02.01.2005
Uusi vuosi alkaa huomenna. Vielä on viikko 53

Viikko 53, vuosi 2004 - Lähihistorian mustin viikko.

Televisio on saanut minutkin hiljaiseksi uutiskuvien ja haastattelujen myötä.

Se pappi joka kävi siellä tuhoalueella - hän itki julkisesti näkemäänsä tuhoa. Katastrofilla on kasvot. Ne itkevät, ovat tuskan täyttämät. Tunne välittyy ilman sanoja. Tuntuu pahalta. Uutiskuvat, Helsinki-Vantaalla jälleennäkemiset ja jälleennäkemättömyydet. Lentokentällä tämän viikon aikana on itketty monta itkua.

Kaikki tuntevat myötätuntoa. Olen nähnyt tänään paljon suomalaisia ja kaikista näkyi se, että maailma on muuttunut. Järvenpäässäkin on muutama asukas vähemmän. Huomenna vasta paljastuu se, että kuinka läheltä se onnettomuus kävi? Montako tuttujen tuttua on mennyt.

Tänään siis olen matkustanut junalla sen 200 kilometriä. Kuvassa rataa junan jälkeen. Olin vähän aikaa viimeinen ihminen siinä junassa. Siis kuka oli perimpänä veturista laskien.

03.12.2005
Ja elämä jatkuu kuin sade.

Mutta minä en kuuntele CMX-yhtyettä jonka lyriikkaan tuo lause kuuluu, vaan www.KORN.com edustaman yhtyeen musiikkia. When this will end?

Järvenpää. Tänään. Sen tunsi kun kävelin mannilantietä keskustassa, täältä on ihmisiä poissa. Osa lapsia. Ehkä tämä tunne on vahvimmillaan päällä juuri näillä paikkakunnilla, joista se onnettomuus vei ihmisiä. Yhdysvaltain presidentti puhui tästä luonnonkatastrofista "verilöylynä"

Mutta elämä jatkuu. Ostin iltasanomat, joissa oli kuva joka järkytti. Vaikka mä olenkin joskus katsonut rotten.comin kuvia, niin kuva nukesta liejussa järkyttää. Lapsi, jonka se oli niin on kadonnut.

Elämä jatkuu pikkuhiljaa. No, ainakin yritys on kova. Maailman tuhoisimmaksi rautatieonnettomuudeksi luonehdittu tapaus sattui sen hyökyaallon seurauksena. Siinä kuoli vain 1300 ihmistä. "vain", just joo. ihmisiä on kuollut yli 130 000 henkeä. Ehkä suurin onnettomuus sitten toisen maailmansodan jälkeen.

Presidentin uudenvuodenpuhe sai monet kyyneliin, enkä häpeä kertoa että se puhe vaikutti minuunkin.

Ei keneltäkään ollut mennyt edes tuttujen tuttuja. Järkyttävää, josta vielä puhutaan pitkään.
130 000 ihmistä kuollut. Kuinka paljon sitten on 130 000? Tässä mun kirjassa tuli 130 000
sanaa täyteen joskus viime vuoden alussa. Eli yhtä monta ihmistä kuollut kun päiväkirjassa oli sanoja siihen mennessä. Ja tuo kuolleiden luku voi vielä nousta. 320 000 voi tulla joskus vastaan. Valitettavasti.

Vähän kevyempää kaipaan kirjoitettavakseni.

OK.. tänä aamuna mä muistin väärin sen, että koulu alkaisi kymmeneltä. Se alkoi joskus silloin. Myöhästyin, mutta sillä seuraamuksella että kohtasin SS:n matkalla koululle ja juttelimme muutaman sanan.

Missattu tunti oli englantia. Seuraavalla me osioimme kiintolevyja ja sitä seuraavalla käytimme Linuxia. Motzilla ei löytänyt sivuiltani tekstiarkistoa. Huono selain, älä käytä.

Kysyin viimein VR:ltä asiaa, joka on askarruttunut mua jo pitkään. Miksi junat ovat valko-punaisia, eikä sini-valkoisia. Junissahan on Tanskan lipun värit.

Vastauksen mukaan tuo väri tuli niiden ensimmäisten intercityvaunujen mukana Saksasta. Ja kun sitten tilattiin lisää kalustoa, niin niitä ei viitsitty alkaa maalailemaan - eiväthän ne olisi sitten olleet yhtenevää vanhan kaluston kanssa. Eikä se punasävy ole sama mitä on Tanskan lipussa. Senkin he kertoivat sähköpostitse.

Mutta koulussa pääsee, menemättä ulos, Mannilasta suoraa uuteen asuntolaan.

Mannilarakennus on nyt aika outo. Se remontoitu osa on 2000 luvulta eli samaa sisustus sarjaa kun on uusrakennus. Ja remontoimaton osa sitä 1980 - luvun tyyliä. Toisessa päässä taloa on suomea puhuva hissi ja toisessa ei. Mutta niitä portaita ei ole remontoitu mitenkään.

04.01.2005
Vuoden 2005 ensimmäisenä tiistaina.

Tänäänkään en saanut yhtä asiaa aikaiseksi toteuttaa. Päivittää Geosaittejen kirjaa.
Mutta ehkä huomenna saan sen aikaan. Pitää päivittää monta tiedostoa kerralla sinne. Sinne jonnekin.

Tänään heräsin ajoissa. Ylösnouseminen kylmään huoneeseen on aina kylmää. Jotenkin sanottua. Aamuni tiivistettynä: katselin eilisen Seindfieldin ja kuuntelin kornia ennen lähtöäni koululle. Jossa sitten seikkailin etsiessäni toimivaa sähköpostimasiinaa, josta olisin voinut tutkia lukujärjestystä. Missä tunnit?

No ne olivat luokassa, jonne loman aikana oli tulleet uudet näppäimistöt ja koneen polttavilla CD-asemilla. Siellä on siis nyt sellaiset typerät microsoft-näppäimistöt jotka ovat täynnä kaikkia turhia näppäimiä ja funktionäppäimet saa päälle vasta kun painaa yhtä näppäintä. Meillä oli accessia. Mä imuroin netistä muutaman version mindmanageria ja poltin ne asennukset levylle.

Tuon tunnin jälkeen oli tekstikäsittelyä, asiakirjan tuotantoa.

Tänään ostin mikroaaltouunin kämppääni. Varustelutaso nousi.

Sen uunin väri on valkoinen. Ja tuossa on uusin muokattu kuva minusta. järkyttyköön ken tahtoo kuvan <ALT> tekstistä.. -> -> ->

Tänään siis oli tämän vuoden ensimmäinen torstai. Mutta valehtelen tässä nyt. Tänään on tiistai. Päivä, jolloin Marjo H tarjosi minulle vesilasin naistenvessasta. Ja minä menin hänen perässään tutkimaan tuota salaista paikkaa, minne naiset sulloutuvat joukolla. Ei siellä ollut nahkasohvia, ei edes kukkia. Oli vain käsisuihku ja astia siteille. Pönttö oli vedetty.

Ensi perjantaina on taas myrskyä tiedossa. tuulee Helsinkiin 30 metriä sekunnissa. Moinen puhuri ei kuitenkaan nosta merenpintaa niin ylös, että tuomiokirkko peittyisi suolaveteen. Ei sillä että haluaisin niin käyvän. Helsinki on nasta mesta. Suomen paras pääkaupunki.

Mutta se 30 kilometriä etelämmästä olevasta kaupungista..

Jos tuossa mikroaaltouunissa syttyy ruoka palamaan, pitää irroittaa pistoke pistorasiasta ja sen jälkeen irroittaa sulake.

Yksinäinen lause ennen jotain niin saatanan kaunista. Siis se uneni ei ole lähtenyt mielestä pois. Se oli kaunis. Unen päähenkilö, joka en ollut minä, sanoi "nyt olen karkoittanut kaikki jotka välittivät minusta" ja sen jälkeen hän hukuttautui rantarisujen keskelle. Se oli ensin hypännyt sillalta - kaiketi jokeen tai muuhun vesistöön. Se kertoi vastaantulleille ihmisille valheita, jotta nämä päästäisivät hänet eteenpäin. Hän matkasi polkupyörällä eteenpäin, pois kaupungista joka oli Kotkan ja Tampereen sekoitus. Mä kirjoitan joskus siitä tarinan. Siis joskus aivot näyttävät tosi kauniin tarinan, josta jää mieleen lausuttuja sanoja, tekoja tai sitten se olo. Mutta ne sanat, jotka jäivät siitä unesta mieleen - upeita.

Toisenlaisia sanoja käytti hän, joka osti eilen astianpesukoneen markantalosta. Sieltä mä ostin sen uunin. Ensimmäinen mikä nautin sen kanssa, oli matkalla markantalosta kämpille ostamani lasange. kävin R-kioskissa mikroaaltouunin kanssa. Ja sitä ei ole tainnut koskaan ennen sattua. Koska tapanani ei ole ulkoituttaa mikroaaltouuneja. Ja tätä uunia en siis syönyt, vaikka saatoin antaa sen vaikutelman tämän kappaleen alussa.

Prisma Järvenpää. Mä etsin sieltä tiskiharjaa, maadoitettua jatkojohtoa sekä kulhoa, jota voisin käyttää tiskialtaana haarukalleni. Mä en siis löytänyt 16 minuuttiin sieltä tiskiharjaa. Ja se myyjäkin katosi käsipuhelin korvallaan.

Näin tänään kuvan palaneesta perseestä. Istuttu kiuaskiville. Ensiavun kurssi. Meille ei tullutkaan niitä haavoittuneista ihmisiä sidottavaksi.

Sidottavaksi, muttei silvottavaksi. Merkonomin koulutusohjelmaan ei kuulu ihmisten paloitteleminen moottorisahalla elävältä. Me emme siten kuormita taloyhtiöiden yhteisroskiksia jätesäkeillä. Sairasta. Onneksi se ei kuulu koulutusohjelmaan, ei ainakaan tällä hetkellä.

Ja äsken taisin hörpätä vanhaa mehua, joka maistui mielenkiintoiselta. Mitä minussa nyt tapahtuu? Taitaa mahan nesteet tuhota ne bakteerit.

Joo.. että sellainen päivä. Taidan leikkiä seuraavaksi lisäämäni vaakasuoran viivan asetuksien kanssa ja sen jälkeen polttaa nämä sanat levylle ja mennä nukkumaan.

06.01.2004
Darkness, you MUST fill me up

Mielessäni on asia, jutunaihe mistä saisi hyvän tekstin. Kyrsii tämä hiton onnelisuuden tunne. Siis se tekee hallaa teksteilleni. Mun pitää suistaa itseni sinne pimeään alitajuntaani, niihin muistoihin joita palautettaessa mieleen, ehkä saisin sen tunteen takaisin.

Sää, mitä siitä? Se on keskitalven hellettä. +3 astetta keskitalvella. Ja huomenna (toivottavasti) suomeen saapuu se seuraava myrsky. Mutta valitettavasti vielä ulkona on tyyntä. Tulis samanlainen, mutta pahempi, talvimyrsky mitä oli vuosi sitten. Tuhoutukoon tietoyhteiskunta. Tuossa on kuva kuusta.

Ei sitten mitenkään. Mä en saa otetta siitä vihan tunteesta. Jos vaikka tuhoaisi kotimaan..

Jos itämereen putoasia asteroidi, niin suomeen tulisi hyökyaalto, joka tekisi pahaa jälkeä rannikkokaupungeissa. Helsinki ehkä selviäisi, onhan se kasa vanhoja kivitaloja. Tulva-aalto pakkautuisi ja sen vaikutus olisi kaiketi se, että jokainen kylä ja kaupunki rannikolla välillä Hamina - Tornio kärsisi pahoja tuhoja ja ihmishenkienkään menettämiseltä ei vältyttäisi. Tuho ulottuisi 30 kilometriä sisämaahan. Suomen väkiluku vähenisi tuolloin kai 5 miljoonaa.

