1.11.2010
Marraskuu
On koittanut
jälleen aika, jolloin talvea odotetaan - turhaan. Sitä ei saavu.
Tänään tullessani kaupasta, kiertoliittymän kohdalla,
katsahdin harmaata taivasta. Lämpötila on noussut reilusti
pakkasasteiden yläpuolelle. se on sitä kymmentä astetta ollut
jo pitkään.
Tälläisesta
talvesta, jälleen rikon yleistä mielipidettä vastaan, minä
tykkään. Valitettavasti ei ollut tarjolla sitä tihkusadetta.
Lämmintä tuulta. Valheellisesti voisin kertoa, että
tälläinen talvi saa minut melkein ekstaasiin, harmoniaan ja
nirvanaan. 
Näitä ajattelin
tänään ja sitten ajattelin tosiaan tätä nettipäiväkirjaani,
jonka pidossa olen viettänyt valitettavan kauan taukoa. Jotenkin
mielisairaalla tavalla - itse tarvitsen julkaisukanavaa. Kuten
psykologit kertoisivat, analysoisivat minut täysin hajalle. Voin
kertoa, että ilman tuota analysointiakin - olen kyllin hajalla,
jotta voin saada raivokohtauksia ollessani kännissä.
Kännissä. No, se
on elämää. Ja elämässä täytyy myös pitää huolta sen
hallinnasta. Jälleen tiedossa raitis viikko. No ainakin siihen
on tarkoitus panostaa.
Tee. Hyvä juoma,
jonka vasta olen uudelleen löytänyt. Sen maku on hyvä.
Syitä siihen, että miksi
nettipäiväkirjan pidossa on ollut taukoa? Kenties suurin haitta
on ollut Facebook. Sinne on vain heittänyt muutaman lauseen
pituisen mietelauseen ja sillä selvä. Tuollaiset
yhteisöpalvelut laiskottaa ihmiskunnan. Siihen kuten vain
luotetaan ja sitten joku päivä kun Facebook on lopullisesti
tuhoutunut.. Niin kyllä sitä itkua ja porua voi sitten vain
kuvitella.
Facebook on
tökkivä nettipalvelu, mutta hyvin suosittu sellainen. Se siitä
nykyajasta.
Jos siis
kertoilisi menneisyydestä, tuosta kaukaisesta ajasta - jolloin
emme olleet sähköisiä lampaita. Maaiman olisi helppoa palata
helppoon menneisyyteen - otettaisiin nykymaailmasta vain sähkö
pois. Tosin nykyihminen loisi siitä tuhansia tappavan anarkian.
Sillä sähköttömässä maailmassa loppuisi miljardeilta
ihmisiltä ruoka.
Television
digikanavilta on tullut tuota koskeva dokumenttisarja.
Menneisyydestä pitäisi kertoa. Vaihtaisinko siis kuuntelemani
äänen Hectorin musiikiksi? Vaikka mp3 tuossa tapauksessa kyllä
häviää ja reippaasti c-kasetille. Syystä, että.. Sitä
nuorena kuunteli ne c-kasetit melkein puhki. ja biisit tulivat
aina tietyssä järjestyksessä.
Toisaalta
WinAmp voisi olla äänetön, käytettävissäni on myös c-kasettidekki.
Nostalgia - teknologiaa siis.
Muistoja alkoi tulemaan
kauko-ohjatusta kasettidekistä. Jälleen muistan nuoruuden
toivomukseni siitä, että joskus olisi kiva omistaa kauko-ohjattu
kasettidekki. Nyt minulla on sellainen. Eli toteutunut toive.
Kuten tämäkin, tämän nettipäiväkirjan uudelleen
synnyttäminen.
Suorassa ajatusvirrassa on
se heikko puoli, että sitä ei pysty tekemään kahta asiaa
kerrallaan. Eli kuuntelemaan musiikkia ja kirjoittaa tekstiä
silmät kiinni. Sormet vain hyppivät näppäimistöllä.
Jotenkin olen kaivannut
juuri tätä. että kirjoitan nettiveistostani.
Olen kyllä lukenut
vanhoja merkintöjäni ja saanut siten selville, että..
