01.03.2005
Kylmä aamu. Tervetuloa maaliskuu vuodelle 5
-18.8c. ulkona on siis viileätä. Ja kuulasta. Aurinko nousee kerrostalojen takaa. Se värjää taivaan kokoajan kirkkaamiksi sinisen ja lopulta valkoisen sävyihin. Sitten se pallo alkaa valaisemaan tämänkin kaupungin korkeimpien talojen ylimpiä kerroksia. Tämä nykyinen sijaintini ei ole ylin kerros. Olen sopivasti siinä välissä. olisin ylempänä, jos se nainen olisi aikoinaan ottanut kunnon muistiinpanoja asiakkaan toiveista. Hän ei siis ottanut niitä tietoja ylös.
-18.9, -19.0, -19.2 ja -19.6c Seuraan lämpömittarin lukemia. Sen näyttö näyttää jännää informaatiota. Sekin mittaa lämpötila sähköisesti. joka sekunti tuota pitkää ja ohutta johtoa pitkin valuu anturiin sähkösingaali anturiin. Anturissa on ainettaa jonka sähkönvälityskyky liittyy lämpöön. Mitä kylmempää, niin sitä vähemmän virtaa mittarin tietokone saa takaisin ja se osaa laskea sen anturista palautuneen sähkösingaalin jännitteen vahvuudesta sen lämpötilan. -20.0c. Anturi on siis ulkona, ulkona rakennuksen seinästä noin 6 senttimetriä. Se anturi on siis sopivasti, jotta pohjoistuuli osuisi siihen.
Tuuli on ilman liikettä. Eli se on säätä. Sää hallitsee tänään pirua. Nimittäin varmaa on se, että ympäri Suomea on ihmisten mielestä "pirun kylmä" vaikka pirun helvetissä pitäisi olla kuuma. Nämä huippupakkaset ovat siis taivaallisia lämpötiloja. Saisi vain tämä planeetta kiirehtiä kääntymisessään aurinkoa vasten, jotta sen lämpösäteily pääsisi tähänkin kaupunkiin. Tää city on liikkeessä. 200km/h on nopeus, maa kiertää aurinkoa ja avaruudessa on yksinäistä.
Tuoremman tiedon mukaan ihmisiä on 9 miljardia, mutta silti yksinäisyys on paha ongelma. Ihmisiä on 9 miljardia ja vain siksi, että olemme tietoisia siitä että seksi on mukava asia. Ainakin toisen mielestä, jos ei muuten. Ja jossain on myös ihmisiä joihin tämä ei päde. Mutta nyt on maaliskuu 2005. Se alkoi kylmästi. se päättyy kylmästi?
En tiedä tuoreimpia ennusteita, en ole nähnyt uutisia. Uutisia, joita katsoo filtterin läpi. ihmisiä on kohta 11 miljardia eikä tätä planeettaa ole taidettu suunnitella siten, että se ruokkisi ne kaikki. Tulevaisuudessa vesi on kultaa. Puhdasta vettä ei ole kaikille. Se on huono juttu, josta tulee vielä sotia. Joskus on päivä, joilloin Golf-virta on pysähtynyt ja suomessa lämpötilat paljon kylmempiä. Ja se tapahtuu vielä on elinaikanani.
Mutta se on vielä tulevaisuutta.
Eletään vain päivä kerrallaan. Nyt on kevät ja vanha NMT-matkapuhelinverkko
alkaa toimimaan laajakaistana. internet joka paikkaan. Googleen
täytyy päästä vaikka ulkohuussista.
01.03.2005i
Tietty.. tietenkin ja toki.
Kyllä mä sitä jo vähän uumoilin päivällä - siis viimeisellä tunnilla. On kuulemma liikkeellä jotain outoa kuumetautia ja mä taisin saada sen. Siis pikkuhiljaa se olo heikkeni, mutta jaksoin olla kyllä sen saksan tunnin. Mutta asuntolaan meniessäni mä tunsin miten voimat alkoivat himmetä. Ja kämpille päästyäni mä vain söin mikrolasangen ja menin lepäämään. Otin jotain lääkettä, mitä mulla oli kämpillä ja sen jälkeen menin makaamaan. En jaksanut lukea edes ostamaani Baby Blues - albumia. Voimat menivät ja mä nukahdin..
..herätäkseni vasta kello 22. No nyt vielä on nenä vähän tukossa, mutta muutoin kuume on tainnut laskea. Pitänee tässä sitten tehdä ne koulujutut nyt, mitkä olin suunnitellut tehdä illalla..
Tänään oli tiistai, 1 maaliskuuta 2005. Päivä ei valunut hukkaan. Ruokatunnilla kävin mäkissä ostamassa itselleni ruokaa - siis niitä nugetteja. Heillä ei ollut curry-kastiketta, muttei sillä ollut mitään merkitystä minulle vaikka tilasinkin sitä. Sain ne vähän ajan kuluttua, söin ne, ja poistuin ravintolasta. Vaelsin Prismaan kuluttamaan aikaa, sitä tuntia mikä minulla oli. Uutta Metallicaa ja kaksi muovikoria. Siinä ne tuotteet, jotka ostin.
Se jänis, joka oli mennyt tämän asuntolarakennuksen edestä ei tainnut tietää, että saisi saksanmaikan lausumaan runoa saksaksi ja se taidenautintomme oli minun aikaansaamaa. Tietenkin siitäkin saisi hauskan tilannekuvauksen aikaan, mutta tämä oloni on jälleen kääntynyt heikompaan suuntaan. Siis mua väsyttää.
Ne koulujutut ilmeisesti saa siis
jäädä. En mä tässä tilassa niistä saisi kunnollisia.
Myöhästynyt anteeksipyyntö maikoilleni. Kommentoikaa, jos
annoitte anteeksi.
03.03.2005
Est ist tut mich leid. i'm sorry.
fårlot.
Vielä äsken oli keskiviikko. Nyt se on jo torstaita. Syy miksi valvoin näin myöhään on opinnoissani. Siis tänään kun voin paremmin mitä eilen - niin sain tehtyä hommia. Ja aika hävisi, kului pois. Tuli torstai. Siis taas on viikko mennyt nopeasti. Useat ihmiset ovat sitä mieltä, että hyvä vain että huomenna on perjantai että viikonloppu voisi alkaa. Niitä perjantaita on vain jäljellä rajallinen määrä. Ja ne menevät nopeasti. huomenna, kellon ja kalenterin mukaan on perjantai, sitten tulee lauantai, sunnuntai, maanantai.. jne. Päivistä tulee kuukausia ja kuukausista vuosia. Ja jossain välissä huomataan, ettei kaduilla ole enää jäätä, johon voisi liukastua. Tulee päivä, jolloin huomaamme että Tuusulanjärvi on jäistä vapaana jälleen. Vuosista tulee vuosikymmenia, vuosikymmenistä vuosisatoja ja jokainen vuosi tulee päivä jolloin jäät sulavat. Tai ainakin tämä jäänkäyttäytymismalli on toiminut tähän saakka. Ilmastonmuutos voi muuttaa asioita siten, ettei se jää sula.
Mutta tänään siis on vielä päivä tätä vuotta, kun jää ei sula. Puhun keskiviikosta. Se alkoi saksalla. Tai ennen sitä tuntia ja kävelymatkaa koululle, päivä alkoi sillä että sain metsästää roskapussiani alas sen ison roskiksen päältä. Roskapussin paino ei vastannut sitä voimaa, jonka käytin sen pussin heittämiseen siihen roskikseen - joka on minua isompi. Siinä kului aikaa muutama minuutti. Olisin tietty voinut vain jättää sen pussin sen roskiksen päälle, mutta kerta olin jo alkanut metsästään sitä alas, niin jatkoin toimintaani kunnes sain sen pussin alas.
Eli koulun aluksi oli saksaa. Ja se tunti alkoi sujumaan helpommin kahvitauon jälkeen. Est tut mich leid - olen pahoillani. Saksa onkin luultua helpompi kieli sisäistää. Niin helppo, että seurannulla englannintunnilla puhuin loistavasti saksaa. She asked me something. Sillä englannintunnilla ei tapahtunut mitään mielenkiintoista. mikrotuki kävi katsomassa maikan koneesta yhteisjakelua. Siis että maikan koneen näyttö näkyy kaikilla.
Mikrotuki.. siis kävipä viikolla niin, että tuki oli hälytetty paikalle koska yksi tietokone ei mennyt päälle. No, eihän mikään kone toimi ilman virtaa, voimanlähdettä. Se kytkin koneen takana oli pois päältä. Juoksuttaa mikrotukea nyt sen takia.. Se nainen.
Mutta tänään sen englannintunnin jälkeen ei ollut mitään mielenkiintoista kerrottavaksi saakka.
S-marketissa mä ensimmäisen kerran tein niin, että kun mulla oli jo 2 banaania pussissa ja pussi hinnotettu, niin tuli - ollessani toisessa päässä myymälää - halu ostaa vielä yksi banaani, joten menin takaisin toiselle puolelle kauppaa ja lisäsin pussin yhden banaanin sekä otin siihen uuden hinnan. Eli jos ei mulla nyt ole tuon tähdellisempää kerrottavaa - niin vois kyllä mennä nukkumaan. Herätäkseen sitten jälleen kylmään huoneeseen. Aamuisin on se lämpötilaero aika suuri.
Peiton alla n. +30 ja sisäilma +20.
05.03.2005
Yöllä kirjoitettua.
Sähköpostia enkunmaikalle ja siten tunnit vapaaksi. Toiselle maikalle tuli muuta menoa joten ei meillä ollut niitäkään tunteja. Se johti pikkupendolinon kyytiin sekä epäkohteliaisuuteen Järvenpään Nordean edessä. Mutta se johtui vain siitä, että tähän kaupunkiin - sen keskustaan - on tulossa jokin uusi kauppa. Siihen, missä ennen oli tarjousrauta. Helsinki, kaivopuisto. Se rakennus, missä mm. Kinopalatsi on. Sen rakennuksen ympäri kiersin katsoessani sitä työharjoittelupaikkaa sekä jotain muuta mikä piti paikkaansa siellä päin Helsinkiä. Tukahdetettu muisto. Se kerta kun Haukkalasta kävimme 11 vuotta sitten Helsingissä. Silloin me majoutuimme siihen hotelliin. Se tietty katu, en ollut käynyt siellä sen jälkeen. Eilen siis kävin. Jokin päätös sillekin muistolle. En jaksa nyt miettiä sitä. Niitä asioita sieltä. kokemuksia psykiatrin osastolta.
