Kotisivuillani tämän nettipäiväkirjan helppo ohjaus,
arkisto, muistot ja suuri tekstiarkisto.
Tämä tiedoksi heille, joka tulivat tälle sivulle
nettihaun myötä
Vähän matkaa Hämeenlinnasta etelään
on paikka, jossa rata kasvaa puita. Ruosteiset kiskot menevät
jonnekin minnä junalla ei enää pääse kiskojen väliin
kasvaneiden puiden takia. Nykyaikamme raunioita. Rautateitä
suljettuihin ja lakkautettuihin tehtaisiin. Hakusanalla "moderm
ruins" löytyy Googlella tietoja enemmän.
Nykyaika
jättää raunioita. Kalustoa vaihdetaan parempiin ja
hyväkuntoisempiin. Kuvassa olevan sinisen pikajunan
ikkunaritilää pian nähdään vain rautatiemuseoissa ja silloin
muistellen aikaa kun junissa sai ikkunalaudalle asetettua
juomapullonsa ilman putoamisvaaraa. Aikaa, jolloin junassa oli
kunnon ikkunapielet johon asettaa kätensä.
Tänään siinä taajamajunassa missä
tulin, oli ne heiluriovet vaihdettu liukuoveen. Taas yksi painike
enemmän arjessa. Ja ne ovet aukeavatkin niin hitaasti. Joku
voisi hyvin kyllä laskea sen, että kuinka paljon sitä aikaa
menee siihen kun ihminen odottaa sen oven aukeamista. Kyseessä
muutama sekunti, mutta tulee siitäkin 60 kerran jälkeen yksi
minuutti. ja niin edelleen..
Kyrsivää.. Siis se on helvetin
idioottimaista että joutuu pakkolopettamaan merkinnän vain sen
vuoksi, että Front Page - karvahattuversio alkaa toimimaan
jotenkin oudosti. Ehkäpä sitä sitten siirryn lopullisesti sen
Namo Web editosin käyttäjäksi ja jätän hyvästit Front
Pagelle..
Eräänlaisia nykyajan raunioita vanhat
ohjelmatkin.
Siis mä vain kyllästyin siihen Front
Pageen ja aloitin kirjoittamaan tätä kirjaa Namolla. Siis aika
hyvä ohjlema tämä on. Englanninkielinen, mutta viis siitä.
Sitä vain jotenkin oli aika jo vähän uusia toimintatapojaan
sivujensa parissa. Sekä tehdä jotain uutta. Kuvagalleria.
Ottamiani valokuvia netissä. No, tähän se suunta oli jo
menossa. Siis luonnollinen jatko sille että henkilö saa
digikameran ja johdon jolla kuvat saa koneelle. Ja niitä kuvia
on jo hitosti. Mutta onneksi XP siis on kuvien kannalta hyvä.
Siis kansionäkymissä pikkukuvat jelppaavat tilannetta.
Namo osaa koodata ääkkösetkin
oikeaoppisesti. Siis että kaikki selaimet näyttäisivät ne
oikein, ei suomenkieliset selaimet.
Mutta nyt on tietty totuttamista uuteen.
Hyvästit Front Pagelle. Namo on siitä hyvä, ettei
tarvitse avata seuraavan käyttökerran alussa niitä tiedostoja,
joita käyttää. Siis voi suoraan alkaa taas puuhata.
Tänään on tietty tapahtunut paljon
muutakin. Oikeastaan on tapahtunut niin paljon koko viikonloppuna.
Alkaen viime perjantaista. Mä sain loistaa. Mä pelastin koko
kaupungin raivoavalta infernolta, joka
olisi pyyhkinyt Riihimäen pois maailman kartalta. Tai jos ei
liiotella, niin ainakin sen roskiksen.
Siis Riihimäen asemalla, laituri 4.
Odotimme intercityä, joka oli myöhässä. Siinä haisi joku
palaneelle. Siihen tuli VR:n työntekijä kolistelemaan sitä
savuavaa roskista saaden sen vain yltymään sen tulen. Se siis
savusi ja minä sen niiden lapsien äidin kanssa alettiin
juttelemaan siitä tulesta. Totesin että kai sille jotain
pitää tehdä. Kaikki kärsii savusta, mutta kukaan ei tee
mitään.
Otin esiin matkajuomaksi hankitun Coca-colan
ja avasin pullon. Ruiskutin sitä limsaa sinne roskikseen saaden
tulen sammumaan. Jäi sitä vielä vähän pulloon, joten mä
huikkasin siitä kulauksen ja totesin ääneet että johan sammui.
Olisiko siitä tullut loistava Coca-cola
mainos? Juoma joka pelasti päivän. Minä sammutin
tulipalon saaden ihailua aikaan. Ja se
kyseinen pullo oli juuri tuo viereisen kuvan pullo. ja mä saan
siitä 15 centtiä S-marketin palautuspullolaitteesta.
Sen etiketissä, sen takana lukee se
totuus.
"Lapsuus on periytyvää" Sepä
mullistava tieteellinen uudishavainto.
Mutta sitten kun se intercity, jossa
myös vaunuja Kokkolaan ja Ouluun, tuli niin eihän siitä
paikkaa löytynyt. Siis vapaata. Joku istui mun paikalla. Koska
olen kulkenut junilla monesti, niin tiedän kyseessä olevan sen
tilanteen, jossa istumapaikka on käytävänpuoliselle penkille
mutta koska kukaan ei tullut istumaan ikkunapaikalle, niin sille
voi siirtyä. Ja mä matkasin sillä junalla vain Hämeenlinnaan
asti, joten otin seisomapaikan kaks-kerrosvaunun eteisestä.
Hämeenlinnassa vaihto Pendolinoon. Ja
sama käytäväpaikkalaisen häätö ikkunapaikalta piti käydä
uudelleen. Toimintamallihan on se että ensin kysytään että
kuinka kauaksi paikallasi istuva matkustaa. Jos hän jäisi ennen
sinua, niin sulla on oikeus siihen ikkunapaikkaan, mutta jos
pidemmälle kuin itse on menossa, niin sitten on tyydyttävä
käytäväpaikkaan.
No se tyttö, nuori nainen, oli matkalla
Tampereelle joten hän sai väistyä. Olisi saanut istua
paikallaan, jos hän olisi matkannut sillä pendolinolla
Jyväskylään. Hän jäi siis Tampereelle. Sieltä sille
paikalle ei tullut sitä kaunista naista, vaan ulkomaalainen
ikäistäni vähän vanhempi mies.
Takanamme oli ylivilkas lapsi, jonka
mummo pahotteli mulle sitä leluveturia, jonka se kakara heitti
päälleni.
Tänään tullessamme Tampereelle mietin
sitä paikkakuntaa. Muistaen sen kerran, ne yöt eräässä
Tamperelaisessa kerrostalossa, kivenheiton päästä
rautatieasemalta. Kiihkeät yöt vuonna 1999 suurajojen aikaan.
Aikana,jolloin vielä etsin
näppäimistöstä ne kohoumat etusormieni alle. Muuta ei
tarvitse kymmensormijärjestelmässä enää mun tietääkään.
OK.. vieraskieliset kirjaimet eivät luonnistu. Jotain
harjoiteltavavaa.
Täytyy sanoa että taisi olla hyvä vain
se, että vaihdoin ohjelmaa jolla kirjoitan kirjaa. Siis
aikaisemmin mun piti klitata 4 eri paikassa, mutta tässä
tarvitsee vain 3 kertaa. Tämä voisi ajatella sen suuren
aikasäästöyhtälön.. Yksi klikkaus vie aikaa kolmaosasekuntia
ja se kun kerrotaan..
On maanantai aamu. Taivas on pilvessä
sekä on 20 päivä. Ismo Alanko laulaa "kun rakkaus on
rikki" No, jotkut asiat pitäisi vain osata unohtaa.
ulkolämpötila on +11.1c. Ja jo mietin
tietotekniikan ongelmia. Tyyliin, että mä tallensin eilen koko
kotisivukansion, uusine juttuineen CD-levylle eli kaikki
kotisivuihin liittyvät tiedostot ovat sillä levyllä ja nyt mä
aloin miettimään että olisiko hyvä juttu kopioida muutama
kuva kotisivukansiosta korpulle. Siis.. ne ovat jo kopiotuja.
Suurta muistamattomuutta ennen aamuseitsemää.
tämä on aikaa ennen aamuseitsemää,
aikaa joilloin monet heräävät ja kiroavat säätä. Vettä
sataa, pilvessä. Olisivat iloisia siitä, että meillä on
vielä jotain säätä ennenkuin maapallon sääkone sekoaa ja
täällä raivoavat jonain maanantaiaamua 23 tuhon tornadoa 543
salaman iskiessä tulta.