..nykyään
muovilusikat ovat vahvempaa tekoa - ne eivät enää sula
teevedessä.
..pelastin
nokkosperhosia 18.9.2006
..vappuna 2005
kamppasin vahingossa Ruotsia puhuneen lapsen.
.. 26.02.2004 tein
keksinnön, joka helpotti iltatoimia opiskelukämpäs.
mut eikai
täs tällä kertaa enempää kerrottavaa ole. Olen havainnut
senkin, että pakottamalla ei synny hyvää tekstiä.
Säätila. +7.8c
talviajassa. kävin iltalenkillä, siellä ei nähnyt ketään.
Kaikki nukkumassa.
01.11.2010i
Kuvatelma
nykyeisyydestä
Pitkästä aikaa
saatoin käyttää päivämäärän perässä i-kirjainta, tapa,
jota käytin joskus tämän kirjani kulta-aikoina. Ja sen
merkitsee sitä, että saman päivän aikana tuli kirjoitettua
monta kappaletta tekstiä. Koska vain oli ilmaisemisen tarve.
Kenties tälläkin
kertaa saattaisin käyttää hetken kertoakseni mielipiteitäni
maailmasta. Mutten tee niin. Kuvatelma nykyeisyydestä?
Nykyeisyys on luomani sana, jolla tarkoitan sitä että jos on
nykyisyys ja menneisyys samassa? Kun noi kaksi sanaa yhdistää,
niin siitä tulee sana "nykyeisyys" Eihän sitä kukaan
ymmärrä, tajua tai tiedosta. Jos olen rehellinen itsellenikin,
niin eipä toi sanahirvitys paljoa minullekaan enää sano.
Tämä on jälleen
näitä hetkiä: yksi monista tee-hetkistä. Kohta saattaisin
nostaa teepussin pois kupista, mutten tee niin.
Tänään en ole
oikein mitään tehnyt. Olen kylläkin ajatellut lähteä taas
aikaisemmalle iltalenkille. Kun on vielä lämmintä se plus
kahdeksan astetta. Jos hakisi vaikka maitoa kaupasta jotta saisi
kahvia. Tee on kyllä halvempaa huumetta, mutta kahvia kyllä
kaipaan.
Minulla on kuusi
vuotta sitten tähän aikaa hammassärkyä. Minulla ei ole nyt
hammassärkyä.
Edellinen lause oli
vain yritys käynnistää ajatusvirta. Eipä auta CMX:n kappale
"olkoon täysi sinun maljasi"
Normaalisti siis toi
kappale on lähettänyt ajatukseni syöksyyn. Vai tallentaisiko
tämän ja vaikka kirjaantuisi Facebookkiin? Kyseessä on
ihmisiä alatin yhteen sitova nettipalvelu. Kukaan ei enää
viitsi käyttää puhelinta, koska on helpompaa kertoa asiansa /
kutsua jonnekkin facebookin avulla. Tuon vuoksihan sinne on aina
pakko mennä. Ettei menettäsi mitään sosiaallisesti
merkittivää.
internetistä on
tullut valtava osa ihmisten elämää. Täytyy olla myös
kosketusnäytöllisiä matkapuhelimia, jotka ovat
näkövammaisille hyvin vaikeita käyttää. Tämä on se aika,
joka tiputtaa ihmisiä pois toisten ihmisten luota. Meidän
tulevaisuutemme.
2.11.2010
Ja mittees
sitten teet.
Snadi
kundi stadista. Hectorin kappale, löytynyt löytyneeltä c-kasetilta.
Kuullu en ole tätä kappaletta ties kuinka kauan sitten viimeksi.
Tuota.. Jos järjestelis kielioppikeskuksensa siten, ettei
tuntuisi että nyt takkuaa. Sitä vaan ei kai voi tehdä kahta
asiaa yhtä aikaa.
Eli jos sitä suomea
kirjoittais. Eli tätä kappaletta en ole kuullu pitkään aikaan.
En muista kuinka kauan on aikaa kulutettu siitä, kun viimeksi
olen tämän kasetin laittanut soimaan.
Ainakin sillä on
seuraavana kappaleena "kadonneet lapset" Googlella jo
löytynee albumin nimi.
