Simo Pahulan Nettipäiväkirja, 16 vuosikerta.

Talvi / Kevät 2018

<< Talvi 2017 - kesä 2018 >>

Kotisivuillani tämän nettipäiväkirjan helppo ohjaus,
arkisto, muistot ja suuri tekstiarkisto.
Tämä tiedoksi heille, joka tulivat tälle sivulle nettihaun myötä



Tää o mua

Ja elämä jatkuu

Uusin merkintä

Tämän sivun merkinnät

05.01.2018 - Perjanta, siinä dodi
07.01.2018 - 15000 päivää
15.01.2018 - 15. päivä
30.01.2018 - Kolmaskymmenes päivä hienoa tulevaisuutta
05.03.2018 - Backspace, Enter Delete.. a.
06.03.2018 - Kaksikymmentä vuotta eräästä junamatkastani
04.04.2018 - sataa vettä ja rannikolla salamahavaintoja
25.04.2018 - 15111

Poiminnat / muistot tältä sivuilta

>> Elämänmyöteinen ajatelma

>> mitä 15000 päivää

>> Taas tulevaisuudesta + kelikamerat

>> 20 vuotta Jyväskylän junaturmasta. matkustin tuolloin junilla

05.01.2018
Perjanta, siinä dodi

Minun siis pitäisi kertoa asioita, joita tapahtui ensimmäisenä jouluna ja uudenvuoden aattona isäni kuoleman jälkeen. Kummatkin tapahtumat sattuivat kuukauden sisään. Joulu meni hyvin. Tai niin hyvin mitä tilanteen huomioon ottaen voi ajatella. Teknologia peittää ja auttaa peittämään asiat, joista ehkä pitäisi keskutella.

Samapa se. Isot asiat piiloon kahdella sanalla siis.

Vuosi kaksituhatta ja kahdeksantoista. Tässä vielä on vissiin alle viisitoista päivää vuotta, jotta kuluisi se aika - jonka täytyisi mennä että isäni kuolemasta olisi se täysi vuosi. Kohta se menee ohi ja aika saa puut heräämään uusiin hiirenkorviin, muuttolinnut saapuvat taas laulamaan säveliään uudelleen. Koska käsite aika on niille tuntematon. Niillä ei ole vuosia, päiviä, tunteja tai edes minuutteja tajunnassaan. On vain kesä ja talvi. Yö ja päivä. Miksen voisi olla samaa laatua? Ei tarvitsisi tätä ajatustyötä tehdä.

mutta olen ihminen, jonka rasite on käsitellä kaikki.

Kuusitoista vuotta tätä nettipäiväkirjaa täynnä. Siis kuusitoista vuotta. Tuossa ajassa on jo ehtinyt syntymään ihmisiä, jotka ovat jo - teoriassa - isiä ja äitejä.

Kehitysmaissa.

En tiedä mitä ajatella. Tänään kuten eilen tuli täyteen se 15000 päivää elossa. Tämä ruumis alkaa tuntumaan siltä. Onneksi vielä sormet sohlaavat näppäimistölä suotaen suoraa ajatusta tietokoneelle. Vaikka vasen käteni naksuu koko ajan, oikeastaa kaikki niveleni naksuvat vain kun kääntää tätä ruumista toiseen asentoon.

Oikeastaa toiveena olisi se, että nämä kädet pystyisivät vain tanssimaan näppäimistöllä tulevaisuudessakin, ettei tarvitsisi kirjoittamista lopettaa. uusin teksti on hyvin edistynyt..

En vain tiedä sen johtoideaa - mutta kyllä sen vissiin joskus niiden 100+ rivin sisään sen suollain.

Lopetan tämän merkinnän ajatukseen, että miltähän tuntuisi olla oikeasti onnellinen?



07.01.2018
15000 päivää

Tuossa huomasin, että eräs koodinpätkä sivuillani näytti lukua 15000 .

Kyseessä siis se päivien määrä, kuinka monta päivää olen ollut syntyneenä. Siis elossa tai jotain. Lisää kahvia elimistöön, jotta se vaikuttaisi aivojen kielikeskukseen.

Eli syntymästäni on kulunut 15000 + nämä 3 päivää tänään. Tämän kirjoitushetkellä. Kirjoitushetkellä, jolloin voisi kirjoittamista jatkaa uusimman tekstini muokkaamiseen. Lauserakenteet eivät toimi. Lisää kahvia siis, onneks keitin vahvaa. Kielikeskus saakoo toteuttaa nyt itseään, että minä saisin säkenöivää tekstisinfoniaa aikaan taas, vaikka nyt maailman tilasta suhteeseen niihin viiteentoistatuhanteen päivään.