Ja ihminen saattaa aamulla herätessään
tuntea ruumiinsa rauniokasaksi joka pitää nostaa pois
sängystä. Tämän toimenpiteen aikana hän voi kokea kipuja ja
miettiä muutamaa ajatusta siitä, että missä hiton välissä
sitä tuli näin vanhaksi. Koin itsekin tuon hetken aikaisemmin
tänä aamuna. Heräsin ohjelmoidusti Yön Juotsenlauluun. Aika
hyvin sopivaa aamuun, aikaan ennen aamuviittä. Ja sitten katsoin
kännykän näytöstä päivämäärää. 20.09.2004
Taivas on harmaa. Ulkona tuulee.
Lämpötila edellämainittu. muita tietoja en ulkomaailmasta
tiedä. No 20 minuutin kuluttua mä avaan tuon Pandoran lippaani,
jota televisioksi sanotaan. Katsellessani uutisia, sen sisällä
oleva mikropiiri lukee seuranhakuilmoituksia teksti-televisiosta,
vaikka teksti-tv ei ole päällä.
Mutta nyt tällä hetkellä. Harmaa
maanantai on alkanut.
Animoitu gif-kuva jossa silmä aukeaa ja menee
kiinni. ja se laitetaan taustakuvaksi. Tulos olisi niin kamala etten taida tehdä
sellaista. (vasta kuin myöhemmin, katso linkistä miten se
toimii)
Siis animoidut kuvat vilkkuvat Namossa
sivun muokkaustilassa. No pitänee kirjoittaa niin paljon että
tuo kuva häviää näytöltä yläreunan alle. joskus sitä
tekee jotain vain sen takia että osaa tehdä sen.
Kyllä minä olen nero monissa asioissa,
ne kaikkein helpoimmat, idioottihelpot jutut vain tökkivät.
kuten se että mun PC:n kovaäänisten toinen kajari on mykkänä
ellei paina jollain sitä toisen kajarin, systeemin pääyksikön,
äänenvoimakkuus nappia alas. Olen käyttänyt siinä
verkkolaitteen päällä olevaa partakonettani. Että se painaisi
sitä nappia alas. Välillä on mykistynyt toinen kajari
pienestä pöydän työtäysystä ja välillä se partakone on
pudonnut sne napin päältä. Tänään kävin katsomassa uusia
kajareita. Sellaiset hienot maksoivat 30€. En ostanut niitä.
Poistuessani siitä data-infosta, niin
sain idean jonka olisi voinut toteuttaa jo vuosi sitten kun
havaitsin että sen änenvoimakkuus-kiertonupin painaminen saa
molemmat kajarit toimimaan. Siis painallus, jokin joka painaisi
sitä nappia alaspäin.. Sitten se iski. Kuminauha. Jos
virittäisin kuminauhalla sen nupin painautumaan hivenen alas.
mä menin ja ostin kuminauhoja. Tein
viritelmän ja se toimii.
Helpot asiat ovat niitä yksinkertaisia.
Liian yksinkertaisia, jotta ne tajuaisi.
Tänään oli se päivä, jolloin ei
oikeastaan tapahtunut mitään sellaista, mistä voisi meteliä
pitää. Pyydän tulevaisuudelta anteeksi.
Kysymykseni kahvitauosta johti siihen,
että saimme kokeet.
Polvet ovat taas alkaneet muistuttaan
itsestään. Jotenkin kuntenkin mulla on sellainen olo että mä
en ainakaan ala (vielä?) polttamaan röökiä. Ollut taukoja
siinäkin asiassa. Nyt en polta. Joskus olen polttanut. Vetänyt
keuhkoihin myrkkyä ja ne jäämät ovat siellä vieläkin. Ei
vielä se syövänriski poissa.
Mutta Metallican Low mans lyrick on hieno
kappale.
Mä olen kai mies, josta pidetään.
Vaikkei sitä aina jaksakaan itsestään pitää. OK, mä osaan
kirjoittaa hiton hyvin joidenkin mielestä. Kun kaikki olisikin
siitä kiinni. Joskus herätessäni ruumiini tuntuu rauniokasalta..
Joskus, oliko se nyt viime merkinnässä
ennen tämän lukuvuoden alkua, mä kirjoitin että täällä
etelässä olo olisi parempi? No on se hiukan. en tarvitse
törmätä niihin paikkoihin, ihmisiin. Voi liikkua vailla
pelkoa siitä että törmäisin häneen. Enkä mä halua kantaa
hänenkin huolia, kun omissa on tarpeeksi.
Elämä vain alkaa pikkuhiljaa hajoamaan
käsiin.. Tunnen sen ja siksi tiedän että on aika yrittää
pelastaa itseänsä itseltään. Pitää alkaa vain tulemaan
ylös kuopasta. Katsoa maailmaa toisin. sillä vaikka syksy ja
talvi tulee niin tulee kesäkin. ja sitten mitä? Koulu loppuu.
ja mä täytän sen 28v.
minne ne 8 vuotta menivät? Kuka ne vei?
21.09.2004 Sateisena aamuna, jolloin ei
tarvetta uutisille
Pienta kikkailua Namolla jälleen. No nyt
se *new* joka ilmaisi selaimelle sen uusimman merkinnän paikan
tässä kirjassa on korjattu kuvalla. Ja se toimii.
esikatselutila puuttui Front Pagesta. Siitä vanhasta ajasta on
jäljellä vain se laajennus joka määrittää html-asiakirjan
avautumaan siinä ohjelmassa. Eli jotain poistettavaa vielä..
Ulkona tuulee ja sataa. Luvatusti. He
lupasivat tämän sään eilen ja tässä se on. Tietokone-ennusteiden
mukaisesti taivas on harmaana. Mutta onneksi sentään lähijunat
kaiketi ovat pysyneet raiteillaan. Luin uutislehti satasesta
siitä mahdolisuudesta varata ratikka vaikka juhliinsa
käyttöön. Siis raitiovaunu. Eihän sillä pääse kuin pitkin
Helsinkiä. Ja luulisin niiden penkkejen vähän hankaloittaman
juhlimista. Tosin kyllähän niissä muutenkin ja ilman varausta
bailataan.
Luin eilisistä iltalehdestä sen minkä
tiesin jo lauantaina. Itsevaltiaista, niiden toistaiseksi
hauskimmasta jaksosta, on älähdetty. Tanja ei kestänyt pilaa,
ivaa ihmissuhteensa päättymisestä. No kyseinen jakso taisi
kyllä ylittää jonkun sallitun rajan.. No joskushan sen piti
tapahtua.
Jännä juttu tämä miten lehden nimi
vaikuttaa sitä edeltävään sanaan tässä kielessä.
Eilisissä iltasanomissa. Eilisessä iltalehdessä. Pieni
kielioppimoka.. Siis mä muistelin sen aviisin olleen iltasanomat,
jotka uutisoi tuosta pahennusta aiheuttaneesta tapahtumasta
urheiluruudun jälkeen. En vain jaksanut alkaa korjailemaan sitä.
Kun kohta avaan television uutisille,
saan tietää tuntemattomien ihmisten kuolleen jossain päin
maailmaa. Jokapäiväisiä uutisia siis.. Ja ne osaavat
järkyttää vasta kun se on tapahtunut kyllin lähellä. Jos
Uutiset ja Sää muutettaisiin muotoon Sää ja Uutiset, niin
moniko katsoisi ne uutiset?
Se syövyttää metallit ja
rapauttaa rakennukset. Koulussa oli happosadettakin käsittelevä
oppitunti. Ei, en minä se ollut joka haluaa kasata
Tuusulanjärven rannalle, Ystävyyden puistoon ison kasan
autonrenkaita ja sitten sytyttää ne palamaan. Se olisi
ympäristörikos.
Ennen tuota "kemman" tuntia,
jonka Tuula Vilkman piti tapansa mukaisesti, meillä oli
äidinkielen nimellä kulkevaa oppiainetta. Aamulla tosissaan
satoi vettä. Sitä sataa vielä tulevaisuudessakin. Aamulla
televisio kertoi 600 ihmisen kuolleen niissä myrskyissä. Entä
New Orleans? meren ei pitäsi nousta kuin 5 metriä ja sitä
kaupunkia ei enää olisi. Tulevaisuuden murhenäytelmä tulossa.
