Simo Pahulan Nettipäiväkirja, 17 vuosikerta.

SYKSY 2019

<< KESÄ 2019 - TALVI 2019 / 2020 >>

Kotisivuillani tämän nettipäiväkirjan helppo ohjaus,
arkisto, muistot ja suuri tekstiarkisto.
Tämä tiedoksi heille, joka tulivat tälle sivulle nettihaun myötä



Tää o mua

Uusin merkintä

Tämän sivun merkinnät

24.09.2019 - Tulopalotiistai

01.10.2019 - Kotimaan saaria

18.10.2019 - On tämä yöllistä.

13.11.2019 - Ha0rige introversion

Poiminnat / muistot tältä sivuilta ( tulossa)

>> kun lähellä oli tulipalo

>> Kotimaan matkailua via g earth

24.09.2019
Tulipalotiistai

Olisihan tämä päivä voinut mennä paremminkin. Tuossa aivan lähellä, vain 200 metrin päässä kotooni - syttyi tuhoisa tulipalo puukerrostalossa tuhoten rakennuksen kokonaan.

Olin kaupassa kun niitä paloautoja alkoi menemään ohitse. Yksi ei mitään yleensä tarkoita, mutta kun tuli toinenkin ja sit ambulanssi, uusia paloautoja kaksi kappaletta - niin se on sen merkki, että jotain on tapahtunut.

Paikallisuutisista sitten tuossa luin, että siinä tulipalossa myös kuoli ihminen. 1960 luvulla syntynyt mies.

Tuossa kymmenen, yksitoista vuotta sitten - työllistymiskurssilla, samalla josta sitten paikalliseen äs-markettiin pääsin. Niin siellä oli sellainen mua 10 vuotta vanhempi, ujompi mies. Pitkäaikaistyöttömille se kurssi oli.

Oli sitten tiimitöiden aika. Että ottakaa parit. Tapahtui sama mitä koulumaailmassa, hän tuntui jäävän paritta ja jäämässä ryhmän vetäjän pariksi. Minä sitten sanoin, että voin olla hänen parinsa tässä työssä.

Se jotenkin sitten tuli kaveriksi, kun siinä samalla vähän tutustuttiin. Hänellä oli silloin vakava päävamma, ja ryhmän jälkeen vähän huolissani kysyin, että pärjääkö hän. Tuntui ja oli yksinäinen.

No mä saatoi sitten häntä vähän matkaa kaupoille ja erottiin. Tultiin kavereiksi, nähtiin pari kertaa.

Taisi asua puukerrostalossa.

Samassa joka nyt tänäään paloi.

Pitää odottaa väestömuutoksia-palstaa, nimen mä muistin kyllä. tietenkään tässä en sitä kerro.

Se kaveruus jotenkin sitten jäi hoitamatta. Mä sain töitä ja uusia kavereita kaupalta. Join kyllä hänen kanssaan pari oluet ja vähän juteltiin.

sitten vain jotenkin - ajauduimme erillimme.

Ja nyt se uutinen kummittelee mielessä. Tulipalossa kuoli 1960 luvulla syntynyt mies.

Asui kuulemma lähellä mua. Tästä on vain 200 metriä tulipalopaikalle.

Tiesin hänen olevan yksinäinen, mutta jotenkin sitä ajan kuluessa en niin vastannut puheluihin ja silleen.

tuntuu pahalle.

* päivitys 26.09.2019 Kuollut ei ollut se mun kaveri, enkä tuntenut menehtynyttä. Paha asia toi vaan on. *



01.10.2019
Kotimaan saaria

Tänään on tiistai. Tänään sataa vettä. Tänään lopetan listamaisen kirjoittamisen, vaikka se isommissa tahoissa näemmä toimiikin, mutta jätetään suuret uutispalvelut nyt sikseen.

Seuraavana: Päijänne ja sen saaret. Seuraavassa kirjaan saarien nimiä, joita google earth (cromeselain versio) näyttää.

Samalla pientä omatulkintaa siihen, miksi saari on ehkä saanut moisen nimen. Idea tähän on tullut iltasanomien lööpeistä. Tässä yhteydessä/hetkessä en muista missä päin suomea tämä oli, mutta uutisoitiin tyyliin -että MIES JOUTUI ONGELMIIN SUURELLA-RUNKKUULLA!

On olemassa siis SAARI nimeltä Suuri-runkkuu, sen vieressä on toinenkin saari. Sellainen pienempi ja sen nimi on pikku-runkkuu.

Ymmerrettävistä syistä johtuen, en taida googlata noiden saarien nimiä.

Mutta aloitetaan.

Ihan pohjoispäästä Päijännettä löytyy Naissaari ja sitten vähän etelempää.. hiton suomi.. siis eletäm etälempää . äh. vähän matkaa Naissaaresta löytyy tälläinen on Itikkasaari. Vissiin ötököitä siellä.

