Tänään on kaunis päivä.
Aurinko paistaa keittiöömme valaisten aamiaisemme. Sinä kaadat
keittämääsi kahvia kuppeihin ja sitten istut vastapäätä.
Hymyilet olet niin kaunis että minä olen taivaassa. Hukun
jokapäivä kauneuteesi. Vaikka olemme asuneet yhdessä jo vuoden.
Rakastan sinua niin paljon ettei sitä voi oikein selittää.
Sinä kuitenkin unohdit ostaa voita ja kinkkua eilen joten nyt
meillä ei ole mitään leivän päälle laitettavaa. Olet niin
pahoillasi siitä. Käännät pääsi pois ja alat itkemään.
Minä lohdutan sinua - ei se mitään vaikkei tässä olekaan
mitään leivänpäälle pantavaa. Rakastan sinua silti. Sinä
käännyt pyyhit kyyneleesi ja suutelet minua. Kaikki on taas
hyvin.
Sinä nouset ja aamutakkisi aukeaa. Näen taas nuo täyteläiset
muotosi joista en kai koskaan saa tarpeekseni. Olet kaunis nainen
ja kokonaan minun. Olen onnellinen. Kuljet läpi pienen
keittiömme jääkaapille ja haet silta äsken muistamasi
kinkkusiivu paketin. Pyydät anteeksi sitä ettet muistanut sitä
pakettia heti laittaa pöytään. Taas sanon ettei siinä
mitään ole - kaikki on kunnossa. Tuot sen paketin eteeni
pöydälle ja istut syliini. Annat suukon ja annat minun
hyväillä itseäsi. Sinä alat puolestasi hyväillä minua
kesken aamiaista. Suutelemme vielä hetken ja sitten lähdet
sylistäni toiselle puolelle pöytää. Teet minulle leivän
ilman voita.
Sinuun paistaa aurinko ja minä suljen verhoa niin ettei valo
paista silmiisi. Sinä kiität ja katsot minua. Katseesi kertoo
rakkaudesta kaiken mitä haluan ja enemmän. Sinä haluat minua.
Otan kahvikupin ja otan siemaisun jos toisenkin. Lasken astian
takaisin pöydälle ja etsin sokeria. Sinä huomaat kauhuksesi
että olet unohtanut asettaa senkin tarjolle. Taas sinä
käännät kasvosi itkeäksesi. Soimaat itseäsi kun kaikki ei
ollut täydellistä. Minä rauhoittelen sinua.
Rakkaus on sokeata tavaraa. Kaverieni mielestä minun pitäisi
dumpata tämä naiseni mielisairaalaan kun se on niin hemmetin
neuroottinen. No sitten kun jostain syytä rakkaus loppuu niin
teenkin sen. Mutta nyt olemme suoriutuneet tästä tämän
päiväisestä aamukoitoksesta jokseenkin kunnialla. Mutta kyllä
me syömme tänään vielä monta ateriaa ja välipalaa. Monta
kertaa täytyy minun sinua halata ja kertoa että kaikki on
kyllä hyvin - vaikka et muistanut sitä munaleikkuria pöytään
eteeni asettaakkaan. Sinulle kaiken pitäisi olla täydellistä
että voisit olla onnellinen. No tämä on hyvin näin. Nyt olen
rakastunut enkä oikein haluasi määritellä itselleni sitä
hetkeä jolloin tajuaisin tämän kotileikkimme olevan ohi. Mutta
sitten kuin rakkautta ei enää ole tässä huushollissa niin se
on adios.
Muki menee rikki lattialle. Olet kauhuissasi kun rikoit sen minun
mielimukeistani kolmannen. Se on tätä meillä tämä elämä.
2003 - simopahula.fi