Kuin sinut näin ensimmäisen kerran Oslossa, ihailin kauneuttasi. Olin ennen Osloa kyynikko. Rakkaus oli minulle vain hormonihumalaa, säälin noita jotka kävelivät yhdessä ja käsi kädessä ällöttävästi. Povasin aina mielessäni noille rakkauden uhreille eroa. Olin kuitenkin onneton syvällä sisimmässäni, vaikka toista yritin järkeillä itselleni. Mutta Oslossa kadulla kuin tulit vastaan, minä olin ajatuksissani kuin kävelin sinun päällesi ja sinulta putosi jotain. Me kyykistyimme yhtä aikaa poimimaan sitä Oslon turistiopasta ja päämme kolahtivat yhteen. Ohimenevän hetken katsoimme toisiamme siinä Oslon rautatieaseman edessä ja kuin sitten vaihdoimme muutaman sanan huvittuneena tapahtumasta, ja sinä menit rinkkaasi rahdaten aseman ovesta sisään. Jäin sinua, tuntematon kaipaamaan. Löysin sen turistioppaan kädestäni ja ilahduin siitä. Nyt olisi mahdollisuus tavata sinut uudestaan, niin silloin tämä kyynikko rakastui Oslon aseman edessä. Otin juoksuaskelia kohti asemahallia, ja siellä sinut löysin. Näit kun heilutin sitä opasta ja hymyilit. Sinä olit Suomesta, kaksi saman maan kansalaista kaukana kotimaasta ja vielä Tampereelta. Juttua syntyi. Olit matkalla Ruotsiin ja sitä kautta Suomeen. Sinne olin minäkin lähdössä. Pyysit matkaseuraksi, minä lähdin. Junassa saimme olla viimeisessä vaunussa yksin, olit puhelias. Olit matkannut läpi Euroopan ja olit kyllästynyt sönköttämään Englantia. Matkasi oli kestänyt jo 3 kuukautta, Sinä olit lähtenyt ensin laivalla Helsingistä Tallinnaan ja sieltä tullut läpi Euroopan Brittien saarille. Viipynyt siellä kuukauden ja nyt olit tullut viikko sitten laivalla Osloon. Kerroit kommelluksistasi matkasi varrelta ja minä rakastuin sinuun vielä enemmän, sana sanalta. Minä olin tullut Osloon Norjan läpi, tulin Kilpisjärven kautta. Matkasimme läpi Ruotsin Tukholmaan. Pelkäsin että sinä vain kiittäisit matkaseurasta kuin juna pysähtyisi. Oli kuin olisin sinut tuntenut aina, vaikka vain olit kuuden tunnin tuttu. Ja juuri kuin katsoin ikkunasta haikeana, miten juna hiljensi vauhtiaan ennen asemaa, sinä tulit lähelleni, käänsin pääni ja sinä suutelit minua. "Otetaan yhteinen hytti laivasta" kuiskasit korvaani. Minulta pääsi tulemaa ne 3 sanaa. Juna tuli asemalle. Sieltä lähdimme bussilla satamaan ja menimme siellä Siljan terminaaliin. Oli jo ilta. Pääsimme laivaan, menimme hyttiin. Vietimme unohtumattoman yön matkaten Suomeen. Turussa olimme jo sellainen käsi kädessä –pari. Express bussin takapenkillä matkalla Tampereelle minä yritin nukkua, kun silloin viime yönä uni jäi vähemmälle. Heräsin siihen että sinä hyväilit minua. Mikäs siinä, minä annoin sun leikkiä. Tampereella sinä sitten muutit minun lukaaliini ja olimme rakastavaisia, kuukauden päästä menimme kihloihin. Kaikki oli niin onnellista. Kerran sitten viikkojen sanoit että sinulla menisi töissä pidempään. Olisi minun pitänyt aavistaa miksi, mutta tuo rakkauden aiheuttama dopamiinihumala estää näkemästä selvästi. Päätin siitä sitten mennä vuokraamaan elokuvaa Koskikeskuksesta, se jäi kuin näin kavereita ja päätimme mennä ottamaan yhdet. Tuntien päästä kuin tulimme ulos kapakasta, liikaa ottaneina, näin sinut suutelemassa toista kapakan edessä. Huomasit minut, säikähdit. Kaikki muuttui hidastetuksi. Menin ja pamautin sitä miestä päin näköä, niin että se kaatui katukivetykselle. Se jäi siihen makaamaan. Verijoro alkoi virtaamaan sen takaraivosta. Sitten kaikki palautui normaaliksi, seisoit järkyttyneenä, joku huusi ambulanssia ja kuulin äänesi kysyvän "Miksi?" ja käteni törmäyksen, kuin läimäisin sinua. Sinä aloit itkemään. Otin sormukseni pois, heitin sen katukiveen, mistä se rakkauden symboli, lensi kilahtaen kapakan seinään, kimposi siitä ja kaaressa lensi sadevesiviemäriin. Olisin kai hakannut sinut, jollei kaverini olisivat vetäneet minua paikalta pois ja lähteneet saattamaan minua kotiinpäin. Ostimme lähikioskista sixpäkin olutta ja tulimme meidän kotiin. Eteisessä ollut perintömaljakkosi lensi seinään, kuin sen siihen heitin, katkerana. Join ja itkin tovereilleni humalaista valitusta tuskastani. Kaikki olisi ohi. Seuraavana päivänä oli krapula, ja sinä tulit entiseen himaasi. Kamala riita, heitin sinut ulos. Postitin roinasi sinulle omaan kotiisi, vanhempiesi luo. Aloit sitten olemaan sen toisen kanssa. Ei se mies kuollut, se toipui ja sinun toivomuksesta ei nostanut syytettä pahoinpitelystä. Olen nykyisin vielä entistä kyynisempi rakkauden suhteen. Poltin kaikki kuvat jotka esittelivät meidän tekaistua onneamme. Ei Oslosta löydä onnea, eikä muualtakaan. Uskon niin. Rakkaus muuttui vihaksi, viha inhoksi ja inho tuskaksi. Erosimme puoli vuotta sitten, 1.3.1998 ja nyt vasta tuska alkaa hiipumaan. Sinä menit naimisiin sen miehen kanssa, jota todella etsit ja kaipasit. Muutit Tampereelta Riihimäelle. Minä jään tänne, muistojen kaupunkiin. Kyllä minäkin vielä tahtoisin rakastua, mutta en uskalla. En sitten milloinkaan.