01.09.2004e
Jälleen uusi asiakirja eikä ovenikaan enää kolise

Talonmies käväisi asentamassa eristeliuskan oveeni. Kun tässä rakennuksessa on hieno ilmanvaihto. Jos ikkuna on auki ja joku kulkee alakerran pääovesta, niin ovet kolisevat ilmanpaineen muutoksen ansiosta. Tätä haittaa on voitu hillitä asettamalla huonessa olivat toinen ovi kiinni. Joskus tulevaisuudessa tulee kuva näistä tämän rakennuksen ovijärjestelyistä. Mutta nyt ei sen pitäisi enää kolista.

Ulkona sataa vettä. On syyskuun ensimmäinen päivä ja sehän tarkoittaa sitä, että piti luoda uusi htm-tiedosto. Ja tehdä 3 muuhun muutoksia ja lisäyksiä. Siis uutta dataa lisää muutamalla kilotavulla. Tänään loppuu mun sairaslomani. Oloni on parempi. Haukottelu ei enää aiheuta yskäkohtausta. On vain tavallista kuumeetonta flussaa. Tänään on atk-tunteja loppupäivä. Aamupäivä on vapaana tällä jaksolla aina keskiviikkoisin. Niin.. tänäänhän oli keskiviikko? .. joo oli. Se olisikin ollut aika hauska yllätys tehtäväpalkissa se teksti "torstai".

Ultrafox - vienna. Soi. En muista missä tätä kuuntelin paljon. Tosin onko sillä mitään väliäkään..

Mutta Guns and rosesin November rain. Sen muistan missä se oli. siellä missä olin 10 vuotta sitten. Sweet home Jyväskylä..

Tästä kohta pitäisi varmaan lähteä - tunnin päästä - ainakin syömään ja olemaan mukana maailmassa.

Varmuuskopio kotisivuista on keltaisella CD-R levyllä.

onnistuin kuvaamaan aika upean otoksen. Joka on toistaiseksi vielä matkapuhelimeni muistissa.

Ja nyt siis alkaa syyskuu 2004.

Että olen onnistunut elämään näinkin pitkään..

01.09.2004
Varsinaisesti syyskuun ensimmäisenä.

Tiedän minä sen että elokuussa on 31 päivää. Aihe on siis se, että sekosin päivissä yhden ja ainoan päivän aikana. Talonmies kävi asentamassa sen liuskan tänään aamupäivästä. Jotenkin vain se oli mennyt muistissani eilisen piikkiin.. Siksi se 'e' edellisen merkinnän alussa kuvastamassa erhettä.

Olen nyt ennen sitä datakaapelia kännykän ja tietokoneen välillä, lähettänyt otoksia MMS:ssänä koulun mailiini. Josta kopioin ne niin rakkaalle 3½-levykkeelle.

Vieressä on kuva jonka otin itsestäni katsomassa verhojen raosta ulos. Pitää vain unohtaa että se kuvaa minua itseäni, eikä siellä ulkona tapahtunut mitään erikoista.

Otoksessa on siis mies joka katsoo ulos suunnitellen jotain. Jotain pahaa.. Kuva kuin jostain tekstistäni. En korottanut tätä otosta säilytettäviin siksi, että se on kuva minusta. Ja koneella käsittelin sen vielä mustavalkoiseksi, niin tulos on täydellinen. Kuvassa mulla ole ole laseja. Tänne, tähän kirjaan alkaa tulemaan pikkuhiljaa kuviakin.

Tänään koululla me vertailimme kokemuksiamme siitä eilisestä ukonilmasta, siitä joka oli melki päällä 24 tuntia sitten. Yksi oli ollut kaupungilla, toinen saunassa ja kolmas ulkona kävelemässä. ruokana oli lihapullia ja luomuperunoita. Joka toisella on eriävä käsitys ja mielipide luomuperunoista. Kumisia, huonosti kuorittavia.

He olivat odottamassa luokan ulkopuolella. Koska se oli kuulopuheiden mukaan lukossa. Olivat he, tietohallinnon opiskelijat, odottaneen siinä 5 minuuttia jotain maikkaa jota voisi pyytää aukaisemaan se ovi. mäkin odotin hivenen aikaa ja sitten - ihan huvikseni - tein sellaista, mitä muut eivät olleet kokeilleet: Mä painon ovenkahvan alas ja ovi aukesi ATK-luokkaan. Luokkaan, jonka ilmastointilaitteesta alkoi tippumaan kesken matikantunnin vettä kastellen sen toimistotekniikan luokan puhelimet.

No papereilla ja sähköpostilla siitä selvittiin. Kiinteistöhuoltoon vain viesti ja käsipyyhkeitä aseteltiin pyödälle samalla päiviteltiin tuota vuotoa. Jos alla olisi ollut tietokoneen näyttö..

Kävin tänään Järvenpään S-market Järvenpäässä. Ostin vain banaaneita ja satuin pudottamaan 20senttiä kassan ja turvaportin väliin.

Kannattava reissu

01.09.2004ii
Jälleen luettuani monta sanaa.

Monta kirjoittamaani merkkiä, jotka muodostavat sanoja - ja sanat muodostavat kokonaisuuksia. Se on kieliopin perussääntö. Vain se kokonaisuun oli mun elämä. Kaipa senkin voin sanoa, etten ole aikoihin katsoni sivujeni Minä-osiota. Siis en ole lukenut niitä tekstejä koska - no - olen halunnut unohtaa. Mutta kaikkea ei voi unohtaa. Kymmenen vuoden takaisia tapahtumia. Viime tammikuussa se meni ohitse, siis se hetki jolloin tuli täyteen 10 vuotta siitä kuin yritin tappaa itseni.

Kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon hyvää. Enää ei masenna. Itse asiassa en ole tuntenut todellista masennusta ainakaan 6 vuoteen. Se taitaa olla hyvä juttu se. Miltä se sitten tuntui? Olen sanonut sitä olotilaa "onnellisen masentuneeksi" Eli olin onnellinen siitä kun olin masentunut. Sekavia tunnetiloja.

Monta sanaa, monta tekstiä.. Monia muistoja sieltä paikasta. Kävin Haukkalassa viimeksi 4 vuotta sitten. Ja siitä on pakko jauhaa aina. Se on kummallista niiden mielestä, joilla ei ole vastaavanlaisia muistoja taakkanaan.

Mutta nyt. Nyt olen saavuttanut jo paljon. Hitto. Mähän olen nyt 200 kilometrin päässä kotoa Helsingin kupeessa. Minä, joka pelkäsi isoja paikkoja ja ei osannut olla poissa kotoa. Ja joka ei osannut matkustaa yksin. No nyt olen mennyt satoja kertoja junassa yksin. Monet eivät pystyisi - minä pystyin. Ja siitä pitäisi olla onnellinen.

Tänään hoksasin sen asian, ettei silmiäni ole karsastanut taas muutamaan päivään. Ei, vaikka välillä onkin paistanut aurinko. Nyt vain pitää jännätä, että meneekö tuo käheys kurkussa sinne henkitorveen vaiko ei? Olenko voittanut sen tropeillani? Mutta se krooninen vaiva, mikä on polvissa ja käsissä - se on muistanut aina muistuttaa itsestään.

Olen polttanut aina, kun on mennyt huonosti. Tupakoinnin aloittaminen on ollut kaikesta huolimatta mielessä. Ja joskus vahvasti. Tupakointi voi aiheuttaa kuolemaan johtavan syövän. Olen minä kyllä polttanut röökiä. Viimeisen kerran viime vuonna. Keuhkoni eivät enää ole puhtaat. Veressäni on ollut alkoholia riittävä määrä, että se on vaikeuttanut kävelyä. Tajuan aikuisten asioita. Suustani on tullut viisaita sanoja.

Minä jaksan elää ?

02.09.2004
Olofglaxxa

Tai paremmin piti kirjoittaa sana "olotilassa" Sattui vain olemaan käsi väärien näppäinten päällä mikä tosissaan tuhoaa kymmensormijärjestelmän perustan. Mutta tämä olotila.. Siis mä olen viimeiset pari tuntia kutonut kasaan uusinta tekstiäni. Se on hyvä tunne kun viimein saa aikaan jotain sillä kirjoittamisen saralla. tässä on ollut kuivaa sen asian myötä. Ulkona sataa vettä. Katsoin netistä sadetutkaa. Sellainen iso keltainen myökky sadetta lipui tunti tunnilta pääkaupunkiseutua kohden.

Ne on luvannut ukkosta. Ne ovat luvanneet vaikka mitä.

Mitä tästä päivästä? Koululla oli ruokana nakkiperunasoselaatikkoa. Perunasose on muussia. käväsin aamulla hommaamassa samasta paikkaa kahvini hintaan 0.70 senttiä. Siis koulun ruokalasta. Aamulla meillä oli saksaa. Opimme vaikka mitä hyvän opettajan johdolla. Sen maineen hän on saanut oppilaiden keskuudessa. Hyvä opettaja.

ist es.. tai en mä nyt jaksa alkaa kirjoittamaan saksaa. En ole ihan varmakaan että mistä sen kaksoisässämerkinkin saa näppäimistöstä. Näppäimistö on musta. huoneessa ainoa valonlähde on tietokoneen himmennetty näyttö. En tarvitse valoa nähdäkseni näopäimet kun kirjoitan suomea tai englantia. Tunnustan, etten osaa kirjoittaa "å"-merkkiä nopeasti kymmensormellani. Koska en tarvitse sitä. ja toisaalta sormi osuu vääriin näppäimiin kun yritän tavoittaa sitä. Mutta niihän se on. Tutut asiat ovat helpompia.

Tähän väliin voisi ehkä liittää jälleen uuden kuvan minusta. Paljastus siitä että miltä näytän kun kirjoitan tätä kirjaa. Ainakin joskus. Ei aina ole lakki päässä. Huone on niin viileä, vaikka lämmitykset (kaksi patteria) ovat täysillä, että pitää laittaa verkkapuku päälle. Tilanne varmaan korjaantuu seuraaviin helteisiin mennessä. Ja sitä paitsi viidyn näin.

Kuva on otettu kamerakännykälläni joka tällä hetkellä on - suljettuna.

Saksan jälkeen oli HTML-kielen tunnistamista, eli kotisivujen tekoa. Tuota.. html on aika tuttua. Ei vielä ole siirrytty siihen Front pagen parenpaan versioon, joten nuo tunnit ovat aika vapaata mulla. Leikin googlella.

Nimi Anu tarkoitaa Australian National Universoty.

Mutta onhan olemassa jossain, ja tämä on fakta, Perse-niminen paikkakunta. Lausutaan kait Piirse. Eli hyvin ne sanat muuttavat merkityksensä kun kieli muuttuu. Hyvä esimerkki oli Pajero-merkki. Sehän - oliko se Espanjassa - tarkoitti espanjaksi runkkaria. Ei tietoa siitä, että kuinka se merkki siellä menestyy..

Hoksasin että Googlen kuvahaulla "pahula" löytyy ensimmäisenä tämä kuva:

Pukki.gif

Tein sen viime joulukuussa ja se meni nettiin 23.12.2003 tarkoittamaan sitä että kirjassa olisi hyvien joulujen toivotus niitä kaipaaville.

Tietenkin google löytää vaikka mitä.

Mikä on kerran nettiin laitettu - se siellä pysyy. Siis keskusteluryhmissä.

Iso paha internet. Tai ei internet ole mitenkään paha. Ihminen siitä pahan tekee. Ihminen on luonut internetin. Olikohan siitä ensimmäisessa ARPANETissä välitetty mitään arkaluontoista tekstipohjaista tarinaa?

