinen nainen työnsi lastenvaunussa nukkeja Espoon alueella. Eivät ne eläviä vauvoja olleet. Ihmisvauvat harvemmin syntyvät muovipinnoitteisina.

En juhlista merkkipaalua, annan sen valua pois käsistäni. On aamu ja jossain päin tätä kaupunkia havaitaan, että aamukahviaineet ovat lopussa. Siis unohdettiin sittenkin ostaa sitä kahvia. Itse juon tällä hetkellä viimevuotista kahvia. On siis se aika jälleen, jolloin voidaan sanoa nauttavamme viimevuotisia asioita, jotka ovat kyllä vielä aivan hyviä. Vuodenvaihde tekee monta muutosta.

Mäntsälässä näytti olevan vielä eilen se mainos siinä nelostien varressa, että "Mäntsälään junalla 2006" Vanhentunutta tietoa, sinnehän pääsee jo junitsekin. Mäntsälässä on liikennevalot sekä elävän näköinen keskusta. Jossain päin tätä maata rakennetaan uutta Prismaa, tavarataloa.

Kirjassani lukee jossain päin, että kävellessäni sen oikoratatyömaan alitse, sieltä kuului kovaäänista kiroamista. Hyvin kirottu rata siis. Junaliikenne rantaradalla jouduttiin katkaisemaan yhden, kenties itsemurhan, takia. Siitä luki uutislehti satasessa. Sekin aviisi on muuttunut, otin sen mukaani.

Systeemit toimivat, kehätiet ruuhkautuvat satunnaisesti, junista ja muista joukkoliikennevälineistä tulee välillä sardiinipurkkeja. Kiireistä elämänrytmiä. Paljon tietoa, josta pitäisi erottaa itselleen ne tärkeimmät. Valomainoksia, opasteita, liikennevalojen piippauksia. Hälytysajoneuvojen ulinaa. Päivästä toiseen sitä samaa. Elämää suurkaupungissa.

Elämää kaupungissa. Jos arkiyönä on satanut lunta, niin vielä puoli seitsemältä saattaa näkyä koskemattomia kevyenliikenteenväyliä - sellaisia, joita kukaan ei ole mennyt. Verkkaista elämänmenoa, jouluvalotkin otetaan pois vasta pääsiäisen jälkeen. Kaupunki, jossa aina välillä satunnaisesti rakennetaan uusia kerrostaloja siten, että ne tulevat yllätyksenä vastaan.

Tänään on keskiviikko, luvassa kai aurinkoista. Ilmastonmuutos puhuttaa ihmisiä. Esimakua tulevasta, siis uudenvuodenyö oli kyllä siellä rannikolla yllätyksellisen lämmin. Tarkeni hyvin olla ulkona yöllä.

Olen käsitellyt sitä asiaa tässä kirjassani lähimenneisyydessä. Siis viime marraskuussa. En ole vielä vain ehtinyt arkistoida niitä merkintöjä.

Oikeastaan motiivi avata tiedosto ja alkaa muokata sitä oli se, että viime kerralta tänne jäi pieni linkkimoka - jonka

siis äsken korjasin. Juon kahvia, ehkä käynnistyn. Normaalia työpäivän jälkeistä väsymystä ilmassa siis.

En enää kirjoita, sille ei ole aikaa. Siis tekstiarkistoon ei ole tulossa mitään uutta luettavaa, ellen saa tässä inspiraatiota kirjoittaa edes runoja. Tässä vaiheessa sainkin idean muuttaa sivullani yhden asian, pieni homma mutta suuri näkyvyys.

Myös uusia kuvia olisi kiva muokata kotisivukäyttöön. siis tiedostokoko pieneksi ja laatu kohtuulliseksi.

Tänään näin töissä erään, jonka muistan ala-asteella oksentaneen historiankirjansa päälle. Tunnistus vei aikaa molemminpuolin. Kummankin ulkonäkö on muuttunut. Kuulemma mä näytän nykään ihan Hectorilta. No, annan sen asian sitten niin olla. Hän on jo äiti. Kaunista. Edelleen siis syntyy kohtaamisia S-marketissa.

Tänään ihmiset eivät hakeneet mitään mielenkiintoisen epämääräistä siten, että se olisi tullut tietooni.

Tässä vain olen huomannut sellaisen asian, etten käytä kauheasti - josko lainkaan - huutomerkkiä.

Ulkona on melkein täysikuu ja melkein viisi astetta pakkasta. Toisinaan menneinnä vuosina, on tähän samaan aikaan saattanut olla pakkasta sen kaksikymmentäviisi celsius astetta. Silloin on ollut kylmä, mutta kyllä ihmiset tästäkin valittävat, välittävät valittaa, koska siitä vain täytyy välittää.

Keitin kahvia, jotta saisin sitä. Tässä ostin mukavalta tytöltä kahvia hampurilaisravintolassa, tämä tapahtui jossain pääkaupunkiseudulla. Se oli viime vuonna, ainakin niin oletan muistoni pätevyyden.

Huomenna on tämän vuoden ensimmäinen perjantai. Viikko siitä ja se on tämän vuoden toinen perjantai, sitten kolmas. Tuon jälkeen se muuttuu pelkäksi perjantaiksi, päiväksi jota odotetaan. Ja vain siksi, että olisi kaksi päivää vapaata - toisille se tietää että on vielä yksi työpäivä ja sitten voi levätä.

Eilen paikat peittyivät valkoiseen lumeen, joka sulaa pois tänään. Ensi viikolla taas lämpenee. Ei enää talvia tänne. Ja se puhuttaa meitä, kuinka meitin planeetan oikkeen käy?

Planeetta, jota kiertää vain yksi kuu. Tulevaisuudessa sitä tähystellään Mars-planeetalta käsin. Etäisyys noiden kahden planeetan välissä on päätähuimaava, mutta tähtitieteellisessä mielessä se on vain pelkkä hiuksen paksuus.

Tietotekniikka alkaa määrätä jo, kuinka käytämme koneitamme. Äskenkin - minulla - tuli Zonealarm-päivitys ilmoitus. Koska se oli ilmeistynyt jo pari kertaa, niin latasin sen ja asensin. Asiaankuuluva uudelleenkäynnistys (vaikka meille kerrottiin, ettei XP:tä tarvitsisi käynnistää uudelleen missään tilanteessa..) Ja nyt se tahtoisi jälleen uudelleenkäynnistää suoritettuaan jonkun tehtävän - mistä ei mitään kerrottu etukäteen..

Tietämystä mulla on, että palomuuriohjelma on tehty suojaamaan konettani - ja että uudelleenkäynnistyksellä varmistetaan homman toimiminen hyvin. Mutta kun nyt vain tekisi jotain muuta.

Tosiaankin.. nyt tässä vaiheessa elämää sitä tekisi jotain muuta, kun toimistohommia. - Ja niitähän mä teen - muita hommia.

Muut ihmiset eivät ole tässä hakeneet mitään mielenkiintoista netistä - saamieni tietojen mukaan.

Jännä asia.. Tämä nettipäiväkirja löytyy blogilistalta ja eilen sieltä oli tullut monta käyntiä. Blogilista.. Joo, hyvä jos mä muistan aina kuukauden välein mennä muuttamaan yhtä kohtaa käyttäjätiedossani - jotta se palvelu hoksaisi tämän kirjan päivitykset. Siis en toisinaan edes muista koko sivuston olemassa oloa. Kerron tämän täällä, koska joskus tosiaan on sattunut siten, että olen unohtanut päivittää tietoja blogilistassa, eikä silloin tämän päivittymiset ole siellä näkyneet.

Yritän parantaa tavat, huomaan että olen siellä ihmisten suosikkilistoilla. Joten siinä sen motiivi on.

Ihmiset. He hiplaavat nettihaullaan sinivalasparan kiveksiä. Siis miksi? Miksi melkein koko ajan näkyy lokitiedostossa, että joku on hakenut sinivalaskoiraan sukuelimiä.

Tänään satoi lunta ulkona. Tuli talvi, mutta kyllä se menee poiskin. He ovat povanneet, noi ilmatieteilijät, että vuodesta 2007 tulee kaikkien aikojen kuumin. Ilmastonmuutos muuttaa ilmastoa, siksihän siitä puhutaan ilmastonmuutoksena. Lisälämpö tarkoittanee lisää myrskyjä.

Aamulla oli täysikuu, oli hivenen viileähkö ilma. Kuu näkyi ruusan pihassa seisovan tornin takaa hienosti. Se oli kai nyt se täysikuu. Kuten ensi yönäkin - jos sen sattuu näkemään. Luvassa pilvistä säätä nyt.

tämä nettipäiväkirja. Olen käsitellyt täällä junia, ilmastonmuutosta, teknologiaa, rakkautta, elämää, avaruutta sekä päiviäni. Tänne olen myös kirjoittanut matkakuvauksia, kertonut oudosti käyttäytyvistä kanssaihmisistä. Ja tämä vuonna tää täyttää sen 6 vuotta.

duuni luistaa hyvin, terveys on kestänyt ja se viime Helsinginmatka piristi siten, että taas jaksaa.

Mietin sitä, että kuinka tää elämä on vain loksahtanut kohdalleen. Tahdoin Jämsästä työtä jossa viihdyn ja se olisi mielenkiintoista. No mä sain sellaisen.

Olin unohtanut maantieteellisen sijainnin, tosin eihän tästä ole kuin 200 kilometriä pääkaupunkiseudulta, jos sinne ikävä tulee. Ei niinkään paikkoja, vaan ihmisiä.

Täytin 30 vuotta, uusi lehti käännetty elämässäni. Nyt mä voin jopa nauttia tästä, kun olen ehjä. Olin nuoruudessani aika masentunut, olin kolme vuotta nuorisopsykiatrisella - avo-osastolla. Ikävuoteni 16 - 19 tuhlaantuivat siellä.

Sellainen rikkoo ihmisen, jos hän vain antaa sen tapahtua - ja mä annoin. Korjaus kesti sen viisi vuotta. Kirjoitin itseni ulos siitä masennuksen jälkitunnelmista, kotisivut syntyivät.

Ja kun olin kirjoittanut tarpeeksi, että olin kuivilla - niin huomasin kehittyneeni kirjoittajana. Tiedossani on kyllä se, että masennus on uusiutuva luonnonvara - mutta tiedossani on kyllä keinoja auttaa itse itseäni jos joskus tunnen olevani vaarassa masentua.

Elämä tulee itkettämään mua vielä tulevaisuudessakin, mutta uskon selviäväni tästä. Sillä pohjimmiltani olen vahvoilla.

Olen tyytyväinen tähän elämään nyt.

Ei saa luovuttaa kesken, sillä haudasta ei näe kesäisiä auringonlaskuja.

Otin joulukortit pois jääkaapin ovesta. Siinä se jouluisien asioiden poisraivaus oli kokonaisuudessaan, jonka tein täällä. Laitoin webcamin päälle, päivittyvää kuvaa pitkästä aikaa ikkunasta joka 30 sekunti. Kuinkahan moni hoksaa tuon poikkeuksen simocamissa..

Kuvaa internettiin siis tuota pitkää verkkokaapelia pitkin.. Kerta netistä tuli puhe, niin täytyy mainostaa yhtä hyvää kuvablogia, http://jackphotos.livejournal.com/ Jackphotosia, jonka takaa löytyy sama herra Korja - jonka kotisivuja ylistin vuosi sitten. Hänen uusin runokin löytyy tuolta. Aika hyvä, täytyy kehua. Taito on vielä tallella.

Tässä itsekin olen ajatellut, jos kirjoittaisi jälleen pitkästä aikaa jotain. Tänä viikonloppuna kun on aikaa Loppiaisen vuoksi. Nukuin hyvin ja nyt on aika energinen olo.

Odotan vain iltaa, koska satuin katsomaan siellä Espoossa ollessani sen Twin Peaksin esittelyjakson. Ohjelma vaikutti olevan hyvä, ja tänään sitä tulee. Lähetysaikakin on sopiva. Ei nettihakuja ohjelman nimellä, sillä tahdon että kaikki juonenkäänteet tulevat yllätyksenä.

ja koska näitä aasinsiltoja aloin harrastamaan, niin tässä voisin sitten katsoa mitä ihmiset ovat netistä hakeneet. Hakusanoja, joilla ihmiset täyttävät halunsa.

"Kärpäset Suomenlahti"
"Linja-automatkat Islantiin" (tuota.. mä epäilen onnistumista :) )
"Mitä tekisimme ilman googlea" (no, käytimme altavistaa)
"itsemurha-apua" (teon estämiseen, vaiko..)

Olen sangen pettynyt. Kukaan ei hakenut thai-hierontapaikkoja. Myös sinivalas sai olla hiplailijoilta rauhassa. Mutta nimelläni on kyllä tehty hakuja.

Tänään päivittelin jälleen tätä kirjaani, sen teknistä puolta. Kotisivukansiosta löytyi yksi kiva juttu, jota parentelin. nimittäin ruksit.htm, jota voi vaikka käyttää hiirikätensä harjoittamiseen. (linkki avautuu tähän freimiin)

Loin uuden tilaston tästä nettipäiväkirjastani, joka on tuossa. Mähän kokoan tätä myös tekstitiedostoon, josta on kaikki kuvat ja tyylimuotoilut poissa. Koko on tällä hetkellä 4319 kt, eli 4,32 MT

Keitin juuri teetä mustalla vedenkeittimelläni. Laitoin kuppiin pari sokeripalaa, teepussin sekä kiehuvaa vettä. Kyllä tänään muutakin tapahtui, sillä muutoin tämä päivä olisi aika säälittävä - jos teenkeittorituaali olisi ollut se ainoa teko tänäällisessä hengissäpysymisessäni.

