Poiminnat ovat muistoja, joihin tahtoo nopeammin päästä käsiksi. En millään voi muistaa sitä kaikkea mitä tässä nettipäiväkirjassani on.

01.10.2004
Aina vaan kylmiä aamuja

Kello on ennen aamuyhdeksää, enkä mitä tiedä maailman tapahtumista yhtään mitään koska ei ole avannut mitään mediaa. Kuukausi taisi vaihtua viime yönä, joten tein jälleen uuden asiakirja ja muutokset kirjan linkityksiin. Lokakuu04.

Se alkoi kylmästi. Hyvä puoli siinä jäätävässä aamussa on, että mehuni ikkunalaudalla ovat pysyneet kylminä. ikkuna on sellainen vanha **** jota ei saa kunnolla kiinni. Mutta vielä on kesäaika! Lämpötila ulkona on +2.1c. Viime yön kylmin oli asteen alempi ja eilisen lämpimin lämpötila 24 astetta korkeampi. Ehkä pitäisi sille anturille jotain tehdä, vaikka korjata sen asentoa. Se nimittäin on tämän rakennuksen seinässä kohta kiinni. Ja kun aurinko lämmittää seinää, niin tietty siinä voi olla korkeampia lämpötiloja.

Lokakuussa tulee viimein se syksyn osa, joka poistaa lehdet puista syysmyrskyissä. Ehkä tulee vetinen kuukausi tästä. Toivottavasti vain vetinen. Marraskuussa (joka on seuraava kuukausi ja silloin pitäisi olla päättötyö valmiina..) Marraskuussa ei viitsisi muistella tätä kuuta verisenä.

Jossain päin kyllä verta vuodatetaan, punaista väriä sen rauniokaupungin tuhoutuneeseen viemärijärjestelmään.

Tänään on myös perjantai ja se tarkoittaa sitä että huomenna voi nukkua pitenpään. Tänään koulutus alkaa kello kymmenen. ja jälleen sitä kaiketi voisi valita jonkun kuvan koristamaan tätä kirjaa. Mitä olet mieltä tuosta kuvasta? Mitä alat miettimään? Ja mitä hittoa se tyyppi on tehnyt?

Ainakin se matkustaa junissa. Sen tyypin olinpaikka on Järvenpäässä. Se polttaa tupakkaa tunti sen jälkeen kuin kirjoitti nämä lauseet. Kuvassa olen minä. Tulee uusi mielihalu mieleen katsoessani tuota kuvaa. Halu päästä laseista eroon. Nykyään tekniikan taso taitaa olla sillä korkeudella että se ehkä olisi mahdollista. Kaikenlaiset taittovirheet voidaan korjata. Jos olisi rahaa.

Episodi tapahtui juuri. Täällä IJKK:n asuntoloissa, kuten varmaan muuallakin koulujen asuntoloissa, on aamukierrot. Että asuntolaohjaajat kiertävät katsomassa kaikki huoneet ettei kukaan ei saanut kohtausta yön aikana ja kuollut. Sehän se pääperiaate on. Ja se on hyvä niin. Minulla on vanha trauma, jonka takia tätä käytäntöä en siedä. Johtuu Haukkalan ajoistani.

Siellä ne kävi huoneessa potkimassa ylös. Tuli huoneeseen vaikka sanoit ettet ole pukeissa. Tulivat väkisin. Siitä olen saanut traumat, koska tuolloin olin paljon heikommassa kunnossa että se ylipäänsä oli mahdollista saada traumat tuosta. Pitkäaikaiset vaikutukset ihmiselämään 3 vuoden psykiatrisella hoitojaksolla avo-osastolla. Ehkäpä joskus vapaudun niistäkin. tässä on kulunut vasta 9 vuotta sen ajan päättymisestä.

hitosti kaikkea on munkin pään sisällä. Kaikenlaista skeidaa..

01.10.2004i
Kolmiuloitteinen maailma

Syksy on ikkunani takana, se viilentää mehujani ikkunalla. Se on se jääkaappi. Ruska vahvistui viime yön aikana. Oli viileätä ja jotkut kertoivat että aamulla oli ollut hallaa. Ruohot olivat kuurassa. Miksi hitossa mä kirjoitan joidenkin sanoneen että ruohot olivat valkoiset? Oliko tänään muuta mistä voisi kertoa. Ruokana oli ainakin nälkäpäivämäisesti riisipuuroa ja sen päälle mehukeittoa. valitsin laktoositonta riisipuuroa koska uusin vaivani vaati niin. Ja koska olin unohtanut ottaa Lactrace-kapselin kämpille. Laktoosinhajoittajaa.

Mutta aamulla. kohtana tätä päivää jolta oheinen kuva itsestäni on. Laitoin sen tähän että joku voisi katsoa sitä. Tänään koulu siis alkoi kymmeneltä. Opettaja tuli sisään 15 minuuttia myöhemmin. Sen piti olla kansantalouden atk-tunti, mutta koska opettaja ei alkutervehdyksien jälkeen sanonut mitään niin aloimme tekemään mitä vaan. Oli kiirettä sen Front Pagen 'hienoimman' version kanssa kun se www-sivujen lopputyö piti palauttaa tänään. Eli koimme ongelmia sen ohjelman kanssa.

"Tallenna kaikki" olisi ollut hyvä piirre siinä ohjelmassa, jossa muokataa montaa tiedostoa yhtä aikaa eikä sitten aina muista tallentaa jokaista erikseen ja sitten sitä on pulassa mietteidensä kanssa, että miksi tämä ei näy? Mikä meni koodissa pieleen? Siis jännä juttu se, että tässä versiossa front pagea, jolla nämä sivut teen kämpillä, niin on tuo hyödyllinen komento, mutta hienommassa versiossa - josta pitää maksaa itsensä kipeäksi - sitä ei ole. Kaiketi se on katsottu turhaksi.

Teimme www-sivuja kuvitteelliselle Rannikon maatilamatkailu yritykselle. Sivujen nimet olivat ratsastus, majoitus, luonto, ravintola, sijainti, yms. muuta tarpeellista. Ja mun piti kirjoittaa jotain luonnosta sen jälkeen kun oli auttanut muita. Kaikilla oli vaikeuksia. Osasin auttaa taitojeni mukaan. Tuskailtiin maikan takia. Sellaistahan se on atk-luokassa kun tunteet kiehkuvat ja tappouhkauksia kuuluu ohjelman suunnittelijan päänmenoksi.

Mä tuskailin sen 'luonto'-osion takia.

"kirjoitan mä tähän, että täällä haisee paska, metsät ovat myrkkyä täynnä ja että naapurin isäntä tulee aina illalla aitan taakse runkulle?"

Tiesihän se mitä siitä kommentistani seurasi naislaumassa. Naururemakka. Lopputuloksena oli se että mä poistin sen osion. Olinhan kertonut muualla siitä luonnosta. Mutta saimme ne tehtävämme viimein ja vihdoin mahtumaan levykkeille. Sammutimme tietokoneet iloisena siitä, että viimein saimme tehdä sen. ja lähdimme pois, poistuimme rakennuksesta mutta emme pysyneet yhdessä.

Koska meillä jokaisella on oma elämämme.

Kävelin siitä sitten kämpille oltuani koululla jonkin aikaa saamassa tarpeekseni netistä tältä viikkoa. Sitten tulin kämpille, toin repun tänne ja sitten lähdin kauppaan. S-market.

En mennyt sen Riinan kassalle, vaan irenen.

02.10.2004
Se pilvistyi muttei sada.

Sää ei ole enää yhtä aurinkoinen kuin se aamulla oli. Tämä ilmiö on toistunut jo monta kertaa tällä viikolla. Siellä me olimme tunkkaisessa ATK-luokassa Googlen kanssa, vaikka ulkona taivas oli sininen ja olisi ollut mitä mainioin ilma olla Tuusulanjärven rannalla. Mutta se ei kuulu merkonomin Opsiin, opintosuunntelmaan.

Mutta tänään kävin kaupassa saamassa ostokseni ilmaiseksi. Vein viimein sen tämän lukuvuoden ensimmäisen pullolastin S-markettiin. Oheisessa taidekuvassa on 4.10 €

"Jos sen lisäksi oli henkilöllä lompakossaan 3 € ja hän voittaa hedelmäpelissa 10 €, niin montako euroa voittoa hän sai? Anna vastauksesi runomitassa, trigologimetrisessa kaaviossa, jossa näkyvät myös juomapullon keskiarviotu tilavuus, jos siellä ei ole mitään."

henkilöllä oli kaupasta tullessaan enemmän euroja kun mennessään siihen kauppaan. Lisäksi täytyy sanoa että opettajalla on hyvä opetustyyli ja pidämme teistä

Koe on siis tulossa. Koevastauksia oikeudenmukaisuudesta tai ainakin ympäristöstä, sen saastumisen estämisestä pitäisi vastailla kokeeseen ensi viikolla.

Mutta käydessäni siellä kaupassa käytin tällä kertaa sen Liisan kassaa. Riina oli Liisa.

03.10.2004
yöllä yritetty olla oikein viisas.

Olen tässä alkanut jälleen kirjoittamaan jotain, mistä voi jo nyt sanoa ettei se menesty kylliksi että sen julkaisisin joskus netissä. Taas on yö, kello taitaa olla yli puolenyön. Entä sitten? Mitä hiton väliä sillä on että kuinka mä valvoin viikonloppuna ja mitä hittoa mä tein. Sitä vain taas alkaa käyttämään sitä hyvää juttua, että kaittaa silmät kiinno kun kirjoittaa. Kerta se sujuu aika hyvin.

Kirjoitin myös uutta juttua minä-osioon sivuille. Sellaista mitä siellä on jo ennestään. Juttuja musta, sellaisia pahempia.

03.10.2004i
Lähestyvää sadetta.

Sitä vain on ihmisillä kummallisia taipumuksia, erityten tietynikäisillä naisilla, avata sateenvarjo kun sadetta ilmassa on noin 1 pieni pisara neliömetrin alueella. He avaavat sateenvarjonsa etteivät kastuisi harvassa tihkusateessa. Tai sitten alikulkutunnelissa, missä ei sada niin ovat noiden ihmisen sateenvarjot avoinna.

Ja tämä johtuu joidenkin ihmisten halusta pysyä mahdollisimman kuivina, vaikka ovatkin 70% vettä. Ja niitä varjoja näkyy olevan auki myös sadekuurojen välissä ikäänkuin valmistilassa. jos sieltä taivaasta sentään tulisi yksi pisara koko kaupungin ylle ja jos se yksi pisara osuisi juuri hänen sateenvarjoonsa, niin pelastaako se tämän täti-ihmisen päivän?

Vasta jos sade on kastelevaa, niin silloin mä käytän varjoa.

Siis ottaa päähän sateenvarjojen turha käyttö. Koska ne näyttävät tyhmiltä silloin kun ei sada. Vesilätäköissä ei näy siihen osuilevien pisaroiden renkaat, niin silloin pitänee käyttää varjoa ja se neuroosi varmaan iskee kaikkiin naisiin jossain elämän vaiheessa.

03.10.2004ii
Sitten tuli mokattua

Eli ei siis vieläkään tässä kuukaudessa tätä kirjaa ole vieläkään tullut niitä dodeja alkuun. Pieni moka vie ne.

'Kopioi' tarkoittaa eri asiaa kuin 'liitä'. Siis ne olivat leikepyödällä, ne dodit ja sitten mä nopeasti valitsin siitä pikavalikosta jotain ja muutaman sekunnin päästä tajusin valinneeni väärän vaihtoehdon. Joten leikepyödälläni on sana 'Dodialue' ja samalla satuin liittämään dodeissani käyttämäni tekstimuotoilunkin. Että näinkin voi käydä. Pieni moka, turhaa työtä tein senkin minuutin kuin muokkasin ne dodit muistiossa.

Jättimäinen korppi katsoo ihmissilmällään Helsingin rautatieaseman laiturin päästä kuinka salamat lyövät toisaalla ja toisaalla räjähtää ydinpommi. Asemalaiturilla on verta. Helsinki_doomsday.jpg.

Olen pikkuhiljaa alkanut kehittyä kuvankäsittelijänä. ohessa 'interpain.jpg, 7.23 kt. Siinä olen muokannut hivenen naamaani ja työntänyt intercityjunan silmääni. Slogan: Matkusta junalla, se on kuin tikku silmään. Näitä muokkaamania kuvia on kohta enemmänkin netissä. Kuvagalleria voisi toimia aika hyvin niiden näyttöpaikkana. Tuokin kuva on siellä värillisenä.

Tyyliin kuuluu se että kuvat tässä kirjassa ovat mustavalkoisia. Nekin joita jo on. Siitä voisi tulla aika hyvä juttu. Mustavalkoinen kirja.

