Simo Pahulan Nettipäiväkirja, 15 vuosikerta. Kevät 2017 << Talvi 16/17 - Kesä 2017 >>
Tää _o_mua Kun elämä alkoi jatkumaan ja kesäkin tuli.	Uusin merkintä
Tämä nettipäiväkirja on osa suurempaa kokonaisuutta: Kotisivuni - Kirjoitan, siis olen: Tekstiarkisto - Otan myös kuvia: kuvablogini Kotisivuillani tämän nettipäiväkirjan helppo ohjaus, arkisto, muistot ja suuri tekstiarkisto. Tämä tiedoksi heille, joka tulivat tälle sivulle nettihaun myötä
Tämän sivun merkinnät: 09.03.2017 - Uuden alussa 21.03.2017 - Kaksi kuukautta 25.03.2017 - enttilaittimentti 06.04.2016 - haarukka 08.04.2017 - yöllistä huhtikuun eka 21.04.2017 - ei neljää kuukautta. 28.04.2017 - Perjantaina kirjoitettua		>> Isäni muistopuhe >> Kuinka arkinen asia voi muuttua isoksi >> Tämän vuotinen isänpäivä tulee olemaan vaikea

09.03.2017
Uuden alussa

Uuden alussa sikäli, että tuli mieleen vaihtaa tuota nettipäiväkirjani sivujen ns. ylätunnistetta. Elämä on muuttunut. Uusi aika ilman isää aloitettu.

Muistopuheestani. Sen sitten julkaisivat ensin Padasjoen Sanomat ja sitten kun lehteen vain mahtui - Jämsän seutu. Padasjoen sanomissa puhe päättyy erilailla, pyysin sitä toimitukselta. Kyseinen paikkakunta kun on tuttu. Olen täällä pitänyt linjaa, etten perheasioista kerro.

Nyt se puhe siis on kahden kunnan alueella. Kymmeniä tuhansia kopioita tekstistä, jota en lehtiin ajatellut päätyvän. Olihan se kirjoitustyö. Kiitos digitaallisuuden, kummassakin lehdessä on juuri tällä näppäimistöllä tuotettu teksti. Että se kuten olisi aidosti minun. Tietenkin ei se asia taaskaan ihan nappiin mennyt. Tekstistä puuttuu pala, jonka takia se hivenen ontuu. Sen täydellinen versio on puhuttu lähimmille.

Oli sekin tilanne. Nousin paperin kanssa ja ihme kyllä sain kuuluvan äänen pysymään koko viisi minuuttia - tai mitä siinä nyt kestikään.. No se oli isonta mitä olen tehnyt ja hyvä, että onnistui.

Jos muihin asioihin sitten. Tässä olen käyttänyt tuota väriä vaihtavaa, kaukosäätimellä olevaa LED nauhaa television takana ihan myös yövalona. Virta ulkopuolisesta USB virtalähteestä ja toimii. Väriä vaihtava LED polttimo olisi kanssa hieno. Ehkäpä edullisin olisi toinen LED nauha, joka vaihtaa väriä - ehkä katkasimesta. Tunnelman luontiin.

Ainakin tavallinen LED polttimo vanhenpaan spottivaloon olisi hyvä. Huomannut kun päävalon vaihdoin lediin, niin se alkoi näkymään sähkölaskussa. hivenen, mutta silti.

Eipä tässä tältä erää enempää. Kyllä niitä ajatuksia vielä tulee. Ensi isänpäivä tulee olemaan vaikea. Kahdesta syystä.

21.03.2017
Kaksi kuukautta

On kulunut kaksi kuukautta siitä, kun isä kuoli. 21. päivät tänä vuonna tulevat muistuttamaan tapahtuneesta. Helmikuun tätä päivää en muista mitenkään erityisemmin viettäneeni.

Toisaalta postissa tullut maksukehoitus sähkölaskusta antaa ymmärtää - että vaikken ole sitä tietoisesti tiennyt - niin kyllä tämä tapahtuma vaikutti minuun. Se lasku on nyt hoidettu, mutta kuitenkin ajatuksia tulee tuosta asiana. Hoidan kyllä laskuni ajallaan, mutta ettei havainnut arkijuttua.

Kuului kai asiaan tuolloin kun eräpäivä oli.

Kaksi kuukautta.. Riittävä aika sille, että elämä alkaa voittamaan taas? Vai onko väärää antaa asian olla näinkin helposti? Aina olen luullut tämän ajan toisenlaiseksi itselläni kestää, että minulla kestäisi kauan selvitä siitä. Tuossa on kuva, ylin ikkunarivistö. Kyseinen rakennus on sairaala Jämsässä. Ylimmän ikkunarivistön alueella on se huone jossa mun isä kuoli.