Myönnän, että vieläkin jos tapaan
siellä olleita ihmisiä niin koen sen heikkona asiana. Tietenkin,
vaikka mä en ole se sama ihminen joka olin kun Haukkalasta
kotiuduin. Arpia vain. Eipä muuta. Ne ovat vain parantumattomia
haavoja. Surullistako? No mä vain unohdan ne ja jatkan elämää.
Siis siitä on kymmenen vuotta, ja aika koko ajan vain kasvaa.
Mä olin silloin vasta kakara. Nyt mä olen aikuinen.
05.03.2005i
£$#&5 http:// !!
Vanha laite se on, mutta toimii. Vanha korvalappustereo syytää stereroiden kautta mielestäni hyvää musiikkia tähän tyypilliseen pimeyteen. Kätevää.. Jos kuuntelee C-kasetteja, niin ei tartte mennä kääntään puolta. Ja tätä laiskuutta kestää niin kauan kunnes paristot loppuvat. Se on PIRUNMOINEN SÄÄLI ettei C-kasetteja voi kuunella junissa tuolla laitteella, koska se ottaa kännykän säteilyt niin vitun selkeesti. No.. ehkä tämä musiikki toimii vain tässä valastuksessa. Full darkness. Only the light of laptop screen is active. Some people may say that this kind of lighting is vierd.
Ei kykyä muistaa englantia. Eipä sillä mitään väliä olekaan. Voipi kirjoittaa suomeksikin
Riihimäellä, Hyvinkäällä sekä Hämeenlinnalla on jotain yhteistä. Ainakin mä heitin noiden paikkakuntien nimet tänään roskiin muovikassin mukana. Siitä Tarjoustalon muovikassista tuli hyvä roskapussi. Kyllä siinä pussissa luki myös Järvenpää, vaikka se tieto Tarjoustalon ilmestymispaikoista onkin virheellinen. Täällä ei ole Tarjoustaloa. Tarjoustalon logossa on keltaista ja vihreätä. Tänään kävin kaupassa. Vein pullot. Tuli selväksi, ettei siinä kaupassa, Järvenpään S-marketissa ei ole jotain kikä unohtui. Mä vain kirjoitan enkä siis viitsi lukea mitä edellisillä riveillä lukee. Mutta se sana mikä unohtui, oli pullonpalautusautomaatti. Siis Kaipolassa on sellainen että se hyväksyy tölkitkin.
Siis todella kaunis kappale. Täyttä tuskaa, elämänhaluttomuutta ja pelkoa. Kuolemaa, masentavaa musiikkia, joka raahautuu eteenpäin pakosta. Tälläistä kun olisi lisää. Siis musiikkiesityksiä joissa se kuolema, tuska, kipu ja masennus, itsemurha jne. olisi esitetty näin loistavalla ja koskettavalla tavalla. Minäkin olen ollut masentunut. Minä olen yrittänyt tappaa itseni. Minä olen aiheuttanut itsemurhan? Ja vain sen takia, etten halunnut häntä enää elämääni. Rakkauden ruma päätös. Kärsinkö mä siitä? Omatunto? Rakkaus?
Rakkaus on vain kemiaa, vääristyneitä välittäjäainepitoisuuksia aivoissa, joiden tarkoitus on pitää kaksi ihmistä - mies ja nainen - yhdessä niin kauan kunnes niiden jälkeläiset selviävät jo itse. Oikeastaan sen evoluution kannalta vain se rakkaus on hyvä asia olemassa. Rakkauden ja pakkomielteen raja on häilyvä. Olen sen itse saanut kokea. Mutta toivottavasti se peli oli oikeassa. Siis tänään käydessäni S-marketissa, tullessani kassalta ostoksien kanssa, niin mulla oli 20 senttinen ja se hedelmäpeli Tähti oli vapaana. Ennenkin olen käyttänyt sitä laitetta ennustamiseen 20 senttisellä. Eli jos mä voitan jotain sillä kolikolla, niin mun ex ottaa jossain vaiheessa yhteyttä - jollain tapaa. No, mä en voittanut mitään ja se oli syy poistua siitä myymälästä hymyillen.
Kyllähän se totta on, että mitä vanhemmaksi elää niin sitä vain tulee selvittämättömiä asioita eteen. Varsinkin jos rakastuu. En valitettavasti usko että mä rakastuisin uudestaan. Mä voin kiintyä johonkin todella paljon. Ja jopa kaivatakin häntä. Mutten enää sano "rakastan sinua". Surullista, mutten voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Mitäs olen tämän näköinen, että se mun ex alunperin 13 vuotta sitten rakastui minuun.
Mielessäni on niin monta muistoa, joita on jo unohdeltu. aivoissani on asioita, joiden en haluaisin siellä olevan. Niinhän se on kaikilla. Kaikki voivat niin sanoa. Kun tuosta menee matkustajajuna ohitse, niin siinä menee paljon sellaisia asioita joita kukaan ei tahtoisi tietää. Mielestäni on olemassa jokin raja, jonka jälkeen ihminen alkaa imemään kaikkea saastaa kuin sieni. Olisikohan se ikä se kun henkilö alkaa ymmärtämään asioita? Mä en pysty selvittämään tarkaleen sitä ikää, jolloin musta tuli sieni. Sillä mä olin nuorena hyvin masentunut ja se on pyyhkinyt aika hyvin ne muistot siltä ajalta. Siis masennus kuluttaa niin paljon aivokapasiteettia, että se voi tuhota jotain tietoja. Olen muistaakseni jostain tiede-julkaisusta niin lukenut. Ja vuosia voi hävitä varsinkin, kun on masentunut nuorena. Silloinhan aivot vielä kasvavat tai tarvitsisivat kaiken kapasiteetin uuden oppimiseen. No, meikähän kertoi koulukuraattorille 10 vanhana että haluaisin jo kuolla.
10 vuotta sitä.. Masennusta. Kymmenen vuotta elämästäni ja se eristi mut maailmasta. Ehkäpä siksi vasta nyt koen polttavaa halua elää.
Mä kävin eilen Helsingissä. Jos olisi mahdollista tavata itseni 14 vuotiaana, niin se lapsi ei uskoisi sitä jos kertoisin sille, että tulet vielä asumaan pääkaupunkiseudulla, käyt satunnaisesti Helsingissä. Matkustat yksin. Ei se 14 vuotias minä sellaisia uskoisi. Mutta se Helsinki on kyllä tosi kaunis kaupunki arkkitehtuurisesti. Vanhoja kivitaloja, ratikoita ja elämää. Siis isossa kaupungissa on se hyvä puoli, että voi olla yksin väenpaljoudessa. Siitä mä pidin Jyväskylässä.
Tänään matkalla kauppaan se väenpaljous, mikä tarkoittaa tässä yhteydessä yhtä vanhaa naista, kiinnitti huomioni ihmisen virtsaa lumessa. Se alkoi puhumaan jotain koirista, kai jotain että koiran kusi on parempaa kuin ihmisen (kuulinkohan sen oikein vai päteekö tuo edellämainittu saasta-sieni teoriani ?)
Jatkoi hän vielä ettei voi ottaa koiraa koska on astma. Koska juttelutuokio ventovieraan kanssa ei kiinnostanut, niin aloin kiihdyttämään menoani ja se mummo taakse, kait tekemään niistä keltaisista jotain outoa vertailua.
Tässä viikolla oli siellä S-marketissa joltain pudonnut kaljapullo lattialle. Siis sotkua ja lasinsirpaleita.
Lasinsirpaleista aloin luomaan jotain vertauskuvaa siitä, että miten kuoleman jälkeen? Onko sitten mitään? Vai onko sama tilanne, kun kuvaputkitelevison ruutu isketään mäsäksi? Se töllö ei enää näytä mitään ohjelmia. Kuolema = rikottu televisio? Laite, joka ei enää tule toimimaan, kone jota ei voi korjata. Elämä tietokonevertauksena.
Ruumis on kuin tietokone ilman käyttöjärjestelmää. Elämä on se käyttöjärjestelmä. Kuolemassa kaikki komponentit tuhoutuvat. Tai jotain sen tyyppistä.
Aivot eivät pysty käsittelemään kuolemaa tilana. Ei mitään on aika käsittämätön. Ei ole valoa eikä pimeyttä joten mitä silloin on? Ei mitään.
Minulla on muutama uusi teksti
kehitteillä. Sitä taattua tyyliäni. Olenhan nettikirjailija.
06.03.2005
Sunnuntai. Ja se on takana.
Sain juuri tyhjennettyä 5 hedelmän mehutölkin, jonka olin aikaisemmin tänään ostanut Sonaatin kioskista. Lieköhän siellä ollut sittenkin ulkomaalaissyntyinen nainen kassalla. Tai mä kuulin väärin. Niin sen täytyi olla ja niin se oli. Mutta se mehu on nyt siis juotu. Tyhjä mehutölkki. En ole laskenut montako mehutölkkiä mä tyhjennän viikossa. Entä kuukaudessa? Montako mehua mä vedän itseeni. Huomenna alkaa jälleen uusi viikko tätä elämää. Viikko viikolta kaikki lähenee loppuaan.
Olen lukenut pitkästä aikaa niitä tekstitiedostoja, jotka ovat syntyneet vuonna 2001 kun sain koneen ja aloin purkaamaan sitä kaikkea tekstiksi. Ne olivat aika julmia tekstejä. Julkaisukelvottomia. Sammutin tietokoneen pienen päänsäryn takia ja menin lepäämään. Siis sänkyyn pitkäkseni. Jäin katsomaan kattoa ja kuuntelemaan satunnaisten autojen ohikulkuääniä ulkoa. Siinä mä mietin lukemaani ja - no tietty jotain jälleen muistui mieleen, Se pandoran lipan avautui jälleen. No, jaa.. Aika hitosti sitä skeidaa on munkin aivoissa tallennettuna alitajuntaan. On niitä asioita niin paljon, että voin kyllä sanoa että kyllä mä saisin masennuksen aikaan jos tahtoisin niin.
