Poiminnat tulleet tälle sivulle 25.11.2006. Tällä turhalla tiedolla korvattiin eräs teksti, joka tässä ennen oli.

21.11.2004
Kuukauden vanha omenamehu.

Aspestisesti pakattu tuote ei mene huonoksi huoneenlämmössä. Ikkunalaudalla kuukauden ollut Tropic 100% omenamenu on viimein käytössä. Siis juon sitä. Tämä omenamehu on sitä hyvää. Sillä on piristävä vaikutus sen kirpeyden vuoksi. Eikä se maksa paljonkaan. Se on vihreä tölkki, jossa on omenan kuva ja tummansinisen soikion sisällä tekstin Tropic.

Toivottavasti suunnittelijalla sentään meni päivä kun suunnitteli tölkille sen ulkonäön. Kuka hän oli? Kuka on suunnitellut maitopurkkeihin ne lehmät? Entä sinitarrapakkauksen ulkoasun, jota ei ole muutettu pitkään aikaan. Se varmaan tullaan muuttamaan siten, ettei asiakas enää tunnista sinitarraa koska sen pakkaus on muutettu vastaamaan nykyajan trendikästä muotoilua.

Trendit ovat turhia. Ne ovat vain ihmistä pakottavia syitä toimia omaa vapaata tahtoaan vastaan. Jos mulle alkaa puhumaan muodista ja trendeistä, niin menettää kuulian. Siis mua ei todellakaan jaksa kiinnostaa mitään turha trendi. Sopivia sloganeita ja keskusteluja voisi olla..

"Joo.. meillä on tälläiset vaaleanpunaiset verhot vihreillä pilkuilla joka huoneessa, koska se on tämän päivä trendi. "

"Se on trendikästä hommata mielenterveysongelma! hankkikaa tekin sellainen, koska se on muotia!"

"Sisusta asuntosi uusimman trendin mukaan pelkistetysti. Asunto on helppo siivota, jos ei ole mitään huonekaluja tai johtoja tiellä!"

"Seuraa aikaasi! Katkaise oikean kätesi pikkurilli ja ole huippumuodikas!"

"Älä ole eläin! Nyt on tarjolla pillereitä, jotka takaavat sen ettei sinun tarvitse enää käydä paskalla, sillä näiden pillereiden avulla ruoka sulaa suolessa niin hyvin että ulos ei tule mitään. Huipputrendi suoraan Pariisista"

Jos ihmisiltä kysytään, että hallitsevatko he omaa elämäänsä, antavatko toisen määrätä miten käyttäytyy, niin vastaus on useimiten "ei".

Mutta totuus on toinen.. Ihmiset eivät saa hallita omaa elämäänsä itse. Trendit, muoti ja listat ohjaavat elämää. Kaikki, vaikka kysyttäessä kieltävät asian, antavat toisten ajatuksien hallita itseään. Ulkonäkö on kaikkialla must.

Onneksi kännykkäni on Siemens, eikä 1 vuoden ajastetulla viruksella oleva Nokia. Siis melkein jokainen Nokia pitää vielä huoltoon ensimmäisen vuoden käytön aikana. Ja vuoden päästä jokainen nokia alkaa oirehtimaan.. Yleisessä tiedossahan tämä seikka on, mutta se ei estä valtaosaa suomalaisista ostamasta aina vain uusinta nokiaa.

Mutta suomalaiset ovat itsepäisiä, vaikka Nokia ei kohta enää ole suomalainen yritys. Eikä ole Sonerakaan. Mutta mulla ei ole mitään Soneraa vastaan. Paitsi ehkä se, että sonera.net -sivusto piti lanseerata niin sekavaksi, ettei sitä löydä kun kirjoittaa www.sonera.net. Siis se minne voi kirjautua käyttämään omaa liittymäänsä verkossa.

Se palvelu on sellainen, että pitää hakea salasana tekstiviestillä. Ennen se vastausviesti, jossa oli se uusi salasana, oli "skt24ld" Eli se salasana oli siinä viestissä pelkästään. mutta nyt se viesti on "Salasanasi on skt24ld"

Ihan kiva tieto sille, joka sattuu löytämään kännykkäsi jostain..

Varsin kiehtova asian näin ikkunasta. Joku ulkoilutti koiraa kello 23:34 vähäisessä lumisateessa. Lumi on jääkiteitä, vettä jäätyneessä muodossa. Vielä kun on näitä talvia kun lunta sataa pääkaupunkiseudulle.

Korn on hyvä bändi. Sen avustuksella mä pääsin tietyistä tunteistakin eroon.

Huomenna on maanantai. Lause, jonka olen kuluttanut puhki kirjassani. Missä kirjassa? Olen alkanut kutsumaan tätä nettipäiväkirjaani pelkäksi kirjaksi, koska se on lyhyempi sana kirjoittaa. Tänään on vaihtuva käsite, kuten olen todennut monta kertaa täällä.

Nyt on maanantai. Tuo viikon vanha kuva kuvaa tilannetta myös juuri nyt. Sunnuntai vaihtui maanantaiksi. Miltä se tuntui? Mitä tänään on luvassa, siis nukkumisen jälkeen? M A kaipaa minulta jotain, mitä ei ole vielä. Mutta tulossa on. Mä käytin tämän viikonlopun omien juttujen tekemiseen koneella. Kun oli se mun uusin tekstini "Liikanainen rakkaus" käsittelyn alla. Mulla oli niin monta hyvää juttua laittaa siihen tekstiin. ja minä tein sen. Mä yritin saada sen tekstin valmiiksi eilen. Mutta en saanut. Hyvät tekstit eivät synny aikataulun mukaan. Aikataulu pilaa ne helposti.

Mutta viikolla mä teen vain kouluhommia. Saa niitä eteenpäin. M A saa ne, mitä hän odottaa. Lupaan sen. Ihan totta.. Mä lupaan sen hänelle. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä, etten ole saanut niitä aikaan, mitä hän tahtoisi, koska mä pidän siitä maikasta varauksella.

Ja mitä siellä on ruokana tänään maanantaina? Siis koulun ruokalassa. Mitä on tapahtunut viikonlopun aikana? Toivottavasti kukaan ei ole kuollut, sillä koulu ei voi suruliputtaa vieläkään, koska se uusi lipputanko on maassa. Entä sää? On luvattu kylmää ja kovaa pohjoistuulta. Entä mitä on iltapäivälehtien lööpeissä tänään ja viikon aikana?

