ISTO

Tämä on epätavallinen tarina päivästä jolloin kaikki meni sekaisin. Ainakin enemmän kuin jo oli. Isto oli mukava nuori, jolla oli suuria suunnitelmia sekä tahtoa toteuttaa ne. Hän piti itseään hyvässä kunnossa ja oli muutenkin rehellinen ja luotettava. Istosta oli vaikeata olla pitämättä. Oli hänellä myös omat vikansa niin kuin meillä kaikilla. Hän menestyi koulussa ja käyttäytyi hyvin. Pojasta tykättiin senkin jälkeen kun hänen sairaat mieltymykset paljastuivat. Sitten oli Ira joka oli täydellinen vastakohta Istolle. Hän ei pitänyt liikunnasta vaan suklaasta. Siksi hänen kasvonsa olivat täynnä finnejä. He, Isto ja Ira kävivät samaa koulua. Kerran kuin Iraa kiusattiin niin Isto tuli apuun ja hääti kiusaajat pois. Ira itki ja poika lohdutteli häntä, empaattinen kuin oli. Silloin tapahtui jotain kauniin yliluonnollista. Isto rakastui rumaan Iraan joka oli jo valmiiksi ihastunut koulun muiden tyttöjen tapaan Istoon.

Iralla ja Istolla oli kerran jotakin niin kaunista että sitä jotkut - joilla meni vielä heikommin - kadehtivat. Nuo kaksi olivat kuin toisilleen luodut. Mutta onko kaikella kauniilla ja herkällä tarkoitusta tai määränpäätä? Heillä ei ollut muuta tarkoitusta olla yhdessä kuin rakkaus. Rakkaudesta tuli valitettavasti pakkomielle. Isto sen kehitti itselleen. Ira tosiaan oli sen sorttinen nainen jolla ei olisi luullut olevan meininkiä miesrintamalla koska hän oli epämiellyttävä sekä jotenkin outo. Mutta onneksi lääkkeet auttoivat häntä viettämään lähes normaalia elämää.

Siitä kaikesta Ira oli hieman masentunut ja muuten hieman ylipainoinen nuori nainen joka uskoi jumalaan. Rukoili tältä armahdusta aina sen jälkeen kun oli antanut Iston miellyttää itseään. Isto puolestaan oli terve, urheilullinen ja komea nuorimies joka olisi saanut kenen naisen tahansa mutta hän oli valinnut juuri Iran. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tai oliko se pelkkää seksuaalista himoa mikä nämä kaksi nuorta piti yhdessä.

Ira makasi talossa jossa oli myös syntynyt ja asunut koko nuoren ikänsä. Hänellä oli puhehäiriö joka sai aloittamaan jokaisen lauseen sanomalla "arvelen että.." Muut nuoret vierastivat tuota ilmestystä koulussa, muttei Isto. Häntä miellytti Ira sen tähden että se oli omalla tavallaan kaunis punaisine ihoineen ja mustin hiuksineen jotka valuivat olkapäille. Iston kaverit ehdottelivat miehenalulle psykiatriasta hoitolaitosta kun tämä alkoi olla Iran kanssa. Todellakin Ira ei edustanut sitä naisihannetta mikä on parikymppisillä pojilla.

Heistä Ira oli hylkiö joka ei ansaitsisi olla kenenkään miehen kanssa. Siitä yksinkertaisesta syystä että se kuva - Ira rakastelemassa - oli lievästi sanottuna sangen epämiellyttävä. Monen mielestä Isto menisi rappiolle kun valitsi tuon oudon ilmestyksen tytökseen. Mutta eivät nuo pahat puheet miestä haitanneet - eikä Iran vanhoista vanhemmistakaan ollut seurustelulle vastusta. Heistä oli vain mukavaa että ruma tytär sai seksiä. He olivat vanhoja vapaamielisiä hippejä joilla itselläänkin oli tosi löyhä sukupuolielämä. Istollekin he olivat ehdotelleet vaihtelua silloin kuin Ira ei jaksanut suorittaa. Se nuorta miestä hieman haittasi mutta kuitenkin meni ja toteutti naisensa vanhempien toiveet. Pysyihän väleissä niiden kanssa. Toisaalta Istoa kiinnosti kokeilla eri juttuja. Tuossa maatalossa verhot olivat useasti suljettuina ja Iston auto pihassa. Kaikki oli hyvin noiden neljän välillä.

