01.06.2005
Viimeisiä junamatkoja vesisateessa.

Kohtaamisia vesisateessa.. Kyllä mulla on tietoa: Mene Prismaan, he myyvät kanssa CD-levyjä joille voi polttaa itse. Kohtaaminen suljetun Datainfon markiisin alla. Vesisade oli yltynyt. Mieshenkilö kysyi minulta neuvoa. Sanoin että Prisma myy niitä, mutten kertonut että missä Prisma on. Ei siitä tullut puhetta. Olin tulossa S-marketista jonne olin tullut rautatieasemalta jolle puolestaan olin tullut Keravalta, josta puolestaan ostin Rautakanteleen. Sen kaupungin Anttilasta. Kerava..

Tosiaan.. Tänään loppui se työssäoppimisjakso ja Järvenpää odotti takaisin. Matkustin viimeisen kerran K-junassa, vaihdoin viimeisen kerran junaa Keravalla. Lähdin viimeisen kerran Malmilta.

Viimeisen.. Jotenkin siinä tuli - eikun - korostui se tunne, mikä on varjostanut tätä viikkoa. Siis mä en tahtonut lähteä Keravalta eteenpäin. Siksi kävin ostamassa sen CD:n jotta olisi kuin syy olla vaihtamatta heti seuraavaan junaan. Mä näin tullessani sieltä tavaratalosta, että asemalle oli tulossa se toinen juna Jäkeen. Mä en viitsinyt pitää kiirettä ja se juna lähti. Niin meni sitä seuraavakin, mutta sitten alkoi sade joten lähdin vasta kolmannella junalla Jäkeen. Luopumista, elämä muuttuu. Ja se että tää kämppä pitää pakata. No, tänään mä siivosin 65 % huoneestani, huomenna loput.

Tässä asuntolassa on hauska imuri, josta ohessa kuva. Imuritehtaalla on joillain ollut hauskaa. Se imi.. tai HÄN imi pölyt sänkyni alta. Siivous, pyykinpesu ja matkalaukkujen puutteessa - pestyt ja kuivat kuteen Prismasta vietyy pahvilaatikkoon. Laatikoita.. Käteviä. Ja kaupungeista, joissa on liikkeitä joihin tavara tulee laatikoissa, on mahdollisuuksia saada laatikoita. Elämäni laatikkoihin. Bokseihin. Tämä laatikko tästä rakennuksesta on muuttunut vain asuntolahuoneeksi, kylmäksi IJKK:n asuntolahuoneeksi. Viimeinkin. Huomenna viimeinen päivä Järvenpäässä. Sitten koko kylä poksautetaan ilmaan ydinpommilla. Tai se on epätodennäköistä, että ydinsodan puhjetessa suomesta tuhottaisiin joku kaupunki joka on pienempi kuin Helsinki.

Eppujen uusi levy soi.. Kaunista, muistorikasta. Se oli pakko-ostos.

Löytyi sekin kuva. Siis se pylväs. Vaikka käyttäjän aivot eivät välttämättä muista tapahtumasta mitään, niin hänen kamerakännykkänsä kylläkin. Hyviä muistoja elämän varrelta. Kai me mentiin Pajalantietä? Ei tietoa. Mutta kun ottaa kuvaustilanteen huomioon, niin on ihme että tuo pylväs näkyy noinkin selvästi.

En kadu mitään. Minusta on kuva, jossa dokaan taustana eduskuntatalo.

Tänään oli satasessa ilmoitus, että Eira järjestää maahanmuuttajille Suomen kielen perusteita käsittelevät kurssit. Mutta miksi se ilmoitus oli suomeksi? No, Eira varmistaa tulkeille töitä.

Radiossa oli hieno ohjelma. Haastateltiin Tommy Tabermania. Selvisi hänestä monta asiaa. Viimeinen uutisvuoto päättyi siihen, että lavasteet vietiin kesten kaiken pois.

Huomenna on siis kenraaliharjoitukset. Päättäjäisistä. Ja ylihuomenna kaikki päättyy. Muttei elämä.

Nythän se vasta alkaa. Ja CV:heni voi liittää Helsingin. Sekä hyvät arvostelut.

On kesäkuu. Vaikka laulu kertookin marraskuusta. siis nyt on kesäkuu. Aika siis katsoa menneeseen:

Takaisin sateeseen sitten vain. Elämä jatkuu, vaikka H-juna 17:11 viekin sut Keravalta pois viimeisen kerran.

02.06.2005
Loppu. kohti uutta alkua.

Perinteisiä komeita sanontoja tähän tilanteeseen? Huone on pakattu ja siivottu. 3 roskapussia viety ulos, vietetty koko päivä Järvenpäässä. Invalidiliiton Järvenpään Koulutuskeskus. Päiväni alkoi siten, että olin menossa rautatieasemalle. Vaikkei mun pitänyt mihinkään junaan hypätä. Siis koulun nimi kilisti kelloja. Sinne piti kääntyä ja etsiytyä oikeaan paikkaan.