Elinaikanani.. väritelevisio löi itsensä läpi! Kotitietokoneet tulivat ja VHS voitti betamaxin tallennemarkkinoilla. CD levyt saapuivat, mp3 tekniikkasta spotifyyn ja internettelevisioon. Kaikki nyt tulee tuon puhelinkaapelin välityksellä. Musiikki, televisio ja tiedon valtatie.

10. päivä joulukuuta valikoituina vuosina väliltä 1976 - 2017. Voisin tehdä taasen lyhyelmän ja etsiä wikipediasta yksittäisiä tietoja tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet kyseisenä päivänä. Ihan vain sen takia, että saisin itseni käyntiin.

1976

Tapahtumia, jotka tapahtuvat tuona vuonna ennen syntymääni.

Tanskassa evakoitiin tuhansia ihmisiä hirmumyrskyn tieltä, Tampereella lopetettiin johdinautoliikenne ja Suomen pankki esitteli uuden sadan markan setelin. Länsi-Sahara julistautui itsenäiseksi, Centrum-tavaratalo tuhoutui tulipalossa Lohjalla ja Lapualla räjähti patruunatehdas. Viking 1 ja 2 luotaimet laskeutuivat Mars-planeetalle, Microsoft- niminen pikkuyritys rekistöröitiin Yhdysvalloissa ja Suomessa sattui harvinaisen voimakas maanjäristys.

Kun olin jo syntynyt, niin sattui vielä sinä vuonna seuraavaa:

Helsingissä avattiin taidemuseo.

1979

Tuolta vuodelta on ensimmäisiä muistoja. Auto-onnettomuus Lapin Kolarissa ja aikaisemmalta vuodelta näkymä lastenvaunuista.

Maailmalla tapahtui tuolloin sellaista, että Lieksan kirkko tuhoutui tulipalossa ja Rautavaarallakin kirkko tuhoutui tulipalossa. Tuona vuonna paloivat myös vanhainkoti Raisiossa ja monta kynttilää tuossa tulipalossa kuolleiden vanhusten muistolle.

1981

Lapsuuden mukavat ajat.

Kesäaika otettiin Suomessa käyttöön, Espanjassa yritettiin vallankaappausta ja ydinreaktori tuhottiin Iranissa Israelin toimesta. Isossa Britanniassa mellakoitiin monissa kaupungeissa, poliisi turvautui kyynelkaasuun. MTV aloitti kymmenen uutiset ja yhtye nimeltä Metallica perustettiin.

1986

Koulu oli jo alkanut, ensimmäiset masennuksen oireet koulukiusaamisen vuoksi. Sana "itsemurha" tuli tämän 10 vuotiaan lapsen sanavarastoon. Näin Halleyn komeetan. Tsernobylin ydinvoimala onnettomuus oli se ensimmäinen selvä TV-muisto, Maailmalla sodittiin paljon, aloin pelkäämään tv-uutisia. Näiden asioiden kertaaminen on kaiketi hyvästä.

Kenties noi kolme esille ottamaani vuotta suhteuttavat elämäni ensimmäiset vuodet hyvin yhteen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/1986 olisi käyttämäni tietolähde, tuolla sivulla on linkit vuosikymmeniin, yksittäisiin vuosiin ja silleen. Tietoa listattuna.

Palataan ajassa eteenpäin, tähän vuoteen - jolloin voi sanoa, että vuoteen 2020 on vain kaksi vuotta aikaa. Tulevaisuus tullut tänne. Terminen talvi alkaa eteläsuomessa vasta tällä viikolla. Ensi vuonna saattaa olla ns. tavallinen talvi, mutta se saattaakin olla viimeinen talvi eteläsuomessa vähään aikaan.

 


15.01.2018
15. päivä

Ja jälleen kaiketi haen aivoistani sen muiston, kun ala-asteen opettajallani oli tapana sanoa "NYT eikä 15. päivä!" Joskus hän unohti päivämäärän ja kun sattui olemaan se viidestoista päivä - niin kaiketi se jonkun riemun sai aikaan silloin 1980 luvulla? Olimme lapsia - joten uskoisin vastauksen oleva myöntävä.

