Se oli sellainen tavanomainen ilta heille. Kaupungilla. Sellaista iloluontoistahan se oli kaljojen kanssa oleskelua pitkin kaupunkia. Heitä oli Pasi, Olli ja Pekka. Pasilla oli huonoa oloa ollut jo pitkään eikä meillä muillakaan niin hohdokasta elämä ollut.
Yö oli ehtinyt jo tulla ja kaupunki hiljentynyt - mikä oli heistä vain mahtavaa. Koko kaupunki oli mennyt nukkumaan ja joistain kaukaa joku voimalaitos vain pumppasi sähköä katuvaloihin. Tämä oli poikien känninen perusajatus, jota humalatilan aiheuttama pieni ongelmista avautuminen omalla iloluonteisella tavallaan väritti. Mutta tämä ilta oli suunniteltu elämästä nautittavaksi ja 2/3 pojista piristyi Villen puheluun, kutsu tuli illanviettoon!
Kerrostalot ovat kuin pimeyden alttarille pinottuja ruumisarkkuja. Tuosta huolimatta kaverit ovat Pasin vastustuksesta huolimatta suuntaamassa Villen kämpille, siitä välittämättä - että Ville on nykyään Pasin entisen naisen, Veeran, kanssa eikä mies tilannetta oikein hallitse. Varsinkaan kun on alkoholia nautittu.
"Kuule, Pasi! Sun pitää vain päästä sen yli, että te joskus olitte yhdessä - Se Ville ja Veera ovat nyt hyvä pari, eikä me tulla sun vuokses niitä feidaamaan meidän elämästä!
"Sori, mut mä en sinne tule! En HALUU nähdä sitä akkaa!"
"No painu sitten vittuun! me ollaan suunniteltu tää kiva ilta, kuten tiedät - ja nyt sä pilaat sen.. Ei kiinnosta - Morjens, nähdään joskus kun oot tullut järkiis! Ja jos et tule - niin muista tää Pasi - me voidaan feidata sut pois meidän elämästä!"
"No painukaa siitä sitten sinne vittuun! Mua saatana ei kiinnosta, Hyvästi!"
Välienselvittely kuului kyllä Villen ja Veeran parvekkeelle, jossa edellä mainitut olivat polttamassa tupakat. Veeraa tilanne kävi sääliksi, mutta oli hiljaa. Ville ei oikein Pasista tykännyt eli sillä otteella olikin nyt parempi että tämä pysyi poissa. Naisen ajatukset katkesivat Villen asettaessa kätensä naisen toiselle pakaralle ja tyttö oli taas juhlatunnelmassa täysillä mukana. Pian puhelin soikin, että jonkun pitäisi tulla avaamaan ala-ovi että pojat pääsisivät sisään. Veera lähti avaamaan ovea Villen jäädessä tekemään pojille tervetuliaisdrinkkejä. Nainen oli ehtinyt alas vastaanottokomiteaksi pojille.
"Moi, kiva nähdä!"
"Moro, Veera! kiva nähä suakin! Meillä on vielä nää röökit kesken, palaako?"
"Joo, kyllä mä voin yhden nyt polttaa.. kiitos.. Olli kuule, mun täytyy kysyä tämä nyt tässä - en viihti oikein Villen kuullen.. Että.. Pasi ei tullutkaan teidän mukaan? Me kuultiin teidät partsilta.."
"No se vaan ei nyt tullu. En mä siitä niin paljoa nyt jaksais jutella, teidän välillähän se kisma on. Kai se järkiinsä tulee."
"Toivotaan, mut oot oikees. Bileet pystyyn vaan! Villellä on viinaa teillekin!"
"Sitähän toi sanoi.. Onhan se Pasi ihan jees tyyppi muutoin, en vaan pääse - anteeksi vaan, Veera - sen yli että sä petit sitä."
"Eipä toi mitään, mä ansaitsin tuon."
"Mut hei, Olli ja Veera.. Ei nyt enempää siitä aiheesta, vai mitä?"
"Oikees oot - ylös vaan, Ville oottaa."
