04.10.2012
Siivekkeet alas
Näppäimistön jalat alas ja
laite makaamaan pöydälle.
Vaakatasossa ne näppäimet ovat
läppäreissakin, sellaiseen tämäkin Logitechin K200 on
kytketty. Vanhasta läppäristä pöytäkone, tekniikasta ei siis
tarvitse muuta näkyvää osaa kuin näyttö, hiiri ja
näppäimistö. 
Kolme riviä johdantoa, joilla
yritettiin avata sanainen arkku. Jälleen - kuten aina joskus
ennenkin kuukauden alussa, idea minkä takia aloin kirjoittamaan
tätä kirjaa, jotenkin katoaa siihen kun pitää luoda uusi
tiedosto kirjalle. Lokakuu 2012. sen 4. päivä.
Näytön asemointi on kuten 2002,
kun kirjoittelin tätä samaa teosta. Valitettavasti vain
käyttöjärjestelmä on eri, ei enää Windows 98 vaan XP.
Winamp soittaa CMX:ää, visulointi käytössä.
Toiset kolme riviä johdannon
yritystä, joilla koetan käynnistää itseni kertomaan asioista.
Jos sitten aloittaisikin.
Eilen pitkästä aikaa
löysin jälleen kipeät tuntemukset itsestäni. Isyyskysymys.
itkin pitkästä aikaa sen vuoksi, ettei itselläni ole lapsia.
Luulin, että ne tunteet
olisivat jo poissa, koska ne eivät ole olleet näin vahvasti
esillä. Mutta ne vain löytyvät itsestäni. Miksikö niitä
olen tässä jälleen käsitellyt?
13.10.2012
Hienoa tulossa
jännä tunne se kun on antanut
luvan julkaista koko Suomelle sellaista - itselleni kipeetä. Ei
edes mun perhe tiedä asiasta. Jutusta tulee hyvä ja sen vuoksi
mä julkaisen tämänkin merkinnän vasta kun se lehti on
ilmestynyt. Vissiin ens marraskuun Meidän Perhe.
Isyys. Minusta oli todella mahtavaa - vaikka
se sattuikin taas - huomata, että itsessäni on edelleen ne
samat tunteet olemassa - mitä oli pari vuotta sitten. Tuolloin
sain kuulla, että suhde johon olin panostanut -- ei johta
minnekkään sellaiseen mistä mä tykkäisin.
Mutta jään jotenkin historiaan.
se lehti on painotuote ja painettu sana kestää paremmin kuin
digitaallinen tieto netissä.
Masennus. Anteeksi kiroilu - mutta vittu
kun siihen taas sairastuin. Yritän vain selvitä. Saada töitä
taas. Auttaa ystäviä. Olla ihminen.
Mä muistan sen tapaamisen sen
toimittajan kanssa. Se mun vastaus siihen, kun hän kysyi:
"Miltä se tuntuu kun ei
ole lapsia"
Mun vastaus - joka lukee siinä
lehdessä: Ajattele sitä lastasi ja sitten ajattele että hänet
vietäisiin sulta pois.
Sanajärjestys kenties nyt ei
ollut sama, mutta siitä kyllä tajuaa asian.
mä olisin hyvä isä. Se
muuttaisi mut ihmisenä. Tietäisin heti mikä on elämässä
sitä tärkeää. Pitää huolta rakkaastaan. Mä olen mies, joka
mitään ajattelematta antaa oman henkensä vaaraan, jos sillä
on merkitystä sinne - pelastuuko joku lapsi varmalta kuolemalta.
Tähän väliin kenties voisi kirjoittaa jälleen sen asian,
että tahdon kuolla sankarina. Että simosta oli hyötyä, sillä
se oikeasti on ainoa asia mitä mä elämästä tahdon.
Se tieto että kuulisin että
olen isä. Onneksi mä osaan kirjoittaa myös silmät kiinni,
sillä nyt mä en enää näe näyttöä kyynelten läpi. Se
olisi jotain niin mahtavaa - ettei sille olisi mitään sanoja.
Ottaisin perheestä täyden vastuun. Mä tykkään tehdä töitä.
Mun ON tehtävä töitä. tämä
työttömyys on aika tappavaa pahaa. Myönnän. Toisinaan ne
itsariajatukset ovat aika pahoja. Mä kuitenkin selviän. Sillä
itselleni rakentui selviämismekanismi nuoruudessa - kun kävin
sen rajun masennuksen läpi.
Näinhän mä kirjoitan.
Käytäntöönlaitto on vähän toinen asia.
Mä olen hyvä mies jota elämä
heittää ojaan.
15.10.2012
Aamuöinen kirjepommi
Että sellaista sitten. Oli
viikonloppu ja yöt meni tällä kertaa kirjoittamisessa. Minulla
oli univelkaa viikosta, joten nukuin päivät. Nyt on maanantai
ja kaupunki alkaa pikkuhiljaa herämään elämäänsä. Jotain
tippui postilaatikosta sisään. Kuului pamaus, en odota mitään
sanomalehteä koska en tilaa niitä. Kirjepommi se kuitenkin on.
Musiikkina
Totalselfhatred.
