|
Simo Pahulan Nettipäiväkirja Talvi / Kevät 21 << alkutalvi 2020 - Kesä 2021 >> 19. vuosikerta
Tämä on osa suurempaa kokonaisuutta. |
|
|
Avaa tästä tämän nettipäiväkirjan suorajakeluversio,
|
|
|
Tämän sivun merkinnät |
Tämän sivun poiminnat |
08.01.2021
Hyvää
uutta vuotta?
Espanjassa on mitattu pakkasennätys, maan pohjoisosissa jopa -35c pakkasta. Sikäläiset talot eivät ole niin hyvin eristettyjä - mitä meillä. Tai mistä mä sen tiedän? Internetistäkö sitäkin tässä pitäisi hakea? Tosin siellä on vuoristo-olosuhteet ja taatusti tietämystä heilläkin, miten kylmässä pärjätään. Vaan kun Madridiin on luvassa puoli metriä lunta, niin se saattaa aiheuttaa liikennekaaosta.
Tai aiheuttaisi, jos
ei olisi covid-19 .tä eli koronaa. Tokioon on julistettu
hätätila, Brittien saarille on julistettu ulkonaliikkumiskielto
ja Yhdysvaltojen pääkaupungissa väkijoukko tunkeutui
kongressirakennukseen mellakoimaan. Korona levisi samalla, muttei
siitä nyt uutisoida. Johtui Trumpista mellakointi. 
Koronavirukseen on kuollut nyt yli 1,8 miljoonaa ihmistä. Tartuntoja on raportoitu maailmalla yhteensä yli 89 miljoonaa.
Eli kuten
Tokion, Bankokin, Dhakan, Munbain, Buenos airesin ja Sao Paulon väkiluvut yhteensä. Tosin se summaus taitaa jäädä tuon luvun alle.
Englannissa jyllää uusi koronavirus muunnos. Tartuntaluvut päivittäin ovat 500 000 tartunnan luokkaa.
Tästä talvesta kuulemma tulee vanhan ajan kunnon talvi pakkasineen ja lumisateineen. Kun katsoo tuota koronavirus taulukkoa, niin näkee ihan selvästi trendin. Kesä auttoi asiaan paljon, mutta sitten syksyllä tilanne räjähti käsistä. Maskisuositus tuli.
Tämän pandemian jälkeen ei ole enää entistä normaalia maailmaa olemassa.
Koronarokotus on tulossa kaikille, vaan se pitää ottaa kaksi kertaa - jotta se toimisi. Nyt ne onnistui, päättäjät ja politikot, sössimään senkin asian. Rokotusten alku vain viivästyy ja sitten on epäselvyyttä siitä - kuinka pitkä aikaväi rokotteiden välillä kannattaa olla, jotta se toimisi varmasti.
Maskeja tullaan käyttämään vielä ensi kesänä. Kunhan maailma olisi tuolloin jo siinä pisteessä - että voisi taas ajatella Helsingin matkaa. Mutten sinne en lähde. Vasta kun on varmuus, että rokote toimii ja että tilanne pääkaupunkiseudulla rauhoittuu. Tautia en lähde kotiseudulle hakemaan.
Vaikkakin on ihmisiä, jotka niin tekevät. Nyt kun vuosi vaihtui ja ihmiset tahtovat unohtaa vuoden 2020 - he tahtovat nyt lähteä matkustamaan. Se ei tule olemaan turvallista vielä viiteen vuoteen. Kaikkialla maailmassa ei ole yhtä rauhallista tai olosuhteet sille otollisia - että koronarajoituksia voisi ylläpitää. Sekä turvavälejä noudattaa. Joissain maissa mellakoidaan, joissain soditaan. Korona leviää ja muuntautuu.
Sitten on vielä rikollisuus, väärennetyillä koronarokotteilla tehdään rahaa. Asenna vaan google earth ja matkusta etänä.
Olin kyllä puoliunessa, mutta jostain syystä alkoi soimaan Pave Maijasen kappaleet päässä. Tässähän valitettavasti kävi viime viikonloppuna, että hän kuoli sairauden uuvuttamana.
Pave Maijanen
pääsi eroon siis sairauden kahleista ja nyt soittaa siinä
suuressa taivaallisessa orkesterissa siellä jossain. 