Koska netistä löytyi ensimmäisen kerran alastonkuvia? Ennen sensuuria, internet oli vieläkin pahempi paikka. Sekä teksti-televisio. Ennen sensuuria.. Ennen tietoa siitä että kuinka helppoa on levittää vaikka mitä verkossa. Tai se kyllä varmaan ymmärrettiin, muttei sille viitsitty tehdä mitään. Mutta meillähän on Google.

"Google is dying" kuin yhdellä saitilla luki <h1> :llä. ok selitetään koodia

<h1> tarkoittaa isoa otsikkoa. parametri päätetään '</'

Päätetään sitten käyttäen lisäämällä koodiin <hr>:

03.09.2004
Perjantaina

Tämä päivä päättyi siihen, että internetissä vaaniva pornografia kaatoi käytössäni olleen tietokoneen.

Siis tämä perjantai ei ollut se, jolloin tulemme aikataulun mukaisesti jo kello kahdeksan aamulla. Sen huomasin aamulla kun tulin melkein tyhjään ATK-luokkaan. Siinä tilassa ei mitään vuotanut katosta, oli vain ynseä ilma. Siinä luokassa aina pidetään ikkunoita auki. Pieni huone ja monta konetta puhaltaa ynseää ilmaa. No mitäs siinä sitten kun olemaan netissä tunnin.

kotisivulla tulee kohta 5000 käviää täyteen. Mainitsen siitä kuin se olisi tärkeä tieto. Mutta siinä pidettiin se tauko, vaikka ei ollut tuntiakaan. Vain se on epäselvää, että kävinkö mä koulun ruokalassa aamukahvilla? Joitakin tietoja aina suodattuu pois päivän aikana.

Kun se tunti oli ohitse, jota ei ollutkaan, oli aika vaihtaa luokkaa isompaan ja ilmanlaadultaan parempaan. Siellä aluksi ei toiminut sähköpostiyhteydet. Eipä se minua paljoltikaan haitannut, koska ei odottanut mitään maileja.

Työnhakua verkosta oli tunnin aiheena, mutta dataprojektori heitti kuvaa jostain koirasta valkokankaalle. Siis se idea, että oppilaat näkevät mitä maikka tekee edessä. Jotkut maikat unohtavat sen, että koko luokka näkee sen että mitä koneellaan käsittelee. Tekniikka lähettää maikan koneesta kuvaa projektoriin, joka toistaa sen valkokankaalle välittämättä siitä, että mitä kuvassa on. Vaikka arkaluontoinen sähköpostiviesti.. kuten kerran kävi.

mutta sen koiran kuva hävisi oppimateriaallille verkosta. Tuli ruokatunti. Broilerin varraspaloja. Curry-kastikkeessa ja oli hyvää. Koulun ruokalassa.

Sen jälkeen lähdin takaisin luokkaan roikkumaan netissä lopputunnin. Leikin jälleen Googlella. Siis.. jotkut ovat tehneet paljon työtä koneiden ääressä kun loivat Googlen. Ja sillä voi myös leikkiä. eli tutkin mitä ihmettä löytyy nimelläni. Kokeilin kuinka helppoa on - jos tarvetta - etsiä jotain ihmistä verkosta. kuntien kotisivuilla on karttahaut, jotka näyttävät tarkallaan sen paikan, missä kys. henkilö asuu. Tietty joitain tietoja tarvitsee. Mutta pelkkä osoite riittää joihinkin tietoihin. Puhelinnumerolla saa tietoon osoitteen. Ellei ole järkevänä ihmisenä salannut tietojansa.

kovin upeata.

Seuraavalla tunnilla oli sitä <html><title>HTML-KOODIA</title></html> Ei vielä käytetä sitä Front Pagea. Siksipä mä kyllä seurasin opetusta jos sieltä olisi tullut joitain uusia jippoja mitä en olisi vielä tiennyt. Aika köyhää sen osalta oli.. Siksipä mä seikkailin netissä. Tutkin koodia, sillä täytyyhän kielitaitoa pitää yllä. Lopputunnista - ei kahvia koska perjantaisin se tarjotaan luonaalla - olin jo aika väsynyt. Avasin googlen ja kirjoitin tiettyjä sanoja, jotka menisivät koulun suojausten läpi ja saisin sitä mitä silloin hain.

Seurauksella että kone tilttasi ja sammui. Oli tosin tunti jo lopuillaankin, joten samapa se oli. Kone vastaanotti varmaan liika META-tagia. <meta>lla voi ohjelmoida selaimen heittämään koko ajan uusia ikkunoita.

Päivä oli ohitse. Mä kävin apteekissa hommaamassa viimein sitä yskänlääkettä ärsytysyskään. Se lääke kyllä auttoi sitä yskää vähenemään. Apteekin jälkeen kävin S-marketissa hommaamassa tänne syötävää. 2 eurolla saa paljon banaaneja. Kassatyttö huomasi flunssaisen tilani. Se oli ensimmäinen kerta kun siitä liikkeestä joku on noteerannut terveydentilani. Mutta ei siellä ehkä voisi olla töissä jos miettisi sitä että kuinka sairaita asiakkaita on.

Onhan niitä värikkäitä persoonia aina. Sen olen huomannut kun työskentelin ruokakaupassa.

Tänään oli painostavan kuuma ilma. Maitopurkit hikoilivat kuolun ruokalassa. Oli isoja pilviä, joista yksi satoi oikein kunnolla.

04.09.2004
Viikonloppuilta joka ei koskaan palaa

On lauantai. Päivä jolloin aamulla luulin, että se huono oli kurkusta olisi lähtenyt muttei se ollutkaan. Köhin koko päivän. No eipä ainakaan ole tullut pahemmaksi. Siellä on jotain.. Pitää ja täytyy mennä lääkäriin tämän asian johdosta, sillä jatkuva yskiminen saattaa vahingoittaa vaikka sydäntä. Ja siitä on leikki kaukana jos niin käy. Leikki kaukana, mutta kuolema lähellä. No nyt ei yskitä. Se hyvän makuinen yskänlääke ärsytysyskään auttaa.

Ulkolämpötila, vuorokauden minimi: +11.2c Ylin: +29.4c. Tämän hetkinen: +12.3
Sisälämpötila, vuorokauden minimi: +21.0c Ylin: (pöytälampun vaikutuksen alla) +26.3c
Voisin vielä ilmoittaa samat lukemat sillä toisella asteikolla, sillä mittarin takana on se asteikonvalintanäppäin, mutta miksi sen tekisin?

Sitä paitsi tässä jokin hetki pitäisi korjata ulkoanturin asentoa. Se on pienen tikun päässä, 6 cm irti seinästä. Tosin se oli se alkuperäinen asento. Nyt se on 4 cm seinästä. Teippaukset pettävät pikkuhiljaa. Mutta se informaatio, mitä se anturi mittaa - on se ainoa tietoni tällä hetkellä ulkomaailmasta. Ainoa reaaliaikainen säätö. Ei soi radio, ei televisio, ei GPRS. Ei soi tekstiviestii.

Puhelimeni on nyt parempi! Siemens-puhelimeen saa ladattua käyttöjärjestelmälle eri värimalleja. Ei toimi Nokioissa se toiminne. Niissä sen voi vain valita valmistajan hyväksi katsomista väreistä. Nyt kun kirjoitan vaikka viestiä, niin se on valkoista mustalla taustalla. Täysin mustavalkoinen käyttöliittymä. Se on mun puhelin. Siemens.

Mobiiliwebistä google-haku 'siemens .col' ja eka osuma. Niin saat siemens-kännyyn eri väriteemoja wapilla.

Joskus olen miettinyt vaihtaa sivujeni tyyliä. Tekstit mustaa valkoisella? Ei, olen aina hylännyt sen ajatuksen. Se ei sopisi tyyliini.

Jos olisin terve, niin olisi ollut hieno päivä olla ulkona. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Kävinhän mä ulkona - tuossa lähikaupassa ostamassa jotain syötävää.

Ja viikatteella ei taaskaan ole ketään kelle soittaa. Hyvä kappale suomalaista musiikkia.

05.09.2004
Edelleen sairaana olo kyllästyttää

on päivä. Sunnuntai. Aurinko paistaa ulkona. Onneksi hain ne "pimennysverhot" Jämsästä tänne. Ne himmentävät auringon valaisevan vaikutuksen.. Joo.. kaiketi ulkona on upea päivä - jälleen kerran. Kyllä minä pääsen siitä nauttimaan. Aivan taatusti - ainakin ravinnonhakureissullani. Mikä paikka sattuisi olemaan auki syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina? Ei ainakaan S-market, eikä varmaankaan Prisma mutta tämä perustuu vain siihen tietoon mitä minulla on kokemuksieni pohjalta viime vuoden sunnuntoista. Liekö tuo oikea monikkomuoto sunnuntaille?

Maanantait, Maanantoista. Tiistoista.. pitänee kysäistä äidinkielen maikalta onko suomen kielessä monikkomuotoja viikonpäivillä? Sana, joka käsittäisi vaikka monta sunnuntaita viime vuodelta.

Kieliopinkertauskurssi saa päättyä.

Tiedän jo että siinä kouluiskussa kuoli 200 lasta sekä 150 muuta. Etelävenäjällä. Mielipide tuosta tapahtumasta? olen pahoillani, mutta Sama se.. Median turruttava vaikutus on vienyt minulta kyvyn järkyttyä tuosta tapahtumasta. Pahahan se on.. Ja se päivämäärä, 11.9, on tulossa 6 päivän päästä.

Aamulla muodostin GPRS-yhteyden 10 sekunniksi ja se riitti päivittämään tietoni maailman tilasta. Helsingissä sää pilvistä, +20, suomessa 2 tulipaloa, 2 kuollutta, maailmalla 1400 kuollutta, nyt vain ne 400 on otsikoissa.

Eli jälleen.. jos henkilö hyppää vaikka Järvenpään asemalla junan alle, niin se ei ole uutinen. Mutta jos juna suistuu kiskoilta Järvenpään kohdalla aiheuttaen satojen kuolemisen, niin se on.

Yhden kuolema on tragedia, mutta usean tilasto.

Terveisiä kylmästä maailmasta. Elät siinä.

Näen ikkunastani pihlajan marjoja vastapuolen tietä. Ne ovat punaisia. Paluu kylmästä nykymaailmasta lämpimään menneisyyteen, lapsuuteen. Ok.. olihan silloin se kylmä sota päällä, ydinvoimalaonnettomuus szernobilissa - mutta lapsi ei tajunnut niiden suuruutta. Silloin me ammuttiin koiranputkilla noita pihlajan marjoja. Ei tietenkään tarkalleen samoja.

Mutta jos tästä lähtisi ulos hommaamaan sitä ruokaa. taidan päätyä mäkkiin syömään.

04.09.2004i

* Sensuroitu * ihan huvin vuoksi vaan. Tylsä merkintä se oli..

04.09.2004ii
Lieviä vihan ja raivon tunteita.

Kävin tänään ulkona kun oli kaunis päivä. Ei ahdistanut kurkussa, mutten silti viitsinyt lähteä lenkille. Järvenpään keskustassa oli toritapahtuma. Vähän tuntuu että siellä on aina sunnuntaisin jotain. se vain vähän harmittaa että olin huonovointinen. olisi ollut mukava tutustua sen tarjontaan. markkinat ovat aina kivoja. Kävin vain ostamassa jotain lopulta R-kioskista koska ne molemmat pikaruokalat olivat täynnä. Sana 'pikaruokala' ei toiminut. Taatusti siellä sai ventata saftkaa muutaman hetken.

