Simo Pahulan nettipäiväkirja

Viime viikonloppu oli jälleen tapahtumarikasta aikaa. Siis kävin jälleen Espoon Tapiolassa kaverin luona. Vietettiin mukava vappu. Kävimme myös Helsingissäkin. Espa on kaatopaikka. No, vappuna kaikki juo. En kiellä, etten mäkin olisi ottanut hörppyjä Finlandia-talon takana. On olemassa valokuva minusta dokaamassa, taustalla eduskuntatalo. Tai sitten se Finlandiatalo. Kyllähän siellä näki kaikkea jännää. Ihmiset tutustuivat toisiinsa. Ja se R-kioskin myyjä yritti iskeä minua. Hän oli mies. Että se siitä mahdollisuudesta romanttiikkaan.

Se oli tanssia yli lasinsirujen ja epämääräisten asioiden ylitse. Teekkareita, ilmapalloja sekä digikameroiden salamavaloja. Musiikkia, meteliä, pullojen särkemistä, porttikonkiin kusemista.. Siellä näki aika paljon. Se oli aika mielenkiintoinen kokemus. Vappu Helsingissä.

Mene vain eteenpäin, älä ota kehenkään katsekontaktia, vältä törmäämistä toiseen ihmiseen. Pidä taskut kiinni ja arvoesineet piilossa, katso sekä maata, että eteesi. Ja nauti tunnelmasta. Siinä ne hyvä ohjeet.

Tänään kun tulin yksikseni dösällä 106 Helsinkiin, niin olihan siellä kaupungissä vielä vapun näköistä. Serpenttiiniä ympäriinsä. Kampista rautatieasemalle. Mä huomasin, että osaan suunnistaa Hesassa. Hieno kaupunki.

Sir Elwoodin hiljaiset värit soi. hyvää tunnelmallista musaa. Tänään on ensimmäinen toukokuuta. Mä satuin muistamaan sen dösän mennessä Lauttasaaren sillalla, että tänään on sen naiseni syntymäpäivä. Ei vain ole enää mitään syytä miettiä sitä asiaa. Hän oli kihlattuni joskus. Mä vain päätin tuntea vain pienen kirpaisun ja jatkaa sitten elämääni, jättää sen tunteen siihen linja-autoon. Mutta kuten mä sanoin kaverilleni:

Ja bussi kääntyi moottoritieltä pois. Tunne seurasi mua H-junaan Riihimäelle. Mä nukuin Malmin ohitse. Jostain syystä mä en niin hirveesti halunnut nähdä sitä paikkaa. Mun duuni on siellä siis.

Siis kaverille tuli hätä ja vessaan piti päästä. Paikka oli lasipalatsissa oleva kahvila. Vessat vain asiakkaille. Mä keksin, jos mä ostan jotain, niin se tekee meistä asiakkaita. Joo.. se pääsi vessaan ja mä - heh - otin vain puikkojäden siitä ja ostin sen. No mä vain venttaan kaveria vessasta puikkojäde taskussa. Se myyjä mulkoili vähän, joten mä menin siihen vessaan. Kas, kun jos kaverista eksyy Hesassa, niin se onkin aika kiva juttu. Varsinkin kun varotoimenpiteenä jätin kännykkäni sen kämpille. No mä vain pesin käsiä sen 3 minuuttia ja sit poistuimme siitä paikasta kadulle. Ja se puikkojäde - se taisi katketa ja pudota kadulle. Se paikka taitaa näkyä aika usein erään aamuisen televisio-ohjelman taustalla. MTV3 aamuTV.

Siis joku ostaa puikkojädettä puoli kymmenen aikaan? No, se teki meistä "asiakkaita" Toilets customer ONLY.

Tietenkin sitä saattaisi olla hyvä piilottaa ostamansa alkoholijuoma, kun on yleisellä paikalla ja poliisiauto tulee tutkimaan juuri sitä, että kenellä on alkoholia.. no meitä ei pysäytetty.

Kävelimme Kaisaniemeä päin kun vastaantulleelta pojalta jostain syystä tippuivat housut alas. "KRIISIAPUA TÄNNE!" oli sen verbaalinen kommetti tuosta tilanteesta. No, kaikki olivat kännissä. Papaatit kuuluvat siis vappuun. Sekä se vesisade. Se satoi vettä, kun kävelimme rautatieaseman ohitse juomapaikalle.

Tämä vappu taisi olla se ensimmäinen, kun multa meni ajoittain filmi poikki. vaan se, että mitä mä olen paljastanut. Mitä mä olen kännissä höpissyt.. ?

Muttei niitä ollutkaan niin suorasti kerrottuna kuin luulin. En tunne omaa nettipäiväkirjaani. Mä vain tiedän, että olen kirjoittanut sen kokonaan itse.

Mutta vappu 2005 ja Helsinki. Olimme niiden MM-kisojen katsomon alla tai ei se ollutkaan mitään katsomo. sE oli se rullalautaramppi siinä makasiineilla, minkä alla olimme sadetta pitelemässä ja juomassa. Niin siihen tuli yksi pullojen kerääjä. Kas, kun se ammatti on aika kannattavaa toimintaa varsinkin vappuna Hesassa. Niitä pulloja on jokapaikassa. Hän kysyi että oliko se kuoharipullo meitin, ja kun vastaus oli kieltävä niin se tyyppi kaasi juoman maahan ja lähti. Se vain, että toinen meistä oli juuri aikeissa kusta siihen. Ja se keskeytyi.

Stadin Kebab. Söimme siellä. Menimme metrolla. Siellä on varmaan suomen pisimmät liukuportaat.

Eli dösä, metro sekä juna. Muttei ratikka. Emme menneet ratikalla. Se joukkoliikennemuoto Hesassa jäi kokematta. Ehkä tässä vielä..

Joo.. mennessäni Leppävaaraan, jossa tapasimme, niin näin junan ikkunasta suutelevan poikaparin. Jos ne olisivat olleet lesboja, niin se olisi ollut niin kuin m.i.e.l.e.n.k.i.i.n.t.o.i.s.t.a sillä kaksi naista hyväilemassä toisiansa, kaksi nuorta naista. Siinä on jotain mielyttävää.

Jotenkin salaperäistä ja mielyttävää. Eli se oli Perjantaina. Menin aamulla normaalisti Malmille duuniin. Se mun projekti voidaan aloittaa - no huomenna. Matkustin Malmilta sitten Tikkurilaan ostamaan lippua, koska matkalippuni sallii mun matkustaa vain väliä Jäke-Malmi arkipäivisin. Ja Tikkurilassa on junamaatti, joka oli jotenkin oudosti käyttäytyvä yksilö, joten ostin lippuni Tikkurilaan Pasilasta. Tai siis lippuni Leppävaaraan Keravalta.

mitä hittoo.. nyt alkoi tökkimään paikannimien suhteen aika rumasti. Eli palaan tarinaan oikeilla paikkakunnilla.

Ostin lippuni leppävaaraan Tikkurilasta. Miksi mä siitä kirjoitan tässä? Siihen oli varsin johdonmukainen syy, mikä unohtui kun sekoilin paikkakunnissa.

Mutta mä onnistuin saamaan jonkun kahvit kenkääni siellä Leppävaarassa. Se muki oli maassa ja mä satui horjauttamaan sen tasapainoja jotenkin jännällä tavalla, jonka se paperipikari kosti kaatumalla kenkääni. Se oli alkulaukaus wapulle.

Siellä oli jännän näköisiä ilmapalloja. Pesusieni Patea sekä Nasua, ja kaikkea mahdollista. Mahollisia muotoja, joita voidaan käyttää ilmapalloissa.

Mä myös onnistuin kamppaamaan lapsen Tapiolan keskuksen Hesessä. Se ruotsia puhunut lapsi törmäsi jalkaani ja kimposi siitä lattialle. Ja huuli väpätti. Muita lapsia en kampannut koko wappuna. Enkä mä halua kampata lapsia. Niille tulisi tietty traumat siitä tapauksesta. Joita he sitten tulevaisuudessa kävisivät läpi psykologien kanssa. No, ehkäpä se tyttö sai jotain pelkotiloja. Mä nimittäin mulkaisin sitä. No.. sama se.

Mä menen siis huomennakin Helsinkiin, Malmille. Siis duuniin. Olen huomannut että olen alkanut käyttää slangisanastoa puheessanikin.

No mun duuni liittyy digitaalliseen kuvankäsittelyyn. Mä siis yritin unohtaa duuniasiat vapuksi, mutta huomasin antavani neuvoja digitaallisesta kuvankäsittelystä. No, kyllähän sen tiedon antoi mieluusti. Vaan kun se sivuaa duuniasioita. öh.. siis Työasioita. No.. Varmaan ne jotka ajavat vaikka dösää tai ratikkaa, niin rentoituessaan Hesassa viikonloppuna varmaan yrittävät välttyä turhaan näkemästä niitä laitteita.

Ehkä mä vielä joskus vietän vappua Hesassa. Kyllä se vain voitti Jämsän vapun. Tietty pääkaupunki on aina parempi, kuin joku laajentunut keski-suomalainen kunta.

Vaan se kuva jäi ottamatta, jossa mä dokaisin - taustana se suurkirkko Senaatintorilla. Eli jotenkin se kait olisi hienoa omistaa kuvasarja itsestään dokaamassa kaikkien Helsingin nähtävyyksien edessä.

Ja kyllä siellä Haavis-Amandalla oli pulikoita. Eli väkeä uimassa siinä suihkulähteessä.

Kyllä. Hesa on hieno mesta. Ja ainakin paikkakunta ansioluottelossani. Hienojen työtehtävien kanssa.

Vaan kyllä Sir elwoondin värejen musiikki on hienoa, kaunista sekä rauhoittavaa. Nyt soi Senna.

Taidan lopettaa tältä erää tähän ja mennä nukkumaan. Huomenna on uusi viikko. Vaihdanko K-junaan Keravalta vaiko jatkanko siitä H-junassa Tikkurilaan jossa voisin vaihtaa joko I tai K-juniin. Raideliikennettä.

Tänään oli maanantai. Usein käyttämäni lause kuvaamaan sitä, että arkiviikon ensimmäinen päivä on melki ohitse. Arkena.. Heräsin, katselin videoiden nauhoittamat Benny Hill shown ja Seindfieldin. Pitää muistaa lisätä siihen nauhoitusaikaan +5 minuuttia. Noiden jälkeen kello olikin melkein seitsemän. Joten mä aloin järjestämään itseäni menokuntoon. Ajattelin katsoa uutiset, koska niiden jälkeen tulisi sää. Mutta tänä aamuna se sää tuli ennen uutisia. En katsellut siis seitsemän uutisia. Siis kirjaimellisesti seitsemän uutisia. Ensi elokuussa MTV3 aloittaa kuudenkin uutiset kello 18.

Otin mukaani roskapussin. Kello oli sen 7:15. Tuo S-marketin muovikassi, joka oli pitänyt sisällään viikonlopun ylitse ne roskat jotka mä ajattelin viedä pihan keskusroskikseen - niin ne siis oli jäänyt hektisenä perjantaina. Silloin lähdin 7:24 kohti rautatieasemaa. Tuolloin minulla oli aikaa poistua kaupungista vain 15 minuuttia. Nyt tänään aikaa oli enemmän kuin sen vähänsen. Tulin Helsinginkadun liikennevaloihin ajastetusti. Siis mä katson kaukaa niiden värin. Jos on punaisena, niin ne vaihtuu kohta ja jos on vihreänä, niin ne vaihtuu nopeammin punaiseksi. Nyt niiden väritys oli vihreä. Ammatinharjoittajat ovat näemmä korjanneet viimein sen liikennevalon. Siihen toiseen lamppuun ei ole syttynyt vihreää valoa aikoihin. Tänään se syttyi. Tosin en ole kiinnittänyt tuohon pahemmin huomiotani.

Kiipesin ne portaat ylös asemalaiturille, kävelin sen poikki hakemaan uutislehti satasta. Samalla mä katsoin raidenäytöstä sitä, että kyllä se juna lähtee 7:41. Ei tänäänkään se ollut myöhässä. Mä odotan sitä, kun se on myöhässä. Se päivä taatusti vielä tulee. H-juna on myöhässä.

Mutta ohitettuani tuon näytön, niin laitoin käteni taskuuni. Ja löysin sen junalipun jolla tulin eilen Hesasta. Huomasin - minä, joka olen toitottanut siitä, että junissa ei mennä pummilla - etten ollut leimannut sitä lippua. Joten se eilinen matka taisi olla pummilla matkustamista vahingossa. No, mä käytän sen lipun ensi Perjantaina kun sain vapaata. Menen Hesaan. Ja vain siksi että mulla on leimaamaton junalippu. Se on viikon voimassa.

Lähijuna Helsinkiin lähti raiteelta 3 ja lähijuna jonnekin raiteelta 2. Sitten tuli se mun juna. Ja mä onnistuin jälleen saamaan istumapaikan. Olen siis tarkkaillut sitä, että mihin se ovi pysähtyy laiturilla. Ovi, joka on osa junaa. en mä mitään irtonaisia ovia odottele rautatieasemilla.

Tikkurilassa siis vaihdoin I-junaan. Mutta se taisi olla K. Vai oliko se I? Pysähtyikö se Tapanilassa aamulla? I-junalla on sellainen tapa. Malmilla mä menin ostamaan Prismasta eväät. 2 banaania sekä hedelmäkana-aterian. Kun oli myöhemmin Tikkurilassa tänä päivänä, niin mä muistin että multa jäi se toinen banaani Malmille. Jääkaappiin ja vielä muovikassiin. Taitaa se banaani olla kylläkin vielä yhden muovipussin sisällä siinä muovikassissa, joka on siis jääkaapissa Malmilla juuri nyt. Lukkojen takana. Siinä talossa on myös yökerho. Muttei heillä ole mitään tajua siitä, että jos asiakas haluaisi jääkaappibanaanin - eikä heillä olisi sellaista - niin, että sellainen löytyisi 3 kerrosta ylöspäin.

Lähdin Malmilta K-junassa Tikkurilaan, koska mä muistin että sieltä lähtee yksi juna, joka pysähtyy Jäkessä. Jäätyäni junasta Tikkurilassa mä muistin että muistin aikaisemmin väärin. Se juna ei pysähdy Tikkurilassa. Mä jatkoin seuraavalla K-junalla Keravalle. Ja odottelun jälkeen se H-juna saapui raiteelle 4. Mä suosiolla jäin junan eteiseen koska ajattelin jäädä Kyrölässä pois. Kuntoilua.

Junan eteisessä se nainen otti kädestäni kiinni. Käteni oli puristamassa sitä tankoa, jota käytin säilyttääkseni tasapainoni. Anteeksipyyntö. Mä sain anteeksipyynnön ja kuittasin sen luullen, että se tilanne olisi ohitse. Ja se tilanne päättyikin. Ei keskustelua. No, mä jäin Kyrölässä pois.

Jälleen peukaloni sai huomiota. Se oli siis sillä napilla, jolla avataan ovi. Ja mä painelin sitä junan yhä liikkuessa. Eihän se avaa ovia junan liikkuessa, mutta kaikki tekee sitä samaa. Ne pumppaavat sitä nappia toivoen että se jotenkin saisi junan pysähtymään aikaisemmin ja ovet aukeaisivat. No ne kyllä sitten aukesivat ja mä jäin, kanssa muiden, Kyrölään. Josta kävelin Jäkeen. Otin pullokassini ja lähdin S-markettiin. 4 euroa sain pulloista. Otin korin ja S-market järvenpää

lähdin saalistamaan ruokaa. Se kori jossain vaiheessa tarttui kiinni farkkutakkini nappiin, joten se veti kaiken huomioni enkä mä nähnyt sitä naista. Me törmäsimme ja minä sanoin:

Anteeksi ja päivää. Nainen oli se saksanmaikkani. Minun säihkähtänyt saksanopettajaparkani, jonka entinen oppilas oli juuri säihkäyttänyt. Ja sitten sekin tilanne oli ohitse. Onhan häneen aina mukava törmätä, muttei kirjaimellisesti. Törmäillään, kun nähdään S-marketissa.

Olen jo omaksunut sen taidon, mitä ihmiset käyttävät junissa. Sitä vain voi sulkeutua ulkomaailmalta siten, että ei katso mitään. Silmät ovat auki, mutteivat katso mitään tai ketään. Mutta kuintenkin sitä on valppaana äänille. Herkistää kuulonsa kuulutuksille. Ja nytkähtelee samassa missä vaunukin kolahtaa.

Tänään lööpit huutavat siitä naisesta, joka raiskattiin keskella Helsinkiä, rautatietunnelissa. Me kävelimme tuon tunnelin ohitse vain 10 - 5 minuuttia ennen rikosta. Emme nähneet mitään. En nähnyt mitään, en muista ainakaan. En voisi tunnistaa paikalla olleita ihmisiä vaatetuksen perusteella. Dösästä saamani lipun aikaleima on 21:47. Vappuyönä. Muistan vain että makasiineilla jotkut pojat hajottivat kaljapulloja urakalla.

Kiesma.. joo me käveltiin sen ohitse. Taisimme nähdä kyllä sivusilmällä sen tytön josta tänäälliset lööpit kertovat. Kamala tapaus, mutta tuota lippua ei ainakaan hukata.