Kestää ja kestää. tää aika on ollut vähän sellaista ettei ole oikein ehtinyt näkemään kavereitakaan. oma elämä pitäisi alkaa taas.

Kirjoittamaan, siis työstämään tulevaa isoa tekstiä olen kyllä alkanut.

Kevätkin koittaa nopeasti. Tänään oli eka päivä tänä vuonna, kun näin ja kuulin lokkeja. Muuttolinnut saapuvat jälleen. Elämä jatkuu.

Ei tässä oikein muutakaan voi.

25.03.2017
enttilaittimentti

Enlightment on englantia ja taitaa tarkoittaa valaistumista.

Valaistumista kuten että tämä nykytilanne elämässä alkaisi

muuttumaan johonkin normaaliin suuntaan? Tänään on ensimmäinen lauantai isän kuoleman jälkeen, jonka vietän jämsässä. Omaa elämää. Perhe on tärkeä kyllä, mutta niin myös on oma elämäkin. Kavereiden näkeminen, elämän alkaminen taas kaikilla osa-aluella.

Se viikko, se perjantai ennen kun isä kuoli. Mä ostin kaupasta vessapaperia, kahdeksan rulla pakkauksen kun muistin väärin, että mulla olisi se ollut lopussa. Laitoin sen pakkauksen roikkumaan naulakosta, kaappi kun oli täynnä vessapaperia. Sitten oli illanviettoa. ja kun seuraavana maanantaina tulin kotiin sen menetyksen jälkeen - niin se vessapaperirulla jäi vain roikkumaan naulakkoon. Kuten että se oli asetettu siihen silloin kun isä vielä eli. Minulle tuli joku ihmeen lukko päälle siihen, etten ottanut sitä roikkumasta naulakosta. Sitä vessapaperipakkausta.

Kai se oli luonnollista, tuossa tilanteessa. Kesti kaksi viikkoa ennen kun mä sen vessapaperipakkauksen purin kaappiin. Olin kyllä jo ostanut siinä välissä uuden pakkauksen vessapaperia. Kuulostaahan tämä huonolta, mutta tuolloin mä olin jossain oudossa tilassa. Olisikohan shokki se oikea sana.

niinkin arkisesta asiasta, kun vessapaperista saattaa siis läheisen kuoleman jälkeen tulla jonkinmoinen reliikki. Elämä jatkuu - ei sille mitään voine.

Eilen kun tätä viikonloppua aloitin, niin kyllä siinä tuli sellainen lievä outous olooni. Kai sekin oli luonnollista.

Luonnolista siirtymää oloissa.. Stressiä on ollut ja se on aiheuttanut ihan oireitakin.

Elämä on.

Yli mennään tästäkin vuoresta aikanaan.

06.04.2016
haarukka

Aina vaikeaa aloittaa näemmä merkintää, kun ei mitenkään joskus toisinaan vain keksi mitään ns. aihetta päivämäärän alle. haarukka.. no tossa pöydällä sattuu olemaan haarukka. se siitä.

Vai olisiko toi ollut sopivan tylsää postittaa vaikka facebookkiin? Wannabe instarami.. Pohjustaminen, siis instarami (tässä yhteydessä kirjoitettu palvelun nimi väärin tulevia googlehakuja ajatellen) eli instarami antaa mahdollisuuden jakaa jotan ns. "tarinoita" videoo ja kaiken maailman turhuuksilla hyöstettyä sosiaalipornoa, jonka käyttäjäksi haarukoidaan teinejä joiden on aina pakko koko ajan jakaa itsestään jotain nettiin - jotta tuntisivat olevansa elossa.

Facebookkiin mä heitin kaksimielisen vitsin kun pandoja tulee ähtäriin. Että kyllähän se siivoutuu kun sielläkin kadut pestään keväällä. Siihen käyttööhän se face on mitä oivallisin - ainakin kun kattoo mitä kaikkea turhaa se on alkanut syytämään.

enää ei ilmeisesti saa kirjoittaa miltä tuntuu, toiminta - jonka tekisi nopeammin kun valitsisi jostain valikosta "miltä tuntuu" emijota.

Toisaalta kaiken tämän tosi-tv, ns viihde hömpötyksen jäljiltä maailma on jo taantunut. Kyllähän sitä kuvilla ihmiskunta viestitteli kun luolissa asuttiin kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Käytä kuvaa, niin sun ei tartte miettiä mitä kirjoittaa. Voi käyttää kuvia.

