SEHÄN OLI VAIN LEIKKIÄ..


Perheneuvojan ovi kolahti kiinni, istunto oli kestänyt puoli tuntia. Tämä oli yksittäisistunto ilman vanhempia. Heidän läsnä ollessaan pojan oli vaikea puhua - mutta kaksistaan kivan tädin kanssa oli helpompi jutella. Kuten vaikka siitä, että tänään Hannu viimein puhui ahdistuksestaan, tänään oli myös yksi uusi sana tullut mukaan pojan sanavarastoon tädin kysymyksen yhteydessä.

Viimeinen toivotus virkailijalta oli "Hyvää syntymäpäivää" Huomenna olisi Hannun 10 vuotis syntymäpäivä. Tuolloin ei järjestetä syntymäpäiväjuhlia, ketään ei kiinnosta tulla Hannulle. Vain kaksi vuotta sitten kaikki oli hyvin. Ne olivat mukavat kahdeksas vuotis syntymäpäivät, Hannun kaikki kaverit olivat paikalla. Sitä pelattiin plekkaa, syötiin kakkua ja juotiin limsaa.

Äiti oli vastassa neuvolan odotusaulassa, hän veisi pojan kouluun.

Oli Elokuun puoliväli, koulua oli tänä lukuvuonna ollut jo parin viikon ajan. Uusi luokka, uudet kujeet - ja vähän isompi vaatimustaso, enemmän taitoa ja oppimiskykyä vaativia läksyjä.

Toisten ne ovat helppoja omaksua, mutta muiden täytyy tehdä enemmän töitä pärjätäkseen. Tänään Hannu saapuu kouluun oltuaan aamupäivästä yhden tunnin poissa koulusta.

Koulun välitunti. Ote pihapuheista.

Mitä sulla siellä perheneuvojalla muka meni tunti?" "Mulla meni vain se puoli tuntia ja asiat selvis. Mikä ihmeen erityistapaus sä muka luulet olevas?" "No vastaa nyt kun puhutaan vai taasko meet vessaan itkemään saatanan itkupilli!"

*tuuppimista, lyöntejä ja repun pois viemistä*

Kello soi ja oppitunti alkaa taas. Matematiikkaa.

Hannu on perheen ainoa lapsi. Hänen Uskovaiset vanhempansa ovat täyttäneet pienen mielen taivaalla, paremmalla paikalla - siellä poikaa odottaa sitten aikanaan rakkaat isovanhemmat. Kiitä joka päivä elämääsi herralle, jotta lunastaisit paikkasi heidän vierellään.

Nyt on lokakuun puoliväli.

Pojan kotitalo, 7 kerroksinen kerrostalo kaupungin lähiössä, sen ylimmän kerroksen ikkunaan syttyy valo. Poika herää omassa huoneessaan puoli yhden aikaan viimeistelemään huomista läksyään. Se jäi vain tekemättä valmiiksi. Pelko siitä, että huomenna opettaja suuttuu ja luokka nauraa taas - on liikaa. Tehtävä on saatava valmiiksi - äidinkielen aine luetusta sadusta "pieni tulitikkutyttö"

Poika kirjoittaa kyllä kyyneleet silmissään pari riviä, mutteivät ne kuulu läksyyn. Vanhemmat nukkuvat omassa huoneessaan. Lapsi kulkee olohuoneeseen, avaa parvekkeen oven lokakuun kylmään yöhön. Hän siirtää tuolin lähemmäksi kaidetta ja lähtee taivaaseen tapaamaan mummia ja pappaa.

Aamuyön hälinä herättää vanhemmat pahaan uneen. Lähibaarista kotiin saapunut naapuri oli nähnyt ilmalennon ja tunnistanut Hannun ja soittanut paikalle apua.

Seuraava päivä koulussa.

Hannun pahimmat kiusaajat oikein odottavat jälleen, että koska kohde saapuisi ja tekisi jotain tyhmää - jotta voisi taas nauraa sitä. Hannua ei näy tulevaksi, lapset siirtyvät luokkaan omille paikoilleen tekemään kaikkea muuta, kuin kouluun liittyvää. Ei ole vielä opettajaa paikalla.

Pian hän saapuukin, ihmetystä luokassa aiheuttaa se - että koulun rehtori saapuu maikan vanavedessä. Opettaja pyytää värisevällä äänellä hiljaisuutta ja antaa rehtorille puheenvuoron.

"Luokka. Minulla on ikävää asiaa. Hannu ei enää tule kouluun koska.." Rehtori tietää kiusaamisesta, heittää katseensa luokan perälle niihin poikiin ja jatkaa: "..hän hyppäsi parvekkeelta viime yönä ja kuoli."

Joku alkaa itkeä. Oppilaat vain katsovat toisiaan typertyneinä. Takarivissä tajutaan ne syvälle sattuvat sanat, ne viimeiset mitkä tuli heitettyä eilen. "vitun paska, kuolisit vaan pois!"

Sehän oli vain leikkiä..

Kirkonkellot lyövät tahtia surusaattueelle. arkku on pieni, Hannu oli pieni poika. Ei ehtinyt kokea kasvupyrähdystä. Paikalla ovat myös kiusaajat. On kaunis päivä, mutta kaikki on vain mustaa. Hannun äiti ei jaksa enää peittää tunteitaan - vaan romahtaa polvilleen maahan itkemään. Naisen katse osuu heihin, jotka vain kiusasivat. Tunne välittyy kaksitoistavuotiaisiin.

Nuo takarivin pojat, nuoresta iästään huolimatta, ovat kuolemanvakavia. Heitä seuraa loppuelämän syvä katumus joskus heitetyistä sanoista - jotka tulevat aina kaikumaan alitajunnassa "vitun paska, kuolisit vaan pois!"