Tämänhetkinen tilani? mikä se nyt voisi olla? Neutraali olisi aika hyvä määritelmä. Aika monet ihmiset katsoessaan kattoonsa, ajattelevat elämäänsä. Tässäkö tämä nyt sitten oli? Kaikki mitä on tehnyt ja jättänyt tekemättä. Kaikki mitä on tapahtunut ja jäänyt kokematta.. Asioita on, joista valita syvälliseen pohdintaan joku.
Olenko väsynyt elämään? Ei, en ole. Itsehän vasta olen alkanut janota sitä.
Tänäällinen kosketus ulkomaailmaan tapahtui kohdallani kello 17:40 kun lähdin sinne sonaattiin. Samalla ajattelin viedä roskat ulos, mutta huomasin jättäneeni sen tekemättä kun olin sen vanhan R-kioskin kohdalla. Mä huomasin, että siitä on viety se yleisöpuhelinkin. Järvenpää on siis kaupunki, jossa on yksi yleisöpuhelin vähemmän. Kamala menetys.. Tai voi se ollakin kamala menetys, jos tilanne on sellainen että joku vanhus saa kohtauksen sen vanhan kioskin kohdalla ja muistaa hädissään siinä olevan yleisöpuhelimen, josta vois soittaa apua ilmaiseksi paikalle numerosta 112. Kaikilla vanhuksilla ei ole kännykkää. Kaikissa paikoissa, joissa on ollut joskus yleisöpuhelin - niin siellä ei ehkä olekaan yleisöpuhelinta, koska joku kyllästyi hoitamaan sitä. Eli se vanhus kuolee siihen vanhan kioskin kohdalle joskus.
Se puhelin oli se, josta kerran kuuntelin viestini kännykän akun ollessa loppu. Siellä oli ääniviesti Kirsiltä. Tahtoi mut takaisin. Toisaalta.. hyvä vain että se puhelin vietiin pois. Sillä jos jollain muulla on vastaava tilanne, niin eipä pääse kuulemaan sitä viestiä aikaisemmin kun sitten kännykällä - kun siinä on taas virtaa.
Miksi mä poden huonoa omaatuntoa sen vuoksi, etten ottanut häntä takaisin? Tiedän sen johtuvan niitä hänen itsariuhkailuistansa. Missä vaiheessa sitä voisi lopettaa sympatiat ihmistä kohtaan, jota joskus rakasti?
Vaikka nyt heti. Pandoran lippaani avautui ja sieltä tuli tiettyjä asioita esille. Mutta kuitenkin..
Elämä jatkuu kuin sade.
Ja mä tallennan nämä sanat vielä 3½-korpulle. Se tuntuu kotoiselta tallennusmetodilta. Se on CD;tä nopeampi tallennus. En mä oikein välitä muistipalikoistakaan. Siis levykeaseman ääni kertoo että jotain tapahtuu. Samoin cd-tannelluksessa aseman ääni kertoo jotain tapahtuvan. Kappas.. Alkaako mulla menemään nyt myös konsonantit väärin.. cd-tannelluksessa... Joopa joo..
Mä olen kaiketi tehnyt liikaa opinnäytetyötä jonka aiheena on lukivaikeudet. cd-tallennuksessa.
Onkohan ensi viikolla minään päivänä
koululla ruokana jotain pastaa?
Tarjoaako IJKK tällä viikolla jotain pastaa opiskelijoilleen?
07.03.2005
Pääsiäistipu, jolla on häntä.
Mutta hänhän on vain atk-maikka. Eli me teimme linuxin Glimpilla kuvia. Se on grafiikkaohjelma. Me teimme pääsiäistipuja. Ei tipuilla ole häntää, vaikka maikka niin kertoikin. Hän kyllä korjasi asian. Mutta varmaa on se, että hän kuulee tästä vielä. Siitä tulee lentävä lause. Tipuilla on hännät. Siis pyrstöt. Ne keltaiset piipittävät pallot pienilla JAL(k)OILLAAN. yksikkömuotoon. sisäpiirille tämä..
Mutta me saimme ne tehtyä. Ne tiput. Se tapahtuu
täällä Järvenpäässäkin. Ihmiset syövät toisten
sikiöitä, he ostavat niitä ruokakaupoista. Sikiöitä, joista
ei koskaan tule piipittäviä suloisia tipuja. Ja me ihmiset
ostamme myös niiden tipujen vanhempia syödäksemme nekin.
Kananmunat ja broilerit. S-marketit ympäri maan myyvät niitä
ihmisten ravinnoksi. Ja sitten me jonotamme kassalla, annamme
rahaa ravinnostamme. Me maksamme, jotta pysymme hengissä. Siis
euroja.
Tänään oli kaunis, aurinkoinen päivä. siis jos sellaisesta tykkää. Siis onhan se ihan komeata kun aurinko paistaa, mutta kun mulla vain sattuu tulemaan se karsastus silmissä niin väkevänä päälle että sen tuntee, kun on kirkasta.
Kuvana on sihuetti minusta. Epätarkka otos. Epätarkkuus johtuu siitä, että se on pieni kuva, jota on suurrennettu.
Okei.. oli mitään sanomaton päivä,
jälleen kerran, mutta se hännällinen tipu oli hauska
aivotoiminnan häiriötila maikalla. Pidän hänestä, vaikka
ensivaikutelma tosiaan oli aika raju. Pyydän sitä anteeksi.
09.03.2005
Maaliman mustat hampaat.
Pakkomielteen kudosta, kaikki ne sanat. Käärmeenkieli pirun nyrkissä. Tämän runon tahtoisin unohtaa. CMX. tietty. Tietty CMX soi. Jälkeen pitkän päivän. Epävarmuus tulevaisuudesta on tilapäisesti poissa. Onko se hyvä asia? Siis nyt ei ole levoton olo tulevasta. Ehkä mä voisin selkeyttää asioita. keskiviikko on tänään - eilen. Keskiyöllä kun kirjoittaa niin käsite "eilinen" on sitä muuttuvaa sorttia oleva aikakäsitys. Ja kun jostain syystä sitä tahtoo olla mahdollisimman selviö aikamääritteissä. Tai sitten turhissa sivulauseissa, vailla tarkoitusta.
Mutta ensimmäinen muistikuva oli se, että jotenkin sain kännykästä sen
herätyksen pois. Aamulla aurinko paistoi huoneeseeni. Se oli
syynä äkkilähtöön ja pesemättömään tukkaan.
Keskiviikkoiseen tapaan ei ollut saksaa. Tai muilla oli, muttei
minulla. Ainoa vieras kieli oli englanti. Saksan tunnit käytin
hyvin opinnäytetyöni asiasisällön tarkistamisessa.
Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun jollain mun tekeleellä on niin paljon kysyntää. Opinnäytetyötäni on kyselty. Sitä käytetyään myös luennolla, johon osallistuu käsitykseni mukaan lukionopettajia ympäri suomea. Kukin heistä saa oman kappaleen sitä asiakirjaa jonka uusin versio on tämän koneen kovalevyllä. Korjattu ja muotoiltu versio. Sen kai saan valmiiksi tällä viikolla ja palautan sen. Se on sitten siinä. Opinnäytetyö on viimeinen suuri asia tässä koulutuksessa. Sain kuulla tänään, että kyllä mä valmistun ajallaan. Koulun opoa ja mua yhdistää sama nainen menneisyydestä. Mutta ne opintoviikot ovat reilassa. Mä valmistun ja sitten haen töitä. Sitten jossain välissä muutan omaan kämppään. Aloitan oman elämäni. Paikkakunta vain on epäselviö.
Mutta tänä iltana en voi tai ehdi aloittaa uutta elämää.
Opettaja, joka kertoi vahingossa tipuilla olevan hännät, tietääkin enemmän linnuista kuin tiesimme. Mä en muista. Mä siis en muista mitä se oli kahvitauolla vai oliko se nyt sitten ruokatauolla - josta paremmin käytetään nimitystä lounas. Eli jolloin tapahtui jotain hauskaa. Heitin läppää jostain hauskasta. Meillä oli maissinkeltaista kalkkunakeittoa. "mies tukehtui maissinkeltaiseen kalkkunakeittoon Järvenpäässä"
Okei.. se oli vain lientä, mikä meni väärään kurkkuun. Kännykät olivat pääosassa kahvitauolla. Ne eivät soineet, niillä ei päässyt internettiin. Mä en tajua simpukkamalleja. Liian pieniä ja vaikeita. No, eihän mun ole sellaista pakko omistaa. Omani on toiminut hyvin. Mitä tänään oli virraton, koska akku oli lopussa.
Päivä päättyi Excelin syväntävään. Aiheena oli kaaviot ja taulukot - tuttua juttua - joten kaikki läsnäolleet tietohallinnon opiskelijat olivat netissä tai pasianssissa. Koska meitä väsytti ja asia oli tuttu.
Kävin sitten S-marketissakin. Puoli
kuudelta. Satuin jälleen sen yhden tyypin kassalle. Olen mä
nähnyt sen pojan aikaisemmin, mutten ole kiinnittänyt huomiota
hänen silmiinsä. Ne katsovat vinoon. Okei.. eihän munkaan
silmät nyt kuopissaan pysy samassa linjassa, mutta kun se
näytti oudolta niin kiinnitin huomiota. Ei, ei minulla ole S-etu
korttia. Ei sitä ole vieläkään. Olen kyllä miettinyt sen
hankkimista 3 vuotta ja nyt on liian myöhäistä hommata sitä.
Vai onko? Se tyyppi markkinoi minulle S-etukorttia jo
toistamiseen. Kaiketi siihen kauppaan on näinä 3 vuotena mennyt
arviolta se yli 600 euroa. Kaikkinensa. Näin äkisti arvioituna.
Etsin kaikki tietämykseni S-etukortista juuri ja sen tiedon pohjalta sen ehkä voisi ottaakin. Jos sattuu osumaan jonkun S-marketin tai S-ryhmän liikkeen lähistölle asumaan.