Aamulla katselin televisiosta sen luontodokumentin Elävä Planeettamme. olen oikeastaan aina pitänyt luonto-ohjelmista ja erityten loistavasti tehdyistä. Ajattelin tehdä siitä sunnuntai-aamu rituaalini, sillä kuitenkin herään aikaisin itsestään ton työrytmin vuoksi.

Sen jälkeen katsoin sen eilisiltaisen Twin peaksin, joka oli kylläkin sen erityispitkän aloitusjakson uusinta. Mutta katsoi sen mielellään, sillä se oli kertausta sarjan tapahtumiin.

Tuleehan se tänäänkin, mutta kolmoselta. MTV3 on siitä huono kanava, että osaa pilata katselunautinnon mainoksella, joka tulee ennen mainostauon tunnusta yllätyksenä. En katsele kolmosta - se ei ole suosikkikanavani juuri sen vuoksi, että menivät tässä taannoin muuttamaan koko kanavansa ilmeen hirveäksi.

Onneksi Twin Peaks tulee myös Subilta, jossa ainakin on selvää se, että koska ohjelma alkaa tai mainostauko päättyy. Kätevää, kun käyttää kuvallista pikakelausta mainosten aikana.

Mainoskanavat pommittavat meitä ohjelmamainoksilla, joista jokainen on heidän mukaansa pakko katsoa. Tosi-TV, kilpailuohjelmat, joissa ihmiset tekevät itsestään narrin, seuranhakuohjelmat, turhat visailuohjelmat..

Vain jotain, jolla ihmiset voisivat täyttää iltansa. Televisiota on näemmä pakko katsoa. He lisäävät kanavia, jottei vain tapahtuisi vahingossakaan katselijakatoja.

Kun sitä ajattelee - jos TV-hömpän jälkeen vielä joku sen taidon osaa - niin se on ahdistavaa. Ihmiset aivopestään tyhjänpäivisellä viihteellä, joka on vain rahastusta.

Toiminto, jota käytän usein. Ja löytyy sellainen nappi tietokoneestakin. Laajakaistamodeemista voi katkaista virrat joskus.

Ihmisille annetaan nykyään liian paljon mahdollisuuksia käyttää aikaansa. En ole katsonut yhtäkään jaksoa ohjelmista, jotka kuulemma ovat pop ihan lööpeissäkin.

Mä en tänään enää tarvitse nettiä muuhun, kuin FTP-siirtoon. Täytyyhän tätä kirjaa jotekin teknisesti päivittää. uuttahan täällä on vuoden 2003 muistosivu, jolle pääsee tuosta vuosiluvusta.

On maanantaiaamu, kaupat olivat kiinni kaksi edellistä päivää. Taas koitti uusi päivä tammikuussa, uuden ajan alussa. Kaksituhattaseitsemän.

Tästä vuodesta on ennustettu ennätyskuumaa. Lapissa lämpötila on Enontekijön kunnan alueella paikoin -20c pakkasella - oli se kolmessakympissäkin siellä tässä eilen.

Ei lunta, tosin tämän talven se lumi voi olla vasta tiedossa. Voi olla myrskyisä kevät,

kesä, syksy ja talvi tänä vuonna.

keitin kahvia, se on valmista nautittavakseni. Kun eilen kävin sitä ostamassa, niin minun piti kävellä kotikaupunkini läpi täällä keskisuomen kulmassa. Kaupungilla kuulin venäjää, englantia, japania sekä suomea. Kansaivälistä siis. Onhan se hienoa ajatella - että jossain Tokion kaupunginosassa esitellään valokuvia meitin rapistuneesta kaupungistamme osana kaukaista suomea.

Annetusta interenet-osoitteesta voi tarkistaa missä päin on tutissut ja koska. Toi mainittu tutina sattui eilen sunnuntaina, neljältä suomen aikaan aamuyöstä.

mitähän muuta meiltä jätetään kertomatta? Se kylläkin kerrotaan, jos joku turha julkkis tekee jotain. Kaikesta turhasta sitä kyllä kerrotaan. Voi voi, jos se maajussin morsian astui paskaan. Se kyllä vissiin kirkuisi lööpeissä. Meille annetaan tietoa, jota emme tarvitse. Onneksi meillä on suodatin, jolla voi suodattaa valtaosan turhuudesta pois tajunnastamme.

Hyvä niin, sillä muutoin emme selviytyisi tässä nykyisessä informaatiotulvassa.

On maanantaiaamu. Loppiainen on vietetty, yhteisroskiksien vieressä on hylättyjä joulukuusia. Jouluvalot saavat edelleen olla palamassa, sillä täytyyhän jollakin antaa sitä valoa tähän pimeyteen.

Luulen, että ennen sähkövaloa, oli talvisin yhtä pimeää - mutta kukaan ei tainnut siitä valittaa, koska oli kylliksi siinä elossa pysymisessä. Nykyään kaikki on paremmin, kuin ennen.

Eli meillä on nyt aikaa ajatella maailmaamme. Ilmastonmuutos alkaa vaikuttamaan kotimaamme säähän. Toivotaan, että nykyiset päiväkotilapset muistavat vielä vanhanakin miltä tuntui leikkiä lumessa. Heidän lapsensa kun ei varmaan sitä iloa saa.

Eipä maalailla huomisen piruja vielä seinille. Tänään on 8. päivä tammikuuta vuonna 2007. Kello on 5:20am ja suomeen sadetutkan mukaan on saapunut hajanainen sadealue.

Mutta tämänkertaisen tajunnanvirtani lopuksi jotain kivaa. http://www.meidanmokki.fi/ Lue ihmisten mökkimokista ja katsele kivoja kuvia.

Se oli kuin salama, yhtä kirkas valoilmiö. Satuin olemaan kyllin hereillä tajutakseni tapahtumia - tämä sattui puoli neljä aamulla. Sen välähdyksen jälkeen sähköt katkesivat jättäen sähkölämmitteiset talot talveen.

No, tänä talvena lämpötilat ovat positiiviset keskitalvellakin. Lapin -3.2c huippupakkasista, eteläsuomen +5c helteeseen. Sadetutkasta näen satavan koko kotimaassa

Eli ihmisillä on puheenaihetta, voi valittää säästä. Sillä jos ei voisi valittaa säästä, saasta sentään. välitämme valittaa säästä.

On siis vuoden 2007 toinen tiistai ja sähköt ovat palanneet osaksi tätä tietoyhteiskuntaa, virtaa riittää sähköisiin medioihin - jotta ne voisivat kertoa sähköistettyihin tuoleihin tuomituista ihmisistä.

Muistoja on paljon ja rutkasti. 5 vuotta nettipäiväkirjaa. Mitä siitä voisi ajatella?

No, 7.9.2004 joku mummeli kiersi Järvenpään Mc Donalds - ravintolaa ympäri, siis pyöri. Ilman tätä kirjaa tuokin tieto olisi kadonnut. Eli iha jees, et tää o tääl.

Jämsä on melko kansainvälinen kaupunki turistikautena. Siis palvelin eilen töissä asiakasta englanniksi. Se oli mukavaa, sillä sitä vain huomasi että taito ei ole ruostunut paljonkaan - ja että kyllä täälläkin sitä taitoa tarvitsee.

Tilanne nyt. Keitin kahvia, joka-aamuisia selkäkipuja - jotka häviävät päivän aikana lisääntyvän liikunnan myötä. Ulkona on tuulista. Pitäisikö tässä käynnistää itsensä, jotta kirjoittaisi sitä mulle ominaista

sähkönsinistä ajatussinfoniaa?

Internetissä toimii palvelu, josta voi tilata - maksua vastaan - kuvia itsestään. Ensin pitää ottaa se kuva, lähettää se palveluun ja viikon sisään voi nähdä itsensä. Loistavaa!

Tosin melko useassa eteisessä sekä vessassa on peili, josta voi katsoa itseään mistä tahansa kulmasta - henkilön oman tahdon ja mieltymyksien mukaan.

"Taustakuvia vesisateesta"
"asiayhteydestä irroitettu"
"lasange"
"Oulujärvestä"
"ilmaista nettipornoa"
"loton yleisimmät numerot"
"pornon historia"
"simo pahula"
"ilmaisia kännykkäpelejä"

tuosta viimeisestä hakutermistä. Löytäis paremmin, jos käyttäisi hakusanaa "free java games" wappi googlessa, kännykän selaimella wap.google.com

Mutta jos kännykkään on datakaapeli, niin toi http://www.getjar.com on hyvä paikka hakea uusia - taatusti ilmaisia - javapelejä kännykkään tai muuhun mobiililaitteeseen.

He ennustivat sadetta ja myrskyä ihan täksi illaksi ja yöksi. Tuulee kuulemma niin rajusti, että jos ja kun lintu ulostaa Tallinnassa, niin paska lentää lahden yli meitin pressanlinnan ikkunaan että LÄTS vain. Terveisiä naapurista.

MUTTA kuinka kovasti pitäisi tuulla, jotta toi edelläkerrottu kauhuskenario toteutuisi? Linnun uloste painaa arviolta 100 - 400 grammaa. Eli kysymys on siitä, että kuinka monta metriä sekunnissa pitäisi tuulla - jotta linnun lentävät terveiset pääsisivät Suomenlahden ylitse - kuitenkaan saavuttamatta niin suurta nopeutta, että meitin pressanlinnan lasi-ikkuna ei hajoaisi kohtaamisessa?

Tuulen pitäisi tulla linnun alta, jottei se töyhtöhyyppä tulisi tuulen mukana, sillä tässä ei ole kysymyksessä tuulen nopeus, jolla lintu lentäisi tahtoaan vastaan Suomeen - Vaan se mikä puhuri tarvittaisiin kuljettamaan 400 grammaa ainetta 100 kilometriä Tallinnasta Helsinkiin? Tämän töyhtöhyypän lentokorkeuskin on arvioitava. Sanotaan, että lintu tekee numero kakkosen 500 metrin korkeudessa. Myös aineen pudotusnopeus on merkittävä yhtälöön. Sanotaan vaikka 3 metriä sekunnissa on linnunpaskan putoamisnopeus. Ja lintu on 500 metrin korkeudessa. Uloste osuu töyhtöhyyppäkoiraan alla puhaltavaan etelätuuleen, joka alkaa kuljettaa paskaa kohti suomea.

eli jos tuulee 30 metriä sekunnissa, niin linnunläjä kulkee 100 metriä putoamispaikastaan. Joten me tarvitsisimme 300 metriä tunnissa puhaltavaa tuulta, mutta siinä tapauksessa voisi varmaan käydä siten, että meitin pressanlinnan akkunaan läjähtäsikin koko Tallinna, eikä se olisi kovin kiva asia. Tämän voi kyllä joku tarkistaa.

Joku etsi Frendit sarjan jaksoluetteloa. Suomeksi ja noilla sanoilla. Paremmin senkin löytää hakusanalla " friends episode guide "

ihmiset - käyttäkää englantia kun etsitte netistä tietoa, niin löydätte tahtomanne.

Suomea kohtasi jälleen myrsky, yksi lukuisista talvimyrskyistä jotka katkovat sähkölinjoja - joka puolestaa haittaa ihmisten elämää. Mutta vain 200 vuotta sitten tuota haittaa ei ollut, ihmiset saattoivat olla omissa oloissaa ja tehdä siten - kun halusivat ilman että joku ns. tärkeä ihminen jonkun keskieurooppalaisen pikkuvaltion pääkaupungissa sen olisi kertonut. Elämää ilman sähköä, nettiä, telkkaa, autoja tai psykologisia termejä. Sellaista se oli.

Ihmiset tuntevat luonnostaan olonsa epämielyttäväksi, jos tuntematon siltä katsoo heitä. siitä on syntynyt käsite "paha silmä", jolla on selitetty vaikka mitä.

Silmällä on uskottu olevan taikavoimia, koska yksinäisen silmän tuijotus saa ihmisen tuntemaan olonsa uhatuksi - joku tuntematon pelottaa aina. Noi tunteet eivät ole minnekkään hävinneet.

Kuvittele ihmiskasvot, joissa on enemmän kuin kaksi silmää. Otsasilmä, joka iskee silmää. Ihmiset tuntevat edelleenkin olonsa epämukavaksi, jos heitä katsotaan suoraan silmiin. Se tunne on edelleen olemassa, teknologia ei sitä poista. Teknologiamme ei koskaan poista meidän primitiivisia vaistojamme, ellemme valjasta teknologiaa sen alkueläimen pois kitkemiseen itsestämme pois puuttumalla ihmisen geneettiseen perimään - aloita leikkimist DNA:lla ja saada lajillemme teknologian avustuksella pikatuho.