Mutta mitäs
tänään? Koin pitkästä aikaa fiiliksen, että kotisivuille
vois tehdä jotain ja tänään teinkin. Etusivu uusiksi ja
viimein poistin sen "palasia blogistani näyteikkuna"
joka avaa elämänkertani ja monta muuta, ehkä vieläkin vähän
kipeitä asioita nuoruudestani. Siis tekstejä asioista jotka
sitä vain tahtoisi unohtaa. Mutta ne ovat täällä sen vuoksi,
jos ne auttaa jotain toista samojen asioiden kanssa kamppailevaa.
..ja
uppouduttua juuri noihin teksteihin. Kyllähän sitä vieläkin
tulee kuvia mieleen tapahtumista tuolloin joskus. siitä on kohta
14 vuotta. Vasta neljätoista.. sitten viisitoista, kuusitoista
ja-nii-edelleen. Mutta vaikka siitä olisi kulunut 20 vuotta, nii
mä kenties vieläkin kannan sitä mukanani. Kaiketi pakosta. 
Paljon kyllä
tulee tapahtumaan tuossa ajassa, kenties uusia elämänmuutoksia
tapahtumassa. Ja aikuisena ihmisenä tiedän mitä ne ovat ja
niiden takia kyllä tulen itkemään monta kertaa joko surusta
tai ilosta. Monta kertaa tulee kyllä kännissäkin sekoiltua ja
onko se elämää?
on. Minusta
terveysintoilijat voisivat mennä itseensä. Kaikkihan tietää,
että elämä on lyhyt - niin miksi se ei voisi olla nautittava?
Elämä on
elämää - aina kai jollain tasolla ole nauttinut siitä. Tuolta
vanhoista teksteistäni löysin viestin itselleni, jonka olin
tarkoittanut että luen sen sitten joskus kaukaisessa
tulevaisuudessa.
No nyt kai on se
"kaikainen tulevaisuus"
Ja viesti oli:
"..itselleni tiedoksi, että Jätkä - sä selviät kyllä!"
pitää paikkaansa.
Kun luin sen lauseen, niin hymyilin. Mutta mitä nyt.. Voisin
jättää Eknatonin rakastumaan aurinkoon ja lumen tekemään
enkeliä eteiseen. Musiikki on ajatonta. Hectoria mä silloin 14
vuotta sitten kuuntelin aika lailla. Siksihän siitä on
tullutkin niin rakasta musiikkia minulle.
Tulevaisuudessa -
siis kaukaisessa tulevaisuudessa etsin varmaan säätietoja
tältäkin päivältä.
On ollut poutaa,
luvassa sadetta. Lämpötila ulkona nyt +0.2 c mutta luvassa
lämpimämpää.
5.11.2010
Shakti
kyseessä on eräs
CMX:n laulu. siis otsakkeena / dodina / tulevien linkityksien
kannalta tärkeänä sanana päivämäärän alla.
Olipahan
päivä. Taulutelkka tuli taloon. Voi kattoa USB-tikuilta
elokuvia ja muu satelliitti-tv on mukana elevähdyttämässä
television katseluelämystä. Ja jos ne ei riitä, niin voi
kattoo DVD:tä. Ja lähitulevaisuudessa kytken läppärin siihen,
joten saan kaikki youtube / ylen areena - sisällön
nähtäväkseni.
Digiaikaa. Pitää
hommata ns. scart-jakana, että pääsee kattomaan VHS nauhojakin.
Toisto antennijohdon kautta ei enää toimi. Että näkisi
ikivanhaa ja hyvää Lucy-showta tosta full HD telkasta. Tuon
telkan piti saapua tietääkseni vasta ensi viikolla. Katselin
eilen nauhalta vanhaa Lucy dokkaria joka jäi kesken.
Pieniä katkoksia
ajatusvirrassa. Ja koko ajan tuntuu että oikea käteni on
jotenkin oudossa ymmärryksessä. Siis asennossa.
Käteni siis on
juuri kirjoittamani todistuksen mukaan väärässä
ymmärryksessä. Kuten sanoin, niin pieniä katkoksia väsyneen
ajatusvirrassa nyt. Eikä toi teekään auta.