Entä mun terveys? Tuleeko se flunssa jälleen. aina on tullut marraskuussa jotain. Entä jos mulle tulee kuumetta ensi viikonloppuna? No, mulla on huoneessani särkylääkkeitä niin paljon että kyllä niistä yliannoksen saisi aikaan. Ei kuitenkaan sillä, että mä tahtoisin tappaa itseni. Se on typerää, en mä enää tahdo kuolla. Ei enää..

Mä olen päässyt siitä ajasta yli - siitä suuresta masennuksestani ja Haukkalan oloista. mutta miksi mulla on joskus salainen pelko siitä, että osun samaan junaan mun vanhojen terapeuttien kanssa? Mitä mä sanoisin jos tapaisin heitä? Tuntisivatko he mut enää. Mä olen muuttunut aikuiseksi. Ne junat menevät Jyväskylään. He asuvat siellä. Mä tykkään siitä kaupungistä. Jyväskylä.

Entä se mun ex/nykyinen/? ? hänellä ei ole mukava elämä - on kertonut sen. Mitä mä teen , jos hän tappaa itsensä ja syyttää siitä minua? Tälläisiä pikkuasioita on minun päässäni. Mutta mä olen niistä huolimatta mukava mies.

Olen mukva mies joka auttaa jos on ongelmaa tietokoneiden kanssa. Mä avaan ovia lastenvaunuja työntäville äideille. Mä autan, jos on tarvetta. Muhun voi luottaa. Mä osaan kuulemma kirjoittaa hyvää tekstiä. Joku rakastaa minua ja kaipaa minua.

Minun nimeni on Simo-Tapio eikä kellään muulla ole sitä nimiyhdistelmää koko suomessa. Sukunimellisesti olen pääkaupunkiseudulla ainoa.

Vaihdoin musiikin Eminemiin ja se taitaa näkyä tekstissä. Tämä on päiväkirjani, jota saa lukea kuka tahansa.

22.11.2004
Talven kylmin aamu tähän mennessä.

.. Ja sen tuntee sisälläkin. Yöllä heräilin siihen kylmään tuulahdukseen ilmastoinnista. Siis toisinaan täällä tuntuu vetoa. Kuten nyt niskassa. Kylmin lämpötila oli sen -12.4c. Kylmin lämpö - tila? Siis termi, jolla määritetään että kylmä on lämmintä.. Televisio kertoi että tänään saattaa olla luvassa jotain sellaista kuin "Rankkaa lumisadetta"

En ole koskaan tainnut kuulla että lumisade voi olla rankka. Sakea se kyllä voi olla. Bussilakko on ohitse. Dösällä pääsee siis etenemään paikasta A paikkaan C kunhan on liikenneruuhkassa paikassa B.

On uuden viikon alku, aika aloittaa aikataulut alusta vaikka ne saatiin päätökseen jo viime viikolla. Koulutus alkaa kello kymmenen. Lapissa pakkasta roimasti enemmän kuin etelässä. Onhan se nyt oikein.. Olihan siellä kesälläkin hellettä roimasti enemmän kuin etelässä.

Mitä tarkoittaa aspestisesti pakattu? Sitä omenamehua on vielä jäljellä, siis siinä tölkissä joka piti majaa kuukauden ikkunalaudalla kylmässä vedossa kuluneiden tiivisteiden läpi.

Viime viikonloppuna uutisoitiin, että pohjois-kiinassa oli sattunut lento-onnettomuus jossa kaikki koneessa olleen delasivat. Tarkempi uutinen kertoi kuitenkin, että onnettomuus kävi toteen Mongoliassa. Ja se ei ole tietääkseni osa kiinaa?

Jotenkin tuntuu, että tänä talvena tulee olemaan 20 astetta kylmempää myös Järvenpäässä - ilmatieteellisesti.

22.11.2004i
Lunta. iltasatu.

Tänään satoi lunta. Valkoista ainetta, joka koostuu vedestä. He kävelivät punaisia päin.

Olipa kerran kaupunki nimeltä Järvenpää. Tuossa kaupungissa toimi koulutuskeskus jossa oli jotain 500 opiskelijaa. Ei mikään iso oppilaitos, mutta se oli sen maan yksi tunnetuista erityisoppilaitoksista. Sitä kutsuttiin mahdollisuuksien taloksi.

Eräänä päivänä viikonlopun jälkeen, jolloin tuon kaukaisen maan pääkaupungissa päättyi kuljetuslakko. Järvenpään lähellä oli paljastunut puukoitussurma ja pohjoisempana tuossa kauniissa maassa oli opiskelija ampunut vauvan äidin. Tuon edellämainitun oppilaitoksen yksi oppilaista huomasin tuon uutisen iltapäivälehdestä kun hän oli ostamassa kioskilta nopeasti jotain, joka poistaisi sen nälän, jota hän tunsi vatsassaan tuo sen maan nimellisesti ainoa.

Hän ei ollut myöhässä oppilaitoksensa tunnilta, jossa hän onnistui selittämään jotain lehtorille niin sekavasti ettei tuo maikka sitä ymmärtänyt. Eikä ymmärtänyt nimellisesti ainoakaan. Oppitunti päättyi aikanaan, jolloin ruokakellot soivat. Hän meni syömään vain huomatakseen että ruoka ei olisi sopivaa hänen ruokavaliolleen. Olisi hän saanut sopivaa ravintoa, mutta hän kieltäytyi siitä. Siitä suuttunut muonittaja kaappasi tiskin takaa rynnäkkökiväärin ja ampui kaikki ruokalassa olleet 400 opiskelijaa. Kaikki muut elivät elämänsä traumaisena loppuun asti.

Satu josta ei tule mitään menestystä lasten kirjallisuudessa. Kyllähän ne sitä surevat, että vanhat sadut ovat niin kovin väkivaltaisia. ettei ne tee hyvää lapsille. Ne pitää kieltää ja asettaa lapset vaikka netin ääreen, kirjoittaa www.rotten.com ja maksaa sitten tulevaisuudessa terapialaskuja..

Tänään kävin S-marketissa sen jälkeen kun olin työstänyt oppilaitoksen uudessa ja viileässä kirjastossa opinnäytetyötäni huomaamatta, että oli alkanut sataa lunta kunnolla. Tämä kaupunki sai lumipeitteen. Lupasivathan ne säässä, että voisi tulla rankkoja lumikuuroja.

Sain siltä Heidiltä "moin" Olen sen kaupan kanta-asiakas jolla ei ole kanta-asiakaskorttia. Se filmikamera, joka oli ollut mun koulun lokerossa - niin nyt sen kuvat ovat täytettävänä. Otin sen ruokatunnilla mukaan ja kuvasin kaupunkia, jotta sitten tulevaisuudessa voisi potea ikävää tänne.