Koulu oli Kaipolan ala-aste, edelleen toiminnassa oleva yksikkö. Bussien täytyy nykyään mennä koulun pihaan asti, koska vissiin nykylapset eivät jaksa kävellä sitä n. viiittäkymmentä metriä linja-auto pysäkille. Ja se reitti on ammoisina aikoina suunniteltu lähinnä kevyttä liikennettä varten, mitä se linja-auto yrittää mennä. Kerran pari päivässä.

Linja-autoihin minulla on näyttölippu. Käytän sitä huomenna. Minulla on myös R-kioskin kahvipassi, jolla nyt saisi ilmaisen kahvin vapaa valintaisesta kioskista.

Värinähälytys soi tuossa vähän aikaa sitten. Uusi puhelin on tulossa postissa. Vanha kun on alkanut hidastumaan ja viimein olen kyllästynyt sen huonoon näyttöön. Jatkakoon elämäänsä lamppuna. Olen tässä kun kirjoitan tekstejäni - alkanut käyttämään sitä laitetta valona. Tasapainottelemaan näyttöpäätteen päälle valaisemaan näppäimistöä. Muuten kun kämppä on pimeänä, musiikki soi hiljaa ja toi valoratkaisu on mahtava.

Lisäsyy vaihtoon on se, että viimein tahdon päästä laitteesta eroon - jonka välityksellä kuulin isäni kuolleen. Siitäkin alkaa olemaan kohta se vuosi. Laite saa olla edelleen kyllä käytössä juuri selostamallani tavalla. Valona. Ledi kun ei kuumenna laitetta ja ei vie paljon virtaa. Lisänä sen akussa on vielä alka hyvin varauksenpitokykyä. Eli paremmin sanottuna sen akku kestää vielä kauan.

Uusi puhelin on tällä hetkellä Toijalassa, postin lähetystunnus kertoi niin. Tilasin siihen myös uuden kotelon. Tilaus jäi vähän kesken, mutta onneksi sieltä tuli sähköpostia - että jatka tilaustasi. Eli vissiin keskiviikkoon mennessä tulevat molemmat hankinnat.

Uusi lelu siis.

Muutoin tämä viikko saattaa olla raskasta aikaa. Alkaa pikkuhiljaa mielessä pyörimään mitä oli vuosi sitten. Kattoo tarvitseeko ottaa pari sairaaspäivää loppuviikkoon. Kävisi viimein kirkolla ja kohtaisi surun tunteet taas. Padonnut niitä pois mielestä ja nyt täytynee avata sulut.

Ohessa kuva, se ensimmäinen kerta kun näki auringon isän kuolinpäivän jälkeen. Kaipa tämä pitää vain hoitaa pois. Itseään ei niin tahtoisi murtaa, mutta kaipa sitä ystäviä haalii kasaan - ettei yksinään tartte itseään sitten taas korjata.

Helvetin rankkaa se.


30.01.2018
Kolmaskymmenes päivä hienoa tulevaisuutta

On tulevaisuus, jota me kieli pitkällä odotimme. Viime vuosikin oli niin mahtava, ettei tätä vuotta oikein jaksaisi edes odottaa! Ja sarkasmini paistaa rivien läpi, kuten pikajunan valo sen kiitäessä kohden sua ja sulla raiteiden välissä jalka jumissa. Ei radalle saa mennä käveleen. Mutta kun se oikasee kivasti, ei tartte mennä kahtakymmentä metriä pidempää reittiä. Kielikuva hahmottuu, asettuakseen todellisuuden näkymäksi täällä Jämsässä. Koko kaupunki oikaisee - en minä - pääkadun ylitse, vaikka suojatie olisi vain kymmenen metrin päässä. Mutta kun se oikasee. Mitä vanhat ensin, sitä lapset perässä ja eihän se tuleva onnettomuus vaadi kun yhden lapsen nenä kiinni ruudussa ja yhden nuoren kuskin nenä kiinni ruudussa. Ehkä sen kuolemantapauksen jälkee joku kaide siihen tulee.

Lapsiuhreja täytyy olla nykysuomessa, ennenkun liikennejärjestelyjä muutetaan.

Liikenteestä puheen ollen, miten tämä maa on viime yönsä viettänyt. katsellaan kelikameroita. Leppäjärvi, paikkakunta lapissa, Kautokeinoon johtavan valtatien varrella. Pakkasta -17c. klo 7:25 kamera on kuvannut rekka-auton menemässä kohden Norjaa. Muutoin on ollut hiljaista. Entäs maailman tilanne? Ylen tuoremmat sivu on latautunut selaimeen..

