Simo Pahulan Nettipäiväkirja

Yle lähetti hienon dokumentin "Valkoinen raivo" käsitteli koulukiusaamista. Tämä merkintä siis varmaan lähestyy niitä minun yöllisiä merkintöjäni.

En muista sitä, vaikka tuntuukin siltä ja olen kirjoittanut siitä - että itsenäni olisi koulukiusattu. Varmaan asia on niin. Miten muuten olisi elämässä tuolloin sattunut mitä sattui. Mutta se - mitä ITSE tein. En halua saada sitä koskaan anteeksi.

Olen varmaan monesti sitä täällä kertonut - mutta olin koulukiusaaja ja ehkä pahin mitä voi ajatella. Vaikka itseänikin kiusattiin - niin se ei todellakaan antanut minulle syytä kiusata itseäni heikompia. Siis ihmistä, jolla toimi kunnolla vain kolme raajaa. Pahinta on kiusata heikompiaan ja minä itse syyllistyin siihen kuusitoistavuotiaana.

Olin koulukiusaaja / koulukiusattu mutta ensimmäinen asia tässä lauseessa on se pahin. Minulla ei ollut mitään oikeutta satuttaa toista ihmistä. Tein sen silti. Kait siitä syytä, että itselleni tulisi helpompi olo.

Ja mikä helvetin syy sekin nyt muka olisi.. Täysin paska. Sanoo aikuinen minä. mutta tuolloinen minä ei varmaan edes ajatellut muuta kuin jotain helpotusta asiasta.

Juuri nähty dokumentti oli hyvä. Valkoinen raivo. hieno käsite mielestäni. Sitä vain toivoo, etten itse ole sen kohde. En tahdo olla kiusaaja. Olin kiusattu ja se aiheutti sen, että olin sitten kiusaaja.

Monestikohan se tapahtuu? Jos on kiusaamisen uhri, niin on hyvin helppo siirtyä kiusaajaksi. Kaduttaa se hyvin paljon nykyään.

En tahdo edes saada sitä anteeksi. En koskaan. minulla ei ole mitään oikeutta edes pyytää mitään sellaista. Oikea rangaistus minulle tuosta on se, että minä TIEDÄN TEHNEENI PAHAA. Ja haluan siitä kärsiä kuolemaani saakka. Ei. En tahdo että kukaan antaa anteeksi sitä. Ja oma paha olo ei ole oikeutettu syy tehdä toiselle pahaa.

Silti tein ja mitä siitä sain? - Pahan olon lähteen, joka ehtyy vasta kun kuolen.

Minä en pysty muistamaan kiusaamisen takia paljoa ikävuosistani 9 - 17 vuotta. Silti sen muistan, että jossain vaiheessa minusta tuli kiusaaja. Ja se on elämässäni se asia jota oikeasti häpeän.

Se on hyvä, että osaa käyttää näppäimistöä silmät kiinni - sillä nyt ne ovat täynnä kyyneleitä.

Minulla ei ole oiketta saada tätä anteeksi. Kärsin siitä siis loppuelämäni ajan ja se on oikein minulle. En mielestäni ole itselleni liian ankara.

Kävin tuossa viime viikonloppuna Helsingissä. Matka alkoi sillä, että Jämsän asemalla jostain syystä odottamani IC88 juna tulikin poikkeuksellisesti raiteelle yksi. Jämsässä yleensä junat käyttävät vain raidetta kaksi. Ellei sitten ole toinen juna odottamassa pääsyä kulkutielleen. Tuo kun on yksiraiteinen rata. Tällä kertaa niin ei asia ollut. Juna vain pysähtyi ykkösraiteelle ja raidenäytöt tiedottivat hienosti asiasta. Pysähtyy raiteelle yksi.

Junamatka meni ihan hyvin, en käynyt ravintolavaunussa, en löytänyt kanssamatkustajista edes hetken juttelukumppania. Tuo oli suora yhteys Helsinkiin, joten Tampereella ei tarvinnut vaihtaa junaa. Helsingissä ostin heti sen kolmen päivän seutulipun aseman kioskilta. Käy kaikkiin julkisiin. Siitä sitten kävelin Kamppiin ja tällä kertaa tämä matka oli se - jolloin sitä vuoroa 106 käytin viimeisiä kertoja. Siellä kun rakennetaan kiireellä metron uutta haaraa ja se sekoittaa koko bussivuorot. Julkinen liikenne siirtyy Helsingin ja Espoon välillä busseista raiteille maan alle. Siis ne vuorot, jotka käyttävät lauttasaaren siltaa. Tai näin olin ymmärtäväni paikallisesta tiedotuslehdestä.

Lauantaina käytiin Suomenlinnassa, mikä on kyllä hieno paikka. Raitiovaunulla kauppatorille Kampista ja sitten lauttaan. Kuvia tuli otettua. Tällä kertaa yhteisestä päätöksestä kavereiden kanssa - ei käytetty alkoholia. Oli raitis reissu. Tulimme sitten illansuussa lautalla takaisin ja ratikalla takaisin Kamppiin ja sieltä bussilla takaisin Espooseen.