Kävin vielä sitten illemmalla mannilantienkin R-kioskissa. Paikan televisio kertoi että lappiin voi sataa lunta ensi viikolla. Lähdin huoneesta, koska viha ja raivo yhden tapahtuman takia pyörivät päässäni. Piti päästä jonnekkin muualle. Tilanne kyllä rauhoittuikin. Mä en kykene näemmä enää pitkään vihaan. Sitä nuorempana kyllä piti yllä - vihaa, raivoa ja väkivaltaisia kuvitelmia.

Mutta ei enää.

huomenna on maanantai. Ulkona näyttää alkavan tuulla. TV näyttää tänään uusintana sitä Faktahommaa. Jes. Jotain hyvää sentään televisiossa, suomen televisiossa.

06.09.2004
Maanantaina aurinko meni pilveen.

Uusi asettelu näytöllä, uutta musiikkia toistuu äänikortin kautta. Viikatetta, ostin uuden CD-levyn. Tuonelan valssi. Prisman kassapäätteen näytössä luki 'TUONELA'. Olen lukenut kyseisestä näytöstä sanan 'PASKAHATUN' Siis kun ostaa leyn, niin sen nimi vilahtaa siinä. Mukavaa vaihtelua elintarvikkeiden nimiin.

Maailma on täynnä näyttöjä. Yksi kertoo minulle tällä hetkellä ulkolämmön olevan +17.7c. Pohjoisesta tuli pilviä jotka peittivät auringon. Syksy tulee tällä viikolla etelään, ruska alkaa kellastamaan noita lehtiä ikkunani edestä. kun ne putoavat pois, niin minulla on jälleen loistava näköala rautatielle.

tulee olemaan pitkä ja pimeä syksy. Ennustetaan. Syysmasennusta jokaisessa suomen kaupungissa. Avatkaa televisio tai internet ja lukekaa mitä maailmassa on tapahtunut. Se 11.9 on tulossa. Jälleen sitä pelolla odotetaan että mitä tapahtuu. Varmaa on se, että silloin monelle tulee pahat muistot mieleen.

Minulle ainakin. Siis se todellakin on ollut kaikkein pahinta, mitä televisioni on minulle näyttänyt. Suoraa lähetystä. Ja kun se toinenkin torni sortui. Epätotta. Onko tämä elokuvaa, ei tämä on MTV3-uutiset, erikoislähetys. Suoraa kuvaa. Järkyttyneitä uutisankkureita.

Se oli Olga K. Radiomafiassa joka kertoi minulle ensimmäisenä uutisen. Hänen äänestään kuuli ettei halunnut uskoa sitä. "2 lentokonetta on törmännyt.."

11.9 - se on lauantai tänä vuonna, ensi lauantai. 3 vuotta sitten.

*********************************
osantottoni tapahtuneen johdosta
kaikille jotka menettivät rakkaan
niissä iskuissa.
********************************'*

06.09.2004i
se kuuluisa doditon

En kadu kyllä sitä yhtään. Siis tätä levyä minkä tänään hankin. Uutta musiikkia. Viikatetta. Levy 'nuotajan valssi'. Miksi katuisin sitä? Menin tänään Prismaan vakavasti ollen sitä mieltä, että hommaisin sieltä vain sukkia. En muuta.
Se musiikki-osaston tynkä on heti eteläisen sisäänkäynnin edessä.

Ostin sieltä toisena hankintana banaaneita ja omenamehua. Kassa oli asiakaspalvelija alttis. Hän jopa tervehti minua, eikä kassapäätettään.

Se omanamehu.. Olin suunnitellut sen vasta sen purkin jälkeiseksi mikä oli jo avattu tuossa ikkunalaudalla. Ehkä se tapani valuttaa mehu vanhaan pieneen limsa-pulloon taisi koitua tämän illan ja yön pelastukseksi. Valutin mehua hyvin, ei läikkynyt. Pullo alkoi jo olemaan täynnänsä kunnes huomasin jotakin.. Se oli ampiainen, tullut ikkunan raosta sisään ja hakeutunut siihen purkkiin. Hyvä etten juonut sitä suoraan tölkistä. Ampiaisen pistos keuhkoputken päähän olisi ollut aika tappavaa.

Se eli vielä. Pörräsi omenamehun pinnalla. No mitäs muuta siinä tapauksessa olisi voinut tehdä, kun tappaa se itikka. Nehän lupasivat yöpakkasia loppuviikosta. Se olisi kuollut muutenkin. Ja sitä paitsi pitikö sen juuri mennä kaikista maailman avonaisista omenamehutölkeistä juuri siihen..

Sain tässä valmiiksi yhden 'nightmaren'. Siis tekstin, joka kertoo painajaisesta jota ei ole nähty. Ja satuin vielä löytämään Googlella sen yhden kadonneen tekstinkin. Toisen nightmaren, jonka hukkasin jonnekin koneen vaihdon aikoihin, mutta nyt sekin on siis "julkaistu" kotisivuilla. Hitto kun ne sais jotenkin vain päivitettyä jostain. Pitäsi kai etsiä jostain muualta kotisivutilaa. Mutta googlesta löytyy mun uusimman teokseni. uutisryhmistä. sfnet.harrastus.kirjoittaminen.

Kuulemma minusta olisi jonkun mielestä Suomen uudeksi kulttikirjailijaksi.

Tekstini.. Hyviksi kehuttuja, kehittyneitä. Mistä aiheet tulevat? Elämästäni. Jossain päin tätä kirjaa olen tätä käsitellyt, olisiko ollut sivulla 394 tai 593? Hitosti tekstiä. Kirjassani. Tekstiä elämästäni, joka nyt on vähän arveluttaaa. Nimittäin tätä yskää ja köhää on kestänyt kaksi viikkoa. Jotain keuhkoputkessa? Yskiminen voi haitata sydäntä, sydänlihasta. Tappavaa..

Mutta sitten kun olen tästä parantunut, niin aloitan kyllä polttamaan taas röökiä. hitto, mä en enää jaksa olla ilman.

07.09.2004
Tiistaina.

On tiistai. 7. syyskuuta 2004. Taivas on pilvessä, satoi tuossa hetki sitten. Ilman lämpötilan on +12.4c. Se on ollut kylmimmillään +8.9c ja kuumimmillaan +22.9c.

Eli nyt on siis tiistai. jotenkin tämä kuuntelemani eminemin kappale KIM on jälleen noussut pitämälläni listalla ykköseksi. Tapahtuneen johdosta.

tänään koulutus alkoi aamukahdeksalta. Tekiänoikeuslakia käytiin jotenkin läpi. Sitä vain en muista että mitä tapahtui ennen sitä kahvitauko. 0.70€. Sen tunnin jälkeen oli projektityöskentelyä jonkin opetussuunnitelmaan sopivan asian johdosta.

Ruokatunnilla kävin pankissa. Vuoronumero 066. Sen jälkeen kävin mäkissä syömässä. Siellä oli pieni mummeli tilaamassa jotain hampurilaista. Häntä ei teititelty. Tyttö sanoi hänelle että menee vähän aikaa joten hän ohjasi sen vanhan naisen istumaan siksi aikaa. Ja se mummeli taisi kipittää ravintolasta ulos.

Tai ainakin sen käsityksen mä sain. En vilkaissut taakseni. Mutta ilmeisesti se mummo kiersi ravintolasalia ympäri.

No mä sain muonat, 5€ maksoivat.

Sitten oli ilmaisutaidon juttua, ja lopuksi saksaa. Sen tunnin aikana sadekuuro kasteli kaupunkia., jonka nimi on Järvenpää ja se sijaisee etelä-suomessa. n.50 kilometrin päässä Helsingistä. täältä on hyvät liikenneyhteydet. Paikallisjuna pysähtyy asemalla kaksi kertaa tunnissa. Ja tämä typerä vuodatus faktatiedoista on vain siksi että minua - hitto - väsyttää. Tämä taisi olla pakkoyrittämistä kirjassa.

Tänään avasin koneen ja kirjauduin opiskeluasetuksiin, avasin wordin kirjoittaakseni sille ilmaisutaidon tunnille mielipiteeni junissa pummaamalla matkaamisesta. Avasin ylätunnistemallini ja muutin asiakirjan nimen mielipiteeksi.

Tajusin että en nyt jaksa muodostaa mielipidettä junilla pummaajista. Olisiko mun pitänyt kirjoittaa sen fraasi, että kun yksi ei maksa, niin muut maksavat enemmän.

Hitto.. No mä taidan kysyä huomenna netin kautta VR:n mielipidettä asiasta. ellen sitten illemmalla piristy ja kirjoita 100 sivua jotain hiton mielipidettä.

Esitin tänään mielipiteeni polkupyöräkypärästä. Sehän on se että miksi sitä käyttää. kyllähän se auttaa siihen,ettei pää hajoa kun kaatuu. Mutta entäs muu kroppa? Pysyviä vammoja, ehkä. Riippuen onnettomuudesta. Ja sitten pää on pelastunut kylliksi että se voi miettiä että kuinka vitun paskaksi elämä on mennyt sen onnettomuuden takia. Eli menettää elämänhaluaan.

Eli parempi vain kertarysäys. Ok. sä jäit henkiin kypärän ansiosta. Mutta halvaannut kaulasta alaspäin ja tarvitset muiden ihmisten apua vessassa käydessäsi. Et voi tehdä mitään. Mutta hemmetin hyvä juttu että se polkupyöräkypärä pelasti henkesi! Sinun pitää olla kiitollinen siitä.. shit..

Oikeastaan mua vain kyllästyttää kaikki. Tää karsastus, se rustovamma polvissa - sehän lopetti sen haaveeni ruokakaupassa työskentelemisestä. Sitä olisi voinut kouluttaa itsestään sinne jonkun osaajan. Mutta ei. Se haave ei toteudu. Sitten on se saatanan huimaus portaissa. Mä en voi kantaa mitään isoa alas. Ja se hiton sanasokeuskin. Jos sitä voisi vain pitää esitelmän niin ettei sekoaisi sanoissaan. Olisi varma osaamisestaan.

ainiin.. mä meinasin unohtaa listasta sen ADHD:n kaltaisen aivotoiminnan häiriön, mikä on krooninen. Ei lähde koskaan pois. Ei muuten kuin kuolemassa. Eli miksi mä en voisi vain alkaa polttamaan jälleen? mä alan polttamaan! ei se kenellekään muulle kuulu. kyllä mä ymmärrän sen että olen jälleen joutumassa masennukseen. no oli senkin aika jo uusiutua. Kait, en tiedä.

Talvi saapuu pian.

07.09.2004i
Samana tiistaina. purkaus

Olotila nyt? turtunut, väsynyt, .. mikä se sana oli. hitto kun kaunista musiikkia. cmx on hyvä yhtye. kirjoitanko minä jotain. ei. olotila on siis turta, väsynyt ja mukautunut. Mä taisin siis nukahtaa äsken ja tekstiä syntyi. Sama se.

Listasin tänään kaikki vikani. Ne vain haluaisi unohtaa mielestään, ettei niitä miettisi. Tosin se on normaailma ihmiselämää. Sellaista, josta tulee paha olo - ei normaailsti mietitä.

Hitto.. No jos alkaisi kertomaan tästä päivästä kevyesti ja pinnalta että vähän kevenisi ajatusmaailma.

Koulun jälkeen minä - sen eilisen ampiaisyllätyksen vuoksi - lähden S-markettiin ostamaan sitä omenamehua. Ja se olikin ainoa ostos siitä myymälästä. En kaipaa vielä muita täydennyksiä ruokavarastooni.

