-----------------------------------------
(c) Simo Pahula 2005
-----------------------------------------
Viidennen luokan liikunnan oppitunti vuonna 1987 eräässä pikkukylässä Suomussalmen lähellä. Oppilaat urheilevat lajinaan jalkapalloa. Koulun urheilukentältä näkee myös maantielle, jota pitkin ohiajavien mielestä tämä kolkka suomea on oikein idyllistä ja kaunista seutua. On elokuun alun hellepäivä ja pelatessa tulee hiki, joten pelin jälkeen mennään uimaan lähivesistöön. Jotkut pojista ottavat kaikki vaatteet pois ja jotkut eivät. Mikkosen Toni ja Järvisen Teemu kuuluvat heihin alastomiin ja Lumpeen Markku taas niihin jotka käyttävät shortsejaan uimahuosuina. Markku katsoo outo pilke silmissään heitä alastomia. Katse kyllä noteerataan, mutta sille ei synny jatkotoimenpiteitä. Ja tilanne jää kypsymään siihen aikaan, jolloin asioita aletaan ymmärtämään.
Vuonna 2006.
kylän nuorison sisäpiiri on huomannut jo ajat sitten, että Lumpeen Markulla on syvä salaisuus. Hän on homo. Ja Markun perhe on vanhollisia - joten se ei sovi, että ainoa poika on hintti. Siitä puhuminen ääneen on tabu, jota täällä noudatattaville tavoille kasvatettu nuorisokin vaalii. Suvun nimi tulee ensin, sukua jatkamaan Markku syntyi aikoinaan. Se on ainoa syy, miksi hänen faijansa sietää poikaa yhä nurkissaan. Jos poika osoittautuu takapihan sankariksi, niin se tietää sitä että perheen hyvä maine menee. Kyllä perheen kunnian puolesta on täälläpäin ennenkin perheenjäsenille järjestetty "onnettomuuksia", joten Markku on visusti pitänyt mieltymyksensä isältään piilossa. Tämä on vanhollista maaseutua. Asenteet sekä mielipiteen toisista perheistä ovat siirtyneet nuoreenkin sukupolveen.
Mikkosen Tonin suku on ikuisuusriidoissa Lumpeiden kanssa. Tämä viha johtuu siitä, etteivät Lumpeet auttaneet Mikkosia talvisodan jälkeisinä vuosina. Tilanne oli se, että Mikkosen nuori emäntä oli raskaana ja synnytys oli koittanut. Koska Mikkosten oma sauna oli tuhoutunut sodan melskeissä, niin he menivät pyytämään saunaan lainaan naapureiltaan Lumpeilta. Saunaa ei kuitenkaan saatu ja nuori emäntä joutui synnyttämään tuvan pirttiin sillä seurauksella, että vauva kuoli. Tonille nämä vanhat riidat ovat lisäsyy olla pitämättä Lumpeista. Järviset ovat muuttaneet paikkakunnalle myöhemmin kuusikymmentäluvulla, joten heillä ei ole ollut sukuvihasyytä olla pitämättä Lumpeista. He ovat kuitenkin kylällä puhuttujen juorujen perusteella varautuneita, kun asiat liittyvät Lumpeisiin. Kylällä taas juorutaan Lumpeiden edesottamuksista paikallisissa kesätapahtumissa.
On niitä monia muitakin jutunaiheita, kuten kylän viime vuonna lakkautetun koulun tuhopoltto. Mikkosen Toni tietää tekijän, muttei paljasta tietojaan sillä täytyyhän hänellä olla likaisten töidensä tekijä. Tonista kasvoi vahva mies, selviytyjätyyppi. Samalla kuin tuli pituutta niin tuli tehtyä vaikka mitä. Kuten yllytettyä Teemua sytyttämään se vanha koulurakennus palamaan. Teemusta kasvoi perheensä keskimmäisenä lapsena toisten hyväksyntää kaipaava alistuja. Sellainen, joka on vahvoille pelinappula.
