Kattotasanne. Teinipoika istuu reunalla. Kohta ei enää ole mitään.
Kolmastoista kerros, ikkuna auki. Verho heiluu ulkona, sisällä painostava tunnelma. Peilikuva katsoo ihmistä joka tuijottaa elämänsä loppumista.
Kahdestoista kerros, ikkuna on sirpaleina. Viinapullot kilisevät lapsen jaloissa hänen etsiessään vanhempiaan. Lapsen koti on tuhottu, turva hävinnyt ja itku on tulossa.
Yhdestoista kerros. Asunto on tyhjä, puhdas sekä pimeä. Ikkunat ovat peitetty vanerilevyin. Vain ihminen makaa lattialla odottaen jotain. Ulko-ovi on tukittu kaapilla.
Kymmenes kerros. Asunnoissa ei ole ovia, seinät ovat täynnä luodinreikiä. Yhdestä asunnosta puuttuu seinä. Ilmassa tuoksuu savun katku.
Yhdeksäs kerros, parvekkeen ovi on auki. Sisällä on kauniisti katettu ruokapöytä jonka ympärillä istuu viisihenkinen perhe. He ovat syventyneet ruokarukoukseen. Jumalkuvat katsovat heitä seiniltä. Lapset ovat kovin kalpeita, äidin mielestä he näyttävät pieniltä enkeleiltä.
Kahdeksas kerros. Nainen asettaa pyykkiä kuivumaan. Mies katsoo urheilua mustavalkoisesta televisiosta juoden olutta. Lapset ovat huoneissaan surffaamassa netissä jo viidettä viikkoa putkeen. Mummo on omassa huoneessaan rukoilemassa jumalaa että hän ottaisi nopeasti tämän perheen luokseen, jotta saisivat syntinsä anteeksi.
Seitsemäs kerros...
simo pahula 2010-01-24