Ai, niin. mä unohdin sen asteroidin aiheuttaman maanjärjestyksen. Siinähän kivitalot murenisi. Järistys olisi kaiketi, asteroidin koosta riippuen, 5 - 9 richteriä. Lappi voisi säilyä melko vähäisin vaurioin. Tosin uutinen siitä, ettei Helsinkiä, Turkua, Kotkaa ja monia muita rannikkokaupunkeja enää ole, voisi järkyttää ihmisiä.

Ruotsissa tuho olisi pahempi, samoin Virossa ja kaikissa muissa itämeren rannikkovaltioissa. Tanska kaiketi ikäänkuin lakkaisi olemasta. Entäs sitten ydinvoimalat? Nehän tuhoutuisivat ja säteily tappaisi aika paljon ihmisiä, jotka selvisivät siitä hyökyaallosta. Suomesta kyllä iso osa asumattomaksi. Ainakin Ahvenanmaasta tuon jälkeen ei voisi puhua, sillä sitä ei enää olisi. Siitä olisi jäljellä vain saaria täynnä raunioita. Merellä olevat matkustajalautat uppoaisivat tai paiskautuisivat maille.

Ja tämä on mahdollista. Siihen on olemassa mahdollisuus. Maailma voi tuhoutua.

Kerrostalon kokoisia hyökyaaltoja on paiskautunut maille ihan tässä lähimenneisyydessä. Aki Sirkesalo - kuollut?

5 miljoonaa ihmistä on menettänyt kotinsa. 30 000 ihmistä on kuollut, mutta se luku voi tuplaantua kulkutautien takia. Vanhat vitsaukset voivat päästä irti. Kolera.. paiserutto.. Niihin voi kuolla 30 000 ihmistä.

Kysymyksessä ei ollut terrori-isku. Vaan luonnonkatastrofi. Molempia on tiedossa myös tulevaisuudessa.

Onko se tuskaa helpottava asia tieto siitä, ettei kyseessä ollut terrori-isku? Ei ole, mutta aikakin vähäksi aikaa on muutakin uutisoitavaa kuin terrorismi.

Tänään on se päivä, jolloin joulu lopetetaan. Päättyvä joulu on monelle se viimeinen, mutta he eivät sitä voi arvata.

Something really bad is coming up.. The world is not nice place anymore.

jätetään iso maailma ja keskitytään Järvenpään kaupunkiin, päivällä ennen kello 12.

Tänään on torstai, jolloin ruokakaupat ovat kiinni. Minä tahdoin mikro-lasangea, mutta tuli selväksi ettei Järvenpäästä sitä tänään saa. kävin 3 R-kioskia läpi sekä yhden huoltoaseman Select-myynnin. Tuloksetta. Ei lasangea. Ei mikrolasangea muualla kuin lukossa olevissa ruokakaupoissa.

"Tervetuloa" luki keltaisessa markiisissa, kuin ilkkuen ohikäveleville ihmisille. Tervetuloa S-markettiin. Mutta ei tänään. Tänään saatte, jumalauta, pysyä täältä poissa. Me ei kaivata teitä tänne nyt, sillä emme itsekään ole paikalla. Palataan huomenna asiaa. Voitte syyttää vain itseänne, ellette hamstranneet ruokaa eilen. Tämä ja tämän kaupungin muut ruokakaupat lähietäisyydellä asuinpaikastasi ovat kiinni.

Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika!!

Se myymälä oli pimeänä. Kävelessäni sen ohi, mä tiesin tuskastuttavasti että mikrolasangea oli vain 20 metrin päässä minusta. Jossain vaiheessa otin tehtäväkseni etsiä sitä ruokaa Järvenpäästä.

Ihmiset puhuivat kerrostalojen kokoisista hyökyaalloista. Käsittelevät sitä aihetta. Järvenpäästä se vei muutaman asukkaan. Tämä on iso kaupunki, jossa kaikki ei tunne kaikkia.

Jämäsässä kaikki tuntee sinut, muttet sä ketään. Mä olen ollut poissa Jämsästä yhteensä 9 vuotta koko elämästäni, joka on 28 vuotta pitkä tähän mennessä.

Mutta nyt.. Jos saisi vaikka sen tekstin alulle. Niitä harkittavia tekstinalkuja on kaksi.

Ja mitä hyötyä on siitäkin tiedosta, että mä piilottelen täällä olevien kuvien ALT-tekstiin jotain tietoja..?

07.01.2005
Perjantai. R-kioskin peijaiset.

Kyllä. mä huomasin tämän virheen. vuosi oli tässä vaiheessa tietty 2005 eikä 2004, kuten tässä oli lukenut sen vuoden. Korjattiin 12:01 23.10.2005

Yksi yritys, joka on meidän oppilaiden suosiossa, poistuu siltä paikalta. R-kioski Mannilantiellä. Se muuttaa isompaan tilaan, uuteen rakennukseen joka rakennettiin torin päälle. Sitä paikkaa ei enää ole. Monta muistoa on sieltä. Siellä on ollut kauniita tyttöjä myymässä, muttei itseään. Monta kivaa juttutuokiota. Se kioski lähellä näitä asuntoloita. Ei enää. Pitää kävellä 90 metriä lisää sinne uuteen paikkaan.

Ja jos se olisi ollut se ainoa muuttava, tuttu myymälä Järvenpäässä. Myös tarjoustalo muuttaa jonnekin. Vuokrasopimus päättyy- alet oli siellä päällä.

vaikka muistoja siitä R-kioskista..

08.01.2005
jotakin unohtunutta.

Siis kun sitä joskus ja toisinaan on loistava lause dodiksi mielessä kun aloittaa kirjoittaa - tai siis avaa tiedostoa jotta voisi kirjoittaa kirjaa - niin se ajatus tuhoutuu aivoissa.

Mutta eilein, päivä jolloin satoi vettä. Enkunmaikalla oli minulle jotain asiaa, mutta kun ne hissin ovet sulkeutuivat välistämme ja kone hoiti minut ja neiti rinteen alas, eikä sähköpostistakaan selvinnyt hänen asiaansa - niin se asia on mennyttä. Yhtä mennyttä kuin aika. Computer english. Cut copy paste select..

elen oli myös tosi hyvää ruokaa ja söin itseni kylläiseksi.

Ulkona.. siellä on lämmintä +4 astetta. Tammikuussa, kello 1:41 yöllä. Metallica - god that failed.

Ensi yöksi tulee myrsky. Ne ovat luvanneet sen. 30 metriä sekunnissa puhaltavaa tuulta. Tuleeko sitä? Onko kysymyksessä vain suuri huijaus?

Miten koululla toimii ensi viikko? Ei ole enää sitä kioskia lähistöllä, jossa voisi äkkiä käydä. Ei ainakaan ennen kuin se uusi kioski avaa ovensa. Mä kävin katsomassa siinä Mannilantien R-kioskissa sen viimeisen kerran mikrolasangea ja kun sitä ei ollut - lähdin pois. Mä olisin ostanut sieltä jotain jos olisin tiennyt ettei sitä paikkaa ole enää huomenna. Ikävä tulee sitä paikkaa. Se kioski ikäänkuin kuului kampukseen. Alimitoitettu ja toisinaan ahdas kioski. Mukava välisatama, jos satoi vettä pahemmin. Paikka, jossa pystyi hakemassa jotain kämpille kun palasi koulusta.

Welcome home, saniterium.

Imuroin netistä saman version Mind Manager ohjelmaa, jolla tehdään mindmappeja netistä. Aika hyvä ohjelma. Mindmapisoin kotisivut, eli tein näistä mind mapin harjoutuksen vuoksi, sillä käytän sitten sitä ohjlemaa opinnäytetyöni kanssa.

09.01.2005
Yöillisiä säröjä. whit nice photos - klo 0:53

Miksi kirjassani ei ole lukenut mitään omakohtaista rankkaa vähään aikaan? Petän lukijani. Anteeksi siitä. Mutta mä korjaan tilanteen tässä.

On yö ja presidentinlinnaa uhkaava talvimyrsky vesisateineen riehuu ulkona. Meri nousee reunan ylitse ja kastelee sen linnan. Jännä juttu vain se, että kauhea haloo presidentinlinnasta. Luullakseni Helsingissä on muitakin rakennuksia.

Pari riviä tätä kirjamaista tapahtuma kuvausta. Ja sitten asiaan..

Sopiva kuva, tulevaan aiheeseen liittyvä.

Aika muistella aikaisempaa elämääni. Sitäkin hetkeä, kun Iranilainen mies tarttui minua ranteesta kiinni, jotten tekisi itselleni mitään sillä leipäveitsellä. En kerro tarkempia tietoja hänestä, sillä vaitiolovelvollisuus velvottaa edelleen 10 vuoden jälkeen. Tietty jos kerron vähän irtonaisia tietoja Haukkalassa (Jyväskylä) oloajastani, niin saa vähän särmää tähän.

Se nainen, jonka mies tämä iranilainen oli niin sittemmin oli huutanut ettei kestänyt enää elää. Joten hänet siirrettiin muualle. Ei tietoa elääkö vielä. Ei ole käytettävissä sitä tietoa. Ja joka oli mun kanssa samaan aikaan samassa paikassa hoidettavana, ja joka oli tullut tänne opiskelemaan - niin se jätti koulun kesken jostain syystä.

Mä poltin joku yö siitä sen rakennuksen etuoven portailla tupakkaan. Vuonna 1995. Ei tuolloin sattunut mitään outoa. Muutama tuttu huuto kuului talon takana olevalta valvotulta osastolta. Siellä oli joku tappanut itsensä. Tai ainakin yrittänyt myöhemmän kuuleman perusteella.

Uppoutuisinko vielä kertaamaan tässä sitä, että kuinka mä olin niin tosissani sinä iltana 11 vuotta sitten kun yritin tappaa itseäni? Tapa olisi ollut se ranteet auki viiltäminen sen iranilaisen naisen antamien ohjeiden mukaan, jottei "ne" voisi enää edes ommella niitä kiinni.

Kertoisinko tuon ohjeen jonka hän antoi? Se oli jotenin näin: Ei " - " vaan " | " Tulkitkoon kukin miten sen haluaa. Muita tapoja ovat: = , ::, ||, X ja #.

Kuinka pahaa vielä mä saisin aikaan? Siis kirjoittamalla näitä kivoja pikku tietoja elämän eriosa-alueiden varrelta. En taida enemäpää kertoa niitä juttuja sieltä. Mä siis tiedän tälläistäkin informaatiota.

Ulkona raivoaa se talvimyrsky. Lämpötila 4 astetta plussan puolella. Tuo tammikuinen vesipyry kyllä hoitaa lumet pois.

09.01.2005i
Jos vain ei olisi niin pikkutarkka

Tekstini. Siis mä taidan vaatia niiltä todenmukaisuutta liikaa. Ja nyt mun on selvitettävä että pysähtyvätkö pikavuorot tietyllä pysäkillä keski-suomessa vai kirjoitanko henkilön vakiovuoroon.. Mutta pitkästä aikaa sain sen hyvän tunteen päälle, että nyt tärppäs! Tää juttu toimii ja siinä on paljon asioita joita voi lisätä, muokata ja herkutella. Syventää elämää.

Olen kirjailija. Ja tämä on sen kirous. Täytyy olla pikkutarkka.

uusin kuva, jonka olen itsestäni muokannut lisäksi kirjaa.

Kuvista, kuvankäsittelystä. Mä osaan tehdä kuvaan tehosteet. Tehosteet väkivallasta, Silmät mustiksi ja iho karrelle palaneen näköiseksi. Tai pahempaa. Minulla on tietoa ja kyky toteuttaa se. Tietotaitoa.

