26.10.2017
Turmassa pelätään kuolleen ihmisiä

'Ei ehtinyt LIIAN AIKAINEN TALVI (kellotkin vielä käy kesäaikaa) vaikuttaa kuin muutaman tunnin, niin ihmisiä ehti kuolemaan tasoristeysonnettomuudessa Raaseporissa. Jos sade olisi tullut vetenä - olisi ollut parempi näkyvyys. Helsingin Sanomiakaan ei pystytä toimittamaan tänä aamuna huonon sään vuoksi - joten näköislehti on ilmainen tänään. Helsinki kaaoksessa, lukemattomia peltikolareita ympäri suomea. Ja sähköt poikki tuhansilta ihmisiltä . Ja vain pari tuntia tuota valkoista töhnää on ehtinyt tippumaan alas.

Vesisateessa kaikki olisi paremmin tänä aamuna. Vihaan_talvea_piste_fi '

Oli minun tilapäivitys viemäriverkkoon nimeltä facebook tänään. Aivan, ei ehtinyt toi liian aikanen talvi haittavaikuttaa eteläisessä Suomessa kuin muutaman vaivaisen tunnin - ennenkun kaikki meni hajalle. Kuten se - vissiin - kiskobussi. Ihmisiä pelätään kuolleen tuolla - tilannetta seurataan, uutiskuvia tajuntaanne tulee tänään valtamedioissa. Pari hassua hipaisua puhelimesi näytöllä voi antaa sinulle kuvia kuolleista.

Ennen suursäätilan haitallista muutosta, Vantaalla sattui henkilövahinko ja junat ajetaan tapahtumapaikan ohi alennetulla nopeudella. Tilannehuoneen mukaan tämä sattunut puoli yhdentoista aikaa eilen illalla. Helsingin sanomien jakelua haittaa säätila. Internetissä oleva näköislehti tapahtuman takia tänään siis ilmaiseksi luettavissa seuraavan koodin päässä

<a herf="www-hs-fi" Target="facebook_elisemitanettienaamiljardeilleon" linkin teksti </a>

Aivan.. löytyy pientä html - osaamistakin. Pisteet tuossa vaidettu viivoksi, ettei käyttämäni ohjelma tee siitä linkkiä.

Vaan olisikohan siis koodi, joka näyttää kuinka vanhat kotisivut ovat - jotenkin virheellinen vai hävisikö multa kipeytyneen selän takia yksi päivä. Näyttää nyt lukua 6001, joka on kuinka monta päivää vanhat nämä kotisivuni nyt ovat. Tais jäädä päivä välistä.

Tilannehuoneesta löytyy myös yksi eläinonnettomuus Lahdessa. Tai mikä onnettomuus toi nyt on, ehkä hävikkiä saattaa sille marketille syntyä - siitä, että heidän toimitiloissaan lenteli / lentelee yhä kaksi pikkulintua. Pelastuslaitos ei saamieni tietojen mukaan onnistunut saamaan kahta lintua haaviin.

Tipottain tulee lisätietoja siitä junaonnettomuudesta. Yhdellä matkustajalla oli sairaskohtaus onnettomuusjunassa, muttei se johtanut onnettomuuteen. Kertoo digilehti Satakunnan Kansa. Lisätietoja tuli heti tämän kirjoittamishetkellä. Onnettomuudessa kuoli ihmisiä.

Junat korvataan tuolla välillä bussikuljetuksin.

Ulkona siis sataa valkoista ainetta ja tutkan mukaan sitä oksentava sade-alue on jäänyt parkkiin juuri tähän kohtaan suomea. Raja kulkee linjan Kotka - Jyväskylä - Kalajoki länsipuolella.

Kaikissa mainitsemissani paikkakunnissa on tälläkin hetkellä idioottimainen keskustelu käynnissä suomen kesästä ja talvesta, että eipä ollutkaan vähäluminen talvi nyt. Paikkakunnilla on myös pubeja, joista on osa jo avautunut ja sinne on kulkeutunut jo yksinäisiä kiroamaan säätä olut tuoppinsa kanssa.