Pikkuhiljaa ryhmäni jäseniä alkoi näkymään. Neiti Rinne + muut neidit löytyivät aulassa. Sieltä siirryimme työssäoppimisen päättöpalaveriin, jossa tuli selville että kyllä me työllistyisimme niihin paikkoihin joissa olimme, jos vain olisi määrärahoja. Rahasta kaikki on kiinni.

Jos mä kerran hukkasin Riihimäen rautatieaseman, niin maikka oli kuulemma pistänyt paremmaksi: Hän oli hukannut koko Riihimäen. No, nyt se on hukassa. Kai se löytynee kun rataa seuraa.

Tuon jälkeen mä auton Anua CD-polton kanssa. Se vanha workshop oli auki.

Se vanha workshop oli auki. Sieltä pääsee internettiin. Katsoin juuri kännykällä postini, koska Anun kanssa kärytettiin hänen postinsa CD-lle. Joten tuli mieleen katsoa soneran postini. Ja siellä olikin viesti. Johonka vastaaminen on valitettavan kielteinen.

Mutta me poltettiin se levy ja menimme alakertaan, auditorioon jossa vastuuopettajat kamppailivat oppilaista - kuka saa minkin ryhmän ristikseen Järvenpää-talolla.

We students are falling away from them.

Mutta Maarit tahtoi ja sai meidät TIE02:sen.

Entä muu Järvenpää? Kävin katsomassa sitä järvenpäätä, Tuusulanjärven päätä. Kaunista. Kävin viimeisen kerran S-market Järvenpäässä kahdeksan aikaan illalla.

Mulle selvisi, että mitä tää olo on, jota on ollut jo vähän aikaa. masennusta siitä, että kaikki muuttuu - tai ei ehkä masennusta vaan mielummin sitä, että jälleen pitää erota monesta ihmisestä.

Meille

jää vain internet. Ja tämä nettipäiväkirja - muistoja menneestä.

Helsinki, pääkaupunkiseutu. Ja Jämsä, keski-suomi. Niiden välillä kulkee junia ja muita joukkoliikennevälineitä. Kotiinpaluu?

Jos saisi oman asunnon, niin olisiko se koti? Siis mä asun vielä vanhemipien luona. tai siis "asun". Mähän olen asunut 8 vuotta muualla. Eikä Kaipola tunnu enää kodilta. Se ei ole kaupunki. Mä tykkään asua kaupungissa. Jämsä on kasvava kaupunki - se pitää vain muistaa. Ja sieltä on ajallisesti lyhyt matka Jyväskyläään vaikka junalla.

Järvenpää? Pitääkö siitä kokonaan luopua? Onhan täällä se puistoblues. Tapahtumia siis. Eli kyllä mä luulisin, että tulen ainakin kerran vuodessa käymään näillä seuduilla. Elämä alkaa tästä. Mä en ole enää se sama henkilö, joka tuli tänne 3 vuotta sitten. Mä en tosiaan ole enää se sama ihminen, joka tuli Järvenpäähän silloin 1996 ensikerran tutustumaan.

Mä näytin niille. Se "oletkos nyt ihan varma, että pystyt olemaan täällä?" Siis se kerta, kun tulin sieltä Haukkalasta jonkun omahoitajan kanssa tutustumaan paikkoihin. Hän esitti tuon kysymyksen mulle kun koulun edustaja haki jotain papereita - joten olimme kahdestaan siinä huoneessa. Mä näytin niille ja valmistuin.

Saunakalliot lähtevät lyllertämään ja yksinäiset junan vessat vaeltelevat suurina joukkioina kohden mämmireikiä.

Kiinnostavia kahvipyötäkeskustelujamme.

Ja ennen joululomaa, meille kerrotaan että miehen peniksen voi purra pois. Ja internetistä tulvii pornoa kesken tekstinkäsittelytuntia, maikkoja jotka sekoavat sanoissaan. kyllä, tipuilla on häntä.

Hauskoja asioita. Tänään oli kyllä suruakin ilmassa ja lippu puolitangossa. Joku opiskelija oli kuollut viime viikonloppuna. Ja nimelle on kasvot, muistan kuka se oli.

Ajattelin kirjoittaa tähän loppuun jotain kaunista - mutta pakkaus ja siivous on vienyt voimat. väsyttää.. Ok.. tekee loput huomenna. Siis pakkaukset. Huone on pakattu 95 prosenttisesti.

05.06.2005
Kaine Lust. antaa palaa.. nimet julki

Eli sitä tuli valmistettua itseni merkonomiksi. Kolme vuotta ja tämä lopputulos.. No, kiitän seuraavia henkilöitä:

S A, M A, V V, M J, A H, A A, H L, J H, V-L K, M H sekä muutama muu valikoitu henkilö, joiden nimet julkaistaan osoitteessa www.ijkk.fi Antaa palaa.. Eli tulee tekstiä.

Kuin puin itseni pukuun ja sitten menin peilin eteen, niin en tunnistanut sitä miestä jonka kuvajainen tuli peiliin. Puku kai muuttaa paljon.. Se Sami Heinonenkin, joka taannoin kaatoi sen kukan ijkk:n aulassa, niin hänkin näytti kuin toiselta mieheltä puvussaan. Myös Katri Haavisto näytti kauniilta siinä uudessa kampauksessaan.