Ja näemmä aikamuodot menivät sekaisin. Siis mä tietenkin lähdin sinne kauppaan, en lähde nyt. Mutta missä täällä on lähin lähde? Jos paperissa kysytään esityksen pitäjän nimeä, niin voiko korrektisti siihen sarakkeeseen kirjoittaa esm. Joroinen. Sehän on pitäjä.

Näitä kivoja samaa tarkoittavia sanoja, joita esiintyy suomen kielessä, niin niillä olemme leikkineet tänään. Mikä on näiden ero? Miksi niille tuli ero? sytytä tuli! vai eikö sinulla nyt sytytä..

08.09.2004
Letkeää.. siis elämä korjaa itsensä.

Hetkellisesti olin joutua menneisyyteni vangiksi. Ja sitten tarkoitan sitä, että olisin ollut masennuksen partaalla. No empä ole. Siis kiitos interenet ja Google! Mä löysin itse kirjoittamaani materiaalia uutisryhmistä, jonka olin jo unohtanut. Ne ovat vain dataa ja data on tehty joko tallennettavaksi, mutta ne viestit poistettaviksi.

Hyvän olon paluu.. Ja tänään koulu alkoi siinä puolelta päivin. ATK-luokassa. "Keyboard not present, please press F1 to contiune" Siis.. kone herjasi noin. Totta. Hieno alku.. Eli jos joku ei vielä ymmärrä englantia - MAAILMANKIELTÄ - niin kone herjasi että "näppäimistö ei läsnä/löydy, paina F1 jatkaaksesi.

Kyllä ne koulun koneet tänään herjasivat sitä "fatal disk erroria"

Mutta koulupäivä sujui hyvin. Hyvä internet- suuri muistivarasto. Miten olinkaan voinut ne asiat unohtaa..

Mutta sää tänään oli kylmä. Televisio sanoi aamulla, että tänään on viikon kylmin päivä. No olihan hivenen viileätä. Mutta aurinko kompensoi asiat. Se suuri ydinreaktioita täynnä oleva suuri tulipallo joka vielä tulee tuhoamaan kaiken maapallolta. Sitten joskus.. Muttei vielä.

"kas, juna menee ohi. Johtuukohan se siitä että siinä kulkee rautatie?"

Osaan mä piristää tuntia. Toivottavasti edes jollain siinä junassa oli mukava päivä. Tuolla ventovieraalla jonka puhetta ymmärtäisi ja hän minun vain sen tähden että on sama kieli.

Siivosin C-kasettilootani ja löysin vanhaa hyvää Hectoria. Siis sitä musiikkia joka auttoi synkän ajan yli. Samennusta, tuskaa, itkua. Mutta mitähän samennusta mä podin? Muistaakseni se oli masennusta. Mutta kaipa siinä oli mukana myös samennusta.

Nyt ei ole mitään kipuja. Ainakaan vielä. Siis mun täytyy varata hammaslääkäri toiselta puolen suomea, siis tätä kotimaata koska se tulisi helpommaksi ja halvemmaksi asioida. kukin kunta pitää huolta vain omistaan.

Kylmintä tänään +08.0c ja lämpimintä +19.9c

sivuillani näytti olleen käviäpyrähdys. Pian viisituhatta kävijää. Tai oikeammin neljätuhattaseitsemänsataakuusi. siitä kilahtaa aina käynti kun en jaksa kirjoittaa koko osoitetta omille linkkisivuilleni, vaan teen lyhyesti: http://simopahula.fi Vielä lyhyempi tapa on mennä www.google.fi ja laittaa hauksi "pahula" ja kokeilla onnea. Kovin yksinkertaista mutta onkohan se jo liian yksinkertaista?

Ainakin joskus on kivaa laittaa nettiin linkkien näköisiä muotoiluja, mutta ne ovat vain alleviivattuja url-osotteita keltaisiksi värjättynä, kuten yllä.

Tänään oli hyvä päivä.

09.09.2004
Torstai on täynnä elämänkaltaisia elintoimintoja. Sekä lähestyvän sadealueen pilvisyyttä.

Mietin dodia pitkään. Jotenkin tänään oli sellainen päivä, että jos sitä voisi kuvata yhdellä sanalla, niin se sana olisi Vaihderikas. Uutisia televisiosta, uutisia sähköisesti, saksan kieliopin juurtumista, ampiaisten tappoa ATK-luokassa, Puheen pitämistä sekä Broileripastaa. Sähköpostia, internetiä, tunteita, tekstiviestejä.. Elämää Järvenpäässä.

Sitä vain voi miettiä syvällisiä kun asettaa Banaanit hedelmävaa'alle ja painaa ulkomuistista numeroa 13 S-marketin sisätiloissa. Tunsin nyt olevan sininen hetki, joten ostin fazerin sinisen suklaalevyn. Sinistä tosiaankin, haikeutta ja mietteitä siitä että kuinka kolkolta koulun uusi asuntolarakennus näyttää sinistä taivasta vasten. Koulun uusi, valkoinen talo jonka ulkonäkö tuo mieleen jonkun laitoksen jossa voi latautua. Aamulla taivas oli sininen, pilvetön eikä netin sadetutkankaan mukaan suomessa missään ei satanut. Mitä nyt lapissa joku pieni kuuro. Vesisadetta.

Uuden matkapuhelimen kalenterissa on nyt tiedot lukuvuoden jaksojen päättymis ja alkamispäivämääristä.

Tuli muuta, mistä en kerro. Mutta tapahtuneen johdosta ajattelin päättötyötäni. Aiheekseni valitsin Dysfalian, aivotoiminnanhäiriön ja sen että kuinka se vaikuttaa opiskeluun, mitä tietotekniikka voi tehdä auttaakseen? Esim. minun kielellinen ilmaisutaitoni pitäisi olla nollassa, mutta ei ole. Hitto, mua on sanottu kirjailiaksi. Kaipa musta se tuli isona. Ensimmäinen kerta kuin asetin menneeseen aikamuotoon tuon kysymyksen, että mitä teet isona?

Tätä minä teen isona.

Intercityjuna meni jälleen ohitse. Näin sen ikkunastani. Huomenna minä ostan liput ja lähden Jämsään iltapäivällä. Perillä kello 19. Se olisi taajamajuna Järvenpäästä Tampereelle ja siitä pikajunalla Jämsään. Junakalusto siis sitä mistä mä pidän eniten. Ja matkustamisesta raiteilla. Juna menee eteenpäin ennalta maahan rakennettua reittiä pitkin jota kutsutaan rautatieksi.

Alakulotettuja tunnelmia.. soi nyt. viikatteelta. Soisin bändille saman nousun kuin mitä Kotiteollisuus on tehnyt.

Kaupassa uhkapelasin yhdellä kolikolla - mä voitin 15 € yhdellä 20 senttisellä.

Pitäisi kai laittaa puhelin päälle ja hoitaa asiat.

Ulkona on 13 astetta lämmintä. Se on 10 astetta lämpimämpää, mitä oli ollut kylmin lämpötila viime yönä.

Lämpimintä siellä on ollut auringon vaikutuksen alla +23c

Olen tykästynyt viikatteen musiikkiin. Se on sellaista sopivan raskasta.

jos pitää tällä säällä ikkunoita auki, niin atk-luokkaan saattaa tulla ampiaisia sisään. Kuten kävi. Ennen taulukkolaskennan tunnin alkua, me ehdimme tehdä kaksi murhaa ja heittää ruumiit ikkunasta ulos suoraan päiväkodin pihaan. Kyse oli siis ampiaisista.

Yksi söi sitruunan appelsiinina. Saksan kieliopin Das, Die ja Der alkavat löytää paikkaansa.

Das ist god. ich heiße simo.

B:n näköinen merkki on saksan kaksois ässä. Lue se kaksoisässänä. Nimi 'ossi' siis voidaan kirjoittaa oßi, kait..

09.09.2004i
Googleilua

Hakukone google näyttää myös uutisryhmiä. Lähdin vielä koululle katsomaan nettiä, tutkimaan sitä mitä olen sinne laittanut. Ja löytyikin sitä kamaa. Se oli yllätys, että olen ensimmäisenä osumana Googlessa kun haetaan sanoja "tapan itseni" uutisryhmistä. Teksteistäni löytynyt ilmaisu. Ja löytyi sieltä sitten yksi postitus jonka olin lähettänyt kaksi vuotta sitten. Silloin kuin taisi olla heikkoa..

Eli mä valittelin elämääni jo silloin. Luin kaikki vastausviestit. Joku oli mennyt lukemaan sivuiltani tekstejäni ja sanoi että mikäs mun on ollessa kun osaan kirjoittaa niin hyvin. "sun on niin vitun helppoo kun sä osaat kirjoittaa niin hyvin" suora lainaus. Niin, mikäs mulla olisi jos kaikki onni elämässä riippuisi juuri kirjoittamisen tasosta.

Tekstiviesti kuulemma saapui. Aivan, siinä laitteessa on ne viestiäänet taas päällä.

Onko kyseinen viesti huono vai hyvä. kun mä poistun nyt koneen äärestä, niin millä mielellä palaan? Tuntuuko minusta yhtä samalta, eli tyyliin 'mikäs tässä on ollessa Guns and rosesin nowember rainin soidessa'?

Eli mä huomasin että tulin ripanneeksi koneelle myös perunateatteria. Pauli Hanhiniemen pottuteatteria. Hain netistä albumin otsikot ja nyt se on kiva winampissa löytää biisejä kun kaikki on "Pauli Hanhiniemen perunat.." Kuten oheisesta kuvasta voi päätellä.

Siis jos se playlist on kohtuullisissa mittasuhteissa, eli ei täytä koko näyttöä..

Pitäis joskus jos viitsisi, niin muuttaa tageista se paremmaksi. että olisi pelkkää Perunateatteria.

Tosin asialla ei ole mitään suurempaa merkitystä.

Tänään meillä koulussa alkoi sen Front Pagen hienomman version käyttö. Hemmetti kun sen ohjelman saisi. Hiton hienoja juttuja. Mahdollisuuksia vaikka mihin.

tämä versio FP:sta löytyi sattumalta. Siis mä olin wordin HTML-editoriin tuskastuneena tuossa silloin kun oli se konevaihto viime toukokuussa, joten mä olin asentavani sen Front pagen demoversion. No hyvä vain että se ohjelma paljastui täksi jo rakkaaksi tulleeksi versioksi kys. ohjelmaa. tietoja tästä versiosta tuossa oheisessa kuvassa. 2.0.2.1131 on hyvä versio.

Kyllä tällä ohjelmalla nettipäiväkirjaa kirjoittaa ja sivuja muokkailee. Vaikka F1 ei tuokaan ohjetta. Se jotenkin jäi asentumatta niin että kyseisen näppäimen painallus ei kutsu sitä. Tosin en mä sitä kaipaakaan. ja jos on kyllin tylsää, niin sen voi avata muutoin.

Huomenna saan mennä junilla. Hyvä. Ja ensi viikolla Suomen pääkaupunkiin. Tämä on Suomen pääkaupunkiseutua, vaikkei siitä niin puhuta koska se maan nimi tuntuu oudolta liittää siihen eteen.

10.09.2004
Tämän kaupungin nimi.

On järvenpää. Syy siihen, että miksen ole nyt Tampereella, on se että asemalla junamaatti ja lipunmyynnin laitteet hylkivät pankkikorttiani. Siis mä näppäilin tasan varmasti oikein sen tunnusluvun ja silti se laite pyysi sitä uusiksi. Se koodi meni kyllä oikein, sillä olen viisaana laittanut sen myös puhelimen pin-koodiksi. No eipä siinä muu auttanut kuin muuttaa toimintasuunnitelmaa toimittomaksi. Eli ei lähteä. Kas nyt on perjantai, tilipäivä maanantaina. Eli se monien käyttämä valetilipäivä..

