Räntäsade,
navakka tuuli ja kaupunkiliikenteen linja-auto joka saapuu
noukkimaan tältäkin pysäkiltä elämäänsä muuten
kyllästyneet hahmot. Meitä on minä, yksi teini ja yksi vanha
mummo. Kulkuneuvo siis saapuu, kuski hämmästyttää meitä -
kenties - mutta leimaamme kuitenkin lippumme ja menemme istumaan
kukin minne mahtuu, sillä linja-auto on täynnä outoa väkeä.
Kaikilla eri aikakausien vaatetusta.
Linja-auto
lähtee pysäkiltä ja kiihdyttää. Penkkejen alta alkaa
tulemaan huuruja, joiden hengittäminen tuntuu miellyttävältä.
Vauhti kiihtyy äärimmilleen, itse asiassa linja-auto alkaa
lentämään. Sen sivuista on työntyneet siivet ja kattoo on
ilmestyneet kovaääniset.
"Täällä
puhuu aluksemme kapteeni Herra Hyy. Tämä on erikoispika
jonnekin, istukaa rauhallisesti sillä matka kestää ikuisesti
meidän ajassamme."
Huomaan, että
auton alta alkaa työntymään ulkopuolelle suojaavia seiniä.
Vauhti on kiihdyttänyt meitä siihen pisteeseen jossa poistumme
jo planeetalta. Kuu singahtaa ohitsemme. Seuraavina tulevat muut
aurinkokunnan planeetat. Vilkaisen eteen ja näen peilistä
kuinka kuskimme juo väkiviinaa samalla kun galaksit vilisevät
ohitsemme. Nopeus on jo tuhatkertainen valonnopeus.
Valonnopeus! ME
OLEMME UNOHTANEET VALONNOPEUDEN!! Huusi kiivastuneena Herra Hyy,
tämän avaruusaluksemme humaltunut kapteeni. Avaruus alkaa
kaareutumaan ympärillemme, kellomme räjähtävät koska olemme
tulleet tilaan jossa ei enää tunneta aikaa. Paniikki iskee
matkustajiin.
Jättimäiset
kynnet repivät alusta auki. Olemme tulleet tietoisuuden toiselle
puolelle, matkustimme rinnakkaiseen maailmankaikkeuteen
vahingossa.
ihmiset
jonottavat täällä päästäkseen paratiisiin, mutta he eivät
tiedä ettei tässä maailmankaikkeudessa ole paratiisia.