MUUDAAN RUNO Olen ulkona, vettä vain sataa. Elämäni huomasin kulkevan samaa rataa. Juuri silloin ennen, juuri kuin luulin Kaiken hyvin olevan ja sitten sen sinulta kuulin. Sanoit sen päin naamaa: sulla toinen on. Iski se rakkauteeni, kuin vasara ikkunaan. Sen palasiksi rikkoen, sydämmeni murskaten -------------------------------------------------- Nyt vain öisiä katuja kylmiä sateessa mittailen, Kylmissäni märkänä elämääni ajattelen. Tulen murheissani kivisillalle, tolle vanhalle. Yli kosken se viettää, lysähdän sen kaiteelle. Katson kuohuvaan koskeen ja elämääni itken, Tulevaisuus rikki on, enää kestä en. Mietin ja tulen tulokseen tähän: Haluan lopettaa kaiken, sen nyt ymmärräthän? Katson kylmään, hyytävään virtaan ja aattelen, Et kaikki murheet se vois kerralla poistaa. Nousen kaiteelle istumaan, otteeni alkaa luistaa Horjahdan, putoan, virtaan kylmään, siihen hukkuen, Elämääni kestänyt mä enää en. -------------------------------------------------- Vesisade muuttui rännäksi, on sunnuntai. Hautausmaalla hautajaiset, Saattue hiljaa hipuu. Kaikilla sydämmissään kaipuu. Joku itkee, toinen itseään syyttää, Taivaalta vain räntää pyryttää. Arkku lasketaan maan poveen, hauta kukitetaan. Seurue häipyy hiljalleen. Haudalle jää vain hahmo tumma. Nainen haudalla itkee, petti hän vainajan. --------------------------------------------- 1998