Kuten sanoin kaverilleni Stadin Kababissa. Tossa voisi joku vaikka kuolla, mut kyl mä jatkaisin syöntiä. Älä puutu toisten asioihin kun alkoholilla on vaikutusta koko pääkaupungin elämään.

Joo.. eilen mä povasin että tulee vielä sekin päivä, kun se H-juna on myöhässä. No - tänään se oli. 10 minuuttia. Vaihdoin K-junaan Keravalla pitkästä aikaa.

Yön aikana ei ole tullut yhtäkään soittoa tai tekstiviestiä. Viime yön aikana.. oli pimeätä joka yritettiin valaista pois keinovaloilla. Katulamput sammutettiin vähän viiden jälkeen. Kello 5:34, keskiviikko. Täynnä elämää!

Minun on hyvin vaikeata tässä vaiheessa päivää, niinkuin olla mistään innoissani. Mä menin nukkumaan jo yhdeksän jälkeen koska väsytti. Ja se väsymys taitaa olla ohitse. Ainakin äskeisen omenamehuhörpyn jälkeen. (Tropic 100% Omenatäysmehu, 0.67€ S-marketista) Mutta mainostamisesta ei saa provikkaa.

..soi nyt. Ihan kaunis kappale. Rauhoittavaa metallicaa. Alan jo muistamaan asioita, eli mä taidan sittenkin alata heräämään tähän arkeen, jossa ventataan junia - katsotaan sitä raidenäyttöä josko siihen on ilmestynyt toinen aika. Eilen, Jäken asemalla, siitä kuulutuksesta ei saanut mitään selvää. Se oli kuulutusmix, ilman musiikkia tai räppäystä. Siis sen koneellisen "H-juna Helsinkiin lähtee raiteelta 1" sekaan ilmeisesti piti puhua jonkun omalla äänellään. Ja kukaan ei saanut siitä selvää. Kai se henkilö tahtoi ilmaista, että juna on myöhässä koska sattui ajamaan raiteella olevan variksen ylitse. Linnunystävät nostivat karvansa. Entä jos mä olisin kirjoittanut: "..raiteella olleen hyttysen yli" niin kukaan ei nostaisi karvojaan. Hävetkää - on hyttynenkin eläin, joita me tapetaan paljon ensi kesänä.

Mutta tänään se juna kaiketi on ajoissa. Jännää tulee olemaan avaessani uutislehti satasta. Tässä kun mä kokeilin että voinko mä liittymälläni lähettää tekstiviestin 171-alkuseen numeroon, joka on sen satasen tekstiviestipalstain numero, niin se viesti meni lähi nimimerkillä "Suomen ainoa" Vaan mä en millään muista mitä laitoin.. Eikä sitä lähetettyä viestiä löydy kännykästä. Poistin tässä eilen lähetetyt viestit, koska ei ollut sen mainostauon aikana muutakaan tekemistä.

Aika jännä se TÄNÄÄN-pikauutispalsta. Eilen siinä luki: TÄNÄÄN ..nuori nainen raiskattiin taas Helsingissä. Mistä ne sen tietää? Onko toimituksella suunnitelmia.. Satanen.. ihmiset kerääntyvät aamuisin lehtitelineen luo ja ottavat kopion satasta mukaansa, jotta voisivat sen luettuaan jättää sen juniin tai kuka minnekin. Toimintamalliini tänäänkin kuuluu tuo pakko. Ottaa uutislehti ja kävellä sitä varten puolet asemalaiturista että saa sen telineestä. Ja sitä sitten ei jaksa kävellä takaisinpäin, jotta osuisi junan ensimmäisiin yksiköihin. Tikkurilassa se vaihtaminen olisi nopeampaa, jos olisi lähempänä niitä portaita - tulisi sinne junalla eikä kävelisi junan vieressä. Tosin se vaihtojuna lähtisi vasta 8 minuutin jälkeen sen H-junan saapumisesta Tikkurilaan.

Mutta Perjantaina aion - koska tämänhetkisen tiedon mukaan on kaunis sää ja se päivä on vapaata - lähteä Helsinkiin vain olemaan. Onhan mulla jo se lippu. Se mikä olisi pitänyt leimata paluumatkalla Vapusta. Niissä on yhden viikon käyttöaika.

Niin varmaan käy monelle, lippu jää leimaamatta jos käyttää tavallisesti vain näyttökorttia ja on tulossa juhlista.

Mutta nyt mua alkoi kiinnostamaan se, mitä mun videot puuhailee itsekseen. Ei ajastettua tallennusta ja kuitenkin kuuluu jotain käyntiääntä. kaiketi ensin pitäisi paikallistaa kaukosäädin. Painaako joku jotain näppäintä.

Päivämäärä on tänään erikoinen. Sen pystyy ilmaisemaan kahden numeron toistuvalla sarjalla. Nämä päivät, joilloin sen on kyennyt tekemään, alkoivat tämän vuosituhannen alussa. 010101, 020202, 030303, 040404 ja nyt 050505. Mutta kukaan ei siitä välitä, en mäkään. Ei siinä mitään hienoa ole. Vuosiluvun sanominen vuonna 10 tulee olemaan aluksi outoa.

Päivämääräni oli eilen.. tai siis PÄÄMÄÄRÄNI eilen oli veturivetoinen taajamajuna. Kiihdytin nopeuteni äärimmilleen ja se juna lähti ennen mua. Siitä ylösjuoksusta seurasi asmaoireita sekä happimyrkytystä. Eikä asiaa auttanut se pirun pitkä ja pahanhajuinen säiliöjuna, jonka piti juuri silloin ohittaa Jäken asema. Siinä on nimittäin aika nousu Helsingintieltä asemalle, jos ei käytä portaita. mä taisin juosta nopeinta reittiä myöhästyäkseni siitä junasta joka löin. Ja sitten se lähti. Löin junaa, koska se ei voinut avata oviaan. Veturista nähtiin että joku tulee. Äh.. sama se. Eilen mä vaihdoin K-junaan Puistolassa koska mulla oli asiaa sen junan toilettiin.

Tänään mä sitten käytin sen viikko sitten ostetun junalipun, sen joka jäi leimaamatta siinä vapun jälkitunnelmissa. Sitä tosiaan vain oli "iloinen" siitä että pääsi junaan. Koska väsytti ja pääsi istumaan. Ja mä olen kulkenut lähinnä näyttökortilla - siis jos tarkastajia tulee niin se pitää näyttää. Joten se lipun leimaaminen meinasi samaan ajattelumalliin takeutuen unohtua myös tänään Helsingissä. Lippu on leimattava lipunleimauslaitteella. Olen 100% varma siitä, että he muut jotka kulkevat lähijunissa samanlaisella näyttölipulla kun mä - että kun he matkustavat tavallisella lipulla vaikkapa viikonloppuisin kun se näyttölippu ei ole voimassa niin se leimaus unohtuu koska se on niin harvinainen ilo. Näyttölippua ei leimata.

Helsingin tuomiokirkko. Loistava hääpaikka - TUOMIOkirkko

Mutta junassa ihmiset olivat hyvillään siitä, että tänään sattui olemaan kaunis sää. Ja minäkin olin samaa mieltä. Kaunis päivä mennä Hesaan viettämään aikaa ja katsomaan pääkaupunkiamme. Voin sanoa nyt, että mäkin olen istunut tuomiokirkon portailla. Siellä oli Japanilaisia turisteja, joiden lomakuvien taustalla näkyy minäkin. Senaatintori. Pala suomalaista historiaa. Vielä elävät presidentit joskus kannetaan arkussa noita rappusia pitkin. Silloin joskus. Toivottavasti ei heti. Poistuin aukiolta Kauppatorin suuntaan. Siellä oli torikauppiaita myymässä tuotteittaan.

tuotteitaan.. tuotteittaan.. Joo "tuotteitaan" on oikeaa suomea. Älkää kertoko asiakaspalvelun maikalle, että yksi joka juuri valmistuu - ei muista edes sitä miten monikko sanasta "tuote" kirjoitetaan.. Äh. jatketaan juttua. Silja Serenade päästeli piipustaan savua

Silja Serenade päästeli piipustaan savua

Siellä oli matkustajalaiva lähdössä. Silja Serenade. Siljan laivat ovat mun mielestäni hienomman värisiä, mitä ovat Viking linen laivat. Kiipesin Olympiaterminaalin edestä tähtitorninmäelle. Mistä on muuten aika hienot maisemat. Siellä mäellä mä pidin taukoa. Lämmin ilma ja mä olin arvioinut merituulen voimakkuuden väärin. Siis Hesassa oli melkein tyyntä. Eli mulla oli yksi paita liikaa. Joo.. Olympiaterminaalin edessä ei ole R-kioskia, kuten mä virheellisesti eräässä kirjoittamassani novellissa väitän. hitto. Olenko mä niin perfiktionilisti, että se teksti pitää muokata tuon takia? Siis tuolla vierasperäisellä sanalla tarkoitan täydellisyyden tavoittelijaa. Tosin se teksti tapahtuu tulevaisuudessa. Lahden oikoradalla tapahtunut onnettomuus ja se miten se vaikuttaa ystävyksien elämään. Että onko sillä väliä? Ehkä siihen tulee R-kioski siihen mennessä.

Lähdin siitä sitten korkeavuorenkadulle. Kotikadun maisemiin. Sanonpa vain, että se johanneksen kirkko on komea luonnossa. Hesassa on monia upeita taloja. Arkkitehtuuria joka on rakennettu ennen minua ja isovanhempiani.

Joo.. Se Wanha Bensis. kotikadun kuppila on tuossa. Se on surullisen näköinen rakennuksen pahainen keskellä Stadia. Televisio valehtelee aika paljon. Sillä sen rakennuksen mittasuhteisiin katsottuna, on aika epätodennäköistä että samaan tönöön mahtuisi ravintola ja yökerho. olisiko talon mitat 5 x 15 metriä. No, kaikki näyttää isommalta televisiossa. Lähdin tuolta sitten rautatieasemaa kohden. Mä osaan suunnistaa Helsingissä. Riittää kun tietää muutaman tärkeimmistä kaduista ja taloista saa maamerkkejä.

Muistan senkin kerran kun se yksi Siwa tuli vastaan uudestaan ja uudestaan. No.. kaikkien kaupunkejen kohdalla se liikkumisen oppiminen on olennaista. Ja kun kerran muutaman perussäädön muistaa niin se on sillä selvää.

Jännä juttu kylläkin. Skidinä se oli, ettei "ison tien" yli saa mennä. Se oli tehtaankatu Kaipolassa. Sitten sen kadun ylitse tuli mentyä. Ja kohta liikkumispiiriini kuului koko Kaipola. Sitten tuli Jämsä. maailma laajeni. Sitten Jyväskylä. Sitten Järvenpää ja pääkaupunkiseutu.

Ja kun tulin rautatieasemalle, niin ostin päivän ensimmäisen junalipun. Hesan reissu maksoi vain 2.60€.

Uutislehti satanenkin tuli matkaani jossain vaiheessa. Ja toisen kerran sitten kun kävin S-marketissa. Perjantain satasessa ovat viikonlopun TV-ohjelmat. Siinä oli juttua että venäjänjunassa oli salakuljetettu doping-aineita. Repin-juna. Josta kuva. Se sattui olemaan Helsingin rautatieasemalla.

Synergialla tarkoitetaan tiimityötä. Ainakin tämän hetkisen tietoni mukaan. Ei siitä sen enempää. Mutta VIIMEIN mä olen taas alkanut kirjoittamaan. Ja se tyyli on sitä mun vanhempaa paatosta. Tekstit ovat melko hienoja, sellaista mitä mä tarjoan teille. Ai keille teille? Onko siellä ketään?

heh, kyseessä on eräs metallimusiikin ilmeämismuoto C-kasetilla. Joskus tuli radiosta tuo. Tämä nauha taitaa olla itse

jouluista metalliliittoa edustava äänite. Siitä se tonttu-ukko juttu.

Mutta mitä nyt? Tälle merkinnälle joku tarkoitus pitäisi repiä jostain. Olen miettinyt mennyttä aikaa. Taas näitä aika typeriä mielleyhtymiä. Olet ollut jossain paikassa joidenkin kanssa joskus - ja tahdot vain unohtaa sen kaiken unohtamatta sitä. Siis Hesassa on yksi katu. Joo.. kyllä mulla on tietoa siitä että siellä on aika montakin katua. Mutta tämä katu. Sitä pitkin mennessäni tuli mieleeni taas yksi tukahdettu muisto. Se katu menee kauppatorilta Senaatintorille. Joo.. Taas mennään niihin Haukkala-aikoihini. Se oli matka Helsinkiin nuorisopsykiatriselta 11 vuotta sitten.

Linnanmäen huvipuisto. Mun pitäisi käydä siellä, koska siitäkin paikasta on vain se muisto, että kävin sen porukan kanssa siellä. En ole käynyt siellä sen koommin. Muistoja.. vanhoja muistoja joita ei pitäisi enää muistaa. Ne eivät liity rakkauteen. Ne liittyvät mun selviytymistarinaan masennuksesta pois. Myönnetään.. Mä en vieläkään ole täysin selvinnyt sen paikan jättämistä arvista. Mutta pitääkö mun olla?

Nyt tällä hetkellä se kaikki tuntuu niin tavattoman etäiseltä. Mä en ole enää se sama pikkupoika, joka pelkäsi suuria kaupunkeja. Mietin tuotakin faktaa siellä Hesassa. Se aika on ohitse kun mä olin niin sekaisin, ettei musta ollut normaalielämään.

Olen tällä hetkellä kuintekin tyytyväinen elämääni. Ok. se ei ole täydellistä, on vaikka mitä potentiaallisia mahdollisuuksia siihen taantumiseen. Sitä tietty ei saisi ajatella mitään negatiivista.

Kaikkea ei ole tarkoitettu unohdettavaksi. Olisihan se tietty hienoa, jos saisi vaikka ex-naisensa pois mielestä. Siinä kun oli mitä oli.

Tilanteen kuvaus kolmella eri sanalla. Sitä tää nyt on. Musiikki tulee pc:n kajareista. Sitä niihin syöttää stereot ja tupladekki. Musiikkia, jonka tahtiin voi kirjoittaa satunnaisesti jopa aika kaunista ja paatoksellista tekstiä.

Minä en ole vaihtamassa kirjoittamaani tyyliä. Viimein pitkästä aikaa on käynnyt näin, että mä olen alkanut jälleen kirjoittamaan. Vaihdon sen text edin mininote tabiin - tekstitiedostojen hallintaohjelmaan, joka tallentaa kaikki kun sulkee sen ohjelman ja avaa kaikki viimeksi muokatut tekstit seuraavalla käyttökerralla. Vitusti muutakin se ohjelma osaisi tehdä. Mutta mulle riittää nuo toiminnot.

Avaa tekstit käynnistyessä ja tallenna muutokset lopettaessa. Mitä on sitten tulossa? Sen saatte lukea tulevaisuudessa. Pientä uudistusta tekstiarkistooni.

Miten tämä musiikki sitten muka vaikuttaa luomaani tekstiin? Mielenkiintoisesti. Luon mielessäni kuvan jostain tyypistä, ihmisestä ja kuvittelen sille elämän. Kuviteltu ihminen voi olla kuka tahansa joskus tapaamani ihminen. koulusta on moni ollut joidenkin tekstien päähenkilönä kuvitelmissani. Tämä on sitä uutta paljastusta. Mä nyt alan paljastamaan asioita. Kuitenkin filtterin läpi.

Nykyisyys on aika tylsää aikaa masennuksen näkökulmasta. Mulla menee hyvin. Muttei aina ollut niin.

Jyväskylä, 1994. Tarkennan kuvaa erittäin rikkinäiseen nuoreen poikaan. Itseeni. Itserakkaus taas huipussaan.. Oli siellä monta muutakin, joilla meni mua heikommin. Missä he ovat tällä hetkellä? Moniko makaa haudattuna? En tahdo tietää. Vielä on kieltämistä olemassa minussa. Sitä ei ole tapahtunut - tai ainakaan mä en halua tavata heitä enää. Koska mulla nykyään menee paremmin. Enkä kaipaa muistutusta siitä ajasta, kun olin nuorisopsykiatrisella osastolla.

Vielä on jäljellä jotain noista ajoista päässäni. Se ja se mun ex:än asia. Kaikki uhittelut itsemurhalla yms. yms. Joo. Kuka mä olen niiden asioiden jälkeen? Minulla on tietotaitoa ja osaamista jota voin antaa jollekkin organisaatiolle. Pystyn käyttämään huumoria. Olenko mä vielä sekaisin? En.

En taida olla. Ainakaan niin sekaisin mitä olin siellä 10 vuotta sitten. Mistä kiinnostus metallimusiikkiin? Koska siihen voi asettaa ne vihan, masennukset ja katkeruuden tunteet jotka olivat aika vahvoilla sen kaiken jälkeen ja aikana. Ja se kiinnostus on jäänyt päälle, eikä siinä mitään pahaa ole.

Se oli alkujaan kotisivujen alku muutamalla tekstillä, mikä aloitti - jos psyykataan itseäni - sen "parantumisen hoitojakson jälkeen" Minkä hiton hoito-jakson? No, mä en ollut saanut suljettua Haukkalan osaa elämästäni, vasta kuin vuonna 1999. Ja kotisivut aloittivat tuolloin. Itseanalyysi - henkistä masterbointia.

