EI TAIDA KANNATTAA Ei taida mun kannattaa enää mitään sinulle selittää, Ei taida meidän kannattaa yhteen palata, se olisi vitsi. Ei taida kannattaa rakastaa sinua. Mutta en voi jättää asiaa rauhaan. Mutta minä mietin sinua aina, rakastan sinua vieläkin. Mutta sinäkin mietit minua, rakastat minua vieläkin. Mutta ei taida kannattaa taas satuttaa meitä, Kaikki oli ennen totuutta helpompaa, miksi sinä sen minulle kerroit? Kaikki on nyt sekaisin, ajattelemme toisiamme aina. Kaikki on muuttunut, en kykene ottamaan sinua takaisin. Kaikki on jälkeen totuuden vaikeaa, tieto lisää tuskaa, sanotaan. Kannattaako alkaa uudestaan jos ei ole varma? Kannattaako meidän nähdä, jos se satuttaa? Kannattaako olla niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan? Totuus oli että sinä petit, taas, taas ja taas. Totuus mursi minut, putosin alas pilvistä. Totuus oli että aioin sinua kosia sinä päivänä kuin kerroit. Totuus satuttaa, meni suunnitelmat, koko tulevaisuus ja minun rakkaus – ne kaikki meni palasiksi. Kerran me jo kokeiltiin aloittaa alusta, se oli onnellista. Minulla alkoi taas olemaan suunnitelmia meille tulevaisuuteen. Sitten sain tästä vanhasta jutusta taas siipeeni. Siksi, rakas, minun ei taida kannattaa olla sinun miehesi. Siksi nyt en halua aloittaa mitään sinun kanssasi aloittaa, Siksi me ollaan vielä yhdessä joskus ja siinä saan taas siipeeni. Siksi me olemme niin kuin avioliitossa, niin kauan kunnes kuolema meidät erottaa. Ja siksi tämä rakkaustarinamme päättyy joskus tuskaan. ---------------------------------------- Simo Pahula - 2000