Aamiainen

Tänään on kaunis päivä. Aurinko paistaa keittiöömme valaisten aamiaisemme. Sinä kaadat keittämääsi kahvia kuppeihin ja sitten istut vastapäätä. Hymyilet olet niin kaunis että minä olen taivaassa. Hukun jokapäivä kauneuteesi. Vaikka olemme asuneet yhdessä jo vuoden. Rakastan sinua niin paljon ettei sitä voi oikein selittää.

Sinä kuitenkin unohdit ostaa voita ja kinkkua eilen joten nyt meillä ei ole mitään leivän päälle laitettavaa. Olet niin pahoillasi siitä. Käännät pääsi pois ja alat itkemään. Minä lohdutan sinua - ei se mitään vaikkei tässä olekaan mitään leivänpäälle pantavaa. Rakastan sinua silti. Sinä käännyt pyyhit kyyneleesi ja suutelet minua. Kaikki on taas hyvin.

Sinä nouset ja aamutakkisi aukeaa. Näen taas nuo täyteläiset muotosi joista en kai koskaan saa tarpeekseni. Olet kaunis nainen ja kokonaan minun. Olen onnellinen. Kuljet läpi pienen keittiömme jääkaapille ja haet silta äsken muistamasi kinkkusiivu paketin. Pyydät anteeksi sitä ettet muistanut sitä pakettia heti laittaa pöytään. Taas sanon ettei siinä mitään ole - kaikki on kunnossa. Tuot sen paketin eteeni pöydälle ja istut syliini. Annat suukon ja annat minun hyväillä itseäsi. Sinä alat puolestasi hyväillä minua kesken aamiaista. Suutelemme vielä hetken ja sitten lähdet sylistäni toiselle puolelle pöytää. Teet minulle leivän ilman voita.

Sinuun paistaa aurinko ja minä suljen verhoa niin ettei valo paista silmiisi. Sinä kiität ja katsot minua. Katseesi kertoo rakkaudesta kaiken mitä haluan ja enemmän. Sinä haluat minua. Otan kahvikupin ja otan siemaisun jos toisenkin. Lasken astian takaisin pöydälle ja etsin sokeria. Sinä huomaat kauhuksesi että olet unohtanut asettaa senkin tarjolle. Taas sinä käännät kasvosi itkeäksesi. Soimaat itseäsi kun kaikki ei ollut täydellistä. Minä rauhoittelen sinua.

Rakkaus on sokeata tavaraa. Kaverieni mielestä minun pitäisi dumpata tämä naiseni mielisairaalaan kun se on niin hemmetin neuroottinen. No sitten kun jostain syytä rakkaus loppuu niin teenkin sen. Mutta nyt olemme suoriutuneet tästä tämän päiväisestä aamukoitoksesta jokseenkin kunnialla. Mutta kyllä me syömme tänään vielä monta ateriaa ja välipalaa. Monta kertaa täytyy minun sinua halata ja kertoa että kaikki on kyllä hyvin - vaikka et muistanut sitä munaleikkuria pöytään eteeni asettaakkaan. Sinulle kaiken pitäisi olla täydellistä että voisit olla onnellinen. No tämä on hyvin näin. Nyt olen rakastunut enkä oikein haluasi määritellä itselleni sitä hetkeä jolloin tajuaisin tämän kotileikkimme olevan ohi. Mutta sitten kuin rakkautta ei enää ole tässä huushollissa niin se on adios.

Muki menee rikki lattialle. Olet kauhuissasi kun rikoit sen minun mielimukeistani kolmannen. Se on tätä meillä tämä elämä.


2003 - simopahula.fi