Simo Pahulan nettipäiväkirja
Talvi 2016/17

<< Syksy 2016 - Kevät 2017 >>

Tammikuu 21. päivä vuonna 2017 - elämä muuttui.

Isäni kuoli

Tää _o_mua

Suomi täyttää
100 vuotta
tänä vuonna.

Olisi se
juhlavuosi saanut
paremminkin alkaa.

Tätä nettipäiväkirjaa ylläpidetty
09.05.2002 alkaen

Tää on osa
suurempaa kokonaisuutta:
Kotisivuni

Kotisivuillani tämän nettipäiväkirjan helppo ohjaus,
arkisto, muistot ja suuri tekstiarkisto.
Tämä tiedoksi heille, joka tulivat tälle sivulle nettihaun myötä


Kirjoitan, siis olen.
Tutustu
tekstiarkistoonikin.
Myös
kuvablogini on
tutustumisen arvoinen paikka


Tämän sivun merkinnät

03.11.2016 - Lihaskipuihin
16.11.2016 - Joka olisi kuten päivämäärä 161116 - yöllistä
20.11.2016 - Yöllistä, osa tarkoittaa palasta jostakin
24.11.2016 - Enlightment to yöllistä
10.12.2016 - 40 v - yölliseen menee
10.12.2016i - pirun miatoa
15.12.2016 - Täytyisi kai siis kirjoittaa
06.01.2017 - Uuden vuoden ensimmäinen.
08.01.2017 - Tuhto tapaa palaa

--------- Uusi aika elämässä ----------------

24.01.2017 - Minulla ei enää ole isää
26.01.2017 - Puhe kirjoitettu
31.01.2017 - Tammikuun lopun yöllinen
01.02.2017 - Ensimmäinen helmikuuta
08.02.2017 - tyhjää oloa
20.02.2017 - Isojen asioiden jälkeen.
28.02.2017 - Arkea vain..

Poiminnat / muistot

>> Helvetin talvi alkoi taas
>> Yöllistä pohdintaa hyvästä elämästä
>> Yöllisiä ajatuksia. siitä isyysasiasta.
>> Ajatuksia henkilön täyttäessä 40 vuotta
>> suuri syntymäpäivä kollaasi
>> Syntymäpäiväkertomus
>> Ensimmäinen vuonna 17, uusivuosi, maailman tila

----------------------------------
>> Isä kuoli
>> Mitä tapahtui päivänä, jolloin tämä mies jäi ilman isää
>> shokkitilaa. kirjoitin muistopuheen
>> Raskas päätös. Näin ensimmäisen kerran kuolleen ihmisen - isäni
>> Linja-autoilua, tunteita ja ajatuksia
>> Hautajaisten jälkeen. Tein ison asian - pidin puheeni.

03.11.2016
Lihaskipuihin

On siis se aika vuodesta, jolloin ne ensimmäiset valkoiset eritteet tulevat pilvistä alas. Ja peltikolareiden kausi on avattu, musta jää vie henkiä. Jossain päin Suomea niin jo ehti tulla. Eli tämä on aika, josta jostain ihmeen syystä ihmiset tykkäävät: Talvi. Lunta sataa, se sen eritteen hyväksytty nimetys on. Se on vanhaa kusta, niin sanoo veden kiertokulku.

Kärkkäitä sanoja vuodenajasta, joka viimeksi täällä meitä rasittaessaan - aiheutti minulle pakkas-astman. Saa nähdä, että koska tulevat ne ajat - jolloin ulkona en pysty hengittämään. Ilman lääkkeitä kun on saanut hengittää jo monta kuukautta - niin taas tämä kuoleman valtakunta alkaa tulemaan päälle.

Onko toi asia siis jo purettu systeemistäni? Taitaa olla tällä kertaa.

Jalkani ja käsivarteni ovat olleet pari päivää kipeät, lihakset jumissa. Autoin ystävää viime tiistaina muutossa. Pakattiin vuokrattu pakettiauto täyteen, ajettiin Jyväskylään, tultiin takaisin Jämsään, pakattiin auto, mentiin taas Jyväskylään ja taas Jämsään. Ja muuta raideliikennettä ei tuossa välillä näkynyt, mitä jostain syystä Markkulan sillalle eksynyt kiskobussi.

Kyseinen silta on siis se pitkä rautatiesilta, joka ylittää valtatien tuolla välillä.

Sen sillan alta pitäisi kohta jonkun kaataa ainakin yksi kuusi. Latva alkaa kohta kostekettamaan siltaa.

Keskiviikko meni sairaspäiväksi, tänään yritin lähteä sinne ""töihin"" , mutta suunnitelmat vaihtuivat. Soitto sinne ja kaupan kautta kotiin ja Voltaren fortea jalkoihin. Kerta totesin sen olevan ihmeaine lihasjuttuihin. Huomenna perjantai ja sitten kaksi pyhäpäivää. Ne ovat pyhäinpäivä tai siis halloween, kekri - mitä nyt kukin tahtoo viettää.

Eipä tässä sitten paljolti muuta.

Kuin että jo pari kuukautta on Grönlanti näyttänyt huonolta lämpötilakartoissa. Täsmennys tuohon: Foreca julkaisee netissä kuukauden lämpötilaennustekarttoja. Alueena Eurooppa. Tumma punainen on väri, jolla siinä merkitään alueet, joilla on epätavallisen lämmintä. Pari kuukautta kartoissa koko Grölanti on hohtanut tummanpunaista. Jää sulaa ja tukkii merivirran, joka tuo pohjoiseurooppaan lämmintä säätä.

Mutta sehän oli ennustettu tapahtuma. Sillä välin kun Grölannin jäätiköt virtaavat tukkimaan Golf-virran ja nostamaan merien pintoja, niin voimme seurata televisiosta äijää, joka riisuu vaatteensa pois ja suorassa lähetyksessä koko Suomelle - alkaa kierimään mämmissä. Eli viihdettä. Koska viihde on mukavempaa ajanvietettä kun se - että ilmastonmuutosta alettaisiin pitämään oikeana uhkana.

 



16.11.2016
Joka olisi kuten päivämäärä 161116 - yöllistä

On yö, kaupunki hiljainen. Asioista sen enemmän antamatta yksityiskohtia - sanotaan että taas autoin ystävää. Miltä tuntui olisi kai se käsiteltävä tieto jota pitäsi nyt kuten käsitellä. Silmieni ollessa kiinni, täysi aivoteho on aktivoitu. siis sitä vain taas auttoi ystävää. Tuntuu kyllä hienolta ja miksi ei tuntuisi? Mähän kuitenkin olen ihminen joka tahtoo tehdä hyvää. Vaikkei tämä saatanan elämä ole aina sitä minulle.