Tietokoneella, joka on käsieni alla lämpimänä, pystyisi tekemään niin kammottavia kuvia että itsekään ei niitä haluasi katsella. Voisin lisätä silmien määrää kasvoissa, otsaan yksi ja kieleen toinen. Ne ovat hienoja, joissa laittaa silmän taivaalle isona katsomaan alas. On kuva, jossa silmä katsoo alas ja siinä on se raidenäyttökin. Mikään ei enää ole niin kuin se näyttää olevan. Kaiken voi muuttaa digitaallisesti.

Tietokoneet hallitsevat maailmaamme. Mikrosirut ohjaavat kaikkea. Jos menettäisimme luomamme tekniikan niin kaikki kaatuisi. Tietokoneet siis ovat tärkeitä nyky-yhteyskunnalle, mutta miksi sen nimi on typerästi "tietokone". Ok, onhan siinä tietoa sisällä. Ja se käsittelee sitä joten se on tietoa käsittelevä kone. Tietokone, mutta sanana se on typerän kuuloinen. Uutiset ja sää. Sää.

"mitä sää olet tehnyt viime aikoina?"
"mitä sää on tehnyt viime aikoina?"

Näitä sanaleikkejäni. Sää on ulkona kylmänä ja ikkunasta se pääsee sisään. Anturi joka mittaa lämpötilaa - niin se pitäisi kyllä korjata sen asento. Se on rumannäköinen. Tänään ajattelin tehdä sen jossain välissä, mutta en tehnyt sitä. Ehkä sen voisi tehdä jossain välissä lähitulevaisuutta.

Tein siis mokan liittyen siihen pikavalikkoon, jonka saa hiiren oikeanpuolisella näppäimellä. Kopioi, liitä, leikkaa.

Teinköhän myös mokan tietotekniikan kanssa aikaisemmin tänään? Matkapuhelinteknologia on tukiasemien peittoalueiden seitti jonka valokaapelit sitovat yhteen. Jos lähettää viestin niin vastaanottaja saa sen. Oli sitten välissä vaikka 1000 kilometriä, niin viesti tulee alle sekunnissa. Tekstiviesteistä siis puhe.

Kuuntelin äsken kaapelia pitkin musiikkia stereoistani c-kasetilta PC-kajareiden kautta. Vaihdoin johdon koneeseen, jotta voisin kuunnella mp3-musaa. olen laittanut pikavalikon MP3-soittolistoja sisältävälle kansiolle ja tänään aikaisemmin mä olin muokkaavani siten paremmaksi. Mutta nyt huomasin että olin poistanut sieltä tavaraa ja ne listat pitää luoda uudestaan.

Huomenna on maanantai. On luvattu tuulta, pilvista ja ehkä sadetta. Me varmaan manailemme säätilaa huomenna. Katsomme jännittyneinä koulun intranetista viikon ruokalistan ja päätämme oman makumme mukaan että koska on hyvää ruokaa ja koska ei. Tutkimme sähköpostimme, ehdotamme kaiketi taas kahvitaon pitämistä kello 13:20, mutta osa porukasta aina haluaa pitää tunnit yhteen joten pääsemme kaiketi kahville vasta 13:50.

Ehkä me taas sanomme olevamme väsyneitä maanantai takia. Ehkä jälleen vitsailemme sille yhdelle maikalle, että hän tapaa meitä aina väsyneitä. Toisen tunnit kun ovat perjantaina. Muttei tällä alkavalla viikolla enää. jakso vaihtuu torstaina.

Eli jos kirjoittaa koulusta sunnuntai-iltana niin on mahdollista samalla päivittää tietonsa tulevasta. Muistaa mitkä tehtävät pitää palauttaa ja miksi.

Me varmaan odotamme uusia lukujärjestyksiä. Ne ovat seuraavalla viikolla puheenaiheena.

04.10.2004
Maanantaiaamu ennen kello kuutta

Heräsin polttavaan tunteeseen. Kello oli 3:56 kun sitä katsoin puhelimesta. Huoneessani on Samarin hedelmäsuolaa tilapäisiin happo-ongelmiin. Vai kuinka se slogan meni..

Mutta osasyy heräämiseeni oli joku iso auto tuossa kadulla. Eihän se mitään olisi häirinnyt, jos se olisi mennyt ohi. Mutta kun sen piti jonkun syyn takia seistä tuossa.. Maanantai alkoi niin.

Kävin viisi minuuttia sen jälkeen vessassa ottamassa sen Samarinin. Ennen sitä kuulin radiosta että Markus Hippi osti huonekaluja pakosta. Kun ostetaan huonekaluja pakosta niin eikös siinä ole jotain taustalla. Olisi paremmin voinut se tyyppi kertoa sitä että miksi oli käynyt niin? Kaiketi se kertoikin sen, mutta mä olin jo sammuttanut radion. Kysymys Yle Suomen toimittajasta siis.

Yritin siinä sitten palata vielä pariksi tunniksi nukkumaan, kello oli 4:04. Jonkun kumman syyn takia nämä aamuiset kellonajat ovat jääneet muistiin. 4:35 mä sitten kyllästyin yrittämiseen ja aloitin tämän maanantain. Ja koska aika oli se kiinnostavin juttu, niin katsoin kännykän kalenterista sellaisen mielenkiintoisen tiedon että tänään on yksi koe johon piti lukea. Mä luulin että se olisi vasta huomenna. Sama se.. Se koe on helppoa. Pieni pänttäys riittänee.

cmx - Baikonur.mp3 soi. ehkäpä joskus sitten kaukaisessa tulevaisuudessa kuuntelen tätä bändiä kun olen vanha. Kaukainen tulevaisuus käsittää vielä 50 vuotta. Mä vanhenen, mutten voi sille mitään. Joten en enää välitäkään asiasta.

Kirjoitin sitten muutamaan kehitteillä olevaan juttuun lisää tietoa. Kauniita lauseenrakenteita ja toisiinsa sopivia sanoja. Sitten katsoin ne 540 kasvokuvaa itsestäni hakien jotain hyvää kuvaa, josta saisi pienellä muokkauksella sivuille asettamiin vaihtuviin kuva-kollaaseihin lisäväriä. Sitten kun saan päivitettyä sivuni, niin niistä tulee taas ulkoasullisesti toisenlaiset. Kuvia on enemmän.

Mutta minkä tähän voisi laittaa niitä muokkaukseen kelpuuttamistani? Esitin kysymyksen itselleni, menin noutamaan niitä kuvia kansiosta ja päädyin tuohon otokseen. En tiedä miksi, mutta se miellyttää mua.

Onko siinä jonkinasteista sairasta mielenkiintoa itseään kohtaan? Varsinkin kun mä olen aina pitänyt itseäni en-niin-komeana. Olen oikeassa siinä asiassa.

Ulkona sataa. Sen tajuan avaamatta verhojani lisääntyneen liikenteen äänistä. Autojen pyörien sihinästä märällä pinnalla. Siellä sataa, Järvenpää ei onneksi ole ainoa paikkakunta joka kastuu tänä aamuna. Ne taas jälleen lupasivat sadetta ja voimistuvaa tuulta matalapaineen tullessa. Se tarkoittaa sitä että lehdet lentelevät jokapaikkaan. Tulee syysmyrskyt ja riisuvat puut paljaiksi samalla tavalla kun ne ovat tehneet aina syksyisin. Tämä syksy on minulle 28:sas.

Liekö oikea tapa käyttää numeron perässä kaksoispistettä? ei voisi vähempää kiinnostaa.

Alkaa olemaan se aika, jolloin herätyskelloinani pitämät laitteet normaalisti heräittäisivät minut. Äsken kävin sulkemassa ne, estämässä herätykset. Sitä ei olekaan tapahtunut aikoihin että heräisisin tarpeeksi virkeänä pysymään hereillä kun satun heräämään ennen kuin pitäsi.

Lämpötila +7.3c.

Nyt on maanantai, pääkaupunkiseutu herää jälleen henkiin, kehätiet ruuhkautuvat jälleen. Siis ne tiet jotka kiertävät pääkaupunkiseutua.

Se tarkoittaa sitä että monessa autossa kuuluu sama tekopirteä aamushow radiosta. Monessa näytössä lukee NOVA tai YLEX, YLEQ, KISS FM, SUOMIPOP, NRJ FM, SUOMI +, R4 R4 R4, ISKELMA, YLESUOMI tai joku muu.

niinkuin jokainen arki-aamu.

Lämpötilainfoa:

ulkona
Kylmintä +7.0c, lämpimintä +10.3c, nykyinen lämpötila +7.0c

Sisällä lämpötila on ollut kylmintä +18.3c

Millainen maanantai tästäkin tulee? Koska pidämme ensimmäisen kahvitaon? Synnyttääkö maikka kesken tunnin? Tuskimpa jälkimmäistä tapahtuu ensimmäisella tunnilla, vaikka se odottaakin.

mutta viimein sain ne pahuksen dodit tehtyä kirjaan ilman suurempia ongelmia kopioi, leikkaa, liitä- valikon kanssa.

04.10.2004i
Sateeton maanantai.

mä haluaisin oppia käyttämään vasenta vaihtonäppäintä näppäimistössä. Käytän vain oikeata. Ja kun leikin ajatuksen siivittämällä vaihtonäppäimillä, painoin sitä 5 kertaa peräkkäin, niin XP heitti kyseisen heiton vihellyksen kera.

Ja se tarkoittaa mulle sitä että mun pitää paikallistaa se äänitiedosto, jossa se vihellys on - siirtää se kansioon, johon olen kopionut kaikki XP:n oletusäänet kuten ne alku- ja loppupimputukset. Sitten mun pitää äänittää äänitiedosto täyttä hiljaisuutta ja tallentaa se sen alkuperäisen tiedoston nimellä media-kansioon jolloin XP kyllä käyttää vielä sitä tiedostoa, mutta ei kuulu mitään. Olen kyllä yrittänyt ottaa ääniä pois, mutta aina kun vaihdan näytön värejä, niin oletusäänimaailma palaa. No saa se palata - XP soittaa ne oletustiedostonsa mutta niissä vain ei ole ääntä. Kätevää.. Koneessa saa olla se XP ihan vapaasti, mutta sen ei tarvitse näyttää tai kuulostaa siltä.

Ja kuka / missä tarvitsee tuollaista alas jäävät näppäimet- toimintoa? Onko se liian vaikeata painaa niitä näppäimiä alas? Ellei ole sormiliikuntarajoitteinen. En millään jaksanut katsoa asetuksista että mistä on kysymys.

Tänään oli koululla ruokana jotain käristystä ja löysin itseni syömästä sitä.

Puheen aiheina tänään olivat lukujärjestykset, niiden tulostaminen intranetistä oikein. Opinnäytetöiden ne 25%. Sekä koulun pihaan pysäköity suuri vaaleanpunainen sarvikuono, jolla oli lystikäs hattu. Pyynnöstä se sarvikuono osasi laulaa oopperaa ja jonglaarata.

Palataksemme todellisuuteen.. Koululla porataan koska on remontti menossa. se uusrakennus työntyy vanhan sisään. IJKK on sen valmistuttua läjä rakennuksia eri aikakausilta.

Olen ollut tänään valveilla 12 tuntia. Kello on nyt 15:37

04.10.2004ii
Selvänä

Tulevaisuus peloitti äsken, että mitä sitten ensi vuonna? Mutta sitten mä päätin pärjätä. Enää en jää paikoilleni. Nyt on pakko tehdä jotain. Tässä välissä taas muistin sen, että mitä ne tekivät Kaipolalle viime kesänä. Jotenka sieltä kaiketi pitäis päästä pois. Jos mikään ei muutu, kaikki vaan jatkuu loputtomasti samaa kuten laulussa kerrotaan.

kaikki on selvänä nyt.

Kaipa se sitä on että joskus pelottaa tuleva ja menneisyys. Nykyisyydessä ei ole mitään vialla. No ehkä muutama asia joita ei ollut 10 vuotta sitten. Nyt on mielenterveys kunnossa ja silloin oli fyysinen terveys kunnossa. Ironista..

10 vuotta sitten se Estonia oli uutisissa pääaihe. Muistaakseni se oli sitä vähän aikaa. Mietin että miten oli vuosi sitten lokakuun neljäntenä, entä toissa vuonna tänä päivänä? No tämä kirja tiesi kertoa minulle elämästäni unohtuneen asian vuodelta 2002:

"Solomaksuautomaatti ei katkaissut kuittia joten vahingossa vedin itselleni metrin pituisen kuitin."

Kyseinen tapahtuna tapahtui Järvenpäässä ja se on parin vuoden takainen. Koulutus on loppusuoralla. Edessä muutto täältä sinne keskisuomeen. Tahdonko sitä enää? Mikä siellä minua odottaa? Kaikki sama vanha minkä sinne jätin. Ne muistot.. Tietty kaikki olisi paremmin, etten olisi haluttu. Ex haluaa minut takaisin. Jotenkin surullista että miten joskus niin hyvä ja kaunis juttu meni tälläiseksi mitä se nyt on.