Pasi oli kulkeutunut varjoihin katsomaan tuota kyseistä asuntoa, sieltä tulevaa valoa ja kuuntelemaan mitä sen parvekkeella aina satunnaisesti juteltiin. Hän otti repustaan oluen ja avasi sen kääntyessään pois. Hyvä on, kerta asia on tullut hyvin selväksi - ettei minua tuolla tarvita, niin kohtahan katuvat! Tämän kaupungin ohitse menee rautatie ja siinä menee parisen yötavarajunaa. Pasi sammutti kännykkänsä, käveli vähän matkaa ja käynnisti laitteen kuitenkin uudelleen. Ihan vain siltä varalta jos joku soittaisi. Tai nyt se olisi ihan sama. Repussaan Pasilla oli kuitenkin kuusi olutta - niillä kyllä pärjäisi tämän illan. Viha ja katumus sekä muistot Veerasta, koko kaupunki oli täynnä muistoja. Mies alkoi juovuttaa itseänsä enemmän samalla kahlaten muistoissa - jotka olisi jo aikaa sitten pitänyt haudata.
Pasi kulkeutui jälleen siihen kadunristeykseen, josta heidän rakkaustarinansa oli alkanut saamaan turpaansa. Tuossa vuosi sitten Veera oli suudellut Villeä, vaikka tuolloin olikin ollut kihloissa Pasin kanssa - ja vielä keskellä päivää. Riita siitä oli tullut, paha sellainen jonka lopputulos oli se - että jotenkin syyt vierähtivät Pasin viaksi. Mies oli vain elänyt elämäänsä mitenkään tajuamatta, että koko suhde oli ollut valetta. Uusi kaljatölkki avautui Pasin suunnistaessa kohden kaupunkia halkovan rautatien ylittävää siltaa. Yksinäisyys katkesi puhelimen ääneen.
"Pasi"
"Mä täällä - Veera, älä sulje! Mulla olis asiaa."
"En sulje puhelua, mutta mitä ihmeen asiaan sulla enää mulle muka on?"
"Mä en voi puhua pitkään - oon parvekkeella, muut tuolla sisällä.. Kuulin kun pojat oli meille tulossa nii teidän riidan."
"Ja se liikuttaa sua mitenkä?"
"Mä en tahdo tätä enää. Eikö me voitais kuten sopia? Mä voin sanoo jonkun tekosyyn noille ja tulla sinne missä sä oot et juteltais?"
"Ihan sama. Mä en vittu enää jaksa, meen radalle ja hyppään junan alle"
"Hei, älä tee sitä.. Mulle tulis liian kova ikävä.."
"Mitä helvettiä sä oikein siellä sönkötät? Onhan sulla nyt se Ville! Taidat olla iha kännis.. Älä soita mulle enää!"
Pasi sulki puhelun ja tyhjensi kerralla kädessään olleen oluttölkin jonka jälkeen alumiiniesine sai kokea vihan rutistavan voiman. Tätä helvettiä mies oli pelännyt tapahtuvaksi jo kauan. Tavallaanhan se oli ollut mahtavaa, kun Ville oli tullut mukaan kuvioihin ja saanut Veeran taakakseen. Ja nyt tämä. Liika on liikaa, mutta ainakin nyt Pasi olisi oikealla puolella kuvioita - Ville saisi nyt kokea mitä Veeran rakkaus oikein on.
Bileasunnossa Veera oli palannut sisään hymy huulillaan, tyttö oli tehnyt toimintasuunnitelman. Kirsi, eräs Veeran hyvistä ystävistä oli kärsimässä erosta ja soitteli aina välillä itkupuheluita ystävälleen. Ville tiesi tämän ja hyväksyi asian täysin. Veera voisi käyttää tilannetta hyväkseen, jotta pääsisi epäilyksittä yksinään yöhön. Pojilla oli pelit kesken, joten naista ei nyt lähitunteihin kaivattaisi.