Mutta saan ne kuvat muutaman päivän kuluttua. Se Helios..

Tässä muistelin sitä kaukaista aikaa, kun olin täällä ensimmäistä kertaa. Olin 19 vuotta ja vielä niin sekaisin siitä koetusta. Silloin niinä ensimmäisinä päivinä elokuussa 1996 täällä, mä kävin siitä samassa Helioksessa kuvaamassa itseni opiskelijakorttiin. Silloin kaikki oli sekavaa, mutta opinnot lähtivät käyntiin pikkuhiljaa sen jälkeen kun olin saanut kirjeessä tiedon siitä, että silloinen naiseni - oli pettänyt mua Jyväskylässä. Hän opiskeli siellä ja mä täällä. Silloin tuli kuljettua täältä Jyväskylään junassa monesti. Siis sitä menin puolet suomea vain tunnin bussimatkan takia. Me matkustettiin bussilla jämsään. Kaiketi mä olin tosi rakastunut silloin.

Mutta se oli se paikka, missä nykyään on Helsingintien portaat rautatieasemalla, missä mä luin sen kirjeen. Sen ensisanat.. Siitä siirryin juuri avattuun Mc Donalsiin lukemaan sen loppuun. Silloin taisivat jäädä ne syötävät pöytään. Ja sen päivän loput tunnit käymättä. Otin tänään kuvan siitä liikkeestä, josta silloin myöhemmin ostin sille naiselle sen sormuksen. Aika-kulta Mannilantiellä.

Ensimmäisen kerran ikinä mä tulin tuolle Mannilantielle omahoitajan kyydissä. Tutustumismatka tänne. Juuri tulleen muiston mukaan me taidettiin käydä jossain vaiheessa myös Kiipulassa. Ja molemmilla kerroilla hän taisi kysyä multa että "oletko nyt varma, että pystyt olemaan täällä ?"

Ja tässä muistin pitkästä aikaa hänen nimensä..

Ihmiset, olkaa onnellisia jos teillä ei ole nuorisopsykiatrillista taustaa. Teillä ei siinä tapauksessa ole tälläisiä kivoja muistoja.

Mutta mä olen päässyt niistä eroon. Ja vietin siinä sitten onnelliset 5 vuotta. Nykyään tuntuu siltä, että se "onni" on häviävää.. Siis mä vihaan sitä että portaissa huimaa, silmät eivät pysy joskus tekstissä oikealla rivillä. Kyllä se karsastaa ja ehkä se pahenee tästä vain. Eikä nuo polvetkaan mitenkään kunnossa ole.. Mä tosissani yritän selvitä elämästä hengissä.

Kaiketi mä olen tätänykyä positiivisellä päällä. En ainakaan ole polttanut pitkään aikaan.

Mutta ulkona sataa lunta. Talvi on tullut. Kuvassa siitä.

23.11.2004
Im feeling tired

But I arent gonna do anything bad to my seft. Korn - falling away from me.mp3.

Song whit a meaning. It just sometimes feels, that everything is gonna falling away from me.. Its snowing today and its freesing. One thing is so clear- I must partice my english.

Muutama sana alkuun englanniksi. Mä osaa lukea sitä, mä osaan kirjoittaa sitä. Osaan html:ää.. Se tietää asioita. Simo nyt osaa tehdä tuollaista. He sanoivat ja ihmettelivat sitä yksinkertaista paintilla tehtyä kuvaa, johon olin kopioinut websivuja ja sitten muuttanut värimäärää, niiden kokoa ja vielä tallentanut koko hoidon GIF-muotoon. Kun windows2000 paint ei osaa muuhun sitä muuntaa. Ei TIFiä tai JPGtä.

Saahan sitä käyttää kotisivuillaan vaikka bittikarttakuvia, jos tahtoo että 1. ne latautuvat hitaasti ja 2. palvelintila loppuu nopeasti.

Se oli simua se. Mutta sen jälkeen mä jäin nettiiin ja huomasin etsiväni kiivaasti kadonnutta nimimerkkiä Saketzu. Hän oli kerran lähettänyt palautetta teksteistäni. Haaveillut päiviensä päättämisestä niiden tahdissa. No hän lähetti mulle linkin josta imutin hyvää musaa. Siis sitä mistä olen joskus maininnut. löysin Saketzun kotisivut, jotka hän oli vetänyt netistä pois jo pari vuotta sitten. WWW.ARCHIVE.ORG Palvelu oli napannut hänenkin kotisivunsa tietokantaansa. Tietokanta, johon tämäkin kuukausi päätyy. Googlekin sen nappaa.

Tämä nettipäiväkirjani on vain ykkösiä ja nollia. Tietokone vain muuttaa sen näkyväksi, prosessi joka on mysteeri joillekin. Kaikki nykyään on ykkösiä ja nollia. Valitettavasti se koskee myös televisiolähetyksiä..

Auta armias, jos lähetyssingaalin tiellä mastosta antenniiin on edes yksi oksa. Lä..tys si.loin ..tkii aik. pah..ti.

Tietoverkot hallitsevat elämäämme. matkapuhelinverkkokin on tietoverkko. Maksuliikenne hoituu nykyään pankkikorteilla. Siis se järjestelmä on siitä heikko, ettei se toimi jos on vaikka unohtanut lompakkonsa reppuunsa, joka puolestaan on koulun lokerossa ja sä S-marketin kassalla huomaamassa että sulla ei ole maksuvälinettä ja siinä sitten toteat asian, ja kerrot kassalle että tavarat voi palauttaa hyllyyn. Mä tulen kohta uudestaan, kai..

eli kävin 2 kertaa kaupassa tänään saman tunnin aikana. Olin valinnut ensimmäisellä kerralla S-market Järvenpään ainoan hyllyssä olevan risifrutti, mansikan. Eli toisella kerralla siellä ei ollut sitä koska olin vienyt sen kassalle.

Ulkona on lumimyrsky. Ne lupasivat vesisadetta, mutta sitten kyllä pakastuu uudestaan jotta jalankulkureitit jäätyvät.

Tänään tulee se viimeinen jakso frendejä. Se on kuitenkin tallenne, minkä he lähettävät ja sarjan on mahdollista hankkia DVD:nä.

23.11.2004i
This month.

Marraskuu, kuukauksista ikävin..

Kerrottiin radiossa jälkeen sen uuden eppu normaalin kappaleen. Niillä on yhä se jokin tallessa.

Yle Q :n toimittaja heitti ilmaan kysymyksen, että miten sitä jaksaa marraskuussa tehdä muuta kuin sen tarvittavan? Vastaan hänelle että pakolla. Pakottamalla itsensä jaksamaan ja sitten maksaa sen hinnan joskus.