Kohta 10 vuotta pappani kuolemasta. 2008 - 2016 = 8 vuotta. kai. En nyt ala käyttämään tietokoneeni laskutehoa tuohon laskutoimitukseen. Mutta ideana on se, että kuinka se vain katoaa, siis se - että läheisen kuolema vain jää taakse.

Minulla oli tapana... tässä kaupungissa, yhdessä sen puistossa on muistomerkki talvisodassa kaatuneille. Vein pappani kuolemavuodesta lähtien sille aina isänpäivänä hautakynttilän palamaan - kunnioituksesta sotaveteraaneja kohtaan. Vuonna 2011 kai mä sen vielä tein, vuonna 2014 en enää.

Miksi?

On yksinäinen kysymys omalla rivilään.. Isänpäivä alkoi tuossa välissä tarkoittamaan jotain muuta. OMIA isyystuntojani. joo joo.. koko suomen levikissä ollut lehti, jossa kuvani oli ja se teksti myös. Google haku nimelläni tuo sen näytölle taas. ja taas.

Meidän perhe - artikkeli "Kumpa joku kutsuisi isäksi" tai jotain sinne päin. Tämän vuoden isänpäivä.

Minä yritin olla ilman niitä tunteita, kuten tukahduttaa ne taas jonnekin pois tajunnasta. Mutta kuitenkin se, että jos mä tiedostan tahtovani olla murtumatta tuona kyseisenä päivänä, niin sehän tarkoittaa vain kuten pakenemista.

Kyllä se vieläkin tuntuu pahalta, ettei ole isä. En mä tässä sitä ala valehtelemaan. Olisipa isähahmo edes jollekin lapselle. Alkaa pikkuhiljaa muuttumaan ajatukset.

Alunperinhän se oli, että jos sais omia lapsia, niin niiden kanssa voisi olla niille isä, mies, ihminen Mutta.. "Mutta" on tässä vaiheessa ihan helvetin suuri sana.

Ehkäpä nämä sekavaiset ajatukset vain tarkoittavat sitä, että minusta olisi todella kivaa kasvattaa jostakin vauvasta kunnon ihminen. Enhän mä kai muuta toivoisi.

Myös olen hyvä ystävä. - Niille, jotka antavat ymmärtää olevansa hyviä ihmisiä. Voin lähteä yöhön etsimään kaveria, jos on sovittu että 'laita viestiä, kun oot päässy kotia'

Säästä riippumatta kyllä lähtisin. ulkona nyt on lumimyrsky, muttei se haittaisi vaikka vihaankin talvea.

Ei tartte lähteä yöhön, jonka olisin tehnyt - viesti tuli. Ystävä päässyt kotionsa takaisin turvallisesti. Huomenna hän taas on rakastava isä omille lapsilleen.

On todella hienoa olla hänen paras ystävänsä.


20.11.2016
Yöllistä, osa tarkoittaa palasta jostakin

The pain is a shapeles

Kuuluu tämän musiikkiesityksen nimi olevan, joka nyt soi korvissa kenties syövän riskiä nostavan bluethoot-tekniikan siivuttamana - mutta hei.. tekniikka. mehän rakastamme sitä, vaikka ehkä kenties se saattaa lopulta tappaa meidät. Ennen kun asiaani pääsen, niin heitetään hauska fakta ihmiskunnan teknologian tasosta vuonna 2016.

Jos nyt havaittaisiin suuri komeetta, joka on törmäyskurssilla maapallon kanssa ja törmäykseen olisi 10 vuotta aikaa - maailmanloppu tulisi. Rivienvälilaskutoimitus: 1+2+3+4=10

Minulta kysyttiin tuossa lähiaikoina, että olenko masentunut? Vastaukseni tuolloin oli, etten ole. Vaan olisiko kyseessä kuitenkin se - että olen ollut masentunut jo liian kauan aikaa - jotta siitä tunteesta on tullut vakio. Olisinko vain sopeutunut jo ajatuksiin, joita en ole käsitellyt sanallisessa muodossa? Entä jos tämä nykytilanne on tehnyt sen, että olen vain mukana elämässä - siitä sen enempää ajattelematta?

Kenties tarvitsen vaihtelua, edes pientä sellaista. Kai se on päätös sitten, että varaan junaliput taas Helsinkiin. Suomi 100 vuotta juhlavuoden avajaisiin.

Helsinkiin.. Sinne olen tehnyt jo monta matkaa. Minä, joka joskus pelkäsi kuten Jämsän keskustaajamaa. Elämä kehittää minua koko ajan, mutta se myös rankaisee.

Ei toimi mykkäkoulu exän kanssa, ei mene viesti perille - että älä saatanassa enää mua morjesta. Täytyy kyllästyneenä viimein siihen tilanteeseen - alkaa käyttämään sanoja. Ei kai ole muuta ratkaisua sen asian suhteen.

Ei sen asian nyt enää pitäisi haitata, mutta se vain haittaa. Onneksi kaupungissa on rautatieasema.

Tänään on se päivä elämässäni, kun ikävuoteen 40 on jäljellä vain 20 päivää ja sattuu vielä päivämäärä olemaan 20. päivä.

Elämä vain jatkuu eteenpäin. Teen ratkaisuja tässä loppuvuodesta.

En todellakaan ole tyytyväinen nykytilaan.


24.11.2016
Enlightment to yöllistä

Taas yöllistä. ja ehkä aiheesta. Oli surullinen olo viimeisen päivän ajan. Se vain tuli unestani, jonka näin. Olin siinä tullut isäksi. Hyvin todentuntuinen uni. Että kiitos aivot siitä - rankaisen teitä alkoholilla ens viikonloppuna. Oli helvetin hienoa, minulla oli poika joka unen eri vaiheissa oli eri ikäinen. Arvosti isäänsä, minua. Taistelin tänään murtumisen tunnetta vastaan. Onnistuin siinä, mutta se on vain rantahiekkaan piirretty viiva - ennen seuraavaa valtameren aaltoa.

Eli.. on ne tunteet vielä tuolla sisälläni ja tietenkin minä pelkään antaa niille mahdollisuuden tulla pintaan. Murtuminen näiden asioiden takia on hyvin raskasta niin henkisesti, kuten fyysisesti. Viime isänpäivän mä onnistuin olemaan ilman tätä tunnetta.

Isänpäivä, päivä vuodesta - joka on saanut uuden merkityksen minulle ajan kuluessa. Ennen se ole se päivä, jolloin mentiin katsomaan pappaa. Sitten hän kuoli. Sen jälkeen pari vuotta isänpäivä oli raskas siitä syystä, että pidin papan kuolemaa vahvasti esillä mielessäni. kunnioituksesta.

Sitten kun vierähti vuosia eteenpäin, niin kyseinen päivä alkoi tarkoittamaan sitä päivää - jolloin saatan murtua siihen ajatukseen / elämäntilaan - etten ole päässyt isäksi.