Sunnuntaina lähdin yksin Helsinkiin, junan lähtöön kun oli tunti aikaa - niin kävelin ringin Helsingin katuja ja tuntui hyvältä. Sai olla tuntematon, kukaan ei edes tunnista edes näöltä. Palasin sitten päärautatieasemalla, jossa en mennyt tällä kertaa minuuttibaarissa käymään. Junani lähti raiteelta seitsemän, joten siirryin laiturin penkille, lähelle raidenäyttöä nauttimaan suuren rautatieaseman tunnelmasta.

Junani IC87 tuli ajallaan ja lähti ajallaan. Matka sujui taas hyvin. Ei tällä kertaa tapahtunut mitään hauskoja välikohtauksia. Ravintolavaunu sai olla ilman minua. Lapsi kysyi äidiltään, kun juna ei ollut vielä edes Orivedellä - että koska tulee se ensimmäinen tunneli? Sai odottaa kauan hän.

Jämsässä juna saapui jälleen raiteelle yksi, raiteella kaksi oli sen päivän myöhässä oleva IC88.

Eipä tällä kertaa tullut mitään isompaa paikkakuntarapulaa. ...sillä kyllä sovittiin että kesemmällä käyn uudelleen siellä. VR kun halvensi lippujensa hintoja niin menopaluun Jämsä - Helsinki saa taas alle 35e

Joten minun pitäisi tässä kirjoittaa jotain niin sanottua yöllistä, kerta toi otsikko niin meni. Ainakin musiikkina on taas totalsefthadret sinihammas kuulokkeista. Levy .. tietenkin Totalselfhadred - suomeksihan toi menisi tyyliin ' täydellinen itseviha'

Tällä hetkellä minulla ei ole OIKEASTAAN mitään syytä olla kenties edes vähän masentunut. caps lockilla oli tarkoitus. Ei minulla ole kai sitten mitään masennusta päällä juuri nyt. Tietty on tiedossa että ne ajat ovat taas tulossa kun sitä on. Totuus. rankkaa suomen kieltä: Kun ihminen vanhenee, hän kokee monia menetyksiä joista pitää ja täytyy selvitä koska.. kai se vaihtoehto, että antaa vaan mennä.. ei toimi

Tänään kassajonossa. Kyllä tästä tulee hyvää tarinaa, jollakin sairaalla tavalla mietittynä.. Koska kyseessä kuitenkin on toisen ihmisen suuri menetys, jonka takia olin niissä hautajaisissakin. Sukua meni.. Leskinainen. Tervehti minua - tunnisti. vakava suru vain siirtyi minuun taas. Olen tästä kirjoittanut tässä kirjassa.. Mutta. Suru siirtyi minuun. Murtuneen ihmisen tervehdys sinulle on jotain sellaista, joka vain pysyy mielessä pitkään.

Sillä tässä on sovittu sellainenkin asia, että tuossa ihan ensi kuussa taas vierailen pääkaupunkiseudulla. ensi kuu on heinäkuu. Se on nyt kesää, vuodenaikaa - josta tykkään.

Pitääkö minun sitten kysyä itseltäni, kysymystä - että miksi EN ole masentunut? Tällä hetkellä. Vastaus saisi ehkä olla se, että tällä hetkellä mä tahdon nauttia elämästäni ja kotikaupungistani - jota sattuu olemaan rautatiepaikkakunta. Rautatiet. Nehän minut sitten kasvattivat oikeasti lapsesta aikuiseksi. Piti hallita oma matka.

Joskus pelkäsin ihan tätä Jämsääkin. Nyt suunnittelen innolla matkaa - tyyliin - Helsinkiin, Suomen pääkaupunkiin. Paljon kehittynyttä psykölogista paskaa siis tapahtunut aivoissani.

Uusi pitkä tekstini on kehitteillä. Tykkään taas kirjoittamisesta. Eikä sitä tarvitse pelätä, mitä - minut henkilökohtaisesti tuntevat ovat minulle kertoneet - että kertoisin niistä kirjoitelmissani. Yleistän kaiken.

Sillä pääasiassahan minä tahdon sen, että jos joku - kekä lukee tekstejäni - saa niistä jotain lohtua elämäntilanteensa - se on vain hyvä. Sillä minähän käsittelen asioita - jotka kaikille ovat tuttuja. - Ja kaikki kuuluvat elämään, ei niitä siksi tarvitse hävetä.

Jotkut häpeävät menneisyyyttään ja kyllä itsekin syyllistyn tuohon mitä äsken teille tässä kerroin. Se on elämää - en ole täydellinen.

Kyllä. Minä tahtoisin isäksi. Olisin hyvä sellainen. Ja tiedossa on kyllä sekin, että lähitulevaisuudessa, silmäni tulevat kostumaan asiaa käsittäleässä. Kyyneleet ovat ihmisen merkki. Näin kertoi minulle kerran baarimikko. Oli oikeassa. Häpeän tietenkin asiaa, mutta jos tuntuu pahalta - pakko se on purkaa.