Toisaalta.. Eihän nykyään kouluissa voi mitään opettaa lapsille, kun ei saa tehdä mitään - mistä niille tulisi paha mieli, kuten jättää jälki-istuntoon tekemättömien läksyjen vuoksi jotta lapsi oppisi ettei niin saa tehdä. Joten lukutaito jää oppimatta, jolloin on käytettävä viestinnässä kuvia.

Eipä mulla nyt muuta.

08.04.2017
yöllistä huhtikuun eka

Se päivä tänä vuonna tulee olemaan sitten sunnuntai, marraskuun yksi sunnuntai. 21. päivä. Mistä kyse? - isänpäivästä.

Tänä vuonna tulee, on ollut ja tulee olemaan mulle rankkoja päiviä. Toi seuraava isänpäivä tulee olemaan vaikea. Ensimmäinen isänpäivä sen jälkeen kun oma isä kuoli.

Mitenkähän nämä oikein menevät? Missä vaiheessa isänpäivästä alkoi tulemaan tunteikas päivä..

Silloin ennen se tarkoitti vain matkaa papalle, se oli traditio. Aina sinne. Sitten tuli vuosi 2008 jolloin pappa kuoli. Seuraava isänpäivä oli se ensimmäinen tunteikas. Yksi oli poissa. Se oli vuosi 2009, samoihin aikoihin myös taisi ensimmäiset kyyneleet tulla ulos silmistäni siitä ajatuksesta, etten pääsisi itse isäksi. Sitten meni pari vuotta ihan mitenkään erityisemmin sitä päivää ajatellen. Omaa isää tietty muistettiin. Olsikohan ollut vuosi 2012 kun se meidän perhe -artikkeli tuli ulos. siitähän se sitten alkoi olemaan melkein joka isänpäivä minulle omaa surua siitä lapsettomuudesta.

Tänä vuonna se asia on aika hyvistä syistä jäänyt muiden asioiden alle.

Miltä se päivä sitten tulee tuntumaan? En osaa sanoa, En oikeasti osaa. Tulee vain mieleen vertauskuvia kilometrien määrästä maapallolta plutoon.

Siitä tuli mieleen, että mä taisin näyttää ne ensimmäiset tarkat kuvat Pluto-planeetasta isälleni. Pikaisen nettihaun jälkeen voi sanoa vuodeksi 2015

Tässä kun olin työmatkalla, niin minut pysäytti mun vanha opettaja marketin parkkipaikalla. Oli lukenut sen puheeni ja sain osanotot. tunteikas hetki, ja olisi tahtonut kyllä puhua kauemmin - mutta bussi ei odottanut eikä tuolloin ollut mahdollisuutta mennä seuraavalla.

Elämä jatkuu, tässä kuluvalla viikolla olen kuullut kevään ensimmäisiä peipposia. Raskasta aikaa tämä tulee olemaan, mutta kai sitä pitää vain selvitä.

Jos menneisyyteen tarkastelu voisi antaa muuta ajateltavaa. Vaikka mitä oli kymmenen vuotta sitten ja siitä taaemmaks. Nyt ei kopioida tekstiä tai laiteta linkkejä. Kerron vain mitä tässä mielentilassa kyseisten merkintöjen luku nyt tuntuu.

Joo.. elämää. Jotenkin oli hyvä pitkästä aikaa lukea noita vanhoja asioita. 13 vuotta sitten siis mä vaan lähdin jämsästä Järvenpäähän junalla. Äkisti ja siten, etten aamulla ajatellut kun käydä - asuin tuolloin vielä kaipolassa.. siis käydä vain jämsäs työharjoittelmassa ja tulla takas. Mutta kesken päivää mulla tuli asiaa järvenpäähän, joten lähdin meneen.

Ees yhden kerran elämässä on noin tapahtunut. monestihan tässä on aatellut vasta kylillä, että kävelis rautatieasemalle ja hyppäis seuraavaan junaan välittämättä olisiko määränpää jompi kunpi: Tampere vai Jyväskylä.

Ehkä mä tänä vuonna vielä sellaisen matkan teen. Ehkä mä kaipaan sellaista.

ehkä mä vaan koen pahaa mieltä siitä, että tämä aika on mennyt hyvin vähillä itkuilla. Vaikka muuta aina luulin.

21.04.2017
ei neljää kuukautta.

Siitä on vain kolme kuukautta kun isä kuoli.