Internet. Maailmanlaajuinen tietokoneiden verkko jota ei hallitse vielä Google. Tänäänkin Google suomi jaksoi juhlistaa eilistä naistenpäivää logollaan. Googlessahan on ne vaihtuvat logot. Jostain syystä naistenpäivän logo ei ollut linkki naisasiasivuille. Ehkei Google ei katsonut tarpeelliseksi juhlistaa naistenpäivää teemahaulla. Tai sitten joku päätti, että sen logon luominen linkiksi, vie liikaa aikaa.
Tästä päivästä ei ole muuta jäljellä kun CD-tallennus. opinnäytetyö ja kotisivut. Vaikka sitä muistaisi päivittää tämän kirjankin nettiin huomenna torstaina. 10 päivä tätä kuuta. Aika kiitää kuin pillastunut pendolino. Valitettavasti se pääasema tulee jossain välissä vastaan. Jos elämä olisi kuin junamatka Järvenpäästä Helsinkiin, niin tunnen olevani Kyrölässä. Juna pysähtyy jokaisella asemalla ja seisakilla. Seuraavana Kerava. Jos elämä olisi kuin junamatka.
CMX olkoon täysi sinun maljasi.
11.03.2005
Entäpä jos olen jäljillä?
Entä jos tämä kaikki, mun koko elämä, onkin vain näytelmää?
Jos todellisuudessa Suomi onkin vain suuri studio jolle on käsikirjoitettu historia. Entä jos mikään ei ole miltä näyttää? Televisio, internet, radio - koko media. Mä en tietäisi esimerkiksi sitä, että maapallo on pyöreä, ilman mitään mediaa. Karttapallokin on alkeellinen media. Televisio valehtelee, kaikki uutiset ovat käsikirjoitettuja, mun elämää seurataan tuhansilla kameroilla. Mä ostin The Truman Show DVD:n ja juuri katselin sen. Jim Carrey kyllä loisti siinäkin. Maailma, joka on liian täydellinen. Kaikki on käsikirjoitettua. Ahdistava ja pelottava paikka.
Onneksi elämä ei ole elokuvaa. Mutta toisaalta liityn edelliseen pohdintaan siitä, etten tietäisi Amerikasta mitään ilman mitään mediaa. Kukaan ei tietäisi mitään ilman tiedonvälitystä. Varma tietoni siitä, ettei tämä kaupunki ole minkään suuren studiokuvun alla - on vakavasti häiriintynyt. Koko maailmankuvani on häiriintynyt tällä hetkellä. No, sitähän siitä elokuvasta on sanottu. Se saattaa tehdä ihmiselle pelon ettei mikään ole sitä miltä näyttää.
Jos elämäni olisi TV-ohjelma, niin en katsoisi sitä itse. Tosin silloin mä en tietäisi että elämäni on TV-ohjelma. Radio on vielä ole alkanut puhumaan yksin minulle. Televisiosta ei ole tullut ulos yhtään dokumenttiä, jossa pääosassa olisin minä. Ainakaan vielä. Levoton tunne jäi siitä leffasta. Mutta mä olen aina tahtonut katsoa sen.
Tapahtui Järvenpään Prismassa: Kai jotkut lapset olivat heitelleet maahan pyöreitä hedelmiä, ja mä en huomannut sitä - kaiketi tomaattia - vasta kun olin potkaissut sen liikkeelle. Näin sen vaeltavan 3 metriä ja sitten se pysähtyi. Joku kanssa-asiakas nosti sen tomaatin ja laittoi sen mangojen sekaan.
Jos julkisilla paikoilla olevat näytöt
alkavat välittään minulle viestejä huomenna, niin se on paha
juttu. Mä menen nukkumaan. Ehkäpä mä näen unta elokuvasta
jonka juuri tietokoneella katselin.
14.03.2005
Pitkä maanantai.
Maikka paljasti tänään että kirjoittaa toisinaan sanan 'maanantai' 'maanataiksi' Mutta onko sillä väliä?
Ja tänään oli myös se päivä jolloin olin Tampereella, Orivedellä, Toijalassa sekä Jyväskylässä. Mä lähdin aamulla Jyväskylän matkakeskuksesta pendolinoon. Ne kuulutukset siellä.. Siis linja-autojen kuulutukset. Siis se mies ääni oli niin ällöttävän ystävällinen ja vaaleanpunainen kun vain voi olla. Se oli kuin se Iskelmä-radion ääni joka kertoo niiden mainokset, mutta vähän enemmän sitä ystävällisyyttä. En kerro miksi olin Jyväskylässä.
Siinä pendolinossa ei ollut kinkkusämpylöitä, eikä niitä ollut siitä intercityssäkään, johon vaihdoin Tampereella. Siis ainakin kahdessa junassa ei ollut kinkkusämpylöitä tänään. Mä olisin halunnut, mutta kun ei niin ei.
säälittävähköä kai se oli, mutta junan tullessa Jämsää kohti niin mä aloin, salaa itseltäni, pelkäämään sitä, että jämsästä tulisi hän kyytiin. Siis mun ex. Eli sitä mun elämä siellä päin suomea on. varuillaan oloa sen asian suhteen. Mutta ennen tuota sortumista menneisyyteen, mä muistelin Jyväskylän katuja. Kyllä sen muistan että ensin järveltä päin tulee Hannikainen, sitten Vapaus ja Kauppakatu ja sitten Yliopisto. Mutta ne mäkikadut. Vaasa, Gydenius, Gummerrus, - - - , asemakatu ja väinönkatu. Ehkä se puuttuva katu oli Kilpinen. Asia varmistui Jyväskylästä ottamani opaskartan avulla.
Menomatkalla satuin näkemään, ennen Tamperetta, miten joku tyyppi seisoi pakettiauton katolla. Eikä auton luona ollut muita.
On ollut pitkä maanantai. Suoraan junamatkalta koululle. Mutta tänään mä söin rautatieasemalla. En ole tainnut tehdä sitä, että kävisin heti junalta tultuani, kahvilla siitä aseman kahviossa. Täällä Järvenpäässä.
Satuin saamaan myös opinnäytetyöni valmiiksi. Siis oikoluvun. vielä siitä se esitys pitäisi vääntää. Ja sen jälkeen mitä? sama se..
Leevi and the leavings soi kauniisti. Kiinalaisesta pesulasta.
15.03.2005
"NYT, eikä 15 päivä!"
On 15 päivä tätä kuukautta. Eli se tarkoittaa sitä että kuukausi on puolivälissä loppua. Nyt, eikä viidestoista päivä. Se oli ala-asteen opettajani hokema - jos oikein muistan 1980 - luvulla tapahtuneita asioita. 20 vuotta sitten.
Päivä alkoi sillä, että vaivani antoi kylliksi epävarmuutta, joten jäin asuntolaan kello 8 jälkeen. Suoleni ei tuntunut toimivat kiinteästi, mutta se oli turha pelko. Se oli kaasua. Jos voinen nyt lopettaa kertomusta ruumiintoiminnoistani toteamalla, että listassa johon kerätään suomen kielen ne kauneimmat sanat - niin siihen voidaan liittää "kiinteätä"
Mutta empä tainnut paljosta jäädä paitsi. Kun olin luovuttanut osallistumisyrityksistäni osallistua yhteiseen mielipiteeseen siitä, että mikä olisi paras keino opettaa Mixrosoft Power Point- ohjelmaa sellaiselle joka ei ole sitä koskaan käyttänyt. Olen yksi senkin opetuskerran vastuuhenkilöistä.
Aamukahvilla olisin voinut lyödä vetoa, siitä että ne kaksi naista menisivät tiettyyn pöytään. Jos siinä pöydässä olisi ollut joku vedonlyöntikumppani, niin se olisi menettänyt rahansa jos olisi veikannut että ne naiset tulisivat siihen pöytään missä olimme. Eli ne naiset menivä toiseen pöytään.
Sitten oli tekstinkäsittelyn tunti. "Kutsumme teidät täten maitopurkin avajaisiin" Omituisten otusten kerho, Verdana sekä old English Text MT olivat pääosassa sitä tuntia. Luontevaa tekstinkäsittelyä tässäkin.. Miksikö niin? Ehkä laitan senkin turhan tiedon lähdekoodiin.
Ruokana oli keltaista uunikalaa. Mutta ennen sitä mä ohjasin sen Jannen väärään luokkaan, missa Anu ei ollut. No, oli sentään oikea rakennus ja oikea kerros. Heitin vielä tekstiviestin Anulle, että Janne on tulossa. Tiedä saiko hän sen ajoissa.
Tänään, ennen saksan tuntia, mä palautin opinnäytetyöni. Se värilaser ei tulostanut, koska sen tulostusjonossa oli jotain outoa. Mä tulostin sen siitä mustavalkoisesta tulostimesta. Sitten se värilaserkopiokonetulostin alkoikin toimimaan. Joten sain sen opinnäytetyöni ulos värillisenäkin. Palautin sen sitten maikan lokeroon.
Saksan tunnilla selvisi, että maikalla oli erityisen hyvä päivä. Hän kulutti liidunkin äkkiä loppuun. Saksan kielen sana "käki" aiheutti iloa. Ja tunti meni muutoinkin loistavasti. Niinkin loistavasti, että maikka oli unohtaa että junalle pitää ehtiä. Hän ei enää istunut siinä kuin "ellun kana" vaan lähti. Alhaalla sain tilaisuuden avata hänelle oven ja sen tilaisuuden antoi hänen kengissään olivat nastat. Ne kolisivat kovaa portaissa ja mä satun kuulemaan sen äänen. Hyökkäsin sulkeutumaisillaan olevan oven kimppuun ja avasin sen hänelle.
Saksan maikka arvosti tekoani. Ja sen jälkeen hän meni rautatieasemalle ehtiäkseen junaan.
Huomenna selviää monta asiaa. Löysikö Janne Anun? Ehtikö saksan maikka junaansa? Ja kuka istuu aamukahvipöydissä ja kenenkin kanssa? Toimiiko värilasertulosimen tulostinjono? Kaatuuko sähköposti?
IJKK:n salattu elämä.
To be contiune..