Joo.. kolme vuotta sitten aloitin tämän kirjan kirjoittamisen. Vuosi sitten sain tämän uuden Amilon. Eli tämä on ollut vuoden käytössä. Pitäsikö sen aiheuttaa mussa sen kummempia juhla-fiiliksiä? Ei. Enhän mä olisi muistanut koko asiaa ilman nettipäiväkirjaani.

Tänään kävin lenkillä. Kävelemässä siis Ristinummentielle asti radanvieren kävelytietä. Siitä meni vain 4 junaa ja se pakollinen IC. Hiljainen hetki junaliikenteessä. 18:00 - 19:00

Väri kerrostalojen valkoisävyitteisiin seiniin tule laskevasta auringosta. Taivas oli punaisena. Se on sen merkki että jotain ilmastotieteellistä on tapahtumassa huomenna.

Tänään oli sunnuntai. Äitienpäivä ja onnittelin kyllä omaani. Oli myös kohtuullisen kaunis päivä. Kävin illansuussa lenkillä. Taas sen 10 kilsan pituisen matkan tein. Jampan kenttä? Missä on Jampan kenttä? Niin kysyi mies autostaan minulta ja vastasin että radan toisella puollella, ja tuosta pääsee sinne. Mä olen tarpeeksi Jäkeläinen, että tiedän missä Jampan kaupunginosa on. Sen kentän tarkempaa sijaintia en tiedä. Kai se siellä jossain on. Ja kysyjällä oli auto, joten se ei ainakaan kävelen väsytä itseänsä.

Mä tein joskus skidinä leegoista sellainen nopan sekoittajan. Eli laitteen, jonne laitettiin noppa sisään ylhäältä, jolloin se osui sen rakennelman sisällä oleviin kohtiin joissä se kääntyi satunnaisesti ja lopulta tuli rakennelman alta ulos. Mä näin jostain syystä unta siitä viime yönä. Sääli että legot ovat alennettu lasten leluiksi, sillä muistaakseni ne rakennelmat olivat kestäviä. Sääli siksi, koska materiaali, josta saisi ed.mainitun kaltaisia käteviä kestäviä laitteita, olisi aika hyvä.

Mun leeko-viritelmät olivat teknisiä. Niissä oli kuminauhamekanismit ja ilmanpaineella toimivia mekanismeja. Mutta se oli silloin joskus. Ne ajat on ohi, eikä ne tule takas.

Ezkimo - entinen. C-kasetilta. Nauhoitettu silloin, kun biisin sanat ja toteutus kävivät aika hyvin oman elämäni suhteen yksiin. Se oli sitä aikaa kun ex aiheutti mulle hankaluutta. Suomiräppiä. No, en mä siitä pitä sen enempää, mutta on sentään joitain hyviä kappaleita.

Joo.. tämä pitkä viikonloppu on ohitse kohta. Sama koskee tätäkin päivää. Eli nukkumaan ja ennen sitä kaikkien muutosten tallennus korpulle. Jos tämän kirjan päivittäisi nettiinkin.

Tänään siis oli tuossa aviisissa se lumiukkoajatelma. "Lumiukot - tapa opettaa lapsille, ettei mikään ole ikuista" Nimimerkki Suomen Ainoa. Siis minä. Mun viesti julkaistiin satasessa.

Se on aika jännä tunne kun huomaa, että oma teksti on julkaistu ison painoksen lehdessä. Ja sitten huomaa, että kaikilla ihmisillä sillä asemalaiturilla on se lehti. Olen herättänyt siis tuhansia ajatuksia. Tekstiviestipalsta luetaan satasesta silloin kun matkaa on vielä jäljellä. Ihmiset lukevat satasensa vielä uudestaan läpi, että olisi joku syy välttyä kohtaamasta jonkun katsetta. Uutislehti satanen - täynnä olevan aamujunan pelastus. Jotkut selvittävät sen sanaristikkoa, toiset taas edellämainitulla tavalla lukevat sen kannesta kanteen ja takaisin kunnes se asema tulee johon on menossa. Sitten sen satasen voi heittää hattuhyllylle odottamaan toista ihmistä joka käyttää sitä lehteä samaan tarkoitukseen. Ja hänkin heittää sen satasen takaisin hattuhyllylle, josta uusi ihminen sen nappaa. Ehkä hän tekee siitä sanaristikon ennen kuin juna on Riihimäellä. Hän jättää sen penkille josta taas uusi ihminen sen nappaa..

Tänään tulomatkalla näin jonkun tyypin lukevan juuri sitä tekstiviestipalstaa. Sitten se poika asetti sen satasen roskiin.

Tänään oli maanantai, joka alkoi perinteisesti sillä, kun katselin ne videoiden viime yönä nauhoittamat Benny hillin ja seindfieldin. Aamu on kaunis ja kirkas. Asemalla mä noudin sen satasen josta hoksasin tuon päivääni piristävän seikan. Ehkäpä mä heitän niitä ajatelmia lisää. Kuka tietää.. Uusi omakuva

Mutta paluumatkalla - H-junassa Jäkeen mä jotenkin eksyin itseeni vieressä olevan parin naukkaillen pulloistaan voimajuomaa ja keskustellen mukavia. Minä en kuunnellut heitä. Vieressäni istuneen pojan sihuetti toi nimittäin mieleeni erään ihmisen, jonka tunsin 11 vuotta sitten Haukkalassa. Jotenka junan kulkiessa kohti Järvenpäätä, mä matkasin mielessäni taas menneeseen samalla kyllästyen siihen kaikkeen. No, ne kaikki on mun aivoihin tallennettuna. Ne on aina mukana. Ja tänään avautui jälleen muutama uusi muisto.

No, Kyrölässä mä palasin takaisin tähän vuoteen. Aloin palauttamaan mieleeni päivän tehtävälistausta. Tänään mä lunastin lokeroni pantin takaisin eli luovuin siitä mahdollisuudesta, että mulla on lokero IJKK:ssa. Mitä mä siellä säilyttäisin? Joo.. voisinhan mä jättää sinne vaikka jonkun kalan pilaantumaan ja sitten kaikki olisivat ihan että "mikä hitto täällä lemuaa"

Mutta mistä mä kalan saisin? Tuusulanjärvestäkö? Mutta tämä vain vinkiksi tuleville opiskeliasukupolville.

Matkalla IJKK:n seinien sisällä mä tapasin M An. Hänellä oli jotain vihreätä päällänsä ja hän kiitti niistä sähköposteistani, joita olin päivällä lähettänyt. En kerro mitä ne sisälsivät. Hän mainitsi äidillisen nuhtelevaan sävyyn lukeneensa netistä mun vapusta. Koska se lukee siellä. Hän jatkoi yläkertaan ja mä menin portaita alas, poistuin Mannilasta. Ne banaaninkuoret ovat muuten vieläkin siinä Mannilan seinän vieressä antamassa koulusta tietynlaista kuvaa.

Mä en siis viime viikon torstaina osunut siihen roskikseen, kun söin matkalla asemalle sitä banaania. Tosin viime torstai oli vapaapäivä, joten tämä sattui keskiviikkona. Pikkutarina Järvenpäästä: Siellä on yhden roskiksen vieressä maassa banaaninkuoria.

Sitten jossain seitsemän aikaan mut valtasi joku hiton levottumuus. Katsoin TV:tä kuitenkaan keskittymättä ohjelmaan. Mä jotenkin aloin taas sekoamaan. Kai tämä pian tuleva muutto takasiin Jämsään sai sen aikaan. Kaikki minkä jätin sinne ja mitä siellä nyt on?

Levottumuus vain kasvoi ja se alkoi tekemään mut vihaiseksi. Olin ajatellut lähteä lenkille aikaisemmin päivällä, mutta hylkäsin sen ajatuksen sittemmin. Mutta siinä puolen kahdeksan aikaan se lenkki - uloslähtö, pois kämpiltä - alkoi tuntumaan hyvältä. En kuitenkaan lähtenyt. Mä kelasin hitosti asioita. Myös se mun ex tuli mieleen. Huomasin miettiväni hänen asioitaan? Onko enää hengissä sen kaiken jälkeen? Kello tuli kahdeksan ja vartti päälle. Kaikki alkoi olemaan kestämätöntä. Mä päätin lähteä, sillä jos olisin ollut vielä kännykkäni läheisyydessä, niin olisin soittanut hänelle. Ja sitä en haluaisi tehdä hänelle.

Kuuntelin tuolloin KORN-yhtyettä, jonka eräästä kappaleesta jäi päähäni soimaan single, musaakkina "everybosy is my enemy, they only fill me up a lies.." Ja siitä tuli se lopullinen päätös kellon ollessa puolen yhdeksän. Mä lähdin kävelemään ja kävelin kauaksi. Taisi se tie olla 140, vanha Hesa - Lahti tie moottoritien takana. Siinä matkalla - kuten ennustinkin - mä rauhoituin. Ja palatessani kämpille kello oli jo sen kymmenen. Mutta kaunis oli auringonlasku.

Joo.. kolme vuotta on takana, kolme viikkoa jäljellä ja kolmekymmentä vuotta elämää ennen kuin olen 60.

Hetkinen. tänään on toukokuun 9. päivä. Eikös sitten se tarkoita, että kirjani on 4 vuotta vanha?

Tänään.. joo mä sanon sen kliseen "tänään oli viikonpäiväännimi" Eli Tiistai. Mennen tullen Tikkurilan mä kuljin veturivetoisessa taajamajunassa. Se oli pitkä juna. Jos junan tuntomerkkeinä pidetään vaunuletkaa ja edessä irrallista veturia, niin taajamajuna on juna. Kuljin myös lähijunissa. Ja eilen meinasin joutua Keravalle vain sen tähden ettei uuden kaupunkijunan sähkötoiminen vessan ovi auennut. Ennen Tikkurilaa se kuitenkin aukesi. Kyseessä oli siis K-juna. Se ei pysähtynyt Tapanilassa. Melko kiinnostavaa.

Melkein yhtä mielenkiintoista, kuin kertoa siitä että miten mä olen leikkinyt itsestäni otetuilla kuvilla. Turhat värit pois ja oikeat kontrasti sekä valoisuusarvot ja tulos on joistain ihmisistä kuulemma pelottavaa. Siis mä olen ennenkin tehnyt noita tummia kuvia itsestäni. Näytän kuulemma vieraalta. Jaksaisinko heidän/hänen/juuri sun mielipiteestä edes välittää? Nyt en välitä. Mä vain teen noita kuvia. Koko kilotavuissa on alle 6 KT.

Niitä tulee kotisivuille lisää. Tummia kuvia minusta. Tyyliini sopivia.

Mun pitäisi jälleen kaiketi kerrata se kaikki skeida, mitä olen kokenut. Aloittaa valitusvirsi elämästäni ennen tätä päivää. Mä tiedän mikä vaikutus sillä itseeni olisi: Mä varmaan kehittäisin jälleen jonkun oudon levottomuuden itseeni ja lähtisin kävelemään. Ulkona tuulee, ulkona on lämmintä +14c. Muttei ulkona sada vettä. Silti sateenvarjoja avataan, jos sademäärä on 1 tippa 2 neliömetrissä ilmaa. Kyllä - hitto, sellaisessa rankkasateessahan kastuu. Ja taattua on kyllä se, että alikuluissakin sataa vettä. Siksi - erityten vanhat naiset - pitävät sontsiaan auki vaikka menisivät katokseen odottamaan jotain. Vaikka menisivät aseman alikulkuun, niin varjot ovat avoinna. Tästä voimme päätellä, että kaikki alikulkutunnelit vuotavat vettä.

Sateenvarjot ovat tehty estämään kastelevan sateen vaikutus vaatteisiin.

Jaksan siitä sanoa, kerrata jo kerran kirjoitettua. Se on vain niin hiton tyhmän näköistä kun jengi menee paikkoihin, joissa on pitävä katto, sateenvarjot avoinna. Pitäkään niitä vielä junissa auki. Siellähän on sentään paljon ohuempi katto mitä on alikulkutunneleissa.

Se oli lentävä kukka. Siis karkuun päässyt ilmapallo Ristinummentiellä. Näin miten se meni sen alikulun ali ja nousi sen 20 metriä takertuen jonkun pihassa kasvaneeseen koivuun. Sekin puu pitänee joskus kaataa ja vain sen vuoksi että se on jonkun tiellä. Tai se on tullut vaaralliseksi lahottuaan pystyyn. Onko se hiton ilmapallo siellä vielä silloin? Vuonna 2034, kun talon lapset ovat isoja ja jättäneet kotinsa. Ehkä tuolloin se talo on hylätty. Ehkä kaikki ovat kuolleet vuoteen 2034 mennessä ja se puu kaatuu sen talon päälle. Sama se.. Ei kiinnosta. Kaatakaa se hiton puu.

Ihmisen korva. Se on aika ruman näköinen pään sivulla. Tuossa on yksi kuva sellaisesta. Olen ihminen ja siksi näytän ihmiseltä. Noi kuvat kyllä käy aika hienosti tuohon. Turhat värit pois - elämä onkin liian värikasta. Punaisesta tulee mustaa ja valkoinen pysyy valkoisena. "- - - LÄHTEE RAITEELTA 2!" Se kuului jälleen

Kuulutus Tikkurilassa. Siihen pysähtyy IC Vaasaan ja jonnekkin muualle. Ja aina sitä kuulutetaan noin. Lähtee raiteelta 2. Kiitos tiedosta, mutta mitä lähtee raiteelta 2? Viking linen Isabellako? Ei, siitä lähtee silloin tunnistettu vierivä esine. Tuossa on viha. Mistä mun muka pitäisi olla vihainen?

No lievästi vain. Ja se johtunee siitä, että olen lisäillyt noita kuvia väärästä kansiosta. Tietty ne näkyy hyvin selaimessani, joka ei ole internetissä. Palvelimessa taas jotain mätää. Kotisivut eivät näy. Tätä joskus aina sattuu. Personal.inet.fi. Siis tänään.

Mutta mä kaiketi teen sen. Uusi osa kotisivuja. Noita kuvia itsestäni. Outo kuvagalleria. Joo.. sen voisin tehdä. Ja teenkin. kesän aikana ilmenee taas jotain uutta sivuilleni.

Tänään mä sen huomasin. Tai iskoistui tajuntaani: mun elämä on jälleen muuttumassa. Jämsästä soitettiin asuntoasioista. Kaipolasta on vain päästävä. Siellä ei ole mitään muuta kuin raiskattu keskuspuisto ja liikennejärjestelyt.

Mä en asioi enää Järvenpään S-marketissa joulukuussa.

Sekin ajatus sinkoutui mieleeni, kun tänään asioin siellä. Sillä Heidillä oli muuttunut hiuslook - mä pidin siitä. Pitkät, vaaleat hiukset olkapäiltä.

Mä en taida tänään lähteä enää lenkille. Olen kävellyt tällä viikolla muutoin joka päivä. Vilkaisu tehtäväpalkkiin palautti kylmän totuuden: Tänään on keskiviikko eikä tiistai.

Aika kulkee eteenpäin kuin irtipäässyt taajamajuna Helsinkiin. Peloittava ajatus. Junaa ei voi pysäyttää ja sen vauhti kiihtyy koko ajan. Jos elämä on kuin irtipäässyt taajamajuna Stadiin, niin kuka haluaisi siinä tapauksessa saapua Helsinkiin? Selviäisikö se ylinopeutta ajava juna siitä ratapihasta vaiko ei.

En myöhästynyt junasta. Juna ei tullut myöhässä enkä myöskään joutunut seisomaan koko matkaa Tikkurilaan H-junassa. Uutislehti 100 ei ollut myöskään jättänyt julkaisematta viestiäni palstallaan. Tänään en myöskään jättänyt käymättä Helsingissä ja menemättä siellä eduskuntataloon. Eli tänään oli huono takaisku sille taikauskolle perjantaista ja kolmestannetoista päivästä. Syy tuohon kuvaan:

Minä olin kuvaajana kun hyvän mielen lähettiläs 2004 antoi nimeltä mainitsemattomalle ministerille kukkia. Kuulemma 7päivää lehti ehkä haluaa ostaa minulta sen valokuvan. No, jonkun niistä. Eli jos oikein muistan tekiäinoikeuslait, niin kuvaajan nimi pitää näkyä julkaisussa. Eli mun nimi lukee tulevissa ikkunanstoppareissa. Siis mä käytän vanhaa seiskaa estämään ikkunan liike tuulen mukana. Se seiska on viime Elokuulta.

Eli mun nimi ehkä tulee lukemaan seiskassa. Eli tänään taisi olla elämäni upein päivä työssäoppiana. Eduskuntatalon turvajärjestelyt ovat tiukat. Sinne siis ei noin vain mennäkään. Metallinpaljastimet sekä läpikuvauslaitteet. Kuvaustilanne oli siis eteisaulassa. Se oli 2. kerta kun kävin eduskuntatalossa.

Ok, mä olen ottanut sen linjan etten työpäivistäni kerro, mutta nyt teen poikkeuksen koska.. wau, mikä päivä.