Se juhla oli Järvenpää-talon Sibeliussalissa. Meillä oli tietty pieniä mokia siinä, mutta eipä se mitään. Valkolakit saimme viimein päähämme. ME - JUKOLAUTA - VALMISTUTTIIIN!!!

Sain aakkostetun istumapaikan Neiti Rinteen vierestä. Me vain puhuimme siinä mukavia ja sitten satuin katsomaan oikealleni nähdäkseni, että puolet ryhmästä oli siirtynyt toiselle puolelle salia istumaan. Siis penkkirivistön 11 toiselle puolelle. Pirita Niemi ei siis ollut informoinut siirtymistään.

Huikkasin tämän tiedon vieressäni istuneelle Jennille, joka kertoi sen eteenpäin kirsi Snårelle ja inkerille, joka ei Vuotanut mitään. (sisäpiirin vitsiksi erääseen kahvipyötäkeskusteluun liittyen. Se lyllertävä Saunakallio..)

Erään juhjapuhujan puhe kesti ja kesti. Joten Google tuli mukaan valmistujaisia. Mä etsin kännykällä vitsejä netistä ja näytin niitä Jennille. GOOGLE iski viimeisen kerran. Alusta loppuun opiskeluja - googlea.

Valkolakkien sijoittaminen taittuville penkeille tuotti ongelmia. myös sekin, että kun me, minä, J, K sekä I lähdimme hakemaan todistuksia, mutta siinä piti sitten pysähtyä keskelle penkkiriviä ja muille tuli ongelma siitä että miten menee matalaksi - eli miten istuu, koska siinä sattui olemaan muiden valkolakit niillä penkeillä. Emmekä me tohtineet istua niiden päälle. Kn tapauksessa siitä olisi tullut aika litteä ja ikävä yllätys jollekin.

Anteeksi K S..

Mutta sitten pääsimme lähtemään eteen, jossa kukat sekä meidät auditorion kenraaliharjoituksessa kaapannut M A odotti. No siinä edessä kävi niin että tiivistys epäonnistui. Tuli taas se suuri rako. Ja mä huomasin olevani se kaikista pisin siinä 400 ihmisen edessä. Eli huomion keskipiste, joka tiivistyi vahingossa toisen taakse ja meinasi kaataa Jennin kun yritti palauttaa itseänsä sopivaan koloon riviä.

Mutta me saimme todistukset ja ruusut. Onneksi en nähnyt yleisöä niiden valojen takia. Ne paistoivat suoraan silmiin. Mulla oli arki-vyöni päällä. Puvun takin alla se oli hyvässä piilossa.

No siitä sitten pääsimme lähtemään takaisin penkkirivillemme 11 ja koska olimme viimeinen kukitettava ryhmä - niin kun olimme asettuneet alas, niin piti nousta taas ylös..

.. 200 muun kanssa laittamaan se valkolakki päähän.

Ja Järvenpäätalon aulassa me sitten erosimme. Ryhmä hajosi, mutta vannoimme että internet meitä alkaa yhdistämään.

06.06.2005
When this will end? Maybe right now..

Yritystä. Ehkä onnistumista. Mutta ainakin entisestä pankista on tullut pizzapaikka, jossa on invakaista.

siis kaipolassa.. Taajama Jämsän alapuolella. Siis ei mitään kerrottavaa.

Jos sitä lopettaisi tämän kirjan tähän? Jos sitä ei enää jatkaisisi. Jos se on tullut viimeiseen lukuunsa? Jälleen tätä yritystä lopettaa koko hanke. 3 vuotta kirjoitettu. Siis koko opiskeluaika.

No.. Ainakin mä pidän taukoa tämän kanssa.

Alkaen nyt.

07.06.2005
Olemme huolissamme..

..sillä se, että lakkasit kirjoittamasta päiväkirjaasi - ilmaisukanavaasi - saattaa johtaa siihen että ne sinun asiasi patoutuvat ja kasaantuvat. Ja lopuksi se kaikki patoamasi saasta saattaa purkautua erittäin pahalla tavalla. uskotko sinä, että tuon tapauksen sattuessa, sinä saatat hukuttautua johonkin v*tun järveen? Sillä se ei sopisi, itsemurha on rangaistava teko. Meidän mielestämme itsemurhasta kuuluisi saada kuolemantuomio, sillä on se sen verran paha rike ihmisyyttä vastaan.

Me tahtosimme lukea tätä kirjaasi eteenpäin. Olemme jo tutkineet kaiken tähän mennessä kirjoittamasi. Olemme analysoineet sen ja tulos pelottaa meitä. Tahtoisimme parantaa sinut kaikesta pahasta pois...