Mutta tänään en ole poistunut huoneestani, koska en kokenut sitä tärkeäksi. Ruokaa on. Tai tässä vaiheessa iltaa voi sanoa että sitä oli.

Se talvimyrsky.. Meri nousi, vesi sille emme voi mitään. Itämeri vielä on sellainen, että kunnon myrsky sen päälle ja vedet pakkautuvat niihin kahteen lahteen ja sitä kautta suomeen. Vesi on aiheuttanut lähiaikoina kaikkea pahaa.

10.01.2005
Maanantai. uuden viikon alku.

Joka toistaa itsensä loputtomiin. Nyt on 10 tammikuuta. Ulkona sataa vettä ja on +6 astetta lämmintä.

Nyt olisi kaiketi aika päättää, että oliko tänään tapahtuneet asiat kyllin arvokkaita, jotta ne voisi tallentaa jälkipolville? Tai ainakin tulevaisuuteen.

Aamu, maanantaiaamu alkoi sillä että heräsin siinä puoli kahdeksalta . Puolen tunnin päästä olikin jo koululla, mutta väärässä rakennuksessa. Pikainen puhelinsoitto neiti Jenni Rinteelle auttoi asiaa. Oli tekstikäsittelyä ja mä huomasin että olen ollut liian innokas poistelemaan tietoja koulun verkkoasemalta, sillä en löytänyt sitä kansiota missä on ne edelliset tehtävät. Se oli kuitenkin CD-levyllä. Joten mä tein kirjasta pari tehtävää. Se tunti kun oli ohitse, niin tuli sitä pirun pitkällä nimellä olevaa kurssia tietokoneiden kanssa. Me Otettiin siirtokovalevyt irti ja asetettiin vaihtolevyt joille olimme asentaneet windows2000,t ja ohjelmia sekä osioineet ne levyt. Joskus asennamme sille myös XP:n.

Ruokatunnilla oli lohta. Siellä tapahtui aika tylsä juttu, mutta siitä kyllä saa paremman kuuloisen vääristelemättä totuutta. Eli se nainen hiplasi minua ja mä kopeloin sen taskuja.

Tuon jälkeen, en heti välittömästi poistunut paikalta kuten ei hänkään. Kun olin saanut syödyksi, kävin Järvenpään Nordan Otto-automaatilla. (ne ei ole vieläkään korjanneet sitä kylttiä.).

Palasin siitä koululle, sen kirjastoon lukemaan uusimmasta mikrobitistä hauskoja juttuja atk-huollon tapaamista tapauksista. Tietokoneessa oli hiiri sisällä. Siis kuollut eläin, ei kytkettävä komponentti.

Kahvitaolla ei tapahtunut mitään järkevää. Mutta sen jälkeen me menimme niiden tyttöjen kanssa siihen Mannilan uuteen hissiin ja se oli kaikille ensimmäinen kerta. Siinä hississä on kaksi ovea ja siitä toisesta, joka aukesi viiveellä - tulvi sisään porukkaa. No tulipahan ainakin testattua se hissi. Sittemmin mä huomasin, että se hissi on töykeämpi kuin ne uuden asuntolan vastaavat hissit. Niissä se naisen ääni on lempeä, mutta tämä oli hyökkäävä.

HISSI NOUSEE YLÖSPÄIN! oli ainoa mitä se sanoi.

Uudessa asuntolassa kun menee hissiin, niin se tervehtii sanomalla "Ovet sulkeutuvat" "viides kerros, ovet avautuvat." Ja kun väki on mennyt pois hissistä, niin se sanoo "ovet sulkeutuvat"

Koulupäivän jälkeen kävin pudottamassa muutaman banaanin lattialle S-marketissa, kassoilla koska se on uusi ja sangen kehittävä uusi harrastus.. heh.. ei ole. Se pussi vain petti.

12.01.2005
Sumuinen aamu

Opinnäytetyöni on viimeistelyä ja kahta sivua vaille valmis. Sittenkin.. Siis sitä vain on sellainen, että luo turhaa työtä itse, eikä sitten keskity siihen mikä on tärkeää.

Olin siis aamulla opinnäytetyön ohjauksessa. Koska aiheenani on dysfasia aikuisopiskelussa, niin olen tapaillut lukiopettajaa vinkkejen saamiseksi, että miten asiat voisi ilmaista selkokielellä. Mutta se työ alkaa kohta olemaan valmis.

Tuon tapaamisen jälkeen kävin Järvenpään kelassa toimittamassa läsnäolotodistuksen toimitettavaksi Jämsään. Kelasta poistuttuani huomasin että kaupunki oli kietoutunut kauniiseen sumuun. Ja koska mulla oli pari vapaatuntia niin lähdin kävelemään. Sumussa se on jotenkin mukavaa. Sillä reissulla nappasin tuon kuvankin. Junasta.

Matkani päätteeksi palasin kämpilleni koska tässä koneessa on Trainz 2004 junasimulaattorin demoversio, jossa se demo tarkoittaa vain sitä että täysversiossa on muutama juna lisää. Olen oikein onnellinen tuosta pelistä, jonka netistä toissapäiväni imuroin. Sen skenatorio-editorilla pystyy myös tallentamaan muutoksen ratoihin. Simuloituja rautatieonnettomuuksia, siis. Ja kyllä sillä voi leikkiä myös taajamajunan kuskia - osaako pysäyttää junan aseman kohdalla - vai käykö niinkuin kävi kerran Järvenpään asemalla, että jarrutus menee pitkäksi ja juna meinaa ajaa aseman ohitse.

Sitten tuli ruokatunti ja mä palasin koululle syömään.

Sen jälkeen oli tietokantojen tekemistä. Ja sen jälkeen oli englannintunti. Olen kuulemma Pekka. Nojaa.. jos hän, se maikka, sanoo mua vielä ensi tunnillakin siksi - niin olen sitten hänelle Pekka.

System of down - roulette.mp3

Empä ole tätäkään musaa kuunnellut aikoihin. Nyt on sen aika.

Joo.. tuo kuva on kyllä tosi komea..

Eilen edessäni kolahti , kun naisautoilijan ajopelista lähti pölykapseli irti kun tämä nainen käänty Kotilinnantielle. Pyörä osui jalkakäytävään. Koska se kapseli jäi siihen keskelle tietä, niin sieppasin sen - kuljettaakseni sen sille naiselle takaisin sekä estääkseni sitä toista autoa ajamasta sen päälle.

Ja tänään vuokseni meinasi tapahtua peräänajo. Olin ylittämässä Helsingintietä kun auto pysähtyi - keskelle risteystä - antamaan mulle tietä kun olin suojatiellä ja valot vihreinä.

Hankkiuduin tänään myös tietyistä asioista eroon.

13.01.2005
Ilman musiikkia

Olen pimeässä huoneessa ilman musiikkia. Söin tunti sitten 3 jauhelihapihviä, jotka lämmitin ostamassani mikroaaltouunissa.

Säälittävää?

3½- levykkeestä. Hitto, mä tallennan tämän kerran päiväkirjan sellaiselle. Olen käyttänyt liian monta kertaa CD-levyä. Miksi? Mähän olin jo kertonut aikaisemmin, että kuinka tyhmä tallennusväline CD on ja kuitenkin mä käytän sitä. No, ok.. Kyllähän se NERO-poltto-ohjelma osaa päivittää kaikki tiedostot ettei tarvitse kuin klikata muutaman kerran ja muokatuista tiedostoista on kopio ilman niiden yksittäisiä etsimisiä.

Ja kun se XP:n etsi-toiminto on mitä on.. Eli täysin surkea. Esim. jos mä haen jotain kotisivukansiosta ja aion siirtää sen omat tiedostot- kansioon niin eikös siinä haussa näy vähän ajan päästä se toiseen kansioon siirretty tiedosto, vaikka haku pitäisi vain rajottua siihen kotisivukansioon? Windows 98 sentään osasi hoitaa hommat järkevästi. Ok. kyllähän se kaatuili mutta ainakin hommat tuli hoidettua. XP, suuri saatana.. No, onneksi sentään hyväksyi tämän vanhan Front Pagen karvahattuversion, jolla olen aina kirjoittanut kirjaa.

Ulkona sittenkin tuulee, koska ne lupasivat myrskyä. Säätilaa, jota mä epäilin. Olihan tyyntä illalla kun kävelin kävelemässä siellä jossain. Mitä tein 'siellä jossain'? jäänee salaisuudeksi. Siis mä en kerro.

Tämä rakennus on hiljainen. Kaikki taitavat nukkua. Vain tietokoneen tuulettimen satuinnainen käynnistely rikkoo äänettömyyden. Ei musiikkia. No ei tällä kertaa. Saakoon ne 1000 mp3 tiedostoa olla rauhassa.

Tänään koin jälleen sen yhden asian, mikä on totta. Kovaa ja läheltä ohimenevän junan ääni on kaunis, vaikkakin luja. Ylihuomenna voin olla sellaisen kyydissä. Hyvä viikonloppu tiedossa.

Ja juniin liittyen.. Mä lupaan käydä Turussa. Minua on alkanut häiritä, se että en ole käynyt siellä vaikka siitä puhutaan. Mitä pahaa Turkulaiset ovat tehneet, että ovat tulleet kansanvitsiksi? Se on väärin. Minä aijon ennen kuolemaani käydä Turussa.

En ole ajatellut kuolemista pitkään aikaan, vaikkakin vaivat joskus antavat ajatuksille vauhtia.

Mä tahtoisin myös matkustaa junalla sen suomen pisimmän välin joskus. Monta asiaa mä tahtoisin tehdä.

Ainakin aivojen syväpuhdistus tietyistä asioista olisi tervetullut. Mutta niinhän kaikki toivovat.

Kaksi vuotta sitten Suomessa tapahtui jotain todella pahaa. Ne lopetti Radiomafian.

13.01.2005
8000 päivää aikaa syntymäpäivääni vuonna 2026 jolloin täytän 50 vuotta.

Se on tekemäni html/java koodin tulostuma. Koodi, jota kadutaan. 8000 päivää tekee 21 vuotta. Matematiikkaa. Huomenna se koodi sanoo 7999. Selvä syy siis käyttää sitä uutta R-kioskia ja ostaa samaa nestemäistä tuotetta. Se on hieno, mikroaaltouunilla, varustettu R-kioski.

Tänään minä taisin aiheuttaa lisää ajateltavaa sille naiselle. Siinä toisessa R-kioskissa. Nyt Järvenpäässä on kahden R-kioskin vällissä vain S-market. On kuulunut huhuja siitä, että se Rosso-ravintola valtaisi sen kävelykatu Jannen R-kioskin ja sen toiminta päättyisi. Kysyin heiltä tänään sitä, että pitääkö se tieto paikkaansa. He eivät olleet kuulleet koko asiasta vasta kun minä sanoin sen. Ja jälkeenpäin paljastui ettei sillä huhulla ole mitään perää..

Pitäisi joskus kai mennä sinne ja korjata virheeni. Teiltä ei ole tällä tietoa työpaikka menossa alta. Sori unettomasta yöstä.

Tervetuloa näihin tulevaisuuden tammikuihin. Kuva ydintalvesta. Kuvan koko on < 2kt. Abode photoshop näemmä osaa pienentää kuvan kokoa laadun tai värejen pahemmin kärsimättä. Siis sitä olen käyttänyt sitä Xnwiewiä, koska se ei ole iso ohjelma ja jonka lataa levyltä aika nopeasti. Mutta tästä päivästä enemmän..

Tänään satoi vettä rajusti ja vähämmän kovasti.

Aamulla mä heräsin ennen herätyksiä. Aamulla ei sattunut mitään mielenkiintoista. Ei sitä tapahtunut edes sen tunnin päätyttyä aikaisemmin, koska sain tehtävän valmiiksi jossa piti keksiä se että mitä positiivista on siinä, että mulla on polvet paskana. Chondromalacia, lausutaan Kronomalasia ~ tai jotain sinnepäin.