Kaikki pitää olla teknisesti selitettävissä, muuten maailmassa ei ole mitään järkeä ja se aiheuttaisi monelle ongelmia oman järkensä kanssa. Yliluonnolliset asiat ovat selitettävissä aivosähköhäiriöillä, vai ovatko sittenkään?

kiinnostava sivusto http://www.finlit.fi/rayhat/ kertoo räyhähengistä. tuntematon kiinnostaa meitä edelleen, vaikka tässä nykymaailmassa ei rajatiedolle taida olla sijaa osana arkeamme. Siitä kielii televisio-ohjelmat, joissa käsitellään noituutta, pirua enneunia sekä telepatiaa. Ja ne ohjelmat ovat suosittuja, koska niihin voidaan teknologiallamme tehdä vaikuttavia tehosteita.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Peikko tarjoaa mielenkiintoista tietoa taruolennosta. Taruolennot kiinnostavat meitä, koska ne eivät voi / saa olla totta. Sehän rikkoisi meidän turvallisen käsityksemme maailmasta. Kaikki on selitettävissä tieteen keinon, koska tiedettä pystymme käsittelemään. Tiede tai tieto ovat järjesteltävissä olevia asioita. Syy ja seuraus. Mitään ei voi tapahtua ilman mitään syytä, tapahtuman alkuun panevaa voimaa.

Olenhan minäkin nähnyt elämäni aikana kaikkea outoa, mutta olen pannut sen aivoissani tapahtuneen tilapäisen häiriön piikkiin. Aivoissa tapahtuu niin paljon asioita, että emme vieläkään ole teknologialla pystyneet kaikkea selittämään. Tiedämme enemmän naapuriplaneetoistamme, kuin siitä mitä tapahtuu korviemme välissä.

Jos näemme jotain tavallisesta poikkeavaa, niin yritämme ensin tajuta mitä se on. Kuten tuossa oheisessa kuvassa. Naama ylösalaisin.

Koska luonnossa emme näe kasvoja siten, niin aivoilla on hetken verran vaikeuksia tajuta näkemäänsä.

Oikealla olevassa kuviossa ei ole mitään neliötä. On vain neljä palloa, joista puuttuu osa.

Ja jos tuijotat kuvaa hetken - räpäyttämättä silmiäsi - ja sitten siirrät katseesi vaikka seinään, niin näet kuvion negatiivisena. Kyseessä ei ole mitään yliluonnollista, vaan silmäsi näkösoluissa on vielä muisto tuijotetusta kuvasta. Näemme sen negatiivisena, koska valkoinen väri jää paremmin soluihin väliaikaisesti varastoon.

Eli näköharha, jonka aivosi osat muodostavat. Eihän kätesikään muutu näkömättömäksi, jos sitä nopeasti ravistelet silmiesi edessä.

Jokapäiväisessä elämässämme me teemme asioita, joita teemme joka päivä. Palvomme aina jotain, oli se joko laulukilpailu - josta iltapäivälehdet repivät lööpit kilpailijoiden nuoruudesta, koska ei tainnut olla muutakaan tärkeämpää kerrottavaa. Tässä maailmassa on pakko kertoa jostain myyvästä.

Jokapäiväisessä elämässämme me keitämme kahvia, juomme sitä tai jotain muuta nautintoainetta. Oli se sitten vaikka haudutettu tee tai alkoholijuoma. Me tahdomme saada jostain hyvän olon käyttämällä kemiallisia aineita saavuttaaksemme pirteyden tehdä asioita, joita tavallisesti emme jaksaisi tehdä.

Maailmassa tänään: Harvinainen pyrstötähti Suomen taivaalla. Sää: pilvistä, lumisadetta sekä voimistuvaa tuulta. Tuo ilmiö tulee joka 30. vuosi. Joten pitänee muistaa se sitten seuraavan ajanjakson kuluttua. Viimeksi kun se tapahtui, niin se ei kiinnostanut koska olin vastasyntynyt vauva.

siis se, jolle onnistuttiin antamaan harvinainen nimi. Siis "Simo Tapio" Väestörekisterikeskuksen nimihaun mukaan, ei Suomessa ole ollut sen nimisiä sataan vuoteen - ennen vuotta 1977, jolloin se nimi valittiin. Ja kastetilaisuudessa multa tuli pissi kaaressa sedän mehulasiin - näin minulle on kerrottu.

Sekä tapasin tutun Elosen kahviossa, juteltiin kivoja. Terveisiä tämän välityksellä.

Nyt soi: CMX - näkyjen pitelijä. Keitin kahvia, joka piristi minua. Tein siitä vahvaa eli käytin kemiallisia aineita tietoisesti vaikuttaakseni aivotoimintaani. Niinhän kaikki tekevät, ei siinä mitään pahaa ole.

Näyttää siltä tänään, että livejournal toimi - enkä saa yhteyttä bloggeriinkaan, joten muut blogit eivät tänään päivity. Screendisplayhyn on luvassa kuvia, Tapiomieheen on luvassa uusi ilme ja Zimophotosiin uusia kuvia.

Tiedän, että ehkä saisin yhteydet kuntoon uudelleenkäynnistämällä tietokoneeni, mutta minua kiinnostaa nyt vain tehdä se puoliksi - eli sammuttaa ilman heti käynnistystä.

En tiedä, mikä tai kuka Pesguisa on. Merkinnän otsikkoksi päätin kirjoittaa viimeiseimmän hakulausekkeen, jonka lokitiedostosta löytyy - ja se oli juuri toi. Pesguisa.. Olisikohan ruokalaji?

Mielenkiintoista, että se löytyi nettipäiväkirjan lokista, sillä en ole käyttänyt muistaakseni tuota sanaa Pesguisa.

On aamu. automaattiset päivitykset näyttävät olevan valmiina asennettaviksi. Anteeksi, minua ei nyt todellakaan kiinnosta tehdä sitä. Edellyttäisi kai uudelleenkäynnistystä - ja kun meille loistavasti valehdeltiin, ettei XP:tä tarvitse uudelleenkäynnistää asennuksien jälkeen. Seuraava versio Windowsista onneksi karkoittaa ihmisiä luontoa katsomaan - eli ulos.

kyllä tiedossani on se, että päivitysasennuksien jälkeen on hyvä käynnistää järjestelmä uusiksi, jotta ne päivitykset astuisivat voimaan. Mutta nyt minua ei kiinnosta uudelleenkäynnistys.

Perjantai, se on tänään. Päivä, joka menee yhtä nopeasti kun muutkin. Ulkona on viileätä melkein kymmenen pakkasastetta ja on tammikuu, talven luvattu aika. Kenties sitä lunta tulee ja tulee niin paljolti - että se peittää liikenneyhteydet. Lapissa juuri nyt - kello 4:47 - on monessa paikassa pakkasta yli 25 miinusastetta.

Näin on tiehallinon mukaan. Joutsenia jäätyy varmaan taas kiinni järviin ja lampiin. Lintupolo yrittää päästä irti, räpyttää pakokauhun vallassa siipiään - mutta jää pitää otteessaan. Itkevätkö linnut? Onko linnuilla tunteita? Ainakin niillä on voimakas tahto pysyä hengissä.

Maailman tilanne, ainakin osa siitä. Rahtilaiva ajelehtii Pohjanmerellä ohjauskyvyttömänä kaasulauttojen keskellä. Kuopiossa katosi koulupoika ja hänet löydettiin kuolleena suolammesta. Hämeenlinnassa päin on vaaratilanne päällä. Siellä jossain liikkuu loukkaantunut susi - joka on vaarallinen. Näin media kertoi verkkokaapelin välityksellä.

Paikallislehteämme Koillis-Hämettä voi nyt tutkia digilehtenä, kuten sen päätoimittaja meille kertoi kun tapasimme hänet. Se lehti löytyy tuolta:
http://www.digipaper.fi/koillishame/

Eli se on jokin aikakausilehti Brasiliassa, joka käsittelee aika paljon asioita. käänsin sanan käyttämällä ilmasta sanakirjaa ( http://www.ilmainensanakirja.fi ) ja sain tietää, että se on portugalin kielinen sana "tutkimukselle"

Ja selvisi sekin, että kuinka hakukone oli löytänyt haulla "pesquisa" tämän kirjani. Olin kirjoittanut Google earth - palvelun web osoitteen tänne.

Keitin tuossa äsken taas kahvia, sitä tarvitsee jotta heräisi - havahtuisi maailmaan.

..jossa ihmiset eroavat kirkosta, jottei tarvitsisi maksaa kirkollisveroa tai palvoa jotain mitä ei ehkä ole olemassa. He ottavat maalliset asiat palvonnan kohteekseen. Ja jos ihmiset eivät osaa valita tästä nykyisestä viihdemäärästä sitä omaa juttuaan, niin onneksi niitä kaikkia kehutaan hyviksi asioiksi tuijottaa televisiosta kuin koira ravintolan ikkunan takana kuola valuen. Viis siitä, että ne ohjelmat tulevat päällekkäin, toisen voi ollaa digiboksin kovalevylle.

Onko ihmisten elämä nykyään niin surullista, että me tarvitsemme tietotekniikkaa pysyäksemme elossa? Nykyään kaikelle, mitä teemme on olemassa lääketieteellinen- tai sitten psykologinen selitys. Täytämme osaa elämästämme teknologiallamme, kun kuljemme ulkona - niin meillä on mp3 soittimet, kännykät ja digikamerat mukanamme - jottei sattuisi niin ikävästi että meille tulisi tylsää tai sitten meitä ei saisi kiinni.

Media syytää meille 100 kanavaa viihdettä, jottemme koskaan enää laittaisi televisiota kiinni. Kännykkäänkin se töllötin on jo tullut. Onneksi - kun kuluu aikaa, niin olemme sisäistäneet muuttuneen maailmamme, emmekä siksi enää käytä niin paljon aikaa teknologian käyttämiseen.

He hukkasivat ihmisten mielenrauhalle tärkeän murhan kohteen. Sen Sepe Suden Hämeenlinnan alueella. Paha juttu, luokkaantunut susi on vaarallinen itselleen ja muille. Mutta koska meidän valtakunnassamme ei ole psykiatrisia hoitopaikkoja susille, niin se pitää tappaa.

Elävä luontokappale, joka ei voi tehdä mitään luonnolleen. Kun sitä sattuu, niin siitä tulee ärtyisä - niinhän meistä ihmisistäkin. Suden puolustuspuheenvuoro päättyy tähän. Sepe Susi tuomitaan kuolemaan kolmen pienen porsaan aterioimisesta ja poikansa, Pikku Hukan mielentilan järkkymisen aiheuttamisesta.

Luonto kostaa meille joidenkin ajatuksien mukaan, olemme pilanneet jo planeettamme ilmaston. Eurooppa on myrskyjen armoilla, samoin pohjoismaat. Öljytuho uhkaa naapurimaatamme, toisessa naapurimaassamme sääilmiöt ovat jo melkein äärimmäisiä ja me täällä pelkäämme säätä, joka vallitsee tänä vuonna Suomessamme - jonka tunnuslaulua "ei laaksoa, kukkulaa rakkainmaa" opetettiin eräässä Espooseen menneessä bussissa tässä erään kerran.

Bussi taisi taivaltaa vesisateessa, tää vuosi on alkanut kosteissa tunnelmissa.

Sää? Mitä sä Sää sanot ennusteeksi? Lämmintä kylmyyden jälkeen. +5 astetta celssiusta. Ei tule talvea, jos tahtoo talven - niin muuttakoon lappiin asumaan. Ikävä kyllä asian laita on nyt niin.

Maapallo piti pintansa ja entisen kaltaiset säänsä viime talviin saakka. Vain eläkeläiset muistavat lumen tulevaisuudessa. Siis nämä nykyiset päiväkotilapset

Mutta nyt.. Ei enää jaksa ylläpitää suotuisaa ilmastoa ja kohta varmaan planeetta kyllästyy ylläpitämään elämääkin.

Ennen maailmanloppua ehtii tapahtumaan paljon asioita. Ehditään kyllä hukata muitakin mediasusia.

On aamu, siis nyt aivan tässä hetkessä 5:43 on jotain aikaisen tuntuista. Totuus on tuolla jossain. Siis tähtienvälistä näkyy ikkunasta satunnaisesti. Aurinkokunnassamme on kuulemma suuri iso jääplaneetta, jossain Pluton tuolla puolen. Emme tunteneetkaan aurinkokuntaamme - paha isku tieteellemme. Meidänhän pitäisi kaikki tietää nyt ja heti.

Nyt soi "CMX - Helvetin hyvä paimen"
(Size: 4019431 bytes / Header found at: 1252 bytes /Length: 167 seconds / MPEG 1.0 layer 3)

Kohta on jälleen se aika, kun ulkoistan itseni mennäkseni töihin. 34 päivää sitten täytin 30 vuotta. Ja menneisyydestä löytyi hyvä merkintä juuri tältä päivämäärältä, vailla vuoden tarkkuutta:

On Maanantai-aamu, taas. Kello on viisi aamulla - jälleen. Ulkona on satanut lunta - taas. On tammikuu - taas. Uusi viikko voidaan aloittaa, jotta vain seitsemän päivän päästä voimme sanoa sen jälleen, että on aika aloittaa uusi viikko.

Siis on paljon järkeä, mutta kyseessähän on vain ihmisen luoma aikakäsitys päivistä ja viikoista sekä lukuarvoista.

Keitin kahvia, jotta tämä päivä lähtisi kulkemaan. Mielenkiintoinen päivä tulossa, tiedän.

Kohta aletaan heräilemään tässäkin kaupungissa lumiaurojen kolinaan. Lunta on tullut autonrenkaan vanteeseen saakka, näen tuosta parkkipaikalta, jolle yöksi hylätyt autot ovat kaikki saman värisiä. Lunta tulvillaan, on raikas talvisää.

