Johdanto musiikkimakuuni

Kaikki hyvä musiikki on tehty ennen 2000 lukua, poikkeuksena rock ja metalli. Miksi on näin?

Musiikista asiaa siis. Nuotit kuuluu musiikkiin, musiikki äänilevylle ja sitä rataa lähestytään sekä selvennetään tätä faktaa (ei mielipidettä) siitä - että kaikki hyvä musiikki on tuotettu ennen 2000 lukua.
Poikkeuksena siis tietenkin Rock ja Metal ala genreineen.

Syystä, että sitä musiikkia soitetaan fyysisillä soittimilla. Ei tietokoneiden kautta. Eli Rockissa ja metallissa on aina se sielu olemassa.
Jolla tarkoitan sitä, että se on ihmisten omilla käsillään soittamaa musiikkia. Ensimmäinen kappale, josta muistan tykänneeni oli The Doors - Riders on the storm. Tämä oli 1980 luvun alussa.

Olin vissiin jotain neljän tai viiden. Meillä soi aina radio kotona. Tää on sitä aikaa, kun en osannut sanaakaan englantia.

Meidän jääkaapin ovessa oli tarra, jossa luki "I love you" enkä mä sitä ymmärtänyt. Oma musiikki oli siis mitä radiosta soi, kaiketi tykkäsin lapsen tapaan lastenlauluista. Veljen kautta sitten tuli suomirock mukaan.

Popeda, Juliet Jonesin sydän, Eppu normaali yms.

Noista suosikki tais olla Juliet Jonesin sydän. Mulla taitaa vieläkin olla se c-kasetti, jota tuolloin 8 vuotiaana kuuntelin. Sitten sain korvalappusstereot. Kaiketi pitää dekoodata nykyaikaan se sana. Kannettava c-kasetti soitin. Mitä kuuntelin? No mitä äiti oli nauhoittanut radiosta. Sekä taisi olla joku kasetti täynnä virsiäkin soitossa. Syystä - ettei se musiikin tyyli tai sanat niin olleet tuolloin se ykkösjuttu. Vaan se, että pystyi kuuntelemaan ihan itse musiikkia - jota muut ei kuulleet.
Sitten sain radion ja musiikkiohjelmat löytyivät. Myös AM taajuuksilta, sieltä tuli musiikkia - jota suomen silloiset radiokanavat eivät soittaneet. Jossain vaiheessa tuli kaapeli-TV mukaan. Kavereilla näki MTV music televisionia. Se räjäytti tajunnan.
Sitten tuli se techno aikakausi 1989 - 1992, Jämsän paikallisradiosta tuli listahittejä. Megamixejä ja se ns. ysäri kolahti. Niitä tuolloin äänitettyjä C-kasetteja toisinaan vielä kuuntelen keittiöradiostani kun tiskaan.

Musiikkimakuuni iski kunnolla se masennuskausikin, joka tuolloin mulla oli 1988 - 1997 Silloin löytyi rock ja metalli.

Ollessani masennuksen takia hoidossa nuorisopsykiatrisella 1993 - 1996 - Nirvana räjäytti tajunnan vuonna 1993. Se oli musiikkia, jota kaipasi juuri tuolloin.Englantia olin jo oppinut aika hyvin televisiosta ja koulusta, joten lyriikatkin avautuivat. Metallicaa aloin kuuntelemaan. Kun itse voi huonosti, niin musiikki muuttui vihaisempaan tyyliin. Konemusiikki jäi pois oikeastaan kokonaan tuolloin. Se jäi c-kaseteille odottamaan tulevaa löytämästä.

Tuohon aikaan myös löysin Hectorin, Heikki Harman musiikin. Hänen aikaisempi tuotanto kolahti tuolloin. Se oli sopivan outoa ja sanat jotenkin osuivat. Kuten "kadonneet lapset" Toimi hienosti. Samalla silloiset listahitit kanssa soivat. Huoneessani siellä osastolla soi usein Radio Mafia. Se yhdisti mut kuten tavalliseen "normaaliin" nuorisoon. Pikkuhiljaa tuolloin alkoi tykkäys myös vanhasta 1970 luvun musiikista.

Päästyäni 2000 luvulle, pääasiallisesti kuuntelin rock ja metal musaa. Tietenkin klassikkoiskelmät ovat aina kolahtaneet. Tuolloin olin vielä kaikesta kokemastani selviämässä sekä sekava ihmissuhde antoi lisäsävyksen sille musiikille, joka tuntui hyvätä. Jälkiseurauksena siitä suhteesta on se - että nykyään en todellakaan siedä rakkauslauluja. Tuolloin vuosituhannen vaiheessa ja sen jälkeen löysin Radio Mafiasta ohjelman "metalliliitto" Sitä tuli äänitettyä c-kaseteille. Se oli ainoa tapa saada mielimusaa.

Eikä se kelaaminen mitään haitannut. Kyllä sen nyt jaksoi odottaa, että kasetti kelautuu alkuun. Nykyään kaikki kun on sekunnissa saatavilla, niin se tuhoaa ihmisten pitkäjänteisyyttä. klikkaus vaan ja musa soi spotifystä.