Mä pelkään tulevaisuutta, mutta tahdon siitä hyvän. On tullut satunnaisia mietteitä elämän jatkosta, jatkamattomuudesta ja siitä että miten siitä saisin kaiken irti. Elää täysillä, kuluttaa virtaansa loppuun. Ehkä mä vain voin niin hiton huonosti juuri nyt. Ehkä mulla on niin helvetin paha olla, mutta en jää surkuttelemaan. Voihan sen hinnan siitäkin maksaa sitten myöhemmin. Eikä sitä mitata euroissa.

24.11.2004
Kuukausi jouluun..

Ja se tarkoittaa ennenaikaisia joululauluja.

Tänään en käyttänyt Googlea tai katsonut sähköpostia. Tänään en käynyt mäkissä syömässä, enkä myöskään täyspotissa pelaamassa. En mennyt Prismakeskukseen taikka käynyt R-kioskissa. Tänään en ostanut ilta-sanomia taikka lukenut niitä netistä. Tänään en käynyt koululla kahvilla, enkä harrastanut sitä myöskään kaupungilla, kahvinjuontia. Tänään en käynyt Nordeassa taikka päivittänyt nettipäiväkirjaa.

Enkä tänäänkään ostanut tupakkaa, mutta mä lupaan parantaa tapani. Ostan sitä huomenna.

Tänään pidin kuvitteellisen esitelmän Hikiällä muka asuvasta naisesta, jonka kuviteltu tytär oli matkustanut Osloon tapaamaan lapsiaan. Sen Hikiälle kuvitellun naisen fiktiivinen astiakaappi oli muka romahtanut ja sitä naista piti käyttää Lahdessa kuvitteellisilla astiaostoksilla. Se oli ensimmäisellä tunnilla, toiselle tunnille sattui ruokailu jonka pääosassa oli broilerikastikekeitto. Jonka siis söin.

Sitten, kun on niitä kulttuuriesitelmiä - mulla oli se nettikirjallisuus, niin meille tuli vierailemaan tunnettu lastenkirjailija jonka esityksestä mä pidin. Pienen koivun tarina. Se vietettiin ruokalan kabinetissa, paikassa jossa maikat syövät. Siellä on tarjolla likoorikonvehteja. Ne olivat hyviä, kaikki ne kolme mitkä nautin.

Tänään oli myös kaunis auringonlasku Otin siitä valokuvan. Hain valokuvat Heliokselta, siis sen finmikamerani kuvat. Todella onnistunut otos tämän kaupungin rautatieasemasta. Ne pitää skannata huomenna. Olisin voinut valita kyllä CD-kuvat, mutta niiden hinta olisi ollut 20 euroa ja tavalliset olivat 16 euroo.

hitto.. jos mä ostan uuden filmirullan siihen kameraan, niin se tulee maksamaan yhteensä kaikki filmivalokuva hankinnat sen 20 euroa. Ja mä ostan uuden filmin. Sillä se ilmaiskamera ottaakin aika hyviä kuvia. Sitten joskus lähden bongaamaan junia.

Tänään oli myös paloturvallisuutta käsittelevä poistumisharjoitus auditoriossa. Siis meille kerrottiin miten tulen saa sammumaan. Osasin loistaa taas tiedoillani, että kuinka sammutuspeitettä käytetään. Se olisi hyvä hankinta kyllä kämpillekin. Varmuuden vuoksi. Televisio..

Meidän tulee kokoontua tulipalon sattuessa koululla kadun puolisiin luokkiin ja linnoittautua sinne odottelemaan että pelastuslaitos rikkoo ikkunat ja auttaa meidät ulos.

Sitten oli saksaa tunnin verran ja me opittiin datiivi. Tunti meni ilman suurimpia aiheesta putoamisia.

S-market näytteli osaa elämäni saksantunnin jälkeisessä tunnissa.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

jatkettua pari tuntia myöhemmin.

En taida saada sitä mun uusinta vieläkään valmiiksi. Sitä tekstiä. Siinä on potentiaalia vaikka mihin, sitä voi kehittää vielä. Siihen saa vaikka monta asiaa nidottua. Kuten se "kylmästi". Siinä tekstissäni on sitä jotain mitä itse tahdoin lukea.

Tekstiarkistoni sisältää tällä hetkellä 24.11.2004 22:13 - 394 tekstiä joiden koko on 2.38MT

Kirjoitan, siis olen olemassa.

Katsoin kirjan ensimmäisiä merkintöjä. Aika pian tämä ilmeisesti lähti käyntiin, vaikka oli se typerän tuntuista kun päiväkirjassa, joka oli netissä - oli vain yksi merkintä. Joskus voisi laskea, että kuinka monta niitä merkintöjä oikein on.

25.11.2004
Ennen kylmää viikonloppua

Suomen valtaa lumisade ensi viikolla. Mutta tuota ennen, tämän maan perii rankka pakkanen. Vantaa on paikkakunta, joka sattuu olemaan se kaikkein lähin kun on kysymyksessä Soneran WAP-aloitussivun itse valintainen sääpaikkakunta. Se on lähempänä suhteellisen lämmintä merta ja sinne ennustettu on -13 astetta. Eli täällä se on muutamaa astetta viileämpää.

Koulussa aamulla oli Simua. Pitäisikö minun täällä kertoa siitä intiimistä salaisuudesta, jonka Neiti Rinne kertoi minulle meidän ollessamme kahdestaan vanhassa Work-shopissa? Ehkä kertoisinkin, jos vain muistaisin mistä oli kyse. Sillä tuona hetkenä, ennen aamukahdeksaa - mulla oli täysi työ pysyä hereillä ja muistella kuinka tietokone toimi..

Mä keitin kahvia simussa, mutta se ei tapahtunut tänään. Se kävi toteen jo edesmenneessä historiassa. Se kahvi oli silloin laihaa ja ne naiset keittivät itsellensä uutta kahvia. Vaikea se on mitata sinne niitä kahviporoja ruokalusikalla. S-market myisi sopivia mittoja. Mä joskus vielä menen ja OSTAN sellaisen mitan simuun.

ei sillä että olisin raivoissani siitä tapahtumasta. Oikeastaan se momentti elämässäni, saamani kritiikki kahvistani, niin se ei jaksa herättää minussa yhtään mitään tunteita. Mutta tänään oli simua.