Eli olemme äiminä näistä rajuista
sää-ilmiöistä joita suomessakin on alkanut tulla.
Ilmastomuutos ja kasvihuoneilmiö.. Eikö se olisi aika ironista
että silloin kun kaikki maat noudattaisivat niille annettuja
päästökiintiöitä ja kasvihuoneilmiö olisi saatu kuriin
sekä pelastettua muutama sukupuuttoon kuollut eläin uudella
geenitekniikalla ja maailmassa ei olisi enää vääryyttä tai
sotia. Kaikilla menisi hyvin, kukaan ei kuolisi nälkään. Niin
eikö silloin olisi aika typerää jos silloin asteroidi
törmäisi maapalloon ja me kaikki kuoltaisiin?
Vuonna 2030 on suomessa valtaosa
väestöstä yli 65- vuotiaita. itse olen silloin 54 vuotta.
Vuonna 2080 on valtaosa suomalaisista yli 115 vuotiaita, ellei
minun ja seuraava sukupolvi tee jotain! Eli naikaa ettei
suomalaiset lopu kesken. Uutislehti 100 uutisoi tänään tuosta
vakavasta ongelmasta joka ratkeaisi seksillä.
Tänään oli ruokana koululla
hernekeittoa ja mansikkahilloa pannukakkujen kera. Sinappia
hernekeittoon ja siinä sitten vielä syö rehevää mansikkaa..
No näitä kulinaarisia nautintoja IJKK:n ruokalassa.. Näemmä
tuo kirjainyhdistemä löytyy jo Googlella myös tästä kirjasta.
Joskus sitä vain leikkii hakukoneella.
Ihmiset käyttävät hakukoneita
tyydyttääkseen halunsa. olivat ne mitä tahansa. Internetissä
löytyy mitä tahansa.. Etsi mielestäsi se kaikkein sairain
mielikuva ja kirjoita siitä englanniksi kuvaus hakukenttään.
Kokeile onneasi.
Tänään kuitenkaan ei tapahtunut
taaskaan mitään mielenkiintoista. Törmäsin.. Tai se nainen
törmäsi minuun Kauppakujalla kun nautin kahviani. Hän puhui
minun kanssani ja lähti sitten pois.
Ei mitään mielenkiintoista. Oikeastaan
aika mielenkiinnoton päivä. Jotkut nukkuivat kemman tunnilla.
Intercityjunia meni ohitse.
Tein opinnäytetyötäni taas vähänsen
eteenpäin. Se on aiheesta, joka on minussakin. Dysfasia ja
aikuisopiskelu on se mistä mä sen työni teen. Siis aloin
käsittelemään sitä, että mihin ongelmiin nuorena
oppimisvaikeudet voivat viedä ja oivalsin elämästäni jotain
isoa. Siis sen takia mä olin Haukkalassa. Sen takia kaikki
tuntui paskalta. Siis sen pikkusen asian takia että olin muita
hitaampi ja se oli riittävä syy muille että alkoivat kiusata
ja heikentämään oloani. Ne asiat ovat jo anteeksi annetut.
Mutta olihan sekin löytö, uusi oivallus.
Syntyi kun kirjoitin omia kokemuksiani.
Ulkona sataa vettä. Katu on märkänä
ja sateen ääni kuuluu vaimeana kohinana auki olevasta ikkunasta.
Siis metallican läpi ja hiljaisissa kohdissa Master of puppettia.
Olihan se tietenkin muutos vaihtaa
kotisivueditoriksi Namo. Nyt vain pitäisi löytää uusi koodi,
jolla saisin vierityspalkit oikean väriseksi. Standardiväritys
Internet Explorerin palkeissa närästää. Ehkä mua onnistaa
huomenna kun teen hakuja. Selaan nettiä, paljon tuntematonta
html-koodia. koko netti on pelkkää html-koodia sekä java-scriptejä.
Namo osaa muuntaa käyttämäni ääkköset nettikieleksi että
ne toimisivat kaikissa nettiin kytketyissä koneissa. Eri asia on
sitten se, että kuinka moni ymmärtää suomea?
So this is all in finish. I mean, this my
book. Kieli vaihtuu. Osaan kirjoittaa yleismaailmallisestikin.
Se vain tässä Namossa naurattaa. Ei
ohjelma, vaan se että Kotimikro-lehti, silloinen kompuutteri
kaikille, teki tästä oikein ohjekirjan. Valitettavasti siinä
kirjassa on kaiken esimerkkitekstin alla punainen viiva. Ja
kirjassa missään ei kerrota että sen englanninkielisen
spellchekin, eli oikoluvun saa hyvin helposti pois jolloin ei
enää näy se punainen viiva jokaisen suomeksi kirjoitetun sanan
alla. No ehkä he eivät osaa tehdä sitä.
Olen vakavasti päättänyt irtisanoa sen
lehden tilauksen. He väittävät tässä nimittäin, että
kovalevyn tietoja luetaan laserilla. Ehkä joskus tulevaisuudessa,
mutta näissä nykyisissä se on mangeettisuuteen pohjautuva
ilmiö. Mutta se, että tekivät sen ohjekirjan jossa ei ole
neuvottu miten sen ärsyttävän punaisen viivan saa pois - niin
johan on...
Taitamattomuutta. Antaa itsestään
hölmön kuvan. Se lehti varmaan kalastaa lukijoita juuri niiden
CD-romppujen takia. Aina tulee rompullinen ohjelmia. Ja
satunnaisesti aika hyviä sellaisia.
He julkaisivat tässä hakemistonsa
sillä levyllä. Ihan hyvä työkalu se "Viosihakemisto"
Kiva huomata asennuksen aikana että olen asentamassa jotain
"viosihakemisto setupia" Kyllä sen olisi ymmärtänyt
yhdeksi virheeksi, mutta kun tuli uusi versio siitä heidän
vuosihakemistostaan, niin eikös sekin ole "viosihakemisto"
olisi luullut jonkun huomaavan sen
virheen ennenkuin laittoi 6000 CD-levyä paistumaan. Lehti ilmestyy pohjoismaissa. Bonniers julkaisut julkaisee
sitä aviisia. Kuten tieteen kuvalehteäkin. Muistan siinä
olleen kerran aika jännän mainoksen. Se oli yhden aukeaman
mainos, jossa toinen puoli oli suomeksi ja toinen norjaksi.
Ja niillä heidän k-cd:illäänkin
tämä kieliongelma esiintyy joskus. Tulee norjaa näytölle.
Ja vielä heidän kotisivuillaankin olen
huomannut että äkkiä kaikki on - Norjaa.
En mä norjaa osaa, vaikka se onkin
suomen naapurimaa
Juuri äsken
vaihdoin vessapaperirullan pidikkeeseen
vessassani uuden rullan. Se oli viimeinen niitä paksumpia rullia.
Siis ne toiset ostamani toiletti tissuet ovat kooltaan pienempiä.
Miksi minä, jonka kotisivuilla on ollut parin päivän aikana 30
käyntiä, alan kirjoittamaan vessapaperirullan vaihdosta? Onko
siihen jokin syvä psykologinen syy tai sitten vain keino
peitellä pinnan alle tänään mahdollisesti tapahtunutta
ikävää asiaa? Tai ehkä siihen oli vain se syy, että ihmiset
voisivat lukea mitä haluavat. Ainakin osa heistä. Kävin juuri
suihkussakin. Ja taas - jonkun kumman syyn takia - sammutin
suihkun valonkatkaisimesta, joka oli turvallisesti suihkuverhon
takana. No eihän siitä tapahtunut muuta kuin jäin pimeää,
paikalliseen sateeseen ja seisomaan tyhmänä. Siis kyllä
minulla on täysi ymmärrys siitä, ettei valonkatkaisia voi
mitenkään sulkea hanaa, ei ainakaan tuossa vessassa koska
niitä kahta asiaa ei ole kytketty yhteen.
Ulkona sataa vettä. Äänistä
päätellen tie on märkänä. Lämpötila on +10c.
Tänään viimein sain sen kuvagallerian
toimimaan myös netissä. Ja tänään myös sain sen gallerian
toimimattomaksi netissä. Sain Googlen ehdottamaan että "Tarkoititko:
Pahula on hullu?" hakiessani sivuiltani kaikkia tekstejä.
joissa esiintyy sanat "on hullu" koska oli kyllin
tylsää.
Nyt keskiviikkona oli se päivä, joilloin ostin
Prismasta taitettavan pyykkitelineen, koska olin kyllästynyt
kuivattamaan pyyheliinaa oven päällä.