Ja näemmä edelleen toimii toi, että ajatukset tulostuvat nätisti näppäimistön kautta ruudulle. Tuossa kun hetkellisiä vaikeuksia oli taivuttaa sanaa Etelä. Oikeahan on Etelämpää. Minkäs pikku lukihäiriölle voi.

Iso-poro ja vähä-poro löytyvät etelempää. Keski-suomi on ollut joskus pohjoisinta asuttua seutua Suomen sisämaassa. Lappalaiset liikkuneet täällä ja siten vissiin saaret saaneet nimensä. Tosin ne ovat voineet myös palaa joskus ihan poroksi.

Yksipuiset ovat kaksi pientä saarta keskellä Päijännettä. En mä tässä maantiedon karttakirjaa ajatellut kirjoittaa, mutta toi paikka on lähellä Säynätsaloa - siis isompaa saarta, jossa on asutusta. Entinen kunta kun se on.

Sieltä löytyy myös Lappi. Se on saari aivan Säynätsaloon johtavan tien etelä puolella.

Konttikin löytyy sieltäpäin. Muuratsalon eteläpuolella oleva pikkusaari. Ja Muuratsalo itsessään on myös saari.

Lapinsaari löytyy taas Muuramen läheltä. Myös Kampinsaari on olemassa. Mämminsaari ja Mämminniemi ovat myös olemassa.

uudempaa nimistöä, kun mainitsemani Lappi ja Lapinsaari sekä ne porot, edustaa tälläinen kun Silmälasisaaret. Näyttävät silmälaseilta. Päijänteessä on myös Putinpohja. Järvi-alue, mikä nyt kyseessä on Ristinselkä.

Typyli on puolestaan hyvin pieni saari keskellä Päijännettä.

Kärkkäistensalmen riippusillan toinen jalka on pystytetty Heinäsaareen. Niillä paikannimillä ei nyt ole hauskoja nimiä, maantiedon kannalta vain ajattelin mainita. Valutaan Päijännettä siis alaspäin.

Typylistä on myös suurempi versio olemassa. Ja Korkeasaari on myös saari Päijänteessä. Ettei tartte Helsinkiin lähteä, jos sanoo lapsille valehtelematta, että mennään korkeasaareen! Toimii vissiin Särkänniemeenkin. Särkkiä kun on paljon.

Päijänteen kirkkoselältä löytyvät taas Lappi ja Vähä-lappi. Edelleen vahvaa näyttöä, että satoja vuosia sitten lappalaiset liikkuneet näilä seuduilla.

Tainnu vene joskus karata joltakin, kun Päijänteen Vanhallaselällä on tälläinen kun Onnettomanluoto. Sieltä näkee Otavan. Niin taivaalla kun naapurisaaren. Molemmat pieniä saaria.

Metelinkiukaat löytyvät myös Päijänteeltä. Kuten myös Lompsanpohja.

Sekä Vähä-pylly, Pyllynnenä ja iso-pylly. Lähellä Hopealuotoa.

Sitten lähestytään Jämsää. Särkisaari. Olen mä rippikoulun käynyt ja siellä oli myös kesäleirejäkin. Nuorena, alle 16v

Johan tuli huonoja muistoja. Kun olin aika pahasti masentunut tuolloin. Jatketaan siis matkaa.

Jämsänniemen salojen ohitse tälläiseen kun Raiskasselkä. Sitä ennen on Munaluoto. Tupakkisaaret ovat Kuikkasaarten vieressä

Siirrytään vähän takaisinpäin, Tiirinselälle ja Kaipolan / Olkkolan eteen, missä löytyy tälläiset kuin Simosaaret. Minulla ei ole saarien nimeen mitään osuutta, vaikka lapsuuden vietinkin Kaipolassa. Tiirinselällä käytiin isän kanssa pilkillä ja joskus ajeltiin pitkin sitä selkää autolla.

Tiirinselältä kun mennään Raiskasselälle, niin siinä välissä on Säviä ja Lehesselkä sekä Edessalo. Siitä eteenpäin, niin tulee maakuntaraja. Keski-suomi ja Päijät-häme

Lähellä tuota rajaa on Keskisuomen puolella Korkiasaari ja Päijäthämeen puolella Korkeasaari. Eli kun lapsia viedään Korkeasaareen, niin vaihtoehtoja löytyy aika paljon!

Heti edellämainitun korkeasaaren jälkeen tulee Surkeaniemi. En mä niin surkeaksi tuota niemeä sanoisi. Siitä maisemat avautuvat pohjoiseen ja auringonlaskut taatusti mahtavia. Satelliittikuva kertoo, että siinä on jo mökki.

Sitten alkaa Päijänteen suuri selkä, Juhdinselkä josta järvi vaan pirstaloituu etelään mennessä niin paljon, että alkuperäinen idea alkaa romuttumaan.

Mutta kyllä suomessa paikannimiä löytyy alapään kautta temmattuja. https://earth.google.com on osoite (toimii chromella) josta voi enemmän löytää ja tutkia asioita.