Mutta mä en nyt siitä jaksa välittää. Ei nyt. Huomenna on saksaa koulussa. Ruokalajista en tiedä. Mutta sää on sateinen. Se sadealue tulee Ruotsista.

Otin kuvia itsestäni kun mietin elämääni. Ilmeeni niissä kuvissa.. No kokonaisuutena se kuva-esitys oli vähän ahdistava. Jotain kuvia tulee siihen perustamaani kuvagalleriaan joskus.

Ehkäpä se suuri valveillaoloaikani tänään alkaa olemaan lopussa. Siis mä menen hampaiden pesun jälkeen nukkumaan. Se on toimenpide jolloin aivoissani on liikettä.

Eli me olemme pelkät aivot. Mikä on se minuus? Ruumisko? Missä on aivoissa alue jossa sielu sijaitsee? ihmisaivot ovat kyllin kehittyneet miettimään näitä asioita. No missä se on se minuus ja kaikki siltä väliltä. Ehkäpä siellä ei ole muuta kuin sattumanvaraisia aivosähköpurkauksia, aineidenvaihduntaa ja monimutkaisia elämää ylläpitäviä systeemejä. Mutta entä uni? Uni on elokuva jonka aivosi muodostavat kaikesta kokemastasi ja kokonemattomuudestasi.

Ne varmaan paljastavat sen minä olet. Mitä haluat olla ja mitä pelkäät olla. Ja kuitenkin kukaan ei arkielämässään mieti näitä asioita vaikka heidän aivonsa olisivat siihen kykenevät.

05.10.2004
Taas uusi päivä pakenemassa ajan tiejyrää.

Outoja mielikuvia..

Mutta ehkäpä se Metallican welcome home, saniterium ei ollut se paras mahdollisin musiikkivalinta herätysmelodiaksi stereoista. Siis sen kappaleen aikana avautui paljon lisää 'tukahdetettuja muistoja' sieltä Haukkalasta.

jännää.. on kulunut jo melkein 10 vuotta siitä kun pääsin sieltä, mutta yhä arvet ovat olemassa. Scarw for llife..

Mutta nyt, vuonna 2004 sen lokakuun viidennen päivän aamuna kello 7.04, ulkona tuulee ennustaen tulevaa sadealuetta. Ehkäpä jo Turussa sataa. En ole avannut mitään mediaa tänä aamuna - enkä myöskään avaa. Ei muodosteta GPSR-yhteyttä, ei mitään. Laite olkoon äänetön.

Saniterium, let me be. Just leave me along.. Että näin. Muistin itseni siinä sen rakennuksen portailla polttamassa tupakkaa syys-iltana. Jyväskylän syrjässä. Ja sitten että mitä tapahtui. Siis mitä hittoa tämä on?? Siis mä alan muistamaan kaiken sieltä, kaiken mitä en haluaisi enää käydä läpi. ja miksi se tapahtuu nyt?

Kuinka hitosti sitä tietoa oikeastaan mahtuu ihmisaivoihin? Koko elämäkö jotta olisi sitten vanhana jotain muistelemista. Ja niihin mahtuu koko ajan lisää. Mitä vielä niihin tallentuu? Tulevaisuus nyt.

Kerran oli televisiossa tiedeohjelma, jonka nimi oli niin tulevaisuutta kun vain olla. 2000 nyt. ja sekin vuosi on historiaa. Vuosi 2000..

Sitä mietti, masennuksesta toivuttuani, että on varmaan hienoa elää sitten sillä 2000-luvulla. Ensimmäisenä vuotena rakkaus viottui ja sitä seuraavina vuosina se kuoli.

Ruumiini alkoi valittamaan vanhuutta vuoden 2000 kynnyksellä. Monta lääkärissä käyntiä ja löytyihän se rustovamma sitten. Meni tulevaisuus uusiksi.

Joo.. uusi vuosituhat petti odotukset. Mutta onhan meillä nyt kehittyneempää tekniikkaa kun vuonna 1999. Katsoin tällä koneella eilen dvd-videota. Kännykälläni voi ottaa valokuvia ja nauhoittaa ääntä. Tehdä multimediaa. Siinä on 1.85 MT muistia. 4000 värin näyttö. Mutta puhelintoiminto toistaa yhä sitä vanhaa kaavaa.

Ja vuonna 2001 koko maalima muuttui huonommaksi paikaksi. 11.9.

Loppukaneettina.. me kaikki kuollaan tämän vuosituhannen alkuvuosien kuluessa. Vauva joka syntyy tänään on kuollut vuoteen 2400 mennessä.

palaan takaisin 396 vuotta tähän päivään. On pilvistä ja syksyistä. Eikä se juuri nauttimani tee tainnut olla niin hyvä idea.. No Samarinia kehoon vain..

05.10.2004i
Ilmassa lenteleviä esineitä.

Huomasin tänään Järvenpään keskustassa, sen rakennuksen katolla jossa mm. Kauppakuja ja RT ovat, suuren lokkiparven. Siis koko talon katto oli valkoisenaan lokkeja jotka vain olivat kerääntymässä yhteen paikkaan josta sitten lähteä etelään. Tämä on suurten lintuparvien aika. Sekä ilmassa parvena lentelevien lehtien. Ne irtoavat aika helpolla puusta. On syksy nyt. Ja sitä vesisadettakin tuli vähän.

Huomenna kaiketi lisää tai ei sitä tiedä.

Tänään on tiistai, viides päivä lokakuuta vuonna 2004. Jolloin kello 13:20 Katri pudotti pullansa. Siis lyhenne KH. Kyllä hän tiesi sen että saa lukea siitä täältä. Eli hän pudotti pullansa, mutta se oli vain hetken ilo joka hautautuu kyllä muun maailman tärkeimpien uutisten alle. Ehkä siitä tulee vain sellainen mukavan hauska muisto joka hymyillyttää joskus. Pulla putosi, eikä se muuta maailmaa mitenkään.

Se toinenkin juttu liittyi ruokaan. Mä luulin että se oli kumi joka putosi takaani, joten estääkseni kumiksi luulevani esineen vierimisen kauemaksi, iskin sen kengälläni lattiaan. Se paljastui tikkariksi. Joka ennen kuin ehdin varoittaa että se oli mun kengän alla - oli sen Donyn suussa ja se Rautio pureskeli sitä nekkuaan jo. Teemu kun oli napannut sen
nopeasti lattialta. Se ruokalautanen

"Hei, se oli just mun kengän alla.."

Aamulla mä heräsin ja nousin istumaan sängyn laidalle päivittämään tietoni olemuksestani, ajasta ja paikasta - kun stereoni herätystoiminto aktivoi laitteen soittamaan sen Metallican Welcome home saniteriumin edellä mainituin tuloksin. Se johtui mielentilasta. Jos herää itse ennen herätyksiä ja alkaa kuulla musiikkia , niin se voi tehdä jotain.

Mitä mä aamulla sitten muistin? En muista niitä enää. Väylä alitajuntaan kaiketi aukesi siinä heräämisen yhteydessä. Joskus tapahtuu kaikenlaista jännää itsessä.

Mutta nyt.. Mä olen melko varmasti lähdössä lenkille ulos.

November is a great month to do that.

05.10.2004ii
Syksyistä.

Siis se kävelylenkki oli hyvä ajatus. Ja vielä parempi oli, kun en kääntynyt takaisin sen sateen takia koska se sittemmin lakkasi. Oli syksyistä, metsänlaita oli keltaista värisävyä täynnä. Kävelin tästä etelään radanviertä seuraavaa kävelytietä pitkin mitenkään välittämättä siitä että etelästä näytti olevan tulossa lisää sadetta. Kello oli ohittaessani Kyrölän 18:05. Hyvän valokuvan olisi saanut, mutta kamerakännykän omistaminen ei ole vaikuttanut siihen, että ottaisin kännykän mukaan kävelylenkeille. Ehkä vois ottaa sen filmikameran joskus matkaan. Siis rautatie pilvisessä, vähän sumuisessa säässä, on komea. Urbaania kauneutta siihen harmaaseen kuvaan olisivat tuonut se raidenäyttö. Keltaisella luki teksti "Helsinki" ja seuraavan junan tiedot.

Mä poltin tupakkaa samalla kun kävelin. viis terveydestä..

Keksin uuteen tekstiini aiheen ja juonen siinä kävellessäni. Uutta juttua siis tulossa. Ja äkkiäkö sitä kirjoittaa näytöllisen resulaatiolla 1024 x 768. Tupakasta tuli sellainen hyvä , lopullinen olo. Kovin järkevää se kyllä on. Myönnän sen. Ehkä tässä voisi lopettaakin sen tupakoimisen. Ehkä seuraavan askin jälkeen voisin tehdä sen. Tai sitä seuraavan. jne.

Junia meni ohitse, muttei ihmisiä sillä kävelytiellä. Ei edes sauvakävelijöitä. Hämartyvä ilta, jolloin keinovalot alkavat valaista maailmaa ennen katulamppuja, on kaunis. Tämä on lokakuu. Ja huomennakin voisin lähteä uudelle lenkille koska se tekee hyvää. Ja koska on huono omatunto siitä, etten ole lähtenyt suunnitellusti sellaiselle kävelylle joka päivä. Oli se kurkkukipu, ja flussa. Milloin on ollut jalat kipeänä.. Hyviä tekosyitä kyllä riittää. Kuten kaikkeen.

Ulkona sataa nyt sitä vettä ja siellä tuulee. Rintama menossa ohitse tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, mutta kyllä sitä vesisadetta tulee vielä tällä viikolla.

Mä lähden sittenkin Jämsään nyt viikonloppuna. Katsoin päivällä netistä että viikonloppuna on hyvää säätä luvattu.

Mutta se kävely teki hyvää. Kaiketi se on joku psykologinen juttu, että sitä tarvitsee joskus.

Sadepisarat osuvat ikkunalautaan. Lämpötila ulkona on +12.5 astetta. Ja siitä tuli mieleen, että en ole vieläkään saanut aikaan korjata sen anturin asentoa.

Mulla on laskimessani ollut vika jonka tiedän johtuvan siitä että patteri on jotenkin liikkunut pois paikoiltaan. Osaisin korjata sen, on työkalut huoneessani sitä varten. Mutta se laskin on tuonnenpana mannilantietä. Koulussa, lokerossani olevassa repussa. on pitänyt korjata se jo pitemmän aikaa.

Ehkä joskus teen sen.

06.10.2004
Matkakuvaus hulluuden rajamailta.

Kävelin tihkusateessa nähden outoja. Ehkä niille oli luonnollinen selitys, ehkä joille selitystä ei ollut.

Tänään koulu alkoi matikan kertauksella, se kurssi kun oli mennyt heikosti viime vuonna. Tällä toiminnalla sen saa kuntoon, pois päiväjärjestyksestä ja suoritetuksi. Sen jälkeen oli siskonmakkarakeittoa. jonka jälkeen matikan koe.. ironista..

Sen jälkeen kirjoitin jotain koulussa, siis tämän:

13:39 6.10.2004 works shop, IJKK
Yksi koe takana, menestys tuntematon.

Ulkona on tuulista ja sadetutkasta näen, että sadealue on saapumassa tänne eteläsuomeen. miksi välittäisin siitä? Ehkä kylliksi että voisin taas lähteä kävelemään toivoen vain pientä tihkusadetta. Olen netissä. Pari selainikkunaa taustalla näyttää maailman tilaa tekstipohjaisina uutisina. Sivuillani on linkki MTV3:n tekstipohjaisiin uutisiin. Miksi hitossa mun pitäisi sietää mainosbannereita ja sitä että sivulla näkyy muutama pääuutinen ja ne pikku-uutiset pitäisi etsiä itse kun on sivu jolla on kaikki uutiset? Eikä lataamiseenkaan mene aikaa mitään.

Vaikka koulun yhteys on nopea, niin voi sekin tökkiä turhan bannerin takia.

Internetaktiivisuus huipussaan siis. Olen tutkinut oman nettipäiväkirjan käyttäytymistä netissä. Tietenkin kaikki toimii omassa koneessa, mutta netti on toinen paikka. Kaikkien linkkejen täytyy toimia. En ole vielä havainnut mitään ongelmaa missään linkityksessä.

Hyi hitto kun nokialla on rumia kännyköitä. Avasin sen linkin kotisivujeni linkki-osiossa. Sekin pitäisi muuttaa www.my-siemens.comiksi. Eipä ihme että Nokia kaatuu. Valmistaisivat puhelimia, joita ihmiset viitsisivät ostaa.