Tänään asensimme sen XP:n. Kyllähän sen asennuksen voi aloittaa aivan hyvin kun on vaikka ohjelmia päällä. Aivan yhtä hyvin voi paperilautasia käyttää paistinpannun sijasta.. No en mä tässä jaksa välittää siitä, että ihmiset välttämättä tahtovat asettaa tietokoneensa tilaan, jossa se kaatuminen on erittäin lähellä ja kaikki pitää sitten tehdä uudestaan. En jaksa edes puuttua siihenkään, että joidenkin on pakko pitää sateenvarjoa auki kun sitä vettä on 1 pieni pisara 3 neliömetrissä ilmaa.. Hei, se sade loppui jo. No, ei se mitään - kävele ihan rauhassa varjo auki sen pitkän katoksen alla.

Ei muuta nyt.

16.01.2005
Viikonlopun jälkeen

Ja minä en ollut Järvenpäässä, vaan kaverin luona Espoossa. Tarkemmin Tapiolassa. Se on hienoa mennä pääkaupunkiseudun sisäisillä linja-autoilla Helsingistä pois. Siis koska ei näe maisemia niin on mahdollista hukata suuntavaistonsa. Mutta tuli ainakin niillä autoilla ajeltua.

Oli mukava viikonloppu. Ehkäpä se on pääkaupunkiseutu minne mä päädyn.

Ja huomenna - koska koulusta sai pari päivää vapaata - niin aion lähteä takaisin Helsinkiin ja sitten jatkaa siitä Leppävaaran Prismaan. Ja ylihuomenna sukuloimaan Mäkkylään. Eli mä otan nyt rennosti. Kyllä mä olen sen tainnut ansaita. Kun aina vaan tuota Järvenpäätä.. Tuota, mä joskus tahdon vaihtelua. Ja sitähän sain.

Nyt on jälleen käsillä se hetki, kun sunnuntai vaihtuu maanantaiksi.

Kuuntelen jälleen metalliliitosta äänitettyä.. Koska mä nyt voin käyttää hyödyllistä aikaa myös omiin juttuihini, niin mä kirjoitin. Loin aikaan tekstinalun jolle tulee olemaan jatkoa - siis se idea siinä on hyvä. Pohjaantuu uneeni.

Lähijunissa kuulin , että joku tyyppi oli tullut isäksi tahtoaan vastaan. Nainen ei tahdo tuota miestä lapsensa elämään. Kuulemma uhkaillut lähestymiskielloilla. Toisaalla taas kuulin siitä, että miten joku nainen nimeltä Heidi, vie joka aamu Niko-poikansa hoitoon ja sitten lähteen linja-autolla rautatieasemalle ja matkustaa junassa töihinsä.

Tuli käytyä myös S-marketeissa. Helsingin keskustassa oleva oli aika sekava kauppa.

Mutta mulle on jäänyt kova tarve lähteä jonnekin. No huomenna MÄ TAATUSTI JÄTÄN JÄRVENPÄÄN edes hetkeksi.

Elämästä voisin kanssa nyt kirjoittaa jotain, koska on yö. Eli mitä se rakkaus on? Tämähän on se mieliaiheeni. Eli rakkaus on vain aivosähköä, aivokemiaa eikä se perustu muuhun kuin siihen, että suku jatkuisi. Jotta uros ei jättäisi naarasta eikä naaras hylkäisi pentujaan. Koska ihmispentu on niin avuton ja hitaasti kehittyvä, niin siitä pitää huolehtia pitkä aika. Ja evoluutio on luonut meille tarpeellisen aivokapasiteetin tuntea rakkaudeksi-nimeämäämme tunnetta, jotta puolestaa uron pysyisi naaraan luona ja siten naaraalla on aikaa pennuilleen. Jottei ne kuolisi.

Ihmisvauva kuolee ellei siitä pidetä mitään huolta. Ja se tekee sen itsestään. Jotta tätä ei tapahtuisi, niin eloluutio on luonut välittämisen, rakkauden, halun suojella toista. Ja kaikkien eläinten pennut ovat kasvopiirteiltään suloisen näköisiä, siksi ettei niitä hylättäisi - että niiden näkeminen herättäisi hoivavietin.

Nyt on siis tammikuu. Lämpimintä on ollut viikonlopun aikana +8.9 astetta ja kylmintä -6.6 astetta. Eli se mun viime torstaina ikkunalaudalle unohtamani maito oli jäässä. sekä sulanut. Sille pitäisi kai jotain tehdä

0:31 17.1.2005. joku valkotakkinen mies kusi tuon ikkunani ulkopuolella kasvavan puun runkoon. Toimenpiteeseen meni 12 sekuntia. Hänellä oli kävelytyylistään päätellen känni päällä. Tämä tapahtui Järvenpäässä, Mannilantiellä. IJKK:n asuntoa kolmosen edessä, se viimeinen niistä vanhoista vinosta taloista.

17.01.2005
Vaihderikas päivä. (siis se juna ajoi monen vaihteen yli)

Kävin tänään kaupungissa , jossa sijaitsee tuo kuvan rakennus. Jos ei tunnista Helsingin Senaatintorin tuomiokirkkoa, niin on huono suomalainen. Eli minä kävin tänäänkin Helsingissä. Se oli aamupäivän reissu. Josta mä kostuin lisäosalla tuohon CD-telinesettiin sekä Kornin yhdellä levyllä. Huomisen jälkeen sitten pitää tehdä se, että kulutusjuhla seis. Mutta välillä sitä pitää irrotella. Mitä huomenna? Lähden sukuloimaan pääkaupunkiseudulle.

Tuo kirkko on siis senaatintorilla, ja se paikka on tärkeä suomen historiassa. Miksi sitten se ei säväyttänyt minua? Onhan sillä torilla kävelty ennenkin.

Aamulla mä vein roskat ulos ja sen askareen jälkeen lähdin määrätietoisesti kohti rautatieasemaa. Olin suunnitellut lähteä jo eilen. Tosin se Leppävaaran Prisma saa vieläkin odottaa mun vierailuani.

Juna tulikin pienen odottelun jälkeen. Tietenkin, koska olin menossa Helsinkiin päin, niin kuulutettiin se juna ensin joka meni Riihimäelle. Mutta Hesan juna oli se joka tuli ensimmäiseksi. Istuin kauniin nuoren, vihreäpuseroisen naisen eteen. Hän nukkui, torkahteli. Varmaan viikonlopun jälkiä. Luin matkalla uutislehti satasesta, että Romaniassa on 67 vuotias nainen saanut synnytettyä kaksoset, joista toinen kuoli. Yliopiston opettaja siis halusi raskaaksi vanhalla iällä. Kivat sille lapselle, mutsi kuolee jo ennen kuin se lapsi täyttää 30 vuotta. tai 10 vuotta.

Se lehti oli luettu Tikkurilaan mennessä.

Helsingissä mä hakeuduin senaatintorille, josta on todiste tuossa ylhäällä, ja siitä menin katsomaan merenpintaa kauppatorilla. Siellä mä huomasin, että kaupungintalo on nykyään vaalean sininen. Se oli muistaakseni ennen tyylikkään valkoinen. Se kauppatorin keikka oli se minkä olin asettanut toimintasuunnitelmakseni vasta junasta lähdettyäni.

Kävin sitten Anttilassa, ja sitten metrotunnelin Hesessä syömässä kun oli tullut nälkä. Ja sitten olikin aika lähteä takaisin Järvenpäähän.

Junassa istahdin ulkomaalaisen, tummaihoisen miehen eteen. Hän luki kirjaa. Täytyy sanoa, että täällä ainakin tapaa paljon enemmän ulkomaalaisia mitä vaikka esimerkiksi Jämsässä.

Mutta siinä lähijunassa paluumatkan alussa..

Eräällä herrasmiehellä oli vakaa käsitys siitä, että KOSKA juna saapuu Helsinkiin. Kun se kuulutus tulee jo finlandiatalon kohdalla. Hän tiedusteli sitä asiaa konnarilla saaden hänet sekaisin. Se herrasmies poistui Pasilassa.

Mä jäin jo Kyrölässä pois. Se juna oli siis H.

Oli kantamista jonka olin suunnitellut viedä kämpille ja jos olisin odottanut Järvenpään asemalle saakka, niin siitä olisi tullut turhaa kävelemistä. TOSIN kyllä se matka Kyrölästä tänne on pidempi kuin asemalta.

Selvisi, että tuossa naapuritalon Lähiherkussa käy maksuvälineenä myös pankkikortti.

Mä petin Neiti Rinteen luottamuksen yhdessä vaiheessa tätä päivää.

18.01.2005
Tässä iloluonteissessa maailmassa. Osa 2

Suurilla rautatieasemilla on yleensä aika hektistä.

Siellä ei toimineet liukuportaat, joten mä nousin manuaallisia pitkin tunnelista Helsingin rautatieasemalle. Etsin junamaattia, sillä olin kellostani katsonut H-junan lähtevän aika pian eikä minulla ollut lippua. Se oli lähin syy laitteen etsimiseen. Sain lippuni nopeasti. Siinä laitteen vieressä, tasolla, oli joku lippu. Koska maksukorttitositteista näkyy pankkitietoja, niin ajattelin tekeväni hyvän työn ottamalla sen lipun siitä ja heittämällä sen kassiini.

No mä sitten ehdin siihen H-junaan, ulkomaalaisen eteen ja sopivasti kuulemaan sitä luentoa että koska juna saapuu Helsinkiin kun se kuulutetaan liian aikaisin. Mutta valittaja lähti pois Pasilassa. Juna jatkoi eteenpäin. Mä luin vielä jostain löytämääni satasta - niitähän lojuu lähijunissa hattuhyllyillä. Tuli juna Tikkurilaan ja jatkoi senkin ohi. Mä aloin tekemisen puutteessa tutkimaan sitä lippua. Ja vain huomatakseni sen, että se oli aito junalippu välille Helsinki - Tampere. Lipusta näin että se juna ei ollut vielä ehtinyt lähteä Helsingistä. Se oli jonkun seniorin lippu. Samannäköinen, mitä on ne lippumaatista saadut pankkitositteet.

Ja tutkiessani lähemmin omaani ja tuota löytölippua - huomasin kellonajan, jolloin se lippu tulostettiin. Omassa se oli 1046 ja siinä lipussa 1034.

Suurilla rautatieasemilla on aika hektistä toisinaan.

Anteeksipyyntö on siis jälleen pyydettävä tuntemattomilta. Ja se on tehty.

S-market järvenpää. Nälkäni selittyy sen myymälän puutteen jauhelihapihvejen osalta, mutta ostin mä klemettiinejäkin. Pari hedelmää oli punnituksen aikana poissa vaa'alta. ainahan niitä voi pyöriä kun heittää sen pussin vaakalevylle nopeasti ja painaa nappia..

Tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin huomannut ettei siellä ollutkaan niitä pihvejä. Arki on täynnä pikkukostoja.

Tänään en olisi oikeastaan halunnut katsoa sähköpostiani - vielä, eikä se koululla käväisykään ollut vielä niin ajankohtaista. Mutta olihan JS sentään lähettänyt spostia. Se oli se ainoa minkä minä avasin niistä kolmesta.

Olen niin pahoillani, etten nyt avannut niitä maikkojen viestejä. Tässä on ollut niin paljon koulutöitä ja kaikkea. Ja kun tuli vapaaksi nämä muutama päivä, niin otan niistä kaiken irti. Irtiotto arjesta. Ja se päättyy keskiviikkona jolloin minä tulen jälleen hyväksi opiskelijaksi. Silloin on hyvä päivä kyllä kanssa päivittää kirjansa nettiin.