"Ville, kuule.. Se oli se Kirsi. Sillä taas on hyvin heikko hetki menossa - niin eihän se mitään haittaa jos mä lähden sille pariks tunniks?"
"Ei, ei haittaa yhtään! Sä oot sille hyvä ystävä. ja pojat - siitä mä tuossa naisessa arvostan! Veera on hyvä ihminen ja nätti myös!"
Ville suuteli lähtiäisiksi naistaan joka oli otettu miehensä sanoista, hyvästeli pojat ja lähti yöhön. Rappukäytävässä Veeran iski pieni katumus siitä, että oli käyttänyt parhaan kaverinsa tilannetta hyväkseen, jotta pääsisi livahtamaan katsomaan entistä miestään. Mutta tämä olisi hyvää asiaa, nainen oli varma siitä - että juttelu Pasin kanssa auttaisi tilannetta ja tämä voisi joskus jopa olla ihan kaveri ilman mitään ilmassa aistittavaa kireyttä.
Pasi oli ehtinyt uusiin varjoihin, rautatieasemasta etelään, puunlastauspaikalle ja katseli rataa. Ei hänen oikeastaan tehnyt mieli tappaa itseänsä, tämä oli vain jotenkin rauhallinen paikka. Kuitenkin hän tiesi yöjunan tulevan puolen tunnin sisään - kello kahden aikaan. Puhelintaan mies oli pitänyt päällä, joku outo tunne Veerasta oli jäänyt mieleen. Mitä nainen oli tarkoittanut sanoillaan? Olisiko mahdollista palata yhteen, jos tällä ja Villellä oli jotain ongelmia? Paukkupullo oli otettu repusta, sellainenkin oli kuulunut illan varustukseen. Kaljaa oli vielä pari tölkkiä, mutta tämä tilanne tuntui tarvitsevan jotain vahvempaa. Pian kenties odotettu puhelu saapuikin.
"Pasi."
"Veera täällä, mä pääsin lähtemään.. Siis jos voin tulla? Missä sä oot?"
"Tule vaa.. Sä varmaan tiedät sen ratapihan eteläpään? mä oon siellä."
"Siis se, kun me oltiin yhdes, se missä me joskus aina käveltiin sinne rantaan?"
"Juu. Sen varrella, puunlastauspaikasta eteenpäin.. Puhutaan kun tuut, mä vain tahdon puhua - en riidellä, en jaksa sitä enää"
"En minäkään mitään muuta tahdo kuin sitä, kohta nähdään."
Pasi istuutui puun rungon päälle odottamaan mitä tuleman piti. Tämä olisi kai taas näitä juttuja, mihin hän oli Veeran kanssa ollessaan tottunut. Nainen tulisi itkien tai sitten ei. Kai tällä olisi nyt jotain oikeita asiaakin, mutta historia oli osoittanut sen olevan vain harhakuvitelmaa. Tosin kaikki oli mahdollista, olihan Veera pettänyt miestä Villen kanssa aikoinaan - niin tässä voisi käydä vaikka kuinka. Mutta Ville toisaalta oli Ollin hyvä ystävä ja siten jos jotain tapahtuisi nyt - niin mies menettäisi Ollin kavereistaan. Kaiken lisäksi nainen tuntui olevan puhelimessa juoneen oloinen.
Pasi alkoi katua tätä, mutta oli liian myöhäistä perääntyä. Hän näki horisontissa naisen tulevan ja samalla kiroten sitä - että mihinkähän helvettiin taas oli itsensä tullut sotkettua. Hän joi kulauksen paukkuaan ja laittoi sen jälkeen pullon takaisin reppuun Veeran ottaessa jostain ihmeen syystä juoksuaskelia miestä kohden. Tämä pelätty tilanne olisi nyt tässä, syrjäinen paikka keskellä yötä, kummatkin humalassa ja ainakin Pasin mukana oli angstia naista kohtaan. Veera aloitti juttelun päästyään Pasin luo.
"moi. Kiva kun sain tulla."
"No mitä asiaa sulla on?"