Ei, en ole saanut yhtään sähköpostia. Turhaan liikutin kättäni näppäimistöltä siirtääkseni optista hiirtä avatakseni tehtäväpalkista sähköposti-ikkunan. Nämä IJKK:n worksshopin hiiret..
Siis jos haluaa siirtää kohdistinta näytön oikeasta ylänurkasta vasempaan alanurkkaan, niin pitää siirtää hiirtä 15 senttiä. Ja toimenpiteen aikana tippuvat loistavasti pöydällä olevat paperit käden työntäessä ne lattialle. Ja koska tämä on erityisoppilaitos, niin kaikkien opiskelijoiden kädet eivät toimi niin että hydrauliikka olisi toimivat tuon tapahtuman jälkien korjaukseen.

Tässä välissä poistettiin 7 sähköpostia.

Ja koulun remonttikin alkoi muistuttamaan itsestään porauksen äänillä.

Missä päin maailmaa sataa juuri nyt? katson sen nyt netistä.
Joo.. tämä pilvi joka sataa täällä, ulottuu aina Espanjaan saakka. Sen näyttää juuri otettu satelliittikuva. Entä webbikamerat? Löytyi uusi sivu:

http://www.camscape.com/

avautuu uudessa ikkunassa.

Tämä on nyt tätä internetaktiivisuutta. Mä pystyisin katsomaan vaikka mitä maailmasta. Tehdä tilisiirtoja, ohjata marsmönkijää. Katsoa, oppia sekä kauhistua. Internet on suuri tiedon valtakunta. Osa tiedosta on sairasta, mutta vain kukin ihmisen mielen "mikä on sairasta" luokituksen mukaan.

Yhdysvalloissa jossain Grand Army Hillissä on pilvinen aamu. Sivu on valmis, mutta sivulla on virheitä. Livekuvaa New Yorkista, katukuvaa. Eli keltaisia takseja vilisee siellä. joku ylittää katua. ja.. mitä noi tyypit tekee ton auton kanssa? Hitto, nehän rikkoivat sen tuulilasin. Ja nyt sen kuorma-auto lähti menemään. Näin New Yorkissa. Vaihdan kaupunkia.

Vaihdoin koko mannerta. Kuvaa Teheranista, Iranista. Mainoskyltti SAFER valkoisen, 3 kerroksisen talon seinässä. Yritän päästä Irakiin. Tietokone yhdistää nyt itseään johonkin Irakilaiseen mediaan. Tämä saitti on irakista. Internet on sielläkin.

Satelliittikuvaa maapallosta. Suorana jostain satelliitista. Kiitti, mulle riitti. Suljen internetin. suljen sähköpostin. Tallennan muistiossa kirjoittamani tekstin ja tallennan sen vielä levykkeelle. Suljen tietokoneen.
Kello ja päivämäärä on tietokoneen mukaan, joka on päivittänyt sen koulun palvelimelta, on 14:11 6.10.2004

Tuon jälkeen oli enää yksi tunti, kello 16 pääsimme pois. Näin juhlallisesti poistuin ensimmäisen jakson viimeiseltä tunnilta: menin kuselle vessaan. Sen jälkeen menin kauppaan ostamaan ruokaa. Painoin sitä nappia, joka saa "tuote tulossa"- valon vilkkumaan. Siis röökiautomaatti. Lopetan tämän askin jälkeen jotta voisin taas viettää aikaa tupakkalakkolaisena.

Tulin kämpille vähän levätäkseni. Olin jossain vaiheessa päivää päättänyt vakaasti että lähden tänäänkin lenkille. Ja lähdinkin siinä puoli kuuden aikaan. Kulkemani reitin pituus on Microsoftin karttaohjelman mukaan 5 kilometriä, Se on hyvä lenkki radan viertä pitkin. Matkalla jälleen poltin tupakkaa. Päälläni oli se verkka-asu jonka joskus olen ostanut.

Matka hulluuden rajamaille. Siis mä olisin voinut vaikka vannoa että siinä Kyrölän asemaseisakilla seisoi joku tyyppi. Aivan varmasti näin siinä ihmisen. Mutta sitten hän hävisi. Kukaan ei istunut niissä kolmessa ristikkoseinäisessä odotushallissa, eikä kukaan näkynyt menevän siellä pellolla eikä muuallakaan. Siis ketään en nähnyt joka se tyyppi olisi voinut olla. Mutta siinä oli taatusti joku.

Tihkusade vaimeni ja aseman valot syttyivät. Tulevasta junasta varoitettiin ja seuraava juna Helsinkiin olisi lähtenyt 18:43. Tuohon aikaa palasin seisakille.

CMX laulaa jumalan hylkäämästä ratapihasta nyt. Hyvin sopii sanoitus aiheeseen. Baikonur.mp3

kävelin jälleen sitä kävelytietä eteenpäin. 2 Intercityä ja 1 lähijuna menivät ohitse. Oli kyllin hämärää että junista loisti valot ulos. Se on kovin kaunista. Siis syksyinen ilma, tihkusadetta, hämärää ja juna menee ohi kolisten lämmintä valoa loistaen.

Kävelin sen reitin päähän ja käännyin takaisin. Ei siitä monta ihmistä mennyt.

Mutta toinen outo ilmiö kävi toteen paluumatkalla. Näin silmäkulmassa jotain välkkyvää valoa, mutta käännyttyäni en nähnyt mitään valonlähdettä. Oli vain sumuinen kävelytie ja radan sähkölinjan kannatinpylväiden rivistö. Ei ollut edes junaa tulossa kummastakaan suunnasta. Jatkoin matkaani.

Sain kiven kenkääni. Poistin sen ja käveltyäni vähän matkaa eteenpäin, sain toisen kiven toisen jalan kenkään. Poistin senkin. lähijuna meni ohi.

Palattuani Kyrölän asemalle, niin siellä oli se 18:43 lähtökuopissa ja sitten se lähtikin vierimään puolityhjänä kohti Helsinkiä se R-juna. Sekin oli outoa, sillä R-junat eivät pysähtele Kyrölässä. Istahdin sellaiselle ristikkoseinäiselle istumapaikalle. (mikä on sen virallinen nimitys?)

Alkoi satamaan taas. Ensin tihkua ja sitten rankemmin. jouduin pitämään sadetta siinä sitten vähän aikaa. Näin junan tulevan. Sade heikkeni, joten lähdin jatkamaan matkaani. Mutta mitään junaa ei näkynyt missään. Taas olisin voinut vaikka vannoa, että sieltä oli juna tulossa mutta mitään ei näkynyt. Onko suomen päärautatiellä useasti aavejunia? Pystyvätkö koneet kummittelemaan? Ehkäpä.

Mutta se tihkusade taas voimistui. Alkoi satamaan, mutta kumma kylläkin - mä en välittänyt siitä.

Alikulun alla oli pari tyttöä.

Loppumatkalla takaisin ei sattunut mitään outoa. Ehkäpä täällä päin kummittelee?

Näin SS:n S-marketissa juttelemassa jonkun naisen kanssa.

07.10.2004
Ensimmäinen toista.

Aamusta en kerro mitään, koska mielestäni silloin ei tapahtunut mitään mielenkiintoista. Ei sitten yhtään mitään. Kävin Järvenpää rautatieasemalla tekemässä sellaista, mitä en ole tehnyt koskaan. En sitten milloinkaan ole tehnyt sitä juttua kuin tänään tein siellä asemalla. Koska en ole huomannut sen olevan mahdollista.

Siis Junamaatissa on mahdollista ostaa paluumatka samalla kertaa. Olen kyllä pannut merkille, että siinä on sellainen vaihtoehto, mutta kun sitä ei kaikkia maailman vaihtoehtoja painele. Vasta kun nyt. Laite sylki, oksensi, tulosti kaikkien sopivien synonyymejen kuvatessa sitä tulostustapahtumaa. No, ei se mitään jos lukia ei ymmärtänyt juuri lukemaansa, eipä sen kirjoittajakaan ymmärrä sitä.

Mutta siis junalipuista. Lähden huomenna junissa takaisin Jämsään. "Takaisin Jämsään" .. no ok, on se sopiva sanamuoto mitä nyt iski silmille. Ja siitä se psykologinen arvio olisi..

Sen jälkeen vietin mielenkiintoisen tuokion asioita tilapäisesti väärin muistaneen kirjanpidonopettajan kanssa. En kerro mitä hän muisti väärin ja sai minutkin muistelemaan vääristyneitä mielikuvia. Neiti Rinne oli myös läsnänä.

Alkoi ensimmäinen tunti sijaismaikalla. Matematiikan opettaja opetti projektityöskentelyä ihan hyvin. Sen jälkeen vai oliko se ollut ennen sitä tuntia, jolloin sijaismaikkana ollut matikanope opetti projektityöskentelyä. Ja samalla kuulimme että toinen opettaja on väärässä.

Mutta mitä mä hain äsken.. Siis ajatukset niin sekaisin että luulevat itseänsä sanoiksi. Kuuntelen CMX:ää jo toista tuntia. Ehkä se näkyy, ehkä ei.

Toisella tunnilla samassa luokassa meillä alkoi saksan tunti, jota sävytti taatusti viimeinen UKKONEN tänä kesänä. Siis sanottuani lauseen suomeksi, joka huvitti opettajaa kovin, niin välähti ja jyrisi. Ne suuret lämpötilaerot verrattuna kuukauden keskimääräisiin lämpötilaennusteisiin.

Linkkisusi ja sulkakäärme soi nyt. Hyvä kappale mielipuolista, mutta kaunista laulauntaa.

Tänään oli ruokana siskonmakkarakeittoa. Mutta se on valetta. Tänään ei ollut - heh, laitetaampa isot panokset piippuun.. Eli:

Tänään Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksen ruokalassa ei ollut luonaana siskonmakkarakeittoa, vaan uunikalaa joka oli lohta. Tämä opiskelija unohti perunan. hain sen. Asetin sen lautaselle. Sitten otin maitoa, vähälaktoosista. Kaksi lasia. Sitten kävelin vapaan pöydän luo. Listamaista kirjoittamista. Mutta mitä siitä ajattelee? Nimittäin jos törmää neitssä sellaiseen nettipäiväkirjaan, joka on 338 sivua pitkä ja kaikilla sivuilla on lyhyitä, kahden sanan lauseita. Siitä miettisi kaiketi että ompa kielellesesti alikehittynyt yksilö.

Mutta sitten voisi miettiä sitä, että miksi ihmeessä sitä tuli luottua 338 sivua täynnä kaksisanaisia lauseita? Kielioppia piää kunnioittaa. Kieltä voi käyttää vaikka miten. Ja mä käytän.

Leikin muistaakseni Wordin suomenkielen oikoluvulla saaden tietooni, että sana "alkupimputukset" on halventava ja ala-arvoinen sana?

Kävin tänään taas tuntemassa itseäni paremmaksi ihmiseksi. Kävin lenkillä kuuden maissa. Siis silloin kun aurinko jo maille hiipi, päivänsäde kultasiipi tahtoi lentää edestä sen. Mutta peikkokulta, jos en nyt heti valoon ennä, en päivääkään elää voi sillä mun kopiokoodi ei toimi enää huomenna.

Tuota.. Siis näemmä mulla menee jotenkin ajatukset sekaisin. Siis kävin kävelemässä silloin kun aurinko laski. Oli hieno auringonlasku, mikä käsitti sinisen sävyistä taivaanrantaa. Kävelytiellä tuli vastaa sauvakävelijöitä.

Mutta mä poltin kaksi röökiä sillä matkalla, mutta en kolmatta. Ja niistäkin sen toisen tupakin pudotin. Osasyyllisenä oli se rautatie.

Se kävi näin; olin siinä niiden kauko-ohjattujen vaihteiden tykönä. Niiden, joiden tehtävä on ohjata tarvittaessa lähijunat raiteelle 3 ja muut junat raiteelle 2. Ne kun vaihtuvat, niin se on ensin sellaista hiljaista kitinää ja sitten kova pamahdus. Se paukahdus säikäytti mut saaden tiputtamaan sen röökin maahan. Sieltä tuli intercity2 juna jostain jonnekin.

ei varmaan tästä tapahtumasta saa korvausta Valtion Rautateiltä..

Tultuani takaisin kämpille avasin television. ja tunnin kuluttua sammutin sen laitteen kotikadun päätyttyä.

Avasin tietokoneen ja tunsin itseni hyväksi opiskelijaksi tehdessäni sitä opinnäytetyötäni taas vähän eteenpäin.