Prismakeskuksessa tänään kävin
kahdesti ja toinen käynti niistä oli se hauskempi.
Ruokalan ovi keskeytti loistavan ja
viisaan lausahduksini, iskiessään minua täysiä olkapäähän.
Puhuin tuolloin Marjon kanssa viisaita. Ne IJKK:n ruokalan ovet
aina välillä pahoinpitelevät IJKK:n opiskelijoita.
Automaattiset ovet, jotka kyllä saa lukkoonkin. Ja Google on
siitä kiva, että jos käytän usein lyhennettä IJKK, niin se
nostaa tämän kirjan pisteitä haussa IJKK..
Tänään oli aika hyvää ruokaa.
Broilerin rintapalaa, riisiä ja curry-kastiketta.
Syy siihen että miksi kirjoitin saksaksi,
ainakin aika hyvällä yrityksellä, ettei sada on se että
tehtyäni koulutöitä ja väsyneenä tuhottuani vahingossa yhden
CD-levyn polttamalla sen väärin - eli nukuin pommiin.
Pitkästä aikaa kävi niin. No kyllähän minä tapasinkin sen
maikan ja pyytelin kovasti anteeksi tuota. Mutta hän ei ollut
moksiskaan.
Tuuli pieksää kasvoni, kuin ennenkin.
Jos tahtoisi auttaa minua seisomaan omilla jaloilla selkä
suorana, pää pystyssä..
Trion lyriikkaa. Tässä aikaisemmin kuin
hiljaisuus valtasi alaa, niin ajattelin että mitä musiikkia
tahdon kuunella juuri nyt. Valitsin trion. Laulun nimi taitaa
olla Rahat ja Henki.
Tänään oli aika paljon juttuja joita
tapahtui, mutta jotenkin ei jaksa niistä kirjoittaa.
Vedenkeittimeni muodotaa vesihyöryä,
teeni on valmista. Se on sen merkki: vesihyöry, yksi
kasvihuoneilmiön takana oleva kasvihuone kaasu. Ei tästä
päästöstä taida tulla seurauksia.
Siis mä kyllästyin kirjoittamaan kirjaa
sillä Namolla juuri sen takia, että siinä ohjelmassa oli niin
paljon säädettävää yhden dokumentin tähden. Ja minulla oli
aina sellainen epämieluisa olo kun kirjoitin kirjaa. Koska olen
kirjoittanut koko kirjan tällä Front Pagen ohjelmalla, niin
miksi aloittaa jotain uutta josta ei edes itse pidä? Ja mä en
saanut namossa ensin vierityspalkkeja sivuni väreihin, koska
käyttämäni koodi ei toiminut koska Namo heitti jotain
asiakirjan alkukoodiin. Kyllä mä sen tiedän, että jotain
voisi parennella koko sivustossani. Se CCS olis kiva joskus
tehdä. Eli kaikki muotoilut tulisivat yhdestä tiedostosta. Ja
se koodimuutos pitäisi tehdä sitten kaikkiin 700 html-asiakirjaan
joista osa tehty wordillä. Ja siinä pitäisi sitten miettiä
sitä koodia uusiksi - tekisikö koodituksen täysin uudelleen
joihinkin tiedostoihin.
Mutta voiko tietokoneohjelmaan "rakastua"?
Ettei vaikka nettipäiväkirjan kirjoittaminen tunnu
mielekkäältä, jos käyttää muita ohjelmia? Onhan minulla
ollut niitä harharetkiä muihin ohjelmiin mutta aina olen
palannut front pageen. Versioon 2.0.2 1131. Tietenkin olisi
taatusti oikeanlaista html-koodia ollut jossain millä kaikki
muotoilut ja värit hisseissä olisi saanut toimimaan. Aina on
jossain jotain parempaa olemassa. Ja jos ei ole niin se voidaan
kehittää.
Front Page Express, minulle tuttu ja
turvallinen. Nykyaikaista tottumusta.
Tänään on perjantai eikä koulussa
paljoltikaan mitään tapahtunut. Meillä tässä tässä
jaksossa on ollut perjantaisin sellaista, ettei
lukujärjestykseen merkittyjä aamutunteja ole ollut kuin
satunnaisesti. Miksi otin tuon nyt esille? Mitä merkitystä
sillä tiedolla on? Ehkä sitä että se toimii hyvänä
aasinsiltana siihen että myöhästyin muutaman minuutin. Ja olin
ilmeisesti tullut luvanneeksi soittaa neiti rinteelle aamulla.
Mutta en tehnyt sitä koska en muistanut että olin lupautunut
sellaista tekemään.
Tuosta meni ohitse Pendolino. Siis ei nyt
heti. Se juna on jo Hämeenlinnassa kohta. Miksikö tiedän
kyseisen junan aikataulut? Mitä hiton merkitystä mulle on yhden
sattumalta ikkunastani näkemäni pendolinojunan aikatauluilla?
No sitä, että se juna on linja Helsinki - Kuopio. Jyväskylän
kautta. Pysähtyy myös Jämsässä. Siis se on juna Jämsään.
Ja se kulkee joka päivä. Ainakin arkena.
Siis sen pitää mennä joka hiton arkipäivä Helsingista
kuopioon. Junalla pääsisi yhden päivän aikana vaikka
käymään Jyväskylässä. kerran kävin. Se oli
lääkärireissu viime Helmikuussa. Se lähijuna, jonka jarrutus
meni hivenen liian pitkäksi. Silloin satoi lunta.
Katsoin tänään sadetutkaa
iltapäivällä netissä. Helsingin alla oli iso läiskä sadetta.
Ja se oli tulossa pohjoista päin. Siis
täällä sataa lähitulevaisuudessa.
Tänään meillä kun oli ATK-tunteja,
niin tuli puhetta hiiristä. Optinen vaiko pallolla oleva?
Langaton vai langallinen? Entä väri..
Hitto. mä satuin ostamaan hyvän hiiren
vuosi sitten. Se on kuvan kaltainen malli koska se on kuva mun
hiirestä. Se on väriltään musta ja se on pallollinen. Se ei
ole langaton, vaan siitä lähtee johto. Se on valmistettu
Kiinassa. Siinä on rulla, se on rullahiiri.
Se istuu hyvin käteen. ja liikkuu hyvin
puupyödällä.
Siinä on 3 näppäintä ja rulla.
Se on väriltään musta. ja se on hyvä.
Compaq:in hiiri.
Muut ylistivat langatonta ja optista
hiirtä. Mä sanoin etten sietäsi sitä punaista valoa sen
hiiren alta. He eivät ymmärtäneet miksi olen sitä mieltä.
kävin myös S-marketissa pudottamassa
yhden, olisiko sen nimi 'ostoksien jakaja liukuhihnalla', niin se
putosi tupakka-automaatin alle ja sen Irenen piti kaivaa se ylös.
Ostin banaaneja ja tv-lehden joka ennen oli hyvä. Kahden viikon
ohjelmatiedot sisällään pitävä tilattava lehti. Mutta
nykyversio siitä TV-MAAILMASTA on hädintuskin yhden viikon
ohjelmatiedot sisällään pitävä aviisi, jota ei saa tilattuna
itsekseen vaan se on muuttunut oheismateriaaliksi.
ja Iltasanomissa oli taas juttu
nykäsestä. nyt se ei halua vankilasta pois. vaikka viime
viikolla halusi.
Siis ehkäpä joskus tämän asian
tiimoilta on sähkölehdissä tälläinen mahdollisuus:
Tee-se-itse-nykäs-lööppi:
Matti Nykänen vankilasta.
R-kioskin pitäjän mielestä hän on
oikeassa paikassa..
Ehkäpä elämä on vain sitä miltä
tuntuu. Laulussa lauletaan. Sanomattakin on epäselvää
jollekin että kuka laulaa. No Ismo Alankohan sen hyvän
kappaleen on tehnyt. Nyt on vain niin aikaista. On Sunnuntai, 26.
päivä Syyskuuta. Ja kellä on ennen aamuseitsemää. Pitäisi
ajatella siis tähän aikaan jotain neutraaleja ideoita. Joitain
jotka eivät olisi millään muotoa pahoja?
10 vuotta sitten ne 900 ihmistä olivat
vielä elossa. Nyt heistä ei taida olla enää mitään
jäljellä. On vain autolautta kyljellään itämeren pohjassa.
Jotenkin sitä vain muistaa juuri sen päivän tapahtumat.