Ja sen jälkeen minä lähdin keskustaan vakaana aikomuksenani saada ravintoa. Vaikka sitten metsästämällä, jos olisin sattunut Helsingintietä ylittäessäni vahingossa joutumaan aikasilmukkaan ja tultua imetyksi 325 vuoden päähän. Mutta koska sitä ei vieläkään tapahtunut, niin vaelsin pankkiautomaatille. Ei Nordean eteen. Se automaatti on liian matalalla. Mä näen vain sen ison sanan OTTO, ellen kumartuisi. Kävin siitä seuraavalla, sen toisen pankin kyljessä olevalla. Jouduin odottamaan vuoroani, koska automaatin tukki vihreähuosuinen mies.

Mä menin mäkkiin, jossa ei ollut coca-kolaa koska heidän hiilihapponsa eivät toimineet. Ainakin niin se Kirsi Salon näköisen tytön vieruskaveri minulle kassalla sanoi. Sain vettä. Aterian hintaan kuuluu juoma. 5.10€, oli se juoma vaikka mitä.

istuessani siinä ravintolassa. mä näin kadulla KH:n kävelevän Prismaan päin. Hänellä oli ne yllään, vaikka hän olisi kauniimpi ilman niitä. Silmälaseja. Hän on kaunis nuori nainen, johon en tunne mitään pehmeitä tunteita.

Mutta mä sain se aterian syödyksi, joten poistuin ravintolasta. Menin siitä sitten viereiseen rakennukseen, jossa on S-market, josta kuva ohessa. Minulla oli omaa tyhmyyttäni vain 30 senttiä, koska olin maksanut mäkissä käteisellä rahalla - vastoin sitä toimintasuunnitelmaa, että olisin maksanut siellä kortilla, jolloin olisi ollut jälkiruokaan S-marketista se 5 € setelinä. KUN EI SAA NIITÄ PIENIÄ SETELEITÄ AUTOMAATTEIHIN, kirosana.

Mutta mä tungin sen 20 senttisen koneeseen ja voitin 80 senttiä, jolla sai jo kaksi banaania. Ostin kuitenkin vain yhden. Kassoilla oli tietty jonoa, koska kaikki olivat varmaan ajatelleet, ettei siellä olisi jonoa keskellä päivää.

Ja niin minä palasin koululle. He kävelivät koululta joskus punaisia päin siinä risteyksessä aikaisemmin tällä viikolla. Yksi heistä oli saksantunnilla, koska halusi. Mutta ennen sitä mä sain sitä opinnäytetyötä eteenpäin mukavasti. Löysin tietoa netistä tosi paljon. PDF-dokumentissa. Saa sitä työtä eteenpäinkin tässä joskus.

Muistin että se saksanluokka oli varattuna meille, mutta koska tunnit olivat perutut, niin se tila oli vapaana. Menin sinne ja alleviivasin kaikki datiivit.

Tunti alkoi. Mulla on mennyt jälleen jokin lihas selässä jumiin, joten kivusta äänetelemiseni sai aikaan väärinkäsityksen. En nauranut opettajalle. Se päästämäni ääni saatettiin tulkita nauruksi. En mitä hänelle koskaan nauraisi. En edes hänen selkänsä takana.

Tänään ne asensivat jouluvaloja kävelykadulle. Tänään otsikoissa oli että joku perhe oli hakannut äitinsä.

Tänään ei satanut vettä, vaikka sen piti.

Tässä on kuva Aikakullasta, kerta näitä kuvia alettiin latomaan tämän yksinkertaisen merkinnän yhteyteen. Kyseessä on paikallinen kultasepänliike, joka on toiminut jo pitkään. Syy miksi mä sen tähän liitän on seuraava. Tervetuloa minun Järvenpäähäni..

Tuosta liikkeestä minä ostin sen ensimmäisen kihlasormuksen. Olisi kai pitänyt ottaa pienenä vinkkinä se, että kyseisessä rakennuksessa toimii myös paikallinen mielenterveystoimisto.. Se oli silloin suurta rakkautta. Puhdasta hyvän olon tunnetta. Tahtoisin sen takaisin. Mä tahtoisin, etten enää olisi näin kyyninen. Pikkuhiljaa kaiketi mä olen alkanut toipumaan siitä kolahduksesta. En enää toivo salaa mielessäni pareille, jotka tulevat kadulla käsi kädessä vastaan, eroa. En enää.

En enää kierrä asemallekaan tuon rakennuksen takaa, ettei tarvitsisi mennä kyseisen liikkeen ohitse. En ole tehnyt sitä vuoden 1998 elokuun jälkeen. Kas kun silloinkin taannoin oli ero.

Eroavaisuuksia ihmissuhteissa.. Onhan sitä mukavaa palata nostalgiaan, ja sitten muistaa taas että mitä siitäkin tuli. Mutta se ei kuulunut tämän päivän ohjelmaan.

En ostanut röökiäkään. Vain se, että jotenkin tosiaan on mennyt selkä - tai siis joku lihas jumiin. Vain se tuotti tänään tuskaa, kipua, fyysistä tunnetta. Muuten koin sitä hiljaista pahaa oloa silmien karsastuksen takia. Hitto kun se tapahtuu että alkaa karsastamaan niin se tuntuu pahalta. Etenkin kun tietää lääkärin sanoneen, ettei tilanne muutu. Niin meni tämä päivä. Torstai.

Eikös kaikki tunne joskus sitä?

Hiljasta pahaa oloa.

27.11.2004
Hiljaista pahaa oloa. Mikä upea luonehdinta.

Toissapäivänä keksimäni termi, tai sitten tajuamani termi.. Sama se miten vaan, mutta se kuulostaa kauniilta. Hiljaista pahaa oloa. Siis huonoa oloa, muttei aktiivista sellaista. Siksi tähän sopii tosi hyvin se yksi final photo, jonka loin kerran.

On yö perjantain ja lauantain välissä. On siis viikonloppu. Viimeinen viikonloppu marraskuussa vuonna 2004. Tätä tarvitaankin.. Rentoa olotilaa, jolloin voi viottuneiden CD-levyn sektoreiden takia keskittyä omiin hommiinsa koneella. Siis CD-levylle tallennettu opinnäytetyön uusin versio kaikkine uusine tietoineen ei avaudu siltä CD-R levyltä, joka on täynnä. Mä suljin sen levyn. Ei enää multisessiota. Levy muuttui varmuuskopioksi, josta kyllä ne aikaisemma sessionit saa avattua. Ja kenties jos levyn puhdistaisi kunnolla, niin se toimisi. Tai sitten ei. Kerta ohjelma ei saa avattua sitä levyn sektoria - joka sijaitsee levyn ihan reunassa - niin olkoon. Onhan niissä vanhemmissa sessioneissa täydellinen kopio Simo Pahulan kotisivuista ja hänen uusimmista teksteistään.