Katsoisko sitten
menneeseen? Että jos sieltä löytyisi jotan mitä vois
kirjoittaa.
Marraskuut ovat vaan
olleen menneisyydessä sellaiset kuukaudet, ettei masennukselta
ole välttynyt. Tämä kuluva marraskuu ei ole vielä alkanut
masentamaan.
Menneet marraskuut syysmasiksineen: Ajan saatossa noihinkin on
osittainen sensuuri jo iskenyt..
Kouluajat tulevat
noista mieleen. Mukavaa alkaa..
Sivuista. Tässä
mä otin etusivulle vanhan lookin takaisin. Etusivulle kun kasaa
asiaa paljon ja sitten ei muokkaa pahemmin sivujaan aikoihin..
Sivustohaku oli
hyvä idea ympätä osaksi sivuja - auttaa mua löytämään
jotain mikä tulee mieleen. Ja olen mennyt sanoista jo sekaisin.
uni tekee hyvää.
6.11.2010
K. Tulun
puhelu.
Jälleen kävi siten,
että ajatellessani mitä voisi kirjoittaa tuon päivämäärän
alle "dodiksi" (hae sivustohaulla "dodi selitys")
Ja sitten se vain
tuli näytöltä, työpalkista joka näyttää sitä
musiikkiesitystä joka Winamp juuri soittaa. The call of Ktulu. -
metallica. Siitä sainkin kaksi riviä turhaa tekstiä aikaan.
Mitä nyt?
Kirjoittamista
voisin kirjoittaa. On taas fiilistä kirjoitella tekstejään eteenpäin.
Tekstin työnimenä on tällä hetkellä Riipus. Ajatus tehdä
siitä surullinen ja elämänmukainen teksti. Mutta
symboliikkaakin voisin käyttää. Ajatella, siirtää itseni
henkilöihin ja sulkea silmät ja antaa tekstin vaan tulla.
Jotenkin nättiä.
Mä tykkään kirjoittamista. Onnistuin luomaan yhden hienon
lauseen:
"nostetaan kuppia
elämän surkeudelle. Sen mitättömyydelle ja kaikelle sille -
jonka vuoksi meidän pitäisi kenties jaksaa."
Kiteytettynä kaikki
illanvietot kavereiden kanssa? Mahdollisti kyllä, sillä tämä
on elämää. Sitä mitä kaikilla on ja mistä kaikki tekee
itselleen juuri sellaista mistä itse tykkää tai on
tykkäämättä. Omavalintaistahan kaikki on.
Katsahdin
tässä vaiheessa ulos. Siellä oli lumikuuro, ensi viikolla
tulossa välitalvi.
Lueskelin sitten
vähän aikaa omia tekstejäni, ikäänkuin löytäen niiden
kautta itsestäni uudelleen niiden kirjoittajan. Minulla on nyt
aikaa työstää puolivalmiit tekstit valmiiksi. Aikaa ja ehkä
sitä tuskaakin.
Tuskaa? Tarvitsee sitäkin.
Ei noita voisi kirjoitella onnellisena, sitäkin on kokeiltu.
Ulosanti tuolloin on aika mitätöntä riviskeidaa. Ja toisinaan
minä onnistun kirjoittamaan helmeä, tekstiä joka koskettaa.
kuten tekstini 7. helmikuuta on.
Jatkan kirjoittamista..
9.10.2010
Osoitinlaitteen
energiakriisi
Punainen valo
vilkkuu rauhallisesti, ensin se kirkastuu hiljalleen - loistaa -
ja taas himmenee. Se on tuon langattoman osoitinlaitteen
tapa kertoa, että sillä on nälkä: virta lopussa. Onneksi se
ei koko ajan tuikuta, laitteessa oleva automatiikka havaitsee
ettei sitä ole liikuteltu aikoihin - joten se olis stand by.
Valmiustilassa.