Päivän suurin järkytys: presidentinlinnan nykyinen väritys. Vaalean sininen, sinisiä paneeleita seinissä. Se oli ennen valkoinen. Onko muuten Presidentillä päätösvaltaa siitä, että minkä väriseksi pressanlinna maalataan?

Korjaus 22:41 23.8.2005 - se rakennus EI ollut Presidentinlinna, vaan kaupungintalo. Pahoittelen häiriötä Helsingin arkkitehtuurin tuntemuksessani.

18.01.2005i
Kuin sardiinipurkkeja

Tänään kävin sukuloimassa Mäkkylässä. Kiinnostavahko juttutuokio serkun kanssa. Ei siis sen naisen.

Kuvassa on Pasilan asema, siis se jossa liukuportailla on suuri merkitys sille että matkustajat pääsevät laitureille. Se asema on siis se ensimmäinen, joka tulee Helsingin aseman jälkeen - jos joku ei sitä tiennyt. Kuva on tietty heikkolaatuinen, koska se on käsitelty sellaiseksi.

Mä kun laitan kuvia kirjaan niin en ole omaksunut joidenkin tapaa laittaa mikä tahansa kuva mihin tahansa tiedostoon tai nettisivuille - välittämättä tiedoston päätteestä, kuvan ja tiedoston koosta eikä siitä että kuinka paljon se kuva sitten vie tilaa palvelimella. Käyttäkää vain bittikarttoja kotisivuillanne.

Suosittelen resolaatiota 800 x 1200, sillä taatusti onnistettu tavoitteessanne saada sivunne niin hitaaksi latautua taikka sitten voitto palvelintilastanne. Täyttäkää se kotisivutila kaikilla suurilla tiedostomuodoilla. Eli sillä miten kuva pakataan, jotta se olisi pieni. Siis latautumisaika ei ole ainoa syy pienentää kuvatiedostojen kokoa. Toinen on palvelintila. Mutta tuo kuva on vain 2kt iso ja sitä on tässä suurennettu

Entä nyt? Vuodatuksen jälkeen.

Tänään oli oikeastaan aika hyvä päivä, kävin kukkakaupassa. Kokeilin aamupäivästä stereoideni tehoja sillä seuraamuksella, että nessuliinapakkaus putosi lattialle kovaäänisen edestä. Joo.. on ne tehokkaat. Mulla oli aika hyvä fiilis menossa. Asuntolatyöntekijä koputti oveen ja tiedusteli että olenko vielä hengissä?

"Ikäva tuottaa pettynys, mutta olen mä"

Ja se nainen poistui hiljaa käytävän päähän. Se taisi olla pettymys. Ja vimein sitten lisättiin kuva tästä asuntolasta tänne. Mutta tuon kohtaamisen jälkeinen hetki meni siinä kuin kuuntelin Kornin lets get this party started - kappaleen. Ja sen jälkeen lähdin kävelemään valiten reittini siten, etten kulkisi koulukompleksin ohitse - taikka edes näkisi sitä. Tänään IJKK ei saanut mitään huomiotani. Huonemma se saa sitä tämänkin päivän edestä.

Menin kukkakauppaan ostamaan kukkia tervetulijaislahjaksi. Kukkakaupat tuoksuvat hyvältä ja henkilökunta on palvelualttista. Ja matka kukkakaupasta asemalle onnistui niin, etten törmännyt keneenkään tuttuun. Se kukkapaketti olisi ollut huhujen aihe. Siis tässä kaupungissa on mahdollista käynnistää itseään koskevia huhuja, koska on joitain ihmisiä jotka tuntevat minut.

Juna oli sellainen uusi matalalattiavaunujen rykelmä. Ja kuten pendolino - sekin haisi ensin navetalta. Minipendolino. Eli se osasto jossa voi ostaa lippuja, on tietty erillinen osasto kun se jossa ei ole lipunmyyntiä. No, toisaalta.. onhan se hyvä, että lipuntarkastuksia on lisätty. Kun ei voinut ostaa lippua, koska siinä osassa junaa niitä ei myyty, joutui asiakas maksamaan 60 euroa.

Paluumatkalla, kello viiden maissa - lähijunat olivat sardiinipurkkeja.

19.01.2005
Ja aika kulkee eteenpäin..

Tänään en ollut varma siitä, että oliko nyt keskiviikkona sitä opinnäytetyöhön liittyvää juttua, joten en mennyt sinne. Mitä muuta sitten tapahtui? Lähetin sähköpostia M Alle.

koulussa ei ollut montakaan tuntia. Oli tietokantaa ja muille englantia. Mulle on käynyt siinä tietokannassa siten, että jonkun oudon syyn takia yhteydet eivät toimi eikä niitä saa poiskaan. Piti aloittaa koko skeida uusiksi. Ja silmiä tuntui jälleen karsastavan, millä tarkoitan sitä että tunnen sen.

Eli muille oli englantia. Mutta mä olin kypsynyt edelliseen tuntiin niin, etten sitten osallistunut sille tunnille. No olivat monet muutkin poissa. Lupasin SS:lle skannata erään valokuvan vuodelta 1996.

Mutta mä kävin bongaamassa junia rautatieasemalla. Tuossa on kuva siitä uudesta junalajista, joka liikennöi nykyään Järvenpäänkin korkeudella. Kun sellainen menee ohi pimeällä niin sen junan aiheuttama valoilmiö on seuraavan kaltainen:

´¨'-.,.-'¨´¨'-.,.-'¨´¨'-.,.-''¨´

Eli luku junien aiheuttamista valoilmiöistä pimeässä.

päättyy tähän.

Mutta mä kävin siellä Pajalantien Valintatalossa, jossa olin työharjoittelussa kaks vuotta sitten. Ja se päättyi jotenkin oudosti.

20.01.2005
Menet nukkumaan..

Menet nukkumaan ja toivot, ettet koskaan herää kevätpäivään raastavaan. CMX - Vanha talvitie.

Siellä on muutaman lähipäivän aikana tullut talvi. Tiistaina ei ollut lumesta tietoakaan. Sunnuntaina Helsinki oli harmaa ja siksi kaunis. Taisi tihuttaa vettä kun se liikennevalo vilkutti vihreää ukkoa merkkinä siitä, että kohta vaihtuu punaiseksi. Mainostauluissa vaihtuivat mainokset rullaten. Ihmisiä, vinkuvia paikallisbusseja sekä raitiovaunujen raiteita märissä uomissaan. Minä tulin sillä vinkuvalla linja-autolla.

Se oli sunnuntaina, kun mä matkustin lähijunalla järvenpäähän. Ja perillä menin rautatieasemalta S-marketin ollessa suljettuna - siihen uuteen R-kioskiin.

Maanantaina mä kävin Helsingissä. Senaatintori oli lumeton ja se kirkko seisoi siinä ylheänä. Mä taisin olla Senaatintorilla yksin kun kävelin sen läpi. Mutta siitä tapauksesta ei taida syntyä mitään suomen historian merkkitapausta, vaikka se sattuikin samassa paikkaa kun joku tärkeä tapahtuma aikoinaan. Historiantuntemus tökkii juuri nyt.

Tiistainakin sain olla junamatkustajana. Tiistaina välttelin näkemästä IJKK:ta. Ja onnistuin siinä hyvin. Sitten tuli keskiviikko. Keskiviikkona alkoi lumisade, keskiviikkona oli lyhyt päivä jolloin käytössäni oleva kamerakännykkä ei sitten jostain syystä ottanut kuvaa siitä junasta. Siitä kuvasta olisi tullut aika hieno. Lähellä rataa. No jaa.. Se juna oli vain IC2 - ei siis mitenkään hienon näköinen, mitä ovat ne vanhat "siniset" junat.

Eilen kun oli tuo edellämainittu keskiviikko - mä vierailin siinä R-kioskissa jolle povasin tuhoa kuulemieni huhujen mukaan. Se sama nainen muisti tietty tuon viikko sitten tapahtuneen vierailuni siinä liikkeessä, kaiketi juuri sen tähden että juttu koski työpaikkaa. No Järvenpään kävelykadun R-kioski on ja säilyy ainakin tällä tietoa. Se kioski Rosson ja Helioksen välissä.

Kävin myös vanhassa työharjoittelupaikassani. Pajalantien valintatalossa, mistä tuossa on kuva. Pitäisi joskus käydä uudestaan siellä ja sellaiseen kellonaikaan että ne naiset olisivat siellä. En odota mitään tervehdyksiä. Mulkoilevatko he vielä? Jos, niin täytyyhän niilläkin kai olla jotain taukoliikuntaa. Mutta kuvan koko on vain 1kt.

Tuo oli eilen siis tapahtunutta ohjelmistoketjujen yhteensopivuutta. Tänään kun on torstai 20 päivä jotain kuuta. Tämä päivä oli tekstiviestillisesti rauhaillinen uuden numeron ansiosta. Tietty sitä heitin yhden ajatuksen menemään kun katsoin päivämäärään aamulla kännykän näytöstä. 20. päivän sääntö on kumottu.

Ostin tänään prismasta DVD elokuvan ja katsoin sen koneella. Tietokoneen näytöstä sai kyllä ihme kyllä elokuvaelämyksen ja jopa Windows Media Playerillä. Mun piti siirtää alkuperäisen suunnitelman mukaan kuva televisioon ja äänet stereoihin, mutta XP ei suvainnut tajuta että TV on kytkettynä oikein ja päällä. S-VHS ja kaikki. No, tulihan testattua koneen antamat mahdollisuuden käyttää sitä myös elokuvien katsomiseen. Näyttö näyttää hyvin elävää kuvaa, vaikka onkin vain peukalon paksuinen.

Ja sitten aloitetaan uusi kappale, jonka voi valita kaksoisklikkauksella tekstin päällä. Koulussa tänään olisi ollut tonnikalalasangettea, mutta mä ostin S-marketista muutaman hedelmän ja söin ne ATK-luokassa.

Siellä Prismassa sattui tulemaan oikein mukava kassaneito. olin hänen avaamansa kassan 10 ensimmäinen maksava asiakas. Hänellä oli oikein mukava ääni, vaikka sanoikin vain hinnan ja tervehdyksen. Mutta se "9 euroa" oli kauniisti puhuttua arkikieltä.

Pelasta maalima. Tee se jo tänään. Tee jotakin mahdonta.

..laulaa CMX. Pelastanko maailman tänään? Riittääkö puoli tuntia maailman pelastamiseen. Tokkopa. Ja kun yhdysvalloissa paha pääsi taas valtaan.. Siis hän on YHDYSVALTAIN presidentti, ei maailman. No, toivottavasti se hyvä TV-sarja "meidän pressa" saisi jatkoa tai ainakin uusintakierroksen. mutta turha kailottaa mitään. Poliittisesti epäkorrektia ei kai esitetä.

Ja huomenna on jälleen perjantai. Tämä viikko on ollut nopeasti ohitse.

Kuten kaiketi elämäkin. Mutta, hei. Sitä on vielä jäljellä ja nyt tuntuu siltä että alan vasta käyttämään sitä.

22.01.2005
Valkoisena yönä

Lunta on satanut täyttäen puiden oksat lastilla, joka seuraavan päivän luvatuissa tuulenpuuskissa putoilee ihmisten päälle, kuten paakkuitunut lumi tekee. Ja lunta on luvassa vielä monta päivää tämänkin jälkeen. Nyt on itseasiassa yö ja kello on jotain puoli neljä.. Mutta samapa se. Olen nauttinut nestemäisiä virvokkeita, jotka olisivat olleen epäkorrekteja antaa lapsille niiden sisältämän prosenttiarvon takia. Valtaosa tämän kaupungin lapsista nukkuu juuri nyt. Tämä Järvenpää on toten tällä hetkellä lapseton kaupunki. Missään ei kuulu lasten leikkejen äänet. Missään ei ole edes ruokakauppoja auki. On huoltoasema, se tiedetään. Tässä kaupungissa olisi valmius siihen, että saisi lisää juotavaa. Nyt.