Ehkä siksi siis aikoi kappaleet soimaan päässä. Ihmeellisesti löytyi kappaleiden lyriikkaa aivoista. Ehkä siihen mä heräsin.
Mä sitten muistin omistavani Pave maijasen tupla CD levyn. Laitoin sen soimaan ja sitten ajattelin alkaa kirjoittamaan. Jos sitten vaikka tulisi jotain mieleen. Kuten yllättäin.
Kappale "Jotain suurempaa" alkoi soimaan.
Taisin ostaa tuon levyn Jämsän vanhasta s-marketista joskus 2000 luvun alussa tai vuoden 1999 aikana. Voisin tietenkin käyttää nettiä saadakseni tiedot levyn julkistamisvuodesta. Sillä jonkin asteinen muistikuva siitä on, että se olisi ollut uusi levy.
Tai .. lisää muistoja tulee. En ollut yksin ostoksilla. Kenen kanssa? Tekstiarkistosta löytyy teksti nimeltä losing my religioins. Empä sitten muista minne oltiin menossa tai mitään muuta.
Vaan musiikista. Nyt soi "yhtenä yönä" kaunista. Sairaus hänet sitten vei. Loppuaikoina ei kuulemma pystynyt edes lukemaan mitään. Surullista se, että yksi artisti jälleen meni, vaan lohduttavaa tosiaan se - että hän pääsi sairauksistaan eroon. Ja nyt on vapaa.
KAiketi niin pitää sitä vain uskoa. Olen toitottanut olevani ateisti. Ehkä siksi, kun on helpompaa olla uskomatta mihinkään. Vaan, kyllä huomaan puhuvani isän metsähaudan kalliolle. päivämäärän mukaan huomenna siitä isän kuolemasta tulee tasan 4 vuotta. Päivämäärän mukaan, siksi koska nyt on tosiaan se yö.
Muistoja tulee levyn ostoajoista. Mä olin silloin nuori ja rakastunut. Tulihan sekin sitten koettua, välittämättä tällä hetkellä siitä - miten se juttu sitten jatkui.
Kaiketi tässä sitten takaisin nukkumaan on mentävä. Jännä juttu vaan, että tälläiseen heräsi
25.01.2021
yöllistä
vanhalla tyylillä.
Kuten ennen vanhaan. Cuorier new. Kun vuosi oli 2002 tämän nettipäiväkirjan aloittamisen aikoina.
Yöllistä . Joka sitten päivitetään verkkoon kunhan tämän jälkeen on kirjoitettu pari muuta merkintää - kuten tämän tekstin piilottamiseksi massaaan? Mutta miksi niin tekisin, hyvää asiaahan tämä on.
Kuten mä vielä
jollain tasolla tahtoisin peitellä tässä käsitellyt
asiat piiloon? Ehkä ja kenties, mutta sen aika taitaa
olla kohta ohitse. Tässä olen ajatellut kirjoittaa
tekstin, jossa käyttäisin haukkalassa kokemaani
hyödykseni. Vuodet 1993 - 1995 / 96
nuorisopsykiatrisella
osastolla. Siellä viettämääni aikaa en ole
mielelläni miettinyt tai katsellut kuvia sieltä.
Tässä takavuosina kun näin uusia satelliittikuvia ky.
paikasta - niin riemastuin koska niiden kuvien mukaan
siitä koko alueesta on tehty asuntoalue -
ja sairaalan rakennukset ovat
purettu pois.
silti mulle on kai
jäänyt joku tunne, ettei kannata miettiä niitä
asioita. Mitä muistoja siltä ajalta tulisikaan mieleen
- että miten ne tämän aikaiseen elämääni
kolahtaisivat?
No tässä mä aloin
tutkimaan asiaa jälleen. Ja kummasti ei vaan enää
hetkauta. Mulla on tuossa toisella näytöllä vanha kuva
siitä asuntolarakennuksesta, jossa tuolloin
mainitseminani vuosina asuin.
Talo punatiilinen,
vinokatto. Haukkalantie xx. Siinä on tielle päin ensin
kolme isoa ikkunaa - joista keskimmäinen oli mun huone.
Sitten vessojen ikkunat ja sitten sen keittiön. jossa..