Mutta ostin sen datakaapelin huomattuani että muut kuin aseman laitteet hyväksyivät korttini. Tietty nyt jos sille junalle kävisi jotain, niin voisi tulla melkoiset kiitokset Järvenpään aseman junamaatille. Estikö itse jumala sen toimimasta, jotten olisi saanut turmajunaan lippua? Tokkopa sellaista tapahtuu ja se junakin pääsi perille.

Datakaapelin ansiosta puhelin toimii ulkoisena asemana, ja näkyy resurssienhallinnassa hienosti. Viimein sain purettua kaikki kuvat kännykän muistista koneelle. Kännykässä on siten 1mt vapaata tilaa.

Eli tätä Amiloani seuraavassa:

Komea tietokone, kuten kaikki AMILON omistajat tietävät..

Kuva siitä datakaapelista.

Hitto näitä johtoja kyllä kulkee tässä pöydällä aika paljon. Lämpömitterin anturin piuha oli ensimmäinen asennus, sitten PC kajarit, ulkoinen korppuasema, hiiri, tulostimen USB-kaapeli, kuulokeliittimestä lähtevä johto kovaäänisiin jotka tällä hetkellä syytävät metallicaa (some kind of monster), sitten on se johdon pää jolla johdan äänet stereoista niin halutessani PC:n kajareihin, datakaapeli kännykkään, S-videojohto DVD:tä varten televisioon ja viimeisenä koneen virtakaapeli. Mutta ne eivät ole tiellä. Ja jos haluaa tehdä jotain muuta, niin koneen saa piiloon pöytälaatikkoon. Vain huippunopean netin Wlan-kaapeli puuttuu..

Nyt kun mulla on se odotettu datakaapeli, niin mitä sitten voin odottaa? Ja minulla on kauan odottamani kamerakännykkäkin. Minulla on se odotettu uusi kone käytössä. Mitä nyt?

Kamerakännykän pimeä puoli: Sinulla on mahdollisuus ottaa itsestäsi 100 kuvaa ilmaiseksi ja kaapeli että saat ne koneelle jolla voit polttaa ne vaikka CD-levylle ja katsella niitä DVD-soittimellasi televisiostasi. Mutta miksi sitä haluaa katsoa itseänsä 100 kertaa?

Viimeiseksi vielä yksi uusi otos musta. Kyllä menen parturiin ensi viikolla. Jotkut otokset onnistuvat jotenkin.

11.09.2004 - 17:34
ja kerrostalot saivat olla rauhassa?

Eli on kulunut 3 vuotta siitä tragediasta, joka mullisti tämän planeetan ihmiskunnan elämän. 3 vuotta sitten WTC oli vielä pystyssä - jotenkin. Mutta hyvä ettei toistaiseksi mitään ole tapahtunut. tätä päivää on edelleen jäljellä. Mutta 3000 tuhannen ihmisen kuolema on jo jäänyt uutistulvan alle. ihmiset kyllä muistavat sen päivän kuin näkivät televisioistaan jotain, mitä toivoivat elokuvaksi.

Tänään on lauantai. Aurinkoinen lauantai. kävin kaksi kertaa S-marketissa ja niistä toisella minulla oli myös maksuväline mukana. Hemmetin typerä olo tulee siitä kun sanoo kassalla että odota, mä käyn hakemassa rahaa kun jäi lompakko. Ja sitten kun tulee takaisin, niin sitä vain alkaa suorittamaan ostoksiaan ja kun olet leimannut hedelmäosastolta banaanit pussiin ja siihen liimannut sen hintalapun - ja siinä vaiheessa muistat tehneesi sen jo aikaisemmin. Ja sitten se kuuluisa suomalainen "kehtaus" iskee päälle..

jälkeenpäin ajateltuna oikea käyttäytymismalli olisi ollut se, että olisin peruuttanut ostoni ottamalla ne banaanit siitä pussista pois ja asettanut ne takaisin ja mennä kassalle maksamaan aiemmin valitut tuotteet, vaikka siinä tapauksessa myymälä myisikin ne banaanit kaksi kertaa sillä vaa'asta lähti se tieto pääkoneelle. Siis jälkeenpäin ajateltuna se olisi ollut oikea.

Mä jatkoin ostoksia tuntien itseni typeräksi ja oikeastaan sen takia halusin poistua mahdollisimman pian kaupasta. Se aikaisempi kassa tuli tiedustelemaan minulta että ostanko nekin tavarat Vastasin kieltävästi ja pahoittelin sekaannusta. Taas sain teitittelyä. inhoan sitä. Ohessa kuva Järvenpään S-marketista otettuna väärällä valkotasapainolla.

11.09.2004i
9/11 - vielä tuntoja..

On olemassa yksi TV-sarja, jonka uusintakierrot yhdysvallossa voisi olla pahoja muistoja herättävä. Sarja on pyörinyt suomessakin joskus. Hätytys 911. 9 11 on merkityksen saanut numerosarja. kaikki tietää sen merkityksen eikä tänään televisiossa voinut olla välttymättä niiltä kuvilta. Tornit tulessa ja toinen niistä romahtanut. Uusperinteisesti lausuttiin kaikkien kuolleiden nimet aukolla keskellä Manhattania.

Kaksoistornit olivat yhtä kuin New York. Niitä näytetään melkein jokaisessa ennen vuotta 01 valmistuneessa TV-sarjassa joka sijoittuu sinne. Miten niiden sarjojen - toiset olivat huippusuosittuja - uusinnat? Keskellä komediaa muistutus pahasta.

11.09.2004ii
Sitten jotain ihan muuta.

Eli ensimmäisen kerran muuten kaksi merkintää yhteen putkeen.

Hitto. No itsepä mä olen sen luonut. Siis tämä on kirja kaikkine muotoiluineen ja kuvan asetteluineen. Muistelin vain alkuaikoja kun aloin pitämään nettipäiväkirjaa että silloin sääntöni oli 'ei kuvia' No.. Sama se. Enempi työtä vain. html-osaamista ja äskettäin vasta huomasin epätarkkuuden sen bannerin 'uusin merkintä' - linkin kohdalla.. idea siinä on se että jos on vierittänyt valikkoa ja on kirjan jollain "sivulla", niin siitä saa uusimpaan merkintään johtavan linkin näkyviin. Sen vaihtuvan kuvan joka toimii linkkinä. Onko se tarpeeksi selkeätä.. ja mikä hiton idea oli joskus taustalla sen 'alkutila' linkin kohdalla? En muista eikä sitä kukaan muukaan tiedä.

Kätevä datakaapeli. Sillä voi vaikka ladata kännykkänsä tietokoneen akusta. Ihmettelinkin että mitä hittoa akun kesto on puolittunut kevyessä työskentelyssä. mutta vilkaisu kaapeliin auttoi. Se nappi siinä. On-asennossa. Pieni tietotekniikan tietämykseeni vilkaisun jälkeen tuli ahaa-elämys. se kaiketi pitäisi olla OGG- asennossa.

Siis OFF, ei OGG. Ei mitään audiotiedostomuotoja.. ogg on yksi niistä. ja g on f:n vieressä qwerty-näppäimistössä.

Haluatteko tietää, että mistä QWERTY tulee? katsokaa näppäimistöä alkaen Q-näppäimesta.

Eli Siemenssiin saa vaihdettua animoidun logon, jonka voi tehdä itse koneella. Voi vaihtaa alku- ja lopetusanimaatiot joko valokuviksi tai sitten animoiduiksi gif-kuviksi joita voi tehdä itse koneella. Soittoääniksi voi laittaa mitä vain ja koneella pystyy hajottamaan midin eri sävelet. Eli on rajattomat mahdollisuudet personoida puhelimensa. Ja kun jostain asiasta on runsauden pulaa niin voi vaikka unohtaa loppulauseen mitä piti kirjoittaa.

Kuuntelen Mortisia. hän on artisti, eikä bändi. Sen joskus sain tietää chatista. siis silloin joskus kun kokeilin sitä.

Nyt juuri astui voimaan päivämäärä 12.9. mutta se ei poista maailman tuskaa. Suomessa ei ole S-marketit avoinna tänä päivänä. Muita paikkoja sekä mahdollisuuksi ostaa apetta on.

sitten syvemmältä minua..

ei siitä oikein pääse irti siitä halustaan aloittaa röökaaminen taas. En ole päässyt. Olen joskus sanonut toistuvasti että mä poltan silloin kuin menee vähän huonomin. Meneekö nyt?

Itse se pitäis tietää. Itse sitä on alkanut taas pyörittää sitä kaikkea päässään. Kuka minä olen? Vai olenko kukaan? No, olen aikakin tyyppi joka osaa kuulemma kirjoittaa hyvin. Niin hyivn, että jotkut ovat sitä kadehtineet. Mulla on pari kroonista, parantumatonta sairautta joita on niinkuin ilmennyt tässä. Haaveet ovat kaatuneet ja uutta on pitänyt ajatella. Kun mä tulin tänne Järvenpäähän takaisin - oli haaveenani saada oppia asiakapalvelusta ja sitten soveltaa sitä mahdollisessa työssä vaikka jossain ruokakaupassa. No polvien rustot menivät. Se siitä haaveesta. Vaihdoin tietohallintoon. Siinä ei toistaiseksi ole ilmennyt hankaluuksia. Aivot siis toimivat ja sormet näppäimistöllä. Sanakirjoitusvauhtini on liikaa tavalliselle sähköiselle kirjoituskoneelle. Ne kirjaisinvarret menevät linkkuun.

Alan polttamaan tupakkaa jälleen. Siitä voi seurata erittäin vakavia terveydellisiä haittavaikutuksia, kuten kuolema.

Kai tämä on vain syysmasennusta. ?

12.09.2004
Väärän sään sunnuntai.

Siis sää selkenee heti, kun on luvattu sadekuuroja. Ei passaa. Sama se.. huomenna ainakin sataa vettä.

Se keitti taas teetä. Kuva teenkeittimestäni. Hitosti kuvia tullut tämän viikonlopun aikana. Kunhan ne kaikki vain muistais sitten päivittää.. Pitää sitten katsoa vielä sen pirun html-koodi, ettei FP ole taas loistavasti heittänyt koko tämän koneen sisäistä polkua koodiin. Tietty se on tässä koneessa C:\Documents and Settings\Simo\Omat tiedostot\kotisivut\siemensmc60\teenkeitin.jpg ja hyvin selaimeni sen löytää. Mutta netissä se pelkkä siemensmc60/teenkeitin.jpg riittää. Mutta tämä on vain microsoftin tekele. Sekä käyttöjärjestelmä että tämä ohjelma.

Muutenhan kuva näkyy sinä ruksina merkkinä ongelmasta koodissa. Tosin kaikki eivät tätäkään tiedä - eikä heidän on sitä pakko tietääkään.

ulkona tuulee ja taivas menee pilveen. Oikea säätyyppi. Pidän harmaasta taivaasta ja tihkusateesta. kun taivas on pilvessä niin ei ole niin kirkasta että silmiä alkaisi karsastaan. Termi jota käytän olosta, jossa tuntee sen että toinen silmä ei ole kohdallaan. Lopettaisikohan sitä murehtimisen tuosta asiasta, koska se ei tule paremmaksi. Silmäni eivät tule pysymään suorassa koskaan. Se on asia jota en enää jaksaisi ottaa kaiken muun lisäksi painamaan. Kun päivä sään osalta on hyvä mulle, niin se on huono muille. Niinhän se on.

Kaikki seikat alkavat pikkuhiljaa painamaan. Pitää tehdä hitosti töitä että valmistuu ajallaan.