Veera otti askeleen eteenpäin, tuuppasi Pasin maahan, hyppäsi tämän päälle siten - ettei mies päässyt pakenemaan ja alkoi hyväillä tätä jalkovälistä.
"Mitä helvettiä sä nyt?!"
"Mä tahdon sun kanssa vielä kerran, sulla on parempi varustus mitä Villellä on. Niin nyt me vaan naidaan tässä eikä sulla oo mitään siihen sanottavaa! Tai mä rupeen huutaan raiskausta. Tuolla tullessani sillan pieles oli porukkaa!"
"Hei, älä nyt oikeesti.. En mä nyt pysty, oon liian kännis ja ei tää ole hyvä juttu! Ei yhtään hyvä juttu!"
"Kyllä nyt vaan tämä tapahtuu - mä osaan käyttää sua!"
Veera avasi Pasin farkkujen vetoketjun, miehen vastalauseet katosivat pohjoisesta tulleen tavarajunan metelin alle. Veera oli vahva nainen, minkä Pasi tiesi hyvin. Samaten hän tiesi olevansa alakynnessä. Nainen oli hyvä näyttelemään ja kyllä kaikki uskoivat tätä jos kaverit saisivat kuulla tästä. Tilanne vain meni eteenpäin historian toteutumisen pelon jyskyttäessä Pasin mielessä. Oli aivan turha rimpuilla vastaan. Pahaltahan tämä tuntui, mutta toisaalta saisi tätä kautta kostettua Villelle.
Aktin jälkeen Veera jättää nauraen Pasin makaamaan maahan housut kinttuihin vedettynä. Mies pukeutuu nopeasti, ottaa reppunsa mukaan ja lähtee kävelemään itkien kohden rantaa. Siellä ei ainakaan näe ketään joka voisi todistaa tätä häpeää. Veera teki sen taas, tehnyt pari kertaa ennenkin. Mutta tuolloin he olivat yhdessä, muttei se siltikään ole oikein. Paukkupullo tyhjeni matkalla rantaan, jossa oli joku vanha nuotiopaikka ja pari venelaituria.
Veera soitti matkalla takaisin kotiinsa Kirsille ja kysyi tämän vointia. Eroahdistuksissaan taistelevalle kävi ystävän seura. Vaikka todellinen syy tuohon oli saada joku alibi tämän yön tapahtumista. Veeralle tuli matkalla ystävälleen hyvä olo, kuten näin toimiessaan se valhe jonka oli kertonut lähtiessään miehelleen. Ei nyt ollut täysin valetta. Ja sai samalla auttaa ystäväänsä.
Bilekämpässä lisääntyvän humalatilan ansiosta pojat olivat alkaneet keskustelemaan tilanteesta. Aiheena oli se, että kuinka saataisiin Pasi takaisin porukoihin? Villelle se kävi, jotenkin kun tuntui että nykytilanne oli jollain tasolla johtui hänestä. Olli päätti soittaa Pasille, että oliko tämä vielä hengissä. Ja jos jotenkin mennyt riita voitaisiin sopia.
Pasi oli hakeutunut järven rantaan, tehnyt oman polkunsa metsikön läpi ja nyt istui rantakivellä vihaisena elämälleen. Puhelin soi ja mies empi hetken heittääkö luurin jorpakkoon vai vastaa soittoon.
"Pasi"
"Moi, mä täällä, Olli. Kuule meillä on paha mieli siitä riidasta ja voisko sopia? Missäs meet?"
"kyllähän se käy. En jaksa tänään enää riitaa kenenkään kanssa. Oon radan takana rannassa.. Olli? Sähän oot mun ystävä ja uskot mitä kerron?"
"Kyllähän mä, ollaanhan tässä koettu yhdessä jo vaikka mitä."
"Veera soitti mulle tuossa ja sitten kävi heti käsiksi."
"mitä sä sönkötät? Vai ootas.. Tää taitaa olla siitä vanhasta jutusta?"
"Joo, on. Sä varmaan et siinä pysty paremmin puhumaan.. Pystytkö tulemaan? Se aseman tauksen notskipaikka? vai onko teillä suunnitelmia jatkolle? Olis kiva jos tulisit yksin."