Minä? No tässä ajassa kun tämän merkinnän ehdin kirjoittaa -niin toi woltaren vorte (tuotteen nimi kirjoitettu väärin tarkoituksella - ei ole mainos) on ehtinyt imeytyä selkään ja kaiketi korjata tilannetta sen verran, että lähden itse bussille.

Mittarini näyttää lämpötilaa -2c ja jäätämisvaroitus on aktivoitunut.

Tämän vuorokauden kylmin lämpötila on -2c, maksimi on ollut + / - 0c

ulkona vallitsee täydellinen värittömyys. Kaikki valon aallonpituudetkin hylkii lunta. Näemme sen värittömänä - valkoisena. Mustassa sentään yhdistyy ihan kaikki värit.

Vielä viimeisimmät tiedot, jotka saatiin tämän kirjoitushetkellä.

Raaseporin junaonnettomuudessa kuolleiden joukossa varusmiehiä.

Ulkona sataa sitä valkoista töhnää.. Ja sinne on lähdettävä. Kesäaika kuluu kituen loppuunsa.

28.10.2017
Nimilaissa säädetään..

"..että lapselle on syntymän jälkeen annettava etunimi, joita saa olla enintään kolme. Yhdysnimi lasketaan yhdeksi nimeksi." Lainaus teoksesta nimeltä Helsingin yliopiston Almanakka 2017.

Tänään siis on nimipäiväni..

28.09.2007 - Lelämää II - 28.10.2003i - Viestitystä - 28.10.2004 - Minun päivänäni - 31.10.2011 - Hyvää tulevaisuutta.

Siinä muutama merkintä menneisyydestä. Viimeisen tähän liitin muista syistä. Kenties siksi, että tänään kysyttiin puhelimitse minulta - että kuinka voin. No se siitä, jätetään se vastaus tuleviin yöllisiin merkintöihin.

On siis nimipäivä. Anteeksi, mutten tajua miksi sitä pitää juhlia? Siis laki on määrännyt, että vanhempiemme on ollut pakko antaa nimi lapselleen. Ja siksi on meillä nimipäivä. Nimihän on vain asia, joka selkeyttää tavottomasti tätä yhteiskuntaa ja ihmisten välistä kanssakäymistä.

Tuntuu vain jotenkin siltä, että se on se ainoa päivä vuodesta, jolloin ihmiset viestittelee minulle. Eipä sillä.. en mä aina jaksa vastailla viesteihin. Kuten tänään. Tahdon käyttää tämän päivän kirjoittamiseen. Ulkona on räntämyrsky.

Aivan. Ennuste meni oikein tuolloin torstaina, jolloin viimeksi kirjoitin tätä kirjaani. Mä liukastuin ja hajotin selkäni taas. Se on nyt paremmassa kunnossa - eilinen oli sairaspäivä. Eli talvi-viha alkaa aina nopeammin joka ikinen vuosi.

Kuten se rautatieonnettomuus Raaseporissa. Osanottoni siitä kuolleiden läheisille. Jos se sade olisi tullut vetenä, niin olisivatko kiskojen kyky hidastaa junaa ollut parempi? Jos ei olisi satanut lainkaan, olisko yhden yksikön kiskobussi ehtinyt pysähtymään ajoissa? Säällä oli merkitystä tapahtumaan.

Surullinen asia.

Tänään.. mainitsemastani Almanakasta, siis sovellusversiosta saa myös kaivettua säähistoriaa.

Tänään maksimi/minimi C-aste on tähän mennessä +0/-1 . Vuonna 16 : +8/+3 . vuonna 15 +3/-5 , 14: +12/+6. 13: +10/+9

ennusteessa valkoista vähentävää säätä tälle vuodelle. JA hyvä niin.

Tänään viimein aloin varmuuskopioimaan tietokoneelleni kasautunutta dataa. Valokuvia, musiikkia ja muuta dataa kuten kotisivut ja muokkauksessa olleet tekstit. Sain 10 gigaa vapaaksi. Vielä eheyttäminen pitäisi suorittaa.

Siis miten menee? Sitä kysyttiin. Tässä oli tuolla ns. duunissa jatkopalaveri, sellainen vähän syvemmältä asioita kaivava juttelu. Selkä pitää tutkituttaa, polvet tähystettettävä ja ne olisivatkin ne helpommat saada kuntoon.