Kirjoittamisesta. Siis olen
tässä saanut valtavasti aikaa uuden isomman tekstini tiimoilta.
Vaikuttavia vuoropuheluita ja yllätyksiä. Kaikkea ei kerralla
ja sitä rataa.
Viime viikolla.. Mä tarkastin sen jutun, viimeiset
korjausehdotukset ja toimittaja laittoi sen artikkelin vissiin
eteenpäin. Ensi marraskuussa se julkaistaan. Tuhansia kappaleita
lehtiä, joissa mä kerron miltä minusta se tuntuu, etten ole
päässyt isäksi. Se mitä mä sanoin, kun toimittaja kysyi
miltä tuntuu kun ei ole lapsia. Vastasin "Kuvittele, että
sulta vietäisiin se sun lapses pois. Siltä musta tuntuu"
Tilanne. Se lause vaikutti
suuresti siihen naiseen. Melkein alkoi itkemään, mutta sitten
vähän söimme - olimme kahvilassa - eineksiämme ja haastattelu
jatkui. Sain häneltä kiitosta tuosta lauseesta. Surullista,
mutta totta. Siltä minusta tuntuu enkä aio pyytää sitä
anteeksi.
Keltä sitä pitäis sitten
pyytää anteeksi?
Tuntuu, että on olemassa
ihmisiä joille olen vain vitsi. Heidät rajaan elämästäni
pois. En tarvitse sellaista kohtelua enää. Tahdon vain
elämäni takaisin. Joo.. Masennusta jälleen - mutta nyt
helpottaa pikkuhiljaa.
Uusin tekstini on tuhansia
rivejä pitkä. Siinä on kuten kaksi eri tarinaa yhdessä.
Hienoa tekstiä.
17.10.2012
Prosessori valitsi
ruosteen.
Kyse jälleen siitä, kuinka se
mahtavin kappale soittolistasta tuli ensimmäisenä ulos
satunnaissoitolla. Sattumaa vai johdatusta? Tuosta tulikin
mieleeni eräs menneisyyteen kuulunut valokuvaukseen liittynyt
harhaluulo - ja sen nykyaikaan sovittaminen.
Kyseessä se luulo
alkuasukkaiden keskuudessa, että valokuva vie ihmisesta palasen,
sielun tai ns. kalvon elämästä. tuolloin he tiesivät
minkänäköinen laite kamera on. Nykyään kamera on puhelimessa,
kynässä, silmälaseissa yms. Joten kysymys kuuluukin.. OLIVATKO
HE..
oikeassa?
Jos menneisyyden uskomukset
ovatkin tosia - niin sehän tarkoittaa katastrofia länsimaiselle
elämäntavalle. Siis jos otetaan yhtälöön mukaan myös se -
että olisi olemassa jokin korkeampi taho. Eli loppusumma olisi
siis se, että kamerat olisivat syöneet maailman sieluttomaksi
paikaksi. Ihmisten sielut olisivat kameroiden muistikorteilla
joita voi lukea Wlan yhteydellä mistä vaan. Sielumme
internetissä siis.
Onneksi toi skenaario ei pidä
paikaansa. Tietotekniikka toimii. Tietokoneeni prosessori muuten
valitsi saman biisin soimaan jälleen. Jos se tulee kolmanne
kerran - niin se tarkoittaisi jopa sitä, että pitäisi
siirtää kädet näppäimistöltä pois ja tarttua
osoitinlaitteeseen. Äh.. ei jaksa. Mahtava kappale toi "Ruoste"
CMX:ltä on.
heh.. cmx on aika monesti
täällä mainittu yhtye. Voisi kokeilla jo googlehakua, monesko
osuma olisi haulla "cmx" tämä minun kirjani. 
Olen varmaan ohjelmoinut
tietokoneeni väärin. Sillä se sama kappale alkoi soimaan
jälleen, vaikka soittolistassa piti olla muitakin. Nyt on
annettava tietokoneelle uusi komento. Ei vielä toimi
telepatiakomennot..
WinAmp oli oikeilla asetuksilla.
Satunnainen päällä, soittolistan uudelleensoitto päällä -
mutta silti.. PC soitti Ruosteen kolme kertaa satunnaissoitolla
listasta jossa on 100 kappaletta. Oppinutko jo tapoihini? Entä
jos toi kannettava alkaa elämään? Ei se muuta voisi tehdä -
mekaanisesti - kun poksauttaa CD-asemansa auki. Ja siihen sen
vallankumous jäisi, sillä se kelkka ei mene takaisin muuten
kuin painamalla.
Tuli uusi ajatus mieleen..
Mitkä ovat tunteeni, jos nyt kuulisin sen äänen, joka syntyy
kun CD-kelkka pomppaa tuosta koneesta ulos? Varmaan yllättynyt.
En jatka enää tuota ajatusta, kerrotaan päivän säästä -
koska se tulevaisuutta kiinnostaa.
ulkona sataa vettä, sitä
näyttää tulevan vastapäisen talon katolta aika lailla.
Suomeen annettu tulvavaroitus. Ilmastonmuutos on alkanut nyt -
mitä olen aina povannutkin.