Se asia on ollut tässä elämän myrskyssä minulle täysi yllätys. Että minä tunnen nämä tunteet niin vahvasti. ja nyt ne sitten alkavat tulla päälle. Onneksi osaan krijoittaa silmät kiinni, silä tuottamani teksti alkaa tällä hetkellä sumentua. Kyyneleen alle. .

Surullinen olo. Tietenkin. Olisi helvetin hienoa olla isä, miehen malli jollekin uudelle ihmiselle. Kasvattaa siitä kunnon mies.

tietenkin tässä yhteydessä valitsin oman sukupuoleni. Kaiketi jokainen mies, joka tahtoo isäksi - haluaisi lapsen olevan poika. Tyttäressä olisi haastetta ja tätä lausetta kirjoittaessani tunsin täydellisesti jotain ihan uutta:

Voisin ehkä tykätä kasvattaa myös tyttöä. Se olisi haastavampaa.

Ehkä mä vaan tahdon olla hyvä ihminen. Ja kenties olenkin.

Mutta vau mikä uni. Kenties alitajunta tahtoo antaa minulle edes joskus onnellisia hetkiä. Mutta tämä päivä..

Ehkä minun pitää vain itkeä tämä olo pois. Ei se varmaan muutoin lähde.

Katsoo nyt miten olo tästä kehittyy.



v*ttu mut päivämäärä olis

10.12.2016
40 v - yölliseen menee

Täytän tänään neljäkymmentä (40) vuotta.

Ei näin pitänyt tapahtua. Minunhan piti lopettaa itseni ennen kuin täytän 18 vuotta - joten mikä meni vikaa? Ehkä se että minussa kuitenkin oli sitä saatanan elämänhalua. Kaivata lisää tätä helvetin hienoa tulevaisuutta. Vihainen? En mä haluaisi olla. jätetään siis voimasanat pois.

Musiikkivalintana totalselfhadred -totalselfhadrer albumi. kännykkä, älykännykkä lentokonelissa toistaa. Yhteys internettiin muodostettu, josta googlehaku minun nimelläni löytää artikkelin " kumpa joku kutsuisi isäksi " Sattuu.. Kyynelkanavat aktivoituvat, mutta onneksi aivoni osaavat yhä kirjoittaa ilman näköaistia.

Aika kai parantaa haavat, tai sitten avaa niitä lisää moottorisahalla paloitellen. Ehkä kenties jossain vaiheessa tämän miehen ajatukset muuttuvat siten, että jos vain olisi isähahmo jollekin lapselle. Eihän sen kai oma tarvitse olla. kunhan löytäisi viimein tarkoituksen tälle elämälleen.

kunhan viimein löytäisi tarkoituksen tälle elämälleen. Minun tarkoitukseni olisi auttaa uusi ihminen elämänsä alkuun, opettaa sille mitä miehenä oleminen tarkoittaa. tämä tietenkin viittaa siihen - että tahtoisin pojan. Josta sitten kasvattaa mies. Näyttö tällä hetkellä on vain sumua kyynelten läpi. Hyvä että osaa kirjoittaa koneella. vitun hieno taito..

Tänään - kyllä tänäänkin on ehtinyt tapahtua asioita. näin parhaan ystäväni. Vuorokauden vaihtuessa olimme Jämsän vitikkalan sillalla. sillä samalla, josta minun piti hirttäytyä kun olin alle viisitoista vanha.

Eli kuten kuolla. Silti täällä ollaan yhä.

Naru tietenkin olisi katkennut ja oli kylmä vuodenaika. Minut olisi varmaan sitten jossain vaiheessa naarattu joesta ylös ja pitäjä olisi ollut järkyttynyt vähän aikaa - kunnes joku muu asia olisi tapahtunut.

mä kasvoin pojasta mieheksi, lapsesta aikuiseksi junissa. Näin tapahtui. Rautatiet ovat siksi minulle tärkeitä. Kerronta tässä vaiheessa alkaa siis siirtymään nykyhetkeen. Ensi viikolla on haettava junaliput Helsinkiin Jämsän rautatieaseman automaatista. Helsinkin. meen sinne.

Mä joka joskus pelkäsi kuten Jämsää. Sitten elämään astui mukaan Jyväskylä, Tampere ja Järvenpää. Helsinki.

Olenko parantanut nyt itseni? Oli ajatuksena etsiä muita ihmisiä tänä yönä auttamaan ikäkriisissäni. Oli se itsemurha tietenkin mielessä ihan tänään, muutaman tunti sitten - mutta se taisi olla vain hetken ikäpaniikkia.

Kaikki hyvin nyt.

Perkele. jos mä oon tälläisen elämän jaksanut tappamatta itseäni - niin kyllä se vaan jatkuu samoissa linjoissa. Elämä vain antaa lisää selvittäviä juttuja eteen. Kai mä niistäkin selviän.

 


 

10.12.2016i
pirun miatoa

Soittolista PC:ltä, cmx soimassa, winampin skin old theme. Windowsin teemaksi asetettu Windows98 standart. Kaipuuta entiseen. Enää kysymys tunneista, koska tulee virallisesti heitettyä jäähyväiset kolmekymppisille.

neljä tuntia taajamanopeuksiin. 40 vuotta siis tulee täyteen tänään. Fakta. Ja toinen fakta on se, että juomat tapauksen kunniaksi ovat kylmässä. Tahtoo kännit vai sitten ei.

Aika siis selvittää ajatukset katsomalla syntymäpäiviä viime kymmen vuoden ajalta.

Ultimate kolektio synttärimerkinöistä koko tämän olemassaolon ajalta.

2015 15.12.2015 - päivämäärän 151215 loppumetrit
 
2014 13.12.2014 - Tinasotilas hukkumassa kahviin.
38 v
2013 18.12.2013 - update
 
2012 11.12.2012 - 36
36 v
2011 10.12.2011 - Täytän tänään 35 vuotta.
 
2010 10.12.2010 - Syntymäpäivänä
34 v
2009 18.12.2009 - Uudelleen
 
2008 12.-jouluk-2008 09:20 pm - sananen
32 v
2007 10.12.2007 - Syntymäni muistopäivä.
 
2006 06.12.2006 - Lukuarvoista ajatustulvaa 30 v - Hienohko kokoelma ajatuksia kun alkoi toi ikävuosi 30 olemaan lähellä.
2005 10.12.2005 - Syntymäpäivätunnelmia.
 
2004 10.12.2004i - Nyt - illalla. mielenkiintoinen, tapahtumarikas syntymäpäivä.
28 v
2003 12.12.2003 - Hänellä ei ollut matkatavaroita
 
2002
09.12.2002 - Syntymäpäivän aattona
26 v

Kai sitten tämä päivä pitää aloittaa.