Oikeastaa jännä juttu, miten elämä vain muuttaa ihmistä. Minä, joskus pelkuri. En tykännyt olla ihmisten kanssa - on nyt tahtomassa kuten - esimerkkinä - paikallisen Citymarketin iltavastaavaksi, asiakaspalvelua ja vaikeiden tilanteiden hallintaa. Asiakaspalvelu taitaa olla se mun juttu sittenkin. Isot kaupungit? Tietenkin sinne täältä pikkukaupungista lähteminen vähän pelottaa - mutta kuten viimeksikin... SE hetki, kun käveli ovesta sisään - jonka yläpuolella on iso paikkakuntakyltti HELSINKI. Se hymyilytti ja jotenkin vanhasta muistista tiesi - kuinka kaupunki on asettunut kartalle ja kuinka siellä menetellään.

Kai sitten on silleen tämä asia, että tämä yksilö - joka tammikuussa 1994 yritti tappaa itsensä - vittu - jaksaa tätä elämää.

En muuten tainnut edes muistaa vuonna 2014 sitä, että oli tuostakin yrityksestä kulunut 20 vuotta. Tosin - kun tietää itsensä - on aika varma, että olen siitäkin kirjoittanut tänne.

"Olla onnellisen masentunut" - oli joskus se miete - jota kannatin, se tuntui hyvältä, mutta nyt.. Kun lähestyy ikävuosi 40 niin asioilla on tapana muuttua ihan kenenkä tahansa päässä.

Vesi, mitä tuossa minulla on tuopissani - on syy miksi maailmassa on tapahtunut asioita. Tulvia: Eurooppa ja Yhdysvallat. Kuivuutta: Eurooppa ja Yhdysvallat. Euroopassa on satanut rankasti ja joet ovat tulvineet yli äyräidensä. Yhdysvaltojen keskilännissä taas vettä on satanut rankasti ja se on johtanut äkkitulviin. Myös tornadot ovat sielläpäin tehneet tuhoja. Näistä kerrotaan enemmän.

Kuitenkin se on tapahtumassa, mitä valtaväestö ei vaan halua tajuta: Aika on loppumassa. Uusimpien uutisten mukaan Aasia on menettämässä ruokasatonsa kuivuuden vuoksi. Johtaa levottomuuksiin ja massamuuttoihin, uuteen pakolaisuuteen. Jossain yhteydessä oli mielenkiintosen ironisesti kerrottu - että ilmastopakolaisuus on kasvava trendi. Siis muoti-ilmiö, viihdettä siis.

Nauretaan sitten maha kippurassa sitäkin faktaa, että tässä vuoden sisään on välimerellä hukkunut jo melkein 5000 ihmistä ja määrä on kasvussa. Miksi he sitten lähtevät purjehtimaan aluksilla, jotka ovat kumiveneen luokkaa? Syy on epätoivo, pelko ja ihmisen suuri tahto pysyä elossa.

Tämä vuoden sisään tapahtunut muutos maailmassa on aiheutunut sodasta ja väkivallan pelosta. Siis suorasta ihmisen toiminnasta. Seuraavien vuosien suuri muutos maailmassa johtuu ihmisen epäsuorasta toiminnasta, joka on johtanut ilmaston muuttumiseen ja äärimmäisiin sääilmiöihin. Kuten siihen - että ei sada ja kokonainen maanosa ei saa ruokaa.

Maapallon ilmasto on tehnyt joka kuukausi uuden lämpöennätyksen kuluneen vuoden sisään. Pariisin ilmastokokouksen asettama "turvaraja" on jo lähellä.

Merenpinnan nousu on jo hävittänyt ainakin viisi saarta tyynellämerellä. Saaret olivat asuttuja.

Intiassa yli 330 miljoonaa kärsii kuivuudesta, ruokasadot tuhoutumassa ympäri aasiaa.

Etelänapamantereen jää voi sulaa paljon luultua nopeammin - meret voivat nousta jopa metrin seuraavan 100 vu

oden sisään. - Ja jopa 15 metriä vuoteen 2500 mennessä.

Mutta - jälleen hyvin ironisesti uutisvirrasta, jonka YLE antaa - luki myös näin:

Jyväskylässä viime yönä jopa viisi astetta pakkasta. Ensi yöstä voi tulla jopa kylmempi. Kesäkuussa 2016

Kuivuudesta aletaan kärsimään jo yllättävissä paikoissa, kuten Ruotsissa. Öölännissä pohjavedet ovat olleet hyvin matalalla siitä syystä, että siellä päin maailmaa on satanut ennätyksellisen vähän.

Norja on kieltämässä polttomoottoriautot. Kun miettii kyseisen maan tieverkkoa - niin ongelmia tulossa. Ilmastonmuutoksesta on tullut myös uusia tutkimustuloksia: Se muuttaa meidän ruokaviljamme myrkyllisiksi. Ja jälleen vesi on syynä. Liika vesi rankkasateiden muodossa kyllä antaa kasveille kasvupyrähdyksen ja hyvät mahdollisuudet myös varastoida ympäristön myrkkyjä itseensä.