Eikä padottua tätä vettä saa. Kasattua kylläkin ja ne kasat ovat jo pakettiautojen korkuisia vuoria siellä, missä pitäisi nähdä kadulle että onko sieltä tulossa autoja vaiko voiko ylittää tien kuolematta pois. Mutta tänään minä kävelin punaisia päin koska se hemmetin ryhmähenki otti minut valtaansa. Liikennevalo autoille paloi vihreänä.

On yö. Kellot mittaavat aikaa ja ravintolat suljetaan pian. Ihmiset pitävät hauskaa ja nauttivat varmaan tästä yöstä. On valkeaa, ei mustaa. Ei syytä ottaa itselleen masennusta luonnon tilasta, sen väreistä. Mutta nämä lumet sulavat pois. Ja tuleeko ensi vuonna lunta ollenkaan?

Kello puoli neljä aamulla. Kyllä tämä on aivain hyväksyttävä hetki olla valveilla. Äidinkielenopettajan tekemässä tehtävässä, sen tiedoston aikaleima oli 2:55. Nyt on rauhallista. Autoja menee ohitse. luulen niiden olevan takseja, vuokra-autoja kuten vanha termi kuuluisi. Eilen oli perjantai. Se on nyt jo historiaa. Ei enää koskaan tule samaa päivämäärää, samaa perjantaita jolloin uutisoitiin yhdestä suomen pahimmasta tieliikkenne onnettomuudesta Loimaallako se nyt oli.. Mutta 200 sikaa on kuollut jossain Vaasan lähettyvillä.

Ismo Alanko: aika kuolla. Oletko silloin valmis, kun on aika kuolla? Olivatko ne siat valmiit siihen? Sikahan on älykäs eläin, se oppiin käyttämään vaikka tietokonetta. Siis kärsällä tökittävää ohjaussauvaa että saa jotain tehteä että se sika saa ruokaa.

22.01.2005i
Illanviettoja

Juuri päättynyt roskien ulosvienti reissuni oli onnistunut. Se oli antoisa kokemus, jossa tuli jopa taloudellista voittoa eurojen muodossa.

Merkintä omistettu Jannelle, >> Joensuu.

Matkani suuntautui S-markettiin roskalaatikoiden luolta. Tai laatikon, boksin, astian jonne roskiksi luokittelemat tarpeettomat tavarat heitetään S-marketin muovikassissa. Näin sitä runnotaan Siwa-ketjun mainos lokaan. Kaikki roskapussit olivat S-marketista siinä kasassa.

Mutta S-marketissa minun pääasiallinen juttuni oli nuotaa juotavaa ja ohittaessani keksihyllyn, minä koin erittäin vahvan halun saada kaurakeksejä. Jyväshyvän kaurakeksejä ja minä tahdoin niitä. Etsin ja löysinkin niitä. Sekä siideriä viime viikonlopun muistoksi.

Jäin pelaamaan hedelmäpeliä ja se veto oli onnistunut siten, että voitin kauppalaskun takaisin. Eli 13 euroa ja se laite antoi niistä 5 kaksikymmentäsenttisinä. Oikeastaan se kaiketi on hyvä, ettei Otto-automaateissa ole niitä pieniä seteleitä sillä silloin olisi kaiketi hedelmäpeleissä pieniä kolikoita. Joo, mä voitin 20 euroa ja se kone antoi sen 5 senttisinä.

Mutta tuon hedelmäpeliautomaatin ansiosta sain syyn vierailla siinä uudessa R-kioskissa. Ostamassa vielä yhden mukaan ja koska täytyy sitä kioskia kannattaa sillä samalla ostoksella. Itse asiassa mä kun olen käynyt siellä, niin aina on tullut otettua myös pullokin.

Olen kiitollinen Jannelle siitä, että hän antoi tietooni tiedon, jonka mukaan olin pudottanut lompakkoni. Tämä on siis eri Janne. Anun Janne. He olivat tulleet ulos kaiketi siitä R-kioskista, minne mä menin.

Ja mä seurasin heitä. Kaivoin SEN kassistani ja tähtäsin SILLÄ suutani. Ensimmäinen pullo avattu. Otin hörpyn heidän takanaa. Ja tässä vaiheessa iltaa minä muistan, että se tapahtui Järvenpään Poliisilaitoksen takana. Julkista juopottelua poliisiaseman takana.. Heitin hyvät illanjatkot heille, Anulle ja Jannelle ja poistuin paikalta.

Mutta he eivät olleet humalassa. Enkä minäkään.

Palasin kämpille ja avasin tietokoneen kirjoittaakseni kirjaa heti kämpille tultuani. Joensuu tietää miksi.

Mä kuuntelen musiikkia Windows Media Playerillä. Eli mä korjaan sen virheen heti tämän kappaleen jälkeen. Se on tietenkin KORN-yhtyettä.

Taidan pelata Trainzzia ja sitten kouluhommia..

23.01.2005
Talvinen kaupunki

Siis tietty se näyttää talviselta, kun on oksissa paksu lumivaippa ja isot kinokset ajettu joka kadunkulmaan.

Järvenpää, tilapäisen valkeuden valtakunta. Nämä lumet kyllä sulavat pois. Ja melko pian, jos tämän talven aikana tutuksi tulleisiin lämpimiin tuuliin on luottamista. Ei ollut lunta tammikuussa 2005. viime vuoden tammikuussa sitä oli tarpeeksi.

Tänään 12 kuukautta sitten:

- - - ja katsottuani tuota merkintää, totesin sen aika tylsäksi liittää tähän edes palasia siitä. Tänään en tehnyt mitään muuta erikoista, kun kävin R-kioskissa ja samaan aikaan sinne olivat pyrkimässä Anu ja Janne.

Täsmällisyyttä.

Mutta kaksi tyttöä heittivät jääpaloja maasta ilmaan ja menivät sitten jääpalasateeseen kovasti riemuiten. Tämä tapahtui Espoon Tapiolassa. He toistivat tämän toimenpiteen monta kertaa. Ottivat lapiolla maasta jääpaloja ja heittivät ne satamaan itsejensä päälle. Viikko sitten.

23.01.2005
Aika vain kulkee eteenpäin.

Olen miettinyt tulevaisuuttani. Sitähän me teemme, viimeisen vuoden opiskelijat. Internetistä luin, että yksi Jämsän suurin työllistäjä vähentää väkeä. Ihmiset valuvat etelään, pääkaupunkiseudulle. Täällä on töitä haluaville. Tein päätöksen, että haen sitä työharjoittelupaikkaa lähiseuduilta Järvenpäätä. Vaikka Helsingistä.

Minä, jolle Jyväskyläkin oli iso ja pelottava kaupunki. Menneisyyttä ei pääse karkuun sillä se on ja pysyy aina aivoissa tallentuneina muistoina.

Ulkona on 6 astetta pakkasta. Rikomme tämän vuotisia pakkasennatyksiä, jos se tippuu yli -10 asteen. Vuoden 2000 pakkasista puhuttiin vuosituhannen kireimpinä ja vain sen takia, että se oli ensimmäinen vuosi tätä hienoa vuosituhatta. .. joka siis alkoi vasta vuonna 2001. Mutta viis pikkuasioista. Tämä on vuosi 2006 nyt.

Tietokone muuntaa juuri sitä yhtä rakasta levyä mp3-muotoon. oli jo aika antaa koneeseen lisää musiikkia. Kyseessä on se Yön levy 'antaa soittaa'

Miksikö tämä on niin 'rakas'? No mä löysin sen LP-muodossa kun olin kaikkein haureimmillani ja elämänhalu oli mennyttä kalua. 10 vuotta tai siitä on 12 vuotta. Joo.. Haukkalassahan tätäkin tuli kuunneltua.

Mennyttä aikaa sekin.. Aikaisempaa, nuorta elämääni jonka tuhlasin masennukseen.

Mutta tänään, maanantaina..

Talvi on tullut pysyväksi ilmiöksi. Ainakin muutamaksi viikoksi, 5 päivää tulevaisuutta on selvitetty. Lumisadetta ja pilvistä päivää. Päivään kuului sekin, että minä sain ruokalan viimeiset tonnikalalasangetit. Jos joku halusi sitä minun jälkeeni, niin eipä saanut. Tosin ruokala ei pitänyt meteliä siitä, että siellä sitä olisi.

Nyt soi se mitä äsken kone muunsi mp3:siksi. YÖn viimeinen kevät. Tuo muistoja. Jotenkin niihin liittyy violetti väri. En vain saa mieleeni sitä että minkä ihmeen takia sellainen assesiaatio tulee päälle. Mutta tämä mp3 muotoinen kappale ei ole se sama kun mitä mä kuuntelin siltä LP - levyltä. Tässä ei kuulu neulan rahinat. Onneksi tästä kappaleesta on olemassa kasetille tallennettu otos missä ne rahinat ovat. CD ei ole yhtä tunnerikas media kuin LP oli. mp3 vielä vähemmän. Se on vain kylmää bittivirtaa emolevyllä, äänikortti muuntaa sen musiikiksi. Vanha, iso musta kiekko on vaihtunut kiintolevyyn. Tämä on kyllä sama kappale, mutta siitä on jotain poissa.

Aika ajaa vanhan ja hyvän ohitse. Kun mä olin 3 vuotta vanha, niin oli vuosi 1979. Sitten se vaihtui tulevaisuuteen. CD tuli, PC tuli, NMT tuli..

Ja nyt me käytämme GSM:ää, UMTS verkossa jossa käytämme GPRS yhteyttä ja WWW toimii. Googlekin tuli jossain vaiheessa. Se oli ensin Beta ja sitten siitä on tullut työkalu.

Linux otti voiton minusta tänään.

25.01.2005
Negatiivinen alkusoitto.

Tein juuri dodit eli linkitin asiakirjan alkuun kaikki merkinnät tästä kuusta. Kyllä, minun on äärettömän vaikea muistaa että on vuosi 2005. Oli siis muutama viime vuosi päässyt mukaan. Joo.. Siis "todella" äärettömän vaikeata. Ja shitit..

Se Heidi ei enää kysy minulta, että onko minulla S-etukorttia. Minulla ei ole sellasta ja nyt viimein ainakin hän uskoo sen. Siis S-market Järvenpää. Satojen tuotteiden tavaratalo. Siiderit ja muut alkoholituotteet ovat kaupan perällä. Olisimpa ottanut mukaan yhden.. Maanantain kunniaksi.

Juna meni ohitse tämän kaupungin. Mä kuulin sen ikkunasta. 50 vuotta vanhasta ikkunasta. Tosiaan. kaikki mitä mä näen ikkunastani niin sitä ei ollut siinä kun tämä rakennus valmistui joskus 1950 luvulla. Näissä kämpissä kuulemma on joskus asunut 3 per huone. Kerrossängyssä.

Kenenkähän mummo on saanut täällä? Siis 1960 luvun hippikausina. Silloinkin tuosta meni junia ohitse. Ja tämä rakennus oli tässä. Noita kerrostaloja ei ollut. Ja muu Järvenpää oli puukylää.

Sitten tuli tulevaisuus. Kartanoiden ympärille on kasvanut suuri kaupunki joka on elinvoimainen.

Tähänkin aikaan, puoli yksi aamulla, on mahdollista saada vaikka sitä juotavaa tai syötävää. Toivottavasti sitä ainakin juhlittiin täällä jollain tapaa kun S-market tai mikä oli siinä sitä ennen - niin avasi ovensa, rakennus oli valmis. Sitäkin varmaan arvostettiin näissä asuntoloissa kun se kioski avasi ensi kerran ovensa. Se mikä oli sen lakkautetun R-kioskin paikalla ennen sitä. Nyt se tila on tyhjä. Hyllyt tyhjinä.