Mutta kun sinä päivänä Isto ajoi vanhalla Mazdallaan ajamisen lomassa muniaan rapsutellen Iraa tapaamaan sen kotiin. Oli alkukesän aurinkoinen ja lämmin päivä. Pojalla oli päällään mustat verkkarit ja valkoinen T-paita. Silmillään hänellä oli mustat aurinkolasit. Yritti esittää coolia noissa vetimissään. Ira piti noista vaatteista. Samoin teki sen äiti. Tänään he taas rakastelisivat Iran vanhan mankan soittaessa hartaita virsiä. Jonkinmoista hartautta siihen puuhaan tyttö uskovaisena näin haki. Tyttö ei tänään aikonut käynnistää mankkaansa. Hänellä oli hyviä uutisia.

Isto kurvasi talon pihaan ja tervehti Iran vanhempia jotka olivat ulkona keinussa. Ne kutsuivat Iston luokseen. Tulija kyllä tiesi asian ja hylkäsi tarjouksen kolmen kivasta tällä kertaa. Sillä kaverien juttelut ja mielipiteet siitä, että oliko miehen mielessä jotakin vialla - olivat alkaneet askarruttamaan Iston mieltä. Poika meni sisälle taloon ja suoraan yläkertaan. Isto pysähtyi porrastasanteelle miettimään. Olisivatko sittenkin kaverit oikeassa? Mutta kuitenkin tämä, mitä hän tässä talossa teki kiinnosti. Siksi hän kapusi portaat ylös paratiisiinsa. Siinä vaiheessa hän ei tiennyt sen helvetiksi muuttuvan.

Iralla oli mielestään upeita uutisia tällä kertaa Istolle. Tyttö oli riemuissaan. Isto oli saattanut Iran raskaaksi. Kuultuaan tästä pojan ilme hyytyi. Pakokauhu valtasi mielen. Isto oli luullut sen olevan jo lääketieteellisesti mahdotonta että Ira voisi saada lapsen. vasta nyt hän tajusi kuinka ruma tuo nainen oli. – Ja että kuinka vaarallista hänen olisi olla olematta iloinen uutisesta. Iran huoneessa nimittäin oli paljon puukkoja. Tyttö keräili niitä ja piti kirjaa siitä että kuinka monta erilaista tapaa sitä onkaan tappaa mies puukolla - tai nyt yleensä. Täytyyhän yhteiskunnan hylkiölläkin olla joku kehittävä harraste..

Ira ei halunnut tällä kertaa rakastella mikä oli Istolle helpotus. Mutta se tunne jäi lyhyeksi iloksi sillä Iran vanhemmat kolistelivat portaissa. Iran isä halusi tällä kertaa hyväillä tyttärensä poikakaveria.

Se riitti. Järkiinsä tullut Isto säntäsi huoneesta ja taisi kaataa Iran äidin portaissa. Poika juoksi ulos talosta, pihan läpi autolleen ja kaahasi pois. Kivet lensivät kuin Isto kääntyi pihatien päästä. Häntä oksetti ja ei tuntenut minkäänlaista ylpeyttä itsestään. Päinvastoin – hän häpesi kaikkea mitä oli tehnyt Iran kotona ja sitä että se oli yleisessä tiedossa. Isto oli mukava nuori, jolla oli suuria suunnitelmia sekä tahtoa toteuttaa ne. Kaiken piti mennä loistavasti. Tulevaisuus.. mitäpä siitä kun maine oli mennyt. Tämä suuri suunnitelma, minkä hän surupäissään teki, ei kuitenkaan toteutunut.

Isto nimittäin kaasutti ajokkinsa kiitämään päin puita. Poika suunnitteli kuolevansa siitä rytäkässä. Ei siis onnistunut – henkiin se jäi. Halvaantui ja aivovaurio teki Istosta loppuelämäksi laitosasukin.

Ira jäi yksin mutta yhä uskoo että Isto palaa vielä. hänellä on sen kuva pöydällään ja kuunnellessaan virsiä tyttö haaveilee miehestään. Uskottelee itselleen että kyllä se minua rakastaa, vaikka hyvin tietääkin mitä Isto sinä päivänä teki. Ira hivelee vatsaansa. Siellä on se sikiö vielä elossa. Mutta Isto ei palaa. Ei milloinkaan. Tultuaan järkiinsä hän todellakin häpesi liikaa.

2002 - simopahula.fi