Kyllä siinä yllättävän itkunkin sai aikaan. Isänpäivä on kahden viikon kuluttua.

Yhteenvetona.. Se päivä on ollut minulle jo muutaman vuoden raskas sen takia, että en ole itse päässyt isäksi. Nyt minulla ei ole enää isää. Vai voisiko ne asiat auttaa jotekin toisiaan paranemaan?

Ajattelen liikaa. Mutta ehkä tuossa olisi se pieni palanen paranemista juuri tajuttuna.

01.11.2017
Marraskuu käynnistyi

Jälleen on uusi kuukausi käynnissä. Sen ensimmäinen päivä on ollut.. no keskiviikko. Selkä tänään hyvässä kunnossa, ulkona nyt niin paljon pakkasta, että lisää vain kuusi astetta - ja minulla olisi siellä hengitysvaikeuksia. Kai se sitä elämää on. lääkäriin vaan.

Mutta tämä päivä. Muualla, kuten kelikameroiden kuvista kerrottuna. Tampereella kaksi henkilöautoa on ajanut bussikaistaa pitkin. tuota kaistaa käyttävä ainakin bussit numero 29 ja 20. Minne ne menevät? Keitä oli tänään kyydissä ja oliko linja-autossa tänään tunnelmaa? Kysymykset jäävät ilman vastauksia. Muutama hassu kilometri tuosta kaupungista pohjoiseenpäin, Peltovuomassa. Mies on kävellyt keskellä tietä tänään iltapäivällä puoli kolmen aikaan. Tuolloin siellä on paistanut aurinko ja pakkasta ollut neljä astetta.

Minne oli äijä menossa? Mikä oli matkan määränpää ja onko yksityiskohdat tuosta luettavissa seuraavan viikon iltapäivälehdistä?

Jälleen kasa kysymyksiä, joihin emme saa vastauksia. Tulevaisuus näyttää.

Norjassa on vielä valot päällä, Nuorgamin kelikamera - joka kuvaa Tenojokea - näyttää Norjaan. Tuolla kaukana on tänään päivällä paistanut aurinko. Nuorgamista hypätään se nelinumeroinen kilometrimäärä Hankoon. Jossa kelikameraan on jäänyt jännä kuva. Rekka on ajanut ohi, mutta kamerassa näkyy siitä vain perä. Siis tie näkyy ihan selvästi sen neliön takana. Tai sitten kyseessä on se hetki - kun kelikamerat ovat kuvanneet ufon.

Toisaalta todennäköisin selitys oudolle kuvalle, on kameran ominaisuudet ja rekan nopeus.

Aurinkoista on ollut myös Kotkan suunnalla. Merimaisema näyttää, ettei siellä ole pahemmin edes tuullut keskipäivällä.

Muutama hassu tiekilometri Kotkasta pohjoiseen, Kilpisjärvelläkin on päivällä paistanut aurinko. Mutta illalla on alkanut sataa.

Raippaluodon siltakamerassa näkyy toi tänäällinen täysikuu hyvin. Tai nyt niin hyvin, mitä kameran puutteellinen resolaatio antaa myöten.

Kerta verkkokaapelin kapasitetti antaa siihen tilaisuuden, niin hypätään Raippaluodon sillalta toiselle puolelle planeettaa. Kanadassa paistaa aurinko. Otetaan vielä tälle matkalle yksi kohde. Poistumme siis tältä planeetalta sen kiertoradalle. Avaruusasemalle, jossa astonautti näyttää tekevän avaruuskävelyään, sielläkin paistaa aurinko. JA onneksi laitoin kännykän toistamaan tuota.

Siis ne ovat nyt tällä hetkellä tyynen valtameren yllä, ja se on aika pilvetön. Aurinko siis kiiltää merestä. Se oli minuutti sitten. Nyt ne ovat jo liikkuneet pilvilauttojen päälle.

Mennään vielä kauemmaksi, vielä katsoin kuvan Plutosta. Äärettömän kaukaisesta kohteesta, kauimmaisesta josta ihmiskunta on saanut tarkan kuvan kohtuu läheltä, siten että kamera on sijainnut kohdetta lähellä. Siis avaruuden mittakaavoissa.