"Ei, ei meillä mitään oo. Kellokin on noin paljon. Mä kuule soittelen kun oon lähempänä. Paljoks sul on olutta? Mulla on vielä."
"On mulla kyl vielä parit. Sä siis tuut?"
"Kyllä mä tuun. Hyvästelen vain tyypit ja sit lähen sinnepäin."
Näin tehtiin. Ville ja Pekka jäivät vielä höpisemään Ollin lähtiessä kohden rantaa. Matkalla Olli tapasi kaverilleen - nyt - matkalla olleen Veeran, jolle Olli vain tuhahti vihaisesti että jättäisi jo Pasin rauhaan! Sekä lupaukset kertoa Villelle mitä nainen oikein oli naisiaan. Antoihan Veera niitä vastaväitteitään, mutta Olli jatkoi vain matkaansa, kääntyi rantapuistoon jonka läpi pääsi rautatietä vierustavalle kadulle ja puunlastauspaikalle. Nyt ei kiinnostanut enää toi Veera. Olihan se ikävää, että tilanteet olivat taas tässä mainingissa. Ville oli hyvä kaveri, ihan ystäväkin. Mutta Pasin kanssa ystävyys oli jatkunut kauemmin. Veera oli ennenkin tehnyt samaa, muistiin palautui se kerta vuosia sitten kun Pasilla oli ollut musta silmä. Veera oli suutuspäissään miestään silloin lyönyt. Ollista tuntui pahalta se tämäniltainen riita - kyllähän hän nyt tiesi kaikki seikat ja asiat, mutta silti.. No kaikkea ei kukaan mies voi antaa suhteen päätteessä anteeksi. Ja jäätävä fakta oli se - että juuri Veera oli pettänyt Pasia. Sama nainen oli tehnyt ystävän elämästä helvettiä.
Oli aika soittaa Pasille, että missä tarkkaan oli menossa.
"Moi Olli, missäs oot menossa?"
"Mä alitin just sen sillan.. Ootkos siinä nostkipaikalla?"
"No mä voin siirtyä täältä kyllä sinne.. Tuli vain sellainen olo ettei tahtonu tavata ketään ja rämmin rantaan metän läpi."
"En ihmettele.. Mä näin sen Veeran tuossa kun kävelin tännepäin ja annoin sen kuulla mitä mieltä mä oon siitä. Ja.. Pasi, anteeksi vielä siitä riidasta."
"Ei se mitään. Onhan tää asia sellainen että kyllä kavereiden pinna voi katketa. No mitäs se akka sulle sano?"
"Alkoihan se rääkyä jotain säälittävää selitystä.. Aika tapaus kylläkin. Paha että sä rakastuit siihen."
"Ja nyt siihen on mennyt pihkaantumaan se Ville. Mä tiedän et se on sun kaveris ja siten.. no en mä sitä silleen vihaa. Mä oon päätellyt, että Veera tais vietellä senkin lonkeroihinsa."
"Eihän sille muuta voine - kun olla sitten aikaan Villelle ystävää?"
"Oot oikeessa. Mut mä just kuulin sun äänes muutenkin, niin tuota. missä helvetissä mä muuten meen?"
Puhelu päättyi nauruun ja kutsuhuutoihin, joiden perusteella Pasi löysi tiensä takaisin sivistykseen. He menivät sille nuotiopaikalle juttelemaan asiat halki. Pasi tarvitsi ystävää. Olihan jotain pahaa taas sattunut, sellaista mistä ollaan hiljaa. Nainen raiskasi miehen.
Juna meni jälleen ohitse, kaverit vieläkin juttelivat, se tuntui hyvältä. Tosi ystävyys kestää pahatkin riidat. Pekka oli lähtenyt Villen luota kotiinsa ja Veera oli vielä Kirsillä. Ville meni nukkumaan tyytyväisenä elämäänsä.
Elämä jatkui näillä korteilla eteenpäin tässä kaupungissa. Varkaudessa.