Olen jo kuluttanut yhden kannettavan tietokoneen näppäimistön sileäksi. Se tietokone, mun ensimmäinen kannettava laite - jota ei varmaa ole enää olemassa, se on kierrätetty - niin se oli tyylikäs laite. Täysin musta ja hieno..

On tämäkin tyylikkään tummasävyinen. Ja huoneen tämänhetkinen valaistus tukee sitä.

Microsoft Word on suorittanut laittoman toiminnon.. Lähetäks virheraportin Microsoftille? Ja se tapahtui 2 kertaa. Kirosin ja lähdin maikan luvalla R-kioskille. Ja kun otin siellä sen limsapullon kaapista, niin heti kun kosketin sitä pulloa niin se etiketit irtosivat.

Ja palattuani - koko Windows 2000 tuli rytinällä alas. Se kaatui. Buuttasin alistuneena laitteen uudelleen päälle. Koulun kirjastossa oli glögitilaisuus. Kävin ottamassa tarjoilut. Sen jälkeen ja ennen sitä tapahtui aika paljon jotain.

Ei muuta.

Mä lunastin lupaukseni parantaa tapani. Mä ostin röökiä.

Hiljaisiin pahoihin oloihin, jotka toisinaan eivät ole niin vaiti.

27.11.2004i
Joo.. Mä tunnen sut.

Niin sanoisin kuvan henkilölle. Tuo viereinen kuva on muutettu paremmin päiväkirjaan sopivaksi karsimalla siitä värit pois. Se on kuva itsestäni, ja alkuperäinen on onnistunut sellainen. Tänään mä tein jälleen aika pahan kuvan, julkaisukelvottoman netissä.

Siinä käytin tuota samaa ja taustana worth1000 löytyvää nahkakommando-pipo hullua asettamassa hirttosilmukkaa jonkun päälle. Ja se joku on siinä kuvassa tuo kuvan mies. En mitenkään ajatellut, että se kuvan ihminen olen mä kun sitä otosta muokkasin. Tarvitsin kuvan miehestä ja mä olen lähin.

Eli osaan kuvanmuokkausta. Mä tein luokkatoverille CD-levyn, minne laitoin asennukset hyviin freeware-ohjelmiin. Sille levylle se polttokerta oli se ainoa ja viimeinen, koska en ottanut multisessiota. Se CD ei ollut sen arvoinen - se ei sitä tarvinnut. 500 mekatavua ja sitä ei voi käyttää enää koskaan. Siis asennukset olivat 200 MT ja levyn kapasiteetti on 700 MT. Mä tiedän asioita.

"Se tietää asioita."

En muista kuka viittasi tuolla minuun jollain ATK-tunnilla, mutta se lause mielyttää minua suuresti. Se tietää asioita. Eikä kukaan muu tiedä joitain niistä. Ei lähimmät kaverit, ei internet, eikä paperiset päiväkirjatkaan. Tämä nettipäiväkirja tuntuu ilmeisen paljastavalta. En kerro kaikkea. Mieti sitä. Mä en kerro kaikkea, mikä mielessäni liikkuu ja mä kirjoitan tyylini mukaisia tekstejä, ja se nyt kertoo ettei se paljasta kaikkea täälläkään? Mitä se oikein miettii? Tahdotko edes tietää?

Mutta minä olen syönyt tänä lauantai-iltana kylmiä lihapullia.

Ostin niitä S-marketista kun aurinko oli jo laskenut, lämpötila alenemassa ja mä viimein päässyt ulos. Siis viime yö meni suunnitellusti pitkäksi. Menin puoli neljältä nukkumaan, kuten muutkin asuntolassa kuuluivat menevän. Se ilmastointi.. Parennettu ilmastointi. Siis se toimii sisäpuhelimena. Jos kämpässä puhuu tavallisella puheäänellä, niin se raikaa naapuriin. Olen kuullut sitä kautta asioita, joita en haluaisi tietää.

Huomasin tänään, että röökiaskiin oli tullut uusi varoituksen sana: "Tupakointi voi aiheuttaa hitaan ja tuskallisen kuoleman"

Tuttu lause, nyt vain käytössä Malboron käyttämänä vastalauseena omia tuotteitaan vastaan. Mistäkö se on tuttu? No..

"elämä voi aiheuttaa hitaan ja tuskallisen kuoleman"

Siitäkin voisi ottaa sen "hitaan ja tuskallisen" pois. Elämä voi aiheuttaa kuoleman. Ja tuota mä mietiskelin tänäällisellä matkallani S-markettiin.

En ostanut banaaneja, koska niitä minulla oli. Ostin yhden euron lihapullat, maitoa sekä laktoosittoman suklaapatukan. Mun pitäis ostaa lisää laktoosinhajoittajia. Ja miksikö? koska elämä on sopeutumista uuteen.

Kassalla, kun olin jo siirtynyt ottamaan kassiini niitä tuotteita, jotka olin ostanut - niin se kassa alkoi puhumaan jotain rahojen korjaamisesta. Ja näin että toinen kassa joi jotain, mitä ensin luulin siideripulloksi. Mutta sen kassatytön työsuhde jatkuu kyllä vieläkin. Se oli vettä. Tai ainakin sen näköistä.

Tuossa illallla mä kuulin tosi kovaa meteliä rautatieltä. Siis liikenne ei ole niin metelöinyt koskaan, kun tuolloin. Mä tietty katsoin ikkunasta ulos kun on se suora yhteys radalle ja mä näin vain savua. Mutta myöhemmin kuulin jonkun junan menevän siitä normaalisti, niin tokkopa mitään joukkoevakoinnin perusteita on tuolla syntynyt.

Vuosi sitten oli pahaa aikaa. Silloin oli se.. No, sanotaan suoraan - kohtaus. Syyt tuntemattomia, mutta tunnettuja. Sekaisin. Sekavaa.. Kirjoittajaansa ahdistavia nettipäiväkirjamerkintöjä.

En haluaisi tälläistä elämää, mikä mulla on. Koko helvetin elämä jotain saatanan sopeutumista ja mukautettuja juttuja. Pitäisikö tätä jaksaa? Jos röökaaminen kerran voi aihettaa hitaan ja tuskallisen kuoleman, niin mitä se nyt enää olisi tähän verrattuna. Tähän oloon, näihin oireisiin. Ja tässä jo olisi kylliksi mun kestämistä - mutta kun se ilmeisesti ei käy päinsä. Siis että multa loppuisivat huolenaiheet.

28.11.2004
Melankolia76.

Joskus olin melankolia76. Katsoin juuri hänen sivujaan. Siis vuoden takaisia kotisivujani, joiden nimi oli melankolia76. Niiltä sivuilta on peräisin tuo tyylitelty logo. Siitä on aikaa.. Sivuni ovat olleet nykymuotoiset, ilman suurempia muutoksia, aina viime tammikuusta.