 



 

18.10.2019
On tämä yöllistä.

Tänään oli sellainen sateinen ja tuulinen päivä. Lämpötila oli jopa huimat +2c Tihkusade ja silmälasit ei ole toimiva yhdistelmä. Jäin tullessani - sanotaan suoraan helvetistä ja selvitetään asiaa jossain vaiheessa tulevaisuutta, kun tuntuu selvityksen aika olevan. Siis jäin bussista toisella puolella jokea ja kävelin sillan yli.

Sinänsä typerää kerrontaa, ilman vahviketta. Kuuntelin kuulokkeilla kotiteollisuutta kännykästä. Juuri kun nousin bussista, niin biisi vaihtui. Pukki tulee, oletko valmis. Olisi biisin nimi - sen oikeaa nimeä nyt sen paremmin katsomatta mistää.

On siis syksy. 3. syksy isän kuoleman jälkeen. Kyllä, asia on mielessä nyt syksyllä vahvemmin.

Se kotiteollsuuden ja viikate-yhtyeen yhteiskappale pukki tulee.. Se oli uusi jouluna 2016

Viimeinen joulu kun mulla oli isä. Siitä se biisi on jäänyt takaraivoon ja se soi korvissa ylittäessäni sitä siltaa, jolla silloin olin sinä päivänä - kun isä kuoli. Se kuolinhetki. Olin aika varmasti juuri silloin sillä samalla sillalla.

Eipä sillä, kyllä se tunne tulee mieleen tänä syksynä ja tulevina syksyinä. En unohda koskaan, elämä saa jatkua - mutta unohtaa ei saa koskaan. Ellei sitten vanhana ala pää falskaamaan ja muisti mene.

Niin. Terveystilani päivityksiä.

Kävin tuossa silmälääkärissä, silmälasit on vaihdettava.

Lääkäri sanoi, että minulla on kaihia toisessa silmässä. Nyt jo. Jollei sille mitään tee - niin kaiketi se silmä sokeutuu joskus. Lisäksi se mun parempi silmä taas on alkanut oireiemaan kylmien säiden tullessa. Se vuotaa vettä. Jos kokeilis kirjoittamista silmät kiinni. Luottaa vain tuntoaistiin.

Ehkä joskus pitääkin tehdä näin.

Onneksi osaan kirjoittaa vissiin aika selvää virheetöntä tekstiä näinkin. Taisin tehdä virheeen. Se vain tuntuu siltä.

Kas. Ei pahempaa näy edellisissä lauseissa, nyt kun avasin silmät. Kenties lohduttavaa. Tosin fyysiset näppäimistöt on tulevaisuuden tappolistalla.

 


13.11.2019
Ha0rige introversion

Dodi, eli otsikko merkinnälle tuli soimassa olleesta kappaleesta. Bändin nimi kirjoitettu siten, että korvasin kirjaimen numerolla tulevia google hakuja ajatelen. Mitähän tästäkin sitten tulisi jos vain kirjoittaisi. Ehkä tilannetta. Fuaht Spirit of the nort kilahti soimaan seuraavaksi.

Hyvä vain, musiikkia aivojen käynnistykseen.

Sää: Tänään Eteläsuomessa on satanut pääasiassa vettä ja lämpötilat alkavat olla jo plus kahdeksan asteen tiennoilla.

Eli olisi aivan mahtavaa jos huominen olisi ollut vapaa. Olisi voinut lähteä kävelemään tyhjiä katuja pitkin, joiden pinnasta heijastaisivat keltaiset katuvalot kuten kutsuna, jota ei voi välttää.

Masennuksen unohdettu olemusko tässä taas kohta olisi jotenkin sovellettavissa sairasloman syyksi, edes viikoksi? On siis ahdistusta ja masennusta ilmoilla, silti riemuissani kuten jostakin - mitä en edes vielä tiedä.

Mitään ihmeellistä asiaa ei tässä ole odotettavissa, muuta kuin vapautus noista hommista kuukauden päästä. Liika on aina liikaa ja sitä rataa. Onneksi vain kuukausi, paljon olen elämässäni kestänyt - mutta tämä asia on vain jatkunut nyt aivan liian kauan.

Olisin lopettanut jo kaksi vuotta sitten, ellei isä olisi kuollut. Siitä seurasi suru, jonka aloin voittamaan vasta viime kesänä. Valitettavasti jatkosopimus oli jo kirjoittettu.

Se siitä. ei nyt vaan jaksa siitä sen enempää kirjoitella. Otetaan siis säädata käyttöön..

Viime viikon kylmin paikka Suomessa oli Utsjoki, jossa oli -30c pakkasta. Viime viikon sateisin paikka oli Jyväskylä, jossa oli satanut 30 mm kaiketi vettä.

No huomenna on luvassa samankaltaista säätä. Vesisadetta.

5 viikkoa ja sopimus loppuu. Sen jälkeen jotain muuta, mutta paremmin alkaa menemään. Liian monta vuotta kestänyt virhe on tuolloin lopussa.


html>