*kaljatölkin sihahdus*


 

15.12.2016
Täytyisi kai siis kirjoittaa

Syntymäpäivä oli tuossa. Se hetki, jolloin tuli se 40v täyteen? klo 15:12 Ajattelin olla silloin rautatieasemalla, koska rautatiet aikoinaan kasvattivat mut aikuiseksi kun piti itse huolehtia matkoistaan ja kaikesta. Se ensimmäinen Järvenpään aika 1996 - 1998

Mutta sitten ajattelin sitä paikkaa joka on eniten muovannut kulunutta kymmentä vuotta elämässäni. Menin siis klo 14:58 kauppaan, S-market Jämsään. Kaiketi se oli hyvä valinta. Muovasi elämää kyllä, ammatinvalinta myyjä.

Vielä sattui siellä olemaan töissä henkilö, jota kiitin taas. Oli otettu sanoistani. Ostin vain pari tarjous CR2025 paristoa ja kaksi banaania nälkään. Sen jälkeen lähdin kohden sitä rautatieasemaa.

Olin päättänyt käydä siellä tuona päivänä, vaikkei minulla olisi ollut asiaa sinne. Hain junaliput ja sattui olemaan myös rautatieliikennettä paikalla. Tavarajuna meni, sitten siihen pysähtyi dieselveturi. Sellainen tuottaa kyllä paljon savua. Kyllähän mä junia rakastan, mutta naputtele sitä junamaattia dieselkatkussa. Kuviakin tuli otettua.

Menin siitä sitten R-kioskiin. Minulla oli se kahvipassi, jossa oli ilmaisen kahvin paikka. Sain myös santsikupin syntymäpäivän kunniaksi. Näytin itse kyllä papereita myyjälle, ettei siinä nyt huijata.

Kävin siitä sitten viihderavintola olohuoneessa. Siitä taisin siirtyä pubiin. Sitten alkaa muistikuvat sumentua kyllä..

Kotona mä söin ostamani pitsan, joten kaiketi sitä kaupassa tuli käytyä. Juomaa oli täällä kotona kyllä, illaksi oli tapaaminen kavereiden kanssa sovittu. Pelasin koneella ja sit siirryin katsomaan failarmyn videoita televisiosta.

Jossain vaiheessa iltaa mä siirryin sitten kaverin kämpille, mutta mihinkä niistä - on hämärän peitossa. Tai sitten käytän tässä kirjoittajan vapautta olla kertomatta.

Sain lahjan, joka oli ajateltu juuri mua varten.

All inclusive lahjakortti Haapamäen höyryveturipuistoon ensi kesäksi! Siellä on sen puiston lisäksi majoitusta ja ravintola. Tosin kortti kyllä sisältää juomat ja ruoat - mutta kyllä taitaa käydä niin, että se ravintola jäänee toissijakseksi. Kyllä se ratapiha vissiin siellä sitten on se paikka!

Tässä mä muuten bongasin taas kiskobussin ohittamassa Jämsän asemaa, kun linja-auto kiersi sen kautta. käyttävät vissiin joskus tuota rataa oikoratana, jos kalustoa tarttee Jyväskylään, josta se lähtee kohden Keuruuta.


06.01.2017
Uuden vuoden ensimmäinen.

Tämä on Suomi 100 vuotta juhlavuosi. En ollut uutenavuotena Helsingissä, vaikka piti. Tulin kipeäksi ja kuumettakin oli, uutisista luin, että pääkaupunkiseudulla on ärhäkkä influenssavirus liikkeellä - joten päätin sitten jäädä keskisuomeen ja perua matkan. Olin sitten uudenvuoden pitkästä aikaa mökillä.

Aattona taivas yllätti auringonlaskun aikaan. Pilvet värittyivät sellaiseen väriloistoon, jota en ole kyllä koskaan ennen nähnyt. Hienoa oli, harmi vain että pokkari on edelleen rikki - mutta kyllä tuolla digikamera löytyi.

Tuossa kuva siitä. Hätäsesti pokkarin asetuksia vääntämällä sai kohtuullisen otoksen aikaan. Mutta toi ei mitenkään tietenkään vedä vertoja aidolle kokemukselle - joka pysyy kyllä mielessä aina.

Samanlainen valokuvamuisto, kuten toissakesänä kun soutelin illansuussa saareen istumaan kiville katsomaan mahtavaa auringonlaskua. ei ollut tekniikkaa mukana, joten ei kuvaa saanut muualle talteen kun aivoihini.

suljen silmäni ja .. vau. tämä muisto ei ole haalistunut. Ikävä kesää tulee kylläkin.

Kuvanmuokkauksessa käytin ensimmäisen kerran, kotisivuja tehdessäni, kännykkää. Onhan jo vuosi 2017 ja maailman asiat päin helvettiä.

Joku ihmeen pelle aloittelee yhdysvaltain pressana, Suomessa - kuten juhlavuoden kunniaksi - päättäjät haluavat autoihin mustan laatikon, joka tutkii miten autolla ajetaan ja sitä mukaa laskutetaan. Että käyttäkää joukkoliikennettä! Ihan hyvä kaupunkeihin, mutta entäs maaseutu ja lappi..

Välimeri on kohta yhtä täynnä hukkuneita pakolaisia, kuin kaloja. Tuhannet pakenevat Afrikasta Eurooppaan sotia, jotka aiheutuvat epäsuorasti limastonmuutoksesta, suorasti ihmiskunnan historiasta.

Kuivuus tarkoittaa sitä, ettei ole vettä jolla kasvattaa ruokaa ja nälkäinen ihminen ei tykkää asiasta. Vettä myös tarttis siihen, ettei kuolisi pois.

Uusimpien tietojen mukaan, jotka saatiin tätä kirjoittaessa - Italiassa, hyvin lähellä Napolin miljoonakaupunkia, supertulivuoren purkaus on hyvin todennäköistä. uutinen luettu YLEn sivuilta, lisäysaika 18:20

Kaikkein pieninkin purkaus tuollaisesta olisi hyvin tuhoisa. On se supertulivuori ennenkin räjähtänyt ja siitä kai sitten ole se seuraus, että neadertalin ihminen kuoli sukupuuttoon. Eurooppa siirtyisi keskiajalle vähänkin isommasta purkauksesta. Tai.. oikeastaan haittoja olisi koko maailmassa.

Ja sitten tehty se, joka on vielä mahdollista: heittää linkki sosiaalliseen mediaan, jotta ihmiset saisivat tiedon.

Tulisi aika pitkä kylmä aika maailmaan, kun se supertulivuori räjähtäisi.

Tässä on ollut kylmää pari päivää. Vuosi sitten minulla todettu talvi-asma sai mut olemaan sisällä noi päivät. Ei ole inhalaattoria, mutta sairaalasta se pitäisi hakea. Ainakin lappu, että saa sitten apteekista. Viime keskiviikkona kävin isosti kaupassa, pakkasta oli tuolloin -17c ja sekin jo tuntui, muttei siitä pahempia hengitysongelmia tullut minulle.

