01.11.2012
Marraskuun ensimmäiset
Pientä sählinkiä.. Siis
mokailua kirjassani, merkintäsivujen kuukaudet olivat väärät
- johtuen kopio-liitä työtavastani. Nyt se asia on korjattu. Se
on sitä kun ei niin intensiivisesti enää pidä kirjaansa yllä..
Maailmalla on tapahtunut pahoja. Kaupungit tulvivat,
katastofi tuli mereltä. Tulihan se sieltä - uusi Katrina.
Tällä kertaa kohde ei ollut New Orleans, vaan New York. New
Jersey koki pahiten tuhon. Hurrikaani Sandy jää historiaan. Se
tuhosi myös Haitin sekä Kuuban, muttei niistä varmaan sen
enempää kuule uutisissa. Siellä on hätää - mutta New York
on vain se tärkeämpi saada toimivaksi. Wall street,
maailmantalous, 
länsimaat
ja sitten vasta kolmas maailma kuntoon.
Uusia myrskyjä on kuitenkin
tulossa. Sandy oli vasta esimakua, jäätiköt sulavat
ennätysvauhtia, merijäätä ei tänä vuonna ollut paljonkaan.
Katsoo sitten minkälainen talvi on tulossa. Siis ihan Suomeenkin.
Pohjanmaa tulvi syksyllä,
kesällä, keväällä ja talvella. Rajut ukkomyrskyt kylläkin
jäivät saapumatta menneenä kesänä kuten saaden ihmiset
epäilemään ilmastonmuutosta.
Olen seurannut tuota hurrikaani
Sandyä CNN:n uutisten kautta. USA:ssa oli
presidentinvaalikamppanijat käynnissä, mutta nyt Obama ei ole
maininnut koko asiaa. Nyt on ihmisten auttaminen tärkeämpää,
riippumatta puoluetaustasta.
Kunhan tilanne muuttuu
normaaliksi, niin aletaan varmaan epäilemään tuota hyvää
työtä. Se oli vain taitavaa kamppanjointia. Itse en niin usko,
ihmisten auttaminen on nyt kyllä etusijalla.
Hallitsemattomat tulipalot
tuhosivat melkein kokonaisia kaupunginosia. Tulvavesi oli tällä
kertaa kylmää, heilläkin on talvi menossa. Hurrikaanin
jälkeen on heillä satanut paljon lunta.
New Yorkin metro on nyt poissa
pelistä, se tulvii. Yksi uutinen kertoi, että se metro on 108
vuotta vanha - ja tämä on ensimmäinen kerta kun tälläistä
tapahtuu.
Iso omena alkaa pikkuhiljaa
korjaamaan itseään, kestää tosin kuukausia ennen kun kaikki
on jälleen kuten ennenkin. Se vain, että uusia myrskyjä voi
saapua ennenkuin kaikki varustelut ovat valmiit - he nimittäin
nyt ovat heränneet siihen todellisuuteen - että meri voi olla
ihan aikuisten oikeestu uhka.
Haitissa ihmiset menettivät nyt
myös vähät ruokansa ja heikot suojansa. Se maa on edelleen
raunioina taannoisen maanjäristyksen takia. Siellä on ollut
oikeata hätää - muttei se ole ollut uutisoinnin arvoista
valtamedian mielestä.
Intiassa ihmiset pakenevat sinne
osuvan hirmumyrskyn tieltä.
Suomen uutisissa haastateliin
jotain meteologia, että voisiko Suomeen iskeytyä Hurrikaani? Ei
kuulemma, sillä merivedet täällä ovat liian kylmiä että
voisivat toimia hurrikaanin moottorina. Tuota.. entäs sitten
uutinen merivesien lämpenemisestä?
Ilmastokaasuja vapautuu koko
ajan jo tuon vähäisenkin lämpenemisen myötä esim. Siperiassa.
Ja ovat ne Suomenkin myräkät vain voimistumassa.
06.11.2012
Loppunut aika on
lapsuuden
Jollain piti tämäkin merkintä
alkaa, sitä vain taas mieli vain tyhjeni kun pitää kirjoittaa
jotain aihetta. Aihe.. Se rivi on tappanut tuhansia
sähköpostejakin, aihe-riville ei keksi mitään.
Ja tiedän että nyt on
marraskuu, en vain jaksanut alkaa työstämään uutta
merkintäsivua ihan vielä - siksi tämä teksti oli missä oli.
äh..
Riittääkö jo toi
viivyttelystä ja alkaisiko kertoilemaan mitä on huomenna?
Kerta se ilmestyy huomenna, niin
kerrottakoon että silloin ilmestyy uusin Meidän
Perhe - lehti, jossa olen osa artikkelia. Jotkus sanoisivat että
mahtava juttu! Kai se sitä onkin, mutta aihe oli kipeä.
Jälleen piti niitä tunteita kelata läpi, jotka olin
työntänyt jo taka-alalle että elämä vain jatkuisi. 