Sitä rakennusta ei enää ole, jossa se suuri sivupäivitys tapahtui. Se purettiin uuden asuntolan tieltä. Multa taisi jäädä kynä sinne..

Melankolia76 - kotisivut. niitä ei ole enää netissä. Ehkä archive.org on ne tallentanut. Mutta ei tietenkään kokonaan. Varmuuskopio on vuoden takaiselta lokakuulta. On paljon hävinnyttä dataa.. Olisi kiva lukea, että mitä oli siinä tämän kirjan sensuroiduissa merkinnöissä. Löytyvätkö ne enää mistään? Siitä on jo vuosi kun ne päivitettiin sensuroituina verkkoon. Google ja kumppanit ovat siis tähän mennessä tuhonneet ne välimuististaan. Pitäisi kai taas katsoa sitä archive.orgista löytyykö niitä edes sieltä.

Koostin muuten taas uuden tilaston tästä kirjasta. 600 sivua. Eli ei enää riitä yksi riisi paperia, jos joku tahtoisi tulostaa kaiken ulos. Tilastotiedot ottavat lukuun kaiken ennen tätä merkintää. Kaipa se on hyvää ja vähemmän iloista juttua kaikkien niiden 226 183:n sanan edestä.

metallica_one.mp3 soi winampissa, versio 2.78. Ja se oli sen paras versio mun käyttöön. Mä en sitten jaksa ymmärtää heitä, jotka välttämättä tahtovat musaa koneella kuunnellessaan, antaa puolia koneen suorituskyvystä vain sen soitto-ohjelman pyörittämistä varten? Varsinkin kun on tarkoitus käyttää sitä musankuuntelua vain taustalla. No, saavat he sitä tehdä. Se on vain useimmin sitä "ohjelma on suorittanut laittoman toiminnon ja se lopetetaan" - virhettä. Mulla ei ole muuta auki kuin tämä Front Page ja winamp.

Muistin käyttöaste on Aida32:sen mukaan 37%. ja ilman Aidaa tehtävien hallinnan
mukaan muistia on käytössä 129 MT. Ja prosessorin käyttö 1%. Ne tiedot ovat oikeammat - aida itse ei vie sitä suorityskykyä.

Avaampa sen windows media playerin.

Suoritinkäyttö 2 - 45 % ja muistia käytössä 139 MT!

takaisin winampin kanssa.

Suoritinkäyttö 0 - 2% ja muistia käytössä 126Mt

Eli siinä on tekninen syy käyttää winampin kevytversiota, muttei huonoa sellaista. Ei ohjelmat herkimmin aiheuta sitä laitonta toimintoa.. Mutta kaikki tietenkin saavat käyttää koneitaa haluamallaan tavalla. Ja menettää töitään..

Ja sitä paitsi kannettavan koneen - siis tämän - tuuletin lähtee pyörimään suoritinkäytön ollessa sataa prosenttia. Tai sitten kun on pelannut jotain..

Ulkona sataa lunta. Ja paljon. Lämpötila on kaiketi lauhtunut. Se oli tänään siitä -10 asteessa.

S-market oli tänään auki. Mä tapasin sauvakävelijän sauvat kainalossa ja S-marketin kassi toisessa kourassa. Se oli merkki siitä, että se kauppa oli avoinna. Siis sain monipuolisemmin saftkaa kun olin asuntolasta poistuessani ajatellut saavani. Olin tehnyt toimintasuunnitelman, jonka mukaan olisin mennyt keskustan R-kioskille. Koska yksi rööki kestää täältä sinne poliisitalolle saakka, joten olisi jäänyt tupakka kesken, jos olisin valinnut mannilantien ärrän.

Talvi on täällä. Marraskuu on kohta ohitse. Ja minulla on uusi suosikkikassa S-marketissa.

29.11.2004
Suuri lumipyry. Loppuuntoistettu luonnonilmiö

Lumipyry on aina samannäköistä. Lehdettömät oksat heiluvat, katulampun kelteässä valossa näkyy pieniä valkoisia hiukkasia ja niitä on paljon. Käyttöä lumiauroille on valmistunut viime yön aikana.

Lumiaurat, mä heräsin sellaisen kolinaan. Viime yöstä ei oikein saanut hyviä unia.

Marraskuista.. 2 edellistä marraskuuta olen ollut täällä, se marraskuu ennen niitä oli se kun sain töitä viimein vuoden työttömyyden jälkeen. Se kuu ei ollut - äkisti muistettuna - 'heikko'. Seuraava on se vuoden 2000 marraskuu. Silloin olin samassa irtipääsettömässä tilanteessa hänen kanssaan. Ero olisi kyllä onnistunut mun puolesta.

Vuoden 1999 marraskuussa kävin päivittäin Jyväskylässä jaikossa.

marraskuussa 1998 mä kävin viimeisen kerran Haukkalassa.
marraskuissa 1996-1997 mä olin täällä Järvenpäässä. (tulevaisuudessa tuo 'täällä' kirvelee)

marraskuissa 1993-1995, olin haukkalassa....

Ja nyt on onneksi TÄMÄN marraskuun 29. päivä, eli kohta se loppuu. Jakso vaihtuu koulussa ja taas olemme hälisemässä vähän aikaa uusista lukujärjestyksistä. Saitteko ne jo? Miksi sitä ei ole intrassa?

jakson vaihtuminen on aika kirota vastuumaikat, ellei lukkareita tule ajoissa.

Ulkona ilma on lauhtunut, mutta se johtuu lumipyrystä

29.11.2004i
Synkintä pitkään aikaan.

Tänään minulla oli huono, paha olla. Silmät karsastivat, polvet sattuivat.. Kipuja ja varmuutta siitä, ettei tulevaisuudessani ole mitään merkittävää tapahtunut. Se kaikki ynnä sitten koulujutut..

Ruokatunnilla mä vain aloin kävelemään Mannilantietä huomaten, että se hyvä nappula, jolla sai liikennevalot vaihtumaan - niin se oli peitetty. Jatkoin matkaani sen kummennin välittämättä siitä asiasta. Menin ohi Nordean, ohi apteekin, ohitse sen uuden linja-autoasemankin. Kävelin synkissä mietteissä sen pitkän kadun päähän. Mä käännyin ja kävelin takaisin kun tuli nälkä. Lunta oli tullut paljon. Lumikinoksia ja märkiä housunlahkeita.