Mitä tämä muka on? siis kunhan vain heittelen ideoita ilmaan. Mitä sitten jos yksi vähänluettu kirja katoaa netistä? OK.. Mä en kerro nyt mistään tapahtuneesta. Siis koska XP meni tilaan jossa kaikki kuvakkeet työpöydältä hävisivät ja veivät myös tehtäväpalkin mennessään. Ei toimi mitään tai mikään windows-näppäimen painallus. En tiedä edes että kuinka sammuttaa konetta oikein. No, XP on se joka ei voi kaatua. Tietty xp mahdollistaa monta kivaa pilaa uusavottomille. Siis kuvakkeet kyllä saa pois ihan valikosta. Ja tuhat muuta kivaa jujua, joilla koneen saa tilaan jossa uusavuton ei voi tehdä muuta kuin irrottaa virtajohto seinästä ja myydä kone eteenpäin.

Mä kirjoitan skeidaa.. Siis mä en keksi mitään kerrottavaa. Nettipäiväkirjan loppua kohden hän sitten sekosi ja alkoi pilkkaamaan uusavottomia. Pitäisikö hänestä olla huolissaan?

Ei kai se nyt tee mitään pahaa..? Kun hänen tekstinsäkin ovat muuttuneet tiettyyn tyyliin.

08.06.2005
Tasaantuvaa..

Pikkuhiljaa tämä alkaa kyllä asettumaan. siis elämänmuutos, jos sitä siksi mieltää. Onko mussa muka jotian vikaa kun en ajattele tätä muuttoa pääkaupunkiseudulta keski-suomeen elämänmuutoksena. Ainakin M A sanoi minulle, että se saattaa olla jotain suurta mulle. Siis elämänvaihto. tai muutos.. kukin saa päättää miten tuon sanan lakkauttaa. Autoin häntä hänen omissa opiskeluissaan, enkä kertonut siitä kenellekkään. Sama se.. Kuuluu entiseen elämääni.

Kävin tänään Jämsässä jättämässä asuntotoimeen loput asiakirjat jotka puuttuivat siitä asuntohakemuksestani. kämppä jostain muualta kuin Kaipolasta. Jämsäkin on keskisuuri kaupunki johon voinee kadota. Siis rakentaa omaa elämäänsä. Eihän se ole sen kummempaa kuin vain lähtee tekemään omaa elämäänsä. olen valmis.

Entä entinen elämäni? Asiat ovat muuttumassa, mutta mun ex on vain ex. Tänään en nähnyt häntä, mutta tietoa on siitä, että häneen voin törmätä Jämsässä. Mä en ala olemaan ihminen, joka pilaa paikkakunnan yhden ihmisen takia. Jämsä on oikeastaan aika kaunis paikka. tänään mä aloitin kesän ostamalla pehmiksen Elosen konditoriosta. Kaupunkiin on tullut Filmtown. Eikä se tuleva vanhan linja-autoaseman purkukaan mua taida hetkauttaa. Oikeastaan hyvä vain että se puretaan pois. Eikä se muisto siitä, että juuri siellä mä annoin kerran kihlasormuksen mun ex.lle -vaikuta siihen mielipiteeseen. jotenkin siinen taloon onkyllästynyt.

Kaikki muuttuu. Paikat, ihmiset ja asiat. Tässä olen muistellut järvenpäätä. Se viimeinen kerta S-marketissa niin se meni oikestaan suuremmitta tunnekouhuitta. Mä vain palautin ne kaksi tölkkiä jotka olin juonut ja otin rahana sen palautuksen. Ei sitä kaupunkia kaipaa, vaan ihmisiä siellä. Niinhän se aina on.

Eräs hauska muisto..

Oli kansantalouden tunti ja opettajamme Jukka Huikko piirsi taululle mielestään oudon näköisen M-kirjaimen. Ja totesi siihen ääneen, että " No, tuo on oudon näköinen ämmä" Johon luokkatoverini Inkeri V reagoi välittömästi katsomalla ovelle, että kuka oudonnäköinen ämmä tuli sisään? Tilanteen paljastettua opettajamme kirjalliseksi lipsahdukseksi - oli hän aika punainen.

Toinen hauska muisto.. (antaa palaa)

Tulimme Tapiola-rakennuksen yläkertaan, siihen missä siellä on vessat siinä osassa IJKK:ta. Siellä oli opettajamme Maarit Hälinen, joka piteli jonkun takkia ja sanoi Miriamille että pitelisi sitä takkia sen aikaa kun hän kävisi miestenvessassa. Muttei mennytkään ja nappasi sen takin Miriamilta takaisin kun oli vähän aikaa seissyt sen miestenvessan ovella. Ja sitten se lehtori poistui paikalta.

13.06.2005
Uusia parkkipaikkoja.

Kävin tässä Jämsässä. Sairaallalla, työvoimatoimistossa sekä Kelassa hoitelemassa asioitani. Asiat muuttuvat sitä vauhtia nyt, että hyvä kun perässä pysyy. Uusia parkkipaikkoja syntyy minun ja mun ex-naiseni rakkauden syntysijoille. Eli mun vanha koulu on purettu. Siellä minä hänet ensimmäisen kerran tapasin. Nyt siihen tulee parkkipaikka. Enkä minä oikein osaa olla surullinen vanhan kouluni puolesta. Sitä kun ei enää ole. Ja ensi vuoteen mennessa häviää kaupunkikuvasta myös se toinen paikka, jossa vaihdoimme sormuksia. Linja-autoasema. Jämsän nykyisesta asemasta tulee - parkkipaikka uudelle marketille jota ne jo rakentavat. Enkä minä osaa olla mitenkään surullinen sen vanhan "assan" puolestakaan.