Eli se miltä tuntuu kun en ole
isä vieläkään, vaikka tahtosikin. Ja miltä se tuntuu nähdä
isiä lapsineen, perheitä. Onnea ja sitä mitä itsekin tahtoisi.
Sitä vain kyllä häpeääkin sitä kateuden tunnetta -
toisinaan se haittaakin. Lähipiirissäni kun on uusi perhe enkä
ole käynyt katsomassa paljonkaan tämän asian vuoksi.
En tiennyt että kuinka vahvasti
pystyn kokemaan.. No sen tarinan saa koko Suomi huomenna lukea.
Mielenkiintoiseksi asian tekee se - että kuinkahan tietyt,
sanotaan nyt henkilöt, ottavat sen tiedon vastaan, että mäkin
pystyn tuntemaan vahvasti.
Huomenna siis se ilmestyy. Vasta
sen numeron sisällysluettelossa on maininta siitä artikkelista.
Netissä tänään on jo huomenna paperiversiona saatava lehti.
Itse artikkelissa sitten olen omalla nimellä ja kuvalla.
Tuon tähden en ole julkaissut
nettipäiväkirjaanikaan kuukauteen, että asiat vois julkaista
vasta nyt kun on aika.
Mitäs tässä sitten.. Kenties
voisi jälleen alkaa työstää sitä uusinta tekstiäni. Kohta
senkin eteen on työstämistä ollut, taukoviikkoineen jo ihan
vuosi.
Pienen tauon jälkeen.. huomasin
että mun oikeasti pitäis tehdä töitä NETTIPÄIVÄkirjanikin
kanssa. viimeisimmät merkintäsivut aika sekaisin noista
kuukausilinkityksistä yms.
9.11.2012
Julkaisun jälkeen..
Ensin piri sanaa liittyen edellisen merkinnän loppuun. Työ
tehty on ja taitaa kuukaudet olla kirjassa taas kunnossa. Se on
sitä kun pitää taukoja tämän kirjoittamisesta.
Ja sitten asiaan.
Minusta tehdystä lehtijutusta oli jätetty osia pois julkaistusta
versiosta artikkelia.
Ne käsitteli sitä mitä teen
päivisin, harrasteet. Ulkoilu ym. No eivät tainneet olla
relevanttia. Alkaa kovasti, 
mutta siitä mun
osuudesta siinä artikkelissa saa ainakin sen kuvan - kuinka toi
asia tavallista miestä voi kaivaa. Kuinka tunteet patoutuvat ja
niin edelleen. Ainahan noista voi jäädä editoimmisen tähden
osia pois. ihan kuvatekstistäkin, mutta täytyy kai luottaa
ihmisten omaan järkeen.
asia on kyllä ikävän
jännästi kaivanut jälleen mut auki. Tämä asia oli kyllä jo
vähän taka-alalla, siis se isäksi tulemisen tahto - mutta se
on kai nyt se aika elämässä, että mä vain alan tajuamaan
mitä tahdon. Kiitos sen nuoruudessa kärsimäni syvän
masennuksen vuoksi - olen kehittynyt myöhemmin kuin muut. Siis
oppinut elämään.
On tietenkin totta - että
nuorena sain kyllä oppia kestämään elämää. Masennusta.
Siinähän se.. Olen toitottanut,
että itselläni olisi keinot korjata itseni - mutta alkaa vain
tuntumaan, että olen tehnyt sen jo liian monta kertaa jotta
vielä sen voisi tehdä. Mutta sitä vain pitää yrittää.
Mikähän oli se yksi hyvä
neuvo, jonka itselleni kirjoitin mutta sittemmin varmaan olen
unohtanut.. heh.. nythän voin itse käyttää kotisivujeni
hakukonetta
(
Sivustohaku) !
Ja sillä se löytyikin, se
neuvo joka pitää vain nyt alkaa soveltamaan tähän hetkeen.
"Jos kelaa liikaa, voi
siima sotkeentua" (17.04.2008 - Caapelivaurio) tottahan toikin..
Tuntuu vain, että nyt omat
voimavarat ovat loppumassa..
Toisaalta elämä on opettanut
mulle sen, että aina sitä voimaa jostain löytyy.
22.11.2012
vain tunteita
Mielenkiintoista oli nähdä - kuinka laimea vastaanotto
on ollut sillä artikkelilla. Olen kuullut kommentteja, että se
mun juttu olisi ollut kaikkein koskettavin niistä neljästä.
Myös yllätyksenä oli se, 
että samassa artikkeliryppäässä oli
myös kuuluisuus. Joku Jani. En muista nyt, se lehti jäi
mökille.
On se vielä olemassa se tunne.