Ainakin voin tällä tietoo ennustaa sen vuodenajan kun joskus kuolen: se olisi Talvi. Lisäsyy vihata vuodenaikaa.

Muualla uutisissa.. Vatikaaniin avattiin McDonals- ravintola. Saksassa on päiväkotilapset laitettu rantoja siivoamaan. Kyseessä ei pakkotyö ja lapset tekevät tuon mielellään. Itämerellä sattui vissiin haaveri suklaamunia kuljettaneelle rahtilaivalle. Kontti tippui mereen, meri söi suklaat ja muoviset yllätykset kulkeutuivat saksalaissaaren rantaan. Vahingoittumattomina, jokaisessa on yllätyslelu sisällä.

JA kyllä. Maailmalla on tapettu iso kasa ihmisiä viimeisen kuukauden sisään erinäisissä terrori-iskuissa.

Lopuksi jotain mainitsemisen arvoista. Kotisivujen laskuriin kilahti luku 017800

Mainittu tässä, jotta tulevaisuudessa siitä voi laskea käviämääriä - edellyttäen, ettei se Italian supertulivuori tuhoa meitin tietoyhteiskuntaa ja heitä meitä pimeälle keski-ajalle.


 

08.01.2017
Tuhto tapaa palaa

Käynnistysongelmia, laite epäkunnossa - syötetään siihen kahvia. Tietokone prosessoikoon pitkästä aikaa CMX:ää

-kiouttomasti samaa. Tai jos siirtäisin oikeaa kättäni senttimetrin verran, niin teksti tulostuisi oikeaan muotoon: Loputtomasti samaa. Päivitetään itseeni kasa uutisia ja työstetään niistä sitten runomitta.

Pommi-iskua kaksi veristä, tehty Bagdadissa

Kuorma-auto sotilaiden päälle ajoi Jerusalemissa.

Olisi maailman tila, surkeahahko. Vaan syöpälääkkeitä kasvaa hautausmaiden liepeillä. Tämä oli ote Suomen terveellisimmät puut - uutisesta. Ei, en aliarvio lukiani atk-taitoja lisäämällä suoraa linkkiä. Hiirellä vaan maalaa tuosta "suomen terveellisimmät puut" ja valitsee hiirivalikosta "etsi googlella "

Ja sillä selvä. Tieto on valtaa. www.nippelitieto.com Klemmari keksittiin 1894

Ja sivusilmällä näkemäni mikroaaltouunini keksittiin vahingossa, kun joku tutkia onnistui sulattamaan tutkimuslaitteen kanssa suklaapatukkansa taskuunsa. Ilman nettiä tiedän tämän tapahtuneen joskus 1940 ja 1950 lukujen vyöhykkeellä.

Koska asia kiinnosti, niin tietenkin käytin internet-yhteyttäni asian selvittämiseen. Tämä tapahtui sodan aikana, kun tutkija yritti etsiä viholliskonetta mikroaaltolaitteen avulla. Vihollista ei löytynyt, ellei sellaiseksi voi kutsua tutkijan taskussa ollutta karamellipatukkaa. Kyllähän sitä se samainen tutkia onnistui räjäyttämään kananmunia kasvoilleen ennen kun mikroaaltouunin esiaste oli valmis.

Mutta toi minun uunini käy jo vanhaksi eikä se oikein enää lämmitä. En tule hommaamaan siihen internet-yhteydellä olevaa pin-koodia kyselevää laitetta, vaan tavallisen, kahdella kiertonupilla olevan uunin.

ensi viikolla taas tapahtuu pari uudistusta kämppään, jos posti vaan kulkee. Bluethoot lähetin / vastaanotin ja telkkaan taakse kaukosäätimellä oleva, väriä vaihtava LED valosarja. Olen parina iltana huvin vuoksi siirtänyt led-spottivaloni kuivauslastan varteen telkan taakse ja tajunnut - että vanhakin telkka saa uudet ulottuvuudet valon tullessa laitteen takaa.

Edistystä. Nykyäänhän kaikki on alkanut valumaan nettiiin.

Olen sen huomannut. Lähetystekniikka muuttui, vanha digiboksi jäi käytöstä - vielä kaapeleissa kiinni, onhan laite täynnä ohjelmia. Kaapeli-tv lähti tästä taloyhtiöstä ja vuosia vähemmällä käytöllä ollut netti-tv siirtyi pääasialliseksi viidekanavaksi. Sitten tuli se blue-ray soitin ja sen mukaan yle areenat ja yuotubet telkkaan. Musiikki tulee spotifystä joten tällä hetkellä kun kuuntelen mp3 tiedostoja tietokoneelta (koska saa winampin hienon avs-ikkunan ruudulle musiikin tahdissa ruudulle samaan aikaan kun kirjoittaa) - niin se tuntuu vanhalle.

Toisaalta on mulla se C-kasettisoitin kiinni tietokoneessa, ihan niiden digitoimista varten. Nyt siinä soittimessa on se puheharjoittelukasetti, jolle on tallennettu mun lapsenääntä kun olin 8 -9 vuotta.

Samaisen C-kasetin itse muuten korjasinkin tuossa vuosi sitten, kun VUOSIA sitten oli siitä nauha katkennut.

Pelastettu lapsuus siis. Kyseinen äänite siis puheharjoittelua - muttei ole paljon muutakaan jäänyt jäljelle. Kaiketi sillä on muutakin tallennettu.

Saatan vielä muuten muistaa tilanteen. Kaipolan koulu ja huone taisi olla kapea, käytäväimen. siis käytävän muodoinen. Kerros taisi olla toinen. Nauhuri oli sellainen päältä ladattava.

Huoneessa taisi olla joku viherkasvikin ja sinne mentiin jonkun keittiön kautta.

Olipa yllätys, että tietoa löytyi noinkin kaukaa aivoistani. Paljon kun en noista ajoista muista nuoruuden syvän masennuksen vuoksi.

Että kiitos silloisille kiusaajilleni. Toisaalta eräs heistä on sittemmin pyytänyt anteeksi tekojaan kyyneleet silmissään. Katumus oli siis todellista sillä miehellä. Toisaalta hänen humalatilansakin oli aika todellista.

 


21.01.2017

Isäni kuoli ja elämä muuttui.


24.01.2017
Minulla ei enää ole isää

Isä kuoli lyhyen sairauden jälkeen viime lauantaina.

Tänään on tiistai. Oheinen kuva on auringosta 22.01.17. Näkyyn liittyi hyvin voimakas tunnelataus tuolloin.

Isä oli hyvissä voinneissa vain viikko sitten. Sitten kaikki alkoi kiihtymään ajassa. Onneksi tämä oli jollain tasolla tiedossa tapahtuvan, ei isä ihan täysissä voinneissa ollut. Pystyi kuitenkin ajamaan autoa. Ajomies hän oli, ajanut myös rekkaa. Olin lapsena isän rekan kyydissä Kaipolasta Jämsänkosken tehtaille. Kuljetti kai puuta tai jotain muuta. Minulla oli punainen pallo leluna rekan hytissä. Tehdasalueella isä kielsi lähtemästä rekan hytistä minnekään.

