Tuo puhelinlaite, joka toimii kaikilla korteilla. Se taitaa olla Elisan verkossa. Sijaitsee talon seinässä. Kaikki menee sen ohi. Kaikilla on nykyään kännykät. Mutta joskus sentään tuo puhelin saa osakseen huomiota. Ainakin silloin kuin on ihmiselle tärkeää saada toinen ihminen kiinni kun kännykän akku on loppunut. Pitää saada luotua yhteys, vaikka sillä ei mitään saavutetakaan. Sitä vain pitää soittaa. Onko hän vielä hengissä?
Pitää soittaa koska on pakko. Siis se painostava tunne pitää saada pois. Vaikka sitten tavoitettu henkilö ei arvostakaan tuota elettä. Rakkauden kaipuuta.
Henri on juuri tämän tarpeen tyydytyksen tarpeessa. Hänen rakkaansa, Maire, asuu toisessa kaupungissa, toisessa läänissä. Liian kaukana. Yleisöpuhelin sattuu vain olemaan sattumalta siinä, sopivasti antamassa tilaisuutta kuulla Mairen ääntä kun kännykän akku on lopussa. Henri pysähtyy sen luo ja huokaa. josko nyt se vastaisi. Jos vaikka asiat viimein saataisiin puhuttua kuntoon. Hän ottaa luurin käteensä, pyyhkii siitä liat ja työntää korttinsa lukijaan. Puhelin näyttää jäljellä olevan saldon ja kehottaa näppäilemään numeron. Vaikka useilla ihmisillä juuri tuo numeromuisti on heikko kännykän kätevyyden takia - niin kyllä sitä nyt ne tärkeimmän numerot ovat ihan ulkomuistissa. Henrin vain pitäisi viimein jo unohtaa se. Mutta tuo tuttu kuvio näppäimistössä on niin helppo valita.
Puhelin toimii ja yhdistää puhelun. Se tyyttää hälytysääntä. viimein puheluun vastataan. Nainen ei tiedä kuka soittaa. Yleisöpuhelimista ei lähde numeroita. Vaikka tässä hän on kyllä oppinut mistä puhelu tulee jos numero ei näy.
"Maire."
"Hei. Mä täällä. Henri. Miten menee?"
"Siinähän se.. Mitäs sulle?"
"Mä oon täällä Porissa.. Ei täällä ole mitään hauskaa ilman sua.. Mulla on ikävä sua."
"Jaa, että sellaista."
"Onko sulla joku kesken?"
"Ei tässä mitään sen ihmeellisempää ole."
"Hyvä.. Niin mä soitin vain koska halusin kuulla sun äänesi."
"Hei, Henkka - kuule.. mun pitää lopetella.. Ovikello soi"
"Joo.. Maire, mä rakast.."
Mutta nainen lopetti puhelun kesken rakkauden tunnustuksen. Yleisöpuhelin saa osakseen jälleen hivenen väkivaltaa kun luuri pamautetaan paikoilleen voimalla. Kortti vedetään nopeasti pois katsomatta näytöstä jäljellä olevaa saldoa. Henri sättii itseään siitä että ei voi lopettaa soittelua. Eihän Maire ole pitkään aikaan lähettänyt yhtään tekstiviestiäkään, saati soitellut.
Tarina on se että Maire petti Henriä kerran vuosi sitten. Seurasi parin kuukauden ero ja sen jälkeen Maire soitti ja kertoi olevansa pahoillaan tapahtuneesta. Sekä tiedusteli mahdollisuutta palata takaisin yhteen. Henri oli jo muuttanut toiseen kaupunkiin vaihtamatta matkapuhelinnumeroaan. Hän ei millään ole saanut kerrottua Mairelle ettei tosissaan enää rakasta häntä, oikeastaan vielä vihaa naista. Mutta ei voi olla ilman häntä.
Mies poistuu yleisöpuhelimen luota. Kenties tämä heidän rakkautarinansa päättyy joskus Alibin otsikoksi. Ehkä kuitenkin vasta sitten kun leikkiä on leikitty yli sietorajan.
Mutta se yleisöpuhelin on siinä seinässä kiinni. ihmiset tuskin edes huomaavat laitetta sen kunnossa ollessa. Mutta kyllä se huomataan jos joku repii siitä luurin irti. Onhan siinä sitten jutunaihe kahvipöytään.