Joten, jos tahdon
ettei se enää tuossa vilkkuisi, niin minun pitäisi käyttää
pelkkiä näppäinkomentoja visuaallisen käyttöliittymän
käyttämiseksi. Oletko vielä mukana? Kysymys lukijalle, pari
riviä ensin jostain turhasta jotta tulee se vaikutelma - ettei
teksti sisällä tällä kertaa mitään suuria paljastuksia
elämästä. Ja hänelle joka vain silmäilee tekstiä - niin
täytyneee heittää muutama lyhenne HDMI USB PS/2 VGA ja vain
sen vuoksi että se kait tavoittaisi kiinnostuksen kriteerit.
Viimein kun olen saanut jälleen näinkin paljon melua tyhjästä
- niin voisi aloittaa itse merkinnän.
Ja tässä vaiheessa kuten
alitajuisesti tartuin hiireen välitallentaakseni tämän.
Punainen valo alkoi vilkkumaan. CTRL + S olisi ollut parempi
komento.
Tiistai on alkanut.
Kello on 3 yöllä. Yritin saada unta, mutta luovutin parin
tunnin pyörimisen jälkeen. Viideltä uudestaan maate -
herätykset ovat päällä yhdeksältä, koska minun ei
tarvitsisi nousta mutta teen sen silti.
Hectorin kappale
"Ensilumi tulee kuudelta" pitää tällä kertaa
kutinsa, vaikkakin ulkona vallitseva valkoisuus tulikin taivaan
valtakunnasta alas eilen. Mutta kuuden aikaan kuitenkin.
Olin tuolloin
kävelemässä. Tapasin leikkiviä lapsia - iältään arviolta 4
- 7 vuotta. Erään heistä dialogi meni "..ja tähän vois
pinota ihan v1tu5t1 pahvilaatikoita.." Kiroilevia
silkohapsia, sori - mutta ne tontut jo kiertelevät tutkimassa
kuka on kiltti ja kuka ei.
"Elävältä
haudattuina joka päivä ankeuteen" On kertosäe CMX:n
laulusta LIHAN SYVYYKSIIN.
Ja sitten soi "negatiivinen
alkusoitto" mutta mihin? Lyhyt kappale tuolta yhtyeeltä.
Soitin satunnaissoitolla. Seuraava kappale saakoon luvan muuttaa
ajatusvirtaa.
Ja WinAmp arpoi
kappaleen "Tulikiveä" Mitä tuosta voisi sanoa.
tulikivi kuten laava.
indoneesiassa
tällä hetkellä purkaantuu tulivuori - joka aiheuttaa
lentokieltoja ja ihmisuhreja. Jälkimmäisiä siksi, että
ihmisiä on kuollut tuolla päin maailmaa.
Elämäni 12345.
päivä vaan meni ohi, etten huomannut. Jollain tasolla olin
suunnitellut tuolle päivälle jotain hienoa. Sikäli oikeaa
faktaa - jos noi sivuille koodaamani koodinpätkät osaavat
laskea oikein päivien lukumäärän syntymästäni.
Pohdintaa silmät
suljettuna. Oikeaan käteen sattuu vähän, mutten välitä.
Olisiko minun pitänyt keittää teetä veilä tämän hetken
kunniaksi. kait. Ja tulikohan äsken kirjoitusvirhe kirjoitettua.
Jlleen - kait. Ehkä nyt kun silmät ovat kiinni ja väsymys
alkaa kunnioittamaan sitä harmoniaa, joka on kait alkamassa.
Avaan silmäni ja tajuan kirjoittaneeni kaiken mitä äsken
ajattelin.
Tänään joka
tarkoittaa oikeastaan eilistä - kävin myös kävelemässä
talvisessa metsässä. tuuli hivenen. Huomasin tai oikeastaan se
oli matkasuunnitelma - joutua sille kävelytielle joka pitkin
tuonne vuorelle mentiin koulusta hiihtämään. Sitten tuli
muutama muisto peilaten tätä nykyelämää ja silloista
Jämsää. Saaden kait lisäajatuksia päälle.
Lopettaisiko
kertomalla vielä yhden kipeän asian, joka liittyy nykyaikaani.
Taidan tehdä niin.
Parhaasta
ystävästäni on tulossa uudelleen isä. Olen hyvin onnellinen
heidän puolestaan. Kirsi, mun ex - josta täällä on tekstiä -
oli pimittänyt minulta ties kuinka monta vuotta sitä asiaa,
ettei hän voi saada lapsia. Minä tahtoisin niin paljon tulla
isäksi. Toisinaan kun tästä asiasta kavereiden kesken
jutellaan - huomataan että minä oikeasti itken.