Yritin itsemurhaa 13.01.1994
klo 23:34
Hain seuraavana
päivänä hoitoa, sain lääkityksen ja kovemmat
terapiat. Ehkä niistä se kammo paikkaa kohtaan jäi.
Mutta nyt.. Mä voin
katsoa tuota kuvaa ihan neutraalisti. Joskus asia ei
ollut niin.
Eli olenko mä vain
ajatellut joskus kajoavani tuohon aikaan uudelleen -
että pääsisi lopulta sen yli? Nyt mä ilmeisesti olen
päässyt siitä yli. Eihän siellä enää sitä
paikkaakaan ole. Näinkö se elämä vain korjaa mitä
rikkoo? Pala elämääni, joka varjosti sen
kaksikymmentä vuotta - on poissa. Alanko mä tässä
sitten analysoimaan ja aiheuttamaan itselleni jonkun
ihmeen trauman siitä - että olen tuon yli päässyt.
en ala. Vaan tämä
asian tajuaminen on aika hienoa. Vielä kun tulis varmuus
siitä toisesta jutusta, mikä on elämääni piinannut
kaikki nämä vuodet. Siis että oikeasti ei tarttis
enää edes ajatella sitä suhdehelvettiä ja joka
aamuisia itsarilla uhkailu viestejä, ellen sano sille
naiselle rakastavani tätä.. Vielä on tekstin aihetta.
Kaiketin senkin ohi
olen päässyt. Katson nykyään elämääni kahdella
kantilla. Aikaa ennen isän kuolemaa - ja nyt sen
jälkeen.
Tämän hetkisessä
elämässäni ei ole sijaa vanhoille tuskille. Ehkä
siksi tämäkin kahle on kadonnut sitä itse tajuamatta.
No ei ainakaan ole ollut tylsä elämä. Tulossa sitten tylsä elämä?
26.02.2021
Internetin
mukaan..
..Suomi on jaettu kolmeen
tasoon ,
joilla torjutaan pandemiaa.
Hiihtolomille silti lähdettiin
pääkaupunkiseudulta pää kolmentaja jalkana, olemaan "omassa
kuplassa mökissä"
että suojautuisi koronalta.
Ja siihen vuokramökkiin sitten jäädäänkin pitemmäksi aikaa,
jos koronavilkku sovellus kilahtaa ja se oma kupla puhkeaa..
Kuka maksaa kulut? Joko itse tai sitten
matkailukunta, mutta mielellään itse.
Eikä tiedossa ole
ollut altistumista, ennen pohjoiseen lähtöä. Se kun voi tulla
koska vaan, niin eikös oli parempi tässä tilanteessa pysyä
vaan pääkaupunkiseudulla?
Aluetta ei tällä kertaa edes rajata
pois muusta Suomesta.
Suomeen voidaan
pahimmassa tapauksessa julistaa ulkonaliikkumiskieltokin.
Näin kertoi pääministeri taannoisessa uutislähetyksessä.
Taas erilainen
kevät tiedossa. Ollut erilainen vuosi. Jyväskylässä viimeksi
kävin vähän yli vuosi sitten. Ikävä sitäkin paikkaa,
sentään vanha kotikaupunki ja nyt näinä aikoina "kielletty
kaupunki" mennä.
Vastuutonta matkustaminen tänä
päivänä kotimaassa mihinkään isompaan kaupunkiin.
Ihmiset eivät
tykkäisi rajoituksista ja suosituksia jätetään noudattamatta
- ajaen tätä maata kohden sitä ulkonaliikkumiskieltoa.
Viimeksi tapahtunut sotien aikaan.
Suomi jaettu siis osiin.
Poikkeusoloja maailma ei kestä enää toista vuotta.
Viereinen kuva on yksi auringonlasku, ennen ensimmäistä Suomen sulkemista. Valokuvattu maaliskuun alusta 2020
Muistan kyllä,
miten vuotta 2020 odotettiin. Kaiken piti olla kuten upeaa
tulevaisuutta ja sitten kun se vuosi sitten saapuikin - oli se
järkyttävä pettymys.
kaikille.
Paitsi niille,
joille se pettymys tulee pakkokaranteenilla - joko sitten
kotonaan tai jossain laitoksessa.
iloisempia uutisia tässä pitäisi etsiä.