Tämä tapahtui viime elokuussa, lämpimän yön pimeinä tunteina. Kaverit olivat tuon alkuillan Suomussalmella iltaa viettämässä, kuten paikallinen tapa on. Toni oli pysytellyt tuolloin selvänä, mutta oli tarjonnut Teemulle koko illan - tarkoitusmukaisesti. Hän nimittäin tiesi, että jos saisi Teemun vihaiseksi elämälle - niin sen saisi helpommin tekemään jotain. Tätä auttoi se asia, että Teemulla oli tuolloin mennyt poikki pitkäaikaisen tyttönsä, Liisan kanssa. Hän oli tavannut Liisan ensi kerran juuri tuolla koululla. Koulurakennus oli vanha puutalo, jonka alla oli säilytetty polttopuuta sekä haketta. Toni oli käynyt paikan päällä katsomassa sopivia kohtia, josta talo syttyisi jos joku sen polttaisi. Kuuman ja kuivan kesän jäljiltä oli puinen koulurakennus ikäänkuin sytyttämistä odottavan nuotion päällä.
Pojat olivat tuolloin kävellen liikeellä, tulleet viimeisellä linja-autolla kaupungista juhlimasta ja nyt kävelivät pullot kourassaan. Tonilla oli limsaa, mutta Teemulla vahvenpaa. Syy siihen miksi Toni ei juonut oli se, että hän oli suunnitellut kaiken valmiiksi. Toinen syy raittiuteen oli se heidän tapansa vuorotella känniä. Eli sieltä Suomussalmelta tultiin joskus siellä asuvalta kaverilta lainatulla autolla takaisin - ja sen vuoksi herrasmiessopimus piti sisällään sen, että vain toinen joi ja toinen pysytteli selvänä - jos myöhemmin ilmeni tarvetta kuskille. Ja toisinaan, jos se laina-auto ei ollutkaan vapaana - niin sieltä kaupungista tultiin bussilla.
Toni oli ohjaillut tilannetta parhaaksi katsomallaan tavalla: Teemu ei pahemmin muistaisi illan tapahtumista mitään. Ja reitti pysäkiltä kotiin kulki koulun ohitse. Toni oli jemmannut kanisterillisen polttoainetta rakennuksen alle edellisenä yönä. Ja nyt, heidän tullessa koulun luo, oli aika käynnistää toinen osa suunnitelmaa.
Hän alkoi muistuttamaan kaveriaan Liisasta ja siitä, kuinka he olivat tavanneet koululla ensi kerran. Ja mihin se sitten johti. Teemu kännipäissään alkoi tuntemaan vihaa koulurakennusta vastaan. Toni kehitti tilannetta heittämällä:
"No.. Poltetaan se koulu nyt?"
"Häh..?"
"Kato, Teemu. Kun tota taloa ei ole enää - niin sitä ei ole muistuttamassa sua Liisasta.."
"Ai.. joo.. Juma.. tehdään se! v*ttuun koko paska!"
He menivät koulun taakse ja Teemu heitti palavan kaarnan Tonin osoittamaan kohtaan talon alla. Polttoainevanaan. Kyllähän se siitä sitten lähti palamaan ja pojille tuli kiire. He juoksivat Tonin ehdotuksesta metsään ja sen läpi rantaan. Koulu oli isohkon järven rannalla ja juuri koulun kohdalla oli pieni, yliuitava salmi isoon saareen, jossa oli piilopaikkoja. Tonin johdolla he uivat tuohon saareen piiloutumaan. Saarta pitkin pääsi takaisin mantereelle uimalla taas pienen salmen läpi ja siitä metsikön läpi Lumpeiden pellolle.