Sikäli outoa, ettei lööpeissä ollut yhtään uutista kuolemaan johtaneista onnettomuuksista tai terrotisti hyökkäyksistä tai sodista. Kyllä niitä on tapahtunut, ei vielä vaan ole uutisiin ehtineet.

Helsinki kuulemma menee tukkoon ensi perjantaina, suurmielenosoituksen tähden. Sikäläinen julkinen liikenne seisoo ja senaatintorilla on suurmielenosoitus sitä aktiivimallia vastaan. Minullekin tuli liitolta tekstiviesti, tuntuu liian suurelta tapahtumalta minulle. Siellä vihaisia ihmisiä, kenties terroriuhkaa ja julkinen liikenne kun on poissa - nii tungosta on. Ehkei siinä omaa paluubussiakaan löytäisi. En mene. Olen asiaa vastaan kyllä, mutta en viihdy tuon kokoluokan massatapahtumissa.

Toivottavasti se hyvin järjestyy, ettei sen suurempaa pahaa tapahdu että kaupunki tukossa joukkoliikenteen ollessa pois pelistä hetken.

Näillä mennään.


05.03.2018
Backspace, Enter Delete..

Mitään ihmeellistä tässä kun ei ollut otsikoksi, niin aloin latelemaan tekstiä - mikä luki näppäimistössä. Ehkä vain lyhyesti voisi kertoa asian ja jättää sen sitten nettiin muhimaan joksikin.

Tässä sain kuulla, että vissiin ei saisi surra liikaa. Poissaoloja on ollut tietenkin tuolta NS töistä. Muka käytän hyväkseni isäni kuolemaa, ettei sinne tarttis mennä. Tämä oli varmaan piiikkiä viime syksyn masennuksen sairaslomasta. Vihaa tietenkin yllä. Mutta se siitä, internet kuitenkin ja silleen.

Jos isä ei olisi kuollut, niin mä olisin lopettanut noi hommat jo viime kesään. Noista vain kärsii. Kaikki. Eipä siitä sen enempää. Sadan päivän kuluttua kuitenkin on jo kesäkuu.

Jos asia ahdistaa koko ajan - asialle täytyy tehdä jotain ja tulen tekemään sille jotain. Että joku luulisi, että käyttäisin vanhempani kuolemaa tekosyynä - ettei tuonne tarttis mennä.

Otettu luokkauksena vastaan. Eipä tässä muuta.


06.03.2018
Kaksikymmentä vuotta eräästä junamatkastani

Tänään tuli täyteen 20 vuotta siitä, kun Jyväskylässä tapahtui juna-onnettomuus. Matkustin juuri tuona päivänä junilla. Opiskelin Järvenpäässä ja toi päivä taisi olla perjantai. Ainakin luullakseni, sillä olin tulossa viikonlopuksi Jämsään. Se oli silloista hienoa elämääni. Tuona, siis varmaankin perjantaina - minulla olisi ollut täysin mahdollista lähteä matkaan aikaisemmalla junayhteydellä. Siis tuntia aikaisemmalla.

Tällöin olisin matkustanut siinä turmajunassa Jämsään saakka. Kenties jutellut ihmisten kanssa, muistanut heidät. En millään muista miksi jäin silloin vielä tunniksi eteläsuomeen. Ehken jaksanut heti lähteä. Ehkä koulun tietokoneluokka veti puoleensa sen verran tai sitten olisiko ollut juna-yhteys hitaampi tai jotain. Ei voi muistaa, mutta todennäköisesti se oli se koulun tietokoneluokka. Kaiketi joku koulutyö.

Tuon aikainen päiväkirja tuolta ajalta oli vain sössötystä rakkaudesta. Lisää vahvuutta siihen faktaan, ettei kakaroilla ole aivoja päässä. Olihan tuolloin ns. kakara. Aivot eivät vielä täysin kehittyneet. Mutta se asia on sivuraide.

Kävin vielä läpi sen aikaiset paperiset päiväkirjat - mutta niissä oli vain todellakin sössötystä rakkaudesta. Oon mäkin ollut hullu joskus.

Se päivä kaksikymmentävuotta sitten. Tuohon aikaan minulla ei vielä ollut matkapuhelinta. Tuolloin oli markkinoilla sellainen liikuteltava puhelinliittymä, pystyi soittamaan omaan laskuunsa kaikista puhelimista. Niin puhelinkopeista kun kaikkialta siis muualtakin. Tartti vain äänitaajuuspuhelimen. Tuohon palveluun sisältyi vastaajakin.