Huomenna 10 vuotta sitten. Osa luokkatovereistani oli silloin 11
vuotiaita, lapsia. Itse olin vanhempi joten mä ymmärsin mitä
oli tapahtunut. Mä tosiaan sinä aamuna avasin televisioni vain
katsoakseni mitä säätä oli luvattu. En tajunnut niitä
karttoja joita se Philips mulle alkoi näyttämään.
Ehkäpä siksi se on aina jännittävää
avata aamulla TV vain katsoakseen säätietoja. Informaatio voi
kuitenkin saada muistakin asioita. Heti kun laite on kyllin
herännyt että kuva ilmestyy ruutuun ja voi päätellä jotain
itkeneestä naisuutisankkurista. Mitä on tapahtunut? Jotain
pahaa, kenties. Eivät he itke yleensä uutisissa.
Eilen kävellessäni radan viertä,
kuulin sieltä pamauksen kun automaattiset vaihteet liikkuivat
antaen lähestyvälle lähijunalle pääsyn raiteelle 3. Mutta
jos niihin tulisi toimintahäiriö ja ne vaihtaisivat raiteet
juuri kun erikoispitka intercity menisi niiden yli 150 km
tunnissa? Tulisi romurautaa ja ruumiita.
Monesti samaa aikaa olen mennyt juuri
niiden vaihteiden ohi, eikä ne vielä kerrankaan ole pitäneet
moista mekkalaa. Ei kai niissä mitään vikaa ole.. Nehän ovat
vain sillä radalla jossa kulkee suomessa eniten junia.
Harmaa aamu alkaa valostumaa auringon
nuostessa, sanotaan, vaikka yleisessä tiedossa on se että
kyseinen ilmiö syntyy vain maapallon liikkeistä. Samat liikkeet
aiheuttava tuuliksi kutsumamme ilmavirrat. Puissa vielä kiinni
olevat lehdet heiluvat merkkinä tuulesta. Se on luvannut
myrskytä.
Miksi hitossa mä olen sunnuntaina
hereillä tähän aikaan, ennen aamuseitsemää? Koska illalla
tuli hitonmoinen jysäri, päänsärky ja se pakotti mut
nukkumaan. Heräsin selkäkipuun ennen viittä.
en tiedä mitä tänään teen. Annan sen
vain tulla selväksi itsekseen.
Se taitaa olla taas tänään se edessä
että menen aikaisemmin nukkumaan, kuin olisin normaalioloissa
tehnyt. Nimitäin päätä särkee yhä. lievästi mutta
kuitenkin kylliksi että sen tuntee. Annoin asioiden mennä
tänään omalla painollaan ja koska kumartuminen on se pahin
juttu mitä voi tehdä kun on pää kipeänä, on kämppä
räjähtäneessä kunnossa. Jos sitä sitten alkaisi siistimään
kunnes päänsärky on mennyttä aikaa.
taivas pilvistyy. Päivällä paistoi
aurinko, mutta mä nukuin pitkään. Menin aamun jälkeen vielä
nukkumaan. Mikä saattoi olla omalle sisäiselle kellolle
epävireyttävä tekijä. Siis että se ehkä meni sekaisin. Tai
sitten sitä vain nukkuu..
Tänään kävin R-kioskissa, otto-automaatilla
ja Järvenpään keskustassa oli yksinäinen, mutainen kenkä.
Jonkun hylkäämä. Uhrasin muutaman mietteen sille että miksi
se kenkä on mutainen? Sillä on varmaan tultu ylös
Tuusulanjärvestä ja kävelty kävelykadun läpi. tai jotain
muuta..
Voi tietenkin olla huonoa se ostos, mutta
mä ostin sitä oikeaa röökiä.
on muutamia juttuja, joille ehkä voi
tehdä jotain. Ehkä niiden juttujen takia mä poltankin. Ja
ennen poltinkin kun olin masentunut ja alavireessä.. Nyt kaiketi
sitten olen taas.
"se voi uusiutua."
"Kyllä minä sen tiedän"
Palanen joskus käymästäni
keskustelusta.
Mutta se ensimmäinen, kunnon tupakka..
Se tuntui tosi hyvältä. Aloin miettimään että minkä ihmeen
takia tein lakon sen asian suhteen. Sormeni tuoksuvat tupakalle.
Pitkästä aikaa..
Tässä on alkanut tämä Järvenpään
maisemat taas tuntumaan puulta. Monesti on pitänyt lähteä
lähijunalla johonkin suuntaan, katsomaan uusia maisemia. Uusia
ihmisiä. Ellei päätäni olisi särkenyt, niin olisi lähtenyt
tänään. Junalla Helsinkiin.
Nyt sitä rataa pitkin menee tavarajuna.
kaiketi se yölläkin menevä juna on tuollainen säiliövaunuja
täynnä oleva juna.
Mutta kyllä sen tietää että tänäkin
yönä jossain menee ambulansseja jotka kuskaavat pahoinpitelyjen
uhreja. Jossain missä ambulanssi kiitää pillit ulvoen, se
lopettaa sireeninsä ja vauhti alkaa noudattamaan annettuja
rajoutuksia koska potilas kuoli. Niinhän ne tekee, mitä syytä
on kuskata ruumista liikennesäännöistä piittaamatta.
Ensi yönä tulee 10 vuotta tietystä
tapahtumasta täyteen. Kello 03:00 muistaakseni. Silloin Estonia
upposi Viron ja Ruotsin nukkuessa rauhallisesti. Sitten monen
elämä muuttui kun avasivat televisionsa kait katsoakseen että
mitä säätä luvataan. Minä avasin tuona aamuna, kymmenen
vuotta sitten televisioni joka oli sisäantennilla koska ei ollut
siinä kämpässä antenni pistoketta. Joskus sen kuva oli hyvä
ja toisinaan taas ei. Silloin kuvanlaatu taisi olla huonoa ja
kyllä mä muistan että siinä näkyi jotakin karttoja. Jos kuva
olisi ollut parempi niin olisin tajunnut katsoa mitä on
tapahtunut.
sinä päivänä taisin käydä kaupassa,
Kortepohjan Siwassa. Silloihan olin haukkalassa. (ne muistot.)
Sinä iltana kukaan ei katsonut
televisiota vaikka se olikin päällä. Me surimme. Se tuntui
silloin pahalta. Ne lööpit: 900 hukkui itämerellä viime
yönä. Silloin.. Koko maailma taisi olla järkyttynyt. Oli se.
Se oli kuitenkin vain onnettomuus. Se
järkytti vähän aikaa niitä, joiden tuttuja ei ollut laivoilla
tuolloin - ketkä eivät olleet osallisina. Heillä oli tuolloin
helpompaa. Jollain tavalla, siis kyse oli onnettomuudesta. Ne
vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumat taas eivät olleet
onnettomuuksia. Suunniteltuja juttuja.
Joita toivottavasti ei tule enempää. En
tiedä onko sellainen tapahtunut juuri nyt koska mitän media ei
ole auki. kännykkäkin kiinni. Tuossa se musta laatikko on,
suljettuna on hiljaa. Televisioni. mitä se mulle kertoo huomenna,
aamulla kun tulee uutiset?
Ne lupasivat eteläsuomeen huomiseksi
myrskyä. Tässä aikaisemmin tänä iltana tuli vettä oikein
kunnolla. Autojen valoissa näkyi pelkkää vettä. Ei
mannilantietä. Poikkeuksillisia sää-ilmiöitä. Huomenna
pitäsi sataa kunnolla ja tuulla 19 metriä sekunnissa. Ja se ei
ole vielä niitä syysmyrskyjä. tuleekohan silloin täälläkin
26 metriä sekunnissa.
Maailman tila on huonona ja ehkä jonain
päivänä uutiset saavat K15-leiman. Terroriuhkaa kaikkialla.
Ja entäs sitten ilmastonmuutos?
Kasvihuone-ilmiö, työmarkkinat, suomen tulevaisuus?
Luin sen tosiaan netistä. Ne ovat
tehneet kasvuennusteen Jämsälle. Se kuihtuu seuraavien 40
vuoden päästä jyväskylään ja Tampereelle. Seuraavaksi
yksinkertainen laskutoimitus:
ikäni 27 + 40 = 67v.
ja kun tulos on käynyt toteen, että on
kulunut ne 40 vuotta, niin missä tilassa maailma on? Onko se
enää helppo paikka elää? olenko elossa tuolloin vaiko en?
mitä tupakoinnista seuraa? Syöpäriski ei mene vuoden tauon
aikana, vaan se muistaakseni tarvitsee kaksi vuotta kärytöntä.
mä siis poltan taas. .
kysymyksiä joihin ei halua vastauksia.