Eilen mulle tarjottiin sitä keikkaa. Ja mähän otin sen vastaan. Ainutkertainen tilaisuus mun elämässä. Ja päivämäärä ei vaikuttanut mitenkään. Kamerassa ei ollut linssinsuojusta - sitä klassista - ja salamakin toimi.

Mutta nyt.. sees. Rauhallisuus pitää tavoittaa. Eli vaikka tulevaisuudessa tapahtuu aika jänniä asioita - joita en vielä paljasta - niin taitaa olla aika palata tylsän elämäni kertomiseen.

Aamulla mä olin unohtanut lihapiirakan mikroaaltouuniini. Se oli ensimmäinen asia, mikä unohtuu sinne. Tässä, kun en ollut muistanut ostaa pahvilautasia, niin onnistuin myös sulattamaan ensimmäisen asian siinä laitteessa. Siis jos pakkaus ei sano, että tuote kestää mikron niin se ei kestä. S-market Järvenpää ei taaskaan tarjonnut pahvilautasia kun kävin siellä. No, tässähän on selvinnyt ajan kanssa sekin asia ettei heillä ole mitään varastoja.

Tässä huomasin, että siellä oli pantu valmisruokahylly uusiksi. Eli uutta opeteltavaa arjessa. Sieltä ei löydä mitään. Ainakaan vielä. Ehkä senkin oppii.

Netti kertoi, että Jämsässä on alettu rakentamaan uutta S-markettia. No, ainakin ensimmäinen lapionisku maahan on tehty. Joo.. Jämsä.

Ei Jämsässä mitään vikaa ole. Mutta täällä on hienommat paikat. Tässä olen huomannut senkin asian, että kun menee Helsinkiin niin se aseman nimi ei enää säväytä kuten se tekisi maalta tullutta. Helsinki on arkeani. Huomenna lähden Jämsään junalla. Ja ylihuomenna palaan.

Jämsässä on se jokivarsi kyllä kaunis alue. Sitä kuulemma on parenneltu paljon. Niin on myös Jaatilanjärvi. Se kirkko sen mäen päällä ja Keskustan alue kesällä. Mä yritän kovasti saada aikaan koti-ikävää.

Mitä mä täältä lähdettyäni kaipaan? Yksin asumista, YleQ:ta sekä.. No en tiedä junista. Että kaipaako niitä. Junatkin ovat tulleet osaksi arkeani. Tänään ne lähijunat, joita käytin, olivat järjestyksessä nämä:

Tikkurilassa oli taas hauska kuulutus. Intercityjunan tiedot kuulutettiin oikein suomeksi, ruotsiksi mutta sitten..

Sivuillani, kun ne viimein selvisivät jälleen yhdestä palvelimen pätkimisestä, luki tänään näin:

7880 päivää aikaa syntymäpäivääni vuonna 2026 jolloin täytän 50 vuotta.
26143 päivää vuoden 2076 joulukuun kymmenenteen päivään,
jolloin syntymästäni tulee kuluneeksi 100 vuotta.

Käyttämäsi tietokone on näin laskenut siihen asetetun päivämäärän perusteella.

Eli jotain pitäisi keksiä niille seitsemälletuhannelle ja kahdeksaksisadaksikahdeksikymmeneksi päiväksi.

www.taivasalla.net on hieno kuvanettipäiväkirja. Siellä on joka "merkinnässä" osa vuosi ja kaksivuotta sitten.

"Mannilantie on poikki. Ne ovat kaivaneet ison ja syvän kuopan keskelle mannilantietä. Liikenne joutuu kierämään jalankulkutien kautta. Kevyt liikenne on ohjattu muualle. Miksi? Koulun syytä. Uusi asuntolarakennus tarvitsee liittymän kunnallistekniikkaan.

Ihminen on siitä mukava laite, että siihen voidaan syöttää jotain, minkä sen ihmisen alitajunta saattaa näyttää hänen nukkuessaan. tein ohjelmoinnit luokkalaisiini. Ajatus oli se että miltä eräs maikkamme näyttää alasti. Se jäi heidän alitajuntaan, vaikka nauroivat ajatuksen mielettömyyttä. Eli he käsittelivät syöttämääni asiaa aivoissaan. "

Tänä vuonna 2005 on puolestaan Helsingintie poikki. Ne tekee parannuksia kunnallistekniikkaan.
Ja kaksi vuotta sitten:

"Tänään koulussa. Kahvin jälkeinen dialogi ryhmän jäsenten kesken käsitteli ensin minun ja naiseni suhdetta. Ja jotenkin KH käänsi keskustelun itse tuotettettavissaa olevaa puuhaan. Siis aloimme käydä sellaista mukavaa, hivenen sopivan rajojen tuntumassa, olevaa dialogia nakkejen ja makkaroiden potentiaallisista käyttömahdollisuuksista. Yksi väitti tätä vastaan että eihän SE mikään komposti ole. Mutta se poika sanoi että kyllä se yhdellä kädellä onnistuu. Heitin siihen jotain kaunokirjoituksesta. Se kommentti herätti hilpeyttä."

Ja koska tätä kirjaa on naputeltu neljä vuotta, niin tätä kirjoitettin kolme vuotta sitten:

"Kun vain ymmärtäisi itseänsä niin kaikki olisi hyvin. En esimerkiksi ymmärrä sitä että huomenna menen ja ostan uuden askin tupakkaa vaikka tänään sanoin itselleni että lopeta jo tähän askiin. Vastasin itselleni sen saman: lopetan kunhan tämän askin olen polttanut."

Dodi valittiin sillä perusteella, että se näyttäisi tulevaisuudessa jotenkin hienolta tässä kuussa. Säälittävää, asia kun ei ole niin. Itseluomani helvetti: Millä aloittaisi merkinnän, kun on luonut systeeminsä. Lakinsa kirjalleen, kuinka se alkaa - miltä sen pitää näyttää?

Mitäänsanomatonta elämää. Junalla Jäke - Tampere ja pikajunalla sieltä Jämsään. Juna oli ajoissa. Ne raiteet siis kunnossa. No, se viivästyshän vaikuttaa matkustajien elämään vasta Jämsän jälkeen. Tosin tänään sunnuntaina se mun juna Jyväskylästä päin oli ajoissa jopa pari minuuttia. Se ei siis ollut suistunut raiteltaan.

No, odotellessani sitä huomasin että miten Jämsä kehittyy. Siis rautatieaseman vessaan oli asennettu nykyaikaisempi hana. Edellinen oli se kahden nupin hana. Nyt siellä oli se standardi sekoitushana. Yksi vipu, jota säätämällä saa niin kylmää kuin kuumaakin.

Eli tämä kuva ei ole siitä hanasta, eikä myöskään siitä junasta millä tulin tänään. Tämä on se juna jolla menin. Siitä oli 6 ensimmäistä vaunua suljettu - ainakin ilmoituksen mukaan joka oli Tampereella raiteen 4 raidenäytössä sillä rivillä, jolla normaalisti näytetään vaunujärjestys. Yhä muka Testikäytössä. Siis se tarra niissä.

No, sama se. Tampere on vain suomessa henkilöliikenteen vilkkain asema. Eli saa siellä näkyä se Testikäytössä - tarra. Ei se kai anna tietynlaista kuvaa asemasta.

Mutta tuo juna oli tyhjä. Siis ajattelin jo, että olen mennyt suljettuun vaunuun, kun ei Tuki Matkaan-lehdestä

näkynyt muita. Mutta saapui sinne sitten muita ihmisiä, joita en tuntenut.

Siinä edessäni olleessa istuimessa, sen takana oleva jalkatuki ei pysynyt ylhäällä. Ja mä halusin sen tuen ylös. No, mulla oli yksi kopio Matkaan-lehteä: Aika kätevä pikakeksintö, kuten kuvasta näkee. Johan se tuki pysyi ylhäällä loppumatkan. Ja lähtiessäni, mä otin sen lehden siitä pois - mitä mä helpottaisin jonkun tuntemattoman junamatkaa jättämällä korjausehdotuksen näkyville?

Jos asia häiritsi häntä, niin kai hänkin käytti ihmisaivojaan pulman ratkaisemiseen. Ihmisaivoja kannattaa käyttää.

Tänään keski-suomessa oli pilvistä ja satoi. Mutta täällä etelässä paistoi aurinko. Välillä tietty satoi, se taajamajuna kastui. Mä vierailin 2. kertaa sen junan vessassa. Tämä sisäpiirin oudoksi vitsiksi T.Ke:selle.

Pikajunassa mä kirjoittelin tekstiaiheita vihkooni saaden alulle muutaman tekstin. Siitä - mitä ne käsittelevät - no, löytyy siitä varmaan karmeampaakin todistusmatskua internetissä.

Perillä Järvenpäässä kävin heti kusella aseman vessassa. Kello oli 17:22. Ja tieto verkkoon vain sen tähden, että ihmiset voivat kysellä itseltään, että mitä tekivät 15.05.2005 kello 17:22?

Nämä kaikki ihmiset kuolevat joskus. Jokainen tuolla, jotka venttaavat sitä lähijunaa Helsinkiin - kuolevat. Kaikki jotka jo ovat siitä lähijunassa Helsinkiin - kuolevat. Kaikki, jotka ovat jo Helsingissä - kuolevat. Kaikki ihmiset tässäkin kaupungissa - kuolevat. Kaikki kuolevat joskus. He vaikenevat siitä, kuolemasta puhuminen voi ahdistaa. Menkäätte vain niihin punavalkoisiin ruumisarkkuihin. Meneekö kaksikerroksisen vaunun yläkerta ruttuun, jos se vaikka joskus pyörii itsensä ympäri?

Eli siitä meni IC Ouluun. Oululla ja Helsingillä on se ero, että Oulu tuhoutuu lopulta ensimmäisenä. Se rutistuu maan tasalla kun jääkausi saapuu joskus. Tosin Helsinkikin voi lakata olemasta. Oikeastaan siihen kai menisi vain 40 sekuntia ja Helsinkiä ei enää olisi. Vai kuinka paljon aikaa tarvitsisi asteroidi tuhotakseen jonkun pienen, pohjoisen maan pääkaupungin? Ei meillä kuintenkaan niin hyvää tuuria olisi saada mediajulkisuutta muissa maissa. Se kivi taatusti putoaisi Tukholmaan.

Keravalaiset tulvivat tässä vaiheessa aamua junaan. Uutislehti Satasen sivuilla kerrotaan yleistä mielipidettä siitä, ettei Keravalaiset saisi tunkea itsejänsä H tai R-juniin, koska he saivat pitkän marinan jälkeen sen kaupunkiratansa ja K-junat. He eivät käytä niitä. JA vain kymmenen minuutin tähden. Vastaiskuna Keravalaiset haluavat kieltää H ja R-junat Riihimäkeläisiltä. H ja R lähtevät riihimäeltä. Keravalaiset tahtovat kieltää piereskelemiset junissa.

Suomeen on rakennettu isolla rahalla matkapuhelinverkko, jotta ihmiset voisivat lähettää tekstiviesteinä mielipiteitään koiran kakasta. Kukaan ei ole toistaiseksi kertonut nauttivansa jäännöksen mausta. Ei ole näkynyt reseptejä. Mutta ulkona näyttää satavan.. Mikä hiton asema siinä oli? Hiekkaharju. Eli Tikkurila tulee seuraavaksi. Sataako ulkona? No, avaa nyt se ovi.. Joo.. täällä sataa. Mihin junaan? I vai K. raide 6 vai 5. ei.. Mä menen K:lla, koska se on nopeampi vaikka mun ei tarvitsisi olla perillä vasta kuin puolen tunnin kuluttua. Matka kestää 7 minuuttia. Ei istumapaikkaa koko junassa.. OK. Kerta ihmiskunta sitä haluaa - tyydyn junan eteiseen.

Malmi. Onko ne liukuportaat tänään toiminnassa? Joo.. ovat ne. Hitto, tässä pitää kävellä koko laituri läpi. Sataa. Tämä on tattikansan paluuta. Putken läpi Ylä-Malmin torille. Cafe Tropical.

hmm.. ottaisiko jotain muuta? Jos mä tilaan jotain, niin tuo tyttö saa tehdä enemmän työtä kuin mitä olisi kun se rahastaisi sen kahvin..

Ja sen jälkeen siirryin katariinan pöytään, koska kädet aamulla ovat kohti ruumista. Ja tuuli lauluja, tähti lauluja. ihmislauluja kuullaan. Täällä on tyhjiä teitä. Onko tämä enää Malmi? Tuolla se on? Katariinan pöytä. Ei. se on KATARIINAN PYÖRÄ! Kerta kahvikuppini, niin sanoo niin oikoon hän oikeassa tässä seikassa.

Hän eksyi suomen kieleen. Alkoi yhdistelemään sanoja lauseiksi. Minä alkaa kirjoittaa normaali. Olla sekava.

Ja koska sen kahvikupposen jälkeen ei sattunut mitään mielenkiintoista mielenterveydellisesti, niin hyppään tässä päivässä siihen, kun se sade oli päättynyt ja minä taas putkessa matkalla Malmin asemalle. Kello oli 15:02.

Koska mun näyttökorttini ei ollut enää voimassa, mä siis kuljin erehdyksessä pummilla aamulla Jäkestä Malmille ja tahdon pyytää sitä VR:ltä anteeksi. Nyt en enää mennyt pummilla. Ostin junassa kauniilta konduktörittäreltä lipun Järvenpäähän. Lapsi kysyi äidiltään kuullessaan keskusteluni tuon - ah, niin kauniin naisen kanssa - kysyi äidiltään, että eihän tämä juna mene Järvenpäähän? Mitä toi setä osti lipun sinne? Ja hänen äitinsä, joka oli kanssa melko kaunis nainen - mitä syrjäsilmällä näin - vastasi jälkikasvulleen, että sen voi ostaa myös tästä junasta. Lapsi tyytyi vastaukseen. Tosin lapsi oli keksinyt sen, kuinka hauska lelu se heiluriovi on.

Puistolassa, junan seisahtaessa ja sylkäistyään matkustajia sinne - oli istumapaikkoja vapaana. Varasin yhden sellaisen. Olin epävarma, tai mä kyllä tiesin sen, että Tikkurilasta lähtee R-juna Jäkeen 15:27, mutta halusin vielä jutella sen naisen kanssa. Lähteekö Tikkurilasta junaa Järvenpäähän, vaiko olenko tässä Keravalle?

Hän katsoi aikataulustaan tietoa. Mähän olisin voinut olla vaikka turisti pääkaupunkiseudulla. Ja hän kertoi pehmeällä äänellään tuon tiedon, jonka tiesin. R-juna raiteelta 2, kello 15:27.

"Kiitos. Sitten minä jätän tämän junan siel.. (kuulutus tuli väliin: TIKKURILA) .. siis jätän täällä."

Tuo kuulutus koskee Vaasan IC-junaa, joka pysähtyy Tikkurilassa. Junassa on ravintola.

Ja tunti siitä, niin oli Järvenpään asemalla uudistamassa lippuani. Se on voimassa 16.6.2005.

Kun mä ostan matkalipun, niin Kela korvaa se VR:lle. Niin luki koulumatkatuen papereissa.

Vaikka ikkuna onkin nyt juuri auki, niin ei sisään sada. On melko tyyntä, mitä vain tuo sade hakkaa paskat irti

mannilantiestä. Pimeää, vanhaa metalliliittoa c-kasetilta sekä - vesijohtovettä.

En paljasta muuta, kuin että itsemurha osui aika lähelle nykyistä elämääni. Tiedän, se on rankkaa. Mitä mä voin sanoa heille, jotka tunsivat henkilön? Ei itsesyytöksiä.

Itsemurhasta käytetetään sen vuoksi nimeä itse-murha, koska kukaan muu ei ole syyllinen murhaan. Onko sitten itsarissa syyllisiä olemassa? Uhreja jää kyllä. Kysymyksiä, joille ei ole vastauksia. Kun ihminen kuolee, niin sitä jäljellejääneet miettivät sitä, että mitä jäi sanomatta? Minkä olisi voinut tehdä toisin?

Olen yrittänyt itsemurhaa nuorempana. Joten voinko sanoa, että miksi niin? Pitkä masennus, itseluottamuksen puute.. jne.

Itsemurhaa ajatteliville on tarjolla paljon apua. Siis ehkäisevää apua. Mutta mäkin taisin olla siinä pisteessä, etten olisi apua kaivannut. Se apu tulkitaan puuttumiseksi omiin asioihin. Ja siitä kieltäydytään. Sitä pitää jaksaa viimeiseen asti itse. Häpeän tunne on suuri. Siitä saattaa tulla liian suuri kivi ylitettäväksi. Helpompaa silloin on antaa mennä.

Jälleen näin ne muistot sieltä jostain kaukaa. Minä itse yrittämässä.. . ..sitä.

Mun pitäisi kirjoittaa taas uusia tekstejä tästä aiheesta. En tiedä sitten, että onko tästä apua - kirjoittamisesta - muille. mutta jos niin on - niin sähköposti on olemassa.

Nyt ulkona on vain tuo kaatosade. Se on kesän ensimmäinen. Luonto tarvitsee sitä jotta kesä alkaisi.

Kaatosade. Siinä kävelemisessä on surullinen kuva. Ilman sateenvarjoa. Ilman halua pyrkiä suojaan sateelta tai yöltä.