Kuuntelin Pasi Kauniston ja Susanna Nion "isä ja lapsi"
kappaleen. Ei sitä voinut kuunnella kuivin silmin. Kaiketi
pitäisi kertoa tässä vaiheessa että nyt on kello aika paljon,
kun kirjoittelin sitä mun uusinta tekstiäni. 50 sivua samaa
tarinaa. Kaiketi mun kaikkein aikojen pisin kertomus. Viilasin
juuri sen viimeista lukua. Hyvää tekstiä.
Kerroin sitten Suomelle
kärsimästäni tekstiviestihelvetistä. Pitäisikö kertoa jo
niiden lähettäjälle nykytilanteessa siitä artikkelista?
Kaiketi on jo kuullut.
Masennukseni? Kiitos kysymystä
- se voi hyvin.
30.11.2012
Myrskyaamuna.
Heräsin tuulen kolistellessa
tätä kerrostaloa. Kolinaa ja huminaa. Ennustettu supermyrsky on
tullut kotimaan kimppuun katkoen puita ja sähkölinjoja. Myös
langattomat yhteydet ovat vaarassa katketa. ei tämä mikään ns.
supermyrsky kuitenkaan ole. Ensimmäinen talvimyrsky, josta on
uutisoitu että siinä on "epätavallisia piirteitä"
Aamukahvi on valmista, löytö
levyhyllystä soi. CMX - Aion. 3 CD levyn karusellisoittimessa
tällä kertaa ainoana levynä asetuksella Repeat all discks.
Ja tieto siitä, ettätaatusti
kirjoitin väärin tuon sanan. Sama se - juttu jatkuu. 
Tosiaan olen ihmetellyt, kuinka laimeaa on ollut vastaanotto sen
artikkelin johdosta.
Ne asiat joita ex jutusta kerron.
Tapahtunut tekstiviestipiina on siis nyt asia, josta ihmiset
voivat lukea vaikka odotushuoneissa. Hammaslääkärissä kun
kävin taannoin, niin löysin sieltä sen Meidän Perhe lehden.
Olisiko - tietämyksessäni
Googlen toimintatavoista - jotenkin väärin kirjoittaa sen
lehden nimeä tälle sivuille moneen kertaan, jotta tulevaisuuden
hakutulokset olisivat käsiteltyjä?
Ei, se ei ole tarkoitus. Koko
hommasta sen verran, ettei kyseessä todellakaan ollut mikään
julkisuudenkaipuu kun lähdin juttuun mukaan. Vaan sen tuskani
kertominen. Johon oikeastaan piti uudelleen tutustua artikkelia
toimittajan kanssa työsteässeäni..
Aivot pätkii.. Lisää kahvia
koneeseen, jotta tuottamilleni lauseille ei kävisi köpelösti.
Eli mä hain ne tunteet takaisin
päälle, kun tuli haastattelupyyntö. Minkä kautta se sitten
tuli? Sinä luet tällä hetkellä sitä syytä -
nettipäiväkirjaani. 10 vuotta kilahti sille ikää viime
toukokuussa.
"..kun jumala tulee, ei
fysiikka kestä." CMX - Fysiikka ei kestä. Mahtava levy.
Tässä yhteydessä siis on epäolennainen asia se - että
kerroin unohtaneeni sen levyhyllyyni. Kerrotaan sitten tähän
välikappaleeseen musiikista. Olen tässä alkanut kuuntelemaan C-kasettivarastoani
läpi. Joissain vanhemmissa on radiotunnelmia 1990-luvun
puolivälistä. Ja joissain Radiomafia tunnareita. LP-levysoitin
olisi mahdollista saada ilmaiseksi ja levykauppa varmaan
löytyisi Jyväskylästä. Hiiteen mp3, spotify ja vastaavat.
Uutisten mukaan C-kasetti on heräämässä uudelleen eloon
maailmalla ja Suomessa ihmiset ovat löytäneet LP-levyt
uudelleen. Eli maailmassa joku asia sentään on menossa oikeaan
suuntaan vaikka näin vuoden 2012 loppupuolella. Maailmanlopun
pitäisi tulla kuukauden sisään.
Minulla siis on laite, jolla voi
tehdä juomaa joka vaikuttaa mielialaani ja on vaarallista. Kahvi.
Sähköt vilahtivat. Tallennus
siis tulossa.
ctrl + s ja sen jälkeeen
kirjoitetaan mahtavaa ajatusta, joka katoaa sitten välimuistista
tyhjyyteen jos sähköt menevät poikki. Läppärin akku on
kuollut ja se on nykyään tämän "pöytäkoneen"
sydämmenä.
CMX.. Aina tykännyt. Mahtavaa
Suomenkielen käyttöä! Tässä vaiheessa siis tekstin
tuottamissa oli parin kappaleen kuuntelutauko. Ajatus siis on
katkennut, muttei se tunne josta Suomi voi lukea - sen
katoamiseen kestää vielä vuosia jääden sitten asiaksi jota
ei elämässä saavutettu. Yhdeksi niistä monista.