Huomenna on Jämsässä jotkut pienoismarkkinat ja minä menen sinne.

Kotisivut? Mitä niille tulee? Eipä vielä mitään, mutta uusia tekstejä on tulossa jälleen ja monta.

16.06.2005
Avolukiva

Sana ei tarkoita mitään. Se syntyi vain kun pakkoyrittämällä yritän pitää nettipäiväkirjaani hengissä. Elvytystä annetaan. Kaivautuisiko aivoihinsa ja noutaisi sieltä jälleen jotain unohtuneita muistoja, joita voisi sitten selvittää ja puntaroida tämän hetkistä tilannetta suhteessa siihen muistoon.. Tai jotain. avolkuvia. uusia valokuvia.

Otan avukseni cmx;ää. Kolmikärki GOLD kai saa jotain aikaan. On asioita, joita on haudattuna tiettyihin paikkoihin. mutta ne asiat eivät ole käsin kosketeltavia. Ne ovat vain muistoja paikoista ja tapahtumista. Toisinaan niiden olisi kiva pysyä vain veden alla kun ne kerran on hukutettu sinne. Kaikki tuntevat niitä - demoneita. Kaikki eivät kuitenkaan ole tarpeeksi onnekkaita niihin.

On ihmisiä, jotka ovat liian tylsiä neurooseihin tai hulluihin tempauksiin. Onneksi en kuulu heihin.

sanoihan että tämä on pakkoyritystä - yritän kirjoittaa jotain niin ylvästä ja viisasta..

Olen pitänyt nettipäiväkirjaa 3 vuotta. Elokuussa 2002 en ollut vielä kehittänyt nykyistä tapaa kertoa seikoista. Jos olisin, niin ne merkinnät olisivat kiinnostavempia lukea. Elokuu 2002 oli koulun alkaessa hyvin helteinen. Siksipä varmaan lukisi - jos silloin olisin kirjoittanut nykyisellä tyyliläni - pari riviä muodokkaista luokkatovereistani. Sen toisen muodot kasvoivat vuosien aikana. KHyllä JMotain voi asianosaiset tästäkin lauseesta tunnistaa.

Ja piilotetussa html-koodissa loppu.

20.06.2005
6034 syytä

Olen kirjoittanut. Kyllä, se teksti on aika hyvä. Siis mielyttävä. Kertomus joka päättyy siihen katoamiseen, eikä kukaan edes kaipaa. Kukaan ei kaipaa sinua - no ei ainakaan ennen seuraavaa maanantaita. Surullista, mutta totta. Ihmisiä kaivataan vasta maanantaina. Joitakin siis. Se teksti, tai ne tekstit joissa se loppu on lopullinen. Ne jotenkin mielyttävät. Ja niiden kirjoittaminen tuntuu vapauttavalta. Joo.. Kyllä mä tuosta tiedän ne psykologiset arviot. Sillä on vielä jotain elämää vastaan.. No, se pitää hoitaa kuntoon. Eihän se nyt käy että se ihannoi teksteissään kuolemaa oman käden kautta.

"No, kyllähän Simo Pahulan teksteissä on sitä kuolemista aika paljon. Masentaviahan ne ovat." Mutta minkälainen tyyppi se on? Mitä se tekee elämässään? Mitä se miettii ja miten se toimii eri tilanteissa? Vastaa! Me tahdotaan tietää.

No, anna kysymys, niin minä vastaan siihen.

OK. Tämä on tieteen kuvalehdestä. Olet kaivoksessa ja on tapahtunut onnettomuus ja olet jäänyt työkaverisi kanssa luokkuun maan alle pieneen kaivoskäytävän pätkään. Apua on tulossa vasta viikon päästä ja se sun kaveris on luokkaantunut vakavasti. Eli hän ei selviä avun saapumiseen hengissä. Ja se kuluttaa happea, jota sä tarvitset selvitäksesi. Mitä teet: Tapat kaverisi jotta happi riittää ja sä selviät elossa. Vaiko et tapa häntä jolloin te molemmat kuolette?

Sori, mutta tuossa tilanteessa minä tappaisin se kaverini, jos olisi täysin varmaa että se kuolisi ennen avun tulemista ja happea olisi vain yhdelle. Tappaisin, jotta itse pysyisin hengissä. raadollista: parempi yksi raato kuin kaksi.

Selvä.. Toinen kysymys. Jos olisit rautatien vaihteen luona ja näkisit että karkuun päässyt juna tulisi ja toisella radalla olisi 7 ratatyötekijää korjaamassa raiteita kuulosuojaimet päässä ja toisella radalla olisi vain yksi työtekiä, myös kuulosuojaimet päässä.. Kummalle radalle ohjaisit junan?