17.03.2005
Torstai ei ollut toivoa täynnä.
Tänään oli päivä, jolloin Helsinkiin ei päässyt oikein muuten kuin rautateitse. Syynä sää ja kaikki kaupungista johtavat ulosmenotiet täynnä autojen romuja. Keskustelua siitä, että kuinka idiootteja ihmiset ovat, kun ovat vaihtaneet kesärenkaat nyt jo. 60 joutui sairaalaan ja 3 taivaaseen. Aamuruuhkat olivat pahoja. Lumi sekoitti liikenteen. Suomen sää on unohdettua, ei täällä koskaan tälläisiä kelejä ole ollut. Ei ole ollut maanjäristyksiä lähiaikoina, mitä nyt oli perämeressä - Oulu tutisi - ja eikä ole ollut trombeja, jotka niittäisivät kokonaisen saaren puista. Niitä on. Ja niitä tulee.
Lunta oli siis tullut yön aikana.
Ja jotenkin tuntuu siltä, etten mä
jaksaisi enää kirjoittaa tätä kirjaa.
18.03.2005
Lunastuskuntoisia
tänäälliset lööpit siis olivat täynnä niistä Helsingin ketjukolareista. Niistä puhutaan ympäri suomea juuri Helsingin ketjukolareina, vaikka yksikään tietääkseni ei sattunut Helsingin alueella. Yhä monelle koko pääkaupunkiseutu on Helsinkiä. Hei, se jakaantuu kolmeen eri kaupunkiin. Monen auto meni siis lunastuskuntoon. Ja se oli ensimmäinen suuri lumipyry viikkoihin.
Tänään heräsin jälleen siinä ennen
seitsemään. Olin tietty jossain välissä sulkenut
herätystoiminnolla varustetut laitteeni ja mennyt - lue vaipunut
- takaisin uneen. Mutta minulle on jotenkin tullut outo tapa
herätä samaan aikaan ilman herätyksiä Tai siten, että ne
ovat ensin herättäneet mut johonkin outoon tilaan. Ihmisaivot
ovat kumma laitos..
Vähän ennen kahdeksaa mä sitten lähdin koululle. Puoliunessa tietty. Tulin koululle, menin sisään uusrakennuksesta ja menin sen läpi putkea pitkin vanhaan Mannilaan, sen uudella hissillä kolmanteen kerrokseen missä se englannintunti oli.
Käytävässä ei ollut ketään. Taisin puskea repullani epähuomiossa yhden oven kiinni. Juuri kun oli astumaisillani sisään kielistudioon, sattui jotain aika outoa.
Tuntematon nainen kutsui minua nimeltä, lausui kiitokset (jostakin) ja antoi minulle 2 euroa. Mä vain kiitin rahoista ja menin sisään kielistudioon. Mä en vieläkään tiedä mistä siinä oli kysymys. Tosiaan, mä en ole koskaan nähnyt sitä naista. Joten ei se varmaan ollut opinnäytetyöhönikään liittyvä asia. Enkä mä muista enää sen naisen tuntomerkkejäkään. Eli sain tänään tunnistamattomalta naiselta rahaa kiitoksena jostakin mitä olen tehnyt.
We are having adp-english. automatic data prosessing. Today she give me a special task. I wonder why, maybe tats vy tat im so kood ät komputers. so vy not me..
Ei tänän hetkeen taida kuulua kielillä puhuminen. Tapani kertoa englannintunneista englanniksi on vain sisäpiirin vitsi. Mutta ruokana oli kinkkukiusausta. Tosin siinä listassa luki kinkku- jen kiusausta mun toimesta. Ajattelin torstaina kirjoittaa yhden tavun, koska taulukkomuotoisessa ruokalistassa oli se tavuviiva.
Tänään sain myös loistaa hetkellisesti koulun auditoriossa. kuinka DVD toimii niillä laitteilla. Mut kutsuttiin koska koulun ex vararehtori kehoitti avun tarvitsijaa ottamaan minuun yhteyttä. Ei siis mikrotukeen. ja siinä kävi niin, että olin mikrotukeakin viisaampi. Tai mitä nyt.. mä vain keksin sen, että mistä sitä elokuvaa ohjataan. Kyllä sen nyt olisi joku toinenkin keksinyt.
Sitten aikanaan..
Metallica - Untill its sleeps. mp3
jos mä kirjoitan paljon lyhennettä mp3 tänne, niin se vaikuttaa Googleen, sen hakuihin. Tämä sivu ei ole sellainen tietenkään, jolta voisi mp3 -sia ladata, muttei google sitä tiedä. Se vain tutkiin sivulla olevat tekstit. mp3 mp3 mp3 mp3 mp3 mp3 mp3 mp3 ja vielä kerran mp3. Ja jälleen kohotettiin sivun löytävyyttä googlessa. internet on vain maailmanlaajuinen tietoverkko, josta mä en keksinyt sitten mitään luettavaa koulun loputtua. Mä lähdin kämpille. Ensin kirjoitin sähköpostia hänelle, joka sanoi kerran vahingossa että tipuilla on hännät. Ehkä tässä joskus laitan sen pääsiäiskortin menemään. tipu, jolla on se häntä. liikuttaakohän se häntä vai pysyykö se tipu pöydällä, jotten se tipu.
sanaleikkejä.
Sanat koostuvat kirjoimista, joita asettemalla eri järjestyksiin saadaan sanoja. Ja kun sanoja järjestellään eri tavoin, niin syntyy lauseita.
Mä en ole kirjoittanut pitkään aikaan.
Ehkäpä sitä nyt olisi sillekin harrasteelle aikaa kun palautin
sen opinnäytetyönikin.
20.03.2005
Merkintä josta tulee merkintä
Kyllä. On sillä Simolla kotisivut. Mitä niillä on? No, se pitää sellaista nettipäiväkirjaa. Olen joskus silmäillyt sitä. Siellä on niin hitosti tekstiä, et mä en ole alkanut sitä lukemaan. Mutta siellä on asiaa koulusta ja järvenpäästä. Kertooko se meistä siellä, otko huomannut? ei kai. ei se taida kertoa.
Kauanko se on pitänyt sitä kirjaansa? - Sellaiset kolme vuotta. Se on kertonut aika paljon asioita. Mutta en mä siihen välttämättä tahtoisi tutustua.
Niin. Mä olen lukenut sitä sun
nettipäiväkirjaasi ja olen vähän huolissani siitä mitä olet
kertonut. Nettipäiväkirja elää ja voi hyvin. Kaiketi.
Tulevia keskustelun aiheita. Tulevaa huolta tästä. Ihmiset lukevat kirjaani, kyllä mä sen tiedän. Onko se muka sitten syy alkaa miettimään että mitä oikein tänne kirjoittaa? Ei ole. Sama se. Jokainen sana on niin totta, kun lukia sen käsittää. Teksti on voimakas ase. Mä voin muuttaa lukian mielialaa. Saada hänet näkemään omissa silmissään sellaista, mitä hän ei tahtoisi. Jos kerron että tapoin kerran kissan lapiolla, niin se aiheuttaa lukiassa vihan tunnetta. Fiktiivinen esimerkki ei ole totta. Kissan tappaminen lapiolla saa minutkin tuntemaan vihaa.
Sana ja kirjoitettu teksti ovat voimakkaita aseita. Niillä voi vaikuttaa lukijaansa. "20 vuotias kundi tahtoisi puhua tuhmia 60 vuotiaan herran kanssa" Esimerkki siitä, että miten tekstillä voi vaikuttaa lukijaansa. Hitto, tuohan on sama kun harrastaisi puhelinseksiä oman isänsä kanssa.
Eli nyt lukia mietti tuota asiaa, koska muodosti mielipiteen siitä asiasta. Aivot alkoivat toimimaan. ja jos huonosti käy, niin ne tallentavat tuon lauseen alitajuntaansa, mistä ne näyttävät kyseisen asian lukijan unessa. Eli loin tekstillä sen lukijalle painajaisia. Siis koko ajan aivosi työstävät tätä tekstiä ja siitä saamiesi mielikuvien perusteella luokittelet mielessäsi lukemasi asiat johonkin järjestykseen. Eli ne tallentuvat muistiisi.
Mä tykkään kirjoittaa siis siitä, että miten ihmisvaivoihin voi vaikuttaa. Koko ajan lukija on vaikutusaltis. "kuinka isot melonit sinulla on?" Tuossa oli lapselle viaton kysymys, mutta aikuinen ajattelee sitä tökerönä kysymyksenä. Jossain vaiheessa aivot alkavat etsiä itseensä tietoa seksistä. Mäkin muistan, että miten laskimella sai kirjoitettua sanat "se seisoo" ilman sitä että ymmärsi mitä se tarkoitti. Se oli vain hauska lause, sellainen jotenkin rivo, muttei siitä saanut kiinni. Ja sitten kun jonain päivänä tajuaa että se laskimeen kirjoitettu tarkoittaa sitä, että pippeli seisoo. Se onkin sitten viimeisiä päiviä, kun sitä kutsuu pippeliksi - ilman sitä että se sana vaikuttaisi mitenkään oudolta. Sitten tulee se yö kun huomaa jotain uutta tapahtuvan itsessään. Pelon ja epävarmuuden jälkeen sitä vain alkaa imemään sitä tietoa seksuaallisuudesta. Eli pojan lapsuuden viattomuuden lopettaa tietty ilmiö.
Teksti, jonka juuri luit, saattoi huvittaa sinua. Vaikka näit vain sanoja, aivosi tulkkasivat kirjainten muodot ja tapahtui se, mitä aivoissa tapahtuu kuin luemme. kovaa aivotoimintaa.
Asiayhteys on myös merkittävä tekiä, sille kuinka lukija tulkitsee tekstin. "En rakasta sua enää, älä enää soittele. Mä en tahdo kuulla susta enää mitään. En tahdo enää sinua" Jos luet nuo sanat rakkaasi käsialalla, niin koet voimakkaita tunteita tai sitten et.
Niinpä niin.. sanoilla on voimakas
vaikutus.
20.03.2005i
Aika valmista.