Tässä tulee mieleen katsoessani tuota juuri kirjoittamaani lausetta, se - kuinka joskus oon miettinyt että jos näkis mitä omassa nettipäiväkirjassa tulee joskus lukemaan. Ehkä vuosi sitten en olisi tahtonut sitä lukea. En mä edes tahdo nyt tätä kirjoittaa, mutta fakta on että menetin isäni.

kolme kuukautta.. Valehtelisin, jos väittäisin ettei tämä päivä olisi mennyt ihan jees. Oli kyllä tuntoja ilmassa. En niistä ole kellekkään kertonut. Pitänyt vain pääni sisällä tätä kaikkea. Vasta nyt se sitten tulee näppäimistön kautta kerrottua.

Elämä vain muuttuu ja vaihtuu. Tänään oli ensimmäinen päivä tänä vuonna, kun Suomen alueella oli ukkosrintamia. Rakeita satoi ja ne olivat kyllin suuria, että tekivät kipeää osuessaan.

Ensimmäisiä kukkiakin alkaa näkymään ojissa. Ennusteissa on jo se ensimmäinen yö, kun lämpötila ei ole pakkasella. Vappuna. Se onkin sitten se toinen juhlapäivä joka tulee tässä uudessa ajassa.

En juhli. Ei ole mitään juhlimisen aihetta. Että saisin tämän asian pois mielestä, nii katsotaampas menneitä vappuja.

Tässä tilanteessa näemmä on hyvä vain katsoa taaksepäin ja muistella mitä kaikkea sitä on tullut tapahtuneeksi.

Minulla on mahdollisuus kun jämsänkoskelle menen valita bussin, joka käy sairaalan kautta ja sitten bussi joka ei käy. Olen jo pari viikkoa käyttänyt sitä linjaa - joka ei kierrä sairaalan kautta. Hyvä että tänään sattui olemaan perjantai ja se tarkoittaa bussimatkaa joen toista puolta. En nähnyt Jämsän kirkkoakaan tänään. Ehkä se oli alitajuisesti tapahtunutta asiaa.

Kyllä tää kai tästä sitten aikanaan. Huomenna voisi mennä ystävälle juttelemaan asioista.

28.04.2017
Perjantaina kirjoitettua

Mitäpä tässä sitten. Väsynyt töiden jälkeen, mutta kirjoitetaan silti nyt vähän.

Perunkirjoitus oli eilen. Siis se että miten tästä sitten eteenpäin materian kanssa mennään. En mä ole ollut vielä yhdessäkään perunkirjoituksessa mukana, joten uusi kokemushan toikin oli. Isän asiat ovat sitten päätöksessä. Sitten olisi tää oma elämä jatkettavana.

Alkaa pikkuhiljaa tulemaan omat asiat taas pinnalle, siis se isyyskysymys ja oma elämä. Voisihan sitä ajatella lähtevänsä Helsinkiin kavereita katsomaan ensi kesänä. Alkaa tässä taas kirjoittelemaankin, siis työstämään tekstejä valmiiksi. Myös kuvablogia voisi ajatella enemmän. Kesä kun tulossa ja vanhakin kamera alkoi toimimaan. Sitten on se zoom-kamera.. Ehkäpä sitä valokuvaamisesta voisi saada vähän eloa elämään. eloa ja iloa.

On siis vappuviikonloppu. En juhli, huomenna luvassa myrskyä - niin en lähtenyt mökillekkään. Kyllä sitä telkkaa voi täälläkin katsoa - ja vielä paremmin voisi sähkötkin pysyä päällä.

Sää ja ilmasto.. pari viikkoa on ollut jo outoja kelejä. Rakeita ja ukkosta. Lämpötila kuitenkin alle +10c asteen. Sadekaijut hohtava punaisena. Ilmastohan on muuttunut, sitä jo kymmenen vuotta sanottiin - ja nyt se on sitten totta.

Onko mulla enää sitten tyhjä olo sisälläni? Onhan se vähän sellaista nyt, mutta kyllähän tähän on jo näkyvissä sisältöä tulossa.

Olinkin tosiaan tässä unohtanut sen viime syntymäpäiväksi saamani lahjakortin Haapamäen höyryveturipuistoon. all inclusive.

Onhan se juna hieno kone.. Tässä joskus ens kuussa sellaisella voisi lähteä Jyväskylässä käymään.

En sitten tuossa viikko sitten käynyt ystävällä juttelmassa asioista kun seuraavana päivänä, kun edellisen merkinnän kirjoitin - ei tuntunut siltä. Ehkä tässä jossain vaiheessa se on vain tehtävä.

Ehkäpä mä vain tahdon olla koskematta niitä asioita, joita pitäisi kai puhua läpi.

Onneksi kesä on jo ihan ovella, tämä kevät oli kyllä aika rankkaa aikaa. Mutta onneksi se oli kevät, eikä syksy.