No sille radalle, jolla on se yksi tyyppi. Parempi evoluution kannalta jos yksi kuolee eikä 7.

Testi testasi sinua. Ja tulos on että valitsit ne vaihtoehdot, jotka suuri osa testit tehneistäkin valitsi. Eli olet normaali. Mutta silti minua kiinnostaisi tietää se, että kuinka sä pystyt tuottamaan tosi mustaa tekstiä

Sitä vain tulee.

Haastattelu päättyy nyt.

Pakkonettipäiväkirjaa.. surullista.

20.!.06.2005
Pelastuiko tämä nyt tapahtuneen johdosta?

siis nettipäiväkirjani.

Historia toistaa itseään kuten jokin irvokas pilalle naurettu draamadragedia. Ja siiderini (ehkä tulossa vahvenpaa ainetta tapahtuneiden asioiden johdosta) ja siiderini on lämmennyt. On 20. päivä kesäkuuta vuonna 2005.

Tasan viisi vuotta sitten patyin karvaasti ja hän muisti juhlistaa sitä tapahtumaa soittamalla lankapuhelimeen kysyäkseen sitä samaa asiaa. Tahdotko minut takaisin? Kysymyksessä on mun ex. Lankapuhelin on irroitettuna seinästä ja mun uutta numeroa hän ei saa koska se on salainen. Historia toistaa itseänsä..

killing me.. killing you.. killing all what we had..

Joskus sitä vain toivoisi että olisi tehnyt toiset ratkaisut pari vuotta sitten. Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Espoo.. Ovat paikkakuntia joita lähelle tapahtuneen johdosta tuli aika ikävä.

Mutta se siitä asiasta. Kävin tänään Jämsässä. Linja-autopysäkki. Auto tuli hieman myöhässä ja mä jouduin sen yhden taakse auton portaisiin. Haistoin paskan lemahduksen. v*tt*, p**h* j*s'k*s p*rs**s*. Ja se tietty maksoi varmaan sen 2.70 5 centtisillä. No pääsin autoon ja menin sen perille hyvilläni siitä, että sentään vähän aikaa en näe sitä v*t*n Kaipolan punaista toria. Joka näyttää parhaat puolensa pimeinä, valaisemattomina öinä ja talvella kun lumi on maassa.

Perillä neutraalia. Jämsä on kaunis pikkukaupunki, jonka keskustassa on vain n.3 taloa joiden kerrosmäärä ylittää viiden rajan. Mutta kyllä sieltä löytyy isojakin taloja. Sinne olen muuttamassa. Duunia täältäpäin jostain pitää löytää. Tai sitten Jyväskylästä, Oulusta, Helsingistä, Rovaniemeltä, pellosta Nuorgamista, Hangosta, tai jostain h*ton Hammerfestista. Viha - mitä ihana tekosyy kiihdyttää sydänmensä sykettä.

Mutta tänään - joo mä hillitsen itseäni kirjoittamasta kovin kiihkoista tekstiä kirjoittamalla jotain neutraalia.

Tänään käydessäni Elosen kahviossa, kaunis kahvilatyötekijä liukastui johonkin tulessaan palvelemaan mua. Tahodin pehmiksen, mutta koska tuli ilmi, ettei niitä tilapäisesti saa - niin tyydyin pallojäätelöön, jottei se liukastuminen ollut turha.

Palatakseni takaisin tapahtuneeseen, niin mä olen ajatellut, ettei hän ole niin "hullu" että soittelisi tuohon lankapuhelimeen. no.. jaa.. I was wrong about that.

My gril wants me back, but I dont want her. And she does not understand that. Failure to communicate.

Tapahtuneen johdosta tulossa siis tekstiarkistoon joskus lisäystä.

21.06.2005
tunnelmia.

Puoli vuotta siinä siis menikin, että sain olla rauhassa..

Valitusta välittämisestä. Sitä samaa vain. Pitäisi soittaa hänelle, mutta kun hänen asiansa on se, mitä oli jo 3 vuotta sitten. Mä tiedän kysyväni kyllä matkapuhelimitse häneltä: kuinka menee? ja vastaus saattaa olla jotain muuta.

Mutta se siitä saippuasta. Se siitä tietotekniikasta. Se siitä innostuksesta kirjoittaa muutamaa tekstiä eteenpäin. Siis vaihdoin tässä aihetta. Mä olen käsitellyt tänään pääosassa kuvia. Rakennellut kotisivuja uuden näköiseksi. Uskon vaihtuvan kuvan koodiin, siihen joka valitsee sivulle uuden kuvan aina kun sivu päivitetään. Jottei sivu näytä päivittämättömältä.

6075 kävijää. noin 11 käyntiä eilisen jälkeen. Hyvä vain, ettei työni ole mennyt hukkaan.

..ja koska tässä on mennyt hiton pitkä aika miettien, että mitä kirjoittaisi tämän merkinnän jatkoksi - keksimättä mitään - niin taidan lopettaa tämän merkinnän tähän. Asiaa tietty tulisi vaikka kuinka hitosti. Mutta kun se kaikki liittyisi juuri itsestään muistuttaneeseen ihmissuhteeseeni, niin enpä viitsi skeidaa kirjoittaa.