Tänään vielä lämpötila on
sen +10c ja sitten vielä samaten ylihuomennakin, mutta sitten
viilenee järkyttävästi.
Eipä tässä muuta. Winamp
toimii kyllä oudosti..
Vissiin väärä asetus jossain.
26.10.2012
Päivä, joilloin kotimaa peittyi pois
Sitä tulee ulkona taas, viime
vuonna se onneksi älysi tulla vasta joulukuun lopussa. Lumi,
alias valkoinen pska.
Se valkoisuus on Hangossa asti.
Se on aina vaikea päivä, se kun SE on palannut pilaamaan monta
asiaa kuten sen, että kävellessään ei tarvitse ajatella itse
kävelyä vaan antaa mennä vaan. Nyt joka ikistä askelta
varottava, pidettävä jalat jossain valmiustilassa lipeämisen
varalta ja myöhemmässä vaiheessa välimatkatkin pitenevät kun
ei voi enää oikoa. En tykkää. En yhtään.
ei voi mitään, siltä se tulee
kuitenkin. Värit peittyvät pois, yksivärisyyden paluu.
Kylmää mutta onneksi pimeätä, jotta voi vaikka vain nukkua.
Vihaan talvea, se kai tuli selväksi.
Aamukahvi valmista.
Monimutkaisten fysikaallisten
reaktioiden jälkeen, jota muutama siemaisu sitä aiheutti
minussa - voisin alkaa vaikka tuottamaan tekstiä. Tällä kertaa
nettipäiväkirjaan.
7.11 on päivä jolloin ilmestyy se lehti, jossa on juttua myös minusta.
Aihe vaan ei ole niin mukava, viimeksi koin masennusta ja
kateutta asian johdosta tällä viikolla. Artikkelin
työstäminen, haastattelu ja asioiden uudelleen ajattelu ovat
kyllä saaneet vanhat tunteet tulemaan jälleen pinnalle. Eli
miltä tuntuu kun en ole päässyt isäksi? Näiden tunteiden
huomaaminen itsessään on oikeasti yllättänyt minut. Että ne
voi tuntea niin vahvasti.
Pitää tässä jälleen
yritellä upottaa ne vähän syvemmälle takaisin, valmiiksi
tulemaan esiin sitten kun on tarvetta. siis jos on tarvetta.
Kaiketi rikkaus että pystyy
tuntemaan näinkin vahvasti. Toisinaan olisi vain helpompaa jos
tätä ei tuntisi.
Mutta asia on näin ja Suomi voi
lukea siitä - niin halutessaan. Sehän on syy siihen, etten
julkaise tätä kirjaanikaan ennen tuota päivämäärää.
Talvi siis tuli hetkeksi
tänään. Pitäisi lähteä hammaslääkäriin ja talvikengät
hukassa. ei sitä lunta vissiin ole tullut niin paljon, ettei
lenkkareilla pääsisi. Ei tässä nyt jaksa etsiä niitä
talvikenkiä, kun ei ole löytyny tähänkään mennessä.
Voisin vaikka katsoa
minkälainen sää on vallinnut menneisyydessä 26.10, jos siitä
olen maininnut tämän kirjan vanhoissa merkinnöissä. Sori -
tällä kertaa en taida jaksaa tehdä linkityksiä. Vuodet 2002 -
2012. Vuosi skipattu yli, jos ei merkintää tai merkinnässä ei
mainintaa tuolloin olleesta säätilasta.
| 2005 |
Satoi lunta. |
| 2004 |
Rankkaa pakkasta ja lumisade alkoi
seuraavalla viikolla. |
| 2003 |
Alkoi satamaan vettä |
| |
|
|
|
|
Ei siis voi ainakaan syyttää
siitä, etten muusta kerro - kuin jostain säästä. Ja kaksi
noistakin merkinnöistä on kirjoitettu etelä-suomessa, jossa on
täysin paremmat säät mitä täällä.
Musiiki nyt Ismo Alankoa - Email
internet seksi seksi seksi. Näin sitten tulee huolehdittua,
että tämä merkintäsivu löytyy tulevaisuudessa googlesta. Eli
kerrottakoon vielä, että nyt kuuntelen laulua nimeltä Email
internet seksi seksi seksi. Kappale Email internet seksi seksi
seksi kestää 3:22 minuuttia. ja tämä biisi - siis Email
internet seksi seksi seksi - näyttää olevan tuossa
soittolistassa kappalenumero 13.
Tämä kappale, Email internet seksi
seksi seksi, löytyy siis Ismo Alangon levyltä "sisäinen
solarium" jolla tämä kappale "Email internet seksi
seksi seksi" on raita numero 11.
Ja vielä kerron kappaleen nimen,
jos joku sen unohti: Email internet seksi seksi seksi.
Google tutkii sivua..
28 kappaletta sanaa "seksi"
sivulla, hyvä tietää. Kun ihminen etsii sitten sitä sanaa,
niin google luulee tätä sellaiseksi sivuksi, vaikka sen
kirjoittaja onkin vain kertonut kappaleesta Email internet seksi
seksi seksi.
Järkevää.