Tunsin tänään jälleen vähän masennuksen tynkää. Se oli oikeastaan aika mielenkiintoinen tunne. Siis jotenkin nostalginen. Tunne, jota ei ole ollut muutamaan vuoteen ja sitten se on. Kävelin kaupunkia ristiin. Muistelin sitä aikaa kun mä poltin. Muistin sen tyypin joka pummasi multa yhden röökin ennen rautatiealikulkua.

Muistin sen että kuinka hyvältä se ensimmäinen tupakka maistuisi. kuinka se vaikuttaisi, ja sitä kuinka helppoa sitä olisi saada tästä kaupungista sitä ainetta. Ja huomenna vielä helpompaa kun on enemmän paikkoja auki mistä sitä saa. röökiä ja sytytin. muuta ei tarvitsisi. Pirulauta! mä alan huomenna polttamaan. Masennuin kait jotenkin alitajuisesti näistä kaikista uusista vaivoistani. Kroonisia, parantumattomia melkein kaikki.

Kävelin, kävin välillä mäkissä syömässä jotain koska oli nälkä eikä ollut vielä sellainen olo että kyseinen olotila olisi samantekevä. Masentuneesta sekin voi tuntua siltä. Mä en ole edes käyttänyt sanaa 'masennus' ajatuksissani pitkään aikaan. Ostan tupakkaa ja alan polttamaan jälleen. Päätös tehty. Voin jo paremmin terveydellisesti. Saan ääntä ja flussa on mennyttä.

Kävelin siitä mäkin jälkeen sille tuusulanjärven rantaan. Paikka oli tänään hieno. Tuuli oli lämmin mutta tihkusadetta täynnä ja se ilmavirta oli voimakasta. Vastaranta oli sumea sateen takia, vesi oli harmaata ja vaahtopäistä. Se aaltojen ääni kun ne murskautuivat rantakiviin rauhoitti minua hetkisen. Kävin istumaan penkille ja katselin järvelle samalla ajatellen mahdollisuutta oman elämäni päätöksestä omin käsin. Jälleen kerran.

Huomaan nyt tätä miettiessäni, että se rauhoittuminen oli tilapäistä. Ajatukset saattavat palata masennukseen.

Mistä apu? Kirjoittamisestaniko? Kuulemma mä osaan käyttää sanoja hyvin. Olenhan mä joskus ennenkin kirjoittanut itseni masennuksesta pois. Se tekstini "kylmästi".. pitäisikö mun lukea se läpi terapeuttisista syistä?

12.09.2004i
Syksy on pimeneviä iltoja täynnä

Ajattelin luoda jonkun hienon kuvan. Sellaisen ajatuksia aiheuttavan. Tässä kuvassa on käyttäjän epätoivonhetki tietokoneen näytöllä. Se näyttää vain kuvaa mustavalkoisesti. Ja siitä sain idean vaihtaa kuuntelemani musiikin Don huonoiksi. Trio niskalaukauksen ja Viikatteen jälkeen tervetullutta vaihtelua.

Kuvassa on taidetta. Siis mustavalkoisuus tekee siitä hienon. Ja se että se on koneen näytöllä. Käyttäjän epätoivo liittymättä tietotekniikkaan tai html-koodeihin.

Tämä voisi olla se uudistunut ilme tälle kirjalle. Joka merkinnän eteen jokin kuva, joka niinkuin selittäisi jotain. Tai sitten kuva olisi se mitä haluaisin sanoa. yksi kuva vastaa tuhatta sanaa - sanotaan. Ja se on varmaan niin, mutta miksi käyttää kuvia kun voi kirjoittaa ne tuhat sanaa? Google on hakukone. Muisto googlesta, viime viikolta.

Meillä oli työoikeuden tunti. Haimme tehtäviimme netistä työehtosopimuksia, eli 'tessijä' Sillä hakusanalla niitä löytyy. Kyllä mä tein tehtävää. mutta kyseisenä päivänä minua - kuten monia - väsytti niin hitosti johtuen flussasta. Mä vaihdoin googlessa sen hakusanan "tesseistä" "tisseiksi" Mutta sitten ryhdistäydyin ja koostin jotain selkeätä tehtävään. Microsoft word.

datakaapeli on kiinni portissa COM4. Täydellisen turha tieto. Mutta tuolloin torstaina taisi olla ruokana broileripastaa. Se oli hyvää. Miksi en pyytänyt sitä enenmän? Ja miksi se vieläkin mietityttää ne syyt etten ottanut sitä pastaa enemmän. Miksi niin? Ja kuinka sitä kehtaa mennä takaisin S-markettiin sen fiaskon jälkeen.. Huumorilla siitä selviää. Hiton tyhmäksi sitä vain tuntee itsensä kun sellaista tapahtuu. Kerrottuna aikaisemmin tässä kirjassa.

ikkuna on auki ja siitä kuulen ohiajavan junan äänen. Olen ollut täällä kyllin kauan että tiedän äänestä sen junan olevan lähijuna. Kohta näihin aikoihin pitäisi lentää joku lentokone tämän kaupungin ylitse. Aikatauluja, jotka tuntee mutta ei käytä.

Don huonojen sininen yö. Se missä se juna vapisee jalkojen alla. Mieleeni tulee se yksi junamatka aamujunassa Tampereelle. Muistan kuinka siltä junalta meni jarrutus pitkäksi ennen aamuseitsemää. Silloin kävin Jyväskylässä.

Jyväskylä, mä tykkään siitä kaupungista Järvenpäätä enemmän. Koska asuin siellä syvimmän masennukseni aikoihin. Ja koska siellä opin itsenäiseksi kaupukiliikenteen käyttäjäksi.

Mä luin sen tekstini "kylmästi" hemmetti. Vaikka tiedän sen olevan itse luomani teos, niin silti se on hyvä. Siinä on rakkautta, petosta, tuskaa, kaipuuta, matkaa, pimeyttä, painajaisia ja kylmyyttä.

Ja juna meni taas ohitse. se oli pikajuna, intercity2. Siis kun valoviivaa on kahdessa kerroksessa.

Huomenna on jälleen maanantai. Ihmiset odottavat taas paikallisbussejaan, metrojaan, ratikoitaan päästäkseen sinne minne heillä on velvollisuus mennä. Paitsi ettei ne kulke. Dösät, metrot ja ratikat eivät kulje. Se vaikeuttaa monen ihmisen elämää huomenna. Junat kulkevat. On tuhansia ihmisiä joita yhdistää yhteinen mielipide siitä että huono juttu että ne kulkupelit eivät kulje.

Eikä suomessa ole sattunut rautatieonnettomuutta. Siis viime perjantain lipunsaantiongelmat eivät olleet korkeimman johdatusta. Mutta jos sille junalle olisi käynyt jotenkin väärin? Vaikka suistunut kiskoitia tuhoisin seurauksin? Mitkä olisivat tunnelmani nyt? Yliluonnollista tapahtunut. Näppäilet tunnuslukusi oikein mutta kone ei hyväksy. Se olisi kyllä aika mieletöntä jos niin olisi käynyt, että joku esto tuli tietotekniikkaan joka esti sitä toimimasta koska sai aavistuksen tulevasta tuhosta.

Olen käynyt kerran Järvenpään kirkossa kerta se lähellä on. Joka sunnuintai kuulee kellojen sointia. Täällä jotkut ovat valittaneet siitä asiasta että kellot soivat koska se herättää heidän vauvansa itkemään.

Nyt tällä hetkellä. oloni? Aloitanko tupakoinnin huomenna? Rehellinen vastaus itselleni olisi että en taida. Sitä jotenkin on korjannut itsensä jälleen.

"Ja elämä jatkuu loputtamasti niinkuin sade. Liian suuri loppuakseen, liian raskas jatkaakseen. Ja elämä jatkuu loputtamasti niinkuin sade" - CMX.

tänään siellä järven rannasta palatessani, siitä ohi ajoi nuorison edustajia. He tervehtivät ystäväänsä, joka seisoi väkijoukossa näin ystävällisesti;

"JOS NÄYTÄT LÄRVIÄSI RANTAPUISTOSSA NIIN ME ANNETAAN SULLE TURPIIN NIIN ETTÄ LÄTISEE!"

Itse olen kerran kyllä uhannut tuota samaa yhdelle. Olin silloin vihaisempi elämälle.

Se on jännä juttu, että miten päivällä voi olla heikompi olo ja nyt illalla ei. Se ehkä johtuu siitä että on oppinut ne ajatuksen ja teot mitkä täytyy mennä läpi että taas jaksaa paremmin..

Kone on kuumana tai lämpimänä. Jotkut osat kuumenevat satoihin asteisiin. Tänään en polttanut yhtään levyä.

Äsken tein lisää kirjanmerkkejä tähän kirjaan. Eli dodeja. Ei siis mitään mielikuvaa että miksi otin sanan 'dodi' merkkaamaan sen tekstin nimeä jokaisen merkinnän alussa. Kai siitä on maininta kirjan alussa..

13.09.2004
Ei-toivotun kotieläimen peijaiset.

Se oli ikkunalla. Kärpänen, joka ei sitten halunnut mennä ulos ikkunasta jonka sille avasin. löin sen ikkunaa vasten, mistä se menettäneenä lentokykynsä, tippui mehujen taakse pörräämää Prisman kuvaston päällä ympyrää. Otin toisen niistä mehutölkeistä ja litistin sen eläimen kuoliaaksi. Prisman kuvasto on mehujen alla estämästä patteria kuumentamasta niitä. Ikkunalautahan = jääkaappi.

Lensihän se sitten vielä - ikkunasta 3 kerrosta alas. Olikohan se kesän viimeisiä kärpäsiä? Hänen kuvansa ohessa.

Viime yönä oli ilma sähköistä. Ukkosrinta ja oikein komea sellainen meni taivaalla. Se salamoi koko ajan eli jatkuvasti ja jyrisi. Siinä yöllä kahden aikaan. Heräsin sitä katselemaan. Yöllisissä ukonilmoissa on sitä jotain. Ne ovat nättejä. Sadetutkan mukaan se ilma oli kahdessa osassa. Kahtena viivana oluttuen kolmen aikaan Helsingistä Lahteen. Siis ukkosti. No olihan eilen vähän sen oloista. Ostin tänään uuden CD-levyn. System of a down - STEEL THIS ALBUM!

Mä kuitenkin, kehoitusta vastaan, ostin sen kassan kautta.

Tässä kävelin tänäänkin Järvenpään keskustassa tuntien lievää huonoa omaa tuntoa siitä, että olen pettänyt sen yhden matkapuhelintarvikeliikkeen sen datakaapelin ostossa. Siis siellä niitä ei ollut - kuulemma niitä oli tilauksessa, mutta ei ollut vielä tullut. DNA-myymälä Mannilantiellä. hieroin alennusta, mulle edullisempaa kauppaa sillä, että toisin tuon yhden Nokia-laturin sinne. Mä ostin samana päivänä kuitenkin sen kaapelin Prisman mäkitorpasta koska se oli halvenpi siellä kuin DNA:ssa. Tai saman hintainen sen laturin ansiosta, siis se hieromani kauppa kävi. Mulle edullinen kauppa se ostos oli. 10€ halvempi. Mutta pettämäni on vain oikeushenkilö, yritys joka taatusti pärjää ilman tuota kauppaa.

Ostin tänään viimein sen edullisen mikin koneeseen. Pitkään olen sellaista havitellut ja nyt senkin johto kiermurtelee pyödällä. Kyllä sille käyttö jostain löytyy.