Kävelin postin ohi, siitä alikulusta jonka koostaa rakennuksessa oleva aukko josta pääsee kävelykadulle. Mä kävelin upoten ajatuksiini. Havahduin siihen, että olin osunut suoraan S-markettiin ja kävellyt sen sisään vaikka tarkoitus oli mennä sen kaupan ohitse. Sitä voi sattua, jos mielessä on liikaa asioita. Kävellä harhaan.

Mä ostin sieltä sitten kerta olin osunut sinne ruokaa 2.5 eurolla. 2 banaania, pullo lähdevettä ja 2 vähälaktoositonta suklaapatukkaa. Maksoin ostokset ja lähdin jatkamaan matkaa takaisin koululle. Jossa mä yritin päästä eroon - eli kaupitella sitä toista suklaapatukkaa kanssaopiskelijoille. Vain nimeään vaihtanut otti kaksi palaa tuota suklaata. Niitä kun oli ajatuksissani ollessani kolahtanut koriin 2 kappaletta.

Koulutunnit olivat tänään oikeusoppia, lakia ja lupauksia tehdä ja palauttaa sijaismaikalle tehtävät tällä viikolla. Nekin tehtävät oliva sillä CD:llä, joka hajosi. Siis naarmuuntui pilalle. Jälkimmäinen tunti oli tietokantaa. opimme uusia asioita. Ja kahville tultaessa koulu oli tältä maanantailta ohitse.

Mä menin sitten skannaamaan ne valokuvat, jotka aikaisemmin viime viikolla lunastin. Vietin kirjastossa vielä sitten vähän aikaa. Uudessa kirjastossa on hyvää tilaa istua ja lukea jotain, koska ikkunalaudalle saa istua. Skannasin kuvia Järvenpäästä. Eli mä sittemmin leikin rautatieaseman kanssa. Tein sille talolle vaikka mitä ja parhaimmat kuvankäsittelyn luonnokset tallensin.

Sitten kävin käräyttämässä CD:lle opinnäytetyöt ja muita tehtäviä. CD - tallennuskapasiteetilla ei ole väliä. Siis tiedostojen koosta ei tarvitse huolehtia. Ne mahtuvat, jos vain levyllä on tilaa. Jäin sitten roikkumaan vielä nettiin. Vailla mitään selkeää päämäärää sille selailulle. Vanhassa workshopissa ei ollut ketään uuden tilan vuoksi.

Se oloni rauhoittui iltaan tultaessa.

marraskuu on kohta taas ohitse. Eikös "marras" tarkoittanut kuolemaa varhaissuomessa?

30.11.2004
Tähän oli hyvä lopettaa.

Kaikki on paremmin. Tämä marraskuun viimeinen päivä oli täydellisesti se sen kuun paras.

Aamulla mä heräsin ennen herätyksiä. Joka tarkoitti käytännössä sitä, että aamukuselta piti kiirehtiä sulkemaan kännykän herätysääni. Kello oli 5:55 joten katsoin parhaaksi vielä mennä maate tunniksi. Tilasin lisäaikaa kännykän ajastimella. Heräsin seuraavan kerran 7:35. Mä pakotin itseni lähtemään kylmään aamuun. En muista satoiko lunta tuolloin tai vienkö edes roskia ulos. Tosin noilla tiedoilla ei ole mitään merkitystä enää.

Ensimmäisellä tunnilla oli sitä kokouspalavereja, kokoustaitoa ja se Sami ehkä pelasti sen kurssin läpäisynsä, mikä oli hyvä juttu se.

Seuraavaksi oli simua. Google siis löytää tulevaisuudessa tämän kirjani tuollakin sanalla. Tänään sain käyttää oikein hienoa digikameraa. Toivottavasti kuvat onnistuivat. Simuloitu 50 vuotis juhla täynnä lapsuuden ruokamuistoja.

Tämä päivä alkoi kääntymään parempaan päin tuon tilaisuuden jälkeen. Palautin kameran mikrotukeen ja sen jälkeen menin päivittämään kirjani. Samalla huomasin, että muutama kuva ei näy gesaittejen kirjassa. Asia korjaantunee.

kotisivuillani olevassa käviälaskurissa oli tänään luku 5283. Kuka oli nro. 5277?

Lähestyin tietämättäni päivän kohokohtaa laittaessani reppuani koulun lokeroon. Otin sivutaskuun sujauttamaani levykettä kun mä löysin sen. Kuvan. Lasertulostettu vedos vuoden takaa. Samalla mä tajusin mitä mun pitäisi tehdä.

Polttaa se kuva tulessa.

Emmin vähän tuota ideaani, joten tungin sen kuvan reppuni mukana takaisin lokerooni ja lähdin portaita pitkin kadulle lumisateeseen. En ehtinyt edes pois koulurakennuksen luolta kun mä päätin vakaasti toteuttaa sen mitä juuri olin miettinyt. Mä suuntasin takaisin lokerolleni, otin sen kuvan avaamatta sitä paperia taskuuni ja laitettuani sen lokeroni taas lukkoon - lähdin tupakkapaikalle. Otin yhden röökin, sytytin sen. ja sitten kohdistin tulen siihen paperiin. Syttyyhän kuiva paperi. Liekit rauhoittivat minut heti. Se tunne mikä oli VAIVANNUT MUA KOKO TÄN HITON KUUKAUDEN oli poissa kun se paperi oli muuttunut tuhkaksi.

Olin siitä niin hyvilläni, että meinasin kätevästi kävellä koulurakennuksen läpi palava rööki kädessäni. Se oli hauska sattuma vastaantulijankin mielestä. Samalla mä tiesin, että mitä viimein olisi muutakin tehtävä.

Mä suunnistin lumisateessa kohti Mäkitorppaa vaihtamaan puhelinnumeroani. Siis mä viimein sain mielenrauhan tehtyäni sen ja varmistettua että Soneran palvelut - joita olen tottunut käyttämään - toimivat myös uudessa numerossani.

Voitte uskoa, että tultuani myymälästä pihalle - oli Järvenpään talvinen, jouluvaloinen kävelykatu KAUNIS! Se oli tosi jouluinen ja upea. Siellä on jouluvalot, kaksi isoa joulukuusta ja kaiken kruunasi se lumisade. Pitkästä aikaa olin onnellinen, ja olen edelleen.

No, sitten mä lähetin tekstiviestejä ilmoittaakseni uudesta numerosta. Salainen liittymä.

Mutta se oli kaunis talvinen kokko tuhka-astian päällä. Päätäntö.

Huonon marraskuun hyvä päätös.

Huomenna on joulukuun ensimmäinen. 10 päivää vielä olen 27 vuotta vanha. Tulevaisuus odottaa.