siefo Tänä aamuna heräsin taas siihen kylmään todellisuuteen että olen yksin. Naiseni ei ole tässä asunnossa. Kerrostalo elää, jonkun lapsi juoksee portaissa ja sen äiti kieltää tekemästä sitä. Joka-aamuinen kahvinkeitto pienemmällä määrällä vettä odottaa keittiössä. Mahdankohan taas laittaa kuitenkin saman määrän vain siltä varalta että jos ne palauttaisivat rakkaani tänään. Se oli viime viikolla kun kaikki tapahtui - kaikki se minkä tähden nyt elämä on sekaisin. Onneksi sentään on lomaa töistä että ne eivät kärsi tästä suuresta kaipauksesta. Muistoni keskeyttävät kahvinkeittimen porina. 6 kuppia kahvia on valmiina. Sinä joisit sitä mukista ja minä kupista. Ottaisit kananmunan jääkaapista ja leikkaisit sen siivuiksi leivällesi. Katson ikkunasta ulos ja jään seuraamaan miten pihaan pysäköidyt autot häviävät jonnekin päiväksi. Ne sentään tulevat takaisin - sinusta en tiedä. Viime viikolla olimme lenkillä, Juoksimme hieman ja sitten aloimme kävellä koska luonto oli kaunis. Kello oli jotain puoli seitsemän ja sinä muistit, ettet muistanut ajastaa sitä yhtä elokuvaa videolle. Sovimme tapaamisesta asunnolla josta sitten lähtisimme kaupunkia kiertämään. Siinä oli mäki. Olin sen juurella - sinä olit jo sen päällä koska se oli lyhin reitti kotiin. Kävellessäni loppulenkkiä - olin kuulin outoa hyrinää. Käännyin ja näin avaruusaluksen ja sinun huutosi. Menin puun taakse piiloon ja kauhukseni näin miten siitä aluksesta sinkoutuva sininen säde tarttui sinuun ja nosti sisäänsä. Ufo lensi sitten pois silmänräpäyksessä. Minä jäin katsomaan sen perään täydellisen hämilläni ja peloissani. Tulin pois piilopaikastani kun joku kosketti olkapäätäni. Käännyin ja näin mustapukuisen miehen. Hän painotti että olisi tärkeää etten kertoisi näkemästäni kenellekään ja että he palauttaisivat siepatun ihmisen luoman viikon kuluttua. Pukupelle häipyi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Menin asunnolle enkä puhunut kenellekään näkemästäni. Olen käynyt jokainen päivä sieppaamispaikalla kello puoli seitsemän. Tämän talon ikkunat seuraavat menoani - ne kai luulevat minun murhanneeni naiseni kun sitä ei ole näkynyt. Tiedän ellei ufot tuo naistani takaisin niin minut ottaa yhteiskunta haltuunsa. En tästä voi kenellekään sanoa mitään. Jos joku kysyy niin vastaan että minne olen naiseni hukannut niin vastaan että se meni kyläilemään tädilleen. Sitä tekosyytä en voi pitkään käyttää. Onneksi ei sen perhe ole vielä soitellut kysyäkseen tyttärestään. Miten minä voin vastata sen äidille että avaruusalus vei tytön? Katson taivaalle ja odotan. Kunpa tänään olisi se päivä kun avaruusalus saapuisi ja toisi rakkaani takaisin. Kuljen taas sieppauspaikalle toivoen että jospa tänään tulisi se alus ja laskisi naisen maahan. Tänään on se päivä jolloin alus saapuu, näen sen tulevan. Sama ujellus kuuluu kuin silloin. Sama säde laskee naiseni alas aluksesta. Juoksen mäen päälle häntä vastaan. Alus poistuu yhtä nopeasti kuin tulikin eikä miehiä mustissa näy. Rakkaani tunnistaa minut ja halaa. Hän kertoo odottavansa muukalaisen lasta.