KAUNIS ON MASENNUS JA SEN VELI KUOLEMA SEKÄ SISKO ELÄMÄ Minulla on sisäinen vankila, jota vastaan kapinoin. Siksi joskus minä asioita apinoin. Ei tulevaisuus tuskaa poistaa voi, Se sieluuni tiukasti kiinni kasvoi. Minulla ei ole muuta kuin itseni, Siksi olen aivan yksikseni. ----------------------------------- Monta vuotta siitä on, Kuin olin täysin onneton. Palaako se aika milloinkaan? Eikö se jo kituen kuollutkaan? ----------------------------------- Täällä vankilassani on muita, Joita en tunne. Lattialla on kuolleiden luita. Te kaikki olette ulkopuolella muurien. Yksin käyn kamppailua, sitä surien. Minulla ei ole toivoa ulospääsystä, Eikä hajuakaan niistä pakottavista syistä, Jotka minut tänne lukitsi, omaan vankilaan. Joskus säikähdän kun katson omaan hautaan. --------------------------------------- Menneisyyteni sinä et kuollutkaan, En tiedä, tapahtuvan sitä koskaan halusinkaan. Ei ole mitään muuta. Kuin tämä kynä ja paperi. Kunhan aamu koittaa, katkaiseeko kurkkuni epäonnen sapeli. ------------------------------------------ Muistini toimii vielä, Niitä muistikuvia en siedä, Kuvia niitä katsoa en saata, vaikka ne suljettujen silmieni eteen avataan aina. Niihin jo tottunut olen. ---------------------------------------- Näen joskus hautapaasin, Siihen nimeni kirjoitin omin käsin. En tiedä miksi niin paljon tämä oma vankila tuottaa, Että kuolla tämä yksi elämä joskus saattaa. ---------------------------------------- Tiedän jossain olevan avaimen tuon oven, Joka sulkee vankilani teiltä. On elämä takana muurien kovien, Miten tänne jouduin sieltä? ---------------------------------------- Ovi aukesi ja näin taas auringon valon, Koin silloin toivon kajon. Tuli tunne että en kirjoita nimeäni hautapaasiin, Tulin kuorestani esiin. ---------------------------------------- Räjäytän vielä vankilan tuon, Sille sen kohtalon suon. ---------------------------------------- © Simo Tapio Pahula 1999