Ja tätä
kirjoittaessani huomaan, että kyynel valuu poskea pitkin.
Elämä taitaa
toimia niin, että kun vanhat kivut menee pois - niin tulee uusia
tilalle. Eikä niitä voi hoitaa Buranalla.
10.11.2010
unforgiven
Englannin kielinen
sana, joka tarkoittaa Suomeksi anteeksiantamatonta. Tämä on yö,
jolloin maa, jossa suomea puhutaan - katoaa lumen alle. Ulkona
pyryttää ja tuulee, myrskyää. Mutta silti, vaikkakin se olisi
ollut kovin odotettu ilmiö tässä tulevaisuudessamme - valot
eivät ole kertaakaan vilkkuneet. 
Lunta siis satelee,
mutta sääennusteiden mukaisesti ne kyllä sulavat ensi viikon
päivä +5c / yö +4c hellelämpötiloissa.
Vuonna 2007 tästä
päivästä oli syntymäpäivääni tasan kuukausi, eikä
tämäkään vuosi tee asiassa poikkeusta. Tuolloin täytin 31v
Nyt 34 vuotta. Nyt
kun kirjoitin sen luvun näytölle, niin se näyttää pahalta.
Kuten vanhalta..
Digitaallisesti
noin. Mutta jos yrittäisi lavastaa asiaa jotenkin
positiivisempaan suuntaan, niin voisi ottaa valuutat käyttöön.
Eli jos ajattelisi tuota lukua markkoina, eikä euroina. Myös
muuntaminen mummonmarkoiksi tekisi tuosta luvusta pienemmän.
olisiko pikaisesti laskien jotain 8 euroa.
Jostain syystä
esitän ajatustani koko ajan väärin..
Eli jos 34markkaa
muunnetaan tulevaisuuden euroiksi, saadaan jotain 8 euroa.
Referointi joskus toimii paremmin.
Mutta.. Tapahtuipa
taas tässä toi tälle koneelle:
"13.11.2007
Toissapäivänä kone teki ensimmäisen kerran temput. Siis virta
katkesi tosta vaan. Kannettavassa oli kyllä akku sisällä,
joten sähkökatkokset eivät katkaiset virtoa. Ei ollut
ilmoitusta kovalevynlukuhäiriöstä, eikä se ilmoittanut
mitään kun käynnisti koneen uudelleen. Ohimenevä
sähköhäiriö vaiko ensimerkkejä siitä - että huolto on
edessä."
No
huoltotoimenpiteenä kaikki liittimet irti ja kannettavast akku
pois hetkeksi. Mielestäni vika on virransyötössä, sillä
sähkökatkon sattuessa tää alkaa ottamaan virtaa akustaan ja
heittää sitten "akun virta vähissä"
Tuota tämä ei ole
tehnyt aikoihin, tuossa tosiaan taas teki.
Vielä ikäpohdintaa.
Luin äsken joskus kirjoittamani lauseen "kuukauden
päästä täytän 28 vuotta" En edes viitsi laskea
34 - 28 =xx
Ja vielä
opiskeluaikoina sattunutta, yhä ikärasismia itseäni kohtaan..
09.12.2002
Syntymäpäivän aattona
Täytän 26 vuotta.
Vastuuope koulussa laittoi spostia kaikille jostain pakollisesta
tilaisuudesta. "..kaikki, PAITSI SE YKSI joka on jo yli 25-vuotias.."
Mukavaa tietää kuinka paljon kuulun ryhmään..
23.11.2010
decending
Tilanne: On tiistai
ja kaiketi sitä jonnekin pitäis tänään lähteä. Ulkona
pakkasta -7.9c
Ostin tänään
ikkunantiivistettä - viimein sain tarpeekseni vedosta jonka
tuuletusikkunan rispaantunut vanha tiiviste aiheutti. 
Kaupan kassalla se
nainen kysyi "Ai, sulla vetää ikkunoista?"