Ja tässä vaiheessa se oli kiva muistaa.
Nimittäin se, että miksi kirjoitin lisää tätä kirjaa. Se
syy oli julkaista tilastotietoja kirjastani, kaikkien merkkien
lukumäärä ennen tätä merkintää. Joten tässä on Simo
Pahulan nettipäiväkirjan tilasto 26.09.2004:
Se on siis jo yhden riisin paksuinen. 1
riisi on 500 arkkia. hitto, tästä kai saisi oikean kirjan jo.
Mutta mitä suotta.
Olen mitä olen. Teen mitä teen ja
jotkut asiat luonnistuvat ja toiset eivät. Olen kohtelias, avaan ovia
niitä tarvitseville. Kanssani on kai helppoa olla. Jaksan
asioita sekä elämää. Osaan kirjoittaa kuulemma hyvin,
tekstini saavat kiitosta. Osaan neuvoa ATK-tunneilla ohjelmien
käytössä. Olen kait siedettävän näköinen. Sellaisen Simo
Pahulan te tunnette. Kunnes tulitte tänne ja luitte kirjani.
Miksi tämä vuodatus? Mitä järkeä siinä on ja miksi se oli
samantekevää S-marketissa että voitanko siitä pelistä
mitään vai en?
Olenko muka kyllästynyt johonkin? Ja jos
olen niin miksi? Onko tämä nyt sitä kuuluisaa syysmasennusta
ja tietoa siitä että tämä on viimeinen vuosi täällä.
Siis nyt on tihkusateinen ilma,
lämpötila on +12.3c ja ulkona tuulee. Syksy on saapunut.
Sormeni tuoksuvat tupakalta. Sen vaikutus on alkanut, siis se
tunne kun on vetänyt savua keuhkoihin. Minä tupakoin jälleen.
Lakko ohitse. Ja jotenkin minua kiinnostaisi ajatus lähteä
kävelemään ulos, säästä huolimatta. On tuulinen ilma ja mä
pidän tuulisista päivistä, erityten jos on pilvistä. Kuten
nyt on. Ja kun on tämä olotila päällä. Onko se muka pahasta
jos joskus tuntuu lopulliselta?
Nothing else matters - Metallica. Hyvä
kappale tähän oloon.
Oloon, jolloin tuntuu hyvältä lähteä
kävelemään tihkusateiseen ja tuuliseen ilmaan. Ja kun kappale
loppui, niin kone valitsi toisen hyvän kappaleen.
ONE - kanssa metallicaa.
Jos sitä lähtisi ulos miettimään
asioita toiseen järjestykseen päässään. Masennus ei tunnu
tältä, joten tämä ei ole sitä. Jos olisi masentunut niin
miettisin tämä paikkakunnan tarjoamia mahdollisuuksia itsensä
lopettamiseen. Mutta niitä en nyt mieti.
Tähän syksyiseen päivää liittyy
paljon surua. Siis tänään päivälleen tulee 10 vuotta siitä,
kun Estonia vajosi itämeren pohjan rauhaan vieden 900 ihmistä
mukanaan.
Mutta kukaan ei sitä muista arjessa.
Unohtunut pikkuseikka.. Tai sitten ei haluta muistaa.
Mutta kohta kun on vähän levähtänyt
täällä ja saanut kämpästä taas tarpeekseen, niin sitten
voisin kyllä lähteä kävelemään. Säästä piittaamatta.
Joskus sitä vain on lähdettävä.
Se
löytyi XP:stä: Vanha mediasoitin jolla on tullut kuunneltua
musiikkia. tämä oli mukava löytö. Siis nostalgiaa. Mä olin
sitä mieltä, ettei xp enää pidä muita mediasoittia kun sen
uusimma jota en ole pahemmin käyttänyt koska en pidä siitä.
Mulla on koulussa omissa tiedostoissa
pikakuvake tuohon ohjelmaan, jotta voin käynnistää sen
koneella kun koneella ja kuunella musiikkia mp3-muotoisena.
Sitten kun kopioin kaikki tiedostoni CD:lle koululla ja sitten
kokeillin sitä pikakuvaketta, koska sekin tuli tietty mukaan kun
kaikki otin mukaan. Ja se toimi.
Uudessa windows media playerissä on
kyllä skini, joka näyttää ihan tuolta aikaisemmalta
soittimelta mutta se vain näyttää siltä. Ei ole. Miksi joku
ohjelma sitten voi tuntua hyvältä ja mitä väliä sillä on
että mitä ohjelmaa käyttää musiikin soittoon? Itse käytän
mp3:sten soittamiseen WinAmpia, versio 2.78 koska parempaa
versiota siitä ohjelmasta ei tarkoituksiini sopien ole. Se on
vain tottumiskysymys. Ja tuota aikaisempaa versiota kyllä
käytin monesti. Löytyisiköhän vielä se vanha CD-soitinkin?
Tuskimpa. XP:ssä ei ole CD-sotto-ohjelmaa, vaan se avaa
oletusasetuksin levyn uudessa media playerissä. Se CD-soitin oli
kyllä kiva.
Memory remains..
Mutta tuo vanha mediasoitin löytyy XP:stä
tästä polusta:
C:\Program Files\Windows Media Player\mplayer2.exe .toimivuus
2000, nt ja xp
Tänään siis satoi vettä. Tein oikein
itselleni kun lähdin ulos. Tuuli ja oli pientä vesipyryä
ilmassa. Ei se enää mitään tihkusadetta ollut. Mä poltin
siinä yhden röökin kun kävelin sitä radanviertä. Kyllähän
se sade oli sitä kastelevaa, mutta mä silloin en välittänyt
säästä. Olo sellainen olo että hyvä vain että lähdin
kävelemään. Siis joskus sitä on vain hyväksi itselleen
lähteä kävelemään ilman henkilötietoja. Tai ylipäänsä
kävelemään kun sää on mielialan mukainen. Se jotenkin
helpottaa, kaiketi.
Julma ja kylmä, kolea aamu. Se tieto että olisi pitänyt varmistaa se,
että ikkuna olisi ollut yön kiinni - niin se olisi ollut hyvä
muistaa mennessäni nukkumaan. Koko yön on tuullut, osa siitä
tuulesta pääsi sisään. Keskellä tietoyhteiskuntaa sää
pääsee sisään huoneeseen. Mitä yöllä on tapahtunut? Ja
miksi on käynyt niin kun on tapahtunut maailmalla? Kaikki on
hulluja, kaikki huutaa oman uskontonsa, polittisen näkemyksensä
tai sitten isänmaanrakkauden nimissä tahtoaan tappaa he jotka
eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan. Eri ideologia, joten
nirri pois vain jotta voisi olla rauha.
Maailmassa on se vika, ettei koskaan
päästä tilanteeseen, jossa kaikki olisivat samaa mieltä. Ja
sitten jos sellainen ihme joskus tulee ettei ole eriarvoisuutta
tai tahtoa hyökätä johonkin maahan vain sen takia että
siellä on paljon öljyä ja piru vie - nehän ei sitten saa
tehdä ydinpommeja. Mutta jos joskus maailmassa on rauha kaikkien
ihmisten välillä, niin silloin maapallon sääkoneiston oireilu
aiheuttaa sitä harmia.
100 tuhon tornadoa tekee selvän
kaupungeista, 200 hurrikaania hoitelee loput, 300 taifuunia
tappaa aasiassa. Vai onko tuolloin luovuttu maanosien nimistä
niiden eri-arvoistavan vaikutuksen vuoksi?
Vuonna 2030.. Minun sukupolveni on 60v.
Entä nykynuoriso? he ovat nelikymppisiä. Ja entä se seuraava
sukupolvi? Haluavatko he enää asua noissa pienissä
kaupungeissa suomessa vai tuleeko niistä vanhojen asuma-aluetta
jossa soi sellaiset ikivihreät joita tarjoaa tämän hetken
listahittiyhtyeet. Entä Helsinki, Tampere, Turku ja Oulu? Kuinka
suuriksi ne ovat kasvaneet? Ja pysyykö ne koossa? Liian suuret
asiat ovat vaikeita hallita, varsinkin tietokoneongelman
pimentäsessä kuljetusliikkeen koneet joissa olivat ne tiedot
ruokatoimituksista lähikauppoihin. Ei ruokaa vaan nälkää.
Kapinaa. Sotaa.
Tulee vielä lisää näitä julmia
tiistaiaamuja vuonna 2060. Silloin mun sukupolvi on päälle 80v,
nykynuoriso niitä 60vuotiaita ja heidän tulevat lapsensa 40v.