Pojat hankkiutuivat metsän reunassa olleeseen aittaan. Riisuivat märät vaatteet kuivumaan ja menivät heinille nukkumaan. Toni oli hyvillään siitä, että kännistä Teemua oli helppo kuljettaa mukana - tämä suostuttelu oli helppoa. Koulu saisi palaa rauhassa. Aamuyöstä ovi kävi ja Lumpeen Markku astui sisään taskulampun kanssa, aikomuksenaan käyttää tyhjää aittaa omiin ottoihinsa. Toni havahtui lampun valoon.
"Kuka siellä?"
Markku ei saanut vastausta, joten hän astui sisemmälle ja näki valokeilassa tutut kasvot.
"Toni! Mitä sä täällä teet?"
"Nukuin. Teemu on täällä myös.."
Toni nousi seisomaan lampun valokeilassa. Markku otti askeleen taakse koska Toni pelotti häntä: Tällä oli raikumaine Ja pojat suhtautuivat toisiinsa varauksella. Kerran toni oli lyönyt Markkua turpaankin. Mutta nyt oli pakko puhua jotain rakennuksen omistajan edustajana - olivathan pojat luvatta tunkeutuneet aittaan.
"No.. Mitä te täällä nakuina teette?"
"Käytiin yö-uinilla. Kato kun toi on kännissä ja se putos järveen, niin mun piti mennä sen perään pelastaan se. Eikä me viitsitty mennä märissä kuteissa kotiin, joten me tultiin tänne. Lähdetään heti aamusta täältä. Kai se sopii?"
"Kyllähän se käy.. En kerro tästä tuonne talolle, kun isä ei oikein tästä pitäisi.. Hyvää yötä sitten vain.."
Toni lähti takaisin aittaan ja Markku talolle. Hän ei kertonut siitä, että aitta oli sen yön asuttuna, mutta se tilanne oli hänelle mieleen: Näki jälleen ne pojat alasti.
Toni huomasi sen, että kuinka Make suuntasi lamppunsa valokeilaa - muka tahattomasti -Teemuun, jotta pystyisi katsastamaan paikat. Katsoi Markku häntäkin ja se inhotti häntä. Tuosta Markusta olisi kiva päästä eroon.. Aamun tullessa Toni töytäisi Teemun hereille. Nyt olisi korkea aika herätä, ennenkuin heidät huomattaisiin. Teemu ei muistanut mitään edellisillasta, joten Toni valaisi häntä tapahtumista, kuten oli suunnitellut.
"Huomenta."
"Joo.. huomenta vaan.. Viitsisitkö valaista että, missä me ollaan ja miksi mä oon alasti?"
"Tää on niitten Lumpeiden aitta, sun vaatteet on tuossa. Muistatks mitää viime illast?"
"Tuota.. me oltiin kaupungilla ja tultiin.. linkillä takas. Aika hataraa se loppu."
"Joo.. Nouse nyt ja pue - meidän pitää lähtee täält. Ne kutees on vähän märkiä ku sä kävit uimas ja olisit hukkunu, ellen mä olis hypännyt perääs."
"Jaa.. no jos tehdää ny silleen, et mä puen nyt ja sit lähetään?"
"Joo. Se on toimintasuunnitelmana - ennenkuin joku muu Lumme tulee tänne."
"Joku muu?.."
"Aivan.. Se Markku käväs aamuyöstä ja tutki meitit lampullaan. Se jätkä on kyl täys hintti! Sua se katsoi sillä silmällä."
"hyi saatana..."
"Mutta nyt me kyl häivytään täält!"
He lähtivät siitä metsiä myöten takaisin tielle, jossa erosivat mennäkseen koteihinsa. Seuraavan päivän puheenaiheena kylällä oli korjauskelvottomaksi palanut koulu.
On vuoden 2006 syyskuun alku.