Tämä tapahtuu nyt. Vanhaa tarinaa tämä, että vaikka koko maailma lopettaisi päästönsä juuri NYT - niin vahinko on jo tapahtunut. Meret tulevat nousemaan ainakin 5 metriä seuraavan kahden sadan vuoden kuluessa. Missä kaupungeissa se sitten vaikuttaa?

No listaa kaikki maailman kaupungit, jotka sijatsevat joko meren rannalla tai sellaisen joen varrella - joka on aika lailla merenpinnan tason kanssa kihloissa.

Aamulla kai heräsin, keitin kahvia - join sen ja söin jotain. Sitten lähdin jonkun ajan kuluttua bussiasemalle. Ajattelin että jos kello 11:25 autossa ehtisi autoon, joka menee pääskysmäkeen. Vai olisiko kuten ehkä on - se on se sama ajoneuvo. Pitäsikö siis kertoa säästä? Oli myrskypäivä. Kylmä myrskypäivä. Lähdin Jämsänkoskelle sitten kello 10:50 bussilla. Ja kyllä tämä listamainen kertomien itseänikin huvittaa. Mitä vittua.. mutta menköön.

Jämsänkoskella sitten menin R-kioskiin kahville. Mikä on tapanani, muttei aina. Samalla huomasin raha-automaattiyhdistyksen lanserraanneen uuden pelin automaatteihinsa. Kokeilin sitä. Nimi tais olla joku ... en nyt muista, sama se. siinä oli joku poliisiauto näytöllä. rikospeli, kolme linjaa-tyylinen peli. Ei voittoa.

Lähdin siitä sitten kävelemään kohden töitä. Joista tällä kertaa kai voi kertoa ehkä ensin sen ei niin syvälisen asian.

Jatkettiin sopimusta ja sain tänä vuonna sitten ihan kesäloman" Vain toinen lainausmerkki sen vuoksi, että se saattaa olla ihan stressitön loma. koko heinäkuu ja vähän kesäkuusta. Sopimusta on

viimeiseen päivään tätä vuotta 2016.

Ja sitten siihen syvällisempään asiaan.. Tuli hinnoilteltavaksi lasten jakkara, siis sellainen jonne he voivat kiivetä - jotta yltävät ehkä vessan lavuaarille, että pääsisivät pesemään hampaansa.

No lasten tavara. On tuolla muitakin sellaisia myynnissä - mutta tällä kertaa sitä vain ..

taas ne saatanan isyystunteet pääsivät vähän päälle. Vieläkin niitä siis on ja siis voivat tulla vähän päälle ihan nyt sellaisista tavaroista, jotka ovat suunnattu lapsien käyttöön. Mitä siitäkin sitten ajatella.. En tiedä tai oikeammin sanottuna - en uskalla analysoida asiaa. Mutta se kai on elämää.

Töistä päästyäni sitten mä ajattelin kaikkea - pääosin sitä sopimuksen jatkumista ja asioita - joita en voi kirjoittaa tänne - joten kävelin Jämsänkoskella Bar Tonaan parille. Tai kolmelle.

Aikaa oli se tunti ennen seuraavaa bussia Jämsään - kiitos kesäaikataulujen.

Kävin sitten vielä Jämsässä pubissa - koska tuntui vain siltä. Kokeilin sitä Raha-automaattiyhdistyksen uutta peliä ja sieltä tuli voittoa. kuten 65e

Junaliput Helsinkiin pitäisi tässä ostaa lähipäivinä. Viimeistään ensi viikolla. Jälleen menopaluu halpaan hintaan. Siellä on ystäviä ja mä tahdon nähdä maailmaa ja kokea tätä elämää.

Merkinnän kuvat ovat ajatellusti aseteltuja kuvia itsestäni ikävuosiltani 3 - 38

Tänä vuonna tulee siis se 40 vuotta täyteen. Ehkä sen takia mä tahdon tänä vuonna kokea elämää vähän enemmän.

Joten mitä tahtosiin tällä kertaa sitten kertoa? Ainakin suljin jo silmäni, joten asioilla on siis tapana virrata tietokoneeseen sormien myötä. Pikakirjoitustaidot.

Valittu musiikki Spotifyn viikon suosituksista: Fuath - Spirit of the north. Toimivaa. Kesäloma siis on alkanut, junaliput ostettu ja noutamista vailla. Jotain päätelmiäkin. Mä tykkään olla yksin, asun yksin jo yhdettätoista vuotta. Ja jos lasketaan aikaisempi aika ennen omaa asuntoa - niin vuosia yksinelämiseen tulee se seitsemäntoista. Joten kyllähän sitä ne isyyshaaveet joskus tulevat vielä pinnalle. Kärsin silloin ne tunteet taas ja upotan takaisin pohjaan odottamaan seuraavaa kertaa, kun ne tulevat tajuntaan. Kai siinä jotain vihaakin vielä tulen kokemaan.