Suomessa lämpötilat tällä hetkellä kulkevat tuolta - 30 celssius asteesta aina + 0.6 celssuiksen helteeseen. jossain on vettä tiellä, kulkekaa siellä hyyyyviiin hiiitaaastiii, ellette lennä tammikuisessa vesiliirossa ojaan.

Vanha valokuva minusta. Jotain 12 vuotta sitten napattu. Mä näytän siinä hiton nuorelta. Kyllä mä tiedän, mitä ton pojan päässä tuolloin satunnaisesti liikkui. Olin jo kyllä selvinnyt kaikkein pahimmasta masennuskaudestani, mutta en ollut vielä avautunut siitä kenellekkään.

Mutta tuolloin, vuonna 1995. Olin joskus onnellinen ja toisinaan tahdoin helvettiin. Mä poltin röökiä, mutten juonut vaikkakin oli myös asioita - joiden vuoksi olisin jo voinut senkin toiminnan aloittaa. Ehkä mulla oli liian kiire olla masentunut.

Katsellessani tuota kuvaa, en tosiaankaan muista kuvaustilanteesta mitään. Ne muistot, joita saan tuosta kuvasta voivat olla vääriä, että kuvittelen edessäni kuvaajan. Kai siinä oli jotain pusikkoa tuossa edessä. Mulla taisi olla helpompi päivä tuolloin.

Asuin tuolloin Jyväskylässä, toi aika - juuri toi aika syksy95, kevät96 - teki siitä kaupungista minulle ikuisesti kauniin.

Oikealla on sitten kuva minusta nyt. Partaa on kasvanut, kasvoissani on uurteita. 12 vuotta tekee ihmiselle aika väärin. Niihän aika luo meistä kaikista vanhemmat, jokainen hetki. Kohden vanhuutta päin.

Mutta odotteluaika on pitkä ja siihen mahtuu vaikka mitä. Asioita, joita voi sitten muistella vanhana.

Ulkoa kuuluu lumiauran kolinaa, kaupunki alkaa heräämään uuteen viikkoon. jotenkin lohdullinen kellonaika näkyy näytössä: 5:42.

Sain haltuuni muutaman valokuvan minusta nuorempana, ehkä ne ainoat jotka ovat

säilyneet siltä ajalta 1993 - 1996 kun asuin Jyväskylässä. Siis ne ainoat, jotka ovat säilyneet niistä päivistä saakka. Olen selviytymiseni yhteydessä tuhonnut ne muut valokuvat, myös negatiivit ovat menneet. Kaikenlaisia vihan ja häpeän tunteita nuorisopsykiatrinen voi synnyttää ihmiselle. Olin kuulemma syvästi masentunut, sain lääkityksenkin jonka lopetin itsetoimisesti nähtyäni mitä ne mömmöt minulle tekivät - mutta selvisinkin iha itse siitä.

Oikealla on kuva minusta - olin kait jotain 18 vuotta. Ikävuosi, joka piti jäädä minun viimeisekseni - niin olin päättänyt. Tuo poika tossa kuvassa ei ollut enää ainakaan sitä mieltä. Olin koulunkäytiin valmentavalla linjalla. Kas, rankka masennus sekoittaa kaiken ja kaikki pitää oppia uudelleen. Eli mä tahdoin päästä eteenpäin elämässäni jo tuolloin. Tämä seuraava kuva.. Minä muistan hyvin sen päivän, jolloin se otettiin.

Tässä se on rajaus ryhmäkuvasta. Olen toi tyyppi tuolla takana. Tuolloin minua masensi todella paljon, vaelsin - paikka oli Jyväskylän kristillinen opisto - opiston pihaa päämäärättä ja samalla ajatellen asioita. Minua ei todellakaan kiinnostanut olla tuossa, tilanne oli se - että kuvaaja pelleili jotain yhden talon parvekkeella ja sai porukat nauramaan. Minua ei mikään tuossa kyllä naurattanut. Suoranainen ihme on sekin, että näyn siinä kuvassa.

Heti ton kuvan oton jälkeen mä liukenin opiston alueelta vaeltaakseni kaupunkiin. Isoissa kaupungeissa on se, että voi hukkua ihmisvilinään. Itse asiassa viimeinen muisto siltä päivältä on se, että lähdin. Se oli syksyä ja aurinko paistoi. Mielialani vaihteli aika rankasti tuolloin, olin vasta ihan alussa masennuksestani selviämisessä.

Tänäpäivänä se masennuskin on vain muisto entisestä itsestäni. Aika opetti paljon, kuinka selviytyä jos masennus alkaa tulemaan takaisin päälle.

Elämänkokemusta. Sitä se on, elämänkokemusta - tietoa jota kun soveltaa vastaantuleviin tilanteisiin - niin selviää. kaikkian niin tekee.

On seitsemästoista päivä. Sataako tänään? Kysymykseen ei anna vastausta MTV3:n interenet

sää-palvelu, koska se on menty pilaamaan. Ei enää maailman säätilaa, ei enää erillisiä vuorokauden ja viiden vuorokauden sääennusteita - eikä enää voi valita, että tahtooko sitä apua. Sama se.. en mä katso oikeastaan yhtään mitään - mitä kyseinen kanava lähettää. Poistuipa sekin pakko käyttää heidän internetsivustoaankin.

On aamu, kello on ennen aamuviittä. Keitin kahvia, vahvaa sellaista. Kaupungin katuvalot eivät vielä pala. Jossain päin suomea - kuulin pakkonovasta - on kehitetty katuvalaistukseen sopiva diodi, eli polttimo joka ei muuta sähköä lämmöksi, kuten nää nykyset tekevät. Valovalot ovat siis tarjonneet lämmittelypaikan pikkulinnuille. Muttei enää.

Kuulin tässä sen laulun "olen kolmekymppinen" Kului hetki ja ajatus iski tajuntaani, kuten leka auton tuulilasiin. Hei, mähän oon kolmekymppinen. Jotenkin kylmä hetki, mutta se meni siitä sitten ohi. Olen kolmekymmentä nyt ja olen päättänyt etten enää siedä epävarmuutta ihmissuhteissani. En jaksa enää alkaa leikkimään sillä, että ollaanko-vaiko-ei-olla-vai-ollaanko-sittenkin-vai-ei -peliä. Valitan, mutta asia on nyt näin.

Tässä ei ole tarvinnut sellaista kuitenkaan paljon pelata. Ei enempää siitä.

Tänään on keskiviikko, yksi monista. Jotenkin vain väsyttäisi tähän aikaan aamusta.

Jostain nettiradiosta tulee toi kappale. Tänään. No, aika hyvä päivä. Valitettavasti nyt vain väsyttää niin hitosti, että.. No kyllä se tästä. Kuintenkin mä jaksan kun huolehdin riittävästä levosta ja silleen..

Mutta ehkä se berocca olisi hyvä ostos. http://www.jamsanapteekki.fi . Siis mä etsin jälleen uudelleen tuota osoitetta josta saisin tarkistettua paikallisen apoteekin aukioloajat. Huomenna pitänee käydä siellä.

Sarjassamme loistavasti väärin luettuja asioita:
Jämsä, Café Elonen - kolmioleipätarjous.
Luin: "Kolmioleivän ostajalle ehdollista vankeutta"

Teksti oli "Kolmioleivän ostajalle kahvi veloituksetta"

Joten nyt kaikki kynnelle kykevät - tulkaa Jämsään! Tänne tulee kai Citymarketkin ja siitä tulee sitten lähikauppani, mutta minä en työpaikkaani S-markettia vaihda. Se on oikestaan paras työpaikka, missä ikinä olen ollut.

Ostin joulukahvia, joulupukin kuvalla varustellutta kahvia, joka kuulemistani äänistä pääteltynä on valmista, siis äänistä- jotka tulivat kahvinkeittimestäni, eikä siis pääni sisältä joten en ole sekoamassa vielä.

Tänään siinä oli kaksi tyttöä, jotka eivät ulottuneet yhteen jäätelöön ja pyysivät minua, S-marketin logo rinnassani, auttamaan sanoen:

"Anteeksi hyvä HERRA, mutta me ei yletytä tuohon jäätelöön tuolla perällä.."

Tilanne oli että kylmäkaapissa oli yksi heidän tahtoma suklaajäätelö, johon he eivät ulottuneet käsillään. Koska olen pitkä ja kuulemma mukava mies - niin autoin mielelläni - vaikka se olikin ensimmäinen kerta, kun minua HERROITELTIIN.

Muistan kun mua ensimmäisen kerran sediteltiin. Se tapahtui Järvenpään rautatieasemalla.

Jännän makuista kahvia, tämä joulukahvi. Mutta pahaa.

Tää oli iha hyvä keskiviikko.

Sää oli selkeä, aamulla tuuli. Maa oli jäinen. siinä oli se keskiviikko. Jälleen yksi uusi keskiviikko kulutettu loppuun. Viikon päästä on jälleen keskiviikko.

Satoi lunta, tänään satoi sitä valkoista ainetta - jota olemme odottaneet kieli pitkällä. Joskus nuoruudessamme, kun olimme vasta lapsia - kirjaimellisesti - odotimme lumisadetta kieli pitkänä, siis itse lumisateessa.

En minä muista asioita, jotka tapahtuivat 25 vuotta sitten sitten. Ja se on neljäsosa vuosisataa. Mutta muistan aika kivasti tämän päivän tapahtumat. Se Elosen kahvio, josta olen kertonut - että kävin siellä lukemassa paikallislehden. No, ne tytöt siellä ovat kivoja..

Pidän elämästäni nyt tällä hetkellä. Tänään satoi siis lunta, joka muutti olomuotoaan rännän kautta vedeksi ja jälleen rännän kautta lumeksi.

Sade kasteli tämän kaupungin, jonka joulukuusi on kaadettu jo pois - mutta jouluvalot ovat jääneet. Kävin apteekissa. Beroccaa, Buranaa ja Latracea - siis laktoosinhajottajaa.

Siis maitosokerista on tullut minua vahvenpi. Vanhuutta.. Päivä päivältä enemmän elämää.

Olen avulias ja mukava, rento. Sellaisen Simon he tuntevat. Sukellanko siis itseeni? Katsoin vieraskirjani salattuja merkintöjä. Jälleen kokemukseni on kiinnostanut ihmisiä, muillakin on samanlaatuisia taustoja. Taustastani olen yleensä hiljaa paikoissa, joissa siitä olen hiljaa. Se on oikeastaan aika kiinnostavaa, se kuinka voi antaa itsestään uutta kuvaa maailmalle.

Olen muuttunut ihminen. Se kolmekymppiä on siis kolahtanut tajuntaani. Minä sulaudun tähän kaupunkiin, tämä on mun kotikaupunki. Ja muu maailma on tuolla jossain, jossa kyllä voi vierailla.

en mä itsekään tiedä, mitä mä tässä selostan - nyt kun väsyneenä kirjoitan.

Muutoksia kirjassani, vuoden 2002 merkinnät ovat tilapäisesti poissa jakelusta. kirja alkoi kylläkin 9.5.2002, muttei tällä nykyisellä tyylillä. Ne alkuvuoden merkinnät olivat mielestäni liian itsekeskeisiä, etten itsekään niitä viitsinyt lukea.

Onhan tämä nettipäiväkirja kehittynyt aika paljon noista ajoista. On jo saavutettu se vaihe, että Arkisto ja Muistosivu oli luotava. Se Poiminta & muistot - sivu on vielä kehityksen alla. Se lupaamani junamuistot-sivu on seuraava uusi juttu tätä kirjaa.

uutta tässä nettipäiväkirjassani on tervetulotoivotus heille, jotka tulevat blogilistalta.

Jos tossa sunnuntaina sitä tekis kun jaksais. Siis töiden aiheuttamaa hyvää ja tervettä väsymystä.. Mä jaksan siellä olla. Mä kaivan sen jaksamisen - niin henkisen, kuin fyysisen - jostain itsestäni.

ikääntyminen on prosessi, jossa meidän koko kehomme uusiutuu, tai ainakin suuri osa siitä. Emme tiedä kaikkea kaikesta kuitenkaan vieläkään - joten on mahdollista, että yllätyksiä syntyy.

Jos aika on vakio ja sekunnit vain kalvoja "pinnan" yllä. Tuon ajatuksen myötä voisi mieltää, että historia on läsnänä vieläkin nyt juuri siinä missä olet. Menneisyyden sekuntejen kalvot ovat vain näkymättömissä, koska emme voi silmillämme tai laitteilamme niitä vielä nähdä.

Aika on kuitenkin ihmisen keksimä käsite, siis nämä käyttämämme sekunnit, minuutit, tunnit, päivä, viikot, kuukaudet ja vuodet - eläimet pystyvät ehkä käsittämään aikaa päivään saakka. Nyt on vuosi 2007. Eli uskontomme alkoi 2007 vuotta sitten, kun kristinuskon mukaan Jeesus syntyi neitsyt Mariasta - kuten tarina kertoo.

Uskonto on taas ollut tärkeä aivojemme kehitykselle. Kun alkuihmiset pystyivät käsittämään kuoleman siten, että kuollut yksilö ei ole mahdollista ravintoa - vaan jotain arvokkaampaa, jota pitää muistaa ja vaalia. Ja haudata jonnekin, suojata kuollut pedoilta. Uskonto kuuluu ihmisyyteen. Vaikka ihminen ei uskoisi mihinkään Jumalaan, niin hän uskoo itseensä, median antamaan kuvaan muusta maailmasta - kenties hän palvoo ns. epäjumalia - eli kuitenkin uskoo tavallaan johonkin itseään suurempaan tai sitten samanarvoiseen asiaan.