27.06.2005
Ehkä kohta se on ohitse

Siis musta tuntuu kyllä siltä, että vuonna 2005 Simo Pahulan nettipäiväkirja skippaa heinäkuun. Kesäkuun jälkeen tulee elokuu. Ei mitään kerrottavaa.. No, tänään kun kävin Jämsässä niin sen R-kioskin edessä oli pari ambulanssia ja paareja tuotiin kioskista ulos. Joku sairaskohtaus kerrottuna kahdella oli kaiketi sen hätätilauksen syy. Viekää ostokyvyttömät asiakkaat pois, jotta bisnes kukostaisi jälleen. Kummasti se lisää asiakaskatoa, jos lattialla on pari ruumista.

Ne rakensivat sitä uutta ja ylvästä S-markettia. He rakensivat myös uutta linja-auto asemaa. Se oli kehikkovaiheessa. Mitä siitä voin sanoa? Samankokoinen siitä tulee - mitä oli Järvenpäässä. Se pajupallo oli paikallaan siinä liikenneympyrässä. En kerro missä, no kyllä sen kiinnostunut helposti löytää. Eihän Jämsässä oli kuin 7 liikenneympyrää.

Mitä muuta nyt? Jämsässä on kuvattu kerran yksi hieno elokuva. Syksyllä kaikki on toisin. Se sopii tämänhetkiseen tilanteeseen.

Tuntuu siltä, että kohta alkavan kävelylenkkini jälkeen illalla voisi syntyä ihan luettavaa tekstiä.

Tänään myös olisi kai puhelun aika?

27.06.2005i
Ja vettä sataa kuten huomennakin.

Kävin siis lenkillä vanhoissa, hakatuissa maisemissa. Siellä siis ei ollut paljoa puita. No paikka paikoin niitä kuintenkin oli. taivas oli harmaa ja sitten tuli se sadekin. Ei se haitannut yhtään mitään. Kesäsade kun kuivuu aika nopeasti. Kävin paikallisen entisen hiihtokeskuksen raunioilla. Siis Pitkässävuoressa. Sieltä näin kuinka se tumma pilvi vyöryi kohti Jämsää.

Kävelin siitä sitten "pururataa" pitkin takaisin asutuksen pariin. Eikä - kuten jo hoin - se sade mitään haitannut. Se ei ollut vielä silloin kovinkaan rankkaa. Ja sellaisena se pysyikin. Mä kelasin muistoissani niitä paikkoja, niitä metsiä. Ja sitä rataa. Tuuli vain alkoi voimistumana merkkinä tulevasta ukkosluonteisesta sateesta. Sekään ei saanut mua millään tavoin nopeuttamaan liikkumistani. Mahdollisen ukkosen sattuessa - olin turvassa. Sehän iskisi ensin johonkin puuhun ja vasta sen jälkeen alkaisi se vaara sähkönsinisenä viivana märässä maassa. Mutta ei.. ei ukkosta vaan vesisadetta keski-kesällä 2005.

lähijunat kulkevat siellä jossain nytkin. Joku oksentaa rautatien viereen jossain päin suomea. Linja-autot kulkevat.. maailma elää ja vetta sataa. Negatiivinen alkusoitto.. soittaa..

Ajatuksen siitä, että lopettaisinkon tämän kirjan tähän? Ajatukset siitä, että mitä hittoa mä alan tekemään? Ajtuksia siitä, että kuinka sanani valikoimalla parhaiten onnistun saamaan töitä kun haen. Pohdintoja jatkosta. Ja mietteitä siitä, että kuinka tympeän iloista se olisi kävellä vesisateessa jonkun tien laitaa syksyllä.

ulkona tuulee ja sataa. Paikkakunnan nimi on kirjoitettuna suojatiehen. Kaipola. Sitten se lukee pysäkin kyljessä: Kaipola. Ja paperitehtaan piipusta ei tule savua. Paperilakko saa monet tappamaan itsensä täälläpäin. Mutta siitä ei uutisoida. Tummat pilvet vain saavat kaiken pimenemään.

Vettä sataa ulkona. kuten ennenkin. Tehtaan piipussa palaa punaiset valot.

29.06.2005
Joitain sanoja jostakin.

Pyörittelin juuri päässäni aihetta, josta voisi kirjoittaa aika monta tekstiä koska se loppu olisi lohdullinen mielikuva - ajatus sekä toimito. Eli jos olisi - ei masentuneena - vaan jollain tavalla väsyneenä elämään ja olisi lähtenyt vaeltamaan ulos ilman aijetta palata. Jotenkin vuodenajaksi sopisi myöhäiskesä, elokuu tai sitten alkusyksy. Henkilö ei enää jaksaisi välittää mistään ja päässyt jonkun järven/ joen / ison ojan rantaa. Siellä kasvaisi risukkoa tai heinää. Tämä päähenkilö menisi sinne makaamaan ja odottamaan..