On tietenkin aivan
totta, että ihmiset saattavat hankkia kolme euroa maksavan
ikkunatiivistepakkauksen, jossa on kyseistä ainetta se 6 metriä.
Ja he saattavat hankkia sen tiivistääkseen ihan mitä vain.
Tosin myyjä oli puolituttu. Puolitutut ihmiset ovat heitä,
jotka eivät tiedä sinusta kaikkea ja sinä et onneksi tiedä
heistä kaikkea.
Eikä edes Facebook
kerro ihmisistä kaikkea. Spotify = Ruotsalainen musiikkipalvelu
internetissä. Käytän sitä - ihan uutta CMX:ää. Nyt se
musiikki ei ole edes mp3-tiedosto kovalevyllä vaan langatonta
bittivirtaa, sähköimpulsseja tietokoneen muistissa,
äänikortin kautta kajareihin. tietotekniikkaa, nopeutta ja
mahtavaa elämää. Kaikki turvaa internettiin - kunnes se kaatuu.
Ja niin tulee
tapahtumaan, jokainen suuri aika ihmiskunnan historiassa on
romahtanut omaan suuruuteensa. Teknologin taso omassakin
elämässä on noussut. 14 tuuman matkaväritelkka on vaihtunut
32 tuuman fullhd telkkaan, joka toistaa kännykällä kuvattuja
videoita. Ensin oli 10 tv kanavaa + VHS ja 2 hyvää radiokanavaa,
nyt tv kanavia on 60 + DVD + PVR + VHS + oma tuotanto ja youtube.
Radiossa kuuluu 6 hyvää kanavaa + nettiradiot ja se spotify,
joka toimii myös telkassa.
Mutta ahdistaahan se
toisinaan, teknologia on mukava olemassa - vaan aikaa ei oikein
koskaan ole katsoa kaikkea tai tutustua uuteen musiikkiin. Ei
vaikka nyt olenkin työtön. Yhteen aikaan mä yritin napata
aikaa nukkuma-ajasta kun toi oli uusi lisä varustetasoon. Mutta
siinä ei tullut muuta kun iso väsymys ja unirytmi sekaisin.
Teknologin uhriksi
siis jouduin. Samaten kävi kun sain laajakaistan.
Mutta laitteista voi
edelleen kyllä katkaista virrat pois, jolloin ne muuttuvat
elottomiksi esineiksi. Pitäisi hankkia joku musta kangas jonka
laittaisin seinälle, maastoutuisi tuo telkka hienosti eikä se
koko ajan hallitsisi maisemaa.
Mutta tämä minulle
uusi CMX. Aika hyvän kuuloista, ostan kyllä levyt kun nämä
nään: "Aion", "Talvikuningas" ja "Pedot"
*
29.11.2010
Marraskuun
lopun loppusävel
Nuottiavain, kuusi viivaa ja
töhryjä niillä viivoilla - joita myös nuoteiksi kutsutaan.
Kuvaus tavanomaisesta nuottivihosta. Korkeat nuotit ylhäällä
ja matalat alhaalla.
Pari hehkeää
riviä, joiden piti käynnistää merkinnän teko. Ehkä juuri
valmistunut musta kahvi toimii paremmin.
"Kun aurinko
nousee, se pyyhkii meidät pois" CMX:än lyriikoita
kappaleesta "Mustat siivet yllä taivaan" Sielukasta
musiikkia, joka tulee.. internetistä langattomasti. Eli jotenkin
onttoa taidetta, siis ostopäätös näistä levyistä on tehty.
Harharetki
internetin palveluihin paljasti että tuon albumin "Aion"
saisi hintaan 12e, postikuluineen.
Tietoverkko
pyydystää ihmisiä kiinni syöteillään mukavemmista tavoista
jutella toisten ihmisten kanssa, mitä aikaisemmin on ollut. Pienennä Facebook
tilarivin napiksi ja tarkista aika ajoin, että onko siihen
ilmestynyt (1) vai "uusi viesti käyt.." Jos on - olet
iloinen. Mutta sillä aikaa matkapuhelimesi ei saa enää koskaan
yhtään puhelua tai viestiä, koska yhteisöpalvelu on paljon
helpompi tapa pitää yhteyttä. Toistaiseksi kun ei tarvitse
käyttää puhetta, kaiken voi kirjoittaa.