Siis jos katsoisi kännykkänsä kalenteria joskus
aikaisemmin. tai kyllä mä sitä katsoin, mutta opinnäytetyön
esitykseen oli silloin vain kaksi viikkoa. Niistä tuli ne
kuuluisat kaksi viikkoa. Eihän siihen ole vasta kun kaksi
viikkoa. niin, niin, mutta jos unohtaa sen, ettei ne kaksi
viikkoa ole pysyvä aikamäärite. Se vähenee. Eli mä olen
tehnyt tämän viikonlopun sitä opinnäytetyöi esitystä.
Huomenna mä sen esitän auditoriossa. En jaksa kuluttaa energiaa
siihen jännitykseen. Sentään auditoriossa. Kyllä se siitä.
Sen jälkeen voinkin viimein jättää koko opinnäytetyöni
miettimisen. Se on valmis!
En tiedä sitä, että oliko viimeisin huutomerkki välttämätön. Pistekin olisi kelvannut. Esimerkki jälleen siitä, että kuinka tätä kirjaa kirjoiten. Mä vain kirjoitan sen suurempia takapakkeja ottamatta.
ikkunani on auki. Sieltä pääsee vähän talvea sisään. Tuo ikkunalautajääkaappini taitaa vetää viimeisiään. Aamuaurinko lämmittää ja lämpöpatteri samoin. Totuttuun tapaan tämä talon lämmitys alkaa olemaa täysillä juuri silloin kun ulkona lämpiää. mutta yksi hyöty siitä on. Ilmeisesti putket menevät juuri työpöytäni alta, koska siinä kohtaa on "lattialämmitys" Eli varpaani eivät palele.
Tänään oli sunnuntai, 20. päivä maaliskuuta 2005. Kävin vain sonaatissa ostamassa sitä ruokaa. Tulomatkalla takaisin asuntolaan, kuulin soittokellon pärähtävän takanani. Se oli polkupyörän kello. Harvinaista. Ne kellot eivät juuri koskaan soi.
Ajattelin siivota huoneeni tänä viikonloppuna, kun "ei ole enää mitään opinnäytetyöhön liittyvää työtä" No nyt kun olen saanut sen esityksen valmiiksi, niin empä jaksa aloittaa putsausta. Huomenna sen voisin tehdä.
Ulkona tuulee pohjoisesta kohtalaisesti. Se kylmä ilmavirta saattaa jäätää kuoliaaksi, jos henkilö vaikka odottaa junaa Purolan seisakilla täysin alastomana.
Lisääntyneestä suklaapupu tarjonnasta
päätellen, ensi viikolla on pääsiäinen. Se on jeesuksen
kärsimysjuhla. "Hyvää pääsiäistä" sanotaan
varmaan siksi, koska " hyvää kärsimysjuhlaa"
kuulostaisi oudolta ja ahdistavalta. Tämä ohjelma saattaa
sisältää kohtauksia, jotka ovat haitallisia lapsille. -
Moottorisahamurhaaja iskee.
Oletteko kuulleet CMX:n kappaleen "olkoon täysi sinun maljasi"? se on hyvä.
Ja taitaa olla kyllä niin, että pääsiäispuputarjonta on yhdyssana. Suomessa on typeriä sanoja, kuten lahe. Lahe on osa huosuja. Suomessa huosuista puhutaan monikossa, vaikka kyseessä on vain yksi tavara. Yksi asia, kuten puu järven rannassa. Tuossa on kuva sellaisesta ilmiöstä.
Tulevaisuus on täynnä epävarmuutta. jokaisella. Jokainen voi miettiä itsekseen, että missä on vanhana - sitten kun lapset ovat poissa ja puoliso kuollut ja terveys mennyt. Mitä jos multa menee näkö? Hienoja kysymyksiä, jotka jätetään odottamaan sitä iltaa kun olet yksin ja et saa unta. Tulevaisuus on sellainen aika, jolle voi itse tehdä jotain.
Mä olen jo tehnyt aika paljon. Mä olen matkustellut paljon, vaikka ne ovatkin olleet joko 9 tie Jämsästä jyväkylään, tai rautatie sieltä tänne ja helsinkiin. Niin olen nähnyt suomea.
En vain ole käynyt kuin 1 kerran Turussa. Tahtoisin joskus korjata senkin asian. Yksi muukin asia pitäisi tehdä tässä joskus.
Lähteä linja-autolla Järvenpäästä Jämsään.
Koska matkalla oleminen on minusta liikuttavaa.
Yritin kovasti keksiä jonkun kivan
sanaleikin tämän merkinnän loppuun.
21.03.2005
Maanantaina jauhelihapihvejä
Me söimme siis tänään koulun ruokalassa kuollutta eläintä. Sitä syötettiin meille ruokana. Se liha oli peräisin jonkun lapsesta. Mutta se oli hyvää. vain perunat olivat totuttuun tapaan heikkoja.
Se oli ruokatuokio. Muistan keiden kanssa
söin, mutta en muista sitä, että missä järjestyksessä
olimme pitkin pöytää. Sekoittuu
muistoja niin monesta ruoka- ja kahvituokiosta tuossa ruokalassa.
Siellä on vain 2 pöytää, joissa en ole iskunut koskaan. En
milloinkaan.
Ja sitten illemmalla ne pihvit huuhdeltiin viemäriverkkoon. Mitä jätöksillä tehdään? Eli tietääkö kukaan, että minne se pska päätyy? Tehdäänkö siitä lannoitatta vai minne se häviää? Koska aloin pohtimaan liian outoja ja epämiellyttäviä kysymyksiä, niin taidan jättää aiheen sikseen.
Opinnäytetyö on esitetty. Se on aika kivaa joutua esittelemään jotain heti maanantai-aamusta. Mutta se kun näin sen opinnäytetyöni etusivukuvan auditorion isolla valkokankaalla - se oli hieno hetki. Open Officessa ei siis diat vaihdu kun piiloittaa esityksen ajaksi hiiren osoittimen ja sitten on vaihtavinaan luontevasti diaa samalla puhuhun salille seuraavasta diasta. Ööö.. hetkinen, teknisiä ongelmia. Pysykää kanavalla - tää juttu jatkuu kohta.
Yllättävät asiat saattavat nollata aivot. Eli mitä hittoa mun piti sanoa seuraavaksi.. Hitto, sano nyt JOTAIN! tää on auditorio ja noi ihmiset kattoo sua. Sä oot eessä ja muut istuvat. Valkokankaalle ilmestyy tetris kesken kaiken..
Mutta kuitenkin mä selvisin siitä ja aloin taas puhumaan aiheesta. Dysfasia ja aikuisopiskelu. Dysfasia on lievä aivovaurio.. ja sitä rataa. Se tetris kyllä ilmestyi valkokankaalle syystä. Tetris on tietokonepeli, jossa pelaaja oppii pelaamaan pelaamalla. Tetriksessä näkee tehtyjen ratkaisujen vaikutuksen heti. Ja siitä mä jotenkin sovelsin samaa lukiohjelmiin.
Loppuesitys meni mielestäni aika hyvin.
Pitkään työstetty opinnäytetyo on valmiina. JA se on kyllä syy juhlia vähäsen. Eli mä ostin siideripullon s-marketista. En tiedä, että johtuiko se siitä kylmälaitteesta missä ne pullot kaupassa ovat - mutta tuo pullo päästi paineet ulos. Ja sain siiderin päälleni.
Tänään mä soitin Mielenterveyden keskusliittoon. Työharjoittelupaikan vuoksi. mä ehkä saan sieltä paikan. Ainakin puhelu oli lupaava. Kotisivujen päivittämistä. Kun kysyttiin, että onko mulla kokemusta kotisivusta, niin sanoin siihen että on - minulla on omat kotisivut. Hän kysyi osoitetta. Löytyy Googlella mun nimellä.
Niin mä sanoin sen osoitteen. Koska se on kätevin tapa päätyä lukemaan vaikka pohdintoja siitä, että minne pskat päätyy viemäreissä.
Olisiko mun pitänyt sanoa:
Personal, piste, inet, piste, fi, kautta koti, kautta simo, piste, Pahula. Ja mahdollisessti vielä toistaa se.
Lupauduin lähettämään sähköpostilla yhteystietoni. Tässä vaiheessa käsitin, että sen osoitteen olisi voinut lähettää silläkin.
Huomenna saan kuulla siitä paikasta.
Katariinan pyörä.mp3 CMX soi jälleen.
Mä olen valumassa eteenpäin elämässäni. Tuntuu siltä, että viimein olisi kyllin vahvoilla itsensä kanssa jotta tulevaisuus näyttää.. no, tulevaisuutta on näköpiirissä. Tuleva on suuri mysteeri. Tulevaisuus on täynnä uutta. Olen tässä miettinyt realistisia asioita. Ehkä se paikakunta voisi kyllä olla Jämsäkin minne päädyn.
Oikeastaan mä voin silloin hyvin, kun on jotain järkevää tekemistä. Että olisi hyödyksi. ainakin Kaipolasta pitäisi päästä pois. Koska liiallinen tulevaisuuden pohdinta saattaa tehdä oloni levottomaksi, niin lopetan sen.
Loistavaa.. tietokone valitsi tähän sopivan kappaleen. Pelon Enkelit. CMX
Jos sitä vain osaisi relata. koko ajan on sellainen tunne, että ei ole aikaa itselleen. Mä tahtoisin kirjoittaa taas jotain. Mutta mä en ole oikeastaan kirjoittanut mitään muutamaan kuukauteen. On tietty noita tekstinalkuja - pari aika hyvääkin sellaista - mutta kun ei ole inspistä.
Mä ehkä osaisin kirjoittaa lukihäiriöistä hyvän ja rohkaisevan jutun. Jos kirjoittaisi vaikka iltasanomiin. Auttaisiko se ketään? Teksti-tv, on muitakin lehtiä. Mulla on kyllä elämä takanani ja toinen edessä.
Tänään oli aurinkoinen päivä. Lämpötila nousee. Kesä tulossa.