Loin sen jälkeen kuvankäsittelyllä "pahan veturin"

Sitten jälleen aloin muokkaamaan itse kännykkäni värejä. Siis Siemensissä voi valita itse mitä värejä on näytöllä. Siis jos vaikka haluaa että kun kirjoittaa viestiä, että se taustaväri siinä editorissa on vaikka musta ja teksti valkoista - niin sen pystyy itse tekemään. Ne tiedostot ovat RGB-värikoodattuja, joten ne saa muokattuja täysin haluamakseen tietokoneella. Hain mobiiliwebista googlella kännykällä hakusanalla "siemens .col" väriprofiileja. Niitä löytyikin aika hyvin. Enemmäin kuin nokiassa. Mutta kaikkihan sen tietää että Nokiat ovat hyvin huonoja matkapuhelimia. Koska ne hajoavat itsestään. Ja ovat muotoilullaan sellaisia, että mä en ainakaan haluaisi enää omistaa sellaista. Onneksi mun ei ole pakko.

Tein pitkään työtä, että saisin muokattua kännykkään itseni näköisen väriprofiilin ja sitten keksin helpoimman keinon tehdä se. RGB- värikoodi 0 0 0 tarkoittaa mustaa ja 255 255 255 valkoista. eli mustavalkoista.

Eli suomennettuna. vain edistyksellisimille käyttäjille, jotka eivät osaa kirjoittaa oikeata muotoa sanasta edistynyt. No ei ainakaan nyt.

Eli tänään oli kesän taatusti viimeinen ukkonen. lokakuun 10. päivä. Taas tuli valehdeltua. Tänään on seitsemäs päivä.

Vaihderikas merkintä päivältä, jolloin en ajatellut kirjoittaa mitään. Kävin myös S-marketissa ostamassa kivettömiä rypäleitä.

10.10.2004
Muutoksia.. Junamatkan jälkeen. matkakuvauksia

Ne aikaisemmin tällä viikolla ostamani kivettömät rypäleet ovat kokeneet muodonmuutoksen. Ne ovat menneet pahaksi. Muuttuivat historiaksi ne parin päivän takaisin hyvät muistot siitä ajasta, jolloin tuo rasia oli uusi, avaamaton ja täynnä. Kuten moni muukin asia. Kävin kotipuolessa.

Kuvassa on lapsuuteni metsä. Eli nykyinen avohakkuualue. Puita pinossa ja laajentuneet näköalat lapsuuteni maisemiin. Siinä kasvaa uuttaa metsää vasta sitten kun mä olen vanha.

No, jos oikein muistan niin kyseinen metsäosuus liittyi lapsuuteeni vain sitä että se oli sen tien varressa. Itse en koskaan muistaakseni samoillut siellä. Kyseessä on vain maisemallinen menetys, mutta jollekin taloudellinen lisäys.

Kuuntelen jälleen CMX:ää. Taivas ja helvetti. Näin miten bändin sanoittaja työnsi nenäänsä 4 euroa 2 euron kolikkoina. Television Uutisvuoto, jota ei uusita huomenna Lahden kaupunginteatterin takia, näytti tuon. Taberman menetti 4 euroa, mutta olisiko hän tahtonut räkäiset kolikon takaisin? Olisi.

Mä en vain satu muistamaan A.W.Yrjänän nimeä kun hän teki sen kolikkotempun. Ja hauskaa oli. Harrastaako Presidenttimme puhelinseksiä Putinin kanssa. Oikein ajoitettuna se kommetti ei olisi aiheuttanut siideritahroja.

Ihmiset, katsokaa uutisvuotoa. Olette maksaneet TV-lupanne.

Katariinan pöytä soi. Tosin kesän aikana serkkuni oikaisi kirjoitusvirheen, ettei cmx:ällä oli kappaletta 'katariinan pyötä' vaan sen kappaleen nimi on 'katariinan pyörä'. Silloin oli lämmintä, sinä iltana. Nyt tänä iltana on vain yksi aste lämmintä. Kuinka hyvä se aste on? Ja pitäisikö minun viimeikin korjata sen lämpömittarini anturin asentoa?

Junamatka monikossa tekee 5 matkaa kohdallani. Ensimmäinen matka oli lähijunalla Järvenpäästä Riihimäelle. Siinä junassa ei oikein ollut ketään. Olin valinnut etummaiset junayksiköt, jotka eivät jatkaneet Lahteen sinä päivänä. Luin Matkaviestin, joka oli siinä "Tähän luetut lehdet, kiitos"- lokerossa vaunun hattuhyllyllä osaston edessä. Kaikki lähijunilla matkanneet tietävät että mistä lokerosta puhun. Muut eivät sitä tiedä - ja se taitaa olla heille oikein.

Riihimäki. Mä viimein näin sen aseman julkisivun. Koskaan en ole poistunut asemalta, vaikka vaihtoaikaa onkin yleensä se tunti. Se rakennus on keltainen ja laatikkomainen, mutta hieno arkkitehtoorinen mestariteos jonka otsikkona lukee VR-RAUTATIEASEMA.

Ja kuka oikein hoitelee niitä Riihimäen kuulutuksia? Siis se intercityjuna52. Ensin tuli kuulutus että se on myöhässä ja tulee kello 13:56 ja heti sen perään toinen kuulutus, että se tuleekin 13:58. Ja tulihan se juna, jonka jonkun naisen mielestä näytti suurta matoa. Tosin hän teki sen luonehdinnan IC52 junasta Ouluun lapsen takia.

Siinä junassa jälleen paikallani istui kaunis nainen. Olisin voinut tietenkin kysyä että onko hän jäämässä Tampereella vaiko jatkaako Ouluun saakka, että jos lähtisimme molemmat Tampereella niin siirtyisisitkö että mä saan sen ikkunapaikan, koska mulla on se. Siis olisin voinut.. Ettei hänen olisi tarvinnut pomppia. mutta hyvin tultiin juttuun vaikka olinkin hypyttänyt häntä. Hän lähti ravintolavaunuun ja valtuutitti minut vahtimaan kassiaan. Tein sen hyvin, koska se kassi oli vielä tallella hänen palatessaan. Sitten kumpikin otimme omat CD-soittimemme esille, lakkasimme keskustelemasta ja kumpikin panimme itse poltetun CD-R levyn soimaan.

Mä ajattelin että olisikohan tosiaan jo aika vaihtaa kannettavaa CD-soitinta nykyaikaisempaan malliin. Hänellä oli pieni ja siro ja mun soitin on niin iso ja ruma. Mutta toimiva. Tampereella hypytin häntä jälleen, koska tosiaan en muistanut tuota kohteliaisuussääntöä jota yleensä nuodatan. Kysyn minne asti henkilö on matkalla ja jos jää ennen mua niin mä otan sen ikkunapaikan. muussa tapauksessa tyydyn käytäväpaikkaan. Kuvan IC ei ollut se 52 vaan se joka sattui menemään Järvenpään ohi viime Perjantaina kun odotin sitä lähijunaa.

Kuten tein seuraavassa junassa. 817 Jyväskylään. Siis se sama junavuoro joka kaatui kerran Jyväskylässä. Kun intercity tuli Tampereelle niin siinä vaunun eteisessä pohdittiin että kummalle puolelle se laituri tulee. Se tuli jommalle kummalle puolelle sitä junaa. Nyt vain en muista että mille. Taisi olla tulosuunnassa oikea, mutta sillä asialla ei ole mitään väliä. Tai se oli vasen, koska mä juoksin jo odottavaan Pieksamäen junaan suoraan laiturin poikki. Kahlasin sitä junaa 6 vaunua eteenpäin sen sisällä, koska luulin sen heti lähtevän koska se odotti sitä 52:ta.

En ottanut istumapaikkaa. Koska siinä istui sen näköinen tyttö, että se jäisi Jyväskylässä, joten jätin hänet rauhaan ja istuin siihen viereen. Koska sinisessä junassa toinen istuinrivi on tulosuuntaan ja toinen menosuuntaan, niin siinä käytäväpaikkalaiset joskus vaihtelevat katseita. Siihen istui, juuri seuraavalle toisen puolen käytäväpaikalle nuori nainen. Joka sitten alkoi tietyssä vaiheessa matkaa katselemaan minua. Olinhan se ainoa mies lähipaikolla. Siis olin vaunussa, jonka matkustajista suurin osa oli nuoria naisia. Sen junan kerran pysähdettyä keskelle ei-mitään, katseemme kohtasivat..

Ja sitten se juna jatkoi eteenpäin. Kuvan juna taaskaan ei ole se juna, jolla matkustin. Se vain sattui olemaan tänään Tampereen asemalla kun astuin taajamajunaan.

Tulin Jämsään. Ja sunnuntaina lähdin Jämsästä. Ohessa kuva Jämsän rautatieaseman saniteettitiloista eli vessasta. Onkohan kukaan laittanut sieltä kuvaa internettiin? Ehkä olen ensimmäinen. Asioin tuolla. Mutta se siitä sairasta päiväkirjaa hipovasta merkintätyylistä.

Juna tuli ajallaan ja mä pääsin viimeiseen vaunuun. Ikkunapaikalle. Sain liput leimattua, laitoin kannettavan soittimen soittamaan musiikkia ja otin esille kirjoittamani tekstin "Siedetty" Hyvä teksti, pääsin jälleen omaan vireeseeni. Jämsä jäi taakse. Sininen juna kolisi päin Tamperetta syksyisissä maisemissa. Sain sen tekstin luettua todeten sen että miten hitossa mä osaan kirjoittaa niin hyvin? Muutkin ovat kiitelleet.

Junamatka sujui sen kummenpia tapahtumia Tampereelle asti. Tampereella sitten junan eteisessä jälleen se keskustelu tuntemattomin kanssa, että kummalle puolelle junaa se asemalaituri tulee? Se oli aika mukavaa aikaa tässä päivässä. Ne 30 sekuntia. Se nainen yritti avata ovea painamalla sitä valoa mikä syttyy sinisissa pikajunissa merkitsemään sitä seikkaa, että siitä kahvasta voi avata oven.

Purkauduimme ulos ja muutuimme jälleen ventovieraiksi muutaman lauseen jälkeen. Niinhän se aina tapahtuu noiden keskustelujen päätteeksi.

Tampereella mun piti ostaa paristoja siihen CD-soittimeen. Philips tekee hyviä paristoja, koska ne kestävät. Tampere on hyvä paikka ostaa paristoja. Taajamajuna tuli sen internet52:sen lähdettyä Helsinkiin. Se taajamajuna tulee aina sen Intercityn jäleen. Ja mistähän kumman internet52:sesta puhui viimeksi kirjoittamassani lauseessa? Tämä on tätä, kun kirjoittaa ajatuksen juoksunsa. Niin jotain tuollaisia sattuu. Mutta siinä Taajamajunassa ei sattunut mitään. Riihimäellä poikkeuksellinen tuloraide oli 7. Siinä eteenpäin se jatkoi R-junana Helsinkiin. Mä jäin Järvenpäässä koska minulla on sellainen outo tapa. Ja vain sen tähden että tänne olin matkalla.

Kävin R-kioskissa jossa sen pitäjä oli niiden kakaroiden takia tiukilla. En mäkään haluaisi että kakarat vetävät kaikki karkit lattialle, jos pitäisi kioskia. Mä ostin Domino-keksejä. Sen pitäjän mielestä ne uudet Dominot ovat hyviä. Ja koska ne uudet Dominot olivat sen kioskin ainoita Domino-keksejä niin ostin sen paketin.

Tosin mä henkilökohtaisesti en pitänyt niiden keksejen mausta.

Täytynee siinä asiasta joskus hänelle mainita ja vain sen tähden että saa jonkunlaisen keskustelun aikaan.

11.10.2004
Valkoinen kupla.

Ehkä se voi kostautua sillä, että nyt tulee sitä itseään kirjoitettua. Siis tätä päivää on kulunut vasta ½ tuntia. Ja laitoin Eppu Normaalilta sen levyn "Valkoinen kupla" soimaan. Ja siten mä vain annan itseni kirjoittaa mitä vain tämä olotila saattaa tuoda pinnalle. Sitä siis kutsun "siksi itsekseen, sitä itseään" Kultaa.

Tampere on kaupunki, josta kerran ostin hammasharjan. Sinänsä turha tieto mutta kun se hammasharja on vuodelta 1999. Onnelliselta vuodelta. Kaikki oli vain niin oikeaa ja mukavaa. Tampere oli tuolloin kaunis kaupunki. Suurta rakkautta. Kävimme kuumina. Olimme eläimiä sinä yönä, emme ihmisiä. Kuuma yö jolloin taisi sataa vettä.

Miksi mä mietin tuota asiaa, 5 vuotta sitten mennyttä? En tiedä. Ehkäpä siksi koska se ihmissuhde sai sitten kieroutuneet mitat. Eikä se enää ole mitenkään mukava asia että kaikki on mennyt sekaisin. Ei kaiketi tästä ole paluuta entisenkään. Mutta hiiteen se rakkaustarina. Se on väliaikaisesti ohitse, kunnes hän lähettää minulle jälleen viestin.

Mutta mä en välittäisi siitä.