Tampereen asemalla, kun odotin vaihtojunaa - soitin vastaajaani asemalaiturin kolikkopuhelimesta. Toi liittymä kun toimi 0800 alkuisena ilmaisnumerona. Ei tarvinnut korttia tai kolikoita. Siellä oli äitini viesti, siinä meni juna ohi, en kuullut muuta kuin et joku junaonnettomuus oli sattunut. Tai jotain sellaista, äiti kyseli vointia. Sitten se mun juna saapui ja laskin luurin. Nousin junaan.

Vähän ajan kuluttua se juna lähti kohden Jämsää ja sitten Jyväskylää. Muistan elävästi tämän. Vaunussa soi radio, tuli uutiset. Muistan vieläkin miten hiljaisuus laskeutui vaunuun. Tampere jäi taakse. Muistan kanssamatkustajien ilmeitä. Jos uutisen olisi kuullut ennen lähtöä, ehkä olisi vaihtunut linja-autoon.

Kyseinen junavuoro oli siis se heti ensimmäinen Tampereelta Jyväskylään turmajunan jälkeen. Sen junamatkan tulen muistamaan aina. Jotenkin uutinen yhdisti kaikkia ja sääli heitä, jotka jatkoivat Jyväskylään saakka. Jos oikein muistan, niin oli ehditty raivata yksi raide vapaaksi, jota pitkin junat menivät.

Illalla sitten televisiossa näytettiin sisäkuvia samanlaisesta vaunusta, jolla olin silloin matkustanut. Verhot roikkuivat ja penkit roikkuivat seiniksi muuttuneella lattialla.

Siitä kaikesta on nyt siis se 20 vuotta. Kyllin iso asia kun tapahtuu, nii sen tulee muistamaan aika hyvin. Aina.



04.04.2018
sataa vettä ja rannikolla salamahavaintoja

On se hetki keväästä, jolloin kadut ja kävelytiet alkavat olla siinä kunnossa, että niitä pitkin pystyy jopa kävelemään matkoja vailla sitä - talvista helvettiä, että jokaista askeltaan. Keltaisiin kukkiin nimeltä leskenlehdet on kuintenkin vielä alkaa.

Stereoissa soi pitkästä aikaa tälläinen levy cd hyllystä kun Pekka Ruuskan ohrankeltainen kuu. Levy ostettu vuonna 1996 Jyväskylästä. Taidan muistaa tilanteen, tai ainakin sen pysäkin josta nousin silloin linja-autoon. Se oli väinönkadun ja vapaus.. vapaudentien.. öö vapaudenkadun kulmassa.

Ja tämä kadunnimien tökkiminen tulee aiheuttamaan vr:n verkkokaupan käyttämistä - jotta ostaa junaliput välille Jämsä - Jyväskylä. Mutta tuolloin kun ostin tuon levyn - niin satoi lunta. Se luki levyn papereissa.

Musiikki kai sitten vie mut takaisin vuoteen 1996 - jolloin tänä päivänä minulle kuolleen naisen kanssa olimme yhdessä ja sitten mä kertoisin asioita siitä alikulusta ja monesta muusta paikasta Jyväskylässä? Ei kiitos.

Jyväskylä. Saa uuden ratapihan tavarajunien järjestelyyn. Luki liikennevirastaston sivuilta. Aprillipilana heillä tänä vuonna oli se, että mutkat suorksi koko suomen tieverkosta. Viivasuorat tiet..

Jo kolmas kappale tuolta edellämainitulta levyltä. Ei tätä levyä ole laitettu soittimeen kylläkään.. no siitä on kymmenen vuotta aikaa.

Vesisateen ropina peltistä ikkunalautaa vasten. Siellä on viellä lämmöt plussalla. 4.4 on päivämäärä. Voisi siis katsoa menneistyyttä taulukkomuodossa. Kirja on pitkä. Vuodesta 2002 saakka. Saavutus? Katsotaan palat

vuosi ote mitä tusota nyt
04.04.2003 - Puhtaat vihreät lakanat. Eikös se sarja päättynyt itsemurhaan. Ja sitä sitten joku pikkutyttö valitti tekstitelevisiossa että se pelotti kun se mies ampui aivonsa pellolle Kirjoittettu siis jotain pesutuloksesta ja hmm.. cd-data levyt käytävä ehkä läpi.
04.04.2004i - Lisää merkintää olemassaolostani. No tämä on mun elämä..