Hienoa.

09.11.2017
Child in time - lapsi ajassa. Otos numero 6021

6021 koska se taisi olla - siis vilahtaa tossa etusivulla. Simo Pahulan Kotisivut - ottaisiko näistä joskus lyhenteen SPK käyttöön.. Se taitaa kyllä tarkoittaa muutakin. Sori Google, sinua nyt ei tarvitse. En tarvitse sitä isolla rahalla alas laskettua merikaapelia tai suurella rahalla tehtyjä satelliitteja tämän planeetan kiertoradoilla - saadakseni kenties tietää mitä toi lyhenne ehkä tarkoittaa pikkukylässä USA tai suurkaupunki Brasilia.

Nyt ei ole tarvetta tuolle. Internet toimii kuitenkin, nyt se välittää asuntooni The kilpikonnien happy togetherdia.

Lentokone oli pakotettu tekemään hätälaskun aasian ilmatilassa. Syy: matkapuhelimen sormenjälkitunniste- anturi. Nainen tahtoi miehensä nukkuessa käyttää tätä hyväksi. Hän oli ottanut tajutonta miestään kiinni ja painanut tämän sormea anturia vasten. Saaden tietää että - tää juttu ton kans oli sitten tässä. Todisteet siitä, että mies pettää.

Baby I'm gonna leave you.. Kaunis kappale Led Zeppeliniä. Zeppelin oli lentoalus ja tuossa parisuhteen kaataneessa laitteessa taisi olla Led valo. Yhteenlasku suoritettu. Tuossa lentokoneessa oli myös kotimainen ihminen, siis suomalainen. Joku matkabloggari - joka postituksillaan vissiin tukevoittaa hyvätyksi tulleen tunnettaan. Vaikka se on vain yksi - kenties harhahipaisu - kosketusnäytöllä.

Jos tahtoo tässä maailmantilanteessa lennellä ympäri planeettaa -niin antaa hänen niin tehdä. En tule koskaan olemaan hänen blogistaan kyllin kiinnostunut - että käyttäisin Googlea.

Onkohan maailmassa ihmisiä, jotka muistaisivat ulkoa Googlen tunnuksen kirjainten värit? Kaiketi niissä oli keltainen, vihreä, punainen ja sininen ynnä pari muuta perusväriä. Fakta on, että perusvärejä kyllä on neljä ja sikäli helppoa on ne lajitella.

No milk today, my love is gone away.. tai jotain sinnepäin. Hermans Hermits. - ei maitoa tänään. Biisi synnyinvuosikymmeneltäni, 1970 - luvulta, joten kenties se valkoinen aine ei ole ihan maitoa tarkoittanut.

Valkoinen ei ole minkään muun värin tukea aistihavainto. siitä kaikki valon väriaallonpituuden vain kimpoavat pois - eli se ei ole mikään väri - vaikka harhaoppiset niin tajuavat, koska fysiikan tunnit koulussa olivat tylsiä. Voi voi...

Musta taas on kaikkien värien ylläpitämä näköhavainto - kaikki mahdolliset värit yhdistyvät siinä. Sen värinen on muuten näppäimistönikin.

Solider of fortune. Deep Purple. Hemmetin kaunista musaa ja tosi hyvä, että olen pitänyt näistä biiseistä taukoa. Ne eivät kulu.

Tästä viimeksi mainitusta löytyy netistä musavideo, jossa on hienosti nidottu biisi ja tavallinen naula - yhteen. Että ne toimii.

Edelleenkään ei käyttöä Googlelle.

14944 olisi päivieni numero tänään.

Siis kuinka monta päivää olen ollut elossa. Nelosia aika paljon. Tässä kuitenkaan ole tahtoa selvittää tietokoneeni avulla - että kuinka monta kertaa luku neljä saattaisi viisi numeroisessa luvussa esiintyä.

Päiviä.. vain pari hassua päivää oli tämän kirjoitushetkellä pelättyyn isänpäivään. Se tulee kaikille olemaan se isänpäivä, joka tulee olemaan se ensimmäinen isäsi kuoleman jälkeen. Siis jos suhteet olivat kunnossa ja silleen.