Tuo niin sanottu "työ" ei tee mulle mitään hyvää. Ei ole mitään odotettavissa sen paikan kautta. Ja tuossa sanalla 'työ' oli liian pienet lainausmerkit, mutta Malesia olisi suuttunut, jos olisi lainannut Petronals Towerin kaksoistorneja..

Työ on toimintaa, josta saa rahaa nimeltä palkka. - ilman mitään palkkatukia.

En jaksa sitä sen enempää ajatella. Tällä viikolla ovat sitten Jämsänkosken markkinatkin ja kun muistin, että bussikortissa on vielä tämä viikko voimassaolevia matkoja - niin voisi siellä käydä. Ne ovat torstaina. On luvattu ukkosta torstaiksi.

Tuossa oli Jämsänkin markkinat. Kävin kävelemässä keskuskadun. Ihmisiä ihan helvetisti. Himoksella kun joku festari taas. Evakoiduin siitä pariksi päiväksi sitten mökille.

Tämä pitäsi siis olla jotain yöllistä? Eipä nyt ole asioita pahemmin mielessä. Tuossa pari tuntia kirjoitin tuota mun uusinta pitkää tekstiä, jolle en vieläkään ole nimeä kehittänyt. Tuntui hyvältä saada sitä tuotosta taas eteenpäinkin.

Jos sitten huvin vuoksi tekisi aikamatkat kirjassani. Tämä päivä silloin joskus:

Totalselfhadret. Eivät ne kuitenkaan spotifystä mitään rahaa saa, pitää muistaa joskus ostaa ihan fyysinen levy. Ja tietokoneeni heittää, että yhteys muodostettu - radiactive faste on erinomainen. näin huutaa puhekuplassaan windows. Uudelleen nimetty langaton verkko. Ja kuten kappaleessa nyt lauletaan..

Kaksi sanaa, joilla saatanan voimakas merkitys myös nyt. Tässä elässä, kun tämänkin äijä lähestyy sitä uutta vuosikymmentä. ensi kesänä olen 40v. ..silti jatkan.. Ainakin tuon kahvin juontia, mutta mitä muuta?

Olen niin sanotulla kesälomalla, joka on realisesti vain sopimusten välissä oleva aika -jolloin olen työtön. Ei sillä, joskus on hyvä irroittaa itsensä verkoista. Tänä kesänä olen ajatellu vain lähteä iltaisin soutelemaan vanhalla, itse kunnostamallani, noin 70 vuotta vanhalla puuveneellä pitkin järveä.

Toivottavasti ei mene autoja ajotietokoneineen tiellä ohi, tai taivaalla jotain lentokoneita robottitoimintoineen. Tahdon olla tuolloin vain ajattomassa ajassa ja vain kuunella mitä ääntä vene päästää vedessä. Samaa mitä samanlainen olisi päästänyt ihan vuonna 1816.

Ei edes hyörykonetta. Nykyään siinäkin tilassa, jossa tulen soutelemaan - on melken 20 meganen nettiyhteys langattomasti. Kuristakoon koko maailma siihen lankaan itsensä - MINÄ TAHDON AJATTOMAN AJAN !

Ei kuitenkaan hutia ja järvestä ylös naarauksia, ei taida olla ajankohtaista nyt.

Tässä sain hyvän idean siihen uusimpaan tekstiini - joka on kehitteillä. Teen perusidean uusiksi käyttäen - tietenkin - omaa elämääni taulukankaana. Tämä on siis yöllistä..

Joten paljastaisiko - ihan sen vuoksi, että käviälaskurissa oli luku 017666 ( 7-1=6) , että.. mutta jos täällä sen paljastan - niin menee uusin teksi pilalle. OK, en tee niin.

Vihaa minussa on. Uuttakin vihaa tulee olemaan. Se on kuten supertulivuori. Kerää painetta, kunnes kate ei enää kestä vaan tulee tuhoisa räjähdys. Pitää joskus päästellä kuten laavaa ulos. Että ei pahempaa tapahdu. Ja siinähän olisi sen iltalehden pääsivun otsikko vuodelle 2029.. juu. Ei

Keräys sitten menneisyydestä. Vuosi, poiminta silloisesta merkinnästä ja mitä sitten nyt siitä.. siis plaa plaa blaa.

Tuliko tuossa sitten kelattua tätä elämää? Hyviä ja sitten huonoja muistoja.. Hyvää asiaa tulossa LÄHITULEVAISUUDESSA.

On se sana, joka lukee sen oven yllä, josta menen parin päivän päästä. Kyltti on kiinni Helsingin päärautatieasemassa. Alkaa pikkuhiljaa ilo nousemaan. Tämän yön tahdon käyttää teksiini, huomenna nukun. sitten mökille ja illalla järvelle.

Lauantaina Suomen pääkaupunkiin. Mun oikeastaan pitäisi lisätä kotisivukansioon kuvia Jämsän rautatieasemalta. Tämän kaupungin paras paikka.