Euroopan viimeinen villepeurojen populaatio kasvoi Suomenselällä huomattavasti.
Katsotaan miten tää tästä etenee. Jälleen varmaan lähden kaiketi pakoon maailmaa mökille.
Ikävä sitä aikaa,
kun sanottiin noin ja tarkoitettiin, että jos maailma oikein
huonoksi menee - niin on ainakin joku paikka minne mennä.
Tarkoittaen aikaa, jota ei varmaan tule. Ja sitten se tuli..
cmx:n sanoin..
...ja elämä jatkuu, loputtomasti, niinkuin sade.. Jotenkin toimii myös kappale Pimeä maa, sillä tässä on tämän hetken tuoreinta tietoa internetistä:
Koronatilanne Suomessa
Rokotettujen osuus väestöstä 5,8 % 70 %
>7 päivän muutos Tartunnat 55 687 +3 478 Rokotetut 319 559 +75 586 Tehohoidossa 36 +9 Kuolemantapaukset 740 +15 Katso täältä uusimmat grafiikat Laumasuojan kriittinen raja on noin 70 %. Tartunnat päivitetty 25.2.2021 klo 11.48, sairaalahoidossa olevat ja kuolleet päivitetty 25.2.2021 klo 12.53, rokotetut (yhden annoksen saaneet) päivitetty 25.2.2021 klo 13.13. Lähde: THL, Yle. THL päivittää 7.12. alkaen kuolleita ja sairaalahoidossa olevia arkisin. Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla. Koronatilanne maailmalla Eurooppa Maailma Tartunnat 37 216 901 113 054 984 Kuolleet 844 2052 507 444 Päivitetty 26.2.2021 klo 8.33. Lähde: Johns Hopkins -yliopisto, Yle.
Löytyipä hienoa
ajatusta tästä nettipäiväkirjasta, tänäälliseltä
päivämäärältä vuodelta 2003. 
Siellä oli valkoinen tyhjyys ja lumisade.
Koin olevani onnellinen. Onnellinen siitä että olin siellä
missä olin ja takaisin en halunnut tulla. "
09.03.2003 - Alkoi satamaan lunta.
Ajatus on kuten mitä silloin tunsi, sanotaan nyt ennen eheytymistäni. Tai vertattuna tuota ajatusta tähän päivään, jolloin on huono lumipyrypäivä.
Siis ei sada,
vaikka ennusteessa oli
pakkasen ollessa -10c
Ehkä se tunne juuri tuossa merkinnässä on sitä, että tuolloin olin järvenpäässä opiskelemassa ja sen paikkakunnan lävistää rautatie. Eli olin kaukana poissa, päivänä - jolloin näkyvyys oli heikkoa. Ynnä tuolloin elämääni vaikeuttanu ihmissuhde.
Lisäksi oli tuolloin kulunut vain 7 vuotta pääsystä, paikasta jossa täällä taas kerroin. Selityksiä.. Huomaan kirjoittavani selityksiä.
"hyvä saada lähdetyksi ulos"
Oli tuolloin eri maailmantilanne, vuonna 2003. 18 vuotta sitten. Ulosmenossa ja toisten ihmisten tapaamisesta ei ollut vaaraa. Tosin on nyt. Ennen rokotetteen saamista on oltava varovainen. Turhat reissut pois. Ei tää tilanne ikuisesti kestä.
Tuossa merkinnässä
on myös jotain yöllisistä matkoista. En muista enää mikä se
tarkoitti.
Tutkitaan nyt mennyttä aikaa, se jotenkin rauhoittaa. Uutiset kun olisivat Suomen tulevaa ulkonaliikkumiskieltoa, rajojen kiinnipitoa, euroopan maskittomia mellakoita koronarajoituksia vastaan ja sitä - kuinka suomessa on onnistettu sössimään rokotteiden saanti ja jakelujärjestys. Kruununa päällä siirtyneet kuntavaalit.
Eli mitä kirjoitin maaliskuun 8. vuonna 2004. Eli jos kuitenkin tiputtaisi aina päivämäärää yhdellä kun hakis jotain muistettavaa kirjastaan. Tämä on kohta 20 vuotias teos, joten en pirussakaan pysty muistamaan mitä siihen olen kirjoittanut.
ok. eli 8.3.2003
"..On myös selvinnyt minulel
miehenä se, että mistä naiset keskenään puhuvat. Naisten
vaivoista. Siihen vaivaan mistä he puhuivat on maito osallisena
vailla kiertoilmaisua.