Miksi itse en ole isä ja mitä nyt nämä ajatukset sen suhteen menevät, kun menetin isäni viime tammikuussa. Kohta pahin vuosi täynnä.

Kuinka?

Mä kerron vastaukset kun itsekin ne tiedän.

Tin Soliders - Uriah Heep. Hieno kappale kuunnella tämän merkinnän kirjoittamisen lopettamisen jälkeen.

14.11.2017
Ei se niin paha ollutkaan. Y

Y tarkoittaa yöllistä. Lisätarvenne tohon tulevaan arkistointijärjestelmääni tässä kirjassa.

Ei se niin paha ollutkaan. Puhun siis toissapäiväisesta isänpäivästä. Tai ehkä kenties se saattoi mennä väärin kuitenkin, siis että mä en antanut itselleni tilaisuutta ajatella niitä asioita. Tarkoituksella jätin kirjoittamatta tuntoja siltä päivältä. Tarkoituksella en katsellut vanhoja kuvia. Tarkoituksella mökiltä kotio päästyäni laitoin telkkaan tiedekanavat päälle. Tulevaisuus skenaarioita ja sen sellaista universumista kertovia ohjelmia. Ehkä vain sen takia, ettei tarvitsisi ajatella asioita. Ehkä sen takia, ettei tiedeohjelmissa vahingossakaan ole kohtauksia, jossa käsitellään jollain tasolla isäsuhteita.

Kyllä ne pitää jossain vaiheessa käsitellä tai ainakin antaa itselleen lupa murtua. Sitä vaan ei niin tahtoisi tehdä, henkisesti rankkaa.

Myöskään en ajatellut omia isyystuntojani. Tuplapotti tulossa noissa rankoissa oloissa siis. Hyvähän jossain aina voittaa. Tämä päivä. Pienenä yksityiskohtana kerrottakoon, että päivälaskuri - kuinka monta päivää on syntymästäni - näyttää tänään lukua 14949 . hauska numero. Ei siitä sen enempää

Niitä viime vuosien tähän aikaan kirjoitettuja isänpäivätuntoja:

Isyystuntoja marraskuun alkuun (2015) >> - 24.11.2016 - Enlightment to yöllistä - Marraskuu 2012: Meidän Perhe - artikkeli minusta ilmestyy huomenna >>

Miten.. mitä.. ja kaikki muut kysymyssanat. Että kuinka nyt menee tämä asia minulla? Kenties liian aikaista ajatella koko asiaa.

Eilen iltasanomien lööppiteksti isyydestä.. En mä sitä pystynyt muuta kuin vilkaisemaan. Kertoo jotain.

Uusi aika elämässä ja uusia asioita tulossa elämään. Vähän helpottaa tieto siitä, että paikkakunnan rautatieaseman junalippu - automaatti tulee tulostamaan tässä parin viikon sisään minulle lippuja. Niissä lukee sanat meno, paluu ja Helsinki.

27.11.2017
Sykkivää toimindaa

Sähköledit päälle, kaamosaikana. Atomivoimalat siellä meren rannalla alkanevat taas pumppaamaan virtaa sähkölinjoihin, kuten 1930 luvun animaatioissa hassujen naamojen ilmestyessä muutoin elottomiin esineisiin ja objekteihin. Voimalinja hehkuvat ja kaikkea säestää musiikki. Synthesizer Greatest volume kaksi. Linjat menevät ympäri suomea, jotkut niistä tuovat uusiuituviin energian lähteisiin hurahtaneiden voimalaitosten tuotosta. Varmaan näin on asia Suomen käsivarressa. Toisenlaiset linjat käyttöön, vaalean vihreät valot vilkkuvat valkoisessa laitteessa - internet on täällä.

Käsivarsi, Suomen käsivarsi siis. Kelikamerainformaatiota. Kilpisjärven Alkon pihassa on ollut paloauto parkissa jo pari tuntia. Viinat tulessa? Lämmittäisi sentään ihmisiä tuolla. Sielläpäin pakkasta -23c

Tilannehuone ei kertonut mitään tuollapäin mahdollisesti olleesta tehtävästä. Kaiketi paloauto on siellä vain parkissa. Nourgamissa tällä hetkellä -3c pakkasta, hypättiin tietoverkon siivin siis nopeasti satoja kilometrejä muualle. Ilman sitä, että olisi voinut seurata auton lämpömittarista pakkasen lauhtumista.