Aikaa mitataan kelloilla, kalenterijärjestelämällä. Emme varmaan osaisi ajatella elämää ilman aikakäsitystä. Esimerkkilausetta tähän moisesta ajatusmaailmasta ei osaa muodostaa, sillä kaikki kielemme sanat - jotka voisi liittää siihen esimerkkilauseeseen - käsittelevät jollain tavalla aikakäsitystämme. "kauan" "kesto" "nopeasti" "hitaasti"

Ulkona - mikä on aika iso tila - on nyt pakkasta melkein kaksikymmentä astetta. Ulkona on myös talvista, eli paikat valkoisena ja jäässä. Kyllä ilmeisesti talvia tulee edelleenkin, mutta niiden kesto on lyhyempi.

Eilen perjantaina vietin vapaapäivää. kävin Kaipolassa, unohdin piponi bussiin ja huomasin sen heti kun auto oli mennyt pois. Soitin linja-autoasemalle. Kai se pipo on siellä ensi maanantaina, eli ylihuomisena.

Olen huomannut yhden asian. Mä pidän mun elämästä nyt Jämsässä. Oikeastaan melko moni seikka on ratkennut siten, kun olen halunnut. Vaalin tätä aikaa. En tiedä yhtään mitään ensi vuodesta, ei tietoa ensi syksystä tai kesästä. Antaa elämän mennä päivä kerrallaan ohitse, mutta siten että nauttii joka päivästä.

Kai se olisi joku hieno elämänmyönteinen neuvo kaikille. Ei turhaa paniikkia - kyllä sitä ehtii iha varmasti joskus kyllä kuolemaan pois.

Lämpötilassa voisi luoda kauniita jäälyhtyjä - eli jääpaloja joiden ei ole annettu jäätyä kokonaan ämpäriin. Tulen ja veden liitto, tuli palaa veden sisällä. Olomuoto on vain kiinteä. Eli tässä lämpötilassa se aine muuttaisi aika nopeaan sitä molekyylirakennettaan, jotta tulisi jääksi. -20c oli kylmintä viime yönä.

Mitenkähän ne pikkulinnut selvisivät, jotka jo luulivat että, hei - nythän on kevät. Voidaan palata takaisin Suomeen, kun siellä emme jäädy hengiltä. Joutseni on varmaan jäätynyt jossain johonkin lampeen kiinni. Valitettavaa ja surullista. Lintu yrittää pitää kiinni elämästä kaikin keinoin kunnes se väsyy ja lämpötila laskee. Niin eläimessä, kuin ilmassa sen ympärillä.

Ulkona näyttää olevan vähän sumuista. Lämpö noussee tänään ehkä johonkin -9c asteeseen.

koska en muutakaan keksi, niin katsotaan mitä kirjoitin menneinä vuosina 21.1 ja että mitä ihmiset on netistä hakeneet tyydyttääkseen tiedon janonsa tai sitten purkaakseen jotain.

Tämään minä kävin Jämsän salessa. Ostin kahvia ja broileripastan. Hienoa asua kaupungissa, jossa sunnuntaisinkin saa broileripastaa. Tää o Jämsä, näin joen ja sillan - keskusaukion joulukuusittoman. Minua huudettiin tänään keskellä keskustaa. Tunsin heidät. Lyhyt sanan vaihto ja pakenin kylmää R-kioskiin ostamaan Salesta unohtuneen limsan ja ässäarvan. Ei voittoa, mutta kai joskus.

Huomenna käyn linja-autoasemalla noutamassa piponi. Jos sitä sinne on tullut. Kas siitä kävi siten viime perjantaina, että minä jäin Kaipolaan, mutta piponi lähti bussin mukana takaisin Jämsään.

Olen tässä miettinyt sitä, että miksi on tuntunut etten oikein ole käynnissä tämän nettipäiviksen tiimoilta? missä ovat lennokkaat ajatusvirrat - jotka syntyvät ihan pienestä asiasta?

Nautin nyt juomapulloa EAN 54491229, sen sisältöä. Eli ColaColaa. EAN- juttu on työasiaa, joten unohdetaan se viivakoodi. Ja tässä vaiheessa mieleeni tulee se loistava kappale Apulannalta "viivakoodit" Ja jos eksyn vielä enemmän aiheessa, niin mun piti hakea se DVD, jolla se biisi on.

Viivakoodijärjestelmä taidettiin ottaa käyttöön joskus 1970- luvun loppupuolella. Oltiinhan jo ennen mun syntymää päästy jo kuuhunkin, niin kai joku viivakoodisysteemi oli helpompi keksiä.

http://www.ean-finland.fi/eankoodi/ - tietoa koodista. Kaikki mitä me syömme on koodattu ja kun me ostamme sen kaupasta, niin meidät videokuvataan tallentavaan tietojärjestelmään. Kun me maksamme sen tuotteen kortilla, ja vilautamme etukorttia - niin siitäkin jää merkintä rekisteriin - tietoihin joita meistä kerätään jotain käyttöä varten.

Lohduttavaa tietää, että tätä tietojen keräämistä harrastavat tietokoneet automaattisesti. Toisaalta pelottavaa tietää, että niitä koneita käyttävät ihmiset. Ja ihmiset ovat niitä inhimillisiä tekiöitä, jotka voivat aiheuttaa tekniikan pettämisen.

Juna voidaan ohjelmoida siten, ettei se tarvitse kuljettajaa. Mutta kuka uskaltuu kyytiin? Käytämme mielellämme tietotekniikkaa, muttemme mielellään anna elämäämme tietokoneen hallintaan - ellei kyseessä ole lääketieteellinen pakko.

Kuvittele laite, joka on täysin huomaamaton ja sillä voidaan zoomata kaikkialle tilassa johon se on asennettu.

Jaa.. no se olisi melko huono sonni, jos sillä utareet olisi. Hyvä on. Kerta asia ihmisiä kiinnostaa, niin hyvä on, tutkitaan itsekin nettiä..

sinivalaan siitin sinivalaan siitin sinivalaan siitin sinivalaan siitin sinivalaan siitin sinivalaan siitin sinivalaan siitin sinivalaan siitin sinivalaan siitin sinivalaan siitin sinivalaan siitin sinivalaan siitin sinivalaan siitin sinivalaan siitin sinivalaan siitin

On maanantaiaamu. Monesti tämä hetki on ollut epämiellyttävä, muttei tänään. Oikeastaan se ei ole ollut sellainen enää pitkään aikaan.

On kylmä aamu. Mittarissa näkyy luku -17.9 c . Pitää lähtä tunnin kuluttua sinne jäätymään, uhmaamaan kylmyyttä - joka voisi tehdä elämästäni lopun.

He jäätyvät sinisiksi tai sitten vajoavat omasta vapaasta tahdostaan jäihin.

Keittämäni kahvi on viilentynyt ollessaan ikkunan huoneenpuolisella ikkunalaudalla. Tähän aikaan parempaa kuvausta kahvikuppini olinpaikasta en jaksa vääntää. Mutta se tarvitsisi uudelleentäyttöä. Kylmä kahvi on pahaa.

Kun joku asia on "pahaa", niin emme pidä siitä. Varsinkaan, jos se on syötäväksi tarkoitettu. Leikkikoulussa 1980 - luvun alussa meille pakkosyötettiin suolakurkkuja ja nyt aikuisena mä en voi syödä suolakurkkuja. Pakottakaa lapsenne syömään jotain mitä he eivät tahdo, lapsi muistaa sen hyvin.

Siis elämänkokemusta, lapsena sitä ei ole ja silloin aikuiset kertovat - että mikä on hyväksi. Ja kun lapsi varttuu, niin hänkin oppii itsestään asioita joilla voi auttaa omaa hyvinvointiaan. Minäkin olen oppinut sen, että kuinka saan ruuansulatussysteemini kuntoon - jos on toimintahäiriöitä tiedossa. Elämää minussa ja se on 30 vuotta vanhaa. Asiat eivät enää toimi kuin ennen. Siihen auttaa kyky sopeutua.

Australiassa palaa maa ja se palo uhkaa Sydneytä. Ydinohjuskokeita luvataan aloittaa, luonnonvoimat repivät maita ja mantuja rikki, ihmisiä kuolee onnettomuuksissa ja luonnollisesti. Uusia kyllä syntyy, mutta se ei ole uutinen - ellei tapahtuma tapahtu jossain mielenkiintoisessa paikassa, kuten lentokentän vessassa.

Maailma alkaa herätä, siis tää kaupunki alkaa havahtua unestaan muiden kylien ja vähän suurempien taajamien tapaan. Tietty - ei näinkään suuri kaupunki koskaan nuku, aluesairaalan ensiavussa on ihmiskohtaloita. Uusi viikko kuitenkin koittaa. Paikallisesta S-marketista voi ostaa siankorvia, tuulilasinpyyhkijöitä, salsakastiketta, rintaliivejä sekä tikkatauluja.

Tänään on 22. tammikuuta vuonna 2007 - vuotena, josta on ennustettu ennätyslämmintä. Tiehallinnon mukaan Jämsässä on -16.4c astetta hallaa - mutta mun mittarini kilahti näyttämään lukua -19.1c

Kyseessä erittäin paikallinen ilmastonmuutos? Talvi on tullut tänne taas. Se jäädyttää tämänkin maan jäiseen vaippaansa. Meidän tuhannet järvemme ovat nyt kaiketi jäässä. Kaiketi ne muuttolinnut hoksasivat lentää uudelleen pois. ilmastonmuutos aiheuttaa psykologisia vaurioita pikkulinnuille, muttei siihen varata määrärahoja - ei pikkulintujen mielenterveysongelmilla ole mitään väliä.

Ulkona on tähtikirkasta, siis avaruus näkyy hyvin. Tuo suuri pelottava paikka, josta emme oikein vieläkään tiedä kaikkea. Ja ihmistä tunnetusti pelottaa se, jota hän ei osaa täydellisesti selittää. Yliluonnollisia tapahtumia ei ole, koska niitä ei voi tieteellisesti selittää. Ainakin niin mä toivon.

tänään.. Huomasin juuri, että santsikuppi kahvia ehti kylmentyä edellämainitussa paikassa. On päivä nimeltä maanantai, ylihuomenna on keskiviikko ja sen huomisena jo torstai. Kuvio toistuu jokainen viikko, viikoista syntyy kuukausia. Joista puolestaan sikiää vuosia..

Kotisivutiedotetta.. Viimein toissapäivänä sain ne 3gp-videot - osion sivujani näyttämään paremmalta. Siitä tulee uusi osio kotisivujani tulevaisuudessa.

Tein sen, minkä lupasin tehdä tuolla Screendisplay:ssä (tagi:uutiset) - Eli poistin IRC-galleriasta profiilini turhana. Jos mä ehdin unohtaa tunnukset sinne, niin empä oikein käytä koko hoitoa.

Tiistai ei ole vielä ohitsemme, se on vasta edessämme.

Lapissa on pakkasta -33.2C Viileätä siis. Talvi tuli vielä tämän kerran. Talvet joko loppuvat tai ankaroituvat.

Maailmassa kaikki nyt hyvin? Juurimuodostetusta linkistä se selviää nyt ja tulevaisuudessa, koska siihen sanaan on linkitettynä internetsivusto - jonka tehtävänä on kertoa ihmisille asioita, joilla he eivät useinkaan tee mitään. Mutta koska teknologiamme osaa jo varmistaa sen, ettei koskaa tarvitse olla tilanteessa - jossa ei kuule 20 ihmisen traagisesta kuolemasta jossain kaukana ulkomailla. Onneksi tekniikkamme ja tiedonvälitys on jo niin loistavasti toimivaa - että yksikään järkyttävä uutinen ei jää vastaanottamatta.

Kerrompa asioita, joilla ette tee yhtään mitään - mutta koska ne ovat tapahtuneet jossain päin maailmaa ja uutispalvelut ovat niin upeita nykyään - niin teidän on aivan pakko saada tietää, että..

..kaksi miestä on KUOLLUT ajoneuvo-onnettomuudessa jossain päin Idahon osavaltiota Yhdysvalloissa!

Minne tää kaikki lisääntynyt tiedonvälitys oikein päätyy? Ihmisellä on luontainen kyky suodattaa saamastaa informaatiotulvasta turhat pois. Eihän ihmiset muuten selviytyisi suurkaupungissa. Mutta silläkin kyvyllä on varmaan rajansa. Informaatiota tulee koko ajan enemmän ja enemmän.

Onko sillä psykologisia vaikutuksia? Aivot kuitenkin ottavat kaiken informaation vastaan ja suodattavat siitä tilanteen mukaan ne tärkeimmät tiedot jotka tulevat tajuntaamme. Ihmisaivojen kapasiteetti on valtava, mutta ei rajaton.

Koska aivot vastaanottavat jatkuvasti informaatiota, josta vain pieni osa suodattuu tajuntaamme - niin kuten kone, joka on jatkuvasti päällä, niin aivotkin kuluvat.

Oliko ennen dementiaa ja muita vanhuuden aivoperäisiä vaivoja? Onko olemassa yhteys nykyajan informaatiotulvassa selviytymisen ja aivosairauksien välillä?