Tänään koulussa oli hauska juttu. Maikka ilmaisi ääneen mielipiteensä kirjoittamastaan 'm'-kirjaimesta taululla sanoen "tuo on kyllä oudon näköinen ämmä" johon reaktiona oli että eräs meistä katsoi ovelle.. Ei siellä mitään oudonnäköistä ÄMMÄÄ ollut.. Toinen samalla tunnilla, sen alussa oli että viereisestä luokasta alkoi kuulua kovaan ääneen opetusta markkinoinnista. Sama maikka meni, kai kehoituksestani, sanomaan sinne että olisivat hiljempaa. Luokassa ei ollut liituja ja tämä maikka palatessaan huikkasi ovelta että hakee niitä. Tosin mä kuulin että hän menee hakemaan avaimia. Ja me kaikki ihmettelimme että mitä kumman avaimia se lähti hakemaan. Kaikki taisi kuulla liidut avaimina. Maikka - viimein palatessaan - oli aika kummissaan kysymyksestä että mitä avaimia hän oli lähtenyt hakemaan ja tuonut liituja. Se pantiin maanantain piikkiin.

Otin kuvan koulun aulasta ja se otos on tuossa.

Mitä muuta? en ostanut röökiä. Se taitaa olla kuten Viikatteen laulussa "joka toinen päivä jaksan ja joka toinen en"

14.09.2004
Osoittimen jäljet ovat näkyvissä - entä sitten?

Tänään, tästä päivästä. Voisin jotain kertoa. Oma olotilani on epäsekavaa. Tänäänkään en mennyt hankkimaan sitä röökiä. Jotenkin tämä on jo toinen päivä, joilloin jotenkin jaksan.

Jaksaminen on kuin juna, välillä pysähtyy ja purkaa asioita ulos ja toisia asioita päästää sisäänsä. Ja sitten se jatkaa kuulutuksen saattelemana. Tosin ei tule mitään kuulutusta, koska se ei ole tapana. Sen tulosta kuulutetaan, mutta lähdöstä ei koskaan. Jaksaminen, epäjaksaminen, masennus. Siitä kuulutetaan kun se tulee, mutta kuka kuuluttaisi lähdönkin? Ratanäyttökin pysyy pimeänä. Siinä ei lue edes sen junan tietoja. Metaforia..

Mutta kuvan juna lähti eteenpäin. Mutta se olisi ollut illan pää-uutinen, jos tämä kuvattu junan pää olisi lähtenyt eteenpäin. Se olisi aikanaan törmännyt toiseen junaan. Nokkakolari. Eli tällän keskipäivän pitkällä raudalla ihmisiä pääsi jälleen kerran Keravalle, Tikkurilaan, Pasilaan tai Helsinkiin - kuka halusi minnekin. Mutta kuva siis otettiin keskipäivän aikaan. Kyseinen juna oli 11:42 lähtevä H-juna. Lähtiessäni koululta keltaisen uunikalan syönnin jälkeen en ollut ajatellut mennä ottamaan valokuvaa junasta. Oikeastaan minulla taisi olla sellainen vetämätön, masentunut olo. Mutta Helsingintien ja Mannilantien risteysliikennevaloissa en kääntynyt vasempaan kohden S-markettia, vaan kävelin suoraan. Mannilantietä Postikadulle. En mennyt ostamaan röökiä. Se olisi ollut se ostokseni sieltä. Mä vain kävelin eteenpäin.

En suunnitellut kääntyväni Mannilantieltä Postikadulle. Siinä vain kävi niin. Olin mietteissäni. Eikä asiaa helpottanut se, että jalkaan oli jälleen alkanut sattua. Siis kipua. En suunnitellut ylittäväni sitä Postikatua liikennevalottomana olleen suojatien kautta, en kääntyväni oikealle, en ajatellut käveleväni ylös portaita rautatien viereen. Ei kuitenkaan sillä idealla, että olisin halunnut hypätä junan alle, tulla pikku-uutiseksi tähän kaupunkiin ja suuremmaksi järkytykseksi koululle. En halunnut tehdä sitä ja en halua tehdä sitä koskaan. Mutta kerta olin siellä ja ajatukset olivat seljenneet, niin olo tuntui paremmalta. Lisäksi tuuli kovasti ja mähän pidän kovasta lämpimästä tuulesta. Siihen sitten tuli tuo juna, sylkäisi joukon ihmisiä ulos ja imi uuden satsin lipunleimaajia sisäänsä. Odotti hetken ja lähti. Mä jäin. otin vielä yhden kuvan Järvenpäästä ja laitoin matkapuhelimen pois. E

Mä etsin käsiini lehtitelineestä uutislehti satasen, kävin istumaan penkille sitä lukemaan. Tai ainakin yritys oli yhtä kova, kuin ilmavirta. Siis tänään myrskysi. Sää näytti voimansa jälleen Saksantunnin aikana. Vesipyry tuli äkkiä ja täytti koulun ruokalan katon. Mutta se tapahtui myöhemmin ajassa, joka on jo muuttunut historiaksi.

Otin lehden ja lähdin koululle. Perillä mä suunnistin kolmannen kerroksen aulaan lukemaan sitä lehteä ja saatuani sen askareen päätökseen, jätin sen aviisin siihen pöydälle. Muiden käytettäväksi, ja sillä olikin käyttöä.

Oli alkamassa valinnaisopinnot. Kello oli 12:15, eli aika jolloin olisi pitänyt päästä luokkaan. Kello 12:23 mä sain kyllikseni maikan odottamisesta, heitin reppuni lokerooni ja lähdin koska se olo oli jälleen päällä. Piti päästä menemään. Mitenhän mä tämän "oloni" kanssa vielä teen.. Ehkä tämä on vain heikko kausi minulla. Ehkä..?

Mutta tuuli oli ulkona voimistunut entisestään. Säässä oli luvattu aamulla myrskyä pääkaupunkiseudulle ja se sana piti paikkaansa. Kävin mäkissä syömässä. 5€ ateria, myöhemmin karkumatkallani mä voitin 10€, joten se hinta kompeusoitui kivasti. Kävin Prismassa katsomassa levyjä, nyt kuin muistin muutaman himoitsemani bändin nimenkin. Mutta ei levyjä. Ainakaan siellä. Pitänee niitä joskus käydä katsomassa Helsingissä. Siellä pitäisi ainakin olla hyvät valikoimat ja vain sen takia että se sattuu olemaan suomen pääkaupunki.

Mä ilmestyin siitä sitten sen valinnaisen toiselle tunnille, sille kahvin jälkeiselle. Kahvilla tarjolla oli sellainen hiton iso pulla. Dialogia sen suuruudesta ja siitä, että jaksaako sen syödä - käytiin ikkunapöydässä.

Tulin käytävään, avasin lokeroni, otin reppuni ja jäin odottamaan maikkaa. Hän tulikin, mutta hänet kidnapattiin ennen kuin hän ehti kohdalleni. Ei huppumiehiä ja konepistooleita tai lunnasvaatimuksia. Hänet vain pongattiin toiseen luokkaan juttelemaan. Nainen tuli aikanaan luokasta pois ja jatkoi luokseni kysyen että missä olin? Sanoin että tuli tapaaminen ja hän oli sitä mieltä että kävin tapaamassa jotain naista. Mutta ei se hänelle kuulu, painotti hän sitä loppukaneetissaan jo luokan puolella.

Tanja Karpelan mielestä Kesäkuu on kylmä ja elokuussa yöt ovat lämpimät. Hänet ehkä kutsutaan koululle puhumaan. Onhan se oppilaitos kyllin kiinnostava politiikkojen käydä. Mutta presidenttiä ei ole näkynyt. Ehkä me saadaan Halonenkin joskus vierailemaan. Invalidiliiton järvenpään koulutuskeskus.

Sitten oli saksaa edellämainittuineen sääilmiöideen.

Tämä alakuloitettu oloni.. Siis turhan valitusta, ei tästä enää jaksaisi välittää. Koko elämähän mulle on ollut oppiminen ja matikka vaikeaa. Ja sitten kun luulin löytäväni maailmasta sen, mitä haluan tehdä. Se oli se myymälätyö - ruokakaupassa hommailu, asiakaspalvelu yms. yms. Ja sitten kävi miten kävi. Haaveet jäävät haaveksi ja osa niistä unelmistani särkyi kun todettiin se rustovamma. Enkä jaksa enää edes pitää toivoa yllä siitä, että jos jollain sen vamman, kroonisen sairauden oireet voisi estää. Että voisi tehdä sitä mitä haluaisi. Ei voi.

Ehkä tämä "oloni" on sitä, että vasta nyt se on alkanut upota tajuntaan.

Tänään on laskujeni mukaan elämäni 10140.s päivä. kymppitonni mennyt jo rikki. En ollut uskoa tekemäni taulukkolaskennan kaavan tulosta, mutta oikea se on. Ja elämä jatkuu kuin sade. Seison varmaan sateessa juuri nyt.

Niin varmaan se asia on.

15.09.2004
Se on kylläkin kannettava.

Siis tietokoneeni on kannettava. Ja siitä käytetään myös nimitystä sylimikro. Eli sen saa, irroitettuaan 7 johtoa, mukaan syliinsä. Tyynyistä kasa tukemaan selkää ja valmista! yritä tätä sitten tehdä pöytäkoneella.

Leikin kuvankäsittelyohjelmalla. Yksi tuloksista on vasemmalla. Se oli ensin aika tökerö otos itsestäni itseni kuvaamana. Mutta pienellä kuvankäsittelyllä siitä tuli hieno. Ehkäpä laitan sen muualleni sivulleni.

Tänään oli päivä, jolloin huomasin sivullani käyneen 5000 kävijää. Tahtoisin tietää, että kuka oli se 5000. kävijä? Sinä, laita mailia.

Päiväni. heikko hetki elämässä taisi mennä jo ohitse. Ehkä se oli joka vuotista syysmasennusta nähdessäni ensimmäiset keltaiset lehdet merkkinä lähestyvästä talvesta. Ei tässä ole tapahtunut mitään sellaista elämää muuttavaa. Ei vielä, vaikka alitajuisesti sitä tietää jonkun pahan olevan tulossa. Mutta sen aika ei ole vielä. Päättötyöni. Siihen sain sisällysluottelon ja idean siitä, että kuinka sen saisi sellaiseksi hyvin ihmiskuntaa palvelevaksi. Työ, josta en täällä kerro ennen sen valmistumista.

Tänään päivä alkoi tapaamisella sen opinnäyte/päättötyön tiimoilta. Sen jälkeen oli parturin vuoro. Siellä ei ollut se Katri joka on minun tukkani puinut aina tähän asti. Siellä oli mukava tyttö, jonka kanssa jutellessani taisin paljastaa koulun asioita. Se oli mukava juttelutuokio. Lompakossani mahdollisesti olisi hänen nimensä kirjoitettuna siihen kanta-asiakaskorttiin. 2 leikkuuta ja saan ilmaisen leikkuun.

Se mukana hetki maksoi 21€, se palvelumaksu. Tukanleikkuu. Pidän nykyisestä lookista. Mitä oheinen kuva ei paljasta. Nyt vasta sitä alkaakin kuvankäsittely maittamaan kun on mitä käsitellä.

Ainakin mä nyt saan uudistettua kotisivujeni kuvitusta. Ehkäpä ne sivut päivittäisi sitten syysloman aikana. Kone on otettava mukaan sen päättötyön takia. Mutta nyt siinä on sisällysluettelo jo valmiina.