Mutta oma tilanteeni masennuksen suhteen juuri nyt? Ei olemassa. Tiedostan ne asiat, jotka voivat aiheuttaa masennuksen uudestaan. Ja osaan varoa niitä.

Tiedän sen itsessäni, että uusi kova masennus voisi viedä mut pois. Nyt mulla on se tunne, että mä selviän tästä elämästäni. Asiat muuttuvat aika paljon kymmenessä vuodessa. Parempaan suuntaan. Elämä on kolhuja täynnä.

Olen kiitollinen itselleni, että selvisin siitä. Joku muu ei olisi. Mä muistan vielä kun yläasteen aikoina kävelimme liikkatunnilla kirkon ohitse ja jos sen kellot sattuivat soimaan, niin mä aina mietin että miten ne soisivat omissa hautajaisissanani. Hiljaa ja arvokkaasti. Keitä olisi haudallani, keitä tulisi hautajaisiini..

Kyllä mäkin kuolen joskus - tiedän sen. Mutta ennen sitä aijon olla onnellinen. Otan kaiken siitä irti, mitä on vielä jäljellä. Masennus ja siitä toipuminen vievät kolmetoista vuotta elämästäni. En ole enää katkera siitä hukatusta ajasta. Se piti olla, jotta mä olisin se kuka mä olen nyt.

Jaa.. alkaa tulla niin upeita sanoja.. Musiikki loppui kasetin mukana. Jäljelle jäivät sateen äänet avoimesta ikkunasta. Tänään oli maanantai. Sekä se päivä, jolloin mä ostin viimeiset vessapaperit Järvenpään s-marketista. Sillä mä olen poissa tästä kaupungistä, kun ne loppuvat. Ne vessapaperit, jotka tekstikäsittelynopettajani Hannele Laurila näki mun kantavan, kun hän tuli vastaan polkupyörällä.

Mutta mä tahdon tässä antaa syvimmän osanottoni heille, joiden lähimmäinen on kuollut oman käden kautta. Mä en voi muuta antaa. Kuin rohkaisua. Joskus vielä tuntuu helpommalta. Itse mä sen tiedän.

Siellä ei ole pakkasta, vaan tuulee. Lämpötila +8c. Ei sadakaan, mutta taivas on silti pilvessä. Lintujen ääniä, sekä satunnaisia ohiajavia autoja. Siinä on kaupungin äänimaailma.

lähijuna meni ohitse, se 5:41. Onko se tänään 7:41 vaiko 8:20 joissa menen? I vai K? Kerava vaiko Tikkurila? Vaihtoehtoja arkiaamussa. On tiistai, viikko sittenkin taisi olla tiistai ja sitä edellisellä viikolla oli tiistai.

Uudet lehdet heiluvat tuulessa. Oliko se nyt eilen, kun kuulin tänä kesänä ensimmäisen kerran lehtien havinaa. Ne maisemat ovat jo aika kesäisiä käyttämäni rautatieyhteyden varressa. Kesä alkaa olemaan täällä taas. Miten oli viime vuosina näihin aikoihin?

Aivan.. 3 vuotta sitten mä kuulin tästä kaikesta, Järvenpäästä. Että olin päässyt. Ja nyt tiedän, että olen päässyt läpi. Kamalasti pääsemistä. Kaksi vuotta sitten oli oveni irti. Se kämppä ei ollut tämä luxusasunto, vaan tuonnenpana oleva huone. Tämä on nurkkakämppä talosta. Eli tässä on isompi wc kuin muissa.

Kasvavista autojen äänien ilmentymistä päätellen, kello on yli kuusi. Kaupunki alkaa heräilemään uuteen arkipäivään. Josta se voi luopua 17 tunnin päästä.

Lähijuna meni ohitse. Se pysähtyy tässä kaupungissa ja jatkaa siitä sitten Riihimäelle. Nyt toinen lähijuna meni ohitse. Se oli matkalla Helsinkiin. Vaikka H menee Helsinkiin ja R Riihimäelle, niin junien tunnistuskirjaimissa ei ole mitään yhteneväisyyttä kyseisten paikkakuntien nimiin. Vaikka joku voisi sen johtopäätöksen tehdä.

Eilen.. Eilisestä mä muistan.. En mitään. Millä junalla lähdin Jäkestä etelään, vaihdoinko Keravalla vaiko Tikkurilassa ja oliko se vaihtojuna I vai K? Ei tietoa. Mä muistan sen kahvilan, Tropicalin josta ostin aamukahvini jotta käynnistyisin. Halusin syödä eilen hyvin. Ostin kaksi hedelmäkana-ateriaa. Eli eilinen päivä oli se, joka on mennyttä. Ehkä se palaa muistikuvina mieleen joskus - mutta niillä muistikuvilla ei ole mitään aikaleimaa. Mutta muistan mä eilisestä sen, että käydessäni S-market Järvenpäässä, niin onnistuin astumaan epähuomiossa lattialle pudonneen perunalastupussin päälle aiheuttaen kovaäänisen pamauksen sekä aikamoisen sotkun. Sipsejä ympäri ruokakauppaa. Tämä asiakas suunnistin kassan kautta ulos.

Onnistuin myöhästymään kolmesta junasta yhden tunnin aikana. Se olikin raide 5 eikä 6. I lähti nenäni edestä. Iltapäivällä mä kävin Keravalla. Siis Kauppakaarella. Kävin S-market Keravassa. Kassana oli - oletteko nähneet TV-sitcomia 'Nanny'?. Tällä kassalla oli juuri sellainen ääni. Nasaalinen. Kävelin sieltä Kevään anttilaan. minkä hiton KEVÄÄN? Siis Keravan Anttilaan. Jossa kysyin TopTen-osastolta että olisiko heillä CD-telineitä?.

Tämä poninhäntäinen mieshenkilö neuvoi kyllä, että missä niitä on. kuulokkeiden takana. Ja tähdensi samaan sivulauseeseen, että heidän valikoimansa CD-telineitä on aika surkea. Miksi kaikilla on jotain Keravaa vastaan? Sehän on hieno paikka. Siis poistuttuani Anttilasta ostamatta mitään, menin asemalle. Siellä on aika hieno kupolihalli radan alla.

Kohtasin 2 Keravalaista asiakaspalvelijaa. Sain aavistuksen mistä on kysymys, kun Keravalaisia parjataan. Minulla henkilökohtaisesti ei ole mitään Keravaa vastaan, vaikken olekaan aamulla vaihtanut siellä K-junaan, vaan jatkanut H:lla. Kysymys on ollut siitä, että olen aina onnistunut nappaamaan ikkunapaikan junasta. Tänään vähensin vaatteita Keravan asemalla. Siinä hissin takana olevassa pimeässä paikassa. Kyseessä oli paksun paidan pakkaaminen muovikassiin ja farkkutakin asettaminen mustan t-paidan päälle. Oli tullut aika lämmin siinä kävelessäni Keravalla.

Nainen varotti raiteella 4 ohimenevästä junasta. Keravalta Riihimäen suuntaan lähtevät lähijunat poistuvat paikkakunnalta juuri raiteelta neljä.

Mutta Keravan Kauppakaari.. Se on hieno paikka. Ne korkeat kerrostalot (15 kerrosta) antavat paikkakunnalle hienon leiman. Mä pidin niistä. S-market Kerava on Alkon vieressä. Hedelmätiski on heti sisäänkäynnin edessä. Arvostin sitä seikkaa, koska syy miksi asioin S-market Keravassa - oli se, että mun oli tullut nälkä. Ostin banaanin. Sen vaakanumero on kiitettävästi ollut 13 kaikissa kaupoissa pääkaupunkiseudulla. Siis niissä, joissa olen vieraillut.

Banaaneista: Malmin Prismassa ei ollut kuin 2 chiquitaa. Otin niistä toisen, koska se viimeinen oli sen näköinen ettei soveltuisi ihmisravinnoksi. Siis se oli halki ja hedelmäliha oli esillä.

Mä muistin - tullessani viimein Jäkeen siinä viiden maissa, että TV-lupa pitäisi maksaa. Nordea oli jo kiinni, joten mun oli käveltävä Prisma-keskukseeen. Siellä on maksuautomaatti.

Matkalla sinne kuulin koko matkan äidin ja sen entisen vauvan kiivasta keskustelua siitä aiheesta, että äiti on idiootti. Ilmeisesti tämä naisparka oli mennyt kirjoittamaan toisen poissaolotokarin tämän tulevan yksinhuoltaja-äidin kouluun tietämättä, että samaisen lapun oli jo täyttänyt hänen aviomiehensä. Ja siitä oli tullut tälle likalle ongelmia koululla.

Se kina kuului jo S-marketin kohdalla, mistä on n. 50 metriä Prismaan. He menivät keskellä kävelykatua, minä sen reitin reunalla. Viimein Prismaan tullessa, tämä äiti oli jo saanut kyllikseen tyttönsä epäkunnioituksesta.

Saisi sekin likka kunnioittaa häntä, joka joskus tahtoi seksiä jonka tuloksena tuo valittaja sai alkunsa.

Ei tietoa, että oliko alkoholilla osuutta asiaan. Prismasta mä jatkoin S-market Järvenpäähän. Ostin ruokaa, kävin pikkumuotoisen keskustelun S-etukortista sen pojan kanssa. Ja lähdin.

Tulin kämpille, laitoin sen pastani mikroon ja mietin mahdollisuutta lähteä lenkille. Hylkäsin ajatuksen, koska tänään olin ajatellut aloittaa pakkaamisen. Tää kämppä pitää tyhjentää kesäksi. En tule takaisin. invalidiliiton järvenpään koulutuskeskus saa olla ilman mua.

invalidiliiton järvenpään koulutuskeskus . Hauska sattuma, johon käytin teknistä tietämystäni, sattui joku päivä tässä. Sattuikohan se eilen..

No, se mannilan uusi hissi.. Se tuli alas. mä menin sisään ja hissi kertoi, että oli menossa ylös. (koska joku painoi nappia.) No, mä painoin hissikorista nelosta. Ja hissi otti sen toiveen tilauslistan kärkeen. Joten mä kuulin toisen kerroksen luona oven läpi: Hei, se ei pysähtynytkään..! Arvioin, että hän painaa nappiaan koko ajan - täyttäen hissin mikropiirin käskymuistia. Jotenkin se on tehnyt niin, että hissikorista tulevat käskyt ovat korkeimmassa asemassa, kuin ulkopuoliset tilausnäppäimet. Joten hissin tullessa neloseen ja sen hissin kertoessa että oli menossa alas, painoin ykköstä.

Syy tuohon hissimatkaan oli se, että vanha workshop on kuulemma varattu tai sitten ei.

invalidiliiton järvenpään koulutuskeskus laajeni. Tuli entisestä asuntolasta lisää luokkia, ja uusrakennuksessakin on uusia luokkia. Sekä se, että päättävät luokat ovat työssäoppimassa. Tuosta yhtälöstä tulee mun laskujen mukaan enemmän vapaita luokkia. Muualta. Mutta eräs - NIMELTÄMAINITSEMATON (T. Vilkman - nimi paljastettu 22:43 19.6.2005) - naisopettaja on varannut sen vanhan workshopin jonkun ryhmän käyttöön juuri täksi vika jaksoksi. Uusi workshophan on IJKK:ssa se pelihalli. Joten teepä siellä sitten työssäoppimistehtäviä, mieti mitä kirjoitat. Siis jos on sellainen ihme, että kone on vapaana. Joten sitä olisi - enkä ole ainoa - mukava tehdä niitä tehtäviä rauhallisessa vanhassa workshopissa. Mutta kun ei niin ei.

Vaikka vapaita luokkia on, koska oppilaitakin on vähemmän. Mutta näin invalidiliiton järvenpään koulutuskeskus -ksessa.(käytetään koko nimeä, ihan googlea varten)

No, jaa.. Kaikesta huolimatta se invalidiliiton järvenpään koulutuskeskus on hieno koulu. Hakekaa sinne. www.ijkk.fi

Se on keskellä kaupunkia, palvelut lähellä. Rautatie niin lähellä, että voisi vaikka kananmunittaa junat koulun takapihalta. invalidiliiton järvenpään koulutuskeskus - kolme vuotta takana.

Ja tänään tuli sähköpostissa varma tieto: Mä valmistun merkonomiksi. Viesti internetistä. Kuinka mukavaa..

Internet. Mä tein tutkimusmatkan vanhoihin tiedostoihin ja löysin sen wanhan nettipäiväkirjan, joka oli joskus osana sivuja, mutta nyt se on poistettu. Voisin - kerta tässä pitkästä aikaa olen alkanut työntää uutta juttua kotisivuille.

Historia toistaa tässäkin tapauksessa itseään. Se "luettavaa kolmannelle silmällesi"-osio oli osa sivuja niiden aivan vauva-iässä. Se tekee paluun. Löysin tosiaan sen wanhan nettipäivikseni. Sen voisi kyllä laittaa takaisin - sensuroituna.

Masennus, Paha olo ja siitä selviytyminen takaisin elämään.
Rakkaus, Toivo ja pettymys. Runsastuva elämänilo ja onnellisuus. Halu elää.

Kaikki koettuja ja ne tekevät kokemusten ohella sen kuka minä olen tänään. Osaan joidenkin mielestä kirjoittaa. Siksi nämä sivut koska minulla taitaa olla sanottavaa.

Niistä aihepiireistä kirjoitan kertomuksia. Pidän arkipäivistä nettipäiväkirjaa joka ei liity millään tavalla henkilökohtaisiin asioihin. Enemmän tietoa saat kun tulet sisään, eteenpäin.

Hyväksy tai hylkää. Se on sun päätös.

Aika on ajanut tuon ylitse. Tämäkö muka vain arkipäivisistä asioista kertova kirja? Saippuoitu sellainen. Eli jos numerosi on 0407022498, niin olen pahoillani jos olet saanut outoja viestejä mun ex-kihlatulta.

Puhelinnumerolla (0407022498) ei löytynyt tietoa. Tarkista haku. Numero voi olla salainen tai Prepaid-liittymä. Tarkemmat ohjeet: FIND NRO.

Mä pidän siitä naisesta, joka vastasi aamulla lähettämääni tekstiviestiin. Hän on salaperäisen mielenkiintoinen. Siis puhe eräästä Tanjasta. Terveisiä hänelle ja hyvää vointia.

Itse asiassa olin tänäänkin Helsingissä, mutten kantakaupungissa. Se on mielestäni surullista, ettei ihmiset muualta oikein sisäistä Helsinkiin mukaan muuta kuin sen niemen, jossa kaikki Eduskuntatalot, Tuomiokirkot sekä Senaatintorit ovat. Tietenkin siellä on vain yksi kutakin lueteltua.

Entä jos olisikin olemassa kaksi eduskuntataloa ja kaksi Senaatintoria Tuomiokirkkoineen? Onko Helsingistä olemassa kopio jossain toisessa ulottuvaisuudessa? Onko niitä muita ulottuvaisuuksia olemassa? En tiedä. Mutta kummasti parit tahtovat mennä naimisiin juuri Tuomiokirkoissa.

S-marketin terrorisointia, Japanilaisia, lähijunia, Pasilan aseman liukuportaita sekä banaaneita. Paljon sattunut näissä kahdessa päivässä. Nyt on perjantai. Kesä alkaa sunnuntaina.

Torstai on toivoa täynnä. Mutta mä kyllästyin kaatuilevaan windowsiin töissä. Ja olin onnessani, kun kello tuli sen 15:00 ja sain sammutettua windowsin varmana siitä, ettei sellaista tarvitsisi nähdä vähään aikaan. Olin menossa tuolloin Leppävaaraan kaveria tapaamaan.

Malmi, rautatieasema. Se lipunmyyntiautomaatti ei toiminut. Katsoin näyttöä tarkemmin. Kyllä. Sen näytössä oli WINDOWSin logo. Ne toimivat windowsilla, VR:n lippumaatit. NT on se käyttis niissä. Siis nekin.. Ensimmäinen merkki siitä, mitä järjestelmää VR käyttää aikataulusysteemeissään oli se virheilmoitus Tampereen aseman uudessa aikataulunäytössä. Eli systeemi voi kaatua. Odotan sitä hetkeä, jolloin raidenäytössä lukee: OHJELMA ON SUORITTANUT LAITTOMAN TOIMINNON. Enempää niihin ei kai mahdu tekstiä. Windows hallitsee maailmaa. Kuuba sentään vaihtoi windowsin linuxiin. Jokainen kerta kun painan koneen näppäimistön näppäintä, niin koneen sisällä tapahtuu tuhansia laskutoimituksia. Ensin näppäimistön pitää tajuna, että mitä näppäintä on painettu ja antaa tieto eteenpäin. Näytönohjan tekee työtä käskettyä ja tulostaa merkin näytölle. Jonka pikselit järjestyvät merkin muodon mukaisesti.
Ja jos tuota kaikkea miettii - että kuinka kaikki koneeni sisällä toimii - niin siitä sekoaa.
Tässä koneessani on XP, home edition. Service pack 1.