Tuossa viimeisin kuva, jonka olen kotisivukansioon lisännyt. Ihan helvetin mahtava paikka Suomessa: Helsingin päärautatieasema.

Ja minä olen onnellinen siitä, että on syy käyttää välillä sitä. Tässä elämässä siis johonkin päässyt. Minä, joka ei saanut joskus mennä tehtaankadun yli Kaipolassa ja joka pelkäsi - kuten Jämsää..

Pläjäys on sana, joka oli tänään uutisotsikoissa. Joku lokki oli kantanut kilon painoista lahnaa - joutunut häirinnän kohteeksi muiden lintujen toimesta ja pudottanut sen kilon lahnan. Suoraan jonkun tontille, joka siitä sitten tietenkin julkisuutta oli hakenut.

Paljon tapahtuneita asioita ja myös rentoutumisia järvellä soudellen on ollut tämä kesä.

Lyhyt matkakertomus näin alkuu. Olen paljon mennyt junilla, jos karkeasti laskisi tuon 350 kilometriä - joka on Jämsästä Järvenpäähän (laskussa myös muut junamatkat) - niin se menisi näin. 5 vuotta Jäkessä, 10 kuukautta. kaksi oli lomakuukauksia. Joten.. Kävin keskimäärin kaksi kertaa kuussa Jämsässä. joten

10 x 10 = tulos x 5 + 6 x 350 + muut junareissut: Kilometrejä olen siis mennyt vähän alle 6000km raiteilla. Eikä koskaan ole sattunut seuraavaa.

Aika hauska juttu kylläkin. Junani lähti Tampereelta ja päätin, ettei yksi olunen nyt ravintolavaunussa haittaa. Vitsailin vielä siellä, ettei tää matka nyt yhteen kaljaa katkea. JA samassa tuli kuulutus. Junaliikenne seis välillä Toijala - Riihimäki ukkosen aiheuttamien sähkövaurioiden vuoksi.

No siinähän sitten seistiin vähän aikaa. Ensin puoli tuntia junassa, onneksi ilmastoinnit toimivat. Oli nimittäin hellekausi tuolloin. Sitten tuli kuulutus, että busseja tilattu. No siinä sitten noin 200 ihmistä meni Toijalan aseman eteen, josta kiireellisimmät noukki yksi bussi. Muita ei tullutkaan, vaikka piti. Toijalan asemalla on paikallinen taksiyritys - jolle tämä hetki oli kultaa. Parit tilataksit siitä sitten lähti. Kului tunti ja tuli katsottua viimein se Toijalan asema sisältä. Ei kioskia. Sitten tuli tieto että kaikki takaisin junaan! Rata toimii jälleen! JA junassa todellakin oli tunnelmaa.

Saavuin Helsinkiin seitsemän maissa ja Espooseen pääsin kahdeksan maissa. Ehti kauppaan. Tämä reissu oli juomista varten. Edellinen oli täysraitis ja sellaisia tulee olemaankin aina välillä. Asiat kun muuttuvat.

Paluumatkalla ei tapahtunut paljon mitään ihmeellistä. Juna oli ajoissa Jämsässä - josta kyydillä mökille asumaan pariksi viikoksi.

Olin sitä mieltä, että päivästä tulee yhtä helvettiä. Mutta ei niin käynyt. Mä loistin myyjän töissäni, asiat vain palautuivat mieleen ja asiakkaat olivat kivoja.

Siis sitten kun sinne pääsin. Odotin Jämsän asemalla bussia jota ei kuulunut. Seuraava tuli ja kerroin sen kuskille, että missäs se edellinen bussi oli - kun ei tullut. Kuski poistui bussista, alkoi satamaan vettä. Kuuntelin sitä bussissa. Kunnon ropina. Sitten se kuski palaa paita sateesta märkänä ja sanoo - että..

Hän oli UNOHTANUT ajaa sen vuoron! Busseillakin on tullut mentyä yhteensä jo vissiin tuhat kilometriä - niin ensimmäisen kerran näin tapahtuu.

Sain töiden jälkeen napauttua joen rannasta ihan mahtavan valokuvan pilvistä, ne muodostivat taivalle niin ukkosia - kun hahmoja. Kuva tullee sivuille joskus. Mahtavan päivän kunniaksi kävin terassilla ja sieltä poistuttuani törmäsin ystävääni. Siihen joka juuri on tullut isäksi.

Aivan mahtava uusi muisto Jämsän torilta. Minä näin ystäväni lapsen ekaa kertaa. Ja kun itsellänihän on asioita päässäni sen isyyden vuoksi, niin oli täydellisen mahtava olo kun katsoin sen nuoren isän hymyä kun katsoi tyttölastaan vaunuissa. mä kun peilaan hyvin ihmisten tunteet..

Tähän astisista muistoista Jämsän torista - se paras. Tulen aina muistamaan.

hitto.. taas pitänee kohta pestä silmälasit. Oli se vaan nii hemmetin mahtava tunne peilata. Kaverini hymyn tulen muistamaan.