Ja kaikki tuntemasi ihmiset ovat kuolleet vuoteen 2600 mennessä.
Silloin jos minunkin sivuni ovat säilyneet jossain palvelimessa,
niin kukaan ei ehkä osaa lukea niitä, koska suomi on kuollut
kieli.
vuosi 3000 tuntuu olevan tosi kaukainen,
mutta se on lyhyt silmänräpäys tähtitieteelle.
Vuonna 2004 on menossa kylmä tiistaiaamu.
Maapallo kääntyy jälleen aurinkoon
siinä suhteessa, että suomi liikkuu aurinkoa päin koko ajan.
Harhaa että aurinko nousisi - millä 1700-luvulla me muka
eletään? Kaikki ymmärtää että se on maa joka kiertää
aurinkoa eikä päinvastoin. Kuu kyllä nousee ja laskee, koska
se kiertää maata. Mutta kuka arvostelee virhettä kieliopissa
arkiaamuna, jolloin kaupunki alkaa elämää jälleen. Ihmiset
tunkevat itsensä laitteisiin jotka vievät heidät haluamaansa
paikkaan. Vielä on mahdollista hallita matkaansa, vielä on
mahdollista ohjata elämäänsä. Ei ole vielä autoja, jotka
nappia painamalla menisivät perille ilman omaa vaikutusta asiaan.
Pääkaupunkiseudulla tänäkin aamuna on
niitä, jotka myöhästyvät joukkoliikennevälineestä.
Ruokakaupat avaavat ovensa tunnin kuluttua kun kello on
seitsemän. Silloin tulee kieliopillisesti oikeat seitsemän
uutiset. Ne näyttävät uutiskuvia maailmasta, jossa elämme.
Kuvia ja tietoja siitä että kuinka moni on kuollut. Mutta me
vain odotamme säätä, vaikka näimme se ennusteen jo eilen.
Jotkut odottavat lastenohjelmia, sillä ne ovat parempia kuin
nämä aikuistenohjelmat. Turvallista. kukaan ei kuole ja
laitteet puhuvat ja niillä on kasvot. Mutta mä en kai kestäis
sitä jos parkkipaikalla olevat autot tervehtisivät. Jos niiden
etulamppujen paikalla olisivat isot silmät ja eturistikko olisi
suu joka liikkuisi. Jos junilla olisi kasvot ja ne hymyilisivät
asemalla odottaville ihmisille? Miltä tuntuisi jos H-junalla
olisi todelliset ystävälliset kasvot? lautasen kokoiset silmät
jotka katsoisivat sinua?
Aikuisena sitä katsoo lastenohjelmia
samalla ihmetellen että kuinka tälläinen japanilainen
animaatiohömppä oikein vaikuttaa lapsissa? Ennen nekin ohjelmat
olivat parempia. Mustavalkoisesta televisiosta jossa ei
kaukosäädintä.
Se oli ennen ja tänääkin mun on
käytettävä Googlea..
Nothing else matters. Hieno kappale,
osaan suomentaa sanat. Nothing else matters - suomennettuna:
Millään muulla ei ole väliä. Suomen kieli tuhlaa tuossa
sanoja. Mutta hyvä on, sanat ovat tehty käytettäväksi.
Eli tänään.. Mitä tästä
päättyvästä päivästä, joka siis oli se päivä kun se
Estonia upposi 10 vuotta sitten. Eikä siis eilen, vaikka olin
siitä niin varma, mutta kuitenkaan en pannut sitä merkille
ettei media siitä mitään kertonut eilen. Uutta tietoa
siitäkin onnettomuudesta.. Siis jos päivystäjä olisi oman
kertoman mukana ollut silloin vaikka vessassa käymässä kun se
eka hätäkutsu tuli, niin olisi kai mennyt enemmän ihmisiä.
Siis aika mautonta siltä kertoa että olisi voinut olla vessassa.
Mutta se siitä. Paha juttu, 850
kuollutta. Ja ne spekulaatiot siitä, että voisiko
samankaltainen onnettomuus toistua? Kyllä voi. Mutta
nykypäivän maailmassa se valitettavasti ei enää kaiketi olisi
onnettomuus.
Sain päivitettyä tietoni tuosta
onnettomuudesta, sen tapahtumispäivämäärästä aamulla
television kautta. Olin aikaisessa ja ajoissa koulussa. Oli
kaiketi jotain projektihommaharjoittelua. Oikeastaan mä en
muista koko päivästä muuta kun sen, että ruokana oli
broilerin rintareittä ja riisiä currykastikkeella. Ehkä
tämän päivän tapahtumat eivät ole niin dokumentoinnin
arvoisia koska ne yhteenvetona olivat aika tylsiä. En käynyt
edes R-kioskissakaan. Missään niistä kolmesta Järvenpään
keskustan alueella.
Ajattelin kirjoittaa pitkästä aikaa
jotain hienoa. Jonkun hyvän tekstin, jota sitten ylistettäisiin.
mutta kun ei sitten mitään. Ei mitään ideaa. Täysin tyhjää
sillä rintamalla vaikka nyt ehkä olisi aika kirjoittaa oman
tyylini näköisiä tekstejä edes terapiakäyttöön itselleen.
Jotenkin sitä vain päädyin kirjoittamaan kirjaani. Sentään
jotain. Tyhjiä ajatuksia vailla merkitystä.
Tänään ei koulussa tosiaankaan
tapahtunut mitään merkittävää. Kun aamulla lähdin, niin
poltin päivän ensimmäisen röökin. Se tuntui hyvältä,
lämmittävältä verenpaineen kohoamisen johdosta. Malboroa,
vihreätä ja tummaa. Siinä mun merkki. Joskus se oli sitä
punaistakin. mutta siirryin jonkun syyn takia pehmeämpään,
miedompaan sätkään.
Minä poltan tupakkaa enkä edes kadu
sitä mitä se tekee terveydelleni. Tämä on nyt vain sellaista,
mulle niin tyypillistä.. Tuskan tavoittelua. Mä kun jo totuin
siihen nuorempana, niin en osaa olla ilman sitä. Tunnetta kun on
onnellisen masentunut. Termi, jota jossain täällä sivuilani
olen viljellyt.
Nyt.. mitä nyt kun ainoa valo huoneessa
on se tietokoneen näytön kajo. Metallica soi hiljaa. Ruumis
jossa asun on vanha.
olen 187 senttiä pitkä ja maksan siitä
hintaa selkäsärkyjen muodossa.. Siis uusia vaivoja kaiken muun
lisäksi.
Sitä vain joskus on kyllästynyt
kaikkeen. Ehkäpä sitä voisi vaikka lukea kirjastani vähän
positiivisia merkintöjä. Asioita, joita ei muista.
Väsäsin juuri suoraan html-koodiin
linkin. Se tuli osoittamaan kirjan valikossa tämän kuukauden
loppua. Osaan HTML-koodia ja se pelottaa minua. Satunnaisia
tietoja hakasulkujen välissä ja tiettyjä parametrejä
launausmerkkien sisällä. koko nykymaailma on täynnä sitä -
html-koodia.
Hyper text markup language. Hypertekstin
merkintäkieli. Kirjaan palautui se *new* osoittamaan selaimelle
koodin avulla että missä on uusin merkintä. Ja tässä
kaikessa on niin hitosti järkeä. Niin paljon tekstiä, että
sitä ei jaksa itsekään kahlata läpi. Eihän mun sitä
oikeastaa tarvitse tehdä. jos etsin jotain tiettyä merkintää,
niin laitan Googlen asialle. Se kahlaa miljoonia tetratavuja
koodia läpi? Ei, se vain analysoi meta-tagit ja sivujen
sisällön.
Miten kävisi jos meiltä otettaisiin
Google ja kaikki muut hakukoneet pois? Internettiä ei sitten
enää olisi tässä nykyisessä helpossa muodossa. Se olisi
linkki linkiltä -hakuja.
www.evkk.org...
Mutta nyt on aamu josta näkee että
torstai on alkanut. Taivas ei enää ole pimeä, valo on noussut.
Tosin tänään on kylläkin keskiviikko. Muistin sen juuri.
Huoneessani soi CMX.
Mistä ne lauloivat? Mistä ne kertoivat?
- ei yksikään.
Kello löi seitsemän ja taivas on
pilvessä. Alkaako arki jo seitsemältä? Ainakin kaupat
avautuivat.
Se on melko epätodennäköistä, että
tänään tulisi ukkonen.