Siinä I-junassa oli se vika, että se lähti Tikkurilan aamussa laiturilta 5 ja mä olin raiteella 6. Torstaina se juna oli K joka tuli siihen Malmille. Ennen tuota junaa.. Mun piti särkeä 20 eukkoa (tämä euron vastine ei taida saada siipiä alleen?) , jotta olisi tasaraha junassa. Tuolloin siinä Malmin putkessa sattui aika outo ystävällisyys. Koska se R-kioski oli kiinni sairastapauksen vuoksi, niin multa pääsi tiuskahdus että missä mä rikon rahaa - niin eräs poika sanoi mulle, että pidemmällä putkea on toinen R-kioski. Siis Helsingissä voi kokea ystävällisiä ihmisiä. Siis heitä, jotka eivät katso omaan napaansa. Tosin se on se selviytymistapa täälläpäin. Itsekin käytän sitä toimintatapaa - tilanteesta riippuen tietty. Siinä K-junassa edessäni ollut mies, matkalle menossa oleva "turisti lähijunissa" kyseli multa että onko pikkuasemilla (Tapanila, Malmi Käpylä esimerkkejä mainitakseni) lipunmyyntiä? No, eihän niillä ole. Lippuautomaatti saattaa kyllä olla. Tuon keskustelun aikana diaknosoin tuosta ihmisestä juuri sen, ettei hän käytä paljon lähijunia. Ja olis varmaan matkannut Hesaan saakka, ellen olisi noustessani maininnut että nyt ollaan Pasilassa. Siellä on vaihtoi Turun junaan. Ilmeisesti näin oli asia. Kai se puhui naiskonnarin kanssa määränpäästä ennen tätä keskustelua ja siitä jäi tuo mieleen.

Kuinka paljon sitä jää mieleen junissa kuulleista keskusteluista? Siis tallentuuko kaikki alitajuntaamme?

Pasila. Liukuportaat ylös, etsiytyminen siihen keskus-aulaan jossa on suuret aikataulunäytöt lähtevistä junista ovat. Niissä lukee enemmän paikkakuntia, kuin Järvenpään vastaavissa - mutta paljon pienemmissä näytöissä. Eli mitä mä halusin niistä. LÄHTEVÄT LÄHIJUNAT - LEPPÄVAARA - RAIDE 2 - 15:47. Eli koko aseman läpi raiteelle 9. Mä nyt tällä hetkellä en jaksa muistella Pasilan aseman raiteita. No, niiltä lähtee monta junaa päivässä. Ja muutama yölläkin. Liukuportaat alas ja puolivälissä niissä se juna sukelsikin sen aseman alta laiturille. Joten kävelin ne loppuportaat alas nopeasti. Se oli A-juna. Jos oikein muistan. S U L E A Y - junat muistaakseni menevät Leppavaaraan. Tässä mä olen kyllä miettinyt, että miksi juuri Leppävaara on tuttu jostain. Tässä sitten viimein mä muistin sen.

Metsolat - mennyt suosittu TV-sarja. Siinähän sen talon nimi oli Leppävaara. Metsoloiden isäntä muuten tuli kerran sisään pirttiin, kun mä katselin - heh - videoita vanhaa Metsoloiden jaksoa. Ja se isäntä oli siinä just mennyt jonkun talon sisään. Ja se tuli ovesta sisään kysymään juttuja, Mutta se siitä. Eli Leppävaara on TV:stä tuttu. No, siellä mä tapasin sen kaverini. Bussi 106T, ja 106. Tietty ne nyt muistaa jonkun syyn tähden. Kivaa oli. A-juna tässä tapauksessa

Lähdin Leppävaarasta matalalattiajunalla. Sitten viimein kun olimme jutelleet sillä bussipysäkillä - jolta kerran aikaisemmin tänä vuonna hääsimme vahingossa erään naishenkilön - niin mä lähdin junalle. Täällä päin kun tuo joukkoliikenne ei ole niin aikatauluihin sidottua. Eli jos sulla ei ole kiirettä, niin sä voit antaa niiden junien vain mennä ohi. Aina tulee seuraava aika nopeasti. Sama koskee dösiäkin. Ok.. ehkä pikku hiljaa pitää karsimaan noita slangisanoja pois. Ne eivät ole oikein suosiossa keski-suomessa. No sen uuden ja hienon junan vaihteisto alkoi pitämään sellaista meteliä - ja koska eteistä ja matkustamoa eroittava heiluriovessa on mekanismi joka pitää sen joko auki tai kiinni - niin se oli mentävä laittamaan kiinni. Se vaihteisto vai mikä se on mikä pitää hitommoista meteliä noissa uusissa ja hienoissa junissa, nimittäin pitää aika ääntä. Jäin siihen oven viereen istumaan. Siihen tuli sitten ympärilleni 3 Japanilaista ihmistä. Eteeni sain kauniin itämaisen naisen. Pitäjänmäki oli heistä hauska sana ääntää. Se on yksi asema Leppävaaran ja Pasilan välissä.

Pasilassa vaihto I-junaan. Joka oli täynnä. Seisoin siis eteisessä aina Oulunkylään saakka, jolloin joku irtosi paikaltaan. Ja siten sain istumapaikan. Seuraavalla asemalla se vieressäni ollut nainen muovikasseineen teki lähtöä. Mä nousin kohteliaasti antaen hänelle väljän pakotien. Hän kiitti minua ja lähti. Istuin siinä matalalattiajunassa Tikkurilaan asti.

Torstaina oli puotainen päivä täällä päin suomea. Säätutka kertoi kyllä, että ympäri suomea oli sadellut aika rankastikin. Täällä etelässä sen sijaan oli kuivaa. Aurinkoista. Tikkurilaan saavuin siinä puoli seitsemän. Jolloin aurinko paistoi suoraan silmiin laiturilla 2. Jossa ei tarvinnut kauaa olla kun R-juna tulikin ja pääsin sillä Jäkeen.

Suomen kielessä ei tarvitse kuin neljä kirjainta tarkoittamaan sitä, että on pimeä vuorokaudenaika käsillä. On yö. On yö ja taivas on tumman sininen. Kesä alkaa olemaan. Valoisia yötä tulee, vaikka sää menisi pakkaselle. Olemme maapallon pimeällä puollella. Koko suomi. Helsingistä Hankoon ja Kajaanista Iittalaan. Paikkakunnat tarvitsevat katuvaloistusta.

Väsyttääkö minua? Entä jos kehoni tarvitsisi sitä lepoa, mutta mieli ei. Syy tähän valvomiseen oli se, että jos sattuisi kirjoittamaan jotain hienoa.

Musiikki. Kaunista ääntä c-kasetilta. Ääntä, jota ei tarvitse ymmärtää. Ääni joka voi olla taustalla. Tietenkin joitain kohtia musiikissa, jotka ovat.. Waude.

On siis aika myöhää tai aika aikaista. mitä nyt voisi miettiä? mitä tehdä. Siis mä sain kirjoitettua muutaman hyvän tekstialun. Ja keksin tulevaan varten aika mielyttävän jatkon eräälle tekstilleni. Sitä vain, että miten yksi asia - aihepiiri saataa alkaa kiinnostamaan ehkä liikaakin.. No, sama se. Olen huomannut ennenkin että kun olen löytänyt jonkun aika hienon aiheen omasta mielestäni, niin sitä alkaa vain kirjoittamaan 299 juttua joissa se teema toistuu.

Jos maailma olisi tekstejeni kaltainen - niin se olisi mustempi. Ja jos ei olisi sensuuria, niin sivuillani olisi monta tekstiä.

..on linja-autoliikkeen nimi. Ainakin se oli maalattuna tuosta ohi menneessä linja-autossa. Se oli kai joku turistidösä. Hitto. Mä en juuri nyt muista millään sitä nimitystä, jota käytetään linja-autosta tuolla Tampereella. Kaiketi sekin palautuu mieleen tässä jossain vaiheessa.

On lauantai. Eilen oli perjantai ja sitä edeltävä päivä oli torstai. Ensi tiistaina pitäisi ukkostaa. NYSSE!

Nyssehän se oli Tampereella.. Ainakin sen hokeman mukaan, kun kysellään bussipysäkeillä että Ny (s)se tulee. Tosin en ole aivan varma. Mutta kaiketi varmuus saavutetaan. Ilman, että se edellyttäisi matkustamista Näsineula-kaupunkiin, josta itselläni on aika hienot muistot.

Ulkona tuulee ja se hieno tuulenvire pääsee puhaltamaan ikkunasta sisään. Se osuu näppäimistölle avonaisesta ikkunasta. Ehkäpä sitä voisi jo laittaa pienemmälle. Ja se Talma-bus meni siitä takaisin eriävään suuntaan kuin äsken. Laulussa kerrotaan, että tuuli vie etelään. CMX jälleen..

Etelässä loimottaa täysikuu. Taivas on sininen, lehdet puissa vihreät. On kesä, tänään oli siitä ensimakua. Kaunis sää, koivuissa lehtien havinaa ja mä raahaamassa tölkkejä kohti S-markettia. Käytin siis tölkinpalautusautomaattia.

Kirjaimet niin sekaisin, että luulevat itsensä sanoiksi. Aika kaunis lause laulusta.

Eilen kohtasin oravan heti poistuessani IJKK:sta matkakorvauslomakkeen kanssa. Se orava melkein livahti sisään kouluun. Siitä olisi seurannut hauska oravajahti ihmisemättömässä IJKK:ssa. Ja miten mä olisin saanut sen ulos? Huutamalla ja hyppimällä avoimen ulko-oven edessä, jonka edessä on Mannilantie. Mun onnella se eläin olisi tietty luullut portaikkoa puuksi ja livahtanut yläkerroksiin. Ja koska oli perjantai, niin maanantaina olisi ollut IJKK:ssa jossain kuollut orava. Niin ei tapahdu tulevaisuudessa, koska se orava ei mennyt sisään oppilaitokseen, vaan hävisi jonnekin. Vai menikö se sisään? Ei havaintoa.

No, jos niin kävi - maanantaina joku tekee löydön, kuolleen eläimen raadon IJKK:n tiloista. Tiedän, että koululla on piilopaikkoja käytävillä - sellaisia, minne oravan kokoinen eläin voisi menehtyä. Sen raato ei kai alkaisi haista ihan heti. Ja kesä tulossa. Eli jos se orava livahti IJKK:hon sisään, niin saahan olla rauhassa kuollut.

Lopetetaan IJKK:n mahdollisuudet olla oravien ja muiden pien-eläinen hautausmaana. Se ei sovi sellaiseen käyttöön. Vaikka opiskelijoille syötetäänkin kuolleita eläimiä silloin tällöin ruokalassa. Kuolleita, jalostettuja eläimiä.

IJKK:sta ei tulisi hyvää eläintenhautausmaata, koska hautarauhaa rikottaisiin jokainen päivä. Koulutuskeskuksen stragediana ei ole toimia eläinten hautausmaana. koululla ei ole resursseja siihen - tai tahtoa. Tai mistä mä tiedän, että mikä tilanne on tämän asian saralla IJKK:ssa kahden vuoden kuluttua.

Menin siis eilen Järvenpään Kelaan jossa tapasin Anun ja Jannen. Olivat siellä käymässä, hoitamassa asioita. Saahan niitä hoitaa. Ei siinä mitään pahaa ole. ..tai pervoa.

Miksikö Kelan kanssa asioiminen voisi olla pervoa? Jotkut kahvipöytäkeskustelut IJKK:n ruokalassa ovat tämänkin ajatuksen taustalla. Mutta heidän vuoronumeronsa oli 068.

Ainakin niin päättelen omastani sekä asiakastiheydestä Järvenpään Kelassa eilen. Törmäsin heihin sen jälkeen, kun olin vienyt asiani eteenpäin.

Ja nyt mä tiedän senkin, että tuo lippulaite, josta vuoronumerotiketti on peräisin - on ajastaan jäljessä tunnin. Sillä mä lähdin Malmilta kello 14:15 junalla Jäkeen. Joten ajat eivät voi täsmätä tässä tapauksessa.

This moment of my life is fading away.. Only two weeks left and then.. What? The curtains are falling - title of onw song, artist Stratovarius. Should I take thous curtains down now or tomorrow? Oh, I'm sorry, you dont undrestand english? Ok. I will change the language now so you too undrestand what the shit I wrote now.

Kirkon kellot kuuluvat jälleen soivan, juna kuuluu jälleen menevän ohitse ja auto kuului jälleen menevän ohitse. Taivas on puolipilvinen. He lupasivat täksi päiväksi lämpimämpää, mitä oli eilen.

Tulee lämmin päivä, lämmin viikko, lämmin kesä. Tulee olemaan hellepäiviäkin. Mutta ei hätää, kyllä se jääkausi tulee ja tuhoaa kaiken mitä me suomalaiset olemme rakentaneet tähän maahan. Tätä meidän maata kestää vielä arviolta sellaiset 1000 vuotta. 20 sukupolvea alkaen omastani.

aika kiitää kuin pillastunut pendolino. Siis nopeasti. Kuulin lähijunassa jonkun lapsen sanovan ohimenneestä Pendolinojunasta, että se olisi maailman nopein juna. Ei se ole muuta kuin ehkä 5. nopein. No, mitäpä lapsi vielä maailmasta tietää. Ja hyvä, ettei tiedäkään. Saa nimittäin elää rauhassa lapsuuttaan. Vailla tietoa siitä, ettei mikään ole ikuista. Ei edes rakas kotimaa.

Mitä tänään? Ehkä menen ulos. Lenkille, jos ei muuta. Kuin muuton jaksottaa, niin se ei ole iso homma. Ei tietenkään kaikkea kerralla. Tästä kämpästä pitää tehdä vain asuntolahuone. kuvat pois seiniltä, pimennysverhot pois ikkunoista. Joo.. Mä jätän tän kämpän siihen kuntoon missä se oli kun tulin tänne. Vien sen TV-tasonkin takaisin ylös. Ulkona on kesä.

Kysymyksessä Ramstainin kappale. Se ja se mitä mä olin tekemässä, sai aikaan tämän olon.

Siis mä olen viimein aloittanut myös kotisivujen päivittämisen ja etenkin tekstiarkiston katsomisen läpi. Melankolia76:n kotisivut ovat vielä olemassa. Olin hän.

Tyylitelty silloinen logo. Löysin vanhoja tekstejä, joita olen nykyisiltä sivultani jostain syystä poistellut. Ollut kaikenlaisia kotisivupäivityksiä. Tapasin myös tekstejä, jotka olivat harkinnassa päästä Melankolian sivuille, mutteivät sittenkään päässeet sinne.

Liian surullisia, tai liian vihaisia tekstejä. Aika kultaa muistot? Joitain runoja voisin julkaista uudestaan. Tosin tässä tuli mieleen se, etten ole - johtuen skeidasta FTP-ohjelmasta - pahemmin poistellut itse internetistä niitä vanhoja tekstejä. Mutta sekin pitänee tässä tehdä. jossain vaiheessa elämää.

Siellä oli tekstejä, joita kadun nykyään. Sitä vain kirjoitti kun ero satutti pahiten ja se tilanne.. Ja sitten työnsi kaiken nettiin. Onneksi tässä välissä - pari vuotta sitten kun sivut olivat siistiytyneet kaikkein pahimmista teksteistä - olen poistanut kerran kotisivuni netistä ja pannut uusitun version sinne. Pahat tekstit ovat poissa.

Mitkä hiton "pahat tekstit" Kuulostaa joltain mielisairaalta. Tekstit, joista ei ole niin ylpeä. Tekstit, jotka repivät itsessänikin arpia auki. Silti mä huomaan lukevani niitä läpi. Psykologiset syyt. Kato, ne pitää lukasta läpi, jotta ne voi hyväksyä. Sitä pitää psyykata itsensä - turruttaa itsensä. das ist meine blid

Mutta, hei. Se on elämää. Sitä kutsutaan siksi. Olet elämäsi pinnalla aina. Paha vain, että se kuplii ja kuplien mukana tulee jotain jo mennyttä esille.

Ennen.. no olihan se aikaa. josta selvittiin. Ja nykyään mä haluan elää ja rakentaa elämää.

Kymmenen vuotta sitten asia ei ollut niin. Tahdoin tappaaa itseni. Mä selvisin siitä. Ehkä siksi, koska mä olen vahva ihminen. Jos mä kuolen, niin se johtuu joko onnettomuudesta tai sitten fyysisistä terveydellisistä asioista.

Mutta jos sinusta tuntuu huonolta tämä elämä, niin on apua saatavilla. Aika outoa, että sitä tyrkytetään ihmislle, jotka saattavat hävetä ongelmiaan niin paljon, etteivät niistä puhu. Puhuminen kuitenkin auttaa. Se auttoi mua ja varmaan suakin. Mäkin häpesin sitä, että olin 3 vuotta nuorisopsykiatrisella, mutta koska pystyt sen lukemaan netistä - niin pystyn tänään puhumaan siitä avoimesti. Aika auttoi.

Mutta miten antaa ohjeita ihmiselle, joka tuntee ne tunkeiluna? Mun ehkä pitäisi kirjoittaa aiheesta enemmän sivujeni Minä-osioon. Olen laiminlyönyt kotisivujani rankasti. Päivitetty viimeksi: 2004 - herhoja näkyy aika usein.

Ja tietäisit kulkeneesi liian pitkän matkan. CMX. SURUNMURHAAJA vai surumurhaaja.. Ei ihan sama se.