Se oli tiistaina. Tänään keskiviikkonakin oli hyvä päivä. Tuossa illalla sain viimein pari mahtavaa ideaa siihen mun uusimpaan tekstiin - sellaisia ideoita - että saan sitä eteenpäinkin.

14500. päivä elämää minulle tänään. Noin kertoi kotisivuilleni asettama koodinpätkä, joka laskee päivien määrää syntymästäni

alkaen. Eli ei minulla tällä otoksella olisi ollut mitään muuta kerrottavaa. Mitään mainittavampaa ei ole ollut, josta julkisesti voisi purnata. Ikäänkuin tuon numeron pakottama täytyi kirjoittaa parit rivit.

Kai tässä sitten pitäisi tehdä ns. taulukko menneestä, kerta tämä päivä nyt on. Jos sillä saisi jotain nettipäiväkirja fiilistä päälle. Tosiaan. Tänään elämäni 14500 päivä, seikka - josta tulin tietoiseksi vasta kun näin numeron sivuillani. 14500 päivää elämää mennyt siis tähän mennessä. Ja jos nyt nopeasti päässälaskettuna se sama luku kertaa kaksi, niin se olisi joskus 29000 päivää täynnä. Toisen 39 vuoden päästä siis. Laitetaan se luku vielä tänään vaikka ihan googlea varten 14500

Vuosiluku	Ote merkinnästä 22.08 ky. vuonna	mitä siitä nyt jaksais satuilla..
2003	"huomenna junalla jämsään."	Monta junamatkaa tuohon aikaa sai nauttia.. Ja koska VR alensi lippujensa hintoja - niin niitä matkoja saa tässä tulevaisuudessakin nauttia.
2004	"oikoratatyömaan saavuttaessani, satoi ja sieltä rakenteilla olevan sillan päältä kuukui kovaäänistä kiroamista. Eli sitten kun menette sitä uutta oikorataa, niin muistakaa se, että sitä rakennettiin kutsuen pimeyden voimia apuun."	Heh. sitäkään kävelylenkkiä en ollut muistanutkaan aikoihin . Kyseessä siis se jo kymmenen vuotta toiminnassa ollut oikorata Kerava - Lahti. Kertaakaan en itse oo mennyt sitä väliä.
2007	"Tupakka- askeihin on tulossa nyt ne varoituskuvat tupakoinnin vaaroista. Kyllä ne kuvat päätyvät jossain vaiheessa myös lasten silmien eteen."	Tuossakin asiassa kesti aikaina. Ne kuvat ovat niihin tulossa tänä vuonna 2016 - mutta mielipide on yhä sama. Lapset saavat ne käsiinsä kyllä.
2008	"Kauhajoella tapettiin tänäänihmisiä, onneksi se ampujakin sitten menehtyi. Vai oliko se sittenkään onni? Siis jos hän olisi jäänyt henkiin vastaamaan teostaan. Siten kenties asia olisi saattanut olla hivenen helpottava uhrien omaisille. "	Niin ja aivan. tuosta tragedista on kulunut yhdeksän vuotta.
2011	Sadealue, sateenvarjojen pakkokäyttö, idioottimaista käytöstä >>	Suoralinkki !

Siinähän toi oli taas. Surkuhupaisa nettipäivämerkintä - ehkä turha, mutta 14500 päivää täynnä, niin kai sille jotain piti keksiä.

Nyt ajattelin tehdä sitä, miksi avasinkin tietokoneen. Jatkan uusimman tekstini työstämistä.

Italiaa koetteli maan historian rankin maanjäristys. Monta kaupunkia tuhoutui, tuhansia kodittomia. Talvi tulossa, suurimmat tuhot vuoristoalueella. Pakkaselle siis menee jossain vaiheessa elämä EU-kansalaisten telttakylässä. Maailma auttaa kuitenkin.

Toinen uutinen, joka koskettaa itseänikin. Se Koskenpään Siwa lakkautetaan ensi kuun loputtua. Sinne jää vanhuksia, joilla ei ole omaa autoa. Kuolinisku kylälle. Kyseinen "taajama" on noin kolmenkymmenen kilometrin päästä Jämsästä. antamani mitta saattaa olla tässä väärä, en näe tällä hetkellä tarvetta tarkistaa välimatkaa.

Siinä kävi miten kävi, muttei minulle jäänyt mitään vihaa itse myymälää kohtaan. Sitä viikkoa olen sittemmin miettinyt mahtavana kokemuksena elämää. Jos se olisi jatkunut sen kesän, niin olisin tutustunut moneen mahtavaan ihmiseen siellä. Hieno kylä se Koskenpää kyllä on. Ja nyt sieltä ollaan kauppaa viemässä. Surullista tietenkin. Kuukaudessa ehtii kuitenkin tapahtumaan. Ja tämä päätös on vain yhden suuren kauppaketjun. On niitä muitakin ja siellä on tahtoa saada kauppa kylään. Myös ostovoimaa ja kannatusta on.