Yksi, koulun vanha oppilas on saanut vauvan ja oli sitä näyttämässä. Naisopettajat kehuivat tuota ihmislasta. Me istuimme, minä ja Nti Rinne siinä toisella puolella koulun aulaa. sitten se tapahtui. Kuulin sukunimeni mainittavan. Mä olen Järvenpään ja pääkaupunkiseudun ainoa Pahula. Joten se oli melko varmasti jotain muhun liittyvää. Me kuuntelimme että mitä se oli. Se maikka, Ahtola, ei ollut huomannut minua ja jos olisi huomannut niin arvioisin hänen toimintamallina olisi olleet se, että hän olisi tullut juttelemaan siitä työstä kanssani. Ainakin niin luulen.

Kannettava tietokone sylissä on huono yhden asian takia. Laite lämpenee ja sylissä se tietää tiettyjen paikkojen hikoilua. Joten menin ja otin vaatekaapistani sen irtonaisen alahyllyn levyn. Ja koneen sen päällä syliin. Ja jopa sen lämmittävä vaikutus lieveni. Vinkki: suorakulmion muotoinen hyllylevy toimii hyvin kannettavan ja ruumiisi välisenä lämpöeristeenä. Ja tajusin senkin äsken, että muotonsa puolesta minulla olisi hiirellekin alusta samassa levyssä. kätevää. Hitto.. Näin voisi siis tehdä vaativampaakin työtä. Sellaista, mihin tasohiiren kapasiteetti on liian huono.

..Ja se toimii. Hain hiireni ja liitin sen. Kyllähän se siinä liikkuu kun pyödällä. Ja jos haluaa oikaista koipiaan, niin levystä vain kiinni ja nostaa sen kokoonpanon siitä pois. Miksi tätä en ole aikaisemmin keksinyt? Parhaat keksinnöt syntyvät mukavuuden halusta. Yksi parannus olisi kyllä paikoillaa.. Minne hiiren johto? näytön ympäri sitä kai se pitää asettaa..

Tänään kävin ostamassa CD-R levyjä. Tallennustilaa.

16.09.2004
Syksy tulee taas.

Se tulee taas ajallaan. Puiden ruska on jo ikkunastani havaittava ilmiö. Iltapäivästä tuli kylmät tuulet ja sateet. No, kyllähän niitä katsottiin internetistä sitä ilmatieteenlaitoksen sadetutkaa. Sadenauha läheni pääkaupunkiseutua. Tunti tunnilta, päivitysväli päivitysväliltä ja sitten - oliko se sijaismaikka - sanoi että ulkona sataa.

Vettä tuli ja me suljimme luokan ikkunan palataksemme takaisin taulukkolaskentaan. Jollain oli office-avustajanaan klemmari. Mulla se punainen pallo. Piristävä animaatio siis.

Mutta kuitenkin minä suljin tietokoneen. Aamulla en sellaista avannut. Oikeastaan en avannut mitään mediaa aamulla herätessäni 7:34. Mä vain puin päälleni, pesin tukkani shamppooni lopuilla.

(Ja tässä samalla kuin kirjoitin pesseeni tukkani loppushamppoolla, muistin että unohdin tuoda sitä kaupasta)

Sitten mä lähdin kävelemään, portaat alas roskapussin kanssa. Heitin sen yhteisroskikseen sen roskiksen..

Kävellessäni koulua kohti huomasin, että se R-kioski ei ole vielä auki, siis en myöhästyisi tunnilta. Kyseinen firma avataan arki-aamuisin kello 8. Huomasin sen kioskin tytön menevän avaamaan sitä paikkaa. Pistin sen merkille, sillä hän on mukava. R-kioskissa on kiva asioida kun on silmäniloa. Aamusta oli Saksan tunti, kuten on aina se valinnaisaine Torstai-aamuisin. Se maikka on kyllä hyvä. Moni hänestä pitää.

Sen tunnin jälkeen seuraava maikka oli ottanut lomaa sairastumisensa vuoksi, joten meille tuli se sijaismaikka. Annettuani sille naiselle toisen mahdollisuuden, olen alkanut pitää hänestä, hänen opetusmetodista. Hänen nimensä on Marjo Jalkanen.

Ruokana tänään oli lasangea, mitä kuulemma olisi saanut santsata. mutta jonoon tuli ateriointini aikana 100 muuta opiskeliaa, niin se santsi passattiin.

Aamulla oli sitä Front Pagea, ja mä tein testisivuston keksitylle yritykselle logoineen ja kehysmalleineen, dhtml-tehosteineen ja kuvineen. Eikä se hieno ohjelma kaatunut kuin kaksi kertaa.

Sen jälkeen oli tuo ruokailu, sen jälkeen se tunti, jolloin katselin säätietoja, suomen ja maailman, netistä. Alkoi siis satamaan, koska se sade-alue saapui tämän kaupungin ylle. Samalla se siis viilensi lämpötilan. Katsellessani mittariani, sen näyttämiä alhaisia lukuja tiedän, että taisin tehdä oikean ratkaisun ostaessani paperirahalla junalipun - Pendolinoon - että haen paksumman takkini Jäsmästä. Taitaa olla aika kyllä lähteä sinne, koska näemmä kirjoitan jo paikkakunnan nimen väärin. Jämsä.

Tänään siis käytimme internetiä ja mä löysin vanhan tuttavani 10 vuoden takaa, sen VA-linjan avustajan. Hän puhui kovasti että vaihtaa sukunimensä joksikin hienommaksi mitä se on - aloittaisi klaanin sillä nimellä, mutta Google paikallisti hänet silä vanhalla. Nimikirjaimet TP, Google siis löysi sinut.

Olen kuunellut Sir Elwoodin Hiljaisia värejä jo tunnin. Hyvää musiikkia..

Ostin tänään myös vessapaperia. Miksi sitä kirjoittaa sen tänne? Ehkäpä siksi että vuoden päästä muistaisi ostaneensa tänään vessapaperia. Siinä pakkauksessa, S-marketin halvinta laatua, oli 8 rullaa. En sitten kiinittänyt huomiotani rullan kokoon. Kuten kuvasta näkyy, niin sain rahallani vähemmän. Mutta maksoivat ne 8 rullaa 1.20€. Kohdista kohdistin kuvan päälle niin saat lisäinfoa tuotemerkeistä. Piilotettua tietoa sivuilla.

Joka kuvassa on jotain lisätekstiä, ainakin joissain, tästä lähtien nettipäiviksessä.

Olisi vain hyvä pitää kirjaa jäljellä olevista rullista. Niitä olisi ollut vielä 3. Luulin että viimeinen on menossa. Syy miksi ostan vessapaperia, on se ettei koulu enää kustanna sitä paperia asuntoloihin, että opiskeliat voisivat siivota paikkansa asioituaan asioillaan.

Lisäpaljastus Järvenpäästä.

16.09.2004i
Se on valmistumassa..

Siis mä olen suunnitellut julkaista lähiaikoina nettiin kuvagallerian, jossa on kuvia. Kerta mä otan niitä, niin yhtä hyvin ne voisi laittaa internettiin. Panna tietoa internettiin.. Siinä on jotain ylvästä, kait. Kun ajattelee sitä määrää, kuinka monta ihmistä voisi tutkia munkin sivujani. niin se on paljon. Joten mun kait pitäisi tehdä jotain, jolla tulisin kuuluisaksi.

Entä jos netissä julkaisee jotain, mitä ei haluasi toisten näkevän? Tässä oleva kuva edustaa sitä ajatusmallia. Mutta sama se.. Kerta se jo laitettiin tänne..

Mutta se Galleria. Toteutan sen Geosaiteissa aluksi ja sitten voisin siirtää sen jonnekin. Mutta kuintenkin siitä ehkä tulee hieno. Tai sitten jotain uutta. Ehkä mainostettuani sitä, niin saan käviöitä. Ehkä aina ohittaessani ATK-luokan, on se sivu joka koneen näytöllä. Ehkä maikat tahtovat näyttää upeata valokuvajuttua myös dataprojektoreiden kautta. Saan kaikki kuvat kyllä televisioonkin. Ainakin omaani. Mutta jos kehitän valokuvaamisesta taidetta? Hommaan paremman kameran, lisää kotisivutilaa - täytän internetin itselläni. Kaikki katsovat minun juttujani. Koko suomi. Tulen kuuluisaksi, ehkä kirjoituksiani arvostetaan, käytetään itseterapiaan.

Kunnianhimoista.. Mutta se jäänee toteuttumatta. No kuvat aina kiinnostavat ihmisiä. Kuvat kiinnostavat sinua. Tiedän että päässäsi on kuvia jostain tapahtuneesta, josta et halua syystä tai toisesta puhua. Et halua että muut pääsisivät SIITÄ tietoiseksi. Tänään en katsonut nettipornoa. ihminen taitaa olla ainoa eläin, jota kiinnostaa katsella lajikumppaneitaan puuhissa? Kyllä mä tiedän sen, että tällä hetkellä kun kello on jo Perjantain puolella, harrastetaan tässä kaupungissakin seksiä. Oletteko ajatelleet kaikkea sitä, mitä kerrostaloissa tapahtuu aina öisin? Mitä kaupungissa?

Siis sekoaisi pää. Siis jos olisi kyky katsoa toisen ihmisten elämään. Ehkä joskus sekin on mahdollista. Kuvamanipulaatioita voi jo tehdä melko vaivattomasti.

Mutta noista äänistä päätellen Mannilantiellä liikkuu jotain outoa. En katso sitä mitä se on. Niin.. tuokin tie on ollut siinä jo kauan. Tämä talo. Tuo, nyt verhoilla peitetty ikkuna. Maisema on muuttunut täydellisesti. Puut ovat kasvaneen, kerrostalot on rakennettu, tie asfaltoitu, höyryveturit vaihtuneet pendoliinoihin.. Siis kun tämä rakennus oli uusi, tästä kai näki pitkälle esteettä.

hitto. Mulla on jossain tässä kirjassa upea selostus asemakaavasta, mutta olen hukannut sen. Edelleen on epäselvää se, että mitä hittoa tapahtui tämän vuoden huhtikuun kirjan lopulle? Onko googlesta apua? Ei kai enää. Se hakukone on tihentänyt päivitysnopeuttaan. Kuvahaulla se löytää sen viime vuonna tekemäni matkapuhelinliikkeen logon.

kuuntelen CMX-ää. Osaan tehdä ylätunnisteen. Osaan tehdä web-sivuja mutta en osaa tehdä ruokaa. Muutamia aterioita vain ilman mikroaaltouunia. Ja minkä hiton tähden tuonkin tänne kirjasin? Kaiketi se oli ajatuskuokku, jos olisi jälleen syntynyt jokin upea ajatus.

hitto.. tuo kuva on kyllä kamala. No, löytyyhän se tulevaisuudessa googlella.

käytin tänään sitä Namoa, jonka asennuksen annoin CD:llä eräälle luokkakaverilleni. Laitoin siihen mukaan myös muuta mielenkiintoista. Siis häntä kiinnostaa HTML ja siinä levyllä on niitä editoreja. Se levy on hänelle "Levy, jonka Simo antoi" aina niin kauan kunnes CD hukkuu.

Tänään Ahtola kutsui minua Samiksi. se ainainen Simo-Sami juttu. Vainonnut mua jotenkin oudosti läpi elämän. Siis jokaisessa ryhmässä tai luokassa, missä olen ollut, on aina ollut joku Sami. No melkein aina.

Huomenna on viimein edessä se pitkä junamatka.

Jaaha. jälleen yö ei ole pimeä päivä. cmx. No jos yö ei ole pimeä päivä niin onko sitten lapsuus perinnöllistä?

Ainakin coca-cola pullossa luki etiketin toisella puolella, että Lapsuus on perinnöllistä.

Niissä lukee vaikka mitä. mutta taitaa olla aika mennä maate. Saimpas jotain sentään tänään aikaankin.