Tuolla matkalla ehkä kenties, reittivalinnasta riippuen - olisimme matkanneen Muonion Tapojärven ohitse. Pakkasta neljä astetta. Siitä karttapisteestä pääsisi Google Mapsilla vaikka Vihtiin, jossa tilannehuoneen mukaan oli syttynyt vessassa tulipalo eilen klo 23:00. Tai aikaisemmin. Muoniosta Vihtiin on 1004 kilometriä ja sen ajaisi kahdessatoista tunnissa, tauot mukaan lukien.

Tuolla, lähellä vessapalon paikkakuntaa, Palojärvellä - lämpötila on +4 c ja maa sulana värittömyydestä. Itse tie on märkänä. Sitä reittiä pitkin pääsisi tuolle Prostvikkiin, lähelle Nauvoa - Turun saaristoon siis. Tuolla on matkannut joku avolava-auto klo 11:00 ja 12:00 välisenä aikana. Lämpötila tuolla +5 astetta.

Minne oli paku matkalla? Mikä siis oli matkan määränpää? Mitä radiokanavaa auton ohjaamossa kuunneltiin ja ennenkaikkea.. Minkä ketjun huoltamosta tuota kyseista ajoneuvoa tankataan yleisemmin? Kysymyksiä - joihin ei saa vastauksia koskaan. Kunhan ei mereen ajanut, tie tuolla ihan itämeren rannassa.

Tuosta karttapisteestä taas 1103 kilometriä pohjoiseen, Pokkaan. Jossa kelikamera on onnistunut ikuistamaan kiiluvasilmäisen poron. Tarkoittanee siis vissiin joulupukin apulaisen liittyneen pimeän puolelle, tai sitten kyseessä eläimen silmästä ja kameran käyttämästä valosta johtuva ilmiö.

Jätetään automaattikamerat nappailemaan automaattisesti kuviaan. Vaikka noista pimeyden voimien valtaamista poroista. Kuitenkin mun ja niiden välissä on se 1000 + jotain kilometriä.

11.12.2017
Suomea nähty.

Eppu Normaalilla vai normaaleilla - kumpi saattaa olla se oikea taivutusmuoto yhtyeen nimestä.. Mutta silti, heillä on kappale Helsinki - Tampere - Jyväskylä - Oulu. Viikossa nähty noista kaupungeista 3/4 . Oulu vain jäi näkemättä.

Viime itsenäisyyspäivä oli Suomen sadas. Joten mä päätin lähteä vähän junailemaan Jyväskylään - ihan vain katsoakseni, miten suomi sitä päivää juhlistaa ja miten asia on esillä valtion rautateillä. Ravintolavaunusta sai ilmaista kahvia kohvehdin kera. Jyväskylässä oli valoja ja suomenlippua. Sekä hornettejen ylilentoa. Tuntematon sotilas pyöri televisioissa, myös Harry's pubin isossa ruudussa ja isänmaallinen tunnelma taattu.

Paluumatkalla ravintolavaunussa oli vähän tunnelmaa. Laimeata vain. Enemmän itsenäisyyspäivä näkyi kyllä Jyväskylässä, mitä Jämsässä. Kävin laittamassa pari hautakynttilää veteraanejen muistomerkille ja soitin heille siinä finlandiahymnin kännykästä.

Itsenäisyyspäivä oli siis keskiviikko. Perjantaina mä lähdin sitten taas junalla. Tällä kertaa viimein suuntana oli Helsinki. Pitänyt tänä vuonna siellä käydä - mutta on ollut vähän erilainen vuosi. Matka meni hyvin. Juhlistin matkaa ravintolavaunussa yhdellä olusella. Keskiviikon junassa, itsenäisyyspäivänä heillä oli pelkkiä muovituoppeja. Nyt sain lasituopin. Vähän huono astia juomille 120 km/h liikkuvassa ravintolassa.