Pian tosin ne
ymppäävät skypen facebookkiin, että voi puhuakin ihmisten
kanssa kun on koneellaan. Läppäreihin liitetään
lisälaitteeksi hologrammeja tekevä ihmelaite joka tuo
kolmeuloitteiset ystäväsi luoksesi ja sinut heidän luokseen.
"varo
liittymästä heihin, jotka eivät usko enää mihinkään"
Jälleen CMX:ää, sanoja kappaleesta "Melankolia"
Melankolia76
Sivuni
olivat joskus tuon nimiset. Monta sivupäivitystä myöhemmin ne
ovat nykyisenlaiset. Käytin tuota sanaa vaihtamaan aiheitta.
Löysin tässä sivuni version 2006. Tässä nettipäiväkirjassa
oli tuolloin joku kommentointilomake, joka jäi
käyttämättömäksi. Ja tiedän syynkin. sivujani aletaan
lukemaan vasta kuolemani jälkeen. Monesti olen sen kertonut,
että ymmärrän asian täysin.
Lisää kahvia, tein
siitä kyllin vahvaa, että se vaikuttaisi. Laillista huumetta,
joka tullaan kieltämään sen aiheuttamien terveyshaittojen
vuoksi. Kuten nyt on käymässä tupakalle. Haloo, ihmiset
siellä pylväiden takana Arkadianmäellä. Te kuolette kuitenkin
- joten miksette voisi nauttia lyhyestä elämästänne! Tai
ainakin antakaa toisille mahdollisuus nauttia.
Mutta se ei olisi
kansanterveydelle sopiva vaihtoehto. Ihmisten pitää olla
terveinä maailman tappiin saakka, kaikki nautintoaineet pitää
kieltää ja ruuassa syöttää salaa mieltä hallitsevia aineita.
Kukaan ei saa kuolla, vaikkakin luonnonvarat alkavat loppua. Ja
se että osa kuolee pois - on vain evoluution keino säilyttää
elämää tällä kivellä. Mutta nyt kaikki on liian
myöhäistä korjata.
Ilmastokokouksista
tulee pelkkää viihdettä. Rajut sääilmiöt lisääntyvät,
ihmiset eivät voi Iphoneillaan sitä estää.
Ehkä liian raju
ennustus, että kaikki kuolisivat. Mutta täysin totta sillä
kuolemalla on pitkä historia. Elämä on päättynyt kuolemaan
aina. Mutta nykyään tutkijat tahtoisivat antaa meille kaikille
iänkaikkisen elämän. Siis tehdä sen erään tarinan juonen
todeksi.
Kaikki tulevat siis
kuolemaan, joko luonnollisesti tai sitten ilmastonmuutoksen
aiheuttamissa sodissa sekä siitä johtuneissä sääilmiöissä.
Entäs sitten elämä? 
Omassa elämässä
kärsin nyt sitä tuskaa kun en pääse isäksi. Samalla onneksi
saan seurata ystävien odotusta. Saavat vauvan. Minulla on
kuitenkin ollut niin paljon onnea, että olen löytänyt
ystävän, joka päästää minut myös perhejuttuihinsa. Että
mä pääsen olemaan lapsen kanssa, siten hivenen työstää
tätä oloani.
Elämä muuttaa aika
lailla, kun vanhat tuskat häipyvät - niin uudet tulevat. Ex
nainen ei kertonut ajoissa, ettei koskaan voi saada lapsia ja ne
pitäisi olla minun mielestä omia. Sekin on kipeä asia edelleen.
Totta se on. Vanhat tuskat kun häipyvät - niin uudet tulevat.
Tämä on vain
erilaisempi tunne, mitä nuorempana oli. Sillä, minulla ei
tainnut olla masennuksen kanssa sitä - että kun siitä alan
puhumaan niin saatan itkeä. Ja nyt kun siitä kirjoitan..
Silmäkulma kostuu.
Tää on aito tunne,
elämää.
Tuossa kuvassa olen
itse lapsena. Siitäkin ajasta on nyt se 30 vuotta.