Luokkatila on, missä tämä kaikki
tapahtui, niin se on valkoinen. .."
Vai että sellainen tarina on ollut osana kotisivujani jo melki kaksi vuosikymmentä. Ihmisten kehot, miehen ja naisen, ovat rakentuneet lisääntymistä varten. Miehillä on siemensyöksyt teini-iässä koska se valmistaa miestä sukupuoliseen kypsyyteen ja naisilla taas rinnat saattavat vuotaa maitoa, koska siten naisruumis valmistautuu mahdollisesti imettämään vauvaa.
Eli mitä helvetin huvittavaa siinäkin sitten muka on. Normaalia elämän kiertokulkua.
Hyppään pari vuotta eteenpäin muistojen haussa.
07.03.2005
"oli mitään sanomaton päivä, jälleen kerran, mutta se hännällinen tipu oli hauska aivotoiminnan häiriötila maikalla. Pidän hänestä, vaikka ensivaikutelma tosiaan oli aika raju. Pyydän sitä anteeksi."
Ei vaan voi muistaa, mitä siinä ensivaikutelmassa tapahtui. Tosin siinä oppilaitoksessa oli myös mielenterveyskuntoutujia. En tarkoita, että se maikka olisi ollut sen kaltainen, josta voisi niin sanoa - vaan tämä liittyy uuteen muistoon.
Siis viimeisenä
opiskeluvuotena, laitos sai uuden rehtorin. Samaan aikaan oli
niitä mielenterveyskuntoutujia.
No mä tapaan kerran
iltapäivästä, vähän poissa ja eksyksissä olevan henkilön
koulun käytävillä ja
yliystävälllisesti opastan hänet koulun alakerran
infopisteelle, jonne saatoin melki kädestä pitäen. Sitä
seuraavana päivänä koulun auditoriossa oli kokoontuminen.
Uuden rehtorin
vuoksi, että tulisi tutuksi opiskelijoille. Ja silloin mä
häpesin, nimittäin se jota opastin yliystävällisesti - oli
juuri toi kyseinen rehtori.
Oli siinä sitten
valmistujaispäivänä hiljainen kohtaaminen kun tämä rehtori
jakoi todistuksia ruusujen kera. Vaivautunut kättely, kiitos ja silleen..
Kevät 2005 oli elämässä antoisaa aikaa. Jännitystä siitä, että valmistuuko. Ja sitten se työharjoittelujakso Mielenterveyden keskusliitolla Malmilla, jonne matkustin joka päivä lähijunilla.
03.04.2005 - Josta tulee hyvä päivä.
03.04.2005i - Josta tuli hyvä päivä.
01.05.2005 - Wapun jälkeinen olotila.
02.05.2005 - Kohtaamisia S-marketeissa
03.05.2005 - Silminnäkijöita etsitään..
Minä en nähnyt mitään.

kokoelma merkintöjä. Maailma on hieno paikka ja tuolloin tapahtui paljon. Elämääni pääkaupunkiseudulla.
Sitten muutin Jämsään.
"..ja takaisin en olisi halunnut tulla" Joskus ehkä on tuntunut siltä, mutta elämä Jämsässä on ollut kanssa kivaa ja hyvää. Kotikaupunkina, jossa myös synnyin.
Nykyinen maailman tilanne ottaen huomioon, niin parempihan näin.
Huomenna asiat menevät taas eteenpäin. Vaikkei juuri pandemian leviämisvaiheen alla nyt sairaalaan tahtoisi mennä, niin asioiden on kai mentävä eteenpäin.
Jos tässä sitten joskus pääsisi eteläänkinpäin.
Ai niin.. Mä tuossa tein uuden rakennekuvan tästä kirjasta. Se on tuossa oikealla.
12.03.2021
Ja jäljelle
jäi hyvä tyhjyys.
Tää menee yöllisiin.
Eli vaihdettiin fonttia vanhaan.
Tällähän tämä oli alkuaan, tämä nettipäiväkrija.