Tässä sitä sitten aloin
käsittelemään kuvia. Koska on mitä käsitellä, niin se puuha
on saanut uuden ulottuvuuden. Ja mulla on hyvä ohjelma millä
niitä kuvia käsittelee. Ohessa kuva jonka tein sillä
ohjelmalla. Niitä otoksia varmaan tipahtelee jossain välissä
sinne kuvagalleriaankin. Ehkäpä jo huomenna, jos jaksan vain
tehdä sen sivun tänään.
Sensuroidussa kuvassa tässä kohtaa oli
viikatemies katsomassa ikkunasta sisään.
"Päivän olisi tietenkin
voinut alkaa paremmin.." Voisi olla hyvä otsikko tuolle
kuvalle. Se on käsitelty. Materiaalina oli otos Beckin loser-videosta
ja kuva ikkunastani. Eipä muuta kuin purin ikkunasta näkyvät
kerrostalot, kaasin puut ja loin tunteisiin kolahtavan kuvan,
joka saatetaan kokea ahdistavaksi.
Tämä on kolmas kerros, joten
jos äkkiä ikkunani taakse ilmestyisi jotain odottamatonta, niin
se herättäisi sekavia tunteita.
Tänään en voittanut 17000
euroa arvasta, vaikka se luku 17000 tulikin kaksi kertaa
ensimmäisellä raaputuksella näkyviin. Sekin, jos se summa
olisi paljastunut kolmannen kerran, niin olisi herättänyt
voimakkaita tunteita. Sekä viihde-eletroniikan tason nousun
huoneessani. Mutta kun ei niin ei. Ja hyvä niin. Sitten kun
rahat olisivat käytetty niin sitä vain haikailisi päivää,
jolloin Otto-automaatin kuitissa oli enemmän numeroita pilkun
vasemmalla puolella.
kerran löysin ihan automaatin
edestä, oikeammin sen näppäimistön päältä kuitin, jonka
tilin saldo oli 25000 euroa. Se oli jätetty ilmeisesti ihan
kiusalla siihen.
Eipä tänään sitten muuta.
Autoin lapsen äitiä
selviytymään Mc Donalsin ovista lastenvaunujen kanssa.
Olen kuvankäsittelijä. Sitä olen
tehnyt tällä koneella. ja koska kämppäni tekniikan taso on
riittävä valokuvien ottamiseen ja niiden käsittelemiseen heti
koneella, niin olen törmännyt erääseen ongelmaan, jota
todellakaan en olisi uskonut että minulle tulee itseni kanssa.
Siis tämä on mielestäni sairasta. Mutta voiko sitä alkaa
pitämään omaa naamaansa hyvän näköisenä? Mulla on 190
kuvaa itsestäni että saisin itsestäni kuvia. ja muokannut
joitakin. Ja se kuvagallerian päivitys on tulossa. Ne kuvat vain
pitää muuttaa pienemmiksi että toimisivat netissä.
En siis puhu niistä 219 kasvokuvasta
itsestäni, vaan muokkaamistani teoksista ja täten voin sitten
kertoa esimerkin raskaana olevalle maikalle, kuten hänkin on
antanut esimerkin tekiänoikeuslaista.
Mutta tämä tuore ongelmani. Siis olen
pitänyt itseäni ei-komeana. Mutta ottamistani valokuvista
näkyy että olen siedettävän näköinen. Olen kait aikuistunut.
No jaa.. pitänee testata ne kuvat ryhmäni naisilla. Että mitä
he pitävät niistä. Siis kasvokuvista. Ei mitään sopimatonta
tulossa. Eikä itsetunto tästä havainnosta kasva.
Se yksi kuva on tuossa.
Tapahtui S-marketissa. Tai
tämä on ollut tulossa jo pitkän aikaa. Se otsatukka-heidi ei
enää ole suosikkikassani. Hänet on syrjäyttänyt toinen kassa.
Riina. Asiat vain muuttuvat, vailla henkilökunnan vaikutusta.
Banaanejen vaakanumero on edelleen 13.
Ostin tupakkaa. Painoin väärää
näppäintä siinä kassan luona olevalla automaatilla. kassana
oli se Riina vai oliko hänen nimensa Liisa? No kuitenkin joku
"ii*a" niin sen kassan nimen vokaalit menivät.
jokatapauksessa. Kone sylkäisi väärää myrkkyä sisältävän
askin liukuhihnalle, jolle on lastattu monta kiloa ruokaa
ajansaatossa. Sadattelin tuota vähän ja syytin sitä että koko
päivän on katsottu näyttöä niin menee värit silmissä
sekaisin. Se kassa yhtyi mielipiteeseen. Painoin uudelleen
näppäintä, annoin väärän askin kassalle ja sain oikeata
röökiä.
Tupakka. Mä vedän sitä henkeen
niinkuin tein 10 vuotta sittenkin. Aina välillä on ollut
taukoja. joka asiassa voidaan pitää taukoja. Erään sellaisen
syynä oli tänään Microsoft.
"Kaikkien meidän tällä tunnilla
kohdanneinen ongelmien perimmäinen syy lukee jokaisen
näytöllä vasemmassa yläkulmassa"
Totesin minä ja ruuduillamme oli
Microsoft Front Page joka oli jo valmiiksi luulemani www-lopputyön
htm-asiakirjat tallentanutkin toiseen paikkaan ja tehnyt sen
salaa. Kaikki näyttää kyllä toimivan. Niin esikatselussa,
kuin selaimessakin. Ja kuitenkin koodissa on vikaa. Eli mun
pitää tutkia kaikki html-koodit siinä weppisivujen
lopputyössäni uusiksi. Lähdin kesken tunnilta kun havaittuani
tuon asian, pinna katkesi kovaäänisesti. Pahoittelen
häiriötä. Lähdin R-kioskiin.
Se R-kioski oli tässä pari viikkoa
sitten kiinni. Das ist schilmm. Ja sen jälkeen sitä tyttöä
josta me kaikki asiakkaat pidämme, ei ole näkynyt tuon jälkeen.
Ja havaitsen ensimmäisen kerran kielen vaihtuneen jostain
syystä saksaksi. Se olikin ensimmäinen kerta. Tavallisesti jos
kieli vaihtuu, niin se vaihtuu englanniksi.
Mutta R-kioskissa. Siis sitä tyttöä ei
ole näkynyt. Siellä on sen "kaljun" tytär.
Luonehdimme häntä tympeäksi kahvipöytäkeskustelussamme. Se R-kioski
on oppilaitoksen henkireikä. Se kioski on tärkeä. Ja
oppilaitos on kioskille tärkeä.
Asiat vain muuttuvat. Ja jotkut asiat
eivät koskaan. kuten CMX sopivasti totesi "jos mikään ei
muutu, kaikki jatkuu vain aina samaa"
Tänään on 30. päivä Syyskuuta 2004.
Se kuukausi vain katosi jonnekin. Meni liian nopeasti ja sama
kohtalo odottaa seuraavaa kuukautta.
jos mikään ei muutu kaikki vain jatkuu
loputtomasti samaa - niihän se kertosäe meni. Mitä mä haen
tällä ideologialla, että jos mikään ei muutu niin kaikki
vaan jatkuu loputtomasti samana?
Nykyaika
jättää raunioita. Kalustoa vaihdetaan parempiin ja
hyväkuntoisempiin. Kuvassa olevan sinisen pikajunan
ikkunaritilää pian nähdään vain rautatiemuseoissa ja silloin
muistellen aikaa kun junissa sai ikkunalaudalle asetettua
juomapullonsa ilman putoamisvaaraa. Aikaa, jolloin junassa oli
kunnon ikkunapielet johon asettaa kätensä. 
aikaan. Ja se
kyseinen pullo oli juuri tuo viereisen kuvan pullo. ja mä saan
siitä 15 centtiä S-marketin palautuspullolaitteesta.
Animoitu gif-kuva jossa silmä aukeaa ja menee
kiinni. ja se laitetaan 
(vielä?) polttamaan röökiä. Ollut taukoja
siinäkin asiassa. Nyt en polta. Joskus olen polttanut. Vetänyt
keuhkoihin myrkkyä ja ne jäämät ovat siellä vieläkin. Ei
vielä se syövänriski poissa. 
Siis
täällä sataa lähitulevaisuudessa. 
Se
löytyi XP:stä: Vanha mediasoitin jolla on tullut kuunneltua
musiikkia. tämä oli mukava löytö. Siis nostalgiaa. Mä olin
sitä mieltä, ettei xp enää pidä muita mediasoittia kun sen
uusimma jota en ole pahemmin käyttänyt koska en pidä siitä. 