On vielä ratkaisemattomia ongelmia, joihin löydetään joskus ratkaisut ja maailma muuttuu jälleen. Nykymaailmamme on 100 vuotta sitten eläneiden fyysikoiden työn tulosta. Kehitettiin mikropiiri, joka mahdollistaa nykyteknologiamme.

Valvontakameroista, matkapuhelinverkoista ja satelliiteista voitaisiin rakentaa maailma, jossa ei olisi kiva asua. Tekniikka tuohon on jo täällä.

Nyt on tiistai, eilen oli maanantai ja huomenna on keskiviikko. Aivan kuten jokaisena tiistaina on ollut ennen tätä päivää - ja on oleva jokaisena tiistaina tämän päivän jälkeen..

Tekniikka valehtelee, siis tällä sivulla näkyvä aika ei ole se, jolloin merkintä laitettiin nettiin - vaan se, jolloin sitä alettiin kirjoittamaan tai sitten se kellonaika kun se päivitettiin nettiin. Paljon järkeä..

. Muutama rivi ennen aamukahvia ja käytin ne kirjoittaakseni kellonajasta - että koska tätä sivu on viimeksi päivitetty. Laskureista..

Ne eivät nyt ole näkyneet sivuillani - kiitos sivuillen.netin toimimattomuuden. Ja mä kun en jaksa tehdä asialle mitään.

Tänään on keskiviikko, koko Suomelle yhteinen asia. Tässä maassa voidaan tänään - ja varmaan käydäänkin seuraava dialogi läpi satoja kertoja:

Keskiviikko, kirjaimmillisesti erilainen päivä - joka ei sovi muihin viikonpäiviin ja vain sen vuoksi - että kaikki muut päättyvät "..tai"

Enkä mä sitäkään itke, että matkapuhelinoperaattori Elisa nostaa matkapuheluiden hintoja.

Eli hyvä tapa tuhlata matkapuhelelukustannuksissa on siis valita Elisa, koska Elisa tekee sen helpoksi.

kännykät hallitsevat elämäämme. Ne herättävät meidät aamuisin herätystoiminnoillaan.

Laitteessa pitää olla videokamera, mp3-soitin, mobiilitelevisio, internetselain, sähköposti, kalenteri, pelejä, blogitoiminto, kaksi kameraa - jotta voisi ottaa kuvan myös itsestään. Hienoa, eikö vain? Niin ja siinä on vielä puhelintoiminnotkin häiritsemässä muiden toimintojen käyttöä.

Mallinkin pitää olla eräs tietty, vaikka on yleisessä tiedossa - että ne pitää viedä melkein heti huoltoon.

Joskushan sanottiin, ettei television orja pidä olla. Nyt meidän PAKOTETAAN digimaailmaan, jotta voisimme kirota tekstityksen puuttumista. Minä huomasin jo aikojeni alussa, että televisioissa on näppäin - jolla se saa kiinni! Uskomatonta, eikö totta? Ollaan tästä tiedosta hiljaa, jottei se päädy televisiopomojen korviin.

Oikeastaan se on vain hyvä asia, ettei meiltä purnattava lopu. Kas toi ilmastokin muuttuu, joten säästä voi aina puhua.

Kultainen vanhuus odottaa meitä, istumme sohvalla vaipoissamme - toisessa kädessä digitelevision kauko-ohjain, toisessa langaton interenetpääte - jolla kerromme innoissamme ystävällemme TV-sarjan tapahtumista. Kauniit ja rohkeat jatkuvat silloinkin. Brooke odottaa Stephanien kakaraa joka on saattanut kohdussa olevan kaksoissiskonsa jo raskaaksi. .

Thorne löytää kadonneen tyttärensä. Kerrottakoon tämä tieto - iha suomeksi mummojen iloksi.

"kaiken maailman tiedostot meitä vainoaa, en jaksa syyttää enää ketään joka ei nää.." CMX - HIKI albumi: kolmikärki Gold.

Tarkistakaa, että onko tietokoneessanne äänet päällä, jos eivät ole - niin laittakaa ne kovalle. (mulla ne on aina, mp3 musa jyrää)

Klikatkaa tästä ja irrottakaa otteenne hiirestä sekä näppäimistöstä noin pariksi minuutiksi. Sen annoksen sitä rathergoodin lalalalata - jonka pitäisi riittää parantamaan olotilaanne.

Jos teiltä putoaa kaksi suurta lasista suolakurkkupurkkia lattialle - jolloin ne tuhoutuvat siruiksi ja kurkut levittyvät kaikkialle, niin naurakaa pois. Sillä nauru pidentää ikää ja tekee hyvää.

Blogiani Screendisplay: Jämsä katsottiin viime joulukuussa tasan 666 kertaa. Eli se on aika piru blogiksi..

Tietoisku.. siis uusi livejournalin päivitys systeemi osaa näyttää tämän kotisivujen nettipäiväkirjan muotoiluineen ja kuva-asetteluineen samalla tavalla - kun ne näkyvät kotisivuillani. Se on ihan kiva juttu, sillä viimeinkin voin jakaa tätä muille siten, kun sen tahdon näkyvän.

Mutta jos mä laitan kaikki merkinnät Livejournaliin - niin kukaan ei käy kotisivuillani ja se ei ole kivaa. Joten tiedotan, etten mä kaikkia merkintöjä ala laittamaan LJ:hin. Kotisivuillanikin, nettipäiväkirjassa on paljon tutkittavaa.

Jos otetaan hörppy laktoositonta maitojuomaa ja pidetään sen mausta, niin siinä saattaa käydä siten - että tölkki tyhjenee ja ollaan juotu aamukahvimaidot pois. Mitä silloin tehdään? Lähdetään S-markettiin ostamaan lisää laktoositonta maitojuomaa, tietysti valion.

Makuasioista voidaan olla eri mieltä. Kaikki ihmiset eivät pidä laktoosittomasta maitojuomasta. Melkein kaikki on nykyään joko vähälaktoosista tai sitten laktoositonta. Näin tänä vuonna 2007 pidetään huoli siitä, etteivät ihmiset ala voida liian löysästi.

Joten minä lähdin kauppaan ostamaan sitä tuotetta. Jotenkin se vain on niin, että jos lähtee ostamaan - vaikka maitoa lähikaupasta - niin mukaan tarttuu jotain muutakin.

Samalla kun lähdin, niin vein roskat ulos S-marketin muovikassissa ja hylkäsin ne yhteisroskikseen.

Ilma oli jollain tavalla raikkaampi, mitä oli aamulla. Ja se matka piristi minua.

jos tästä lähtien tosiaan tekisi iltalenkin? Mahdollisia muutoksia päivissäni.

Tein ostokset nopeasti, koska jostain syystä tiedän missä mikin siellä on. Päivällä hyllytin fazerin uusia suklaalevyjä joissa on jotain marjoja. Ostin sellaisen ja ei se mitään hyvää ollut. Taustalla on varmaan se, etten enää pidä suklaan mausta.

Mutta täytyyhän kai sitä tietää, mitä laittaa esille - minkä makuista se on.

Mitä muuta tänään? No viimein sain kotisivuilleni uuden taustakuvan luotua. Käytän siis yhtä ja samaa taustaa "yleis" - osioiden taustalla.

Kotisivuni kehittyvät johonkin suuntaan. Mielestäni turhia asioita olen jo poistellut siten, että kun yrittää mennä sellaiselle sivulle - jonka olen poistanut poistamalla lähdekoodin ja laittanut siihen aikaleiman ja ilmoituksen poistosta - niin saa näytölleen juuri kuvatun oloisen ilmoituksen.

Tämä siksi, koska se on helpompaa siten. Ei tartte muokata kun yhtä tiedostoa..

Mutta nyt - kun lähetän tätä livejournaliinkin, niin tämän kommentointi on viimein helpottunut. Kai..

Ulkona siis vallitsee kylmyyden aiheuttaman kuolemanvaaran ilmentymä, jota vastaan pitää suojautua erinäisiin vaatekerrostumiin. Kylmyys, kaksikymmentä miinusastetta ja se on vasta alkua. Jossain päin tätä maata on jopa kolmekymmentä miinusastetta.

Oleskelu kotipihallasi alastomana saattaa aiheuttaa kuoleman ruumiinlämpösi hävitessä. Älkää siis unohtako ottaa vaatteita mukaan lähtiessänne pakkaseen.

Suomessa siis palelee, jos on ulkona. Ja sama ilmiö tapahtuu kaikilla paikkakunnilla.

Eteläsuomen lääni, Itäsuomen lääni, Länsisuomen lääni, Oulun lääni, Lapin lääni.

Miksemme uskoisi tuota julistusta? Onhan sen itse MTV3 nettisivuillaan näin kertonut sää-osiossa.

Talvinen arktisuus on viilentänyt kahvini tuossa ikkunan alla olevalla tasolevyllä, jota ikkunalaudaksi kutsutaan. Haen santsikupin ja sitten voisin kertoa jotain totuuksia Jämsästä.

Menen keittokomerooni puolityhjän kupin kanssa, heitän viemäriin viilentyneen kahvinjämän kupista ja täytän sen uudella. Haen maitoa jääkaapista - lähden keittokomerosta ja kävelen huoneen poikki jääkaapille, avaan oven ja valitsen maitotölkin. Palaan tuttua reittiä pitkin takaisin keittokomerooni. Avaan tällä kertaa maitotölkin liepeet auki ja kaadan tilkan maitoa kahviin. Lähden viemään maidon takaisin jääkaappiin ja palaan vielä keittokomeroon noutamaan sen kahvin asettaakseni sen sille paikalle, jossa edellinen annos viileni ajan myötä. Ja kun palasin istumaan tähän, niin huomaan etten sammuttanut kahvinkeitintä

Jämsä on kaupunki, josta voi ostaa vaikka alusvaatteita, mansikkahilloa ja siankorvia.

Voitte myös ostaa kynsileikkurit, vesimelonin, potan ja moottoriöljyä. Sekä..

rintaliivejä, jauhelihaa, jäätelöä, kinkkusiivuja, makaroonia, talkkunaa, suklaata, mikroaaltouunin, kaljaa, vaippoja, kirjoja, banaanin, lattialuutun, kananmunia, tulitikkuja, kahvinkeittimiä, kondomeja, mämmiä, salsakastiketta, äidinmaidonkorviketta, rinkeleitä, possun saparoita, lintulautoja, tikkataulun, tangat, kahvia, tuulilasinpyyhkijänsulkia, juustoa, kumisaappaat, vauvanruokaa, linnunsiemeniä, taskulamppuja, sulakkeita, farkkuja, pölynimurin, energiajuomaa, kissanruokaa, DVD-elokuvia, vesaapapereita, lasten leluja, terveyssiteitä, CD-äänilevyjä, hernekeittoa, perunajauhoja, taskulaskimen sekä kermaa.

Ulkona ei ole enää kahtakymmentä pakkastastetta. Nyt mittari näyttää kahtakymmentakolmea miinusastetta.

Ulkona ei pyrytä vielä, ehkä ei voi olla kyllä niinkin että siellä pyryttää lunta peittämään kaupungin valkeaan lumivaippaan. On aamu, aika kaikkein havahtuvin. Matkapuhelimien näppäimistöä survaistaan, jotta laite lopettaisi herättämisen - herätyskellotoimintoa kun ei saa torkulle, ei muuten kuin jostain tietyistä näppäimestä.

Tekninen tietotasomme taitaa olla aamuherätyksen aikaan aika minimissä. Kunhan sen äänen saa pois. Juuri kun herää, niin se on ihmisaivoissa jännää aikaa kun kaikki osa-alueet eivät vielä ole heränneet. Jos unessa on pitänyt jotain esinettä käsissään, niin vaikka tietää että se oli unta - niin sen esineen tuntee vielä vähän aikaa.

Ja jos unessa on tuntenut voimakkaita tunteita, niin ne tunteet voivat seurata mukana vaikka koko seuraavan päivän. Jälleen upotaan aiheeseen..

tiede selittää, että aivotoiminta on sähköä ja välittäjäaineita. Uskonto selittää, että ihmisellä on sielu. paleontologia selittää, että uskonto syntyi, koska ihmisaivot kasvoivat evoluution tuloksena.

Eli uskontoa - kykyä hahmottaa kuoleman jälkeinen, tarvetta uskoa johonkin - varten tarvitsimme tehokkaat aivot. Uskontojen avulla ihmisaivot siis kehittyivät nykyisen kaltaisiksi.

Ihmisaivot ovat muuttaneet tämän planeetan nykyisen kaltaiseksi, rakennelmamme ovat hienoja ja kestäviä.

Omillani olen luonut valtavan tekstiarkiston internettiin, kotisivut ja pari blogia. Kirjoitan siis olen, mutta kuitenkin näin aamutuimaan saatta käydä siten, että odotin turhaan kahvia.

Asia, joka saattaa johtaa vesijohtoverkkoon kytkettyihin kahvinkeittimiin. Hieno idea, mutta sitten tulee opittu tieto sähkön ja veden yhdistämisen haitoista mieleen. Se heikentää tuon idean toteuttavuutta ja lopullisesti sen tuhoaa mukavuudenhalumme.

Sillä kuka nyt tahtoisi kahvinkeitintä, jonka asennus olisi yhtä hankalaa - kuin asentaa vaikka pesukone.