Kirjasta katsoin mitä kirjoitin viime jouluaattona. Suomen järviin on lohdullista hukuttautua. kuulin tuon silloin televisiosta, päivänä ennen monen kuolemaa. Tsunamia aasiassa. Niin.. jouluna tapahtunut suuronnettomuus sai ihmisiä kyyneliin. Maapallo, tätä planeettamme ei katso pyhäpäiviin kun antaa merkkejä siitä että on elävä. Eksyttiin aiheesta..

Eli se kun on kaatanut itsensä siihen vesistöön ja tuntee sen, kuinka vesi tulee vaatteiden läpi iholle.. Kirjoitinhan minä yhden sellaisen tekstin. Matkaaja. Uusia tekstejä on tulossa. Uutta tuotantoani.. Kumma kun ennen se oli itsemurhaan liittyvää kirjallisuutta.. Nyt siitä on häviämässä sen sanan etuliite "itse" No, jännä odottaa että miksi se tyylini muuttuu sitten jos joskus minusta tulee onnellinen läpikotaisin. Valaistunut, joka metsässä kävellessään ei etsi ruumiita katseellaan. Kuka on tappanut itsensä tänne?

Nykyään täällä päin suomea niin valitettavasti tapahtuu melko usein. Liittyen paperiliittoon. Talous tiukalla joillakin. Jotkut juovat itsensä siihen kuntoon, etteivät ole enää mitään. Jämsä on jälleen nousemassa itsemurhatiastojen kärkeen - kuten varmaan kaikki paikkakunnat, joissa paperitehdas työllistää eniten. Tämä on tätä..

Ja juuri tulleen tiedon mukaan, rajavartioiden lakko on loppunut. GPRS toi tiedon. paperi vain ei ole selvinnyt.

..and she loves me still.. metallicaa. Tilanteeseen sopivaa musiikkia. Tilanteet vaihtuvat.

Eli mä olen menossa Jämsän markkinoille tänä vuonna tietäen, että saatan siellä tavata mun sen entisen naisen. Hänet. Kuulemma on siksi tulossa aika lämmintä säätä. Ennen sitä - täällä sataa vettä kuuroista. ehkä ukkosen kanssa. Eli nestettä taivaalta alas. Coca-colaa ja siideriä. hieno paukku tämä nykyinen juomani.

Olen myös alkanut terästämään tätä kirjaa opiskeluvuosien osalta, lisäämällä nimiä ja lisämuistoja joita muistan - mutten ole kirjannut. Eli uudelleenkirjoitusta. Kyllä mä sen tiedän, että se on vain yksi merkki siitä kaipuusta opiskeluaikoihin ja etelään. Mun elämä on muuttunut. Ja muutoksia on tulossa lähitulevaisuudessa.

29.06.2005ii kevyttä
29.06.2005ii

Ja sitten vähän kevyenpää. Its newer too late to enjoy this life.

Tietenkin kun ajatukset kiehahtaa yli - niin saattaa saattaa itsensä sekaisin, kuten kävi päivällä. Mutta nyt.. kaikki on OK. Mieli on tasaantunut. Ja tällä hetkellä System of downin musisointi jelppaa..

On siis tapahtunut sellainen asia, että Siwasta saa jälleen uuden muovikassin - siis sen look on muuttunut. lukee isolla sana MASTERBONUS ja kun se kassi on taittunut juuri sopivasti, niin siitä voi tavata sanan: MASTERBOI. kun siitä N-kirjaimesta näkyy vain | . Eli Kaipolassa - koska tuo Siwa on se ainoa ruokakauppa - on ihmisten kotona sopivasti taittuneita ruokakasseja, jotka ehdottavat jotain tekemistä - jos ei ole muuta.

Käytettävissä olevista aineista sain kasaan seuraavanlaisen drinkin jonka nimeksi olen kaavaillut - ellei tätä ole kukaan keksinyt - Coffecola.

Ainekset:

1. päivältä pannuun jäänyttä kahvia
2. yksi TYHJÄ muki. jos muki on täynnä, niin drinkki ei onnistu.
3. Coca-colaa 1,5 litran muovipullosta.

Valmistusohjeet:

1. ota muki. Varmista että se on oikein päin käsissäsi. Väärin päin muki saattaa sylkeä drinkkiaineesi lattialle.

2. Kaada mukiin kahvia 2/5 ja coca-colaa 3/5. VARMISTA ETTÄ PULLON KORKKI ON AUKI. muutoin juoma ei tule ulos pullosta.

Juomat sekoittuvat automaattisesti, joten niitä ei tarvitse erikseen sekoittaa.

3. juo liemi.

Lisäyksenä juomaan voi lisätä kyllä 1/5 kossua, mutta koska sitä ei ollut saatavilla nyt - niin juon juomani kuivana. (jälleen omituinen kielikuva suomessa)

Eli sitten tuli lähettyä tekstiviestejä koneella. Uutisia jälleen.. datakaapeli yhdistää kannykän koneeseen. datakaapelilla saa muokattua kännykästä (siemens) oman näköisensä.

oikestaan kaikki on hyvin nyt.