Mä en välittäisi niistä sanoista, joiden takana on hyvin säilynyt rakkaus. Meidän juttu on ohitse. Onko tuo toteamus yhtä lailla pelkkiä sanoja kuin sanoassani "minä rakastan sinua".

Elämä. Meillä on suomea tällä hetkellä välissämme 200 kilometriä jos ei mennä linnunteitä. Mutta samankaltaiset mietteet varmaankin olisivat päällä, vaikka meillä olisi välillämme koko linnunrata.

Tänä yönä tulee halla etelä-suomeen. Kohta kaiketi sitä pitäisi jälleen miettiä se, että kuinka tuon ikkunan saa kiinni jotenkin pysyvästi. Mutta se on vain sivuseikka. Talvi on tulossa. Ei ehkä heti huomenna, mutta mä tiedän mikä on tulossa huomenna joka on siis tänään nukkumisen jälkeen. Mä sytytän röökin ja poltan sen. Koko viikonloppuna en polttanut. Mutta mitä väliä sillä on? Miksi siitäkin kirjoittaa koko ajan ja pysyvästi.

Kaunis kuolema. Ei. En mä enää sitä haluaisi tai en himoitse. En, vaikka kuinka heikkoja aikoja tulisi. Jos mä tästä alan vaikka luottamaan itseeni. Entä jos tämä onkin mun oma elämä jonka hukkaaminen saa loppua turhiin muistoihin ja kaikkeen muuhunkin.

Mä en juo viinaa. Mä vain poltan tupakkaa. Mä en edes enää paljolti juo edes siideriä.

Pois meluun ja tuiskeeseen. Mutta miksi? Siis meluun ja tuiskeeseen on eppujen kappale.

Ja miksi se sitten tuntuu tältä, vain lämpimän haikealta kuulla tämä kappale? Se on vain sellainen kappale musiikkia.

Mitä vielä voisin sanoa? Mitä hittoa mä täällä teen? ja miksi mä edelleen annan hänen piinata itseäni. Petän aina silloin itseäni kun hän ottaa yhteyttä ja mä laitan sille viestin. Rakkustarinan ruma loppu.

Se oli joskus kaunista, kuten kaikki oli. Ja mikä meni vikaan?

Vuosi 2000. Kesäkuun 20. päivä. kello 16:02.

Mutta miksi hitossa siitä enää ottaa kantaa? Antaa niiden menneisyyden asioiden olla ja kun ne jättää omaan arvoonsa, niin voipi sitä sitten murehtia tulevaisuuden ongelmista. Mun pitäisi päästä jälleen polvileikkaukseen. Mun pitäisi saada uudet silmälasit. Mun pitäisi kirjoittaa opinnäytetyöstäni ihmiskuntaa palveleva koska tahdon niin. Mä tahdon että musta jää jälki jonnekin.

Mä tahdon että olen hyödyksi jollekin. Oli se sitten yhteisö tai yritys. Silloin 5 vuotta sitten kun olin työssä K-lähikauppa mansikassa jämsässä, niin mä tunsin olevani hyödyksi kun tein melkein kaikkea. Avitin sen kaupan pitoa. Olin hyödyllinen. Olisimpa vielä silloin muistanut jotain asiakaspalvelusta. siitä on kulunut 5 vuotta kipuja.

Mä en voi enää tehdä sellaista työtä kuin silloin tein. kaikki on mennyt uusiksi. Mutten jaksa enää valittaa. Tuohon liitin joskus tekemäni hienon kuvan. Siis vasemmalle.

Kyllähän mä sen tiesin että jotain asioita tulee esille kun aloin kirjoittamaan juttuja ylös. Oikeastaa se on jo aika turhaa sanoa mikä on henkilökohtaisia asioita tässä kirjassa ja mitkä eivät. Mun luonteella kirjoittaa kaikesta. Ja kaikki kiinnostaa muita.

Tänään näin huoran Tampereella.

11.10.2004i
Kylmänä aamuna. Kaikki on sekaisin.

Siis kämppäni. Se pitää siistiä kyllä ennen lomaa. Joka alkaa ensi perjantaina, junayhteys vielä epävarma. Periaatteessa se voisi olla mikä tahansa. ottaisiko sen kaikkein kalleimman junan, pendolinon, vaiko taajamajunan?

Kylmä. Voisi olla oikea termi kuvaamaan ikkunan ulkopuolista lämpötilaa. Ja ikkunan sisäpuolistakin. -2.7c pakkasta viime yönä kylmimmillään. Sama se vaikka olisi ollut -40c. Ei paljon kiinnosta. Se on tietenkin viileä ilma ulkona. Teillä voi olla jäätä. Pieni tuulenpuuska riittää pudottamaan kaikki loput lehdet lehtipuista. Ne ovat luvanneet kovaa tuulta täksi viikoksi. Joten kesän rippeetkin häviävät tällä viikolla. Tulee jälleen se mukavan viileä, tumma, harmaa ja sateisen masentava syksy. Niin muiden ihmisten mielestä. Yleinen mielipide kuvaamaani säätilaa kohden on se että se ei ole hyvä.

Aina pitäisi paistaa aurinko, ja vettä ei saisi sataa milloinkaan. Ei saisi olla epäinhimillisiä olosuhteita. Ja vitut.. Painukaa etelään siitä! Lentokoneita lentää sinne joka päivä. Menkää palmupuun alle hikoilemaan +32asteen paahteeseen täysin kirkkaan sinisen taivaan alle. häipykää jo sinne värikkääseen toivemaailmaanne, ellei kotimaa kiinnosta. Ja eikä tarvitse tulla takaisin valittamaa suomen säästä. Jos ei kotimaa kelpaa niin ei ole pakko täällä olla.

Tulisipa jo ne mukavan ankeat, sumuiset syyspäivät. Tulisipa se lumi vasta tammikuussa.

toiveeni toteutui. huomio vuodelta 2006

11.10.2004ii
Totuttelua

Siis nyt on päättymässä yksi maanantai jonka kohtalona on unohtua. Sitä ei laiteta ylös. Päivämäärä.. aika joka on vain vuosia, kuukausia, päiviä, tunteja, minuutteja ja sekunteja. Kun niitä on kyllin monta niin sitä kutsumme ajaksi. Puhumme että oli jo aikakin tehdä sitä ja tätä. Aika sanana on moniulotteinen suomenkielessä. Mutta miksi mä nyt kirjoitain jotain turhan aikaista juttua maanantain olemuksesta, vaikka kohta alkaa tiistain ne kaikkein aikaisimmat tunnit? Eli jos palaan niissä sekunneissa, minuuteissa, tunneissa takaisin aamuun. Mitä silloin tapahtui. Ja miksi tuosta ei kulje junia kun sinne katsoo? Vahdittu juna ei kiehu yli.

Siis maanantai, mikä ihana päivä - ainakin erään mainossloganin mukaisesti. Kyseinen yritys taitaa olla kotipizza. Mutta asiaan. Viimeinkin. Eli maanantai tarkoittaa tässä jaksossa meille sitä että viikko alkaa kymmeneltä ja päättyy kahdelta, ellei ole mitään valinnaisia.

Voisin kirjoittaa päiväni kulusta. Voisin tehdä sen kerronnan mukavasti eteenpäin jyräten kuten joskus olen kirjoittanut päivistäni. Niinhän sitä minä voisin.

Nyt se mun Siemens on hyvä. Täysin mustat värikuoret ja työstin siihen koneella vielä kunnon näyttöväritkin. Eli colour scemen. Se on hieno nyt hieno matkapuhelin. Painotus sanalla matkapuhelin. Matkapuhelimiin voi lähettää tekstiviestejä. Aikaisemmin ne olivat sen 160 merkkiä pitkiä, mutta nykyään 160 on mennyttä tekstiviestihistoriassa. Voimme kertoa lapsillemme siitä ajasta kun tekstiviesteissä oli se 160 merkin rajoite. Ja kun ei ollut värinäyttöjä. Eipä ollut munkaan lapsuudessa värinäyttöjä. Televisio oli mustavalkoinen. Oheinen kuva on mustavalkoinen ja se on taustakuvana matkapuhelimeni 4000 värin värinäytöllä. Sama tiedosto, olemassa kaksi kopiota. Toinen kännykän Flash-muistissa ja toinen kovalevyllä. jossain.. Se levy pitäisi kai eheyttää. Siis että siitä tulisi ehyt.

Työskentelin siis RGB-värejen kanssa. R - punaisen sävyn määrä astelikolla 0 - 255. G - vihreän sävyn määrä asteikolla 0 - 255. B - sinisen sävyn määrä asteikolla.. Mutta sainkin sen profiilin sopivaksi uusiin kuoriin.

Mutta miksi kirjoitan tekstiviesteistä? Vannoutuneet tämän kirjan lukijan tietävät syyn. Tää on vain mun elämä. Kaikkea saa kestää. Mutta tämä kuuntelemani musiikki on kaunista. Äänitetty viimeisimmästä metalliliitosta jonka isännöi se juontaja jonka etunimi.. oliko se Antti? ei ainakaan Klaus. jonain sunnuntaina mä saan selville tuon nimen. Ikäänkuin sillä olisi jotain merkitystä minulle.

Värvenpäässä on kirjoitusvirhe. Piti olla Järvenpäässä, joskus myös kirjoitettu muotoon Järjenpäässä. Mutta asiaan. Täällä on hyvä liikennevaloristys Mannilan ja Helsingintien risteykessä. Ne napit, joista saa ne valot vaihtumaan, toimivat tosi nopeasti. Vaikka autoille olisi vaihtunut juuri vihreä, niin se vaihtaa heti punaiseksi nelipyöräisille, lämmityslaitteella varusteluille vaunuille ja päästää ilman lämmityslaitetta olevat kaksijalkaiset tien yli nopeammin.

Tänään oli siis kylmä. Itse asiassa koko suomi taitaa olla nyt pakkasen puolella. Koko armas kotimaa on jäätymässä. Ehkä se on syynä Soneran matkapuhelinverkon pikku näiriöihinkin. Soitin heille ja kerroin ettei täälläpäin pääkaupunkiseutua toimi puhelin.

Mulle siitä ei olisi mitään haittaa vaikka matkapuhelinverkko olisi maassa vähän aikaa. Saisi olla ainakin rauhassa ja puuhailla kännykkää paremmaksi ilman niitä rätinöitä kajareista häiriöviestin tullessa..

No.. life is life and then you die.

Tänään on siis 10. päivä Lokakuuta. kaksi vuotta sitten se ei ollutkaan niin hyvä idea lähteä kauppaan. No kuka sitä olisi voinut edes tajuta. Mäkin sain siitä tiedon tekstitelevision kautta..

Myyrmannista tuli tänä iltana kuluneeksi tasan 2 vuotta. Mutta vieläkin slogan kuuluu:

"tule Myyrmanniin kokemaan iloisia yllätyksiä!"

Sairasta. Siis ihmisiä kuoli siellä, verta S-marketin edessä. Verta tuttujen liikkeiden edessä. Vaihtakaa jo edes sen paikan nimeä!

OK. Viking line voisi nimetä uuden aluksensa Estoniaksi. Jokela voisi alkaa mainostamaan itseänsä siitä rautatieonnettomuudesta. Millään ei enää ole väliä. Menkää Myyrmanniin, nauttikaa olostanne tilassa jossa moni vuoti verta. Iloitkaa tuttujen kauppojen antamasta valheellisesta turvallisuuden tunteesta. Nauttikaa siitä. Lentokoneissa voisi näyttää niitä WTC-filmejä, laivoissa voisi pyöriä se Baltic sea-elokuva.

Tehkää viihdeohjelmia, joissa näytetään silpoutuneita ruumiita. Naurakaa toisten tuskalle.

Lähettäkää edes multimediaviesti verta vuotavasta nenästänne.

12.10.2004
Tiistai.. Mitä siitä vaikka se oli

Päättymässä. Tämä päivä. Viimeinkin, johan sitä jo on elettykin kohta 24 tuntia. Tiistaina. Jennifer Aniston televisiossa. Frendit. Pitäneekö minun hankkia Friends- DVD-sarja? Koneessa on dvd-asema.

En käynyt tänään asemalla. Asemani oppilaitoksessa on olla valmistuvassa ryhmässä. Tie02. Olemme tiellä ja tänään olimme toisten tiellä. Oikeutettua meille olla tiellä vitsin mukaan koska olemme tiellä. Hae lakkaa satamasta kun lakkaa satamasta.