Vanhat mielipiteeni nykyajasta painavat näemmä päälle taas, joten jatketaan. Eli 2000 luvun alussa löysin bändin CMX, josta tuli tuolloin suosikkini, samaten Deep purple, The Doors yms.

Myös aina on toiminut myös klassinen musiikki. Se on aina rauhoittanut.

Kyllä siellä osastolla sen yöklassisen joskus kuunteli, moni siellä teki niin..

Black metallin löysin 2002 kun netti alkoi yleistymään.
Musiikkimakuni on laaja. Mutta nykymusiikki ei kuulu siihen. Selitän asian myöhemmin.
Eli mitä kuuntelen:

Hard Rock / Heavy Rock. Psykedeelinen rock / Classic Rock / Art Rock. Heavy Metal, Thrash & Groove Metal Black, Death & Extreme Metal Doom, Gothic & Melancholic Metal Alternative, Grunge & Progressive, konemusiikki (1990 luvulta) Suomi-Rock, Punk & Iskelmä barokki, klassinen musiikki.

Lyhykäisyydessään siis: Musiikkimakuni on laaja ja siihen mahtuu monta mestaria. Ja kaikkia yhdistää se - että se ei ole nykyajan kertakäyttökamaa. Saman toistoa, suomiräppiä, yms. kiss fm, loop fm, nrj, ylex, suomirap, nova, iskelma ovat radiokanavia, joilla mut voi karkottaa tilasta.

Vaan kun Jämsään 20 vuotta sitten takaisin eteläsuomesta muutin ja surin, ettei täällä kuulu paljon radiokanavia - kun oli eteläsuomesta takasin muuttanut. Niin se asia on historiaa. Radiokanavia on vaikka kuinka. Se vaan, että jopa Radio Yle Suomen musiikkipaletti meni taannoin "sekaisin" soittavat nykymusiikkia. Onneks jäi toivekonsertit. Entisten nuorten sävellahjaa tulee kuunneltua. Ja myös Perjantai-iltaisin tulevaa ohjelmaa, jossa ne soittaa ysärihittejä.

En kieltäydy ysäristä. Suomirock (Juice Leskinen, Pauli hanhiniemi, Miljoonasade yms.) toimivat kyllä. Vuodesta vuoteen. Nykymusiikkiin ei viihti edes tutustua, kun se ei ole pysyvää. 50 vuoden päästä siitä ei ole jälkeäkään, sillä nyt (2026) 50 vuotta vanha musiikki on vielä pinnalla. Syystä, että se oli tuolloin uudenlaista. Ensimmäistä sellaista. Rock alkoi kehittymään maailman muuttuessa tuolloin.

Nykymusiikissa ei ole siis sielua, se tuotetaan massoille tekoälyllä tai sitten laulukilpailuissa, joissa tärkeintä on vain näyttää hyvältä ja hoilata sen kloonikappaleensa omalla tavallaan.

Lauluäänellä ei niin ole väliä, se korjataan tietokoneella. Musiikki on digitoitunut ja jos internet kaatuu vaikka suuren aurinkomyrskyn tai poliittisen syyn takia - kenelläkään ei ole musiikkia enää.

Nykyään musiikkiin tekee sanat tekoäly, joka ei ole koskaan milloinkaan itse ollut.. Rakastunut, pettynyt, onnellinen, surullinen, masentunut tai iloinen. Joten sanat ovat latistuneita kliseitä.

Tämän syyn tähden kannattaa oppia kuuntelemaan myös vanhempaa musiikkia, sillä musiikin maailma on valtava.

Myös vanhat musiikkiformaatit kunniaan! Sillä musiiikin lähde ei saa olla pelkkä internet.

Se voi katketa suuren myrskyn vuoksi, kuin Hannes-myrsky osoitti. Matkapuhelinverkko alkoi lamaantua, mobiilidata katkesi kun mastot jäivät ilman ulkoista sähkövirtaa.

Tiktok, some, mainittu tekoäly ja laulukilpailut tappavat musiikin tulevaisuuden.

Musiikki pitää nykyään jostain syystä päästä näkemään, pelkkä kuuntelu ei enää toimi. Ymmärrän kyllä aidot musiikkivideot, ne ovat parasta jos on tehty hienosti ja myös kappale toimii myös kun sen kuuntelee, mutten tajua parin sekunnin "musiikkivideota".

Joten siksi kaikki hyvä on tuotettu jo ennen 2000 lukua, poikkeuksena rock ja metalli. Musiikki on ollut ja on osa elämääni, auttanut selviytymään. Kuten Nirvana tuolloin 1993 oli täysin uutta musiikkia, kuten 1970 luvun Hector toimi minulle tuolloin. Pelastusrenkaana.

Voi tietenkin olla nykyäänkin myös musiikkia, joka on tunteella tuotettua. Ja jonka eteen on tehty töitäkin. Se vain katoaa valtavirran alle saaden musiikkimaailman näyttämään yksitoikkoiselta nykyään.

Ihmisen musiikkimaku pysyy aika samana, kun hän alkaa olemaan jo puoli vuosisataa vanha.
Odotan kuitenkin, että joku uusi gentre syntyy, josta alan pitämään.

---