Tätä virhettä en korjannut. Tulee nykyään
lyöntivirheitä, joiden katson ja siten peittelen
olemaan vain harjoituksen puutetta kirjoittamista. Ei
siis pahempaa.
Katsoin tuossa vanhaa näiden sivujen varmuuskopiota
. Asioita, joita on jo
poistettu. Ehkä ne tulevat vielä takaisin. Sensuroin
siis tietoisesti kirjaani syystä, että netti on
kasvanut ja kaikilla on mahdollisuus löytää nämä
sanat.
sama se.
Mutta toi "jäljelle
jäi hyvä tyhjyys" Sen olin kirjoittanut yhteyteen,
jossa kerroin viimein alkaneeni
kertomaan haukkalan ajoistani muille. "Kerroin
kaiken ulos ja jäljelle jäi hyvä tyhjyys"
Sittemmin se tyhjyys
täyttyi ja pidin sisälläni sitä asiaa - että olin
nuorisopsykiatrisella nuoruusvuosinani. Vasta pari vuotta
sitten aloin kertomaan asioita myös uusille ystävilleni.
Jotka olin tuohon mennessä tuntenut ystävinä jo jotain
6 vuotta. 16.11.2005
- Se löytyy kyllä netistä.. syvällinen itseterapia.
Tuossa merkinnässä
pohdin aikaa, joilloin ne siellä kokemani asiat eivät
enää aiheuttaisi ahdistusta.
Tänään, nyt ja
tulevaisuus tästä eteenpäin on se aika. Harmittaa se
vain tässä asiassa, että tämä tapahtui yllättäen.
Isän kuolema oli tässä lähiaikojen isoin ja mun
elämäni suurin yli päästävä asia. Siitä samalla
tais vanhat asiat mennä pois.
Tullut vain uusia.
Korkeanpaikan kammoni on kasvanut ahdistusta ja
työkykyä haittaaviin olosuhteisiin. Kävin pari
päivää sitten kunnan mielenterveystoimistolla
juttelemassa asioita.
Siedätyshoitoa
suositeltiin ja sitä alan tekemäänkin. Se vain on uusi
yli päästävä asia. Kaiketi minussa sitten sitä
ihmeen voimaa on. Pärjätä.
Näihin yöllisiin kirjoitan
siis itsestäni ja elämästäni. Entä sitten se isyyskysymys?

Koska on seuraavan
murtumisen aika sen osalta? Sehän on vielä päätöksettä
oleva asia. Vaikkei tässä aikoihin ole se asia nostanut
mitenkään päätään, niin se on olemassa ja tiedossa on
tuleva sen tajuntaan tuleminen..
tämä on
ymmärretty ja..
hyväksytty.
13.03.2021
Siedätyshoitoa
osa ääretön?
Uusin yli päästävä asia, pitää alkaa nousta jo senkin mäen päälle. Löysin hyvin videon, jota katsellessa päässä tuntui pahalta. Ehkä pitänee selvittää asiaa.. Siis videolla on korkeanpaikan kammon testi. Temppuilua korkealla pilvenpiirtäjissä yms. tosi korkeissa paikoissa. https://www.youtube.com/watch?v=nvDEdl0KLzI löytyi vielä näemmä linkki videoon leikepöydältä.
Ensin kun katsoin, niin pääsin 23 sekuntiin. Videon kesto kolme minuuttia. Toisella kerralla tuplasin sekuntimäärän ja päässä tuntui jo pahalta. Lopetin katselun.
Miksi sitten katsoa
videota, joka tekee pahan olon? - Koska se pahan olon tunne on
merkki siitä, että jotain tapahtuu kehossa. Että altistan
itseni asialle, jota kohtaan on kammo. Tietenkään ei heti
suuria paloja, tai tuolille nousemisia. Pitää ensialkuun
siedättää itseään videon avulla. Ensin tietokoneen
näytöllä ja sitten isolla telkalla. Tuntuu se vähän pahalle
katsoa ihan kännykästäkin, mutta mitä isompi näyttö - sen
enemmän vaikutusta. 