Siis suomessa on noita monta eri asiaa tarkoittavia sanoja ja sanantoja niin paljon että niissä menee väkisenkin sekaisin. Mä tosiaan mietin sitä koulutehtävää, sen perimmäistä tarkoitusta. Mitä tässä pitäisi maistaa? Kyseessä oli että mistä maista näitä juttuja tulee. Maista. Maista omenaa. Skandinavian maista.

hullu kieli. Mutta niin kaunis. vieläkun saisi itsestään aikaan sen että kirjoittaisi jotain. mun pitää kirjoittaa kouluhommia, päättötyötä. Vaikka mitä. Tunneilla kirjoitan nopeasti äkkiä muistioita puheesta. mun tarttee vain laittaa sormet näppäimistölle ja katsoa maikkaan joka puhuu jotain ja mä kirjoitan sitä sen mukaa kun se puhuu. Siis kirjoitusnopeuteni on aika nopea.

Osaan siis kymmensormijärjestelmän, osaan siis kirjoittaa jotakin mitä ihmiset ovat kuulemma jaksaneet lukea.

Hukkui sitten se ajatus mitä piti tähän kirjoittaa.

A.W.Yrjänä todella tunki televisiossa 2 kahden euron kolikkoa nenäänsä. Onko mulla sitten huonompi nenä kun sinne ei mene kaiketi yksikään kahden euron kolikko? Tosin se olisi mielenkiintoinen harraste vaikka kauppojen kassoilla kun saa vaihtorahat. Ei tiedossa suomen pankin kantaa 2 euron kolikkojen tunkemisesta nenään? Rahahan on sen omaisuutta. Meillä on vain käyttöoikeus. Emme omista senttiäkään rahaa. Meillä on vain käyttöoikeus.

H4. Oli arvosana näytöllä. Ohjelma oli Excell. Tiedosto kertoi viimeisen matematiikan kokeiden arviot. Ne teimme 3½ korpuille. Tallennettiin. Eli se koe meni läpi.

Ostin rahalla värillisen mustepatruunan tulostimeeni, ettei se hajoaisi. Mustesuihkulla pitää tehdä aina välillä jotain, ettei suuttimet kuivuisi lopullisesti. Nyt saa taas vaihtelua seinilleensä.

Sitä voi käydä niin että kun miettii koulujuttuja niin sitä saattaa muistaa jotain mitä piti hoitaa. Mutta koska nyt on tosi aikainen aamu niin en voi tehdä niille asioille nyt mitään. Ja vain siksi kun koneessa ei ole verkkoyhteyttä..

kello 00:06

Mutta minua ei väsytä. Väsytti päivällä paljonkin.

Kävin mäkissä tänään syömässä. Kävin myös koulun ruokalassa syömässä kalaa. Ensimmäisen kerran tänään lähdin santsaamaan. Sain lohta. Se toinen kala mitä olin syönyt oli seitiä.

Kahvilla mä sain koko salin hiljaiseksi. jotenkin kun olin nousemassa niin se pahuksen tuoli kaatui.

Kova pamaus, kahden sekunnin täysi hiljaisuus. Ja sitten arki palasi yllättävän kolahduksen aiheuttaman äimästelyn loputtua.

Kaatakaa tuolinne, niin saatte huomiota muutamaksi sekunniksi. Siis jos koette sen olevan mielenterveytenne kannalta kaikkein parasta.

13.10.2004 - 7:54
Aurinko ei ole nuossut. Esimerkki lukihäiriöstä.

Huoneessa on kylmä, koleata koska tiivisteet vuotavat ikkunassa. No samapa tuo.. Mähän vain asun täällä tämän talven. Jääkaapissa.

On kyllin myöhäistä että voisi olla myöhässä jostain ja silti kyllin varhaista ettei aurinko ole noussut. Taisi olla pakkasta viime yönä. Sehän tarkoittaa vain sitä, että lehdet irtoavat puista helposti pienenkin tuulen vireen osuttua lehtiin, keltaisiin lehtiin. Puissa ei kasva aikakauslehtiä. Olisiko jälleen tullut aika käänyää uusi lehti?

Oikeastaan aika typerää että on noita kahta tarkoittavia sanoja niin monta. Oikeastaan kieliopppi on kiinnostavampaa niiden takia. Tai mistä mä tiedän. Jotain vain ajattelin kirjoittaa aamutuimaan.

Tänään alkaa koulutus kymmeneltä.

Lämpötilaa ei ole tällä hetkellä. se on 0.0c Mutta sitten se tipahti pakkasen puolelle.

Tänään jossain välissä voisi päivittää kirjansa nettiin.. Pari päivää taukoa on ollut päivityksissä.

13.10.2004i
Voi syntyä jotain hienoa.

Siis ehkäpä yhtälöstä Nyt kuuntelemani omistamani musiikki + mun tyyli kirjoittaa, ajatusmaailmani = pirun hienoa tekstiä joskus.

Siis mä ostin Kornia. KORN on bändi. fucking good music. Samassa kotelossa oli konsertti DVD. Katsoin sen ja voin sanoa että tämä on hyvää kamaa.

Mitä muuta ostin euroilla? Junaliput nimellä PAHULA SIMMO, Kahvin, limsaa, uudet farkut Dressmanista sekä 5 centtiä meni viemäriin kun parustin toimintani kruunan ja klaavan varaan. Ei tietoa kumpi tuli kun se kolikko lipesi ja tipahti viemäriin.

Eli tänään mä ostin viimein uudet huosut. Mac Gordonit. Hyvän tuntuiset eli ne istui heti päälle. Kun on sellaisia farkkuja, jotka tuntuvat uusina ja pesun jäljiltä oudoilta. Mutta nämä pikimustat eivät niin tuntuneet. Vielä kun saisi eristyksellä olevan mustan farkkutakin ja uudet talvikengät. Euroja menee hitosti, mutta menköön.. Mutta hallitusti.

Vielä toivelistalla on se mp3-cd levyjä soittava kannettava soitin. Ja ehkä se SIMS-peli. siinä kuulemma voi myös tappaa ne simit. Sillä on jotain terapeuttista vaikutusta. Että voi tappaa digitaallisen olennon joka elää vain tietokoneen CPU:lla.

hitto kun mun jalat haisevat..

Tänään tunnilla. Tulostin netistä sivuja jotka olin itse sinne pannut. Kotisivultani joitain runoja koska oli juuri ollut puhetta kirjallisuudesta ja kulttuurista.

Mutta jotenkin tuntuu siltä ettei tämä musiikki oikein sovi näille asuntolakämppäni valkoisille seinille. Vielä vähemmän minun valkoiset PC-kajarini tuntuvat oikealta tavalta laittaa tätä musiikkia soimaan. Mustat kaikkien pitäisi olla. Pitänee odottaa pimeätä.

Kuten serkkuni sanoi, hänellä oli Kornin levy mukanaan kesällä kun kävi mökillä viettämässä muutaman yön. Meillä on kovaääniset ulkona. Hän totesi ettei hänen seesteellisen värinen asuntonsa ole oikea paikka soittaa tätä musiikkia.

Mutta onneksi maailma on rakennettu sellaiseksi että yöllä värit häviävät olemasta ja kaikki värisävyt muuttuvat tummiksi, mustiksi ja synkäksi. Minä tahtoisin ympäroidä itseni mustilla eletroniikkalaitteilla.

Hiireni on musta, televisioni ja videoni ovat mustat, tietokone on musta. Tulostimeni on valkoinen, mutta se on piilotettu sisustukseen ettei sitä näe. Vain ne pahvilaatikosta ulos tulevat paperit kertovat sen olemassa olosta. No onneksi sen virtajohto on musta. Kätevä laite. Voi ottaa pois virroista kun ei käytä.

Ei se ole sairautta että tahtoo kaiken olevan tummaa ja synkkää.. Minä olin melankolia76 joskus. Silloin joskus..

Mä kävin tänään Järvenpään linja-autoasemalla.

Täältä on yhteyksia Lahteen myös busseilla. joskus olen ajatellut käyttää sitä mahdollisuutta hyväkseni. Oheinen kuva on rautatieasemalta. Se on paikkakuntakyltti. Pimeällä se hohtaa sinistä valoa, teksti on valkoista. Jämsässäkin on yksi samanlainen kyltti, mutta siinä lukee Jämsä.

Miksi kirjoitan paikkakuntakylteistä? Ehkäpä siksi että joskus en enää ole täällä Järvenpäässä ja silloin voipi olla tätä aikaa ikävä. Mutta uusia kohteita on tulevaisuus täynnä. Paljon mahdollisuuksia.. Paljon kaikkea. Voin tehdä elämästä sellaisen kun itse haluan. Hakea töitä. Löytää nainen joka ei ole takertuvaa sorttia.

Ehkäpä tässä pitäisi päivittää myös sitä kuvagalleriaansakin. Kun on niitä kuvia.

Tänään Saksan tunnilla maikka kirjoitti taululle vahingossa ruotsia. Ja-sanan och vaikka piti olla und. Mä kirjoitin sen sanan and.

13.10.2004ii
Aika hyvä olotila elämässä.

Olen täyttänyt tajuntani Kornilla. Olen katsonut pimennetyssä kämpässäni sen DVD:n neljä kertaa koneella. Olen kuunnellut levyä monta kertaa peräkkäin. Ja joka kuuntelukerralla kappale muuttuu paremmaksi. Tietty ne biisit ovat jo mp3-muodossakin.

Negakiskot:

Ja tässä vaiheessa olen aika huvittunut siitä, että pidin tätä sinänsä turhaa kuvaa niin tärkeänä että mä muutin sen värimäärää, kontrastia, kokoa ja ties mitä vielä jotta sen koko tippuisi 3 kilotavuun. Monen ihmisen mielestä kyseinen toiminta on sairasta ja tuomittavaa nörttipuuhastelua. Kuulun siihen ihmisjuokkoon.

Mutta kun se oli vain niin hiton nastaa. Tänään otin paljon kuvia. Ja on paikka mistä sai näin hyvän otoksen rautatiestä. Läheltä. Suomen päärautatie, kuvan kiskoja pitkin mennään Helsinkiin sen takia että se oikeanpuolinen liikenne on ottettu käytäntöön myös radoilla.

Mä pääsen jälleen menemään Jämsään Intercitylla, toisen kerroksen matkustajana. Tämän koneen kanssa. Kun saan mikrotuelta laukun johon tämän aparaatin voi laittaa että saa kätevästi myös esille - niin ehkäpä mä kirjoitan jotain junassa. Jos miellyn siihen niin hankin oman laukun koneelle pisempien lomien ajaksi. Saisi tehtyä jotain niiden lomien aikana. Taikka sitten yritän tehdä koulun mikrotuen kanssa jonkun diilin..

Kävin tänään siis Dresmanissa. Siellä oli sovituskoppeja joiden varustukseen ei kuulunut peiliä. No eihän sitä tarvitse siellä.

Asiakaspalvelualttiudesta voin antaa täydet pisteet.

Sitten menin Prismaan hankkimaan jotain uutta musiikkia.

ostin siis sen Kornin levyn jota siis olen kuunnellut KOKO TÄMÄN ILLAN JA VOIN SUOSITELLA sitä.

WinAmpin laajennus laajentaa kivasti ääntä. ADIDAS. tai A.D.I.D.A.S soi.. Siis hyvää musaa.

Tunnustan tämän. Minä, uusimman junalippuni mukaan, SIMMO Pahula ostin suklaalevyn ja söin sen tänään. Ja minulla ei nyt ole nälkä. Olen juonut mehuni loppuun. Olen saanut sen uusimman tekstini loppuun tämän musiikin tahdittamana. Siis se kirjoitus päättyi toisin kuin olin suunnitellut.

Kysymyksiä minulle itselleni: Kuuntelenko mä tätä musiikkia aamuun asti? Tämä on hyvää. Siis nautittavaa. Ja se yllätysdokumentti siltä DVD:tä oli hyvä. Nyt on oikea tunnelma kuunnella tämän tyylistä musiikkia. Ääni tulee jostain pimeydestä. Huoneeni on pimennetty. Ainoa valaistus on tietokoneen näyttö. Onko tämä sitten muka sairasta? No jos tietää missä kirjaimet ovat näppäimistöllä niin sitä vaikka voi kirjoitaa silmät suljettuna ja nauttia musiikista ilman mitään häiritseviä visuaallisia häiriöitä. Kuten kuvia tekstin joukossa.

niimpä niin..

KORN soittaa vihaista musiikkia. Miksi mä sitä kuuntelen? Miksi mä poltan röökiä?

Se maistuu hyvältä. Tänään kävi vain niin että mä unohdin sytkärin kämpille. Mutta sitten puoli kuuden maissa kun hain koulusta opiskelutarvikkeeni, niin mä poltin päivän ensimmäisen röökin. ja se maistu tosi hyvältä. Siis sellaiselta aineelta jota ilman saa oireita. Eli jälleen uusi juttu minussa. Terveys on mitä se on niin menköön loputkin. Se voisi olla se miete jota mä nuodattaisin elämässäni tästä eteenpäin, mutta sitä haittaa halu elää pitkään.