Siihen kioskiin on astunut sisään tulevaisuus.

Ehkei tämä Yön Antaa soittaa ole hyvä valinta musiikiksi myöhäiseen iltaan. Tai sitten se on. Siis kappale vaihtui.

Olisiko aika jälleen avata jotain ennen julkaisematonta menneisyydestä?

Eli yhtenä keväänä meillä ei ollut terassia koska siinä oli suuri kuoppa. Ne kaivoi säiliöitä maahan. Siis siellä Haukkalassa. Siellä kävin viimeisen kerran tammikuussa 2000.

26.01.2005
iskusävelmä pimeään

Päättynyt tiistai oli sellainen, jolloin herätettiin väliaikaisesti epäluottamuslauseita tulevaisuudelle sekä juotiin keskellä päivää ja sammutettiin koulusta valot. Koululla on 3 lipputankoa. Kätevää, jos samanaikaisesti kuolee 3 erimaalaista oppilasta. Ei tule siitä ongelmaa että pitäisi arvioida että kenen kansallisuus on surulippumisen arvoista.

Tänään, eilen ja huomenna. Kaikki samassa hetkessä nyt.

Eli valveillaoloaikani aikana työnsin peukaloni kuumaan nakkiperunasoselaatikkoon ja se oli vahinko. Työnsin Marjon kehoituksesta sen sormen maitooni. Sitä hän ei taatusti odottanut.

Tuntuu vähän siltä, että olisin tulossa kipeäksi. Siis se oli syynä siihen että menin Sonaatin R-kioskiin ja ostin vakiotuotteen. Aika paljon v*itusta saa olla että sitä vain haistattaa ja menee ostamaan pullon. Mutta kyllä se siitä meni ohitse.

Mä menin vielä koululle kun aurinko oli laskenut ja kirjoitin muutaman sähköpostin. Olikohan se yksi viesti virhe? No se oli se päätös enkä sitä kadu.

Mutta siellä R-kioskissa myyjä antoi minulle lottorivin ilmaiseksi. En tiedä mikä siinä oli taustalla. Ehkäpä sekoillut kassakone. Mutta mulla on lottorivi lauantaille. Jos tulee päävoitto niin se on ilmaista rahaa.

Metallica - my friend of misery. (vai oliko se mysery.. äh sama se)

Hyvä kappale kuitenkin.

27.01.2005
Minä olen.

Kysymyksessä ei ole mikään Kotiteollisuuden kappale, vaikka se heidän "minä olen" onkin hyvä kappale. Nyt se ei kuitenkaan ole soimassa koska minulla ei ole edelleenkään sitä CD-levyä missä kyseinen kappale, biisi, laulu, esitys on.

Itseasiassa nyt täytän tajuntaani kuulokkeiden kautta Moonsorrowilla. Kylän päässä. Pitkä, hyvä kappale.

Kello on 1:12 eli hätänumeroa jälleen. Siis tää opinnäytetyö vetää aikaa nukkumiselta. Jotenkin sitä saa paremmin tehtyä sitä työtä illalla kun on rauhallista. Oli siis liian rauhallista että kaipasin metallia korvakäytäviin. Olen ajatellut hakea harjoittelupaikkaa Helsingistä. Ehkäpä se opinnäytetyönikin avittaa siinä.

En ole aikoihin kuunnellut näitä mp3- tiedostoja. Aivan, mp3 on musiikkitiedoston muoto.

Tuossa on se, mitä Abode Photoshop saa aikaan kun sitä osaa käyttää. Hyvä ohjelma muokata kuvia. Ja vielä kun koon saa sopivan pieneksi nettiä varten. Tuokin on vain alle 2 kt. Joo.. mä laitoin siihen tapani mukaan sen ALT- tekstin. kohdista hiirelläsi sitä. Ei se mitään vaikka se onkin optinen skeida.

En osta optista hiirtä, mutta miksi mun pitäis? Taas näitä mun ikuisia sotia uudistuksia ja parannuksia vastaan, jotka ovat yhtä järkeviä kun ehdottaisi VR;lle että jos lähijunat eivät pysähtyisi asemilla, niin ne olisivat nopeammin perillä.

Life wades away. Moment by moment we are older. And soon we all are gonna die. Vielä noin 21 vuotta niin mä täytän sen 50v. Mutta mä olen aikeissa alkaa viimeinkin rakentamaan elämääni. Tuhlasin aika paljon sitä kun piti masentua siinä nuoruudessa.

Mennyttä aikaa..

Hoobastank - Crawling In The Dark. Hyvä kappale. Soittakaa sitä kirkoissa. Tässä vaiheessa sitä vain on väsynyt.

Hitto, kun tuo kuva on ilkeä. Mun ei siis ole muuta mahdollisuutta kuin kirjoittaa se pois. Mitä enemmän tekstiä tulee, niin ainahan se kuva - rivi riviltä - häviää näytöltä.

voisin kirjoittaa tästä päivästä. Viinirypälerasia maksaa S-marketissa 3 euroa. En ostanut sitä vaan klementtiinejä, kun niitä nyt saa. Ostin myös broleripasta vuoan. Pitäisikö mun kertoa että se oli hyvää, jotta joku muistaisi sen kaupassa ollessaan ja ostaisi sen. En jaksa tukea Saarioisten firmaa.

Tänään imutin netistä niitä PDF-tiedostoja - kännyköiden käyttöohjeita. Mutta en ottanut yhdenkään nokialaisen ohjetta. Ärsyttää kun yksi tuntuu olevan pakollinen matkapuhelinmerkki, vaikka se ei ole enää suomalainen. Eikä ne toimi hyvin. Nokia ei osaa tehdä toimivia matkapuhelimia. Tai jos ne toimii, niin siitä puuttuu täydellisen personoinnin mahdollisuus. Ja se niiden muotoilu..

Olen pudottanut tällä viikolla yhden Nokian, eikä se ollut omani.

Tänään oli keskiviikko. Valetta. Tänään on torstai. Eilen oli keskiviikko, mutta mielämme tämän hetken kuuluvan keskiviikkoon koska olemme tottuneet siihen, että päivä vaihtuu kun nukumme. Menemme esimerkiksi Maanantai-iltana nukkumaan herätäksemme Tiistaina. Mutta entä jos valvoo koko yön niin missä vaiheessa se päivän nimi mielletään muuttuneeksi? Ehkä siinä kello 4 aikaan. Yö taittuu kello 3.

Joten päivät vaihtuvatkin kello 03:00, eikä 0:00 kuten koneet sen mieltävät.

2 viikkoa sitten mä olen edellisen kerran valvonut koko yön nukkuakseni aamupäivän.

Mutta tästä yöstä ei ajattele vetäistä pitkää. Taidan vielä polttaa CD-lle sen opinnäytetyön muutokset ja heittää korpulle tämän kirjan. Käytän 3½-levykettä siihen, koska siinä tallennusmetodissa on enemmän asennetta.

Tässä olin käyttänyt pelkkää CD-levyä tallennukseen. Ja sitten kun pitkästä aikaa heitin sillä Lähetä- komennolla päiväkirjatiedoston korpulle, niin se tuntui oikealta sekä nopealta tehdä se.

Teen edellämainitut toimenpiteet ja sitten menen nukkumaan. Metallican ORION - kanssa hyvä biisi.

28.01.2005
Talven kylmin yö.

Pakkasta on miinus kolmetoista asetta ja se on tämän ilmastonmuutoksen vuoksi merkittävää, koska se lämoötilalukema vaan sattuu olemaan se tämän paikkakunnan tämän talven viilein.

Tämä aamu, joka on nyt jo eilisen päivän historiaa - oli kylmä. Olin unohtanut ikkunani auki. Tai laitoin sen kyllä kiinni, mutta tuuli kai oli sen aukaissut. No, huoneessa +19 c. Nyt se on kiinni. Jääkaappi toimii kyllä ikkunalaudalla näissä ulkolämpötiloissa.

"..Utsjoella on miinus kolmekymmentä asetta lämmintä.."

Suomen kieli puhuu pakkasesta lämpöisenä. Lämpötila ulkona on -22 astetta. siis eihän se ole lämmintä, mutta siitä puhutaan niin. Juurtunut kieleen.. Mutta nyt ulkona tuulee ja sataa pakkaslunta. Hienot, hennot hiultaleet leijuvat keltaisen katulampun valossa. Lehdetön puunoksa heiluu, josta pystyy arvioimaan tuulen voimakkuutta.

On siis kulunut 60 vuotta sen kuuluisan keskitysleirin sulkemisesta. Muistaako kukaan, että suomellakin oli keskitysleirejä? Entistä aikaa muistellaan ja vannotaan sen nimeen, ettei koskaan enään päästetä sellaista tapahtumaan.

Se mitä on tapahtunut vuosia sitten, niin sitä kutsutaan historiaksi. Kaksi vuotta sitten päivälleen kirjoitin ruotsia.

"Kom mit på bio! nej, jag inte vill. du måste kom med ni. Varför? Inte sej nej! Det är inlärning i arbetet. Inte ring ny! Ring inte Ny! Sy inte ny! skriva inte ny! Jag skriva ny, du inte kan kontrollera på mej. såtan! du kan kontrollerra mej! Talar du finska? Talar du finkska? Talar inte. DU MÅSTE BÖRJÄ TALAR FINSKA!!! VIL INTE! SÅTAN! DU MÅSTE TALAR FINSKA! OK, jag börjä talar finska."

Melko mielenkiintoista.

30.01.2005
Maailman tila.

Tämä planeetta.. Kyllähän sitä on pidetty puheita ilmaston tilasta, sille täytyisi tehdä jotain ennen kuin on liian myöhäistä. No, sori vaan mutta nyt on liian myöhäistä. Saharassa on satanut runsaasti lunta. Kanarialla palmut ovat jäässä. Suomessa talvi tuli vasta tammikuun lopussa. Äärimmäisiä sääilmiöitä. Planeetta elää. Mannerlaattojen on liikuttava sillä jos ne pysähtyisivät niin se tarkoittasi sitä että laava maan sisällä on lopettanut liikkeensä. Maa jäähtyisi pikkuhiljaa asuinkelvottomaksi.

Tiedä sitä, että lakkaisiko painovoima. No voisi se heiketä. Isoilla kappaleilla on se ominaisuus että ne vetävät muita kappaleita puoleensa. Planeettamme on iso kappale yksin avaruudessa. Emme tiedä että onko muualla elämää. Ja jos on ja sieltä tulee aivan ystävällisessä mielessä tänne porukkaa - niin sehän on varma että valtiohallinto alkaisi leikkelemään heitä - varotoimenpiteeksi.

Jos jossain on ihmistä kehittyneempi rotu, niin pysyisi poissa täältä. Ihminen on paha. Eikä suuri katastrofikaan pelasta tilannetta. Se Aasian tsunamikin.. Kyllähän sitä varmaan se aika kun kukaan ei tiennyt mistään mitään - ei tajunnut että mitä tapahtui - niin se aika oli sitä että kaikkia autettiin. Välittämättä ihonväristä tai arvosta. Mutta sitten kun oli kulunut tietty aika, niin siellähän alettiin varastelemaan hotellejen raunioista tavaraa. Sitten tuli ihmiskauppa ja levottumuudet sielläpäin jatkuvat - huolimatta tuhosta. Jos ihminen olisi parempi rotu niin se kaikki paha olisi sysätty ainakin pari kuukautta eteenpäin.

Ja nyt kun siitä on se kuukausi, niin siitä on tullut viihdetta. Kaupallisuutta. DVD videota hyökyaallosta. Internet on nyt täynnä videoita sieltä. mullakin on yksi tsunami video, jossa aivan selvästi 2 ihmistä hukkuu kameran edessä ja se video päättyy siihen kun se kamera hajoaa.