Junan vessassa käsienkuivaaja päätti pyörittää kaikki vessapaperit ympäri sitä koppia. Siis siellä oli avaamaton pakkaus paperia ja kun sen sain auki, niin siinä samassa se kuivain lähti käyntiin. Siinä hässäkässä ovikin sitten avautui. Muuta häslinkiä ei matkan aikana tapahtunut.

Loppumatkan istuin paikallani kuunnellen musiikkia. Viereeni istui ulkomaalainen mies. Kulttuurit vähän eroavat kyllä. Siis mun piti jossain vaiheessa käydän vessassa, joten pyydin huonolla englannilla häneltä tilaa päästä hänen ohitsee. Kyllä hän nousi ja tullessani antoi taas tilaa. Emme sitten muuta siinä puhuneet. Kuten Suomessa tehdään. Sitten tämä lähti Riihimäellä pois junasta ja sanoi lähtiessä bye bye.

Siis ei täällä ole tarvetta hyvästellä sen verran vieruskaveria, jonka kanssa on vain pari sanaa tunnin aikana vaihtanut.

Kyllähän tuolla Helsingissä oli taas mukava suunnistaa päärautatieasemalta Kamppiin. Tuttu reitti. Helsingin ruutukaavan tuntee myrskyllä. Kadut, jotka johtaa merelle ovat tuulisia. Tällä kertaa ostin vain kahden päivän näyttökortin. Tarvetta oli vain yhden päivän, mutta varuilta se kannatti ostaa. Jos vaikka se auto - jolla sitten lauantaina liikuttiin, olisikin hyytynyt.

Tällä kertaa menin viimeisen kerran vuorolla 106 Espooseen. Se pitkäänpuhuttu metro on jo käytössä. Perjantaina kaverin kanssa sitä mentiin tutkimaankin. On ne tunnelit aika syvällä. Taidetta näytti olevan kaikilla uusilla asemilla. 76 metriä pitkät liukuportaat olivat mulle liikaa, joten mentiin hissillä eräällä asemalla. Olikohan Lehtisaari. Kaverille - joka suurimman osan elämäänsä tuollapäin asunut - oli uutta se, että se hissi lähtikin vinottain nousemaan. Itse olin kokenut sellaisen hissin vuosia sitten kun toisen kaverin kanssa sitä kehärataa mentiin katsastamaan.

Hienoja paikkoja. Muttei siellä metrossa näkynyt vessoja olevan. Siitä piti tulla automaattimetro - muttei sitten tullutkaan. Ja tuon sotkun jälkeen metro ei itään kasva metrilläkään. Niin kuulemma on Vantaan kaupunki päättänyt.

Lauantaina käytiin sitten klo 22:30 eräässä prismassa - kerta ne siellä nyt joulun alla ovat auki sen 24/7 Tuohon aikaan olivat eräät vanhemmat ottaneet väsymystä itkevän vauvansa mukaan kauppaan. Elämä kun alkaa olemaan sitä 24/7 - niin osaa se sitten olla.

Lauantaina myös juhlittiin mun syntymäpäivääni.

Sunnuntaina siitä sitten lähdettiin Espoon kautta Helsinkiin. Päärautatieasemalla juhlistin päivääni minuuttibaarissa. Pieni nelonen, 3,80e Maksu lompakossa olleilla kahdella kahden euron kolikoilla - jotta pääsisin kolikoista eroon. No jäi se 0,20 centtinen. Laitoin sen pelikoneeseen, valitsin sen joulupeli Tonttulan ja ...

No se kone antoi heti 20e ja kolikkoina. Onneksi sen rahanvaihdon pääs hoitamaan siinäkin paikassa.kolikot seteliksi. Join juomani loppuun ja ajattelin kokeilla onnea aseman RAY:n pelikioskissa. Kahdella eurolla tuli 14e

Lopetin onneni härnäämisen ja olin hyvilläni. Junan lähtöön oli aikaa vielä tunti, joten nautin vain siitä ihmisvilinästä ja itse asemarakennuksesta. Hieno paikka.

