Cyperintercity

Katu kävelee sinua pitkin piikkikoroillaan ja meikkiä naama täynnä. Pakkelit tippuvat päällesi kadun kavellessä kohden Metropoliksen päärautatieasemaa, jsosa päättömät lapset myyvät omenoita iltapäivälehtien otsikoiden huutaessa asemaravintolassa kännissä kuin päästäiset.

Päästäiset ovat hulluja, ja ne eivät pääse cyperintercityn mukaan Juupajoelle. Hyvät ja herkulliset matkustajat, tämä on teidän viimeinen pysäkki ennen Adan Carmenin aaria maitotölkkien sympäättisistä olosuhteissata koskien kirjoitusviheiden todentumia aivoissasi. Sinulla on koira, sinulla on koiria joissa loisia sanoi pikkutyttö istumapaikalla numero viisitoista.

Sitten hänelle annettiin psyykelääkkeet. Tämä ei lopettanut pikkunaiset harhakuvia säteistä, jotka vetavät junia kohden asemia ja asemia joilla on pahat asmat. Pasmat menivät sekaisin herrasmiehellä kohdassa istumapaikka kuusitoista.

Hän oli hera, ylijumala jota vaivaa surkuhupainen humala. Konduktoori tuli sisään ampumaan konekiväärillä istumapaikkalaisten matkaliput ja toivottamaan hyvää päivänjatkoa.

Vaunussa numero kaksitoista, istumapaikalla kolmetoista istui kolmisilmäinen aku ankka syöden jäätelöä. Mutta hän oli bootti. Keroi nainen punaisessa mekossa, hän joi siideriä ravintolavaunussa hoilaten äänisen aaltoja, jotka kuluttavat sedimenttiä kotikylän alta.

Raiteet kiskoivat itsensä ylös maasta ja koko juna nousi pystyyn. Mahahapot täyttivät mahalaukuiksi muuttuneet vaunut. Olio oli saanut uudet uhrinsa. Katu katseli tuota ilmestystä, hirviömadoksi muuttunutta cyperintercityä ja nauroi.