Eli maailma on mitä se on. Ihmisen toimesta. Ihminen on haavoittuvainen ja tämä nykyinen sterilli ympäristö on meille pahasta. Olemme liian puhtaita, kauppamme ovat täynnä lisäaineista ravintoa. Ja kulkusairaudet voivat tappaa helposti puolet ihmiskuntaa jos vain se annettaisiin tapahtua. Ja vieläkään ei ole keksitty parannusta tautiin johon itsekin olen jälleen kaiketi sairastumassa. Flussaan.

Tänään oli lauantai ja mä nukuin puolille päiville koska oli univelkaa. Kouluhommia on kätevä tehdä aamuyölle.

Tänään oli aika säälittävä päivä koska päivän kohokohta oli se kun kävin ostamassa vessapaperia ja ruokaa S-marketista.

31.01.2005
Jälleen on yksi mehutötsä lattialla

Tai miksi muka "jälleen" Ei tapanani ole roiskia mehutötsiä ympäri kämppää. Nyt vain oranssi roskakorini, jonka IJKK antoi käyttööni, oli toisessa paikassa lattiaa kun luukin ja se täytti edellytyksen mehutötsän virheelliselle ja kaikin puolin rennolle ilmalennolle kädestäni siihen roskikseen. Joka on siis täynnä.

On yö. Kello on puoli.. tai tasan yksi. Ei väsytä koska sattuin itseni kanssa pieni virhe. Mä siis otin 7 tunnin päikkärit. Nukuin koko sunnuntaipäivän. Ja sitten puoli seitsemän aikaan lähdin viemään roskat ulos. Tein sen johtopäätöksen tullessani ulos tästä rakennuksesta, että siellä ulkona oli lumimyrsky. No, mä heitin roskapussin yhteisroskikseen jonka lumipeitteiseen luukkuun piirsin hymyilevät kasvot. Koska minulla oli se olotila päällä että voisi piirtää jonnekkin jotakin sympaattista.

Lähdin siitä sitten sinne Sonaattiin, R-kioski sonaattiin. siihen uuteen paikkaan joka on aika hieno paikka. Vai onkohan kyseessä vain uutuudenviehätys.. Mene ja tiedä, mutta siellä oli tosi kivantuntuinen tyttö kassalla. Sellainen henkilö, että voisin ajatella ostavani kahvin ja juoda sen siellä kun kioskissa ei ole muita kuin minä ja hän.

Paluumatkalla siinä lumipyryssä kannoin vain yhtä keksipakettia, koska aloin ajattelemaan taloudellisesti siitä samassa paikassa, missä tuli viime viikonloppuna harrastettua pienimuotoista julkista juopottelua poliisiaseman takana. R-kioskissa ne hinnat ovat aika kovat kun ajattelee ostavansa ruokaa ja juomaa. Ne keksit lähtivät mukaani vain kannatuksesta.

Jatkoin tuohon lähitaloon, lähiherkkuun ja ostin Hedelmäkana-aterian. Siellä on aina silloin tällöin ulkomaalaisia myymässä, joten se on siitä hyvä paikka. Kansainvälistä vähäsen.

"Teillähän kävi pankkikortti?"

"joo, kävi"

Eli pankkikortti kävi siellä ostoksilla ja poistui paikalta. "Teillähän KÄY pankkikortti" joskus voisi sitä suomenkieltä harrastaa, oikeita muotoja arkikielessäkin. Tai se tuntui vähän hölmöltä sanoa siellä silloin seitsemän aikaan. Nyt kun niitä sanoja ajattelee, niin ei niissä mitään outoja ollut. Mutta se Hedelmäkana-ateria oli hyvää ja vei pois nälkäni.

Koska mä satuin nukkumaan liikaa ja sisäistä kelloani sekoittavasti, niin olen hyödyntänyt tätä aikaa opinnäytetyöni kanssa. Nythän mä en ole väsynyt, vaan virkeä ja ajatukset luistavat.

Loin muutaman uuden soittoluettolon winamp 2.78 :aan. nimesin sen KOVA LISTAksi. eli metallicaa, kornia ja muuta samankailtaista. Ei suomipoppia. On mulla niistäkin omat listansa. Sitä on kiva kuunnella koneelta musaa kun tekee sitä opinnäytetyötäänkin, eikä pelkoa mainoskatkoista. Se yötavarajuna kuuluu jälleen jylisevän tämän kaupungin ohitse. Moniko täällä noteeraa sitä? Monenko unikatkeaa siihen? Ja ennenkaikkea: miltä se tuntuu kulkettaa sitä junaa yössä? Miettiikö kuski sitä että herätetäämpä tämäkin taajama. Nostampa nopeutta..

Tuskimpa.

Mutta nyt se juna ainakin joutuu ajamaan lumimyrskyssä. Sitä siis tulee nyt. Saa herätä siis lumiauran kolahduksiin. Yksi sellainen on vahingoittanut vakavasti tuon aidan yhtenäväisyyttä joskus. Eli se aita on lommoilla. Metallinen systeemi. Mulla taitaa olla kuvakin siitä aidasta...

- - -

ja mä etsin sitä kuvaa ja löysinkin. Muttei siinä ollut sitä aitaa. No jaa.. Pystyn jatkamaa elämää ilmankin sitä otosta kirjaan.

Ja se lottokuponki, jonka sain sielä sonaatista ilmaiseksi - ei voittoa. Tuossa taitaa olla kuvakin siitä. Se oli siis tuollainen tavallinen lottokuitti, ei siis mitenkään erikoinen. Siinä ei ollut edes puhelinnumeroa takana. Tosin kaikki ne arvailut siitä, että mitkä olivat sen myyjän motiivit antaa minulle tuo kuponki - niin ne tylsistyivät kun katsoin juuri sen kupongin hintaa. 0.07€

Ulkona on siis se suuri lumipyryalue, joka tuli siis lapista etelään. Tänä vuonna on sää sekaisin. Saharassa sataa lunta ja sitä uutisoitiin, että vain 30 vuoden päästä meret voivat alkaa tulvia kosta napajäätiköt sulavat. Tämä aiheuttaa myös suurempia myrskyjä. Voimakkaampia sää-ilmiöitä. Suomessakin. viimeisen vuorokauden aikana lämpötila nousi sen 10 astetta. Nyt mittari näyttää nollaa.

Eli nyt on puoli kaksi maanantaina. Tässä pikkuhiljaa alkaa onneksi jo väsyttämään, joten ne päikkärit eivät sekoittaneet kokonaan sitä sisäistä kelloani. Aivoissani.

Minä olen aivot. siis kaikki mitä mä ajattelen on aivoissa. Mä vain annan käskyjä muille ruumiinosille että ne toimisivät. Ehkä se torsokin on ihmisessä se tärkeä osa.

Mutta viiimeinkin mä tänään (sunnuntaina) olen saanut tulostimeni toimimaan jälleen. Sen mustesuihkutulostimen tuloksematon toiminta selittyi sillä, että väripatruuna oli laitteen mukaan "lopussa". Ei se missään lopussa ole vasta kun se on lopussa. Siis sen voi korjata aika helpolla tavalla.

1. ota patruuna pois tulostimesta.

2. tiputa pisara vetta siihen mistä se väri tulee.

3. anna sen pisaran olla siinä hetki

4. kuivaa se vesi HUOLELLISESTI pois paperilla. Näet, että mustetta on tullut siihen paperiin.

5. pane patruuna takaisin tulostimeen ja se antaa tulostaa jälleen pelkkiä mustavalkoisia tulosteita.

Ulkona taitaa olla pahin lumimyrsky tänä vuonna Järvenpäässä. Viis mä siitä välitän, vaikka mentyäni nukkumaan se sää on vain metrin päässä. Siis talon ulkoseinän takana.

Eli siellä on paljon lentävää lunta.

..ja väänsin vielä tämän kuukauden dodit kuntoon. Siis kysymyksessä ovat merkintöihin linkitetyt asiakirjan sisäiset linkit tammikuun alussa. Meni alkuperäinen aikaleimakin pois jossain välissä. sehän oli 00:24. Eli tässä on erittäin suuri tahto kirjoittaa niin vähäpätöistä jotta voisi käyttää sitä sama-se-otosta, jota en ole käyttänyt aikoihin.

Tämä on Simo Pahulan nettipäiväkirja. Jos olet ihminen joka on lukenut tämän alusta loppuun, niin vaikka lähetä jotain palautelomakkeella eli tuolla:

31.01.2005i
Parasta, mitä tämä kone on näyttänyt.

Siis se juuri katsomani jakso sitä IRTIOTTOJA -sarjan DVD:tä oli hyvä. Vielä on jaksoja jäljellä joita voin katsoa. hitto kun ne on hyviä. Se näkemäni oli sen tupla-DVDn levyltä 1, jakso "herra Gilbert menee arkkuun" Hyvä DVD, suosittelen.

Koska mä satuin ottamaan ne 7 tunnin päikkärit eilen - niin tänään ei väsyttänyt. Kaiketi mä jotenkin sain sen levon siinä puolessa tunnissa unta ennen sen hiton lumiauran kolahduksia. Lumipyry-yön jälkeen kaikki heräävät lumiaurojen kolahduksiin. Niin tein minäkin.

Mä heräsin tai paremmin sanottuna havahduin siitä horrostilastani. Selvitin itseäni istuen sänkyni laidalla samalla ihmetellen, että miksi varpaitani ei palele. Olin unohtanut ne villasukat jalkaani mennessäni nukkumaan. Kello oli siinä puoli kuusi, varttia vaille kuusi, tasan kuusi ja lähdin siitä vessaan vartin yli kuusi. Pidennettyjä heräämisiä siis.

Kello oli sen puolen seitsemän kun panin mikroon ne loput jauhelihapihvit lämpiämään. Samalla mä satuin lukemaan siitä tuotepakkauksesta, ennen sen hautaamista roskiin, että ne pihvit ovat laktoosittomia. Se ei ollut silloin kaupassa se jauhelihapihvien valintaperuste. Se oli pikemminkin se, että pakkaus oli uudelleen suljettava.

Avasin koneen vain muistaakseni ettei minulla ollut tarvetta CD-polttoon, koska olin polttanut ne mitkä halusin jo edellisyönä. No mä aloin katsomaan tätä kirjaa. Hain mitä olin kirjoittanut niistä monista lenkilläkäymisistäni kuitenkaan löytämättä ainuttakaan kertomusta niistä. Siis mä en löydä tästä sitä mitä haen. Enkä jaksa välittää siitäkään, että kirjani, blogini, tulostamiseen menisi jo lähes 2 riisiä. Ja 1 riisi oli 500 arkkia.

Lähdin kouluun. Ensimmäisellä tunnilla oli tekstikäsittelyn koe. Eli jotain yllätystä maanantai-aamussa. Siis se jatkojohto hajosi tänä aamuna, jolla olen syöttänyt sähköä tietokoneeseen. Siinä oli se kätevä katkaisin. Se ei enää toiminut. Lahjoitin sen koulun sähköpuolelle.

Tekstinkäsittelyn koe taisi mennä jotenkin läpi.

Ja monien tapahtumien kautta se koulupäivä päättyi. Aamulla sää oli vielä kurja, lunta pyrytti isoina hiultaleina, mutta sitten kirkastui kuvan näyttämään taivaan sinisyyteen.

Kävin Järvenpään Prismassa törmäämässä Neiti rinteeseen, joka valitteli heikkoa rahapussiaan ja sanoi, ettei herkuttele nyt. Mutta myöhemmin minä näin hänen menevän erääseen hinnakkaaseen vaatekauppaan.

Mutta Tuusulanjärvi oli kyllä nätti. Siellä oli sumuista. Otin kuvan.

Myös auringonlasku oli kaunis.

Puhukoon kuvat ne loput 1000 sanaa tämän tammikuun loppuun.