Nykyään kuljen samoja teitä tuonne ns. töihin. Tässä tilanteessa "niinsanottuihin" on menettänyt merkityksensä. En ole muuta sinne tehnyt, kun soittanut itselleni pari sairaspäivää ja luvan kertoa tapahtunut pajalla kaikille. Että sillä selvä. Simon isä kuoli pari päivää sitten. En ole työkykyinen.

Kuolinpäivä. Olin kaverilla yötä, kun sillä oli lomaa. Lapsiperheen isä ja lapset äitinsä kanssa niiden mummolassa. Viime perjantaina oudosti alkoi tuulla kovaa kun kävelin kotiin tänne mäen päälle. Alhaalla laaksossa ei tuntunut kun pientä tuulta. Ylhäällä taivaskin näytti tosi kirkkaalta ja tuuli yltyi. Lapissa tuolloin mitattiin ihan hirmumyrskylukemia.

Mä olin väsynyt joten menin nokkaunille ja heräsin kahdeksan aikaan illalla. Lähdin siitä sitten ystävälleni ja heillä vietin sen yön. Aamulla oli kaksi puhelua tullut. Äidiltä.

Kyse oli enää tunneista.

Käytiin siis veljen ja äidin kanssa katsomassa isää. Oli tajuton, mutta häneen kytketyn laitteen näytön mukaan syke kiihtyi kun oltiin siellä. Katsoessani sydänkäyrää - tajusin.

Tämä olisi viimeinen kerta kun näen isää.

Hoitajien huoneessa tietenkin hoitohenkilökunta kertoi asioita, haettiin isän tavarat pois. ehkä hän vielä vaatteita tarttee. Siiinä huoneessa on näyttö, jossa näkyi samat tiedot mitä valvontahuoneessa, missä isä oli. Sydänkäyrä.. oli hidastunut.

Ei siinä ollut mitään tehtävissä, lähdimme. Ei siinä pystynyt ajattelemaan selkeästi. Jäin ystävälleni. Se pesi pyykkiä ja kun kone oli pessyt ja pyykit oli kuivumassa - lähdettiin ulos. hän meni kauppaan ja mä jatkoin kotiin.

Olin jättänyt lompakon tarkoituksella kotio, jos olisi illalla tullut mieleen lähteä jatkoille baariin.

Olin kävellyt Jämsän virastotalon luo kun puhelin sitten soi.

isoveli soitti. isä on nyt sitten kuollut. Kuoli vartti sitten.

Mä menin soittelemaan sukua läpi läheiselle parkkipaikalle. Lähdin siitä sitten kotiin. Se lompakon kotiin jättäminen olikin parasta mitä tein.

Loppupäivä on kuten sumua. Olin kotona, katsoin kyllä telkkaa. Sitten ahdistus iski ja oli pakko tilata taksi mökille. Oli pidettävä taksissa silmiä kiinni Jämsän ohittamisen ajan. Kuski ymmärsi ja käänsi auton ysitielle ennen keskustaa.

Onneksi oli pimeää, ei nähnyt hyvin tuttuja paikkoja.

Taksissa pari kilometriä ennen mökkitietä sain ahdistuskohtauksen. En muista olinko itse tajunnut hengittää syvään, vai kuskiko sanoi niin. Rauhoituin ja keskityin matkan hintaa näyttävään näyttöön. 39e

Ei taida vielä olla aika käydä kaikkea läpi, mitä tapahtui.

Jämsään mä en voinut sunnuntaina palata, vaan jäin Kaipolaan yöksi. Maanantaina alattiin hoitamaan käytännön järjestelyt. Hautaustoimisto, seurakunnan virasto, pankki..

Yllättävän helppoa oli Jämsään paluu. Tänään pitäisi aloittaa arkea vähän enemmän. Eilen kävin kaupassa. S-market jämsä. Sieltäkin paljon muistoja isästä. katsoi mua ylpeänä kun olin silloin joskus kassalla.

Siunaus on Jämsän kirkossa. Se sairaala on siitä järven toisella puolella.

Mun pitää kirjoittaa muistopuhe. Tämä tiistaiaamu oli ensimmäinen kerta kun käynnistin tietokoneeni isän kuoleman jälkeen.

Hyvä että osaan kymmensormijärjestelmän myös silmät kiinni. mä en tule kyllä näkemään näyttöä kun kirjoitan sitä puhetta.

(Lisätty kuva 1.3.17 - isäni kuoli ylimpien ikkunoiden takana, keskivaiheilla)


26.01.2017
Puhe kirjoitettu

Taidan olla jossain shokkitilassa, kyllä mä sitä surutyötä teen. Tää kaupunki, Jämsä. kuuluu mun arkeeni mutta nyt mielessä pyörii tietenkin vain muistot isästä. Ne arkimuistot. Kirjoittaessani puhetta silmät olivat kuivat.

Nyt ne eivät sitä ole. Ehkä mä vain tahdoin keskittyä siihen. Kyseessä kuitenkin elämäni tärkein kirjoitelma, minkä tuotan.

Mä olen tajunnut sen, että pidän jotain suojaa päällä - että pystyisi olemaan. Tukahdutan tunteet? En usko. Täytyy ne purkaa kyllä.

On tyhjä olo.

Taidan olla shokkitilassa. Tämän jollain tasolla tiesi joskus tulevan toteen, tämän ajan kun on menettänyt isänsä. Mä en suunnitellut kuulevani sitä nykyisestä kännykästäni. Ehkä sitten siitä seuraavasta, en ole myöskään suunnitellut vaihtavani puhelinta vuosiin. Se olikin sitten toi laite mistä tiedon sain. Elämä muuttuu.

Jotenkin hyvä, ettei tieto ollut viesti - vaan puhelu. Puheluita. Niistä ei jää muuta laitteen muistiin kuin kestäneen ajan tietoja. Puhelun kesto.

Kävin eilen Kaipolassa äitiä katsomassa, oheinen kuva on auringonlasku tuolta päivältä. Tänään kävin Jämsänkoskella sitä työtoimintapaikkaa katsomassa. Isä kun kävi sielläkin, mua hakemassa ja kävi pari kertaa kai ihan sisällä myymälässä. Täytyi sairaspäivänä käydä ne muistot läpi, että pystyisi tekemään niissä tiloissa töitä.

Mitenkähän mä pystyn puhumaan sen puheeni sitten muistotilaisuudessa? Ettei ääni murru.

Päivä päivältä se asia tulee selkeämmin tajuntaani. Isäni on kuollut.