22.03.2005
p61
P61 on yöpikajuna Kemijärvelle. Se taisi olla tuo äskeinen valoviiva, jonka näin. Tosin runollisena pitämäni junan vilahdus taisi olla joku muu vähäpätöisempi lähijuna, sillä kello on jo niin paljon että se p61 on ehkä jo Tampereella päin. Tahtoisin joskus matkusta siinä junassa. Juna on yhteen kiinnitetty jono vaunuja kahden rautakiskon päällä. Ja niitä pidetään romanttisina.
Leikkijunista se kaikki on alkanut. Juna on voimakas kone. josta on hyötyä. Ja juna on vielä mekaaninen laite. - toistaiseksi.
Tulevaisuudessa varmaan ne junat jo ajattelevat. "Pendolino 95 Helsingistä Jyväskylään on myöhässä, koska junan veturi masentui kesken matkan. Juna saapuu raiteelle 2, kun kriisipsykologit ovat auttaneet veturia tämän depression ylitse."
Tämä päivä oli tiistai, 22 maaliskuuta vuonna 2005. Aurinko paistoi. Oli kaunis aamu, mutta kuitenkin vietimme sen sisätiloissa. Koska se kuuluu merkonomin opintosuunnitelmaan. Aamutunnilla meillä oli se ohjaajana olemista. Valma ryhmäläiset oppivat kanssamme power pointia. Kyllä se ohjaaminen luonnistuu siis multakin.
LINKKISUSI JA SULKAKÄÄRME - cmx, Kolmikärki gold. Ja se soi kauniisti. Yhtä kauniisti, kuten KORN Järvenpään Prismassa - toimestani tietenkin. Se kuuntelulaite. Otin Take a look at mirrow - levyn ja vilautin viivakoodin siihen laitteeseen. Se tapahtui ruokatunnilla. Ruokatunti oli sen luennon jälkeen.
Sen
valman ohjauksen jälkeen, meillä oli luento. Takanani olleet
naiset höpisivät melkein koko ajan. Ne kaikki kolme ovat
opettaneet minuakin näiden vuosien aikana. Siis kolme maikkaa
näyttivät hyvää esimerkkiä siitä, että kuinka luennolla
ollaan.
LINKKISUSI JA SULKAKÄÄRME kestää 6 minuuttia. Kuunelkaa joskus tämä musiikkiesitys, jota on turha yrittää kuulla radio novasta. Siltä kanavalta on täydellisen turha yrittää toivoa tätä kappaletta, johoksi mä äskeiset sulosäveleet muutin. eminem - kim.mp3
Hyvä kappale.
Musiikit vaihtuvat koko ajan, joten en näe enää mitään syytä kirjoittaa siitä, että mikä soi ja koska. Ääni on värähtelyä ilmassa, ja korvissani olevat värekarvat ottavat ne vastaan ja muuttavat sähköksi jota ne lähettävät aivoille. Ja aivot tekevät paljon työtä. Ääni ei palaudu enää ääneksi, vaan tämä mitä mä kuulen on vain aivojeni luomaa illuusiota äänestä. Missä olen minä?
Aivan, missä olen minä omissa aivoissani vai onko ihmisyys vain se kokonaisuus - 7 kiloa harmaata mössöä.
23.03.2005
Email, internet seksi seksi EMAIL!
Sähköposti, soi sana sähköinen. Jos en olisi katsonut sähköpostiani, niin oloni olisi vieläkin ollut väsynyt. Mutta siis..
Mä avasin sähköpostini ja sain tietää viestin aiheesta "Tervetuloa" sen, että olen saanut sen työharjoittelupaikan Malmilta.
Se tarkoittaa: Mielenkiintoista työtä, päivittäisiä junamatkoja, viikottaisia junalippukirjan ostoa, aikaisia aamuja mutta ennen kaikkea työtä ja kokemusta työpaikalla. Ja sitä paitsi se paikka on varmaan mielenkiintoinen.
Eli aika hyvä päivä tästä tuli sen excelin jälkeen.
23.03.2005i
Se oli aika hyvä keskiviikko,
joka nyt päättyi.
Kyllä. Oloni on seestynyt, laimean onnellinen. Paljon on tapahtunut tänään ja sähköpostin jälkeinen elämäni on antanut paljon. Tietty sitä on sosiaallisempi kun itsellään menee hyvin.
S-market Järvenpää. Se nainen olisi varastanut leivän. Tai se unohtui hänelle, muisti kassalla mun edessäni että on vielä yksi leipä. Tilanteesta huvittuneena heitin hänelle, että hän olisi saanut ilmaisen leivän! mutta hän olisi ollut tunnollinen kansalainen ja tullut takaisin nolona, huomattuaan että leipä on kainolossa ja rahat lompakossa.
Mä otan sen S-etukortin. siitä kortista on näemmä syntynyt sellainen hauska sanailu mun ja sen kassapojan välillä. Se.. tai Hän kysyy multa sitä aina. Hän markkinoi sitä. Mutta tilanne on myönteinen. Mutta mä hommaan sen S-etukortin. Taisin päättää sen tullessani kaupasta ulos.
Tänään aamulla oli saksaa, sen kieliopin tunti. Joka alkoi kohdallani sujumaan paremmin sen yhdeksän aamukahvin jälkeen. Se piristi. Ja se oli huomattavaa.
Englannintunti oli neutraalin kaltainen, aina siihen saakka kun multa pääsi haukotus.. and she did take a moment - again - to say something evil. Se maikka - joka on tarkka tulosteista, oli jakanut saman tehtävän mulle 3 kertaa. jostain syystä hän koki hyväksi takavarikoida niistä sen lapun, joka oli kesken - jonka hän itse oli jakanut tuon tunnin aluksi.
but I dont care about her.. not now.
Ruokana oli tosi suolaista kirjolohilientä, jota ruokalista nimitti keitoksi. Huomenna on broileria juustokastikeesssa.
Mä kävin tänään rautatieasemalla. Ostin lipun sisältä, ihmiseltä. Minulla oli muutakin asiaa kun saada meno-paluumatka Järvenpäästä Jämsään. Mä tulen tarvitsemaan lippuvihkoa juniin.
Eli minä saan kokeilla pääkaupunkiseudun aamuvuoroja. Junan vaihtoa Tikkurilassa. Ehkä mä tapaan jonkun naisen vaikka junassa. Jo huomenna. Ja mun tuurilla se on konnari. Mutta pääsenhän intercityssa 1. luokassa. Vaikka jonkun tiedon mukaan junissa ei ole enää ensimmäistä luokkaa.
Taajamajunalla järvenpäästä jälleen Tampereelle, josta intercityllä Jämsään. Jämsä on se paikka, jonne mä nyt olen alkanut suuntautua. Mä en välitä enää siitä, että siellä voin törmätä mun ex.ään.
Mun elämä on nyt - ainakin tuntuu siltä että se on nuosussa.
ei yksikään.mp3 cmx.
Ei yksikään muu tee mun elämällä mitään.
Seuraavat 40 vuotta uutta elämää. Miten niin uutta? No, mulla on tutkinto. Ammattitaitoa sekä kokemusta esiintymistä.
Opinnäytetyö on nyt tehty, sen esitys on pidetty. Työharjoittelupaikka hankittu. Valmistuminen varmistettu.
Ja viimein osaan jopa NAUTTIA SIITÄ!
28.03.2005
Pääsiäispupu tuhottiin
kansainvälisessä yhteisymmärryksessä tänään
Järvenpäässä
Open your mind.. ouh Open your mind.. ouh Open your mind.. ouh Siis nuoruuteni hyvää ja kaunista musiikkia, jota löysin Kaipolasta pääsiäisloman aikana ja kuljetin sitä tänään henkilöjunissa tänne Järvenpäähän. Siis nämä kaksi 100 minuutin kasettinauhaa, joille mä kerran koostin kaikkein parimmat musiikkiesitykset niiltä, nyt jo kadonneilta, c-kaseteilta
Pääsiäisloma meni hyvin. Ja se alkoi taajamajunassa. Se oli se toinen, mutta samanlainen taaajamajuna
joka näkyy tuossa kuvassa. Tuo juna meni vain Riihimäelle. Se
missä mä menin, niin se meni Tampereelle.
Sattuipa siinä junassa, olin viimeisessä vaunussa.. Tuli ensimmäinen asema Riihimäen jälkeen. Ryttylä. huomasin, että siellä oli se junanäyttö irroitettu ja rikottu. Eipä kiinnosta minua se, että kuinka nyt Ryttylässä asemalla saa tiedot lähestyvistä junista.. Joku, joka tahtoi etsiä seksuaallisuuttaan oli varmaan sen näytön irrottanut.
Seuraava ratapaikkakunta Ryttylän jälkeen on Janakkala. Lähdettyämme Ryttylästä ja kun piti kuuluttaa sitä Janakkalaa, niin veturinkuljettaja kuulutti:
"Ja seuraavana Ryttylä."
Johon hän kuulutti korjaukseksi hetken kuluttua..
"Anteeksi. Nyt tietenkin tulee Janakkala. mä vain sekoilen täällä.."
Ok.. Sekoile vain, sähän vain ohjaat tätä junaa..
Loppumatkasta hän kuulutteli asemia aivan oikein. Riihimäellä jäin siihen vaunuosastoon ainoaksi matkustajaksi. Kuten mä olin mielessäni suunnitellut. Minulla oli mukanani 2 pulloa mehua, joista pitelin toista käsissäni - ilman korkkia - kun konnari tuli sisään. Mä olin majoittunut heti sen oven jälkeen. Joten mä säikähdin häntä ja se pullo tippui lattialle, sillä seuraksella että noin ½ litraa tahmaavaa omenamehua lainehteli sen vaunun lattialla.
Koska lukiaani varmaan kiinnostaa se, että mitä konnari siihen tuumasi - niin en kerro sitä. Mutta rennostipa se ongelma ratkesi.
Juna saapui viimein Tampeelle ja jatkoyhteysjuna oli tunnetusti myöhässä. Oli pääsiäinen ja ihmisiä liikkeellä. Mutta tuli se intercity viimeinkin. Mä matkustin ensimmäisessä luokassa. Konnari hääti heidät alempiin luokkiin, joilla EI ollut lippua ensimmäiseen luokkaan.
Ennen Jämsää, siirryin junan eteiseen
venttaamaan asemaa. Siinä junan vessassa oli kova trafiikki,
mikä sattui olemaan
sen eteisen yhteydessä. Ja siihen tuli sellainen pahalta haiseva
tyttö.