Mutta tänään siis on ollut lämmin päivä. Kävin ulkonakin, S-marketissa mukanani 4 euroa kymmensenttisinä. On noita kolikoita tullut taas kerättyä. No, sen kassan kymmensormijärjestelmä vajaus loppui siihen. Ja mistä hiton kymmensormijärjestelmästä mä höpisen. Käytän sitä juuri nyt, mutta kaupan kassalla kyse oli kymmensenttisvajauksen korjaamisesta. Tai ainakin sinne päin se oli. Aivan, Sunnuntaiaukiolot ovat täällä taas. Kävin siis Järvenpään S-marketissa. En enää asioi siellä sinä päivänä kuin sunnuntaiaukiolot alkavat. Onko se surullista?

Se oli tästä seuraava rakennus, Asuntola 2. Ja hänellä oli yllään valkoinen T-paita, mustat huosut (ehkä farkut) ja se poika pissasi,kusi, heitti vettä IJKK:n asuntolan seinään tänään kello 15:30. Eli heitti vetensä siihen. Vettä saa ilmeisesti suuri osa suomea juuri nyt. Perustan väitteeni siihen, mitä säätutka näytti televisiossa. Sataa ja sataset kastuvat asemilla. Eli Puota lupasi ukkosta. Nyt on alkanut kesä. Ensi viikko on viimeinen kokonainen viikko tässä kämpässä. Joka on tuossa kuvan talossa.

Viisikymmentäluvun kerrostalossa. Eli tämä rakennus on 50 vuotta vanha. Koskahan tämäkin puretaan? Mikä koituu tämän talon kohtaloksi? Tulipalo saattaisi olla lähinnä todellisuutta. Tai rapistuminen. Luen joskus netistä varmaan, että nämä on purettu. Kaikki mitä näen ikkunastani, on tullut tämän talon jälkeen. Eli nämä 3 rakennusta ovat aika vanhoja.

Ne ovat tunnetusti Mannilantien varressa Järvenpäässä. Kuljen huomenna sitä katua pitkin rautatieasemalle ja lähden sähköjunalla etelään. 35 kilometriä. Tampereelle rautateitse Helsingistä on 187 kilometriä. Ja Moskovasta Pekingiin on 9001 kilometriä aikataulukirja_fin.pdf - tiedoston mukaan, joka on ladattu VR:n sivuilta.

Talon vanha isäntä kuuli ääniä alakerrasta. hän otti kynttilän mukaansa ja lähti alas. Matkalla hän kuitenkin kaatui portaissa. än kaatui kaiteen tuli ja putosi 5 metriä alas lattialle ja kuoli. Mies oli Blake Garrington. Hänen vaimonsa Kryste ja tytär Mallory tulivat alas vain nähdäkseen . Amandan äidistä oli tullut vampyyri.

Tekstiarkistostani löytynyttä.. Sitä pitänee vielä tuijottaa enemmän. sillä - hitto - siellä on tekstejä, joiden aika on jo mennyt. No, mun entisen kannettavan koneen näppäimistö oli hyvin kulunut. Ja sama kohtalo näyttää kohtaavan tätäkin laitetta.

On ilta ja kaupunki on hiljentynyt viettämään yötä. Ainakin tämä osa kaupungista on suhteellisen hiljainen yöllä. Kuuman päivän ilta. Se nyt on. Kello 23:34 +16.3c lämmintä. On kyseessä ensimmäisen kesäpäivän ilta siis.

Received: from 84.248.16.134 by personal.inet.fi with HTTP; Sun, 22 May 2005 17:59:52

Siinä on se IP - osoite, josta joku netikettiä tuntematon henkilö oli lähettänyt palautelomakkeellani jotain ala-arvoista. Eli mä saan tietää sen IP-osoitteen, josta viesti on lähettetty. Joten pääsen jäljille. No, sainhan palautesivulle lisättävää tekstiä. Ja IP:n kanssa. Se olikin tämän päivän piriste. Se viesti.

Tänään oli siis aika lämmin päivä. K-junan naiskonduktori teki hyvin avatessaan vaunun lukitut ikkunat. Juna oli tulossa Tikkurilasta Keravalle. Hän tajusi, että ikkunat on hyvä avata heti SAVION jälkeen.

Eli se asema, joka on ennen keravaa. Tikkurila, Heikkaharju, Rekola, Korso, Koivukylä, Savio, Kerava. Tosin en ole varma järjestyksestä. Mutta se K oli kuuma juna tänään.

Täällä on lämmintä, pilvistä ja rauhallista. Lämmintä, joo kyllä. Ikkunaa pidettävä auki. Tai pidettävä ja pidettävä. No, tuuletuksen vuoksi jos ei muuten.

Today, when I was walking by the railroald, it was cloudy. Some trains went by. And there is a reason, why I tell this in english. But I dont tell it. Bits of my life.. ..never reveal for anybody.

Tuossa mannilantiellä joku auto oli kääntymässä väärästä kohdasta talon pihaan. Koiraansa ulkoiluttanut henkilö hermostui siitä, kun se auto olisi törmännyt siihen koiraan. Ja jostain syystä tuosta on alkanut menemään kuorma-autoja lastinaan maata. Tiedän mistä se on peräisin: Helsingintien alta ja vierestä. Ne kaivaa siellä kuoppaa.

Kävelin sen paikan ohitse. Jostain syystä siinä oli odottamassa - kai pystytystä - iso, vaaleanpunainen metallirakennelma. Kai siinäkin on joku idea takana. Syy sen kaivannon ohittamiseen, oli minuun kohdistunut propakanda S-etukortista. Mä menin Prismakeskukseen ja hommasin tilapäisen kortin. Se on ns. kuolletuskortti. Kun bonuksista kertyy 30€, niin saan oikean kortin. Se kassapoika S-marketista aina on kehunut sitä korttia ja nyt mä sen hommasin. Kirjoittaisin jotain kehuja hänestä S-ryhmään, jos tietäisi sen nimen. No, mä poistun hänen elämästään ensi viikon jälkeen.

Jo 6 kuormallinen soraa meni ohi. Mitä ne oikein sinne tekee? No, näkee sen sitten huomenna.

Junat.. Vaihdoin jälleen Keravalla junaa. En tiedä syytä moiseen. Se on vain kymmenen minuutia se väli, että koska olen Malmilla.

Koska tänäällinen aikataulusta muodostui sellainen, että pääsin lähtemään aikaisemmalla K-junalla. Mä lähdin siitä junasta Tikkurilassa. Täällä voi siis valita tulomatkalla ne kaupungit, joissa vaihtaa junaa.

Tämä ja tuhat muuta asiaa mitä tänään tapahtui - jääköön kertomatta. Koska kirjoittajaa väsyttää ja se haluaa mennä nukkumaan.

Aamuni alkoi sillä, että aamutoimien jälkeen selviydyin kaupungin ruutukaavaa seuraten rautatieasemalle. 8:20 taajamajuna tuli ajallaan ja sain siitä istumapaikan. Joten Kerava sai olla tänään ilman minua. En vaihtanut tyhjään K-junaan siellä, jotta olisin sillä voinut tulla suoraan Malmille. Eli menin sillä Tikkurilaan. Ne taajamajunan roskikset ovat kiilakiinnityksellä olevia metalliastioita vaunun kyljissä. Ja koska ne irroitetaan puskemalla niitä alhaalta, niin on mahdollista saada se irti polvellaan samalla kun antaa vastapäätä istuvalle naishenkilölle tilaa. mulla on aika isot jalat ja penkkien välinen tila rajallinen.

No siihen tuli samalta asemalta sen naisen viereen nuori poika istumaan. Hän oli kohtelias. Sillä junan pysähtyessä Keravalla, tuli tämän edellämainitun naisen tuttava junaan ja he alkoivat juttelemaan. Lopettaen sen aikamuksensa siihen - etteivät halua huutaa vaunun läpi. Tuo uusi naishenkilö istui vastaikkaiselle penkille, vaunun toiselle puolelle. Ja tässä vaiheessa muistankin, että tämä ensimmäinen nainen tulikin Järvenpäästä. Vaunu oli junan etummaisia. Mikä kohteliaisuus oli kyseessä?

taajamajunasta. Tää koko juttu kertoo tuon näköisestä junasta

No tämä poika tarjoutui vaihtamaan paikkaa tuon naisen kanssa, jotta juttelu hoituisi paremmin ja pienemmällä äänenvoimakkuudella. Ja samalla kun siinä ihmiset vaihtoivat paikkaa - niin mun piti hoitaa jalkani pois tieltä. Siinä vaiheessa se roskis irtosi toisen kerran samassa junassa. Muutaman sanan vaihdoin siitä sen nuoren kanssa ja sitten palasimme ventovieraiksi. Hieno taito, vetäytyä jälleen ventovieraiksi vaikka istumme vastakkain. Siinä on se ikkuna pelastuksena. Suuri, ilmanvaihtoventtiilillä varustettu ikkuna. Sitä ei nykyjunissa enää ole. Jos ilmastointi tökkii - niin ne uudet junat ovat saunoja raitella.

Vaihdoin Tikkurilassa jälleen K-junaan, mikä oli kalustollisesti minipendolino. Olin tuohon mennessä hankkinut jostain uutislehti satasen. Tekstiviestipalstalla luki se totuus: Ne uudet junat haisevat navetoilta. Edelleen ja varmaan aina koska se lemu tulee vaunussa käytetyissä materiaaleista. Lisäksi niissä on tyhmän näköiset ovet. Miksi ympyrä? Mikä vika olisi ollut neliöikkunoissa? Sama se.. junasuunnittelijat eivät taida käyttää junia.

Malmilla menin Prismaan ja sen yläkerrasta jälleen elintarvikeosastolle liukutasolla. Menen aina siihen Prismaan yläkerrasta sisään johtuen sen kauppakeskuksen arkkitehtuurillisistä jutuista. Siis siihen putkeen noustaan asemalta ja siitä pääsee vaikka Prisman yläkertaan. Liukutaso - ostoskärryonnettomuuden tapahtumapaikka. Ostin Helsinkikana-aterian. Mutta jos kirjoittaisi elintarvikkeen nimen oikein, sekoittamatta pääkaupunkia siihen, niin se oli hedelmäkana-ateria. Se on aika hyvää ruokaa. Nälkä lähtee.

Iltapäivä. Tänään oli pyykkipäivä, joten lähdin Malmilta 20 minuuttia etuajassa, jotta ehtisin pesukoneelle kello 16 mennessä, jotten vuoroni menisi. Se K-juna tuli Malmille aika ajoissa. Ajattelin että pääseepä näillä junilla sen 20 minuuttia aikaisemmin. Tikkurilassa selvisi, että se H-juna on vähän myöhässä. 8 minuuttia ja koko Tikkurila taisi kuulla sen että mille raiteelle se juna viimein tuli. kuulutukset aika kovalla sielläpäin. Keskeytyksiä matkapuheilinkeskusteluissa.

Juna lähti raiteelta 3 ja lyllersi sitä kaupunkirataa pitkin Keravalle. Ja Järvenpäähän se menikin oikeilla raiteilla. Tavallisesti se H mene sitä nopeampaa raidetta pitkin. Järvenpäässä raidenäyttö kertoi totuuden:

Eli juna oli vain 20 minuuttia myöhässä. Ehdin kuitenkin pesemään pyykit. Järvenpään asemalla mä satuin kuulemaan aika hauskan jutun englanniksi.

"..He is now eating turkey or He is now in Germany.." Suomennos: Hän syö nyt kalkkunaa tai on nyt Saksassa.

Leppävaara viime viikolla. Ventatessani kaveria, niin katsoin miten myymälähenkilökunta käytti heidän liukutasojaan kuskaamaan ostoskärryjonoja ylös asiakkaiden seassa. Siellä oli myös pieniä lapsia.. Suuri usko ostoskärryjen jarruihin siis. Onnettomuus tiedossa joskus.

Mulla on jännä tunne. Mä tiedän asioita, joita koko suomi saa tietää vasta myöhemmin, mustaa keltaisella.

So now is the night and I listening the KORN. Break it down! I did take all the pictures down and now the fall's of my room remins me about something.. Yes, I'm badk in mental institution. Oh my god.. There was a gril who did tell to me that she wrotes sometimes in english because doing so - nobody can't read it. I did see her one time in nude. She was wearing only the towel. Yeah, i did waste 3 years at that place. I think, that now is a good time to reveal something in finish.

Voisin kirjoittaa.. voisin kertoa siitä että kuinka tämä päivä on mennyt. Muutto edessä. Tämä huone on enää vain asuntolakämppä. Ei muuta. kaikki seinilläni ollut on otettu pois toimestani. Paljastui valkoiset seinät. Yhtä valkeat, mitä oli siellä Haukkalasa. Joo, mä olen entinen potilas jolla on ilmeisesti vielä jotain alitajunnassaan. Antaa niiden vain olla siellä - kaukana poissa. Ne eivät hankaloita elämääni. Ei ainakaan ennen erästä paikkaa Jyväskylän tuomiojärven rannalla. Pääni sisällä on joskus vaikeaa olla. Aivoihini on tallentunut paljon sellaista, mitä haluaisi formatoida pois. OK.. sitä vain ei saa ulos.

Mutta tänään pääkaupunkiseudun lähijunissa. Jäin Keravalla pois siitä 7:41 - H-junasta. Menin Keravan rautatieasemalle ostamaan aamukahvini. Palvelutilanne neutraali. Kassa oli japanilainen mies. Täällä näkee paljon eri kansallisuuksien edustajia ja se on hyvä. Näin tänään hunnutettujen tyttöjen syövän Valion jäätelöä. Perillä Malmilla huomasin uuden ominaisuuden niistä liukuportaista: ne osaavat käynnistyä kun ihminen niihin astuu. Ainakin joskus. Jatkoin siitä Malmin Prismaan - kuten aina joka aamu. Sisään yläkerrasta ja liukutasolla alas elintarvikeosastolle, tavaroiden keräily - jotka tahdon syödä.

uuden aallon paperilentokoneita sekä yllättävää käyttäytymistä. Ja sitten tuli aika lähteä töistä.

Lähdin K-junalla Malmilta. Nieti rinne osasi lähettää viestinsä oikeaan aikaan. Täydellisen tahdistetusti. Siis mä painoin sitä nappia jolla ovet saa auki - niin samalla kännykkäni värinä paljasti tekstiviestin.

Tekstiviesti ei ollut romanttinen. Eikä sitä seurannut puhelukaan. Olin siis Tikkurilassa. Vaihdoin ajallaan tulleeseen H-junaan Järvenpäähän. Seisoin Jeravalle saakka. Paikkakunnan nimi kyllä alkaa K:lla. Muistisääntö sellaisia tarvitseville: Mikä juna lähtee Tikkurilasta Keravalle? Sota käynnistä tekstiviestipalstalla. Miksi Keravalaiset tukkivat H ja R - junat, vaikka heillä on K - junat joka 10 minuutin lähdöillä!

H ja R -junien vuoroväli Keravalta etelään on noin 20 ja 40 minuuttia. K-junan vuoroväli etelään on 10 minuuttia.

"Onko s-erubottila. Nogottia, eutariaa tai oikeata kymmentosrmijärjestelmää. S-eukokortti-

En enää juttele sen tyypin kanssa S-merketissä. Koska mulla on se. Propaganda auttoi. Jos mikään ei muutu, kaikki jatkuu aina vain samaa.

Taivas on etelässä pilvessä. Siellä jossain sataa. Sade - ihmiset vihaavat jostain syystä sitä. He kantavat sateenvarjojansa kuin ne olisivat pyhiä lehmiä. Sellainen pitää olla. Vaikka sataisi vain nimeksi. Kun sateen runsaus ylittää yhden tipan per neliömetri - niin se on täysi syy avata varjo. Pitää sitä auki alikuluissa. Pitävätkö ihmiset varjojansa auki myös kotonansa kun sataa? Taatusti. Varmaan on olemassa joku, joka asuu 10 kerroksisen talon ensimmäisessä kerroksessa ja silti pitää varjoa auki sisällä kun sataa. Kas, kyllä sitä voi kastua vaikka on 10 kerrosta taloa pään päällä. Ihmisillä on pakkomielle sateenvarjosta, muttei kukaan mene sen takia terapiaan. Ja uskon senkin, että jossain on ihminen joka pitää varjoa päänsä päällä vaikka taivas olisi pilvetön. Voi nimittäin sieltä tulla linnuistakin alas jotain.

Auttaako rukous taivaaseen tässä asiassa? OK.. Taivaan isä, lopeta kaikki sateet ja ota linnuilta lentokyky pois tai käsittele tämän planeetan painovoimaa siten, ettei se vedä linnunpaskaa puoleensa. Aamen.

Kun sateet loppuvat, niin luonto kuolee. Ja kun luonto kuolee niin loppuu ruoka. Ja kun loppuu ruoka niin me kaikki kuolemme eikä ole enää niin väliä silläkään asialla, että vuonna 2005 on suomesta vessapaperi lopussa. Googleen emme voi pyyhkiä. Tosin tässä on käyttösovellusten paikka Nokia-matkapuhelimillinne.. Pyyhkikää niihin. Ja ottakaa tapahtumasta kuva jotta voitte jakaa sen MSN:n pastellinvärisessä web-ympäristössänne. Keltä tuli suurin?