Olen kertonut kyvystäni kirjoittaa näppäimistöllä silmät kiinni. Se on hyvä taito, sittä nyt en näe näyttöä näiden kyynelten takaa.

kai tästä nukkumaan mentävä on. Huomenna yritän aloittaa arkeni. En käytä koskelle mennessä sitä bussia, joka kiertää sairaalan kautta. Isä on vielä siellä. Siirtää hänet vasta ens tiistaina. Minulla aika siellä ensi keskiviikkona.


31.01.2017
Tammikuun lopun yöllinen

017991. sivujen käviälaskurin summa nyt. Noussut melken sadalla kuukauden aikana. saahan täällä käydä lukemassa juttujani.

Saisi olla vain tämä vain osa mun tekstiarkiston tekstiä, ei totta. Isä kuoli nyt tammikuussa ja elämä muuttui.

Mitä tänään?

Tein tänään sitten päätöksen. Menen muun perheen mukana isää katsomaan viimeisen kerran sairaalan kappeliin. Arkku on auki. Mä olen nuorin meistä ja tähän saakka nähnyt kuolleita vain näyttöjen välityksellä. Huomisesta tulee raskas päivä, mutta ajattelin että ei sitten joskus tulevaisuudessa ala kaduttamaan.

Olenko sitten valmis? En, ei kukaan vissiin ole - elämä vain heittää eteen tilanteita, joista on vain selvittävä.

Nykyään vain tuntuu - että niitä alkaa tulemaan nopeassa tahdissa. Olen 40 vuotta vanha. Tarkoittaa sitä, että vanhempani saivat minut 40 vuotta sitten kolmekymppisinä. En ole koskaan tykännyt matikasta.

Mitä sitten omat isyystunteet ovat nyt? Oikeastaan en ole edes miettynyt niitä. Tässä on ollut muutakin.

Suomi 100 vuotta juhlavuosi on nyt. Ei käynnistynyt oikein hyvin kylläkään. Olisi se tammikuu saanut olla parempikin.

Otan sairaslomaa tämän koko viikon, että voi järjestellä asioita. Pitää tehdä joku kuvakollaasi muistotilaisuuteen.

Huominen on tähän astisen elämäni raskain päivä. Kai mä selviän. Lyhyitä lauseita, kertoo miltä nyt tuntuu. Tietokoneen kello näyttää jo puolta kahta aamulla. 12 tuntia ja ehkä jo silloin se hetki on ohitse. En tunne noita sairaalakappeli toimintakaavaa, mutta kaiketi mä muutun huomenna eri ihmiseksi. Ellen ole jo. Pitää mennä nukkumaan ja kohdata huomenna asioita.

Tämä kaikki kun on ohi ja elämä on jatkunut, niin kyllä uskon että tämä Jämsä on tullut rakkaammaksi kaupungiksi.


 

01.02.2017
Ensimmäinen helmikuuta

Tänään yhden päivän aikana tuli kuljettua monella linja-autolla. Viimeksi varmaan tapahtunut aikoja sitten asuessani Jyväskylässä 1990 luvun puolivälissä. Bussikortilla pääsee..

Kävin nyt sitten siellä sairaalassa. Nyt sitä itkua sitten tuli vähäsen, eilen haettiin arkku sieltä. Nyt oli käytävä saamassa se puhallusmittari kotiseurantaan. Asmaa tutkitaan, tai enemmänkin keuhkojen puhallusvoimaa.

Sen voi aloittaa sitten kun alkaa isommat pakkaset taas. Kuten ensi viikolla.

Sairaalasta mä sitten nousin keskustaan menevään bussiin. Isä odottaa hautajaisia kirkonmäellä. Siellä on kirkon kylmävarasto. Se mäki kirkkoineen näkyy hyvin melkein koko Jämsän keskusta-alueelle. Bussissa katsoin sitä ja kyllä niitä kyyneleitä tuli. Kävin sitten kaupan kautta kotona ja taas bussilla sairaalalle.

Lääkärinaika sairasloman saamista varten. Sain viikon loman, kolmas bussi vei mut Jämsänkoskella käymään ja se päivän viimeinen bussi takaisin jämsään.

Huomenna hautajaisten muistotilaisuutta suunnittelemaan.

Vieläkin on tyhjä olo, nämä pari viikkoa tuntuvat taatusti tuolla keskustassa liikkuessa oudoilta kun katsoo kirkolle päin.

Oudolta siksi, että tuntuu kun koko kaupunki olisi nyt vähän erinäköinen. Mutta se kai kuuluu tähän suruun.

Elämä on. Sairaalassa myös tapahtuu iloisia asioita. Kun poistuin saamani sairaslomalapun kanssa isän kuoleman johdosta ajatukset edelleen siinä - mitä näin sen sairaalan kappelissa, törmäsin ystävääni. Oli perheensä kanssa sairaalalla - katsomassa uutta tulokasta. Kaikki hyvin vauvalla.

Mä itse synnyin tuossa sairaalassa, missä isä nyt kuoli. Kukaan ei enää synny siellä - ellei kyseessä hätätapaus. Eli elämä vain jatkuu.

Ei mulla paljon muuta ole ammettevaa tähän. On vain tyhjä olo.. Kaiketi tätä kaikkea sitten alkaa näkymään tulevaisuudessa tekstiarkistossani. Nyt on muuta tehtävää kuin kirjoittaminen.

Pitää järjestellä asioita ja omaa mieltä. Tämä helmikuu tulee olemaan tähän astisen elämäni raskain.


08.02.2017
tyhjää oloa

Viikon sairasloma lusittu ja mitä nyt? Arkea vähänsen, mutta toi toiminta tuolla saa kyllä riittää.

En nauti siitä, mutta rahan takia vielä siellä olen. Paskaa hommaa se siellä on, mutta olkoon. Nyt se kummasti ei kiinnosta mitenkään muuten, että saa enemmän rahaa mitä saisi jos ei kävisi siellä. Ei, tahdon nyt korjata sen harhaluulon - että olisi siellä kuten töissä.

Työ on toimintaa josta saa rahaa nimeltä palkka.

Se siitä. Ei vaan nyt ole se ihmeen kierrätyskeskus mitenkään ylimmällä sijalla tärkeysjärjestyksessä. Kunhan saisi itsensä pidettyä kasassa. Mulla on ollut liian tyhjä olo. Tässä tilanteessahan luulisi nyt tälläisen herkän ihmisen itkevän helposti. Patoan tunteeni taas. Hautajaiset ovat parin viikon päästä, isäni hautajaiset.

Tähän aikakauteen tulivat sitten ne pakkaset takaisin. Mittarissa nyt -18c ja se tarkoittaa tässä hienossa tulevaisuudessa, jota joskus kieli pitkällä odotettiin - sitä etten mä oikein saa hengitetyksi ulkona jos sinne lähtisin. Muuten olisin käynyt kirkonmäellä. Isä siunataan siellä, Jämsän kirkossa.