Tässä olen saanut tosiaan sitä mun uusinta pitkää tekstiä taas eteenpäin. Pari ensimmäistä lukua on jo paikoillaan. Paikoillaan siksi, että se johtuu työskentelytyylistäni. Kirjoitan palasia ja kudon ne sitten yhteen.

Vuosi, poiminta läheltä viidettä heinäkuuta kyseiseltä vuodelta ja mitä siitä sitten nyt voi sanoa.
2002	ILTASANOMAT uutisoivat että tuuletinkauppa käy kuumana. Hyvä myyntikikka laittaa kaksi niitä puhaltamaan kassalle. Siksi meni 19 €	Muistamapa senkin ostoshetken. Siinä liiketilassa ei enää ole kodinkoneliikettä, vaan joku kudekauppa jonka yhdellä seinällä on hitosti käyttämättömiä TV-antenniliittimiä.
2003	naapuri käveli ruokakaupasta pahvilaatikko päässänsä kotiinsa	Muistan tuonkin. Se oli outo nainen, se naapuri
2004	oli kuuma päivä, aurinko paahtoi siinä keskusaikiolla. Voiko olla sen Jämsäläisempää kuin olla läsnä Jämsän äijän valinnassa? Ainakin mä koin aika vahvat kotiseutu-fiilikset.	Taas joku hetki elämstä, jonka muistan. Tänä vuonna sattui olemaan sen verran kuuma päivä - että markkinat jäivät puoliksi näkemättä.
2005	Eli mä sain asunnon ja tänään kävin katsomassa sitä. Oli oikein hieno ja tilava. 32 neliötä.	Niin. tämä. Paljon täälläkin on tapahtunut.

2004	Siis tämä on ensimmäinen kerta kun käytän tätä uutta AMILOani sylimikrona.	Vissiin oli tämän edeltäjä. Muistaakseni laiteen kaijuttimet jäivät käsien alle, kun kirjoitti. Vanhat tekstit tulivat sillä kirjoitettua, hyvin siis tuli kiilloitettua senkin näppäimistö..
2005	Eli mä sain asunnon ja tänään kävin katsomassa sitä. Oli oikein hieno ja tilava. 32 neliötä.	Siis tämä. kotina hyvin palvellut, paljon täällä elämää kuultu. Ystäviä tuottu.
2006	80 salamaniskua.. Pitkän hellekauden jälkeen on luvassa VOIMAKKAITA JA VAARALLISIA ukkosia kotisuomessamme.	Tähän vuoteen, 2016 mennessä sateet suomessa ovat voimistuneet ja ukkoset myös.
2003	Pohjoissuomi ollut tänään vailla puhelinta ja internettiä. Kuitenkin siellä vielä ihmiset ovat elossa. Tosin ei vielä tiedetä sitä, että kuinka monelta hävisi elämän tarkoitus ja tappoivat itsensä vain sen takia että netti pimeni.. Maailmassa on taatusti jossain sellaisiakin.	Hieno ote. kai joku helvetin sääilmiö takana oli tuon asian. väärä sanajärjestys, mutta menköön. Tuona päiväna olin jämsässä menossa sairaalalle päin - koska entinen nainseni oli töissä siellä.
2007	Mä sitten kävin siellä Espoossa, tulin tänään - lähdin viime lauantaina eli pari päivää sitten. Matka oli juuri sitä, mitä mä olen tässä kaivannut. Siis vähän irtiottoa tästä kaikesta nykyisestä.	Toistuu tänäkin vuonna. Ja helvetin hyvä niin. ei muuten jaksais, ellei elämä olisi vienyt mua jossain vaiheessa eteläsuomeenkin. Että jäi ystäviä sinne.
2008	tosifaktahan on se, että toi mitä mä koin nuoruudessani - se masennus ja kaikki siihen johtaneet syyt ja mitä olen sitten tässä kokenut - niin ne ovat johtaneet siihen, että jos mä koen suurta onnellisuuden tunnetta - niin se ei ole pysyvää. Mä en salli itselleni sitä, että olisin onnellinen.	Toikin valitettavasti pätee tänäkin vuonna, 2016 ja myös vuonna 2046
2009	. Tänä viikonloppuna on ollut hyvää aikaa. Eilen lähdin tuonne keskustaan kun siellä oli Akuliina anniskeluravintolan kesäfestivaalit joiden esiintyjänä oli tällä viimeisellä kertaa Timo Rautiainen, Jussi Lampi ja Sakari Kuosmanen. Sade ei haitannut menoa. Lisäksi löysin lapsuudenkaverini uudestaan. Illan todellisena kruununa oli se - että pääsin vaihtamaan muutaman sanasen itse Rautiaisen kanssa. En pyytänyt nimikirjoitusta, vaan kysyin asiaa joka on mietityttänyt mua pitkään. Trio Niskalaukauksen kappaleessa Lajinsa viimeiset on kohta, joka kuulostaa aivan 1990 - luvun alun virreltä. Kysyin että onko kappaleeseen mahdollisesti lainattu virsiä, mutta Timo sanoi että se on silkkaa sattumaa.	Ihan saatanan hyvä muisto...