Mutta saahan hyvää materiaalia teksteihinsä..

Pari vuotta sitten olisin heti sensuroinut tun sensuroittamatta jääneen. Elämää tuokin ja tästä lähtien ihan sama lukeeko se täällä vai ei. Kirjani kertoo mun elämästä ja valitettavasti se aika vaan tapahtui.
04.04.2005 - En ole aikoihin keittänyt teetä.
Sitten tuli jauhelihamurekkeen vuoro olla pala tätä päivää meidän kurkussamme. Kertomus koulupäivästä. Ihan jees. Enkä nyt tänä vuonnakaan 2018 ole aikoihin keittänyt teetä.
04.04.2010 - Näin elokuvan..
Veturimiehet heiluttaa" Kertomus kahden kaverin ystävyydestä 10 vuotiaasta aina aikuisuuteen saakka. Pitää katsoa tuo elokuva tässä uudelleen. Elämä on ja kun sitä on nähty jo kohta 42 vuotta nii se vaa muuttuu.

Elämä vaan menee eteenpäin. Uusinta tekstiäkin pitäisi jatkaa, tehdä se valmiiksi että saisi jotain uutta alkuun.

Stereot yhä toistaa vanhaa levyä, pienitehoinen laser lukee mikroskooppisia kuoppia ja tasaista pintaa ja koko hommaa ohjaa stereon tietokone. Sen pitää antaa ohjauskäskyjä itse levysoittimen moottorille ja etupaneelin näyttöpääteeseen. Vilkuttaa sitä oskullaattoria, vaikkei sitä kukaan katso.

En vain muista tätä musiikkia. Kenties sitä kuunneltiin aika monesti silloin - 12 vuotta sitten. Laskin väärin. Tuostahan on jo 22 vuotta. Tietokoneeni varmisti asian. Tahtoisi tietenin, että siitä lumisateesta ja bussin odotuksesta Jyväskylässä olisi vain se 12 vuotta.

Viimeinen kappale lähti soimaan. Suru väistyy pois. on sen kappaleen nimii "aina suru väistyy pois"

Empä vieläkään ole Jämsän kirkonmäellä käynyt. Aika vissiin auttaa.


25.04.2018
15111

Alkaa olemaan kohta jo taas kesä. Pohjanmaalla on tänään ukkostanut, ensi viikolle on luvassa kenties hellettä.

Luku 15111 (tai kirjaimilla ilmaistuna 'isiii') on se päivien määrä, jonka olen ollut elossa. Juuri toi 'isiii' Kuten numerot voi lukea - oli kaiketi se, miksi tuli mieleen kirjoittaa tätä nyt.

Siellä on vielä purkamattomia tunteita päässäni, olen pitänyt ne siellä taltioituina. On alettava vain käymään niitä läpi hiljakseen. Tosin tässä ei pitkään aikaan ole ollut edes unia, siis sellaisia että isä olisikin vielä elossa. Vuosi sittenhän mä näin painajaisiksi luokittelemiani unia, joissa isä vain tuli takaisin kun oltiin jo saatu elämä jatkumaan.

Tässä tänä vuonna olen nähnyt unia töistä. Kuten esim pullohuoneesta, miten kaikki siellä järjestyi? Miten palautus toimi? Laitteiden raporttejen otto yms.

Toinen oli et olin kuten kahdestaan jonkun toisen kanssa elintarvikemyymälässä, oli hiljainen ilta ja yhtä'äkkiä kauppa oli täynnä asiakkaita. Sitä et miten avaan toisen kassan itselleni, että voin ottaa ostoksia vastaan. Muistin unen jälkeen miten.

*on salassapidettävää tietoa*

Että siis kaipaan oman alani töihin. Tässä vaan on tulossa toi terveystarkistus. Missä kunnossa ruumis on, että pystyykö se enää tekemään sitä työtä. Kovia kysymyksiä.

Pitkästä aikaa olen alkanut työstää sitä mun uusinta. Se on jo 98% valmis. Sitten alkaa uuden tekstin työstö.

Mutta mitä mielessä onkin, niin löysimpä 10 vuotta sitten kirjoittamani ohjeen - joka on päässyt unohtumaan:

Jos kelaa liikaa, voi siima sotkeentua.