Siedätyshoito auttoi pääsemään yli isän kuolemastakin, joten nyt tämäkin onnistuu vielä. Jos vaikka kesällä pääsis pesemään ikkunansakin kunnolla. On ne kyllä pesty, pystyy lasit kääntämään kokonaan sisään, mutta saranakohtaa en muuten oo pystyny pesemään, kun kuivauslastaan kiinni sidotulla pyyhkeellä.
Tähtäimessä se, että pystyi seisoon korokkeella ja tehdä kummallakin kädellä hommaa, jota varten tarttee nousta korokkeelle. Ettei joudu toisella pitelemään jostain kiinni.
Tai mennä alas portaita siten, että voisi kantaa molemmilla käsillä jotain. Portailla tarkoitan ihan parin askelman laskeutumista.
Eduskuntatalon tai Helsingin tuomiokirkon portaat. Mä en pystyisi menemään niitä ylös tai alas ilman kaidetta. Myös metron liukuportaat ovat mulle helvetti.
Vielä.
Tämähän se tällä hetkellä merkittävin työkykyäni alentava oire on. Fyysiset kulumat ja kivut tulevat sitten - ja niille ei varmaan koskaan voi mitään - mutta tämä korkeanpaikan kammo on psykologinen haitta ja se pystyy tosiaan siedätyshoidolla parantamaan. Ei kuitenkaan kokonaan, sillä osahan tuota kammoa on ihan tervettä itsesuojeluvaistoa.
12.04.2021
jälleen
tätäkin..
Ylen uutisissa oli juttua siitä, että miesten hedelmällisyys on hälyttävästi laskussa. Itse en enää tule varmaankaan pääseväni isäksi, en kuitenkaan menisi tutkituttamaan itseäni - jos selviäisi etten tuota mitään siittiöitä, niin se tieto olisi aika murskaavaa. tuolloinhan olisi viety sekin haave pois, että edes teoriassa olisi ollut mahdollista tulla isäksi. Parempi siedättää tätäkin asiaa pois elämästään.
Vaan mikä aiheuttaa nuorilla miehillä nyt sitä, ettei kivekset tuota yhtään siittiöitä? Olisiko tämä nyt keinotekoisen radiosäteilyn vika? Vain 100 vuotta ihan radion keksimisestä. Nyt on tullut pirusti eri verkkoja - onhan puhetta jo ollut, ettei uusille tekniikoille enää löydy vapaita radiotaajuuksia.
Eli gsm, 2g, 3g, 4g, 5g, Wi-fi, digitaallinen televisio - pakko HD lähetykset antenniverkossa. Kännykät, joilla katsotaan videoita. Aikamoisessa mikroaaltouunissa kyllä tässä on, niin voisi siitä olla jo vaikutusta ihmisen DNA:han.
Muttei sitä tutkita, koska teknologia on kivaa. ja kaikki perustuu nykyään noihin teknologioihin. Kyllä tästä ajasta maksetaan vielä kallista hintaa. Suomalaisuus katoaa, voi tänne muualta tulla ihmisiä asumaan - muttei he tunne suomalaisia tapoja kuten suomalaiset. Suomalaista yhteiskuntaa ei ole enää 300 vuoden päästä tätä vauhtia.
Tai ihmiskuntaa. Hedelmällisyyden laskee, uusia lapsia ei enää synny ja ne jotka syntyvät - ovat nenä kiinni luurissa.
Emijot, kasvava lukutaidottomuus, uusavuttomuus - kaikki pitää katsoa netistä. Sitten kun tulee suuri aurinkomyrsky niin se internet katoaakin. Laitteet tuhoutuvat. Kirjoissa olisi tietoa siitä, kuinka saada luonnosta ruokaa. Bookbeeat piste fi auttaa. Ainii, ei enää nettiä. Tai laitetta, jolla kuunella äänikirjaa. Edes muistiin tallennettua sellaista. Painetuissa kirjoissa sitä tietoa olisi - mutta ne ovat viety jo pois.
Kaikki internetin nimeen vannotaan nyt valamme. Vaan eipä tuolloin tosiaan enää nettiä ole. Eipä taida olla sähköjäkään. Tai tulentekotaitoja. Saati mahdollisuutta tehdä se tuli, että voisi lämmittää ruokaansa.
No eläinkunta voi hyvin. Kun ihmiskunnalta otetaan teknologia pois, niin ihminen on vain saaliseläin toisten joukossa.