Teemu on huomannut, että kun hän on lenkillä kylän "pururadalla", eli muutaman kilometrin pituisella metsäpolulla, ja tapaa Markun - joka on sattumalta aina samoihin aikoihin kanssa lenkillä, niin tämä katsoo takaisin jotenkin oudosti hymyillen. Teemu ei ole käynyt Markkuun kiinni sen taannoisen aitta-välikohtauksen vuoksi koska Toni keksi hyvän tavan saada todistusaineistoa näistä hinttari-epäillyistä. Sekä paremmin kurittaa tätä, mitä se turpiinveto kylällä olisi.
Teemu suostui suunnitelmaan, vaikka sen toteuttaminen oli hänestä vastenmielistä muttei Toni antanut toista mahdollisuutta. Hän meni jälleen lenkille ja tapaisi Markun taas sen kuusikon luona, jossa Toni oli valmiina kameran kanssa metsässä, kuin Teemu pysäytti Markun ja kertoi huomanneensa tämän katseet kysyen samalla, että olisiko Markku sattumalta 'sellainen'? Teemun piti valendella, että hän itse oli homo ja sitten suudella Markkua. Nimittäin jos hän ei sitä tekisi, niin Toni käräyttäisi hänet poliiseille koulun tuhopoltosta.
Tilanne pururadalla tiivistyi kuvattuun suudelmaan. Jonka jälkeen Teemu pyyteli anteeksi ja sanoi, ettei voisi. Eikä myöskään kertoisi tästä kenellekään. Jottei Lumme epäilisi mitään, niin he sopivat seuraavat "treffit" Tonin ehdottamaan paikkaan, hylätyn ja pitkän metsätien loppuun. Markku otti ehdotuksen ilolla vastaan - siellä ei ainakaan kukaan näkisi.
Paikka. Syrjäisen metsätien pää. Maastoltaan paikka on mäkistä, tietä reunustaa paikoitellen syvä oja. Tonin suunnitelmana olisi se, että Teemu hakisi autollaan Markun mukaansa jostain ja viesi tämän sen tien päätyyn. Toni olisi valmiina odottamassa. Teemun piti kertoa matkalla Markulle, etteivät he olisi kaksistaan - tämä olisi kolmen kimppakivaa, jottei Make alkaisi epäilemään mitään Tonin läsnäolosta eikä siten olisi varautunut. Perillä suunnitelma toimi täydellisesti. Markkua oli helppo ohjailla. Tilanne kuitenkin valkenee hänelle pian. Toni käyttäytyy uhkaavasti ja antaa Markulle puukon käskien häntä viiltämään ranteensa auki. Teemulla on jäänyt teeskentelystä hyvä ote Lumpeesta, jottei tämä karkaa.
"Ei. älä. Mä rukoilen sua.. ÄLÄ PAKOTA MUA TÄHÄN!"
"Ole vain hiljaa ja tee se jo, että me päästään täältä lähtemään. Meillä on valokuvia susta ja tuosta Teemusta pussaamassa. Jos sä et nyt tee sitä, niin ne kuvat kulkeutuvat isäs postiin."
Markku tempaisi ja iski puukon terällä paljasta rannettaan. Terä teki vain pintaviiltoja, joista kyllä jo valui verta ulos. Toni halusi nähdä sen, kuinka kaveri niinkuin valuisi kuiviin hitaasti. Tässähän oli aikaa koko yö. Teemu ei ollut ajatullut vetää tilannetta näin pitkäksi, mutta alistui Tonin tahtoon koska tällä tosiaan oli jotain millä kiristää, Toni oli heistä se hallitsijatyyppi, joka nyt huusi Markulle:
"Viillä nyt vähän syvemmältä! Tai me kerrotaan susta kylillä. Näytetään ne valokuvat! Ei meillä tässä ole aikaa tuhlattavaksi koko hiton yötä."
"ÄLKÄÄ PAKOTTAKO MUA TÄHÄN! Mä voin vaikka häipyä täältä, muuttaa pois. Tai jotain.. Ihan oikeesti. Mä ruhoilen teitä. Päästäkään mut menemään? Mä en kerro mitään kenellekään.."