Ja se mua kiinnostaa, että miksi kun kirjoitin MicroSoft Networkin lyhenteen FrontPagella ja perään heitin vielä kaksoispisteen ja n-merkin niin ohjelma teki siitä linkin tapaisen systeemin. Kokeillaan vielä yhtä juttua.. UUU:n DOC:n msn.fi MSN.net MSN:n .. joo paskat.. Se vain on kyse noista kirjaimista. Koska Bill Gatesin nimestä tulee jollain koodauksella luku 666. Kyseeessä antikrisus? Pahan tuoja? Saatanan näköinen poika. Joo.. mä näin sellaisen kerran Jäken S-marketissa. Saatanan näköinen poika. Opiskeleekohan se teologiaa? Ja osa-työllistettynä kassalla. Nätin näköinen pappi siitä tulisi. Tänään kävin tuossa myymälässä. SIELLÄ OLI VESSAPAPERIA.

Sinne oli ilmestynyt tuota tavaraa, jolle kaupunkilaisilla on käyttöä ja vain sen takia koska sattuvat olemaan eläimiä jotka paskantavat aina välillä ja sivistykseemme kuuluu pyyhkiminen. Pääkaupunkiseudulla on aika monta pönttöä. Helsingin rautatieasema on arkkitehtuurisesti mitoitettuna suojelukohde. Se on komea rakennus. Olen käynyt siellä antamassa antini pääkaupungin viemäriverkkoon. Junista ne jätökset menevät rataverkkoon. Ja sitten siitä tulee vieläl tietoverkkoonkin. Pitää verkoittautua, jotta saa tuotteelle suuret markkinat. Niin maikka meitä opetti kerran. Mutta käsitelty tuote ei ollut tämä, jota kukaan ei tahtoisi käsitellä. Mutta löytyy niitäkin ihmisiä, jotka niin tahtovat tehdä.

On olemassa ihmisiä jotka ovat tahtoneet raiskata 10 kuukautta vanhoja vauvoja. Luki uutislehti satasessa. Se on aika helppoa.. Siis saada itsensä haluamaan tappaa ne jotka ovat tehneet jotain pahaa. Siihen ei riittänyt muuta kuin se muutama sekunti kun luin sen uutisen. Uutislehdet, ilmaisjakelut. Pelastuksia paikallisjunissa. Ja niitä saa myös S-marketista.

Tänään mä kävin S-marketissa. Siellä oli siis jotain millä voi tässä tietoyhteiskunnassa ja hyvinvoitivaltiossa pyyhkiä sen pois, jonka on itse tehnyt muttei tahdo. Jossain taatusti on tutkimusta menossa, että tuon päivittäisen kokemuksen saisi pois. Se on RITUAALIMME. Ehkäpä joku tekee siitäkin uskonnon. Joo.. mä olen vauhdissa. no tulkoon se 490 kilotavua päiväkirjaa. Mä vuodin tänään verta. Ehkä huomannut asiaa.

En saanut haavaa S-etukortista. Kun mä viimein sen hommasin, niin vähän tuntuu että sen kassapojan ja mun välinen juttu päättyi siihen vihreään korttiin. Hän sai asiakkaan hankkimaan sen. Mistä ei ole asiakkaalle mitään hyötyä viiteen vuoteen, ettei hän maksa 35 euroa. Mutta sainpahan hiljaiseksi nekin - jo harvat - kerrat kun käyn siinä kaupassa. Hän oli tänään aika outo. No, oikeastaan mä sain sellaiset värinät hänestä heti kun näin ekan kerran. Hän katsoi n. puoli minuuttia ostoksiani hihnan päässä. No, mä poistun elämästäsi. Saat olla rauhassa. Unohdan sinut! Enkä sure sitä yhtään. Tosin.. Mä muistin että taisin mainita sen alkutervehdyksien aikana jättäväni Järvenpäänne pian. Tuliko sinne järven pää?

Mutta tässä mä meinasin suistaa lähijunan kiskoilta. Siellä oli joltain unohtunut vesipullo asemalaiturilla. Sen minä ilmeisesti kaadoin muovikassillani. Kuulin jotain takanani, joten käännyin nähdekseni että siinä pullossa olleen veden vauhdittamana se pullo vieri kohti asemalta lähtevää junaa ja se putosi junan ja laiturin väliin. Kimposiko se kiskolle? Ei tietoa. Se juna poistui normaalisti asemalta.

Se tapahtui Järvenpäässä. Samalla laiturilla, jolta olen nähnyt ihmiset nousevan junaansa. He järjestäytyvät junan ovien luo kuten käskystä. sE näyttäisi aika jännältä nopeutettuna. Ääniraitana voisi toimia hyvin vaikka CMX:n KOLMIKÄRKI GOLD. Ja kappale Lintu.

"Ruokailun jäkeen eilen tosiaan lähdin Tuusulanjärven rantaan. Järvi oli nätti, tyyni ja lokit lauloivat. Ei ole tapana sanoa että lokit laulaisivat, mutta jokainen laulaa tavallaan. Taskuni pohjalla oli likainen 5 centinen, siis 1 kolikko. Heitin sillä leipiä. ironista että niitä tuli 4.."

"Mutta tänään sain vessani siivottua. Olen asiasta turhankin ylpeä. Hyvä Ostos- hammastahna irroittaa pinttyneemmätkin liat posliilipinnoista."

"Vielä on kova hokema lasten keskuudessa se "tule hyvä kakku, älä tule paha kakku" hiekan rakenne pysyi koossa vain siksi että se muovinen astia piti sitä koossa mutta kuin se lapsi otti sen tuen pois niin koko kaselma muuttui kasaksi. "Tuli paha kakku""

Merkonomilakkini on yhä pakkauksessaan mustassa muovikassissa, jota kannattelee tyhjät siideritölkit. Ja se kokonaisuus majailee kaapin ylähyllyllä. Tämä huone on enää vain asuntolakämppä, jonka eteinen muistuttaa varastoa. Kylmin lämpötila viime yönä oli +7 astetta. Kuuminta on ollut +28.8c. Mittarin muisti nollattu - joskus.

Tänään on ollut pilvinen päivä. Kylmää viime päiviin verrattuna. Siinä sää. Tällä hetkellä se on suotuisa ihmiselle. Ei kovia tuulia tai sadetta. Ne ovat vasta tulossa. Myrskyt, jotka saattavat olla voimakkaampia kuin mitä oli viime vuonna. Ja viime vuonna ne repi yhden saaren puuttomaksi. Tämä kämppä on kohta pakattu kasaan.

Ostin tänään luonnonseimeniä S-marketista kassapäätteen mukaan. Tuote oli suklaa-eskimopuikko. Kassalla oli kaunis tyttö, jonka nimi taisi olla Hanna tai Anna. No, jotain sinnepäin. Sunnuntaiaukiolot vallallaan. R-kioski myy nykyään Digiboxseja. Tai pitäisikö taannoisen sähköpostin mukaan kertoa tikipokseista.

Järvenpää on vain kasa taloja rautatien varressa. Niin mä päätin tänään. Se on mulle vain kaupunki. Niin on paras asennoitua ettei tule jotain ikävää tännepäin.

Pelasin ja voitin 15 euroa vahingossa. Olin vaihtamassa panosta 20 senttiseen, mutta painoin kerran liian vähän ja se peli oli euron. No, voitto tuli. Eli mahdollisuus rikkoa asuntolan sääntöjä. Ei mitään alkoholia täällä saa juoda!

Kumpi on pahempi? Pari siideritölkkiä vaiko roskakorit yhteisissä tiloissa, jotka ovat täynnä kaljapulloja.

Ne ovat kuin kuplia. Pienenä harrastin sellaista, että junttasin mutapohjaan kiinni shappoopullon täynnä ilmaa. No, se ilmahan tuli ulos kuplina ja ne nousi pintaan. Jos oli tyyntä, niin niitä kuplia oli kiva katsoa laiturilta. Aivot toimivat samoin. Onko se nyt niin väärin, että en voi edes kaupassa käydä - ilman että saan muistokuvaa Haukkalasta silmieni eteen. Ja siihenkin oli syynä se, että ostin omenoita tänään. Hintalappuun tietty tulostuu lajike. Delicios. eli englanniksi sana herkullista. Ok.. palataan ajassa taaksepäin, jotta voidaan joskus mennä eteenkin.

Se oli ruokapyödässä. Kaksi tyttöä. Toinen sanoo tuon sanan: delicious ja toinen nauraa sitä niin että maidot tulee ulos pyödälle. Ja tämä pyyhkii sen läikän ja puristaa maidot rätistä sen toisen tytön päälle. Ok.. stabiloidaan tilani eli vakautetaan aivokemiat.

Yeah.. taas rysähti lisää muistikuvia mieleeni sieltä. Tätä tämä on - psykiatrisen osaston jälkeinen elämä. Ehkäpä 5 vuoden jälkeen voin paremmin. Tai mä otin sen niin rankasti silloin, että se jäi arveksi.

en ole kirjoittanut tätä jossain tilassa, johon pääsee nestemäisillä tuotteilla. joten antaa palaa. sotii sääntöjä vastaan. mikäs ei. asuntoloissa kaikki ilo on kielettyä. Jopa pesuaineet on viety pois ja he odottavat, että opiskelijat pesevät huoneensa.

ulkona on kesä. Nyt on kesä. Tämä kaikki loppuu pian. Musta tuli merkonomi. Ja sitä tyrkytän kaikkiin työpaikkoihin hakemuksien kanssa. Saan töitä. jostain. itseluottamuksen määrä on juuri nyt mittaamaton.

Se kilahti kaaliin. alkoholi. Jonka nauttiminen on kuvan rakennuksessa kiellettyä. Talon, jonka roskikset olivat täynnä kaljapulloja joskus. Ne tulee joka aamu katsomaan, että elääkö opiskelijat vielä. Kerranhan kun oli se aamukierto, niin multa kysyttiin että olenko vielä elossa?

"Ikävä tuottaa pettymys, mutta olen. Mutta mä voin kyllä vaikka heti tehdä asialle jotain, jos niin tahdot?"

Tyhmää, miten helvetin hienot vastaukset syntyvät vasta kun tilanne on ohitse.

Kusettaa.. elämä kusettaa sen jälkeen kun on juonut tietyn määrän nestettä. Eli kävin tyhjennyksellä. Nestemäinen hirtto

ravinto tulee joskus aina ulos - poistuu järjestelmästä, joka ei ole XP. Se buuttasi äsken itsensä. XP = CP. mutta astialle takaisin.. Eli jos rakkauskin olisi kuten nestemäinen ravinto. Eli sen voisi päästää vaikka Jämsän S-marketin parkkipaikalle, marketin seinään. Siis mä olen ollut hullu. Kun siis mä joskus ostin tiettyjä keksejä kaupasta, vaniljaa, koska mun ex pitää vanilijasta. Eli mä en ostanut toisenlaisia

keksejä, vaikka mä itse en välitä niin paljon vanilijasta. Eikä hän ole koskaan käynyt jäkessä. Joten hän ei mitenkään olisi voinut saada niitä keksejä. Mutta mä ostelin aina niitä. Rakkaus tekee hulluksi. Mutta onneksi parantumisprosessi on alkanut.

Viimeinen sivulause skeidaa. En mä ole vieläkään onnistunut unohtamaan sitä naista. Mutta ei se johdu yrityksen puutteesta. oikeastaan mä en tunne enää mitään häntä kohtaan. Joo.. mä valehtelen hitosti nyt.

Sanon rehellisesti: olen kännissä. Ansaisetusti. hitto - KOLME vuotta TAKANA ja MUSTA tuli VALMISTUNUT! Verta. kuva veritahrasta. kuvottavaako? kuvittele syöväsi se tahra

Verta. kuva veritahrasta. kuvottavaako? kuvittele syöväsi se tahra

pirunmoiset työt takanani. Na Jettipäiväkirjastani luin, että minussa oli asiat sekaisin vuosi sitten. Yhtä sekaisin taitaa olla kielioppi. Kyllä ne korkeasti koulutetutkin kyselevät miten joku sana kirjoitetaan? Onko se yhdyssana vaiko erikseen kirjoitettava sana.

yes.. viimeinen viikko näyttää alkavan aika hienosti. Mutta kun se tiistai on duunipäivä, niin.. öö.. On se maanantaikin duunipäivä.. Pohjanoteerausko? Ei, ei missään nimessä. Olen kunnossa aamulla kun matkustan H ja K-junissa mutten yhtäaikaa.

29.05.2005 kello 23:00 - linja-auto ajoi ohitse. Eli dösä men tost. bussi 106. Ei, ei kyseinen auto ollut se numero.

Metallica. Olen kuunellut koko illan sitä. kauniita lauluja. melodioita, joita mulla ei ollut ennen Jäkeen tuloa.

Olen alkanut kuvittaa tätä merkintää kuvilla, joiden aiheet ovat taannoisia. Tänään? Mitä vi**ua mä tein tänään? No, mä kävelin Järvenpään kirkon ohitse. sinne lähtee suora reitti tuosta tämä rakennuksen edestä. Voisi se kirkko olla kauniimpikin, mutta tuokin menettelee.

Eli ehkä tämä olisi sitten tässä? Tämä nettipäiväkirja. Miksi kirjoittaisin sitä enempää tai useasti nyt kun kirjoitettava loppuu? Se on tämän kirjan kohtalona. Se päättyy. Ei enää niin hitosti tekstiä. Tai ei ainakaan niin usein.

Se tietää vieläkin asioita - minä - ja en ole vielä kaikkea kirjoittanut kirjaani. Enkä minnekään. Ette te mua tule tuntemaan. En ole paljastanut kaikkea edes mun ex:lle. En paljasta jotain asioita. Mä vien ne hautaani.

Kotisivuille tuli 6000 kävijän raja rikottua tänä viikonloppuna. http://simopahula.fi

Ja huomenna on kesäkuu. Eilen oli maanantai ja kyllä mä kirjoitin kirjaa myös tuolloin. Mutta se on sensuroitu. Syy? Koska siinä ei ollut järkeä tai edes oikeita sanoja oikeissa paikoissa. Eilen oli maanantai ja mä kirjoitin nettipäiväkirjaa 39 prosentin kännissä. Mä otin lärvit, dokasin itseni hissin lattialle ja jotain mä muistan myös siitä, että olin pellolla? Ja näytinkö kahta keskisormea ohi menneelle pendolinolle? Eilen mä en suunnitellut ottavani kovia kännejä. siinä vain tapahtui niin. Ja se kävi toteen illan aikana.

Päivemmällä Forssan seuduilta peräisin olevat sateet kastelivat tätä seutua. Olin junassa ja se pysähtyi kaatosateiseen Kyrölään. No, Jäkessä ei satanut. Tihutti vain. Keravalla, sen asemalla se sade alkoi. Se oli kovin tumma pilvi joka oli pohjoisessa. Sitten ne sadepisarat alkoivat tippua Keravan rautatieaseman lasikatoksiin. Tulin Keravalle K-junalla Malmilta. Vaiko Tikkurilasta? Sama se, mutta viikko alkoi karjavaunussa. Taajamajuna oli hivenen täynnä.

Ja maanantain iltana.. No se Espoon kaveri tuli käymään toisen kaverin kanssa. Asuntolakämppäni oli täynnä elämää. Persoonallisuudestani riisuttu asuntolakämppäni. Menimme autolla Prismaan, josta ostimme juotavaa. Ensimmäisten juomien myötä se muistini alkaa pätkimään noista tapahtumista, mutta onneksi kamerakännykkäni piti ne muistissaan. Niin kuvina kuin äänitteinä.

Se on aika järkyttävää kuulla itsensä kännistä naurua. Ehkä teen siitä internetistä ladattavissa olevan MP3-tiedoston.

Sitten on muistikuvia joistain pysähdyksistä Tuusulanjärven rannoilla. Laskin vettä sen järven rannoilla. Yksi nimi: MÄ LAITAN TÄN MUN NETTIPÄIVÄKIRJAAN MIHIN K-SIN!

MÄ LAITAN TÄN MUN NETTIPÄIVÄKIRJAAN MIHIN K-SIN!

Anttila. Se on bussipysäkki jossain Järvenpäässä. Mä tuin itseäni siitä pylväästä, jotta saisin heitettyä vettä. Kuski oli raittiina. Ja paimensi kännisiä pitämään turvavöitä. Tää on tätä.. Me kai jotenkin tultiin takaisin asuntolan pihaan. He jatkoivat Helsinkiin, ja mä yritin kiivaasti päästä sisään avaimella. Asuntolat suljetaan kello 10 illalla. Kello oli jotain 22:22. Viimein kun tajusin yrittäneeni väärää reikää avaimella, niin sain ovin auki. Seuraava pysäkki oli se hissi. Jonka lattialle mä sitten vajosin. Kone lähti ylös. ja alas.. ja ylös.. ja sitten viimein mä olin päässyt takaisin pystyasentoon jotta pääsin hissistä ulos. Eli kunnon kännit Jäkessä.

Ja tänään oli duunipäivä. No, mä toistaiseksi palaudun aika hyvin. Se oli sixpack siideriä. % 4.7

Kyllä.. Kyllä mä tiedän sen, että maikkojen selkäpiirtä kylmää tämä tieto oppilaitoksen opiskelijoiden elämästä.