Taisitten ymmärtää edellämainittujen laitteiden välisen yhteyden? Kumpikin tarvitsee vettä toimiakseen ihmisiä tyydyttävällä tavalla.

jos haiset, niin kukaan ei pidä sinusta. Paitsi jotkut, joille lika on seksuaallinen fetissi.

Tänään on perjantai. Asia, joka tuli yllätyksenä monille. On jo perjantai, vaikka juuri

äsken oli maanantai. Välissä oli komea keskiviikko ja tuhruinen torstai. Onkohan tämä perjantai sitten nimityksellään pervo perjantai? Varmaan jossain päin maailmaa.

"Miksi sä paskannat päähäni, niinkuin pulu -
joka lentää yli?
Miksi mä kusen sun kintulles, niinkuin koira,
joka koipeaan nostaa?
Se on sitä sielujen sympatiaa, henkien harmoniaa,
suurta sinfoniaa jota sodassa soitetaan"

Ja koska sain nyt tuon tiedon jaettua ihmisten kesken, jotka linkkiä klikattuaan saavat uuden kuvan tallennettua aivoihinsa - niin voisin aloittaa tämän perjantain arkirutiini. Pese pääsi, teen pientä siivousta. Maksan laskun netissä, juon loput kahvit pannusta.

ehkä uhraan muutaman ajatuksen, sille - että kukahan on tehnyt googlehaun mun nimellä ja sitten unohdan asian.

On aamu. Keitin kahvit, muistin tällä kertaa ladata vettä keittimeen. Nimi tälle päivälle on lauantai. Nyt tämä hetki.. täynnä rauhaa, jonka voi rikkoa musiikkiesitys nimeltä "feelings" ja esittäjänä olisi Offspring. Satunnaisesti musiikkia aamutuimaan.

Ulkona on -13.5 astetta pakkasta. Jossain päin tätä maata (Suomi) on vielä viileämpää.

Sattui kiva tapahtuma tässä viikolla. Siis siellä kaupassa me napataan eväämme suoraan hyllystä taakse ja syödään ne siellä, maksu tapahtuu näyttämällä pakkausta kassalla.

Eräs nainen, hänen ilmeensä oli mainio kun hän katsoi kun laitoin kassahihnalle tyhjän nugettipakkauksen. Tilanne oli niin mainio, että katsoin tarpeelliseksi selittää asian.

Pidän tuosta työstä, viimein voin soveltaa käytäntöön joskus oppimiani asiakaspalvelukikkoja. Ja joka päivä oppii uutta. 25 käytävää, iso kauppa - monta tuotetta, mukavat työkaverit.

Mutta siitä pidän erityisesti, ettei mikään päivä ole samanlainen, työtehtävien luonne tietty on - mutta muuten ei ole samanlaisia päiviä - kuten oli vuosi sitten.

Se autokouluhomma ei tainnut vielä vuosi sitten olla per.. negatiivisia ajatuksia aiheuttavaa,

ja vain sen vuoksi että olin työssä - joka ei todellakaan ole mua varten. Päivystyshommaa - eikä kukaan koskaan käynyt ja jos joskus sattui käymään - niin sitten piti muistaa kaikki. En muistele sitä aikaa mielelläni.

No, jos ette ole vielä sitä lukeneet, niin satuin löytämään kirjastani minielämänkerran - kirjoitettu viime vuonna:

Aika mielenkiintoista tää elämä, ottaessani noita kuvia - joita näkyy kirjani merkinnässä 08.04.2006, niin empä osannut aavistaa, mitä tulevaisuus toi tullessaan..

Munivatko muumit? Ovatko muumit nisäkkäitä ja kuinka ne lisääntyvät? Muumit syövät kuusenneulasia, jotta jaksaisivat nukkua talviunta. Ovatko muumit vaihtolämpöisiä vaiko pitävätkö ne pahukset lämpötilaansa vakiona - joka tekee niistä tasalämpöisiä.

Munivatko muumit vaiko ovatko ne synnyttäviä nisäkkäitä? Satutarinoissa ei harrasteta seksiä taikka

käydä välillä vessassa. Tai jos meille ei sitä niissä kerrota, sensuuri on iskenyt?

Ehkä Hannu ja Kerttu menivät noidan talon luo sen vuoksi, että Kertun piti päästä pisulle. Kenties seitsemän kääpiön talon takana oli seitsemän ulkohuussia, joita meille ei vain ole koskaan näytetty.

Aku Ankassa hahmojen taloissa on kyllä kylpyhuoneet ja he käyttävätkin niitä.

Jätetään tekotodellisuus ja kerrotaan tästä aamusta.
Ulkona on kahdeksan astetta pakkasta ja kello on viisi, kolmekymmentä seitsemän.

Eilen illalla totesin, että oikea ranteeni, kämmenen alue oli vähän arka ja kipeä - joten laitoin siihen sideharson yöksi. Ja nyt herättyäni huomasin, ettei sitä harsoa ole enää siinä, mihin sen laitoin - kämmenen ympärillä. Enkä löydä sitä sideharsoa mistään.

Sen olen tainnut yöllä ottaa pois ja koska aivot eivät välttämättä toimi täysillä yöllä jos herää tekemään jotain, niin siitä ei muista mitään aamulla. Muistan kerran nostaneeni mikroaaltouunin tuolla kotonani, Kaipolassa, liesituulettimen päältä pöydälle - enkä aamulla muistanut koko asiaa.

Tässä kävin juuri hommaamassa keittimestä santsikupin kahvia ja samalla vein ikisuodattimen vessaan huudellakseni siitä kahvinjämän pönttöön. Samalla ratkesi se sideharson arvoituskin - että minne se on joutunut? No, tuolla vessan lattialla se näytti olevan.

Mitä kirjoitin 28.1 menneinä vuosina? ja mitä ihmiset ovat hakeneet netistä? Kumpikin asia selviää tästä taulukosta:

Tällä hetkellä - kun tätä kirjoitettiin - niin lapissa oli pakkasta sen -27.5 astetta. Taisi olla Enontekiöllä tuo..

Tämä sunnuntai jatkuu siten, että teen kaiketi kotisivuille jotain uudistuksia tai parannuksia kahdeksaan saakka - kello oli nyt 6:16 - jolloin telkasta tulee se hyvä luontosarja. Sen jälkeen videot toistavat eilisen Twin Peaksin jakson.

Vedenkeitin keittää vuoden ensimmäisen kerran vettä. En siis ole viettänyt teehetkiä tänä vuonna.

Ja sitten alkoi kynttilävaloitettu hetki, jolloin televisiosta ei tule mitään katsomisen arvoista. Kännykkä on kiinni, mese myös. Hallussani olevaa tietotekniikkaa aijon kyllä käyttää - mutta tipoittain.

Musiikkina nyt: Don Huonot - sininen yö. Kappale, josta tulee muistoja mieleen. Kuuntelin sitä kerran aamutaajamajunassa. Juna vapisi jalkojen alla, maiseman täytti himmeä sinisyys.

Tehtiin siis havahtuminen ja muistetaan, että Jämsä on ratapaikkakunta. Täältä päässee junalla pois. Jämsästä lähti kerran kyllä juna taivaaseen. Se Jyväskylän junaturma, 12 kuoli - niin kai jos oikein muistan.

No, kuintenkin mä kuulin siitä onnettumuudesta junassa. Seuraavassa vuorossa, joka lähti sen turmajunan jälkeen kohden Jyväskylää. Se junamatka oli pahantuntuinen, kun tiedossa oli jo niitä kuolemantapauksia.

Sitä ajatteli: Ne edelliset junamatkustajat tahtoivat päästä kylläkin vain Jyväskylään tai Pieksamäelle - eivät taivaaseen.

Tapahtuneelle ei voi enää mitään. Siitä on jo kymmenen vuotta aikaa, kohta. Sillä muistaakseni se tapahtui vuonna 1998 keväällä. Ja melkein kaikki uhrit olivat Sallasta.

Se oli yhdessä vanhassa jukeboksissa. Laite oli kellarissa, laulussahan lauletaan "no sound from the basement.." Sitä tuli kuunneltua usein. Se kellari oli osana sen asuntola-avo-osastoa, jossa olin nuorempana. Masennuksen vuoksi. Tuli siis tuhlattua nuoruuttani psykiatrisiin vaivoihin ja itsemurha-ajatuksiin.

No, kuitenkin se laulu oli siinä laitteessa ja sitä tuli kuunneltua usein. Siitä on kyllä kulunut aika paljon aikaa. Onneksi niistä ajoista alkaa olla jo neljätoista vuotta. Olen ehtinyt selvitä siitä masennuksen syövereistä, tulla paremmaksi ihmiseksi. Selviytymistarinaa kaikki tyynni. Kaikki koettu on tehnyt musta vain vahvemman.

Nyt soi Don huonot - kunhan kuluu viisi vuotta. (..palaatte takaisin kaupunkiin, jolla on jumalan kasvot)

Kaunis kappale. Järvenpää oli sellainen. Siis ehti kulua viisi vuotta, ennen kuin sinne palasin. Vielä kerran tahdon nähdä Tuusulanjärven ystäväisyyden puiston rannasta. Vielä kerran tahdon asioida Järvenpään S-marketissa, vielä kerran tahdon käydä sonaarin ärrällä katsomassa, että onko siellä vieläkin kauniita tyttöjä / naisia kassalla. Tahdon Järvenpäähän mennäkseni Hiuskabinetti-parturiliikeeseen.. Prismaan..

Kaunis kappale, tosiaan ja sopii hyvin tähän tilanteeseen, jossa olen nauttinut upean makuista teetä. Se oli tämän vuoden ensimmäinen tee.

Hetki. Tee on historiaa, sen maku vielä tuntuu suussani. kaksi kynttilää ovat vähän lyhyempiä nyt, mitä olivat hetki sitten. Niiden välissä on nettipääte. Internet tulee seinästä mustaa johtoa pitkin modeemiin, josta lähtee verkkokaapeli. Internet. Mitä ihmiset ovat sinusta

tahtoneet tietää tänään?

Siis jälleen paljastan
ihmisten käyttämiä hakusanoja, joilla he ovat
tahtoneet saada tietoonsa asioita,
joita tahtoivat löytää.

Arvoisat lajikumppanimme ovat tahtoneet tietää enemmän seuraavista mahdollisista asioista:

"Google Earth käyttöohjeet"
"R-kioskin nessu mainos"
"Thai hieronta Vaasa"
"tänään syntyneet lapset"
"lauluja piparkakuista"
"Hannele Laurila Kerava"
"ilmaista eläinpornoa"
"TV-antennin teko-ohjeet"
"Thai hieronta Tampere"
"Thai hieronta Oulu"
"säkkituolin teko-ohjeet"

Ulkona on pakkasta vain -21.9C , äsken sitä oli jopa -22.0C. Tänään pidetään hyvää päivää yllä. Sanotaan huomenta, hoetaan sitä sanaa tavatessamme ensimmäisen kerran tutun ihmisen.

On aamu, on maanantai, on se viikko joka päättää tammikuun ja helmikuu alkaa. Tänään on hyvä päivä, kesään aikaa vain kaksi kuukautta, 8 viikkoa.

1. Keittimessä ei ole vettä, mutta on kahvijauhetta suodattimessa.

2. Keittimessä on vettä, mutta ei kahvijauhetta suodattimessa.

3. Keittimessä on sekä vettä että kahvijauhetta suodattimessa, mutta laite ei saa sähköä.

4. Keittimessä ei ole vettä eikä myöskää kahvijauhetta suodattimessa.

5. Olet unohtanut laittaa suodattimen takaisin paikoilleen.

6. Olet unontanut laittaa pannun takaisin lämpölevylle, mutta suodatin on paikoillaan.

7. Olet unohtanut ostaa uutta kahvia S-marketista edulliseen hintaan.

8. Olet unohtanut, ettei sinulla ole enää kahvinkeitintä, koska unohdit liian monta kertaa tämän listan kohdat 1 - 6 ja tuhosit raivonpuuskassasi koko keittimen. Siinä tapauksessa, siirry kohtaan 8a.

8a. Osta uusi keitin, jossa on mahdollisimman monta automaattitoimintoa.

Suomessa on monta pannua kuumana, tää kansa tarttee kahvinsa. Jos kahvi kiellettäisiin, niin alkaisi mellakat.

Yöllä kahden maissa satuin olemaan hereillä hetken, koska piti päästä tyhjennykselle. Joskus yöllä pitää mennä vessaan.

Lause, joka lukee eräässä Mauri kunnaksen lastenkirjassa. Herra Hakkarainen kävelee unissaan ja samalla katsotaan mitä öisin tapahtuu. Siinä oli kuva, jossa sika meni vessaan - kuvatekstinä "joskus yöllä pitää mennä vessaan" Jänniä asioita sitä muistaa, outoja kytkentöjä muistojen välillä aivoissa.

Huomasin tuolloin yöllä, kuinka kuu valaisi pöytää, tietokone kohdevalossa jonka tarjosi maan kiertolainen kuu. Taisi olla täysikuu tuolloin. Avasin jääkaapin valon vuoksi. valoa tarvitsin tutkiakseni ulkolämpötilaa digimittarista ja se oli oikeastaa tätä samaa -22.4c

Kuu toistaa auringonvaloa maapallon takaa. Avaruuslaivamme nimeltä maapallo kulkee avaruuden halki kuljettaen sitä kuuta mukanaan. Joskus ihmiset asuttavat myös kuunkin.

hain juuri sansikupin kahvia ja satuin katsomaan verhojen raosta ulos. Kyllä, siellä on pimeää. Kuu taisi mennä pilven taakse. Kotikaupunkini on osittain vielä pimeä paikka sen neljä minuuttia, kunnes kello tulee viisi. Tuolloin katuvalot syttyvät keskustan ulkopuolisiin kaupungin ruumiinosiin.