Junan lähtöaika alkoi koittamaan. Lähtisi raiteelta 10 , odotin sen raiteen näytön edessä tietoja - sillä sillä raiteelle oli pysähtynyt pendolino turusta. Eli lähtöraide vaihtuisi joksikin. kymmenen minuuttia ennen junan lähtöä, raidenäyttö heräsi eloon sanoen , että juna jyväskylään lähteekin raiteelta 4

Ehdinhän minä nyt sinne, ei paljon kannettavaa - mutta eipä kaikki niin nopeasti liiku. Selvitin vain itseni siinä miljoonakaupungissa oikeaan junaan ja istumapaikalleni. Huomasin tehneeni pienen virheen paikkalippua valitessani - muttei sinne ravintolavaunuun nyt aina ole pakkoa mennä. Siis kyseinen vaunu oli nro 3 ja mulla paikka vaunussa 6

Toisaalta se vaunu kuusi oli Jämsään tultaessa se viimeinen vaunu, joten ei tarvinnu kävellä kokonaan sitä jäistä asemalaituria.

Viereen ei tullut ketään istumaan, sai siis olla mukavemmin. Kännykkä viihdekäytöllä ja laturissa kiinni. Satuin löytämään hienon levynkin spotifystä. Timo rautiaisen - Lauluja Suomesta. Kirpoitti kirjoittamaan mukana olleeseen junavihkooni muutaman lauseen ja teksti-idean. Aina mulla on se vihko tai kirja mukanani. Olen huomannut, että junissa tulee asioita hyvin mieleen.

Kuten tälläinen lause

"Nautittava tuntemattomien ihmisten kera - Helsinki - Tampere - Jyväskylä - Oulu. "

Kuuntelimme tuolla matkalla aika paljon eppu normaalia.

Tulihan tässä sitten matkusteltua ja nähtyä maailmaa. On se suomi muuttunut. Uusia matkoja tässä sitten suunnittelemaan. Sitä raideliikennettä tulee olemaan elämässäni myös tulevaisuudessa.

18.12.2017
Unikuvausta

Siis ihan jännin uni hyvin pitkään aikaan ja asiat sellaisia, joita en ole millään tajunnan tasolla käsitelly päässäni.

Siis näin unta, että olin menossa naimisiin. Jätin tulematta alttarille, muttei kukaan soitellut perään. Lisäksi tietenkin unessa oli paljon raideliikennettä ja paikkakunta, jossa kaikki tapahtui oli joku outo kooste Kaipolaa, Jämsää, Rovaniemeä ja kenties Tamperetta. Kenen kanssa olin muka menossa naimisiin, oli tietty se kirsi. Hyvin pitkään aikaan hänestä en ole ajatellut yhtään mitään taikka sitten edes osunut samaan aikaan kauppaan. Onneksi jotain järkeä on siihenkin yksilöön tullut ajan saatossa, ettei ole tullut kertomaan surunvalittelujaan mulle.

Pienistä vihan tunteista viis, se homma on loppu viimein. Kauan siihen kestikin ja tämä ajatus alkaa siis osumaan niihin syihin, miksi alitajuntani heitti minulle tuollaisen unen. Vuosikausia kun on ollut ihmissuhdehelvettiä, niin jotain rippeitä alitajuntaan siitä tietty jää. Surullista, mutta se on vain elämää.

Unessa liikuin siis oudoilla busseilla ja junilla, kiskoja oli vedetty kaikkialle ja ei minnekkään. Vaikka uni oli sellainen tapahtumarikas, niin isäni ei ollut siinä mukana. Yli siis alkaa pääsemään. Vielä se kirkonmäki pitäis kokea uudelleen. Vaikka sitten nyt talvella. Silloinkin oli talvi, kun se Jämsän kirkkorakennus alkoi näyttelemään elämässäni uutta osaa. Isän muistotilaisuus, hautajaiset ilman hautaa. Elämänsä autoja ajanut pääsi viimeiselle automatkalleen, isä lastattiin ruumisautoon.

Mutta unissani siis isä ei ole saanut mitään suurta osaa. Kyllä niitä unia vielä tulee. Tämä on kuulemma vuosia kestävä prosessi.

Ja se on sen kokoluokan ajatustehtävä, että vanhat paskat jää sen jalkoihin. Ehkä toi uni oli sitäkin, hyvästijättöä niistä.