"Turpa kiinni, saatanan hintti. Jos sä et uskalla, niin mä voin avittaa. Teemu, ota sen käsistä kiinni, mä teen sille tästä suukapulan., Ja, Make, sä tiedät että jos mä en tätä tekis - niin sen tekis sun faijas!"
Toni otti takkinsa taskusta vanhan tennispallon ja tunki sen Markun suuhun, jottei tästä lähtisi liikaa ääntä. Sitten hän vihan täyttämillä katseellaan mulkaisi Markkua suoraan silmiin ja vilautti puukkoa uhrinsa edessä. Pojat retuuttivat vankinsa lähimmän puun luokse ja sitoivat tämän siihen mäntyyn kiinni. Toni aloitti sen jälkeen järjettömän hakkaamisen. Mikkola vastaan Lumme. Vihan tunne tarttui Teemuunkin. Markku saisi kuolla kituen ja itkien.
Terä upposi vain hivenen ihon alle, mutta ei se antanut Tonille syytä olla lopettamatta työntöä. sitä paitsi - se veri joka tuli ulos Markun ranteista - kiihoitti häntä. Teemua koko murha kuvotti. Tästä tulisi murha, vaikkei pitänyt. No, Markun ihmisarvo oli mennyt jo vähän aikaa sitten. Enää Markun naamalla ei ollut se typerä hymy, josta oli tullut jo tavaramerkki. Nyt ne kasvot olivat kauhusta ja verenhukasta kalpeat.
Markku oli kiinnitettynä mäntyyn ja puu oli se, joka häntä piti pystyssä. Teemu oli ollut kaikessa mukana tähän saakka, mutta pikkuhiljaa Tonin käyttämät kidutusmenetelmät alkoivat kuvottaa häntäkin. Kaverilla ei ollut kaikki kunnossa. Tilanne alkoi olemaan Teemusta liian pelottava.
"Toni! Mä en enää halua olla tässä mukana! - Mä häivyn!"
"Senkus vaa mene. Mutta älä kerro tästä! Tai mä tapan sutkin!"
"En mä. moi.. Mä otan auton?"
"Ota vain.. mä tulen täältä joskus.. kun olen saanut tämän loppuun."
Teemu lähti autolle, joka odotti pienen kävelymatkan päässä - metsäajotien siinä kohdassa johon pystyi ajamaan. Takanaan nän kuuli Tonin räkäistä naurua.
Seuraava päivä. Syvänvihreä Saab kulkee metsätietä pitkin takaisin tapahtumapaikalle. Ajajana on Teemu. Toni ei ole ilmoittanut mitään, vaikka niin oli sovittu. Pahat aavistukset valtaavat kuskin pään. Mikä odottaa perillä? Pian se selviää: kaksi ruumista ja yksi oksennus. Tuuli vain humisee puissa, taivas on pilvessä ja maassa on kaksi alastonta kuollutta. Toni on näyttänyt sekoavan aivan lopussa, ottanut vaatteensa pois ja viilellyt myös itseänsä loppuun saakka.
Teemu säikähtää näkyä ja juoksee takaisin autolle, Tästä pitää peruuttaa kääntöpaikalle, joka on sadan metrin päässä. Matka pitäisi tehdä hiljaa, jottei menisi ojaan. Teemu kuitenkin peruuttaa täysillä suoraan syvään ojaan, Saab lentää kerran katon kautta ympäri ja jää romuttuneena paikoilleen.
Kuolleita täällä on nyt kolme.
Maantiellä, palaneen koulurakennuksen ohi, kulkee postiauto. Sen kyydissä on kirje Herra Lumpeelle. Tämä on se päivä, kun isälle selviää totuus pojastaan. -Sekä koulupalosta. Toni on kirjoittanut kaiken selvästi. Ja paljastanut senkin, että kuka poltti koulun.