Hän venttaili siinä vähän aikaa ja sitten kun se vessassa olija oli tullut ulos, niin hän kysyi minulta sitä, että olenko mä (takissa, ison repun kanssa) menossa vessaan. Sanoin että olin jäämässä, jolloin hän meni hajuineen siihen vessaan haisemaan. Ja Jämsä tuli häntä ennen vessasta ulos.
Ajatusvirhe.. Siis juna tuli Jämsään ennenkuin se likka tuli vessasta ulos.
En kerro pääsiäisestä, koska
matkoista kertominen on hauskempaa.
Tänäällisellä paluumatkalla joka ei tapahtunut kuvan junalla, koska Se oli menossa Jyväskylään, paikkani oli ikkunapaikka ja siinä käytäväpaikalla istui nainen. Tämä leidi lähti siitä heti ravintolavaunuun.
Jämsän asemalla kiinnitin huomioni erääseen roskaan. Se oli pala jotain mainoslehteä, joka mainosti kahvipaketin hinnaksi 11.95 suomen markkaa. Kuka on vastuussa siivoamisesta? Tai sitten se roska oli jostain junasta irronnut pala jotain jonkun tiivistystä. Joku halusi tiivistää sillä lehdellä jotakin. Mutta ei siitä sitten sen enempää.
Eräs tuntemani henkikö sanoisi, ettei sillä ole sen kummempaa seksuaallista merkitystä.
Oikeastaan mitään ei sattunut, sen kummenpaa ennen Järvenpäätä.
Minun piti mennä asioilleni Järvenpään rautatieasemalle, sen vessaan. Järvenpäässä se asemarakennus on kaikkein vanhinta rakennuskantaa ja sitä arvostetaan. Tämä koko kaupunki syntyi sen aseman ympärille. Eli se talo on Järvenpään kehitykselle tärkeä.
Ja mä menen ja repäisen sen vessanpöntön istuinrenkaat irti. En ole usein käynyt siinä vessassa. Kuitenkin se Järvenpään aseman vessa sai aikaan flashbackin. Siis ei kai koskaan ole sattunut sellaista, että kun olin ensimmäistä kertaa tutkimassa Järvenpäätä 10 vuotta sitten yhden hoitajan kanssa Haukkalasta, niin emme kai me menneet yhdessä sinne. Ei.. ei tämä juuri ongittu tieto aivoistani voi pitää paikkaansa. Menimme varmaan vuorotellen ja muistokuva tuli siitä varmaan kun vaihdoimme vuoroa.
Mutta se maksoi yhden euron se tänäällinen helpotus..
Mutta nyt tuolta kasetilta löytyi todellinen aarre. Mulla oli joskus sellainen tekcno-kausi. 1990-luvun alkun teknoa. Ja tätä kyseistä kappaletta en ole kuullut aikoihin, joten tuo kielitaitokin on kehittynyt joten tästä kappaleesta saa enemmän irti.
Tuossa illemmalla, mä katsoin ikkunasta että tuo lähiherkku ruokakauppa, on auki. Joten mä lähdin sinne siinä ennen seitsemää. Kellonaika kylläkin oli ennen kahdeksaa, koska se kellojen kääntäminen analogisten kellojeni osalta unohtui. Mutta mä valitsin kanakeiton ja pääsiäisen kunniaksi yhden suklaapupun.
No ne puput olivatkin tiukemmassa, mitä luulin joten sen pupun pää meni hajalle. Se mukava ulkomaalainen kassa, tuli avustamaan sen suklaapupuparan irrottamisessa, mutta hän rikkoi sitä enemmän. No siitä saimme hauskat naurut ja mä sen pupun pikkuseen muovikassiin. Heitin vitsiä siitä pupusta, että hyvä ettei ollut oikea. Se nauratti ja kumpaakin
Eli yksi suklaapupu hajotettiin kansainvälisen toiminnan seurauksena Järvenpäässä 28-03-2005 kello 20:02
huvittiko tämä merkintä sinua?
28.03.2005i
Tekisinkö jotain radikaalia?
Mä ehkä tahtoisin jälleen ajaa partani pois ihan ihoon asti. Mutta miksi niin tekisin, vaikka tiedänkin että se kasvaisi takaisin siinä parissa viikkoa. Eli sopivasti siihen, kun se työharjoittelu alkaisi. Partani tekee minusta vanhemman näköisen. Se taitaa olla jo osa minua. Mä pidän siitä, mutten pidä siitä että olen alkanut muodostamaan karvapalloja. Ok.. en mä mikään kissa ala olemaan. Siis mä toisinaan syön omia karvojani.
Ei tietenkään sillä, että mulla olisi kamala puuska sitä karvaa naamassa. Jotkut karvat ovat vain pidempiä kuin muut ja ne menevät helpolla suuhun. Mä ajattelin kylläkin ajaa partani sitten kun olen takaisin Järvenpäässä.
ulkona on Mannilantie, osa Järvenpäätä. Eli olen takaisin täällä. Empimistä. Jos ajan sen, niin se kyllä kasvaa takaisin. Eli mä saan sen parran takaisin. Ja jos ajan sen pois, niin on orpo olo vähän aikaa. Leuka tuntuisi kylmältä ja mä näyttäisin nuoremmalta.
Näyttäisin nuoremmalta.. Hitsit. mä teen sen nyt.
-- -- - -- -- - - - - - - - -- - -- -- - -- - - - - -- - - - - - -- - - - - -- -- - -- - -
5 minuuttia myöhemmin. Tein sen. Ok.. mä tein sen puoliksi. Siis isommat karvat pois. Sopivaksi. En voi sille mitään. Partani on osa mua. joskin se kuollut osa, kuten muutkin minusta ulos tulevat karvat.
29.03.2005
Aluksi jotain aika kaunista
vuosien takaa
"Kuin hiljainen kuiskaus
tuulessa,
kuin yön hiljaisuus ja tiedät: sinä tunnet sen.
Se sieluasi raastaa, et sitä pakoon pääse.
se takoo mielessäsi, tahdoisit päästä pois maallisesta
ruumiistasi, olemaan vapaa ja lentää sinne minne haluat.
Silloin et enää pelkää kuolemaa, tunnet että sinä
kaiken voit voittaa. Kuin valtava voima syöksyisi sinuun,
sinusta tuntuu hyvältä. Silloin tiedät että olet rakastunut"
Siinä se oli. Kirjoittamani runo vuodelta 1997. nuistio.txt
Tyyliini
siis on kaiketi kuulunut kaikenlainen hokeminen siitä, että
rakkaus on vain aivotoiminnan häiriöitä jotka olisivat
hoidettavissa lääkityksellä. Mutta en enää viitsisi niin
sanoa. Se oli kai kaunis tunne, mikä sai mut kirjoittamaan tuon
tekstin. Uusi kasvaminen aloitettu? Usko rakkauteen on
heräämässä? Kyllä olisin valmis rakastumaan. Kaiketi. En
vain tiedä. Tänään oli kaunis päivä.
Ruokatunnilla mä menin S-markettiin ostamaan itselleni banaanit ja mehun. Koulun chili con crane ei innostanut. Menin siitä sitten vielä Prismaan katselemaan mitä siellä oli. Näin tekstikäsittelymaikkamme, sen miehen. Hän osti tietokonehiiren. Tai ainakin otti sellaisen hyllystä ja käveli pois.
Mun piti mennä Prismaan vain ostamaan toisen banaanin, mutta tulin ulos kantaen kassia, jossa oli banaani, appelsiinimehu sekä optinen hiiri USB-liitinnällä. Se oli tarjouksessa ja hyvän mallinen. Siitä ei paista se punainen valo ulos. Se on hyvin suunniteltu siltä osin.
30.03.2005
Ehkä pitkä merkintä
En tiedä mitä kirjoittaisi - kuinka pitkään? Tänään oli vuoden 2005 maaliskuun viimeinen keskiviikko ja siten toisiksi viimeinen keskiviikko, kun meillä on koulua. Se on kohta ohitse. 3 vuotta.. Olen huomannut, että tänään mä aloin niinkuin taantumaan siihen vanhaan ajattelumalliini. Ainakin hetkittäin. Alkaen aamusta.
Herätessäni mulla oli flunssainen olo ja mieliala vähän hiljaisempi kun mitä se on ollut. Radiosta kaiketi oli tullut, sen yrittäessä herättää mua vähän ennen kuutta, joku melankolinen kappale. Se kaiketi jäi päähän, vaikken ollut hereillä. Stereot sulkevat itsensä ½ tunnin päästä aina kun aloittavat herättämisen. siis jos ei tee niille mitään.
Ensimmäinen tunti - sitten kun kouluun laahustin vähän myöhässä johtuen siitä olostani - oli saksaa. Kävimme kiireellä kirjaa läpi, koska meillä on rajallisesti saksantunteja siitä IJKK:n sekaannuksesta johtuen. Yhdessä jaksossahan sitä ei ollut.
Sen jälkeen meillä oli engantia. Hetkellinen häiriö minussa näyttää aiheuttavan sen, etten aineen nimeä kunnolla osaa kirjoittaa. . Mutta meillä oli sitä ainetta. Hivenen tylsähkö tunti, joka päättyi ainakaan.
Something between her nose and mouht was crouwing out and I realized it.
Aivan.. minulla on nykyään optinen hiiri. Se aiheutti pienimuotoisen säikähdyksen nostaessani sitä hiirtä. Tämä valaistus huoneessani tällä hetkellä pohjautuu nimittäin vain tietokoneen näyttöön. Kirkas punainen väläys.. No, onhan siinä sentään hiljaisempi rulla.
Mutta mitä maailmassa tänään?
Jämsässä oli sattunut junaturma. Matkustajajuna suistunut kiskoilta. Se juoppojuna. Kukaan ei edes luokkaantunut siinä onnettomuudessa, mikä vähensi aiheen ja paikkakunnan tärkeyttä olla illan pääuutinen. Ja kuukauden päästä sitä ei kukaan edes muista. Ehkä vain ne, joita se turma jollain tasolla kosketti, sitä muistavat.