Jos siitä paikasta, kirkonmäestä saa sitten sen jälkeen vähän aikaa vaikka paikan, jossa voi surra ja ehkä saada lohtua - niin ei siinä uskonto ole pääasiassa. Vaikka olenkin ateisti, niin kyllä tässä tilanteessa otan kirkon hetkeksi elämääni.

Ihan vain siksi, kun tulen käymään siellä surrakseni - niin en tahdo että se hetki menee pilalle liikaa ajattelemalla. Ton "ei kunns" kuvan liikennemerkki sijatsee Jämsän sairaalan ja kirkon välimaastossa. Tulipa siitäkin kävelytiestä sitten tunnerikasta.

Viikon sisään olisi hyvä saada se muistopuhe valmiiksi. Yrittää kirjoittaa sen siten, etten sitä sitten lukiessäni murtuisi.

Ei tässä sitten mitään muuta enää tänään. Tyhjästä olosta ei paljon irtoa mietteitä.


20.02.2017
Isojen asioiden jälkeen.

Jos sitä vain hyppäisi suoraan asiaan. Mä pystyin pitämään sen muistopuheeni. Ääni mielestäni toimi koko ajan, sortui vain jossain vaiheessa mutta korjasin asian. Puhetta kiiteltiin. Enemmän isän hautajaisista myöhemmin. Pitää kaiken tässä tasaantua.

Olihan tämäkin maanantai. En mä sitä puhetta nyt sanomalehtiä varten ajatellut kirjoittaa, mutta se on nyt paikallislehden toimituksessa käsiteltävänä. Ylihuomisen lehteen se tulee. Ilmaisjakeluun. Koko tää kaupunki saa lukea sen.

JA tiettyihin osanottoihin on valmis vastaus:

ja mä en sun osanottoja kaipaa.

Ja sitten kävellä tilanteesta pois. Ei nyt enää ole aikaa vanhoille asioille, tämä aika muuttaa minua ihmisenä. En tiedä sitten kuinka se vaikuttaa kirjoittamiseeni, itketti se ihmisiä. Kirjoittamani teksti juuri tällä samalla näppäimistöllä.

Kunnioitin isääni sen verran, että kirjoitin ja sitten pidin sen puheen. Ei se mitään helppoa ollut, mutta miehen pitää tehdä mitä miehen pitää.

Ehkä joskus kun olen itse siihen valmis - liitän sen puheen tänne. Julkista tietoahan siitä tuli.

Olisi vain itse tahtonut jo palata normaaliin arkeen, muttei se vaan niin mene. Kyllä mä sen ymmärrän. Tässä on vielä osanottojen kuuleminen ihmisiltä sen sanomalehden jälkeen, kaikki tässä vuodessa olevat juhlat - joista kenties se joulu tulee olemaan vaikein.

Tavallaan kaunista, että isä menehtyi tammikuussa. Saimme viime vuoden kaikki juhlat. pääsiäisen, vapun, juhannuksen, joulun..

Ei mulla enää tänään paljon mitään kertomista ole. Oli vain yllätys miten maailma asettui, puheen laittaminen lehteen oli vain yksi idea. En ollut ihan sen kannalla, mutta menköön nyt. Kuulemma hieno puhe.

Lukekoon koko Jämsä sen sitten ylihuomenna.


28.02.2017
Arkea vain..

Helmikuu siis loppuu, olisi saanut olla kyllä parempikin. Tämä koko vuosi tähän mennessä on ollut huonoa aikaa. Ehkä siinä on ollut hyviä päiviä vain 13 - kun tammikuun 13 koitti, niin isä meni tuolloin sairaalaan ja sitten jäi sinne.

Sopeutumista on ollut. Eikä sitä muistopuhetta vielä ole lehdet julkaisseet. Padasjoen sanomat lupasivat julkaista sen ens torstaina, Jämsän seudussa sitä ei ole näkynyt. Ehkä tulee ensi perjantain numeroon, kun silloin siinä on myös kuolinilmoituksia. Mutta olkoon se nyt.

Hyvä että ainakin yksi sanomalehti sen julkaisee. Tänään tuolla oli viikko sitten ilmestynyt Vekkari. Selasin nopeasti vain kulmasta, ja olihan se isän kuolinilmoitus siinä. Piilotin lehden.

Ei sitä nyt enää jaksa katsoa, oma kopio siitä lehdestä on säilössä. Muttei tuolla. Enkä mä tahdo/pysty heittämään juuri sitä numeroa siitä sanomalehdestä paperinkeräykseen, joten parempi piilottaa se.

Arki on koittanut ja huomannut, että noi paikat kuten ovat alkaneet muuttua taas arkitodellisuudeksi. Se sairaala ja kirkko, bussireitillä näkee ne molemmat.

Tiedä sitten - miten sen sitten ottaa jos se puhe julkaistaankin vaikka huomisessa Vekkarissa. näen sen sitten keskiyön jälkeen, lehden näköisversiosta. En mä sitä niin odota ja soittamalla toimitukseen saisi tiedon, että jättävätkö pois vai onko julkaisussa. Ei kiinnosta.

Ehkä se on vain nyt sitä, että kun öisin oon katsonut heti kun ne näköisversiot ovat ilmestyneet nettiin - että olisiko se puheeni siellä - koska voisin jotenkin varautua.

Ehkä parempi jos sitä ei julkaista, tahtoisi tosiaan vaan jo jatkaa elämää. Ja toisaalta muut ihmiset odottavat sitä luettavakseen lehdestä. Onhan se tietenkin hieno kunnianosoitus isälleni ja oon hyvilläni, että kirjoitin sen ja pystyin pitämäänkin.

Sekavat ajatukset kaiketi tässä tilanteessa sallitaan. Voisi siis katsoa helmikuun lopun tunnelmia tämän nettipäiväkirjani historiikista. Että ajatukset menisivät vähän muualle..

2003 Mä en edes tahtoisi nyt kuin kuulun valintatalon tiimiin että saisin alennuksia sieltä.
2004 Tänään minä ajattelin että olisi syytä käydä ruokakaupassa, koska oli tullut nälkä.
2005 Heräsin siis puoli yhdeksältä. Kiitos sen opinnäytetyön kanssa viettämäni ajan viime yöstä.
2006 Tänään? Ei tänään mitään tapahtunut, ei mitään mielenkiintoista.
2007 Nyt on helmikuun viimeinen päivä. Ulkona sataa hiljaa lunta ja on pilvistä.
2016 07.03.2016
Hautajaisten jälkeen

Viime viikonloppuna oli hautajaiset, omaa sukunimeä kantanut haudattiin.

muualle.. joo. Muualle. Eihän tässä muistanut, että suvussa oli hautajaiset melkein tasan vuosi sittenkin. Muut poiminnat tuossa ovat vain palasia kokonaisuudesta.

Elämä jatkuu.. Pitänee tässä katsoa huomisen bussiaikatauluja, on hiihtolomien haittavaikutukset käytössä.