Nyt minua on painanut päällimmäisena se, etten mä tahdo palata sellaiseen Jämsään, kun se on ollut. Mun pitää saada päätös sille entiselle rakkaudelle. Tuhota ne kauniit muistot. Ennenkuin siitä tulee vihaa. Raivoa ja mielenterveydellisiä häiriötekijöitä. Pitää hakea töitä sieltä päin. Ehkä Jyväskylästä.

Ja olisihan sekin kiva jos sitä joskus silmistä tulevat kaksi eri kuvaa yhdistyisi aivoissa yhdeksi.

Nothing in my life has not free. Someting takes a part of me..

Lyriikkaa. Hitto. Tämä levy oli hyvä ostos.

Kutsuin tietokonetta aparaatiksi vain saksanmaikan mieliksi, mutta hän ei saa tietää sitä koskaan ainakaan mun kertomana. Hän on hyvä opettaja.

Ja palkittu. Saksaa oli viimeisellä tunnilla.

Mutta aamulla minä taisin piirtää ensimmäisellä tunnilla paperille huoran kuvan. Siitä tuli hyvä, sain kiitosta. Olen hyvä piirtämään. Ainakin katuhuoran.

Ja olihan se hauska juttu R-kioskista. Siellä on on se uusi tyttö (joka oli värjännyt hiuksensa punaisiksi ja se väri sopii hänelle tosi hyvin) Siis tämä uusi tyttö sai sen kassan näyttämään sanan VIRHE NÄPPÄILE ENSIN PANKKIKORTIN KOODI.

Maksoin käteisellä.

Ja tuokin juttu oli paremman kuuloinen silloin kuuden aikaan kun se tapahtui..

14.10.2004
Aamutuimaan.

Nyt on aamu. Mutta mä en ole kuunnellut Ismo Alankoa.

Parantelin kotisivujani. Nyt niillä on vaihtuvia kuvia. Kivusta puheenollen..

..asetan jälleen uuden kuvan rautatiestä tänne. Ja näen kirjoittaneeni sanan kuvista väärin. Huomatkaa oikea kirjainjärjestys!

Mutta tästä kuvasta muutama irtonainen sivulause, joissa ehkä käytetään subjektia sekä predikaattiverbejä sekaisin. Hitostako mä kieliopista mitään tiedän? Reputin sen kurssin.

Mutta kuvasta, siis. En ollut väärällä puolella kaidetta, vaikka kuvasta niin voi lukea. Olin siinä, missä suojakaide alkaa ja asemalaituri päättyy lievästi laskien sinne väärälle puolelle. Eli julmasti sanottuna: Ihmisen ei tarvitse kavuta tai hypätä korkealta laiturilta radalle tappaakseen itseänsä, on olemassa myös helpompi tapa päästä raiteille junan eteen. Varmistakaa vielä että se on pikajuna. Olisitte nimittäin aika huono itsemurhakanditaatti jos menisitte lähtevän junan taakse. Siinä oli muutama viimeisen käytännön vinkki.

ÄLÄ TEE SITÄ. ELÄMÄ ON KUITENKIN SE HYVÄ ASIA. mutta voit alkaa esm. tupakoimaan.

Ehkä vain mä voin antaa neuvoja itsensä tappamiseen torstai aamuna, jolloin aurinko ei ole vielä noussut horisontin takaa.

Entä jos se ei enää nousisi? Jos aamu ottaisi takapakkia ja tähdet taivaalla liikkuisivat epäluonnollisen nopeasti tarkoittaen sitä että planeettamme irtosi kiertoradaltaan ja törmää aurinkokuntamme suuriin jättiläisiin ja me kaikki kuollaan ensi Tiistaihin mennessä? Mutta aamu näyttää menevän eteenpäin tässä osassa planeettaa. Suomi saa aamun Ruotsia aikaisemmin.

miten planeetta voi? Avasin television. Puotainen syyssää jatkuu. Ei vielä ole näytetty ruumiita aamutuimaan. Joku taatusti mieltää sen huonoksi uutispäiväksi.

Bussionnettomuus sattunut. Pelastustyöt haittaavat liikennettä. No, älkää pelastako niin ei tule haittaa liikenteelle.

Niin.. viimeisimpäni säikähdykseni syy oli kylläkin tuo rautatie. Siis kun on sopivan lämmintä niin veturin virroitin kipinöi aika kovasti aiheuttaen sinisen välähdyksen.

Ja miksi säästä kun puhutaan, niin puota on se hyvä asia ja hitto jos sataa. Kauhea katastrofi.

15.10.2004
Itku pitkästä ilosta

Se sitten pysähtyi odottamaan kulkutien vapautumista. Siis tämä juna. Olen junassa ja kone toistaa trion lintua. Mitä minä näen tuosta junan ikkunasta? Metsää. Äsken oli sumuista mutta se jäi taakse. Arvelisin että se johtui jostain vesi-alueesta ja lämpötila-eroista. Niinpä niin.. Tämä on Simo Pahulan nettipäiväkirjaa suorana intercitystä. Kaksikerroksisen vaunun yläkerrasta. Juna vain ei liiku pois täältä ei-mistään.

Kuulutuksen mukaiset tiedot olivat vääriä. Ensiksi Toijalasta lähtevä Turun juna lähtee raiteelta 4 ja tämä saapuu raiteelle 1. Mutta sitten tuli kuulutus että tämä juna saapuu raiteelle 4 ja Turun juna, joka odottaa tämän junan matkustajia, lähtee raiteelta 1. Ja se kuulutus jonka mukaan tämän piti olla siellä ei-missään vielä pari minuuttia, niin sekään ei pitänyt paikkaansa koska ravintolavaunuton 91 lähti heti kun se kuulutus oli päättynyt.

No matkani lähti Järvenpäästä raiteelta 2. Vaikka yleensä se lähtee raiteelta 3. Toijala. Olen siellä nyt. No, ainakin vielä muutaman sekunnin. Toijalan jälkeen ei ole mitään. Niin sanotaan, mutta se väite ei pidä paikkaansa. ja minne tulevaisuudessa hylättävään paikkaan tuokin raide tuosta erkani. Sumuista ilmaa.

Trio alkoi laulamaan kuudestakymmenestä kahdesta. Se on varmaa, että palat helvetin tulessa. Niimpä niin.. Tämä on Simmo Pahulan nettipäiväkirja, jos lippuuni on uskomasta.

Helvetillisiä maisemia jotka häviävät sumuun. Sumu kätkee monta tarinaa, sä voisin tappaa jonkun keskellä peltoa kyllin sankassa sumussa rautatien varressa, eikä kukaan näkisi. Muuta Kuin sen jättämäsi raadon.

Kynnettyjä peltoja ja lehdettömiä lehtipuita.

Tämä on suomalaista maisemaa lokakuussa. Kyllä se aurinkokin paistaa näyttöpaneeliin. Saaden minun tajuntaani seikän, että tietokone on puhdistuksen tarpeessa. Mutta nyt kuin katsoo näitä ohiviliseviä maisemia niin näkee monta rakennusta valuvan ohi kiihtyvällä vauhdilla. Jokin paikkakunta menee parhaillaan ohitse. Lempäälä tai jotain sinnepäin.

Kohta tämä on Tampereella. Tampere on suomen toisiksi suurin kaupunki? Tarvitsevatko tietoni paivitystä? Tämä juna menee Jyväskylään, eli saan istua tässä vielä kohtuullisen määrän kilometrejä.

Järvenpää on kaukana, monen kiskon päässä. Siellä tapahtui eilen..

Jos maikka sekoili kielissä viime saksantunnilla, niin mä tein paremmin. Siis hän kohdisti huomionsa minuun sanoen:

"Simo, sano paperi."

"- paperi."

"Ja nyt opittavalla kielellä"

Siis mä olin niin väsynyt sillä tunnilla ja hän tiesi sen. olimme kaikki väsyneitä. Mutta halumme oppia Saksaa piti meitä koossa. Eilisestä ruuasta en muista muuta, kuin että se oli lihapullia. Valitsin paikakseni ruokalan kaikkein syrjäisimmän nurkan koska se pyötä oli vapaa. Eli siinä ei istunut ketään. Otin esille sen idean, josko tekisimme siitä meidän oman pöydän meidän ryhmällemme, mutta asia ei saanut kannatusta sen pöydän syrjäisen sijainnin ja koon takia.

Olen Tampereella. Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun kirjoittakseni nettipäiväkirjaani, olen junassa matkalla Jämsään. Tietokoneella, jossa on paljon musiikkia ja DVD-asema. Hankimpa sellaisen kantolaukun matkoille.

Tämä on valmistajan mukaan kannettava laite, mutta totuus on että se on raahattavaa mallia.

Jämsä odottaa tuolla vastaikkaisessa kulkusuunnassa. Junan kulkusuunta vaihtuu. Tampereella paistaa aurinko. Pikajuna lähti jonnekin. Jotenkin on sellainen olotila että minä tahansa hetkenä taivaan peittää musta pilvi merkkinä siitä että joku halusi välttämättä tuhota Tampereen ydinpommilla tai sitten se olo johtuu kuuntelemastani musiikista Paradise lost - Primal.

jemmasin IC-junan roskiksen ikkunaan varjoksi, ettei aurinko paista koneeseen, sen näyttöön saaden sen kuumaksi ja sen pikseleille epäsopivaksi. Ei vielä ole kuolleita pikseleitä.. Ehkei tällä näyttöteknologialla niitä tulekaan.

16.10.2004
Sadan kilotavua ja oksennus

Lähtiessäni eilen oli kaunis aamu. Se valokuva jonka otin ohimenevästä junasta, onnistui täydellisesti. Maailma näytti parhaat kasvonsa. Vaikka olikin luvattu kylmää niin minua ei palellut Järvenpään rautatieasemalla eilen kello vartin yli kahdeksan. Siellä oli voinut kuitenkin pahoin. Minulla on kamerakännykkä ja te tunnette minut, joten.. Otin siitä kuvan laittaakseni sen internettiin.

Mitähän tulevaisuus näyttää kotisivuillani? Ainakin tämänpäiväisen suurpäivityksen jäljiltä ne näyttävät uusilta. Lisätty kuvia ja mahdollisuuksia lukea enemmän minun tekeleitäni. Niitä on kamalasti. Isosti ja niitä on kutsuttu hyviksi vaikka niissä tapahtuu aina jotain hivenen pahaa tai sitten ei.

KORN - freak on a leash. Ostakaa se GREATEST HITS lähimmästä hyvin varustellusta levykaupasta.

Something takes a part of me.. sekavaa. Se minun kuvagalleriani. Minulla on valta, voima, ja tahto tehdä siitä ajatuksia herättävän kokonaisuuden, jonka nähdessään ihmiset ehkä sitten varaavat aikoja minulle. Puhun piirroksistani. Olen hyvä piirtämään, niin he ovat monta kertaa sanoneet. Minusta kerrotaan juttuja, vaikka olenkin aina mielenkiinnoton ihminen jonka pään sisällä ei ole kiva olla.

Niinhän kaikki sanovat itsestään. Tuhansia tarinoita. Järvenpäässä kerran joku ukko oli hirttänyt naapurinsa kissan. Täällä Kaipolassa kerran joku ukko oli hirttänyt itsensä ala-asteen lähettyville. Ja jo tämän vuosituhannen puolella on pajlastunut kerrostaloissa muumioituneita ihmisiä. Ja ne kissat olivat syöneet oman emäntänsä kun se oli kuollut ja jättänyt niin toimiessaan kissansa ilman ruokaa. No hänestä tuli se ruoka.

Kauniin sairaassa maailmassa me elämme.

100 kilotavua tulee taas täyteen tämän merkinnän aikana. Mistä voisin ne repiä? Mistä voisin kertoa? Hitot, mä vain liitän tähän jonkun kuvan ja kerron sen syntyprosessista. Nettipäiväkirjaa väkipakolla..

Ja valitsin sen vessapaperikuvan. Syy voisi olla se että valintani vieläkin harmittaa. Tosin silloin oli kova kiire jonkun oudon syynt takia. Siis tuo paksumpi rulla on kaksikerroksista ja pienempi, jota minulla on Järvenpäässä 5 rullaa jäljellä - niin se on yksikerroksisista. Ymmärrätte haitan..

Siellä asuntoloissa kun tehdään päivittäin niitä kierroksia, niin kerran oli sattunut mielestäni aika outo juttu. Siis ne olivat katsoneet tarpeelliseksi niinkuin takavarikoida sen ainoan vessapaperirullani siitä vessan telineestä.. Se sattui joskus. No viime viikolla mä tulostin A4-kokoisen silmän väritehosteilla ja teippasin sen vessani oveen ja jätin sen oven auki. Kas kun sen kämpän ulko-oven avaa, niin näkee sen vessan oven. Varsinkin jos jättää sen auki. Eli se henkilö sai pelästyä isoa silmää joka katsoi häntä pimeydestä.