Suomessa on nyt monta hyvää paikkaa, jossa voisi tehtailla jäälyhtyjä. Puolangassa on -30.1c ja suuressa osassa maata lämpötila on alle -17c asteen.

Melkein täysikuu on paistanut ylle valkoisen, rauhallisen maan. Jossa välillä satunnaisesti susien ulvonta on kuulunut. Talviyön jäätävyys on kai jossain päin ollut jonkun yksinäisen ihmisen viimeinen lohtu.

Mitä uutiset kertovat - jos hajottaisi rauhallisen olotilansa päivittämällä maailman tilan tietoisuuteensa:

Eli meidän pitää kierrättää ihan loppuun saakka. Pitää laittaa Banaaninkuoret biojätteeseen, patterit ongelmajätteeseen, mainoslehdet paperijätteisiin, vaatteet polttojätteeseen, Itsemme maatuviin jätteisiin.

Maasta sinä olet tullut ja maaksi, kuormittamatta ympäristöä, sinun on taas tultava.

Ai, maastako mä oon tullutkin? mä oon aina luullut, että äitini synnytti minut oltuaan ensin raskaana sen 9 kuukautta. Eikä mutsi varmaan mitään multaa "sinne" tunkenut, vaan isää.

Kuinka minä uskon? Uskon tieteeseen ja evoluutioon. Maapallo muodostui samasta tomusta, mistä koko aurinkokuntakin. Oma ja muut galaksit muodostuivat alkuräjähdyksessä. Mutta mistä se kaikki tuli, kuka laittoi sen kaiken sen aineen, josta koko universumimme (niitä saattaa olla useita vierekkäin) syntyi sokeripalan kokoon?

Mitä oli ennen universumeita? Ja missä ne universumit ovat? Kerta universumi laajenee - niin minne se laajenee? Aina kun asia laajenee, niin täytyy olla jotain mihin se laajenee.

Selitykseni on, että universumit sijaitsevat äärettömän suuressa tilassa, jota valvoo "se"

"Se" saattaa olla aineeton, mutta kuitenkin älyllinen olento. Ehkä "se" on kaikkialla universumissa ja on läsnänä juuri nytkin. Ehkä "Se" on juuri nyt selkäsi takana. Ehkä..

Varmaa on se, ettemme koskaan milloinkaan pääse universumin laidan toiselle puolelle. No, jos opimme käyttämään madonreikiä, tai selvitämme mustan aukon täydellisesti - että minne se aine sitä kautta joutuu - niin ehkä sitten me hallitsemme universumia, me tai meidän jälkeemme jättämä - täysin omavarainen teknologiamme.

Kaukaisessa tulevaisuudessa on siis täysin omavaraisia robotteja, jotka pystyvät tuottamaan kopioita itsestään käyttämällä kullakin taivaankappaleella olevia raaka-aineita. Ja niiden muistiin on tallennettuna koko internetin tietomäärä.

Ehkä internetistä tulee tulevaisuudessa älykäs, kun siihen liitetään koko ajan tehokkaampia tietokoneita. Rakennamme petoa..

Kuu. Maan ainoa kiertolainen, jota ihminen ei ole tehnyt, antaa kelmeää valoaan kaupungin yllä. Suora linja kuuhun. Kuu ei voi olla juustoa, sillä sen tekoon tarvittaisiin kaikkien maailman nautojen vuosittainen maidontuotanto ainakin kahdeksankymmenen yhdeksän vuoden ajalta. Kuu sikisi maasta, kun joku lähiplaneetta törmäsi maapalloon. Eivät ne enää ala törmäilemään meihin, sulkeaa sateenvarjot.

Tosin ei sontsasta siinä tapauksessa mitään hjeppiä olisi, jos hipaisu tekisi vakavaa vahinkoa Aasian kokoiselle alueelle.

Täysikuu vaikuttaa ihmiseen ja eläimiin. Kuussa on "soita", suo-alueita joiden nimiksi on annettu sopivasti seuraavia nimityksiä, kuten antaen ymmärtää tätä mieltäkiihoittavaa suhtautumistamme kuuhun. Soiden nimet ovat Tautien suo, Mätänemisen suo ja unien suo.

Myös ihmissusitarinat tapahtuvat täydenkuun aikaan. Täydenkuun aika on vaarallista, silloin taruolennot ovat aktiivisimmallaan. (wiki)

Kalevalassa on sellainen, kun Iku-turso. Se kuulemma asustaa Suomen ja Ruotsin välisessä meressä ja voi nostaa päätään täysikuulla. Muttei toistaiseksi se ei ole hyökännyt yhdenkään matkustaja-aluksen kimppuun. Siis toistaiseksi..

Ja talvisin saattaa tulla se Mörkö vastaan. Kiinnostava artikkeli Muumijen möröstä löytyi kanssa wikipediasta. Kuulun heihin, jotka säihkähtivät juuri tuota satuhahmoa lapsuudessaan. Se oli diaesitystarina "kuka lohduttaisi nyytiä"

Jos silloiset lapset säihkähtivät sitä mörköä siinä määrin, etteivät mielellään katso muumit-animaatiosarjan jaksoja - joissa se mörkö esiintyy - niin voi vain miettiä, että kuinka sekaisin television antamat muut "möröt" jättävät nykyiset lapset? Pystyvätkö he toimimaan aikuisina aikuisten tavoin?

Me säihkähdimme satuolentoa, mutta nykyiset "möröt" ovat todellisia. Minullakin oli aika, jolloin pelkäsin uutislähetystä. Se oli lapsena se. No minähän olin sitten kolme vuotta nuorisopsykiatrisella nuoruudessani - että se siitä, etteikö se media osaltaan vaikuttaisi lapsiin. Voisin syyttää mediaa masennuksestani, mutta todelliset syyt olivat kouluvaikeuden lukihäiriön takia ja siitä seurannut koulukiusaaminen.

Me aikuiset tajuamme, että esim. TV-sarja "siskoni on noita" käyttää aika paljon tietokoneella tuotettuja erikoisefektejä, eli se kuva minkä näemme, on valetodellisuutta - mutta lapsi pitää sitä totena. Ja sarjaa lähetetään nykyään ihan iltapäivästä.

Toisaalta.. Onhan se kätevää sekoittaa tulevien hoitajiemme päät hirviöillä ja alituisella pelottelulla sodilla, terrori-iskuilla sekä ilmastonmuutoksella..

Ajattele, että nyt 5 vuotta vanha oleva lapsi on 45 vuotias, kun sä tarttet toisinaan laitoshoitoa, kun olet vanha. Eli hän käyttää ehkä laitteita, jotka pitävät meitä elossa.

Tahtoisimmeko, että sellaista laitetta käyttävän henkilön mielenterveys on kunnossa, jonka tehtävänä on pitää meidät elossa ?

Aamun täysikuu avasi portin mielessäni tiettyyn kuumaan, viime elokuun yöhön - kävellessäni ennen kello seitsemää töihin. Pakkasta taisi olla mittarin mukaan jotain -16 astetta - mutta mieltä lämmittivät ne hetket - niiden muistamiset.

En kerro niistä enempää, anteeksi ihmiskunta. Sanompahan vain, että ihmiskunta ei lisääntynyt.

Tänään oli melko tylsä päivä, en nähnyt edes alastomia ihmisiä. Ei sillä, että niitä näkisi usein tuolla Jämsän talvessa.

Talvessa, jonka kylmä todellisuus on -31.5c astetta Suomen lapissa. Tässä talvessa sataa vielä lunta - nyt on keskitalvi. Lunta tulee edelleen.

Huomasin, että televisiossani näkyvässä kuvassa on vähän lumisadetta. Hyvä vain että on. Sillä tulevaisuus on kristallinkirkasta televisiokuvaa täynnä. Radiossa mainostetaan innoissaan mahdollisuudesta voittaa Windows Vista - tietokone.

Mitä hienoa siinä sitten on? Pitää taas oppia käyttämään konetta uudella ja innovatiivisella tavalla, joka on verrannollinen siihen - että jos visuaallisien syiden vuoksi autoihin asennettaisiin viisikulmion muotoiset pyörät. Ja vain sen tähden, että se näyttää hienolta.

Tänään mä yllätin itseni luomalla taide-elokuvan, jonka sitten siirsin Youtubeen:

Laita koneesi äänet pääle ja kovalle. Äänenvoimakkuudella tapahtui jotain Youtuben muuttaessa videota nettikäyttöön.

Minua alkoi juuri väsyttämään aika paljon. Siis tahtoisin mennä jo nukkumaan. Ja kyllä tahdon herätä sitten aikanaan.

Olen harrastanut sellaista, että olen julkaissut tämän nettipäiväkirjani merkinnät tapiomiehen blogissani. Nyt en jaksa sitä tehdä.

Joko tammikuu loppuu?
- Kyllä, tämän päivän jälkeen se loppuu.
Aha.. no, ok.. selvä..

Täysikuu hohtaa jossain pilvien takana.
Minä uskon täysikuuhun, vaikken näe sitä.
Ei kuusta lohkeile paloja, jotka sitten jotenkin taas liittyvät toisiinsa.

Kyllä se pallo pysyy kokonaisena, sen sirppisyyden luo vain meitin planeetan varjon valoefekti. Näin kuun jo ennen tuon pilvisyyden tihenemistä ja se oli silloin täysinäinen.

Keskiviikko, jälleen keskiviikko. Kutsumme keskiviikoksi päivää, jolloin viikosta on kulunut kaksi päivää ja neljä päivää on vielä jäljellä viikosta. No, kukaan ei ole viitsinyt korjata asiaa. Tosin se on keskellä arkiviikkoa. Viikkotietoisku päättyy nyt.

Tämä on nettipäiväkirja, jossa käsittelen toisinaan elämääni ja kerron asioista, joita on tapahtunut lähelläni tai joihin olen vaikuttanut.

yksi asia, johon vaikutin on se - ettei paikallisen S-marketin myymälän seinäkello näytä enää kesäaikaa. Kyse keltaisesta kellosta, joka on kiinni keltaisessa seinässä. Tämä tapahtui viime maanantaina.

Tänään saapuu eteläiseen suomeen lumisadealue. Sitä ei kuitenkaan viedä juhla-illallisille taikka sille ei myönnetä kunniamerkkejä. Sen kunniaksi ei liputeta. Se vain saapuu, sataa ja heikkenee. Vielä sataa lunta. Vielä on pakkasta. Tälläistä säätä vielä on muutaman vuoden. ja sitten ei.

Muisto aikojen takaa, liittyen lumeen ja pakkastalveen. Ala-asteeseen. Tapahtuma joltain 1980 - luvulta. Olisikohan ollut vuosien 1986 tai sinnepäin. No jokatapauksessa tapahtuneesta on sen 20 vuotta aikaa. Se sattui Kaipolan ala-asteen pihassa.

Koska kun suuri piha aurataan lumesta vapaaksi, niin syntyy suuria lumikasoja - joissa nykylapsetkin viihtyvät. Kasahan voi olla vaikka hevonen, lentokone, luolasto, tai avaruusasema. Aikuisena me näemme sen vain lumikasana.

Jokatapauksessa siinä kasassa oli sellainen kolo, joka oli syntynyt kun leikkinä oli surffata kengillä tiettyä uomaa pitkin kasan huipulta ales. Se taisi olla suosittu leikki silloin, koska se kolo ajan mittaan syveni ja leveni. Sekä jäätyi.

Mä lähdin tulemaan sitä koloa pitkin ylöspäin reppu selässäni ja liukastuin sinne koloon. Reppu toimi hyvänä kiilana, jäin jumiin. Leikki keskeytettiin ja joku opettaja haettiin apuun. Olin lumen vanki, taisin jossain vaiheessa tajuta, että voin kuolla tänne. Auttajat saivat sen repun jotenkin hölläksi, jolloin irtosin ja liuin vapaaksi.

Se oli lapsena se. Nyt tapahtuneesta on kulunut aikaa ja silloiset lapsitoverini ovat ehtineet tulla äideiksi, iseiksi tai sitten sinkuiksi. Osa on alkoholistunut, osasta en tiedä mitään. Osa on alkoholisoitunut, osalla taitaa olla mielenterveysongelmia.

Mutta yksi asia on varma, mikä on tapahtunut: Meistä on tullut aikuisia. Näen toisinaan sitä opettajaakin tuolla töissäni.

Hän kiitti antamastani joulukortista tässä taannoin. Se lämmitti mieltä. Eli tuntui hyvältä.

Nyt kun ehdittiin jo aukaista muistojen arkkua - niin laitetaan kansi kiinni. On aika aloittaa tämä tammikuun viimeinen päivä vuonna 2007.

4.1 menneinä vuosina tässä nettipäiväkirjassa..
2003 - lämpötiloja "-30c täällä Järvenpäässä ja Keravalla -32.6c.	2004 - tylsää "Ei mitään tekemistä"	2005 - mikroni syntymäpäivä 4.1! "Tänään ostin mikroaaltouunin asuntolakämppääni. Varustelutaso nousi."	2006- säätoive "Tihkusade ja sumuinen, ankea ilma.. Se olisi hyvä hautajaissääni."